Ase & Erä on ilmestynyt jo 28 vuotta ja tänä aikana saavuttanut erittäin vankan aseman metsästyksestä, aseista ja eräelämästä kiinnostuneiden keskuudessa. Monipuolisen sisältönsä ansiosta lehden lukijamäärä on kasvanut harrastelijoista aina iäkkäämpiin konkareihin Hangosta Utsjoelle. Ase & Erä metsästää, testaa teknistä välineistöä, esittelee aseuutuudet ja patruunat, tekee metsästysmatkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Villisika saaliiksi jousella

Jousiammuntaa pitää treenata, jotta käsi on vakaa ja osumatarkkuus mahdollisimman hyvä. Milla Riekki käy treenaamassa Sako Shooting Centerillä liikkuvia eläinvideoita.
”Osuma oli todella hyvä, ammuin molempien keuhkojen läpi”

Lappeenrantalainen Milla Riekki on metsästänyt kolmisen vuotta ja jousella parin vuoden ajan.

Riekki sai kaadettua villisian jousiaseella maaliskuussa. Kyseessä on todennäköisesti ensimmäinen Suomessa jousella kaadettu sika ja varmasti ensimmäinen naisen tekemä vastaava kaato. Onnistuminen vaati pitkäjänteisyyttä ja huolella tehtyjä ennakkovalmisteluja.

– Osuma oli todella hyvä. Ammuin molempien keuhkojen läpi ja pakomatka oli vain 15 metriä, Riekki kertaa tapahtumaa.

Elintapojen tarkkailua

Villisikaa ei jousella metsästetä sattumalta ja yllättäen.

Riekki kertoo, että alun perin hänellä olikin tavoitteena peuran ja kauriin metsästys ruokinnalta, jonka hän teki viime kesänä. Hän toivoi ruokinnalle erityisesti valkohäntäpeuroja, sillä metsästyslainmuutos teki mahdolliseksi peuran metsästämisen jousella viime syksystä alkaen.

Toisin kävi, sillä peuroja kyllä alueella liikkui, mutta ne ohittivat paikan – ja yllättäen villisiat alkoivat käydä ruokinnalla.

– Seurasin eläimiä riistakameran avulla. Paikalla kävi harvakseltaan erinäisiä porukoita. Kun huomasin niiden käyneen syömässä, menin seuraavana iltana passiin, mutta tuloksetta. Sikojen käynnillä saattoi olla parikin viikkoa väliä ja talvi oli hiljainen. Sitten tämä kaksikko ilmaantui ruokinnalle ja ne kävivät yllättävän säännöllisesti. Silloin tiesin, että nyt minulla on mahdollisuus.

Riekki aloitti sikojen säännöllisen tarkkailun.

Hän seurasi maastosta mitä kautta siat tulevat ruokinnalle ja minne ne menevät. Tiedustellessaan maastoa hän samalla opetteli sikojen käyttäytymistä ja teki päätelmiä, minne kannattaa mennä passiin ja milloin. Hän teki puuhun noin neljän metrin korkeuteen passipaikan eli treestandin, ja odotti oikeaa hetkeä.

– Ensimmäisellä kerralla tavattiin, mutta paljastuin niille silloin, sillä ne kiersivät tuulen alapuolelle. Kuulin kuinka kärsällä nuuhkaistiin ilmaa pitkään, sitten ne röhkäisivät pari kertaa ja juoksivat pois. Se oli hieno tilanne, että ne edes tulivat paikalle, Riekki muistelee.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 4/18!

Kokonaissaalis jäi pieneksi

Villisika leviää ja runsastuu kiihtyvällä tahdilla. Kanta on vahvin Kaakkosis-Suomessa ja Uudellamaalla, etenkin sen itäosissa.
Villisikaviikonloppu toi kokemusta metsästyksestä

Villisika tekee tuloaan riistalajiksi. Metsästäjäliiton sekä maa- ja metsätalousministeriön yhdessä muiden toimijoiden kanssa järjestämässä valtakunnallisessa villisikaviikonlopussa onnistuttiin lisäämään tietoisuutta villisian metsästyksestä, joka on vielä aika outo jahti monelle suomalaiselle metästäjälle.

