Ase & Erä on ilmestynyt jo 28 vuotta ja tänä aikana saavuttanut erittäin vankan aseman metsästyksestä, aseista ja eräelämästä kiinnostuneiden keskuudessa. Monipuolisen sisältönsä ansiosta lehden lukijamäärä on kasvanut harrastelijoista aina iäkkäämpiin konkareihin Hangosta Utsjoelle. Ase & Erä metsästää, testaa teknistä välineistöä, esittelee aseuutuudet ja patruunat, tekee metsästysmatkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Rauhoittamattomat varislinnut saivat 2000-luvun alussa kevät- ja kesäaikaisen rauhoituksen.
Riistanhoitaja Arno Westerholm on siitä lähtien hakenut ja myös saanut metsästyslain ja asetuksen mahdollistamat poikkeusluvat variksen ja harakan pyyntiin kevääksi ja keskikesäksi.
– Poikkeuslupahakemukseni on aina hyväksytty Suomen riistakeskuksessa samoin perustein, ja viimeksi luvat myönnettiin viideksi vuodeksi kerrallaan.
Tänä keväänä on kuitenkin toisin.
– Riistakeskus hylkäsi lupahakemukseni kokonaisuudessaan, vaikka oli toisin luvannut. Hylkäämisperusteet olivat täysin mielivaltaiset. Kirjoitin asiasta valituksen, jossa kumosin hylkäysperusteet kaikilta osin.
Lähetin valitukseni aina riistakeskuksen korkeimmalle johdolle saakka ja vaadin saada hakemukseni uudelleen käsittelyyn.
Myös valitus hylättiin.
– Ratkaisusta ilmenee selkeästi, että käsittelystä vastanneet virkamiehet eivät olleet halunneet huomioida mitään, mitä toin esille valituskirjelmäni uusissa perusteluissa. He olivat selkeästi käyttäneet aikansa miettien miten poikkeuslupahakemukseni saataisiin hylättyä.
Westerholm sanoo käyttäneensä paljon aikaa ja rahaa riistan elinympäristön parantamiseksi sekä riistalintujen istuttamiseksi.
– Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että varislintujen riistanpesiin ja poikasiin kohdistuvat tuhot ovat erittäin merkittävät. Näiden lintujen pesä- ja poikaspredaation vakavuus tuodaan esille jopa lintudirektiivin ohjeisasiakirjassa.
Westerholm kertoo pyydystävänsä laajalti myös muita vahinkoeläimiä, kuten supikoiria.
– Niiden pyynti ei yksinomaan kuitenkaan riitä, sillä esimerkiksi tehokkaalla supikoirapyynnillä pelastetut pelto- ja metsäkanalintujen munapesyeet ja poikaset tuhotaan varislintujen toimesta. Varisten ja harakoiden oikea-aikaista pyyntiä voidaan pitää elinehtona tehokkaalle ja tuloksia tuottavalle riistanhoitotyölle.
Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 3/2019!
Suomalainen ampumaurheilu, jota valtamedioissa ei huomioida juuri kuin suurkisojen aikaan, elää hyvää vaihetta julkisuudelta katveessa.
Tuorein menestyksen kultahetki nähtiin maaliskuussa Meksikon Acapulcossa trapin maailmancup-kisassa, jossa Orimattilan Satu Mäkelä-Nummela teki trapin maailmanennätystuloksen rikkomalla 123 kiekkoa peruskisan 125 kiekon sarjasta.
Kyseessä on uusi naisten trap-ammunnan peruskilpailun maailmanennätystulos. Mäkelä-Nummelan ammunta ohitti yhdellä kiekolla San Marinon Alessandra Perillin vanhan ME:n. Suomalaisen oma ennätys parani kahdella kiekolla.
Lajin oikullisuuteen kuuluu se, että Meksikon kisoissa lopulta viidenneksi sijoittunut Satu ei kuitenkaan saanut automaattista olympiapaikkaa, vaan ne menivät Acapulcon kisassa paremmin sijoittuneille. Finaalissa kärkikolmikon muodostivat Italian Jessica Rossi, Australian Laetisha Scanlan ja Kiinan Deng Weiyun. Scanlan oli ansainnut Tokion vuoden 2020 olympiakisojen maapaikan jo aiemmin, joten Meksikossa ne menivät Italiaan ja Kiinaan.
