Ase & Erä -lehdellä on lähes 40-vuotinen perinne metsästäjien, eränkävijöiden ja ammunnasta ja aseista kiinnostuneiden lukijoiden suosikkilehtenä. Lehden jutuissa esittäytyvät metsästyksen, ammunnan ja eränkäynnin harrastajat, lajien uutuustuotteet sekä yhteiskunnalliset näkökulmat. Lehden teemoissa mukana mm. ase-esittelyt, patruuna- ja luotityypit, tähtäimet ja optiikka, linnustus, hirvijahti, metsästyskoirat, metsästysvarusteet, maastoajoneuvot, ampumaradat.

Helppo saalis on huono saalis

Kenraali Gustav Hägglund ampui karhun Venäjällä Kamtšatkan niemimaalla. Karhujahti oli vaativa, juuri sellainen joka on Hägglundille mieluinen.

Kenraali Gustav Hägglund pitää metsästyksen haasteellisuudesta

Suomen puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Gustav Hägglund (83) tunnetaan intohimoisena metsästyksen harrastajana. Harrastuksen alkuun hänet sysäsi äiti. Metsästysharrastus alkoi kymmenenvuotiaana äidin ostettua pojalleen pienoiskiväärin.

– Vietin lapsuuteni kesät Pertunmaalla. Enollani oli siellä Ahvenniemen kartano, jonka torpan äitini kaksoissisar osti kesämöksikseen. Sisarukset olivat läheisiä, ja meidänkin perheemme pääsi viettämään kesiä maaseudulle.

– Äitini oli innokas luontoihminen. Itseasiassa hän osti minulle ensimmäisen aseen, ilmakiväärin, olessani seitsemänvuotias. Äitini opetti myös minut ampumaan.

Gustav Hägglund muistuttaa Suomessa olleen sotien jälkeen 1940-luvulla pulaa kaikesta. Metsästys oli keino saada ruokaa pöytään.

– Ravinnonhankkiminen oli äitini mielessä, kun hän osti minulle pienoiskiväärin. Olin kymmenenvuotias, kun Pertunmaalla jahtasin metsoja ja teerejä. Sodan jälkeen metsälintuja oli todella paljon.

– Sitä ei tule oikein ajatelleeksi, miten ankeaa aikaa Suomessa elettiin sotien jälkeen. Riistalla oli tärkeä merkitys ihmisten ravinnonsaannille. 

Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 7/2021!

Huippu-urheilija rentoutuu jahdissa

– Hyvän riistalaukauksen salaisuus on harjoittelu. Vain harjoittelemalla ase tulee tutuksi, samoin ampumisen vaatimat liikeradat, sanoo Eetu Kallioinen.

Tokion olympialaisissa säväyttänyt skeet-ampuja Eetu Kallioinen metsästää Lopen metsissä

Suomalaisten sydämiin Tokion olympialaisissa heinäkuun lopussa kilpaillut skeet-ampuja Eetu Kallioinen on intohimoinen metsästäjä. Olympialaisissa neljänneksi sijoittunut loppilainen lähti isänsä Tero mukaan jahteihin jo pikkupoikana.

– Isältäni olen saanut innostuksen ammuntaan ja metsästykseen. Isä on kilpaillut innokkaasti ammunnassa, ja hän on harrastanut metsästystä vuosikausia, 23-vuotias Kallioinen kertoo hymyillen.

– Olen varsinkin ikääni nähden jo kokenut metsästäjä. Jahdeissa olin mukana jo kauan ennen kuin sain oman aseen. Ala-asteikäisenä olin joka viikonloppu hirvi- ja peurajahdeissa. Näin, miten isä lähti jahteihin ja halusin mukaan. Onneksi minut otettiin mukaan, hän jatkaa.

Ensimmäiset metsästysmuistot ovat vuodelta 2004.

– Se on jäänyt vahvasti mieleen, kun isä ampui hirven. Olin lähietäisyydellä katsomassa, miten metsästys sujuu.

– Muistan hyvin myös, miten jännittävää oli ensimmäistä kertaa ampua koiran haukusta, hän jatkaa.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 6/2021!

Huippuhiihtäjä palautuu lintumetsällä

Anita Korva metsästää sorsia Pudasjärvellä joka vuosi. Sorsastuskauden alkuun elokuun loppupuolelle Korva raivaa kalenteriinsa aikaa metsälle lähtöön.

Hiihtäjä Anita Korva metsästää Pudasjärven maastoissa

Suomalaiset oppivat tuntemaan Anita Korvan talvella 2019, jolloin hän saavutti kolme pronssia Lahdessa järjestetyissä nuorten MM-hiihdoissa. Kiimingistä Oulun kupeesta kotoisin oleva 22-vuotias hiihtäjä on myös innokas metsästyksen harrastaja.