– Saalismäärä ei sinänsä ollut viikonlopussa olennainen tavoite. Seuroissa tarvitaan kokemusta villisiasta, ja sitä viikolopun aikana karttui, vaikka kaikki seurat eivät saalista saaneetkaan, sanoo koulutuspäällikkö Ere Grenfors Metsästäjäliitosta.

Jahtiviikonloppu oli varsin kylmä, mikä piti villisiat tiiviisti paikoillaan.

– Etelä-Suomessa villisika on oppinut hyödyntämään peuraruokintoja. Tämä talvi ei ainakaan merkittävästi vaikuttanut kantaan. Lumen määrä rajoittaa jonkin verran leviämistä, mutta talven jäljiltä ei villisikoja ole kuolleinakaan löytynyt.

Villisika leviää ja runsastuu kiihtyvällä tahdilla. Kanta on vahvin Kaakkosis-Suomessa ja Uudellamaalla, etenkin sen itäosissa.

Ei uutta viikonloppua tiedossa

Teemaviikonloppu oli ainakin toistaiseksi kertaluonteinen tapahtuma.

– Uutta kampanjaa ei ole suunniteltu, mutta joka tapauksessa villisikakanta halutaan maa- ja metsätalousministeriön ja Evirankin mukaan hallintaan. Villisiasta tulee Suomeen riistalaji, mihin on nyt jo varauduttava, sanoo Grenfors.

Riistakeskus Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukaksen mukaan villisika lisääntyy tällä hetkellä myös Suomen puolella. Itärajan pinnassa kanta on vahvimmillaan, mutta villisika levittäytyy koko ajan länteen.

– Vaikka kokemusta on etenkin Itä-Suomessa villisikajahdista, on jahti Suomessa sikäli vielä vierasta, ettei esimerkiksi villisikajahtiin soveltuvia koiria ole kovin paljon. Villisikaa vastaan ei voi laittaa mitä tahansa koiraa, muuten voi syntyä pahaa jälkeä. Jahdeista aika iso osa on kyttäystä, ajojahteja järjestetään vielä aika vähän, sanoo Kiukas.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 3/2018!

Kupariluoti korvaamassa lyijyn

Uuden sukupolven ja uuden teknologian kupariluodeilla terminaaliballistiikka on metsästäjälle parempi, koska luoti ei tuhoa arvokasta riistalihaa vaan säästää sitä ruokapöytään.
Lyijyttömät metsästysluodit tekevät tuloaan

Kupariluoti on osoittautunut monessa suhteessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen lyijysydäminen luoti.

Lyijyttömät metsästysluodit ja -patruunat tekevät tuloaan myös Suomen markkinoille, vaikka lyijy ei vielä olekaan luodissa kielletty materiaali.

Kuitenkin esimerkiksi Saksassa lyijysydämisten metsästysluotien käyttö valtion mailla on ollut kiellettyä jo pari vuotta.

– Yksityisten mailla kielto ei ole vielä voimassa, mutta hyvin todennäköisesti lyijy kielletään myös yksityisillä mailla, vieläpä aika nopeastikin. Kun kielto tulee Saksassa voimaan, seuraavat muut Euroopan maat perässä. Jolleivät patruunavalmistajat ole tähän mennessä asiaa ennakoineet, ovat ne auttamatta pahasti jälkijunassa, sanoo Nammo Lapua Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkö Erkki Seikkula.

Seikkula uskoo, että Saksan esimerkkiä seuraavat muun muassa Itävalta, Sveitsi ja Ranska etunenässä.

– Kymmenen vuoden kuluttua lyijyluotia ei enää välttämättä edes valmisteta jo senkin takia että kupariluoti on suorituskyvyltään parempi.