– Se loppui kuin kananlento. Harmittaa! Kaksi hyvää päivää oli, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan. ME on toki hieno juttu, Mäkelä-Nummela arvioi.
Maailman huipulla meillä on niin tasaista, että täydellisenä päivänä kuka tahansa voi voittaa. Se ei ole joskus kuin yhdestä kiekosta kiinni. Meidän lajissa ei ole ”theresa johaugeja”, jotka hallitsisivat koko ajan.
Satu Mäkelä-Nummela, joka edustaa Orimattilan Seudun Urheiluampujia, muistetaan parhaiten Pekingin vuoden 2008 olympialaisista, jossa hän voitti olympiakultaa.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 3/2019!
Yhden maailman suurimman lähivuosina rakentuvan ampumaradan, Limingan ja Lumijoen kuntien väliin sijoittuvan Ruutikankaan rakennustyöt etenevät vauhdilla.
Ampumaratahanketta pyörittävän Oulun Seudun Ampumaurheilukeskus ry:n tiedottaja Timo Haataja kertoo, että toiveissa on avata ensimmäinen hirvirata jo ensi kesän aikana. Haulikkoradalla on puolestaan luvassa ensimmäinen SM-kilpailu heinäkuussa.
– Toivottavasti vähintään yksi hirvirata on käytössä kesällä sekä sporting-alue. Sporting-alueelle tehdään ensimmäisessä vaiheessa neljä compak-rataa, joita käytetään kesän SM-kilpailuissa. Avajaisia ei vietetä vielä tänä vuonna, alueen rakentaminen on vielä liian kesken, toteaa Haataja.
Valmistuessaan Ruutikangas tarjoaa ainoana Suomessa mahdollisuuden järjestää kaikissa ampumaurheilun lajeissa suurimmat kansainväliset kilpailut.
Ampumaurheilukeskuksen taululaitteet ja lyijyn keräysjärjestelmät edustavat uusinta teknologiaa. Alueelle tehdään varaus myös sisäampumaradalle.
Lisäksi ampujien käytössä on 400 paikkainen ravintola, 800 autopaikan pysäköintialue sekä helikopterikenttä. Kun kyse on 92 hehtaarin kokoiselle alueelle rakentuvasta ja yli 300 ampumapaikkaa käsittävästä radasta, on selvää, että hankkeen toteutuminen nielee paljon rahaa. Timo Haatajan mukaan rahoituksen järjestely on hyvässä vauhdissa.
– Ensimmäinen osa, 6-7 miljoonaa euroa on jo kunnossa. Etsimme toki lisää rahoittajia ja keskustelemme OKM:n kanssa kansallisesta rahoituksesta.
Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 2/2019!
Hirvijahti alkoi jo osin syyskuussa. Koko maassa lokakuun toisena lauantaina startannut varsinainen hirvenmetsästyskausi jatkui vuoden loppuun. Sen jälkeen hirveä sai metsästää ilman koiraa 15. tammikuuta saakka.
Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Sami Niemen mukaan uudistuksen tavoitteena on vähentää riistaeläinten aiheuttamia vahinkoja ja tarvetta metsästykseen liittyviin poikkeuslupiin sekä parantaa saalistietoa.
– Etenkin hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästysaikoja pidennettiin taimikkotuhojen ja liikennevahinkojen estämiseksi, koska hirvikanta on vahvistunut, sanoo Niemi
Etelähämäläisen Hausjärvi-Riihimäen ja Janakkalan riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaaja Kari Sankalan mukaan suurin osa seuroista lopetti jahtikauden perinteiden mukaisesti vuodenvaihteeseen.
– Sekä Hausjärvi-Riihimäellä että Janakkalassa on molemmissa 11 jahtiseuraa tai -seuruetta. Kummankin yhdistyksen alueella ainoastaan kolme porukkaa ilmoitti jatkavansa jahtia vuodenvaihteen jälkeen.
Pidennetyn jahtikauden taustalla on käyttämättömiä lupia.
– Seurat ovat säästäneet muutaman luvan mahdollisten vahinkohirvien varalle. Tammikuussa ei enää mennä jahtiin pelkästä jahtaamisen ilosta. Tässä mielessä lainlaatijan tarkoitus tammikuulle ulotetusta jahtikaudesta toimii oikein hyvin. Toistaiseksi seurat ovat ilmoittaneet yhdestä kaadetusta vasasta tammikuun puolella, mutta ilmoituksia saattaa olla vielä tulossa. Joka tapauksessa kaatomäärät jäävät muutamiin yksilöihin.