– Pienestä pitäen olen käynyt metsällä. Isän mukaan lähdin Pudasjärvelle lintujahteihin. Peruskouluikäisenä suoritin metsästäjäntutkinnon ja ensimmäisen oman aseen sain viime vuonna, kertoo Korva.

– Edelleen käyn metsällä isän kanssa sen verran, mitä harjoittelultani ehdin, hän jatkaa.

Pohjois-Suomessa metsästys on luonteva harrastus nuorille, monet aloittavat vanhempiensa perässä metsällä käymisen.

– Metsästyksen aloittaminen on luontevaa, kun vanhemmat harrastavat. Mutta jos lähipiirissä ei ole ketään metsästävää, harrastuksen aloittaminen on epätodennäköisempää, pohtii Korva.

Harjoittelun palautusjaksoille

Anita Korva on innostunut erityisesti lintujahdeista.

– Metsästän pääosin teeriä, metsoja ja sorsia sekä jonkin verran jäniksiä.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 5/2021!

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä kaatoi viime syksyn jahdissa ison hirven.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä:

”Täydellistä lyijykieltoa mahdotonta hyväksyä”

Täydellistä lyijykieltoa on mahdotonta hyväksyä. Euroopan kemikaaliviraston Echan esitys lyijykiellosta on suomalaiselle metsästyskulttuurille todella hankala asia, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.).

Lyijyhaulien käyttö ja hallussapito kosteikkoalueilla on jo päätetty kieltää kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Hyväksytyn asetuksen mukaan lyijyhaulien kielto koskee Euroopan kosteikkoja suojelevan Ramsar-sopimuksen määrittelemiä alueita. Ne sisältävät myös suot ja turvemaat, joita Suomessa on paljon. Tämän vuoksi Suomessa kosteikkokielto tarkoittaa käytännössä lyijyhaulien täyskieltoa metsätyksessä. 

Lisäksi Euroopan kemikaalivirasto Echa esittää lyijyammusten kieltämistä metsästyksessä kaikissa EU-maissa haulien lisäksi myös kiväärin luodeissa sekä ulkona tapahtuvassa siviiliammunnassa viiden vuoden siirtymäajan jälkeen.

Kielto ei koskisi sotilaskäyttöä eikä poliisin ja tullin käytössä olevia ammuksia. Myös ampumahallit olisivat kiellon ulkopuolella.

Lue lisää uudistuneesta Ase&Erän numerosta 4/2021!

Riistakamera kertoo eläinten liikkeet

Kimmo Piispa kuvaa riistakameroilla eläimiä muun muassa kotipihallaan Orimattilassa. Hän on kuvannut myös maillaan Ruokolahdella. Piispa suosittelee riistakameroiden asentamista tukeviin, riittävän paksuihin puihin. Tällöin kamerat pysyvät vakaasti paikoillaan eikä tuuli heiluta niitä.

Hyvä apu metsästyspäätöksissä

Kuva on voimakas. Takatassuille nousemaan seissyt karhu tarkkailee jotakin lähinnä villisioille tarkoitetun ruokintapaikan äärellä. Maissi on houkutellut karhun paikalle.

Muun muassa tällaisia kuvia orimattilalainen Kimmo Piispa sai viime vuonna asentamastaan riistakamerasta. Hän on vuosien ajan tarkkaillut omien maidensa eläimiä riistakameroilla.

– Riistakameroiden avulla tapahtuva eläinten tarkkailu on luonnollinen osa metsästysharrastusta. Olen syntynyt metsästävään perheeseen ja olen itsekin metsästänyt koko ikäni.

Riistakameroilla tapahtuvasta eläinten tarkkailusta Piispa innostui noin kahdeksan vuotta sitten.

– Taustalla on se, että olen opiskeluiden ja töiden vuoksi muuttanut monta kertaa eri puolille Suomea. Olen kotoisin Etelä-Karjalasta ja minulla on maata Ruokolahdella. Riistakameroiden avulla halusin seurata eläimiä omilla maillani. Riiskameroiden avulla pystyin seuramaan eri puolilla Suomea, mitä Ruokolahdella tapahtuu.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 3/2021!

Metsästyssimulaattorilla aitoon tunnelmaan

Hirvi juoksee metsästä niitylle, Lauri Tuovinen tähtää ja ampuu ruudulla oikealla olevan hirven. Metsästyssimulaattori tarjoaa aidon tuntuisen jahtikokemuksen.

