Ase & Erä on ilmestynyt jo 28 vuotta ja tänä aikana saavuttanut erittäin vankan aseman metsästyksestä, aseista ja eräelämästä kiinnostuneiden keskuudessa. Monipuolisen sisältönsä ansiosta lehden lukijamäärä on kasvanut harrastelijoista aina iäkkäämpiin konkareihin Hangosta Utsjoelle. Ase & Erä metsästää, testaa teknistä välineistöä, esittelee aseuutuudet ja patruunat, tekee metsästysmatkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Vesilintukannat laskussa

Sorsastajan tähtäimessä on käytännössä joko sinisorsa, telkkä tai tavi.

Vesilintujen kantojen kehitys on Luonnonvarakeskuksen tutkija Jukka Rintalan mukaan murheellista seurattavaa. Riistasorsista ainoastaan sinisorsan kanta on kehittynyt nousujohteisesti koko 20-vuotisen seurantahistorian ajan.
– Useimpien vesilintujen pesimäkannat ovat taantuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Riistasorsista haapanan kokonaiskanta on ollut laskusuunnassa 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Sama koskee punasotkaa ja tukkasotkaa sekä metsästettäviin rantakanoihin kuuluvaa nokikanaa. Myös jouhisorsan ja heinätavin kannat ovat pitkällä aikavälillä olleet selvästi taantuvia, sanoo Rintala.
Riistalajeista jyrkimmin on laskenut nokikanan kanta 1990-luvun alusta lähtien. Sen kohdalla voidaan Rintalan mukaan puhua jo romahduksesta.
– Kannankehityksen suunta on selvästi taantuva, mutta syytä ei voi suoraan kytkeä poikastuoton pienenemiseen, koska poikashavaintoja tulee vesilintujen poikuelaskennoista vähän kattavaa tarkastelua varten. Tämä ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta, että kannan taantuminen on seurausta poikastuoton pienenemisestä.
Tukkasotka on yleinen laji niin saaristossa kuin sisävesilläkin, mutta molemmilla alueilla kanta on taantunut selvästi viime vuosikymmenten aikana. Telkkä, tavi, lapasorsa, iso- ja tukkakoskelo kuuluvat ryhmään, jossa kannanvaihtelut ovat olleet viime vuosina aika suuria, mutta pitkällä aikavälillä kannoissa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia.
– Erityisesti lapasorsakanta on vaihdellut voimakkaasti seurannan aikana. Telkkäkanta on pudonnut selvästi 1990-luvun alun lukemista, mutta runsastunut lievästi viime vuosina. Koskelot ovat kalansyöjiä ja viihtyvät karuissa vesissä.
Yleisimmistä riistasorsista sinisorsan määrät taantuivat seitsemän prosenttia viime vuonna vuodesta 2014. Tavin ja haapanan kannat pienenivät noin 15 prosenttia. Syksyisestä nuorten lintujen osuudesta kertova poikastuotto laski sinisorsalla viisi ja tavilla yhdeksän prosenttia vuodesta 2014. Nokikanan poikastuotto oli vuonna 2015 heikko: pudotusta edellisvuodesta oli 67 prosenttia. Haapanan poikastuotto oli 15 prosenttia parempi kuin viime vuonna, ja telkällä tuotto nousi kymmenen prosenttia.

Sudet kiertävät aitoja

Kun Mika Piiroinen hankki tilalleen petoaidat 13 vuotta sitten, Pohjois-Karjalassa oli yli 600 karhua. Nyt uhkana ovat karhujen lisäksi myös sudet.

Nautatilalla suojauduttu valtion tuella

Pohjois-Karjalan vahva karhukanta sai tilalliset tarttumaan kymmenkunta vuotta sitten valtion tarjoamiin petoaitoihin.
Yksi alueen ensimmäisistä petoaidoista nousi suojaamaan Tohmajärvellä asuvan Mika Piiroisen nautoja. Tällä hetkellä lähes kaikki kunnan lehmät ja lampaat laiduntavat petoaitojen sisäpuolella.
– Niin paljon on menetetty lampaita ja nautoja vuosien aikana. Mitään riskejä ei haluta ottaa, Piiroinen sanoo.
Piiroisen lypsykarjatilalla on 120 nautaa. Petoaidat hankittiin 13 vuotta karhujen takia.
– Karhut olivat ensin ongelmana, susista ei siihen aikaan ollut juurikaan havaintoja.