Lapua ja toinen merkittävä valmistaja Barnes ovat mahdolliseen kieltoon reagoineet jo vuosia sitten. Lapuan Naturalis ja Barnesin X-luoti ovat olleet markkinoilla jo pitkään. Barnes esitteli oman täyskuparisen X-luotinsa jo vuonna 1985 ja Lapua on valmistanut Naturalis-luoteja vuodesta 2002 lähtien. Tällä hetkellä tuotannossa oleva Naturalis-sarja edustaa kolmatta sukupolvea.

– Materiaalina lyijy ja messinki on vaihdettu kupariin ja luoti on kehitetty niin, että sen sisä- ja ulkoballistiset ominaisuudet eivät eroa lyijysydämisen luodin ominaisuuksista mitenkään merkittävästi, mutta terminaaliballistiikan osalta kupariluoti on selvästi parempi.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 2/2018!

Mitä oma ase maksaa?

Kuvassa näkyvä Valmet 412 -yhdistelmäase 12/.222 olisi maksanut vuonna 1992 Standard Catalog of Firearms -luettelon mukaan uuden veroisena 1710 euroa nykyrahassa. Nyt Tikka (Formerly Valmet) yhdistelmäaseen 12/.222 hinta kansainvälisissä luetteloissa on uuden veroisena 800-850 euroa.
Kansainvälinen ohjehintaluettelo auttaa

Oman metsästysaseen rahallisen arvon voi selvittää kansainvälisestä ohjehintaluettelosta. Yksipiippuinen Baikal-haulikko pitää luettelossa eräänlaista johtoasemaa.

Tiiliskivikirjat Guns & Prices ja Standard Catalog of Firearms antavat dollarihintoja eri mallisille aseille.

Kirjojen toimittajat antavat tosin ymmärtää, että hintoja ei voida yksiselitteisesti ja kerralla määrätä. He kuitenkin vakuuttavat, että tietoja on hankittu  varsin monilta myyjiltä ja alan asiantuntijoilta.

Dollarihinnat olen muuttanut euroiksi virallisten vaihtokurssien ja rahan arvon muuttumisindeksin mukaisesti. Mainitut kirjat ostin äskettäin helsinkiläisestä kirjakaupasta, ne maksoivat yhteensä 57 euroa.

Suomessa myytävinä olevista aseista saa tietoa myös metsästäjille tarkoitetuista lehdistä.

Yksipiippuinen Baikal-haulikko, mallia IZH18/MP, kaliiperi 12, säilyttää edelleen kansainvälisissä ohjehintaluetteloissa eräänlaisen johtoaseman.

Tämä Baikal on nimittäin ennätyshalpa. Nykyhinta uuden veroisena on 79 euroa, hiukan käytettynä 42 euroa. Kovin kalliita eivät lehtitietojen mukaan ole seuraavatkaan: Armed (Turkki) TS 870 on 390 euroa, Winchester Black Shadow 216 alkaen 560 euroa sekä päällekkäispiippuinen Yilding SPX 626 euroa.

Lintuluodikoissa (.222) halvemmankin hintaluokan metsästysaseet ovat yleensä edellisiä kalliimpia: Howa (Japani) 899 euroa, Blaser R8 Professional Success 3646 euroa, Tikka Hunter 1050 euroa, Tikka Hunter Fluted 1150 euroa. Halpakin sentään löytyy, jälleen Baikal, nimittäin IJ18M maksaa vain 320 euroa.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 1!

