Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat ekologista elämäntapaa. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssi- ja koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista.

Palkokasveja pöytään!

Härkäpapu oli Suomessa ennen perunan ja vihreän herneen tuloa suosittu viljelykasvi ihmisravinnoksi etenkin Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Karjalassa. Kuvassa maatiaislajike Aunus. Kuva Martti Heikkilä.

Härkäpavulla on Suomessa pitkät perinteet

Kun syö monipuolisesti palkokasveja, viljoja, marjoja ja hedelmiä, ruoansulatuskanavan mikrobit saavat ravinnoksi erilaisia kuituja ja toimivat koko elimistön parhaaksi. Ja mitä useammasta paikasta kuitupitoinen ravinto on peräisin, sen parempi mikrobistolle.
Keväällä kauppoihin tullut Nyhtökaura on saanut paljon huomiota. Nyhtökauran raaka-aineista kaura ja härkäpapu ovat Suomesta ja Ruotsista, mutta herneproteiini tuodaan Keski-Euroopasta, koska kotimaista raaka-ainetta ei toistaiseksi ole saaavilla.
Toinen tämän vuoden uutuus Härkis tuli kauppoihin syyskuussa. Härkis valmistetaan kotimaisesta härkäpavusta.
Aikanaan kasviproteiinia tarjosi maaseudulla oma hernemaa.
– Vielä 1950-luvulla oli tavallista, että maatiloilla aina osa pelloista oli herneellä. Se oli viljelykierrossa olennainen osa typpilannoitusta. Sen jälkeen kehityksen suunnaksi tulivat keinolannoitteet ja erikoistuminen sekä viljelykierron olennainen väheneminen, toteaa genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen Luonnonvarakeskuksesta.

Palkokasveja myös eläimille
Maatilojen hernepelloista ovat saaneet valkuaista ihmisten lisäksi myös kotieläimet. Tällä hetkellä eläinrehussa käytetään kuitenkin paljon ulkomaista soijaa. Kotimainen vaihtoehto on esimerkiksi härkäpapu-vilja-yhdistelmä.
Sekasyöjä voi siten suosia kotimaisia palkokasveja kahdella tavalla: syömällä hernettä ja papua kasviravintona sekä syömällä sellaisia eläintuotteita, joissa eläimet ovat saaneet osan valkuaisesta kotimaisista palkokasveista.
Raija Tahvonen neuvoo sekasyöjää ottamaan selvää, millä rehulla eläin on ruokittu. Esimerkiksi suomalaisesta työstä kertova avainlippu ei vielä takaa rehun kotimaisuutta.
– Syö vähemmän lihaa, mutta parempilaatuista.

Luomutuotteissa on valinnanvaraa

Luomutuotteet ovat paitsi maukas, myös eettisen valinta. Rapunzelille, jolla on jo 400 erilaista luomutuotetta, on tärkeätä tehdä työtä laadun, sosiaalisen vastuun ja ympäristön puolesta. Kaikki yrityksessä tarvittavat raaka-aineet hankitaan sopimusviljelmiltä.

Herkkuja luonnonmukaisesti ja vastuullisesti

Luomutuotteiden kirjo on tänä päivänä häkellyttävän laaja. Luomuraaka-aineet ovat monille jo tuttuja, mutta valmiiden luomuelintarvikkeiden monipuolisuus yllättää yhä monet.
Luonnonmukaisuus ei ole enää aikoihin tarkoittanut yksinomaan luonnonmukaisesti viljeltyjä vihanneksia, tai raaka-aineita.
– Nykyisin on tarjolla valtava valikoima erilaisia, valmiita luomuelintarvikkeita suklaasta herkutteluraksuihin ja viininlehtikääryleisiin, lihattomiin makkaroihin ja pienten lasten valmisruokiin saakka. Laadusta tai valikoimasta ei siten tarvitse tinkiä siirtyessään luomutuotteisiin, Marika Auersalmi, Itubiodyniltä kertoo.
Biodynaamiset ja luomulaatuiset tuore- ja kuivaelintarvikkeet ovat käteviä käyttää ruoanlaitossa ja ne tarjoavat puhtaamman vaihtoehdon herkutteluun.
– Luomuelintarvikkeet mielletään usein edelleen terveystuotteiksi, vaikka tuotteiden joukosta löytyy koko joukko myös aitoja herkkuja, kuten hodarien tai hampurilaisten täytteenä kielen mennessään vievää paahdettua sipulia, kookosöljyssä paistettuja perunalastuja tai maapähkinäraksuja tai vaikkapa tomaattisalsaa, Auersalmi selittää.