Aita kiertää 15 hehtaaria
Mistään pienestä aitauksesta ei Piiroisella ole kyse. Runsaan 15 hehtaarin alue on suojattu petoaidoilla. Se pitää sisällään muun muassa yhdeksän hehtaaria metsäistä perinnebiotooppia. Aidat kiertävät tilan niin, että talo koirahäkkeineen sijaitsee aitojen keskellä.
Talon keskeistä sijaintia Piiroinen pitää merkittävänä.
– Olemme tässä kaiken keskellä. Jos joku peto tuolta yrittäisi tulla aitojen sisäpuolelle, koirat ilmoittaisivat siitä heti, ja olisin nopeasti paikalla. Tässä meidän kylällä on kolmella tilalla petoaidat, ja tämä on ainoa, mistä ei ole eläimiä viety.
Ovat sudet tosin käyneet Piiroisenkin tiluksilla. Viime syksynä niiden jälkiä nähtiin pitkälti toistakymmentä kertaa aitojen ulkopuolella.

Aidan pystytys iso urakka
Piiroisen lypsytila sai petoaidat 13 vuotta sitten.
– Olin nuori viljelijä, ja kiilto silmissä ajattelin iskeväni kultasuoneen, kun valtiolta saa aitatarpeet ilmaiseksi.
Aitaan kuluva työmäärä pääsi kuitenkin yllättämään.
– Vaikka meitä oli kaksi nuorta ja raavasta miestä traktorin kanssa, nopeasti selvisi, ettei aidan pystyttäminen ollutkaan helppoa etenkään metsään. Ja jokaiseen tolppaan tuli seitsemän eristintä, joihin kiinnitettiin seitsemän lankaa. Kyllä siinä aikaa meni!

Huoltotyö vie paljon aikaa
Aitaruljanssi ei päättynyt pystyttämiseen. Aitoja on huollettava vuosittain, ja kun sitä on kaikkiaan 1,8 kilometriä, siitä voi Mika Piiroisen mukaan laskea, miten isosta urakasta on kyse.
Suurin työ on lankojen huoltaminen.
Ongelmana on alin lanka, joka on oltava Riistakeskuksen ohjeiden mukaan 20 sentin korkeudella maasta. Ruohon niittäminen sen alta on sekä hidasta että vaikeaa; on koko ajan varottava, ettei raivaussaha vahingoita lankaa.
– Eläimet eivät pysty syömään ruohoa niin matalalla olevan langan alta, siksi niittäminen on ainoa vaihtoehto. Jos alin lanka olisi naudalla 50 senttiä, ne pystyisivät syömään ruohon.
Niittäminen vie kerralla yhden miehen työpäivän, ja se on tehtävä vähintään viisi kertaa kesässä. Aitalankaa on tarpeen mukaan vaihdettava, ja myös tolppia on uusittava vuosittain.
Piiroinen on laskenut, että aidan ylläpito maksaa tonnin verran vuodessa.

Pihasudet jo iso ongelma itärajalla

Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Tohmajärvellä kirjattiin 90 susihavaintoa.

Kannanhoidollisen metsästyksen vaikutusta ei tiedetä

Pihasusia on ollut todella järkyttävän paljon, sanoo tohmajärveläinen metsästäjä ja maidontuottaja Mika Piiroinen.
Muutama vuosi sitten oli toisin.
– Vuosi 2012 oli vielä rauhallinen. Vuoden aikana tehtiin kaikkiaan 18 susihavaintoa, ja niistä oli yksi pihalta. Seuraavana vuonna 2013 havaintoja oli jo 50, ja näistä 18 pihoilta. Vuonna 2014 havaintojen määrä oli 150, ja niistä 50 tehtiin pihoilta.
Viime vuonna päästiin jo aivan toisenlaisiin lukuihin: Tohmajärvellä saatiin susihavaintoja keskiarvolla mitattuna joka päivälle vähintään yksi, eli kaikkiaan 350.
Kulunut alkuvuosi ei lupaa tilanteeseen helpotusta. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on kirjattu jo 90 susihavaintoa.
– Jokaisena päivänä on saatu sudesta havainto, Piiroinen summaa.
Ennen 23. tammikuuta alkanutta suden kannanhoidollista metsästystä pihakäyntejä ehti olla 75.

Kymmenkunta sutta
Metsästys kesti vajaan kuukauden, eikä sen vaikutusta pihasusiongelmaan tiedetä.
– Tuntuma on, että ennen lisääntymiskautta havainnot pihoilta on vähentyneet. Tosin näin on ollut ennenkin, havaintoja alkaa tulla taas kun pennut ovat riittävän isoja liikkumaan laajemmalla alueella eli heinäkuun paikkeilla, Piiroinen uskoo.
Alkuvuodesta Tohmajärven alueella liikkui noin 15-18 sutta. Niistä ammuttiin poliisiluvilla kaksi ja kannanhoidollisilla luvilla toiset kaksi. Yksi susista jäi auton alle.
Piiroisen oman metsästysseuran eli Värtsilän Riistamiesten alueella käytettiin toinen kannanhoidollisista luvista. Poliisiluvalla saatiin ammuttua pihoilla öisin pyörineestä parista uros.
– Toivottiin, että metsästystilanne olisi stressanut naarasta niin paljon, että se olisi häipynyt pois ihmisasumusten läheltä. Mutta se tekee edelleen pihakäyntejä.
Luken viimeisimmän kanta-arvion mukaan Tohmajärvellä on yksi lauma, jossa on 6-7 sutta.
Piiroinen sanoo pitävänsä sitä kohtalaisen oikean suuntaisena.
– Laumoja on vähintään kaksi, jotka molemmat ovat rajalaumoja. Yksinäisiä kulkijoita on useita, joten karkea lukumäärä tällä hetkellä on noin kymmenen sutta.