Dna kertoo lauman koon

Luonnovarakeskuksen Antti Härkälä opasti kuulijoita näytteen keruussa. Kauhajoen Erähoville oli kertynyt runsas joukko kuuntelemaan. Kuvat: Erja Pekkala
Luken Antti Härkälä: Dna kylmiä numeroita, tulkinnalle ei jää tilaa

Suupohjassa Etelä-Pohjanmaalla aletaan kerätä susien dna-näytteitä. Käytännössä maastosta poimitaan talteen susien jätöksiä.
Luonnonvarakeskus järjesti yhdessä riistakeskuksen kanssa Kauhajoella tiedotus- ja koulutustilaisuuden alueella aloitettavasta susien dna-näytteiden keruusta. Paikalla oli asiasta kertomassa riistakeskuksen Pohjanmaan alueen riistapäällikkö Mikael Luoma, ja varsinaisen koulutusosuuden piti Luken tutkimusteknikko Antti Härkälä.
Härkälä kertoi, että susien dna-tutkimus on saanut alkunsa vuonna 2013, jolloin Turun yliopiston yksittäinen opiskelija teki opinnäytetyön susien yksilöinnistä dna-näytteiden avulla. Tuolloin keruun suorittivat vapaaehtoiset henkilöt Lounais-Suomessa.
– Sen jälkeen keruuta on jatkettu edelleen vapaaehtoisten voimin. Vuonna 2015 käynnistyi suomalaisten susien yksilötietokantahanke ja mukaan tuli uusia keräysalueita.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 8/2017!

Rasin perheen metsästäjät

Vajaan vuoden ikäinen karjalankarhukoira Urho johdattelee joukkoa kotimetsissä.

Isän ja neljän lapsen yhteinen juttu

Rasin perheen kaikki neljä lasta ja isä metsästävät. Luonnossa liikkuminen, hiljentyminen ja rauhoittuminen on tärkeää. Kun saalista tulee, siitä loihditaan ateria, joka nautitaan perheen kesken hyvällä ruokahalulla.

Ei ole ihme, että pihtiputaalaiset Rasin sisarukset viihtyvät metsässä, kun kuuntelee heidän isäänsä.
Heikki Rasin periaatteet ja omat esimerkit ovat vaikuttaneet siihen, että tietokoneen näppäimet saavat olla koskemattomina paljon useammin kuin monessa muussa perheessä.
– Olen itse metsästänyt 15-vuotiaasta, ja alle kouluikäisenä pääsin ensimmäisen kerran metsään isän kanssa. Ei näitä omiakaan lapsia ole tarvinnut metsään houkutella, he ovat itse halunneet sinne lähteä.
Periaatteena on ollut, että metsässä ei saa ikinä palella hampaat irvessä, vaan tehdään tulet.
– Eikä siellä muutenkaan saa olla keljua. Siellä ei myöskään ole pakko olla, vaan metsästä pääsee aina pois, kun niin haluaa, sanoo Rasi.

”Työasiat pysyvät poissa mielestä”

Perheen esikoinen, 24-vuotias Liisa, sai metsästyskortin 13-vuotiaana. Samana syksynä hän ampui hirvimerkin ja pääsi saman tien hirvimetsälle.
Liisa muistaa, että se oli erityisen tärkeää papalle.
– Pappa tokaisi, että nyt täytyy mennä ampumaan hirvimerkki, ja seuraavana päivänä se sitten käytiinkin jo suorittamassa. Ei sitä kyselty, vaan se oli itsestään selvää!
Työterveyshoitajana työskentelevän Liisan kaveripiirissä ei metsästetä, mutta oman perheen ja suvun kanssa senkin edestä. Sitä, että tyttö metsästää, ihmetellään, mutta positiivisella tavalla.
Liisa on ampunut yhden hirven monta vuotta sitten. Se oli sen syksyn viimeinen hirvi joulukuun alkupuolella. Liisan mukaan se, että hirvi sattuu omalle kohdalle ja sen saa saaliikseen, on sen arvoista, että on kannattanut useampana syksynä istua metsässä ilman saalistakin.
Hirvenkaatoa on mukavaa muistella.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 7/2017.

Hirven rauhoitus osittain purettu Pohjois-Karjalassa

Suurpedot ovat verottaneet Pohjois-Karjalan hirvikantaa niin raskaasti, että paikoin ei päästä vieläkään hirvimetsälle.