Riekkojahdissa Tuusulassa

Simulaattorilla pääsee aitoon jahtitunnelmaan. Tässäkin pitää ottaa ennakko ammuttaessa. Ja kun osut, se tuntuu samalta kuin ampuisit ja osuisit oikeasti, sanoo Jesse Kinnunen.

Kinnunen vastaa metsästys- ja kalastusliike Ruodon metsästyspuolesta. Ruodolla on Tuusulan myymälässään myös metsästyssimulaattori, jossa kokeneet metsästäjät voivat pitää yllä tuntumaa ammuntaan ja testailla uusia aseita. Aloittelijoille simulaattori tarjoaa oivan mahdollisuuden harjoitella metsästyksen saloja.

Simulaattori toimii tietokoneella, jahtimaisema heijastetaan isoille valkokankaille. Grafiikat ovat korkeatasoisia, hetkessä tuusulalaisen yritysalueen miljöö vaihtuu Lapin tunturiin.

Lue lisää Ase & Erän numerosta 2/2021!

Haulikon peruspuhdistus jahtikeikan jälkeen

Pintalika pyyhitään pois ennen aseen purkamista.

Iso huolto kerran vuodessa

Haulikko on aseena simppeli peli, oli se sitten rinnakkais- tai päällekkäispiippuinen, pumpattava tai puolari.

Haulikolle tulisi suorittaa kevyt puhdistus jokaisen kerran jälkeen, kun sitä on käytetty ulkosalla, tuli sitten ammuttua tai ei. Kosteus, joka saattaa tulla pelkästään muutaman tunnin ulkoilusta pakkasella tai kylmissä varastotiloissa niin sanottuna kondenssikosteutena, on pyyhittävä pois.

Kerran vuodessa, joko jahtikauden lopuksi tai sen alussa, haulipyssy on kuitenkin syytä purkaa osiin ja puhdistaa niin huolellisesti kuin osaa – tai sitten viedä ase sepälle huollettavaksi.

Aloita puhdistus aina varmistamalla, että ase on lataamaton, ja mikäli aseessa on makasiini, tarkista että myös makasiini on tyhjä. Latausliike ja ”tyhjä” laukaus varmistavat, ettei aseeseen ole jäänyt patruunoita.

Pikaisen huollon yhteydessä toimitaan näin: piipuista tulisi vetää läpi boresnake tai silla- tai huopatulppa ja piippuihin tulisi suihkauttaa kevyesti öljyä. Ase asetetaan pyssykaappiin alassuin, eli piippu lattiaa kohti makaamaan, ettei mahdollinen liika öljy valu lukkoon, liipaisinkoneistoon tai iskurin nallipiikkeihin.

Piipunsuun alle varataan huokoista kangasta tai muuta materiaalia, ettei piipusta mahdollisesti tihkuva liika öljy tuhri asekaapin lattiaa.

Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 1/2021!

Jäniskantaa verotettava

Sami Kumpulainen onnistui kaverinsa kanssa ampumaan samalla reissulla neljä jänistä. – Saatiin molemmille jänispaistit ja vielä tuttavapariskunnallekin yksi.

Rutto vaanii jos liikaa jäniksiä

Etelä- ja Meri-Lapissa on huomattu, että jänisjahtien suosio on laskenut aikaisemmista vuosista.

– Takavuosiin verrattuna suosio on laskenut, sillä hirvenmetsästys on yhä hallitsevampaa. Hirvenmetsästysajan pidentäminen 15.1. saakka vain huononsi tilannetta. Metsästäjillä on iso työ huolehtia hirvikannan säätelystä ja muuhun metsästykseen käytettävä aika on vähentynyt. Toisin sanoen vähemmän ahkerasti lähdetään jänismetsälle, kertoo Veitsiluodon metsämiesten puheenjohtaja Jarmo Kiuru.

Jänistä pidetään edelleen tärkeänä riistaeläimenä.

– Jäniksenmetsästyksessä käytettävä suomenajokoira lienee yksi Suomen suosituimmista yksittäisistä rekisteröidyistä koiraroduista noin 13 000 koiralla. Hirvikoiria lienee kuitenkin tänä päivänä enemmän kuin ajokoiria, sillä rekisteröityjä jämtlanninpystykorvia, harmaita norjanhirvikoiria ja karjalankarhukoiria lienee yhteen laskien noin 25 000. Nämä luvut voivat heittää, mutta kertonevat suuntaa antavasti, että kyllä jänis on tärkeä riistaeläin, vaikka hirvi dominoi myös koirien määrällä mitaten.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 8/2020!