Syömään Suomeen
Mika Piiroinen on asunut koko ikänsä samalla kylällä.
Susia on ollut alueella niin kauan kuin Piiroinen muistaa, mutta haitaksi asti vasta viime vuosina.
– 1980-luvulla susia sai vielä metsästää vapaasti. Kun susi rauhoitettiin 1990-luvulla, siitä se lähti; havainnot ovat lisääntyneet koko ajan.
Vielä 90-luvulla sudet olivat olleet hyvin arkoja.
– Ne muistivat tosi pitkään, että ihmisistä on pysyttävä kaukana, ja niiden pennutkin oppivat sen. Vähitellen ne taidot kuitenkin unohtuivat, ja viimeisen viiden vuoden aikana ihmisten kunnioitus on ollut jo kokonaan poissa.
Piiroisen kotitilalta on matkaa rajalle kahdeksan kilometriä. Värtsilän kylä on aivan rajassa kiinni. Piiroisen mukaan rajan yli on jatkuvaa liikennöintiä; sudet menevät maasta toiseen sujuvasti etenkin kun järvet ovat jäässä.
Kukaan ei tiedä niiden tarkkaa määrää, mutta se tiedetään, ettei Venäjällä ole susille ruokaa. Siitä on pitänyt ihminen huolen.
– Tällä korkeudella ei susille riitä ruokaa Venäjän puolella. Hirvet on ammuttu sieltä kun metsästyskulttuuri on löyhempää. Ja kun siellä ei ole ruokaa sudet tulevat tänne. Venäjällä ei myöskään enää makseta susista tapporahaa, mikä entisestään lisää niiden määrää.

Uhkailut jo arkipäivää

”Ampujalle riittänee täsmälaaki niskaan”

Uhkailut alkavat olla metsästäjille arkipäivää. Valtaosa uhkauk­sista on tullut eri luonnonsuojeluryhmissä toimivilta.
Erityisen paljon viestejä on lähetetty kannanhoidollisen sudenmetsästyksen aikana.
– Tässä kaadetaan päättäjien tekemät sudenkaatopäätökset metsästäjien niskaan. Me kun teemme likaisen työn, niin meidät voi vaikka ampua! kiteyttää pääkaupunkiseudulla asuva Eikka Sundell.
Sundell kertoo keränneensä eri Facebook-ryhmistä ”todisteita, jos joku niistä sattuisi kiinnostumaan”.
– Aika suoraanhan niissä tykitetään, että monttuun vaan kaikki metsästäjät. On tämä touhu mennyt aika hurjaksi; voidaan tuosta vaan ilmoittaa, että harhalaukaus voi osua hyvinkin nopeasti.
Kotipuolessaan Etelä-Karjalassa metsästelevä Sundell pitää itseään joka tavalla maltillisena, eikä nouse mielellään barrikadeille.
Mutta rajansa kaikella.
– Kaiken maailman hörhöt voivat laukoa julkisesti ihan mitä vaan, ja se on muka sallittua? Voiko ja pitääkö tätä vierestä vain katsella?

Syyttäjä jätti uhkaukset tutkimatta
Sotkamolainen, nyt Perhossa opiskeleva Raimo Kauppila oli kerännyt vuosi sitten ison nipullisen netistä poimimiaan uhkauksia ja vienyt ne Kajaanin poliisilaitokselle.
– Tutkija otti ne työn alle, kuten kuuluukin. Syyttäjä jätti kuitenkin asian tutkimatta. Syyksi hän kertoi, etteivät uhkaukset kohdistu yksityiseen henkilöön. Syyttäjä ei pitänyt uhkaa järin kummoisena, niin ikään ei uskonut, että uhkailuja toteutettaisiin.
Kauppila kertoo olleensa syyttäjän asenteesta aika tyrmistynyt.
– Juttelin tutun poliisin kanssa. Tämä oli sitä mieltä, että syyttäjän olisi vähintään pitänyt ottaa uhkausten tekijät puhutteluun ja tutkia heidän taustojaan.
Kauppilan mukaan uhkailuja tekevät suojelijat ja metsästäjät ovat täysin eriarvoisessa asemassa.
– Jos kirjoittaisin Joensuussa, että minäpä ammun sudensuojelijan, niin en ehtisi Sotkamoon kotipihalle, kun siellä olisivat jo poliisit vastassa. Minut vietäisiin putkaan ja aseet otettaisiin tutkinnan ajaksi talteen. Ja tämä on fakta!
Kauppila ei usko, että kukaan ihminen on vaaraton, jos uhkailee toisen henkeä.
– Näin kuitenkin sitä tulkitaan. Tässä ovat isommat poliittiset tahota takana.
Kauppila juttelisi mielellään juridisesti oppineen kanssa joukkokanteen tekemisestä. Siihen kerättäisiin vaikka 2000 nimeä niiltä, jotka kokevat tulleensa uhatuiksi.