Suurpedot kurittaneet raskaasti hirvikantaa

Pohjoiskarjalaisia metsästäjiä kismittänyt hirven rauhoitus on osin purettu tänä syksynä. Pohjois-Karjalassa kuitenkin kummastellaan yhtälöä, jonka mukaan hirvikanta olisi kasvussa ja suurpetokanta laskussa.
Lieksan riistanhoitoyhdistys pääsee jahtamaan hirviä vuoden tauon jälkeen. Tosin yhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen  epäilee hieman metsästyksen mielekkyyttä.
– Suurpetokanta ei ole mihinkään kadonnut vaan pikemminkin päinvastoin! Tätä taustaa vasten saamamme 286 kaatolupaa – mikä tarkoittaa 350 hirveä – tuntuu aika suurelta. Alkuvuodesta tehdyn maastolaskennan perusteella vasatuotto ja petohävikki huomioiden lupia tuli tuon verran ja sen tilanteen kanssa on nyt elettävä.

Lue juttu kokonaan Ase&Erän numerosta 6/2017

Monen riistan ruokapöydät

Mika Pihlaja näyttää Pasi Viitamäelle suuntaa mistä kauriit useimmiten tulevat metsän suojasta pellolle syömään.

Riistapellot värittävät maisemia ja auttavat lajeja selviytymään

Metsästyskauden loputtua on hyvää aikaa pohtia riistan hyvinvointia ja lisääntymistä tukevia toimia. Näitä ovat esimerkiksi riistapellot. Hyvin suunniteltu, perustettu ja hoidettu monimuotoisuuspelto antaa ravintoa ja suojaa monille eläinlajeille pitkälle talveen.
Kauhajoella Päntäneen Metsästysseuran maa-ala on 25 000 hehtaaria. Peltoa on noin 7 000 hehtaaria ja riistapeltojen osuus noin 100 hehtaaria.
Mika Pihlaja viljelee noin kahden hehtaarin lohkoa, jossa kasvaa riistalle kauraa, rehukaalia ja riistaseosta. Päntäneen metsästysseuran kaurispäällikkö Pasi Viitamäellä puolestaan on appensa kanssa riistapeltona kuusi hehtaaria, ja pääasiallinen viljelykasvi on rehukaaliseos peuroja silmälläpitäen.
– Riistapellosta saavat ruokansa hyvin monet eläimet linnuista karhuun. Metsäkanalinnut, fasaani ja peltopyyt saavat ravinnon lisäksi myös suojaa. Jänikset ja rusakot ovat yleisiä ruokailijoita. Kaikki sorkkaeläimet vierailevat säännöllisesti ja hirvikin viihtyy riistapelloilla lumentuloon saakka, varsinkin jos viljelyssä on rehukaalta, ja siirtyy vasta sitten talvehtimisalueilleen. Myös karhu tulee kauran perässä, Pihlaja kertoo.
– Riistapellot ovat erityisesti pienille sorkille eli valkohäntäpeuralle ja metsäkauriille elintärkeitä lisääntymisen kannalta. On havaittu, että riistapellon lisäksi yli talven jatkuvalla ruokinnalla vasojen määrä on lisääntynyt oleellisesti ja ravinnon avulla hyväkuntoiset emät ovat saaneet 2-3 vasaa kerralla. Erityisesti runsaslumisista talvista kauris ja peura eivät selviä ilman ruokintaa. Myös peltopyyt ja fasaanit hyötyvät riistapelloista merkittävästi, toteaa Viitamäki.