Metsästäjäkunnassa on myös paljon vanhaa kaartia, jotka eivät enää lumessa jaksa välttämättä liikkua.
– Koska koirien käyttö on tammikuussa kielletty, pitäisi miesajoon saada aika paljon porukkaa, mikä sekin saattaa olla jo käytännön este jahdille.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 1/2019!
Hallitus antoi lokakuussa eduskunnalle esityksen muutoksista ampuma-aselakiin, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettuun lakiin ja asevelvollisuuslakiin.
Esitys on aiempaa lievempi. Kaikilta kiristyksiltä ei silti vältytä, koska Suomella on EU:n jäsenenä velvollisuus saattaa uudistetun tuliasedirektiivin vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön.
Keskeisimmät lausuntokierroksen jälkeen tehdyt muutokset:
* Isokokoisten latauslaitteiden luvanvaraisuus ei enää koske toimintakelvottomia laitteita eikä latauslaitteita, jotka on valmistettu sellaiseen sarjatuliaseeseen, jonka valmistus on alkanut ennen vuotta 1946.
* Reserviläispoikkeuksessa sijoituksen tai suunnitellun sijoituksen sijaan käytetään nyt termiä ”sijoituskelpoinen”. Myös viittaukset yläikärajaan on poistettu.
* Reserviläispoikkeuksen ikäraja laskettiin 20 vuodesta 18 vuoteen, aktiivisuutta vaaditaan 12 kuukautta, ei siis 24 kuukautta ennen luvan myöntämistä. Lausunnolla olleessa versiossa ensimmäinen lupa reserviläisperusteella oli määräaikainen, nyt lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa oleva.
* Myös urheilupoikkeuksella luvitettavista A-luokan pitkistä aseista vaatimus aktiivisuudesta on nyt 12 kuukautta, ei 24 kuukautta. Käsiaseissa säilyisi 24 kuukauden vaatimus.
* Ilmoitus aseen lainaamisesta tulisi tehdä, jos lainaaminen kestää yli 30 päivää – aiemmassa luonnoksessa se oli kymmenen päivää.
* Keräilyaseiden automaattinen ampumakielto on poistettu ja nykyinen käytäntö säilyy, eli ampumakielto on lupaviranomaisen harkinnassa.
Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 8/2018!
Hirvijahtien aikaan useimmat passitornit ovat miehitettyjä pitkin syksyä.
Kirjoittaja teki pienen tornikierroksen osin aktiivisena passittajana, osin muun luonnonkäyttäjän silminnäkijänä, ja havahtui miettimään kahta torneihin liittyvää seikkaa: turvallisuutta ja sitä, miltä varsinkin kulkureiteillä olevat tornit näyttävät muiden luonnossa liikkuvien silmissä.
Turvallisuudesta on syytä nostaa ”kissa pöydälle”, sillä jopa neliraajahalvaus on joskus ollut seurauksena astimen katkettua torniin nousijan alta. Pienempiä vahinkoja on lukuisia.
Kaikkein vaarallisimpia ovat harvalla askelvälillä olevat, tornin jalkojen leveydelle naulatut astimet. Ne haurastuvat nopeasti, ja mikäli niille ei astu aivan pystytolpan viereen, niiden katkeaminen nousijan alla on vain ajan kysymys.
Erilliset tikapuut olisikin syytä laittaa jokaiseen torniin.
Tikapuiden askelvälin pitäisi olla mieluummin lyhyt kuin pitkä, ja 35–40-senttiset askelpuut riittävät mainiosti. Eihän torniin ole tarkoitus nousta kuin palokunnassa kaksi miestä rinnakkain! Nousua helpottaa, kun tikkaat ovat hiukan vinossa. Ne on syytä kiinnittää kunnollisesti tornin rakenteisiin. Jos torni on korkea, varusteet voi nostaa ja laskea ylärakenteisiin kiinnitetyllä köydellä.
Jotkut torneista ovat tarpeettoman korkeita.