Suunsoittoa ja rankkaa uhkailua
Keski-Suomessa asuva Seppo kertoo saaneensa osaakseen monenlaista suunsoittoa ja osin rankempaakin palautetta, kun oli kertonut Facebookissa oman mielipiteensä Suomen susipolitiikasta.
Valtaosa kirjoituksista on tullut Facebookiin yksityisviesteinä, mutta Seppo on pysäytetty kadullakin.
– Puolituttu rouvashenkilö tuli jalkakäytävällä vastaan ja alkoi tentata, että miksi haluan tappaa kaikki sudet. Yritin sanoa, että enhän nyt helkkari mistään susien joukkolahtaamisesta ole puhunut vaan häirikkösusien poistamisista, mutta se kaikui kuuroille korville. Rouva alkoi sättiä ääni falsetissa, että minun kaltaiseni pitäisi kaikki pidättää. Ympärille oli jo pysähtynyt neljä, viisi ohikulkijaa katsomaan, että mistä minua syytetään. Ilmeisemmin pitivät minua jonain raiskaajana, siihen malliin katselivat. Siinä vaiheessa katsoin viisaammaksi jatkaa matkaa.
Seppo on saanut Facebookissa muutaman viestin, joiden sävyä hän pitää hyvinkin uhkaavana.
– Osa niistä on ollut pelkkiä tappoviestejä tyyliin, etä mene ja ammu ittes – jos et tee sitä, kaivetaan rynkky esiin. Yhdessä sanottiin, että kuula tavoittaa kalloni nopeammin kuin uskonkaan.
Viestit Seppo on poistanut. Hän ei halunnut niitä viedä eteenpäin vaimon toiveesta.
Hän kertoo myös kuulleensa, ettei poliisi ole kiinnostunut luonnonsuojelijoiden tekemistä uhkailuista.
– Se on kyllä aika uskomatonta. Johan Helsingin Sanomien helmikuisesta kuukausiliitteestä sai lukea, millaisiin tekoihin suojelijat pystyvät. Natsit olivat jutun mukaan olleet intomielisiä luonnonsuojelijoita ja metsästyksen vastustajia, ja Hitler itse asetti ensimmäisenä täyskiellon sudenmetsästykselle. Ja eivätkös he tunnetusti kuitenkin tarttuneet aika rivakasti myös aseisiin?
Seppo esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellään. Hän ei myöskään halua kertoa asuinkuntaansa perheensä takia.

Perhon tapaus nousee esiin
Perhossa kunnan ATK-vastaavana työskentelevä Tarja Sillanpää muistaa, kuinka some-keskustelu suorastaan räjähti Perhon susien salakaatojupakan jälkeen vuonna 2013.
– Siitä lähti julmettu vyöry julkisilla keskustelupalstoilla, joita lapsetkin pääsevät lukemaan. Ei ihme, että lapset ahdistuivat kirjoituksista, joiden mukaan kaikki perholaiset pitäisi tappaa ja ydinpommi pitäisi pudottaa Perhoon. Perholaisia haukuttiin luiskaotsaisiksi ja sisäsiittoisiksi, jotka nu*****t lapsiaan.
Vaikka tapauksesta on jo kolme vuotta, se otetaan Sillanpään mukaan esiin säännöllisin väliajoin.
– Onhan se iso harmi tällaiselle 3000 asukkaan kunnalle. Ja täytyy myös muistaa, yksikään perholaisista ei susia tappanut, ampujat olivat muualta.
Jotain hyvää Sillanpää kuitenkin löytää Perhon tapauksesta.
– Vaikka pojat saivat raskaat sakot, aseidenmenetykset ja metsästyskiellot, ilman tätä joukkoa ei susiasia olisi noussut tapetille kuten nousi!