Sijainnilla suojaa
Riistapeltojen sijainnilla on iso merkitys eri eläimille.
Riistalle tarkoitetut pellot on hyvä perustaa metsien keskellä ja reunoilla sijaitseville lohkoille, sinne missä riista myös liikkuu eniten. Erityisesti vilkkaasti liikennöityyn tiehen tulee olla riittävästi matkaa ja peltoja ei tule sijoittaa tien molemmin puolin. Näin saadaan varsinkin hirvet ohjattua pois liikenteen seasta. Myös pienriista ja linnut saavat näin tarvitsemaansa suojaa. Lisäksi että riista ohjataan pois teiltä, riistapellot houkuttelevat varsinkin hirvet taimikoista tekemästä tuhojaan puustolle.
Vesistöjen varrella sijaitsevat lohkot ovat aina hyvä valinta. Näin saadaan automaattisesti suojakaistaa, joka suodattaa viljelyksiltä valuvat ravinteet ja estävät niiden pääsyn vesistöön. Monimuotoisilla riistapelloilla on myös suotuisa vaikutus ympäröivään maisemaan, sillä ne elävöittävät ja värittävät nykyään niin yksitoikkoista maatalousmaisemaa.
Riistapeltojen merkitys ei korostu pelkästään riistan hyvinvoinnissa, vaan ne tuovat suojaa ja lisääntymispaikkoja myös muille luonnonvaraisille eläimille ja linnuille. Monimuotoiset riistapellot tuovat elinmahdollisuutta myös monille hyönteisille kuten perhosille ja mehiläisille, joilta tehollinen viljely ja piennarten hoito vievät elintärkeät kukkaset.

Tukikelpoista maata
Mika Pihlajan mukaan riistapelto on viljelijälle hyvä valinta, koska oikein tehtynä riistapelto on myös EU-tukikelpoinen.
Kyseinen peltolohko pitää olla ympäristötuen piirissä ja kylvö tulee tehdä riistakasveiksi hyväksytyillä siemenillä. Riistapeltoja ylläpitävät myös sellaiset viljelijät, jotka eivät itse metsästä, mutta haluavat osaltaan vaikuttaa luonnon hyvinvointiin.
– Meillä EU-tukea varten tilalla pitää olla kolme eri kasvilajia, ja riistapelto käy yhdestä. Mikäli viljelijällä on sellaista peltoalaa, jota ei tarvitse karjan ruokintaan, on riistapelto hyvä valinta. Riistapelto pitää olla kylvettynä vasta kesäkuun loppuun mennessä, joten siihen käytettävä työ jaksottuu hyvin muihin kevättöihin. Tavallisesta viljelystä poiketen keräysvaihe jää pois, joten kustannukset jäävät alhaisiksi.
Riistapellosta viljelijä tekee normaalin viljelysuunnitelman Maville eli Maaseutuvirastolle. Riistaseoksella kylvettyjen peltojen sato tulee käyttää riistan ruokintaan. Osan sadosta voi korjata seipäille tai paaleihin turvaamaan talven ruokintaa. Luonnonhoitopeltojen niitto on mahdollista 1.8. jälkeen.
– Riistapellon perustaminen alkaa keväällä maanmuokkauksella ja kylvön yhteydessä tehdään kevyt lannoitus peitteisen kasvun takaamiseksi. Myöhäinen kylvöajankohta edesauttaa, että kylmä kevät tai liika vesimäärä eivät huononna kasvustoa tai haittaa kylvöä. Myöhään kylvetylle riistapellolle kosteus on hyvin tärkeää, ja mitä vihreämpi pelto on syksyllä, sitä pidemmälle talveen ruokaa riittää, Pihlaja selvittää.

Sudet levittäytyneet Etelä-Pohjanmaalle

Kauhajoen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen kertaa suden touhuja karjatilaa pitävän Jussi Mettälän kanssa. Susi oli viihtynyt Mettälän tiluksilla useamman tunnin.