Yleensä riittävä korkeus on sellainen, että metsästäjä voi maassa seisoen nostaa lataamattoman aseen ja muut varusteet lavalle.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 7/2018!
Aseet on kiillotettu ja rasvattu ja kaikki tarvittavat varusteet kunnostettu ja otettu esiin alkavaa hirvikautta varten.
38-vuotiaalta Anssi Saarenpäältä ei ole juurikaan jäänyt jahtikausia väliin sen jälkeen, kun metsästyskortti tuli hankittua.
– Siihen maailman aikaanhan oli vielä käytäntö, että metsälle ei saanut alle 15-vuotiaana yksin lähteä, joten siihen asti kävin isän kanssa.
Saarenpää kertoo, että hän lähti isän jalanjäljissä metsästysreissuille jo 4-vuotiaana.
– Itku meinasi päästä, jos joskus en mukaan päässyt, Saarenpää myöntää.
Isän metsästys- ja kalastusinto juurtui Anssiin niin tiukasti, että lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika tulee vietettyä jossain muodossa luonnossa.
– Oma reviiri alkoi laajentua siinä vaiheessa, kun sain ajokortin ja omat koirat. Siitä lähtien on menty, Saarenpää kertoo.
Metsästyskavereina ovat karkeakarvaiset saksanseisojat Api ja Jätkä sekä vaimo Piia Saarenpää.
– Saksanseisoja on minun maun mukainen metsästyskoira. Se on kaiken viljan koira ja taipuu helposti siihen, mitä isäntä siltä haluaa.
Sen lisäksi kotoa löytyy vaimon lyhytkarvainen saksanseisoja Kiisa sekä nuori, kasvamassa oleva gordoninsetteri Jippu.
– Yleensähän saksanseisojat mielletään lintukoiriksi, mutta näitä omia koiriani käytän kyllä ihan kaikessa. Se on aika taipuvainen rotu. Hirvenpyynnissä oman seuran porukalla on hirvikoirat erikseen, mutta kyllä omat koirani ovat sitäkin virkaa jossain vaiheessa hoitaneet.
Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 6/2018!
Halikossa Salossa asuva Liina Laine on 19-vuotias ampumaurheilija. Laine saavutti kesäkuussa toisen EM-hopeansa eurooppalaisessa metsästysammunnassa.
Tänä vuonna kilpailut pidettiin Italian Piancardatossa. Viime vuoden karsintojen perusteella kisoihin lähti kuusihenkinen joukkue sekä kymmenen yksilöurheilijaa.
– Jälleen kerran taso oli korkea ja kilpailu kovaa aina viimeisiin sarjoihin asti. Useammassa sarjassa palkintosijoista ammuttiin vielä ratkonnatkin, mikä kertoo myös kilpailijoiden tasaisuudesta. Hieno viikko ja upea kokemus huipentui osaltani Suomen ennätystulokseen (741/800 p) ja naisten sarjan toiseen sijaan.
Laine kertoo olevansa tyytyväinen onnistuneeseen ja tasaisen hyvään suoritukseen kaikkien kuuden lajin kohdalla – mitään valtavia rimanalituksia ei tänä vuonna tapahtunut.
– Vaikka tulokseni parani edellisestä vuodesta yli 30 pisteellä, sijoitukseni nousi vain pykälän verran. Naisten sarjassa tulostaso on noussut kovaa tahtia viime vuosina.
Laineen päälajit ovat kansainväliset metsästysammuntalajit, eli pohjoismainen ja eurooppalainen metsästysammunta.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 5/2018!
Lappeenrantalainen Milla Riekki on metsästänyt kolmisen vuotta ja jousella parin vuoden ajan.
Riekki sai kaadettua villisian jousiaseella maaliskuussa. Kyseessä on todennäköisesti ensimmäinen Suomessa jousella kaadettu sika ja varmasti ensimmäinen naisen tekemä vastaava kaato. Onnistuminen vaati pitkäjänteisyyttä ja huolella tehtyjä ennakkovalmisteluja.
– Osuma oli todella hyvä. Ammuin molempien keuhkojen läpi ja pakomatka oli vain 15 metriä, Riekki kertaa tapahtumaa.
Villisikaa ei jousella metsästetä sattumalta ja yllättäen.