Suojelutahojen silmätikkuna
Tarja Sillanpää ei voi ymmärtää, miten viranomaiset eivät tee mitään, vaikka perholaiset ovat saaneet lukemattoman määrän erilaisia uhkailuja netissä.
– Olemme ottaneet yhteyttä esimerkiksi kansanedustajiin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Facebookin ylläpito puolestaan sanoo, etteivät metsästäjät ole kansanryhmä, joten sieltä ei näihin kirjoituksiin puututa.
Sillanpää kertoo itse joutuneensa suojelutahojen silmätikuksi.
– Minut on leimattu härskimpien suojelijoiden taholta alkoholistiksi ja valehtelijaksi, kun kyseenalaistin heidän ”faktojaan”.
Sillanpään mukaan varsinainen Luonnonsuojeluliitto on ollut aika hiljaa susiasioissa, kun taas Suomen Susi ja Luonnonsuojeluliitto Tapiola ovat tehneet likaisen työn.
– Tapiola on perustanut aluejaostoja ympäri Suomea. Tänne Perhoonkin on sellainen perustettu, josta kukaan perholainen ei tosin ole kuullut. Maksoin sen jäsenmaksun 40 euroa, mutta pian tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, ettei Tapiolan piirihallitus ole hyväksynyt minua jäseneksi. Onhan se kumma, jos paikallisia ei hyväksytä kannatusjäseniksi?
Sillanpää oli odottanut jäsenmaksunsa palauttamista – mitään ei kuulunut.
– Kun sitten lähetin viestin, kenelle lähettämäni tilinumero kuuluu, raha palautui sen jälkeen tilille ennätysnopeasti. Tunnetun tutkijan nimi taisi auttaa…

Potkut luottamustoimista

Julkinen sudenhoitoarvostelu oli liikaa Pohjanmaalla

Kun otin kantaa riistakeskuksen riistapäällikkö Mikael Luoman tekemään sudenhoitosuunnitelmaan, sain potkut Lakeuden riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilön sekä metsästyksenvalvojan tehtävistä, kertoo Seinäjoella asuva Hans Britwin.
Britwin hämmästelee tapaa, kuinka erottaminen tapahtui. Kukaan ei nimittäin ollut kertonut, ettei hänen palveluksiaan enää tarvita riistanhoitoyhdistyksessä.
Asia oli selvinnyt 4. kesäkuuta 2015, kun Britwin oli yrittänyt kirjautua sisään Tassu-järjestelmään.
– Soitin riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalle, että onko jotain ongelmaa kun en pääse Tassuun. Hän sitten kysyi, että eikö minulle ole kerrottu, etten enää toimi petoyhdyshenkilönä enkä metsästyksenvalvojana.
Selvisi, että riistanhoitoyhdistyksen hallitus oli päättänyt hakea Britwinin erottamista jo saman vuoden helmikuussa.
– Aluksi en meinannut saada mitään virallista paperia erottamisesta ja syistä. Aloin kaivaa syitä esille, ja selvisihän se sitten heinäkuussa. Kuulemma minun asemassani oleva henkilö ei voi arvostella ja kirjoittaa mielipiteitä Facebookissa siihen sävyyn kuten kirjoitin. En ole koskaan kehoittanut ketään, en muita enkä itseäni tappamaan sutta, ainoastaan olen arvostellu täysin pieleen mennyttä sudenhoitosuunnitelmaa joka perustuu täysin vääristeltyyn susikannan kokoon. Sen myönnän sanoneeni, että susi kuuluu monttuun!

EU:n taakse
Lakeuden riistanhoitoyhdistys ei ollut pitänyt siitä, kun Britwin oli tuonut oman mielipiteensä esille Mikael Luoman sudenhoitosuunnitelmasta.
– Arvostelin myös Lukea siitä, kuinka se laskee susikantojen suuruudet. Se on kyllä ollut sellaista valetta! Kantamääritelmät pitää lähteä yksittäisten susien rekisteröinneistä, muuten mennään pieleen.
Niin ikään Britwin oli tuonut julki, kuinka Luke ei noteeraa lainkaan muiden mielipiteitä.
– Ja kaikessa sulkeudutaan EU:n taakse! Sitä syytetään kaikesta, vaikka EU ei määrittele Suomen susikannan suuruutta, sen ovat tehneet riistakeskus ja Luke.

Kova herranpelko
Hans Britwin on ristinyt Lakeuden rhy:n Suomen susimyönteisimmäksi riistanhoitoyhdistykseksi.
– Täällä on aivan karmeaa herrapelkoisuutta. Tiedän kuitenkin sydämessäni, että alueen metsästäjät ovat asioista samaa mieltä kanssani; kyllä tuolla kentällä puhutaan, ettei jumalauta voida näin toimia!
Britwin vakuuttaa, etteivät tapahtuneet ole vaikuttaneet häneen millään tavalla.
– Minulla on onneksi aika kova nahka.
Tällä hetkellä Britwin on Seinäjoen Metsästysseuran hallituksen jäsen ja seuran hirviporukan jahtipäällikkö. Lisäksi hän on jäsenenä kahdessa naapurikunnan metsästysseurassa.

Metsästäjät ja aseharrastajat tulilinjalla

EU uskoo, että tuliasedirektiiviä tiukentamalla saataisiin terrorismi kuriin. Suomessa ei moiseen uskota – metsästäjät harrastavat luvallisilla aseilla, kun terroristit hankkivat aseensa laittomilta markkinoilta.