Huoli painaa asukkaita

Sudet ovat hiippailleet asuintalojen takapihoilla Jalasjärvellä, Lehmän tappanut susi nähtiin jälleen pellolla, Sudet tappoivat parikymmentä lammasta Isojoella, Susia nähty keskustan tuntumassa.
Tällaiset lehtiotsikot ovat arkipäivää Etelä-Pohjanmaalla ja erityisesti Suupohjan alueella. Suupohjan muodostavat Kauhajoen kaupunki sekä Isojoen, Karijoen sekä Teuvan kunnat. Osansa susikeskittymästä ovat saaneet myös pohjoispuolella sijaitsevat Kurikka ja Jalasjärvi.
Susien aiheuttama uhka on alueella uusi. Aikaisemmin seudulla liikkui vaeltavia yksilöitä silloin tällöin, nyt yhtäkkiä kahden vuoden aikana määrä on lisääntynyt merkittävästi ja sudet ovat perustaneet Suupohjan alueelle useita reviirejä.
– Muutamilla alueilla ihmiset ovat huolissaan susien lisääntyvistä pihakäynneistä. Lapsia ei kovin herkästi päästetä iltaisin ulos pihalle leikkimään. Hangaskylässä liikkuu hyvin kesy susi lähellä asutusta ja pihoilla. Se nähtiin jopa karjan seassa aitauksessa. Kainaston alakoulua vastapäätä susi on nähty myös saalistamassa kissoja, Kauhajoen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen luettelee.
Latvanen hälytettiin paikalle, kun jalkaansa ontuva susi huomattiin karjan läheisyydessä Kauhajoen Hangaskylässä. Hän seurasi kolmisen tuntia kuinka susi tarkkaili karjaa. Se liikkui rauhallisesti lähistöllä olevista ihmisistä välittämättä. Se oli jopa aitauksessa ja makasi siellä.
Latvanen oli soittanut kaksi kertaa hälytyskeskukseen ja pyytänyt poliisia apuun. Kyseessä oli iso lihakarjalauma vasikoineen, ja mikäli se olisi vauhkoontunut ja tullut aidasta läpi, olisi voinut aiheutua suurta vahinkoa sekä ihmisille että karjalle. Vaarana oli myös, että susi pääsee raatelemaan eläimiä.
– Poliisi ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi saapua paikalle, eikä ontuvalle eläimelle annettu kaatolupaa. Sille ei annettu edes karkotuslupaa. Poliisi käski vain seurata tilannetta, Latvanen kertaa tapahtumia.

Metsästys uhattuna
Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajaa huolestuttaa metsästyksen tulevaisuus.
Naapurikunnassa sudet kävivät ajokoiran kimppuun. Koiria on myös seurailtu, ja on tiedossa useita kertoja, jolloin koira on käynyt metsän puolella, mutta on palannut peloissaan isäntänsä luokse.
– Susialueilla koiralla metsästys sekä siihen olennaisesti liittyvä kilpailutoiminta vaikeutuvat väistämättä. Nyt jo on havaittavissa, että metsästyskoirakokeissa osallistujamäärät vähenevät, kun kaikille ei voi varmuudella luvata turvallista maastoa. On semmoistakin ollut havaittavissa, että hyvän koiran menehdyttyä ei haluta enää uutta koiraa hankkia, koska katsotaan, että mahdollisuus turvalliseen harrastamiseen on mennyt.

Riistaa riittänyt
Sudet vaikuttavat alueen riistakantoihin.
Tällä hetkellä Suupohjassa on paljon ruokaa metsässä. Sudet kuitenkin verottavat hirvikantoja ja erityisesti pienempää sorkkaa merkittävästi. Vuositasolla sudet tappavat useita kymmeniä hirviä ja erityisesti vasoja.
Jarkko Latvanen kertoo, että kauden aikana on löytynyt 15 suden tappamaa hirvenraatoa maastosta ja varmasti iso määrä jää huomaamatta.
– Jos susien määrän kasvu jatkuu kiihtyvää tahtia penikoimisen myötä, ei ole mitään arviota kuinka kauan ruoka riittää metsässä. Kun ruoka loppuu, sudet tulevat vielä enemmän ihmisten lähelle. Jossain vaiheessa hirvilupien määrä laskee; jo nyt on olemassa kuntia, joissa hirvilupia ei susien vuoksi myönnetä ollenkaan.
Latvanen muistuttaa, että metsästyksen ympärillä liikkuu paljon rahaa, monen ihmisen elanto on siinä kiinni.
– Ja mikä tärkeintä, metsästys on sosiaalinen tapahtuma, joka on monelle erittäin tärkeä henkireikä arkeen. Julkinen suhtautuminen metsästykseen on nykyään hyvin positiivista, ja eettistä ruokaa arvostetaan.