Naisten oma kaurisjahti

Naisten jahtitapahtumassa kaadettiin kolme kaurista. Laukauksissa onnistuivat Kaisa Tuumi (vas.), Elina Räisänen ja Tanja Rinnetmäki.

Metsästystä, riistan käsittelyä…

Kaurisjahdin suosio oli jälleen hyvä ja 20 osallistujan nimet olivat nopeasti listalla. Sosiaalisen median välityksellä tämäkin tapahtuma löysi nopeasti halukkaat osallistujat ja erilaisissa naisten omissa metsästysryhmissä vertaistuen saanti kannusti lähtemään mukaan.

Järjestäjän noin kymmenen hengen voimainponnistus onnistui hyvin ja palaute oli positiivista. 150 euron hinnalla naiset saivat kahden päivän opastetun jahdin majoituksineen ja ravintolatason ruokailuineen.

– Osallistujissa oli monia vielä kokemattomia metsästäjiä. He olivat hyvin tyytyväisiä siitä, että heidät vietiin passiin, annettiin neuvoja sektoreista ja opastettiin matkan arvioinnissa. Siellä oli mukana kokeneita henkilöitä koko ajan opastamassa. Lisäksi koko porukan kesken henki oli hyvä, mikä lisäsi viihtyvyyttä, seuran puheenjohtaja ja ruokahuollosta omin käsin vastannut Mika Mäkelä kertoi.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 7/2020!

Näädät pesineet Länsi-Uudenmaan mökeillä

Kesämökki meni remonttiin näätätuhojen takia Torsön saarella Tammisaaressa kuluneena kesänä.

Tuhoa ja pahoja hajuhaittoja

Torsön saarella Tammisaaressa oli eräällä kesämökillä paljastunut aikamoinen sotku kesäkuussa. Näädät olivat tuhonneet mökin välikattoa.

– Olihan se todellinen shokki. Koko välikatto jouduttiin purkamaan. Lisäksi mökki jouduttiin tyhjentämään kaikesta irtaimistosta. Jos ei olisi ollut vahingon korvaavaa vakuutusta, olisin joutunut maksamaan korjauskuluja noin 30 000 euroa, kertoo mökkiläinen.

Ensimmäisen kerran välikatosta oli kuulunut rapinaa kesäkuun alussa. Viikkoa ennen juhannusta mökkiläinen oli löytänyt puoliksi avoimelta ulkokuistilta katosta pudonnutta roskaa ja eristevillaa.

– Lähistöllä asuva mökkejä huoltava mies tuli paikalle ja avasi kattoluukun. Sieltä kurkisti pieni, ruskea pää, ja samassa noin oravan kokoinen otus putosi alas kuistille. Se sieppasi kuistilta puoliksi syödyn hiiren leukoihinsa ja söi sen. Yritin häätää sitä tiehensä, mutta se kiipesi takaisin luukusta välikatolle.

Mökkiläinen oli soittanut yliopiston eläintieteelliseen ja puhunut tutkijan kanssa.

– Tutkija kertoi, että eläin on näätä, ja kertoi myös sen elintavoista. Lisäksi sain tietää, että myös näätä on pesimäaikana suojeltu, joten katossa olevalle pesälle ei voinut tehdä mitään.

Näätäemo ja kolme poikasta olivat kuitenkin tehneet jo muutenkin lähtöä: ne poistuivat pesästä juhannusviikolla.

Kaikki reunat verkotetaan

Mökkiläinen oli soittanut vakuutusyhtiön tarkastajan paikalle. Tämä oli selvittänyt tilannetta ja ottanut luukun kautta kuvia.

– Vakuutusyhtiö pyysi hankkimaan tarjouksia korjaustyöstä. Kun työt alkoivat, välikatto purettiin kokonaan. Remontti valmistuu syksyn aikana.

Mökkiläinen kertoo, että korjauksessa tullaan estämään myös näätien tulevat tihutyöt.

– Kaikki katon reunat verkotetaan, ettei välikattoon enää pääse sisään.

Neljällä mökillä näätävahinkoja

Mökkiläinen kertoo kuulleensa, että Tammisaaren saaristossa oli kuluneena kesänä ollut muitakin näätävahinkoja. Yksi mökki oli jouduttu kokonaan purkamaan.

– Hajuhan voi olla hirveä! Omassa mökissäni hajuhaitta oli kuitenkin aika pieni.

Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tomas Randström vahvistaa saman: kesän aikana tuli tietoon neljä näätien tekemää vahinkoa.

– Ne tapahtuivat kesämökeillä, joissa näädät ovat saaneet olla rauhassa. Tuhotyöt ovat voineet olla hyvinkin isoja.