EU:n aselakikiristys koskisi satoja tuhansia suomalaisia

Pariisin marraskuinen terrori-isku on pistänyt vauhtia EU-komission ampuma-aseita koskeviin aloitteisiin.
EU-komission ehdotuksen mukaan esimerkiksi kertatulta ampuvien, mutta sarjatuliaseita muistuttavien siviilikäyttöön valmistettujen ampuma-aseiden hankinta ja hallussapito kiellettäisiin kokonaan yksityishenkilöiltä.
Suomessa asedirektiiviehdotus on otettu tyrmistyneinä vastaan. Niin metsästäjät, ampumaurheiluharrastajat, reserviläiset kuin asekeräilijät ovat äimistyneitä, että he joutuvat osaksi terrorismin vastaista taistelua.
Myös päättäjät ovat sanoneet tiukasti ei EU:n suunnitelmille.
Sisäministeri Petteri Orpon (kok) mukaan asedirektiivi haittaisi myös suhteettomasti maanpuolustustyötä.
– Komissio ehdottaa, että niin sanotut itse-lataavat kertatuliaseet olisivat jatkossa kiellettyjen aseiden listalla. Reserviläiset harjoittelevat tämän tyyppisillä aseilla. Esitystä ei voi hyväksyä. Maanpuolustusta tukevan harjoittelun edellytykset on turvattava, Orpo on linjannut.
Niin ikään Orpo on painottanut, että ase­lakien kiristäminen koskisi laajoja kansalaispiirejä, kuten metsästäjiä.

Itselataavat kertatuliaseet
Metsästystä ja ammuntaa harrastava kansanedustaja Kari Kulmala (ps) oli tuliasedirektiivin käsittelyssä viime vuoden lopulla sekä hallintovaliokunnassa että maa- ja metsä­talousvaliokunnassa.
– Valiokunnissa olimme puoluekannoista riippumatta varsin yksimielisiä siitä, että tämä on tarpeeton kiristys suomalaisia laillisten aseiden haltijoita kohtaan. Ne eivät ole uhka.
Kulmala korostaa, että terroristit eivät käytä luvallisia aseita.
– Asedirektiiviä muuttamalla ei terrorismia vähennetä, koska tässä rajoitetaan pääasiassa vain luvallisten aseiden saatavuutta ja hallussapitoa. EU ei ole esittänyt riittävästi näyttöä siitä, ettei nykyinen järjestelmä nimenomaan Suomessa toimi tai että tietyntyyppisiä laillisia itselataavia aseita olisi käytetty Suomessa terrori-iskuissa tai muussa rikollisessa toiminnassa. Rajoitus kohdistuisi vain laillisten tuliaseiden omistajiin, eikä sillä ole mitään vaikutusta terrorismiin tai rikolliseen toimintaan.
Suomessa itselataavat aseet ovat sallittuja metsästyksessä ja urheiluammunnassa. Ehdotuksessa halutaan kieltää itselataavat kertatuliaseet, jotka muistuttavat sarjatuliasetta sekä automaattiaseet, jotka on muutettu itselataaviksi aseiksi.
– Täyttä varmuutta ei vielä kuitenkaan ole, koskeeko kielto myös itselataavia ”normaaleja” haulikoita. Varmuudella kiellettäisiin kuitenkin esimerkiksi Valmet Petra -tyyppiset kiväärit sekä puoliautomaattiset pienoiskiväärit ja pistoolit.

Kymmeniä koiria suden suuhun

Jo viime syksynä susitilannetta pidettiin pahana. Nyt tilanne on kärjistynyt entisestään.

Sudet ovat tappaneet metsästyskoiria ja lampaita ympäri Suomea

Sudet ovat tänä syksynä käyneet jo kymmenien metsästyskoirien kimppuun.
Varmuudella parikymmentä koiraa on saanut surmansa susien hyökkäyksissä. Ainakin toinen mokoma on ollut vähältä piti -tilanteita, joissa koira on päässyt sutta pakoon.
Susista on ollut riesaa erityisesti Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Myös Pohjois-Pohjanmaa saa yhä useimmin osakseen susista.
Jo viime syksynä susitilannetta pidettiin pahana. Nyt tilanne on kärjistynyt entisestään.
– Ei tässä ole enää minkäänlaista järkeä. Koko ajan pitää selvitellä ja kytätä, onko alueella susia vai ei. Eikä mihinkään ennakkotietoihin voi luottaa, kun sudet ovat vikkeliä kintuistaan, taittavat matkaa hetkessä useita kilometrejä. Parempi on sen takia pitää ajuri vaan kotikonnuilla ja yrittää selvittää sille, että mik-set veikkonen pääse jänismetälle. Eihän elikko sellaista ymmärrä, kun ennen on tottunut juoksemaan tuolla kaikki viikonloput, tuohtuu Eikaksi itseään kutsuva, Pohjois-Karjalassa asuva 58-vuotias metsästäjä.