Riekki kertoo, että alun perin hänellä olikin tavoitteena peuran ja kauriin metsästys ruokinnalta, jonka hän teki viime kesänä. Hän toivoi ruokinnalle erityisesti valkohäntäpeuroja, sillä metsästyslainmuutos teki mahdolliseksi peuran metsästämisen jousella viime syksystä alkaen.
Toisin kävi, sillä peuroja kyllä alueella liikkui, mutta ne ohittivat paikan – ja yllättäen villisiat alkoivat käydä ruokinnalla.
– Seurasin eläimiä riistakameran avulla. Paikalla kävi harvakseltaan erinäisiä porukoita. Kun huomasin niiden käyneen syömässä, menin seuraavana iltana passiin, mutta tuloksetta. Sikojen käynnillä saattoi olla parikin viikkoa väliä ja talvi oli hiljainen. Sitten tämä kaksikko ilmaantui ruokinnalle ja ne kävivät yllättävän säännöllisesti. Silloin tiesin, että nyt minulla on mahdollisuus.
Riekki aloitti sikojen säännöllisen tarkkailun.
Hän seurasi maastosta mitä kautta siat tulevat ruokinnalle ja minne ne menevät. Tiedustellessaan maastoa hän samalla opetteli sikojen käyttäytymistä ja teki päätelmiä, minne kannattaa mennä passiin ja milloin. Hän teki puuhun noin neljän metrin korkeuteen passipaikan eli treestandin, ja odotti oikeaa hetkeä.
– Ensimmäisellä kerralla tavattiin, mutta paljastuin niille silloin, sillä ne kiersivät tuulen alapuolelle. Kuulin kuinka kärsällä nuuhkaistiin ilmaa pitkään, sitten ne röhkäisivät pari kertaa ja juoksivat pois. Se oli hieno tilanne, että ne edes tulivat paikalle, Riekki muistelee.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 4/18!
Villisika tekee tuloaan riistalajiksi. Metsästäjäliiton sekä maa- ja metsätalousministeriön yhdessä muiden toimijoiden kanssa järjestämässä valtakunnallisessa villisikaviikonlopussa onnistuttiin lisäämään tietoisuutta villisian metsästyksestä, joka on vielä aika outo jahti monelle suomalaiselle metästäjälle.
– Saalismäärä ei sinänsä ollut viikonlopussa olennainen tavoite. Seuroissa tarvitaan kokemusta villisiasta, ja sitä viikolopun aikana karttui, vaikka kaikki seurat eivät saalista saaneetkaan, sanoo koulutuspäällikkö Ere Grenfors Metsästäjäliitosta.
Jahtiviikonloppu oli varsin kylmä, mikä piti villisiat tiiviisti paikoillaan.
– Etelä-Suomessa villisika on oppinut hyödyntämään peuraruokintoja. Tämä talvi ei ainakaan merkittävästi vaikuttanut kantaan. Lumen määrä rajoittaa jonkin verran leviämistä, mutta talven jäljiltä ei villisikoja ole kuolleinakaan löytynyt.
Villisika leviää ja runsastuu kiihtyvällä tahdilla. Kanta on vahvin Kaakkosis-Suomessa ja Uudellamaalla, etenkin sen itäosissa.
Ei uutta viikonloppua tiedossa
Teemaviikonloppu oli ainakin toistaiseksi kertaluonteinen tapahtuma.
– Uutta kampanjaa ei ole suunniteltu, mutta joka tapauksessa villisikakanta halutaan maa- ja metsätalousministeriön ja Evirankin mukaan hallintaan. Villisiasta tulee Suomeen riistalaji, mihin on nyt jo varauduttava, sanoo Grenfors.
Riistakeskus Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukaksen mukaan villisika lisääntyy tällä hetkellä myös Suomen puolella. Itärajan pinnassa kanta on vahvimmillaan, mutta villisika levittäytyy koko ajan länteen.
– Vaikka kokemusta on etenkin Itä-Suomessa villisikajahdista, on jahti Suomessa sikäli vielä vierasta, ettei esimerkiksi villisikajahtiin soveltuvia koiria ole kovin paljon. Villisikaa vastaan ei voi laittaa mitä tahansa koiraa, muuten voi syntyä pahaa jälkeä. Jahdeista aika iso osa on kyttäystä, ajojahteja järjestetään vielä aika vähän, sanoo Kiukas.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 3/2018!