Koirat pois metsistä, korvauksia ei makseta

Veikko Hakkarainen tunnetaan ansioituneena metsästyskoiraharrastajana. Hyvä koira – kuten kuvassa oleva käyttövalio Lordi – on Hakkaraiselle kultaakin kalliimpi.

Metsästyskoirat suojelijoiden hampaissa

Suojelijat vaativat, ettei valtio maksaisi korvauksia suden suuhun joutuneista koirista, jos ne on päästetty irti niin sanotuilla susialueilla.
Metsästäjät antavat tälle täystyrmäyksen. Olipa riistalaji mikä tahansa, koiran merkitystä pidetään ylivertaisena koko metsästyksen onnistumiselle. Susikantoja puolestaan pidetään jo niin suurina, ettei susivapaista alueista ole enää tietoa.
Lieksassa asuva tunnettu metsästyskoiraharrastaja Veikko Hakkarainen sanoo tietävänsä hyvin suojelijoiden vaatimukset.
– Suojelujärjestöt ovat ilmaisseet useassa yhteydessä, että koirilla metsästäminen tulisi kokonaan kieltää. Siten eri rotujen koetoiminta jäisi myös syksyisin pois, kuten ennen kokeita tapahtuva harjoittelu.
Jos valtio ei enää korvaisi susivahinkoja, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus eivät Hakkaraisen mukaan toteutuisi.
– On muistettava, että sen menetetyn koiran koulutukseen on satsattu satoja tunteja omaa aikaa, käytetty sitä eläinlääkärissä, näyttelyissä ja kokeissa. Jo pelkkä pentu maksaa nykyisin rodusta riippuen 1000–2000 euroa, joten vahinko on merkittävä. Jos koiran vakuuttaa itse, ne kulut ovat vuositasolla useita satoja euroja. Ja suden suuhun menetetty koira ei palaa koskaan takaisin.
Hakkaraisen mukaan valtion on maksettava koirasta korvaukset vahingon sattuessa, koska se vaalii nykyistä ylisuurta susikantaa.

Pyytämättä kauas riistan perään
Muutamat suojelujärjestöt ovat myös todenneet, ettei koiria tulisi laskea metsässä liian kauas ohjaajastaan.
Hakkarainen pitää tätä järjettömänä.
– Riistaveriset koirat menevät pyytämättä kauas riistan perässä, eikä ohjaaja voi sitä millään lailla rajoittaa. Oma lukunsa ovat ylisitkeät hirvikoirat, jotka jäävät yöksi haukkumaan riistaa ja houkuttelevat haukunnallaan lähiseudun sudet paikalle.

Sudenmetsästys ja ajavat koirat
On myös kritisoitu sitä, että suden kannanhoidollisessa metsästyksessä käytetään ajavia koiria.
Hakkarainen muistuttaa, että yleensä sudet on ennen koirien irtilaskemista kierretty lippusiimaan, ja koirat lasketaan vain panemaan sudet liikkeelle lippusiiman sisällä.
Monesti sudet hyppivät siiman yli ajon aikana.
– Ajotilanne kestää kuitenkin vain hyvin lyhyen ajan, joten sudet eivät ehdi stressaantua. Kun sudet kuulevat koiran haukun perässään ne lähtevät välittömästi liikkeelle ja osuvat passimiesten eteen ja tulevat kaadetuksi.
– Monessa pyyntiporukassa siiman sisään menee hiihtävä metsästäjä, jota pakoon sudet lähtevät välittömästi.