Lammastuhoja
Myös tuotantoeläimet ovat saaneet susista osansa. Sudet ovat tappaneet etenkin lampaita kesän ja syksyn aikana enemmän kuin miesmuistiin. Viikottain on lehdistä saanut lukea pitkin Suomea tapahtuneista tapoista.
Esimerkiksi Kivijärvellä Keski-Suomessa sudet kävivät lammaslauman kimppuun syyskuun loppupuolella. Sudet olivat tappaneet 17 lammasta, ja lisäksi piti lopettaa seitsemän pahoin raadeltua lammasta.
Lampurille aiheutui susihyökkäyksestä tuhansien eurojen tappiot.
Suomen eteläisin noin kymmenen suden lauma, joka elää Hanko-Salo -akselilla, näytti mah-tinsa elokuun lopussa. Kiskossa Kirkkojärven rannalta löytyi 13 lammasta kuolleena suden hyökkäyksen jäljiltä. Osa lampaista oli syöty, osa tapettu ja osa oli hukkunut paetessaan susia järveen.
– Koko kesän ja alkusyksyn sai pelätä, koska sudet käyvät lampaiden päälle. Meillä säästyttiin sentään, mutta tutulta lampurilta Savosta hukka tappoi kolme lammasta syyskuun puolella, kertoo Markku Syrjälä.
– Ei se fiiliksiä tosiaan paranna, kun tietää, että sudet pyörivät melkein nurkissa täällä Pohjanmaallakin. Ennen ei sitä riesaa ollut, nykyisin tilanne alkaa olla paha.
Syrjälä sanoo, ettei uskalla edes ajatella, mitä tuleva kesä tuo tullessaan.
– Niin pitkälle en halua edes ajatella. Nyt ovat sentään turvassa lampolassa.

Kanalintujen huippuvuosi tekee tuloaan

Tänä syksynä jää linnustajille aikaa ihailla maisemia.

Metsänhoidolla taataan linnuille hyvät elinolosuhteet

Tänä syksynä suurista metsäkanalintusaaliista voi vain haaveilla. Lintumäärät ovat romahtaneet muutaman vuoden takaisista huippuvuosista.
Yksiselitteisen helppoa ratkaisua kanalintujen kantojen elpymiseen ei ole olemassa. Yksittäinen metsästäjäkin voi kuitenkin tehdä jotain.
Pienpetopyynti on yksi niistä.
– Tällaisina huonoina aikoina pitäisi käyttää enemmän aikaa pienpetojen pyyntiin. Toinen, aina ajoittain Suomessa vallalla oleva asia on soidinpaikoilta metsästäminen. Jos silloin tällöin ammutaan yksi tai kaksi lintua soidinpaikalta, eivät kannat siihen kaadu. On kuitenkin saatu hyviä tuloksia, kun on sovittu, ettei soitimelta metsästetä vaikkapa ennen aamukymmentä tai yhtätoista. Tällöin nuoret uroksetkin pääsevät rauhassa harjoittelemaan soidinmenojaan ja temppujaan tulevia kukkotappeluita varten, toteaa metsästysmatkoja järjestävän Finnhunting Oy:n metsästysopas, riistanhoitaja Toni Hirvonen.
Elinympäristöön vaikuttavat asiat eivät ole niinkään paljon yksittäisen metsästäjän käsissä.
– Metsänhoidon uudet suositukset ovat äärimmäisen hyvät. Niissä on ajateltu riistaa yhtenä metsän mahdollisuutena eikä vain haittana.
Säästämällä metsänkäsittelyssä soidinalueita ja riista­tiheikköjä sekä hoitamalla vaihettumisvyöhykkeitä taataan metsäkanalinnuille hyvät pesimisolosuhteet.
– Kanalintujen lämpötalous vaatii, että ne pääsevät kulkemaan edestakaisin. Ei ole sattumaa, että kanalinnut liikkuvat esimerkiksi kangasmetsän harjanteen ja suon välillä. Jos on liian kuuma, ne hakeutuvat viileämpään paikkaan ja esimerkiksi sateen jälkeen hakeutuvat lämpimämpään itseään kuivattelemaan.

Karhukanta kasvaa lännessä mutta vähenee idässä

Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa on vähintään 1450–1590 karhua ennen alkavan syksyn metsästyskautta. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyneistä noin 298 pennusta.

Karhukanta on Lapissakin levinnyt aina Muoniota ja Enontekiötä myöten etenkin koivuvyöhykkeelle asti. Karhut ovat levinneet Länsi-Lappiin osin Ruotsin Norrbottenista, sanoo Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg.
Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa on vähintään 1450–1590 karhua ennen alkavan syksyn metsästyskautta. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyneistä noin 298 pennusta. Suomen karhukanta on pienentynyt 30 prosenttia vuoden 2010 huipun jälkeen. Viime vuonna ennen metsästyskautta karhuja oli 1405–1535. Kanta on noussut erityisesti keskisessä ja läntisessä Suomessa, kun taas itäisessä Suomessa määrä pienentyi hieman.
Maa- ja metsätalousministeriö esittää alkavalle metsästysvuodelle 133 karhun kaatokiintiötä. Tämä olisi 18 karhua enemmän kuin viime vuonna.
Ministeriö esittää suurimman sallitun saalismäärän nostoa hieman tulevalle metsästysvuodelle siten, että aiemmasta poiketen niin sanottu kannanhoidollinen metsästys sallittaisiin koko Suomen alueella. Linjaus mahdollistaa ministeriön mukaan paremmat mahdollisuudet puuttua muun muassa kasvaneisiin mehiläisvahinkoihin erityisesti läntisen Suomen alueella.
Eniten karhukantaa verotettaisiin poronhoitoalueella, missä kannasta saisi kaataa15,8 prosenttia. Muualla Suomessa suunniteltu kaatokiintiö verottaisi 6,8 prosenttia arvioidusta karhukannasta.
Poronhoitoalueella saisi kaataa 52 karhua, Itä-Suomen vakiintuneen kannan alueella saisi kaataa 53 karhua. Läntisen Suomen kanta on kasvanut ministeriön mukaan merkittävästi 200 karhusta 280 karhuun, joten kiintiöksi esitetään 13 karhua.
Karhun aiheuttamat vahingot ovat olleet nousussa ja viime vuonna ilmoitettiin 644 karhun tappamaa poroa. Korvaussumma nousi edellisvuoden 876 000 eurosta 1,1 miljoonaan euroon.
Näiden lupien lisäksi Suomen riistakeskus voi myöntää tarkkaa harkintaa käyttäen poikkeuslupia vahinkoa tai uhkaa aiheuttavien karhujen kaatamiseen. Vahinkoperusteisten lupien määrää ei rajoiteta.

Merimetso kestäisi jo metsästyksen

Merimetso on ollut eurooppalainen ja suomalainen alkuperäislaji, joka hävisi ihmisten toimesta. Sen uusi pesintä alkoi Suomen alueella vuonna 1996, ja tätä nykyä etelä- ja länsirannikolla asustelee yli 20 000 paria.

”Väärän lajin” ailahteleva suojelukäytäntö ärsyttää asukkaita ja ammatinharjoittajia

Merimetso on alkuperäinen, Suomen luontoon kuuluva lintu, joka hävisi merialueilta ympäristömuutosten takia. Paluun merimetso teki vuonna 1996, ja nykyisillään Suomessa arvioidaan asuvan yli 20 000 merimetsoparia.
Ongelmana on kuitenkin se, että nykyinen merimetso ei olekaan se alkuperäinen kotosuomalainen vaan alalajina vierastulokas. Sen lisäksi on muitakin ongelmia, joihin on haettu vastauksia hyvinkin kirjavin tuloksin.
Viimeisen viiden vuoden aikana merimetsokantaa on kohdeltu Suomen alueella laidasta laitaan. Ahvenanmaalla lajin metsästäminen poikkeusluvalla on sallittu, etelärannikolla sitä on onnistuttu ampumaan muutaman kymmenen kappaletta poikkeusluvalla, mutta pyynti keskeytettiin valituskierteeseen.
Merimetsoja on pyritty häätämään ja harventamaan myös muilla keinoin, kuten munia rei´ittämällä ja pesintää häiritsemällä.
Lukuisat poikkeusluvat kannan harventamiseen määrätyllä alueella – yleensä etelärannikolla – on aluksi myönnetty paikallistasolla, mutta valituskierteen jäljiltä ne on kumottu hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa ennen kuin harvennuspuuhiin on päästy.

Kiusaa asukkaille ja mökkiläisille
Merimetsoyhdyskunnan asustelu ja pesiminen jättää kolkot jäljet saaristoon. Pesimäpuut seistä törröttävät harmaina ja kuolleina, ja valkoiset ulostemassat peittävät rantakalliot ja kivet.
Tämä toki harmittaa mökkiläistä tai saariston kanta-asujaa. Myös ulosteiden on arvioitu aiheuttavan rantavesien rehevöitymistä.
Mökin naapuriin asettuneen merimetsoyhdyskunnan häätöön voi saada erikoisluvan, mikäli EU-direktiivin kriteerit täyttyvät.
Käytännössä pesivistä linnuista täytyy kuitenkin aiheutua vakavaa vahinkoa viljelmille, kotieläimille tai metsille, jotta lupa voidaan myöntää, kerrotaan valtakunnallisesti lupia myöntävästä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.