Tunne ruokasi viljelijän tarina
Luomuelintarvikkeita valitsemalla voi varmistua siitä, ettei itse tule nauttineeksi haitallisia kemikaaleja. Luomutiloilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita, lannoitteita tai kemiallista tuholaistentorjuntaa. Oman hyvinvoinnin ohella erityisen tärkeää on se, että luomuelintarvikkeissa raaka-aineiden viljely on vastuullista paitsi maaperän, myös viljelijöiden kannalta.
– Edellytämme Itubiodynillä, että kaikkien elintarvikkeidemme valmistajien tulee olla sitoutuneita sopimustuotantoon, joka takaa sadolle kiinteän hinnan ja varman ostajan. Esimerkiksi Rapunzelin perustaman, ulkopuolisen valvontajärjestön sertifioiman sosiaalisen vastuullisuuden projektin myötä tuottajat saavat koulutusta, ohjausta, pitkäaikaiset taatut ostot sekä tuotteista reilun, maailman markkinoita korkeamman hinnan. Tuottaja sitoutuu luomutuotannon kriteerien lisäksi kehittämään työntekijöiden työskentelyolosuhteita eikä lapsityövoimaa käytetä, Auersalmi kertoo.
Luomuelintarvikkeissa viljelijä, aito ihminen tarinoineen on löydettävissä muutaman käden ojennuksen päästä.
– Esimerkiksi taatelisiirapin taatelit tulevat tunisialaiselta perheeltä, joka on viljellyt tiettyä taatelilajiketta jo sukupolvien ajan. Jokaisen taatelin on lajitellut ja valinnut ihminen, joka saa työstään reilun korvauksen.

Roska päivässä pitää ympäristön siistinä

Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen kannustaa jokaista pitämään huolta asuinympäristöstään ja näyttämään esimerkkiä muillekin keräämällä ainakin yhden roskan päivässä.

Vapaaehtoinen toiminta yhteisen hyvän eteen tuo iloisen mielen

Roska päivässä -liikkeen syntyprosessi sai alkusysäyksensä meren äärellä, kesällä 1996.
– Olimme perheeni kanssa viettämässä kesäpäivää Hietaniemen uimarannalla. Pienet lapseni olisivat tahtoneet kävellä rannalla paljain jaloin, mutta jouduin heitä kuitenkin kieltämään, sillä maassa oli niin paljon rikottua lasia, Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen kertoo.
Tuula-Maria ryhtyi perheensä kanssa keräämään rannalta lasia ja muuta roskaa pois.
– Toiminta yhteiseksi hyväksi tuotti hyvän mielen. Samanaikaisesti näin, kuinka ihmiset makasivat vilteillään roskat ympärillään. Mielessäni heräsi elävä ja voimakas kysymys: Kuinka voisi innostaa ihmiset välittämään omasta lähiympäristöstään?
Tuula-Maria kirjoitti aiheesta iltapäivälehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän myös ehdotti talkoita Hietaniemen rannan siivoamiseksi. Kirjoitus julkaistiin, mutta mitään konkreettista se ei vielä tuolloin saanut aikaiseksi.
Roska päivässä -liike koki varsinaisen syntymänsä Pohjois-Haagan kalliolla vuonna 2000. Kaunis kallio asukaspuiston kupeessa oli täynnä roskaa ja lasinsirpaleita.
– Tuolloin 12-vuotias Ilona -tyttäreni huolestui ympäristön siisteydestä. ”Helsingin täytyy näyttää siistiltä, kun mummo tulee kylään.”, Ilona totesi. Pian Ilona, äiti ja perheen nuorempi tytär, Iisa 9-vuotta ryhtyivätkin kolmisin siivomaan kalliota.
– Siinä siivotessa sain viimein alitajunnan kypsyttämän vastauksen kysymykseeni. Jos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, ympäristö pysyisi siistinä, Tuula-Maria kertoo oivaltaneensa.

Ideasta toiminnaksi
Tuula-Maria alkoi kutsua ystäviä, tuttavia ja lähiseudun asukkaita Roska päivässä -liikkeeseen, jotka lähtivätkin innolla mukaan. Kuten edelleen, liikkeeseen pääsi kuka tahansa vapaaehtoinen, jota ympäristön siisteys kiinnosti.
Vaikka Roska- päivässä liikkeen myötä Pohjois-Haagan polut ja puistot siistiytyvät, laaja kallio, josta liike sai alkunsa, pysyi roskaisena.
– Pidin kalliota pitkään toivottomana tapauksena, jota ei kerta kaikkiaan voisi saada roskattomaksi. Kalliolla oli niin paljon roskaa ja lasia, ettei sinne voinut mennä ulkoilemaan koiramme kanssa. Kun perheeseemme muutti ulkoilutuspaikkaa kaipaava kissa, päätin ryhtyä siivoamaan kalliota yksin, vaikka tämä tuntuikin järjettömän mahdottomalta tehtävältä.
– Mieheni Jari tuli auttamaan siivoamisessa ja päivittelimme yhdessä siivouksemme toivottomuutta. Kerran Jari kuitenkin sanoi: ”On tässä toivoa, minä sain tämän yhden pienen paikan puhtaaksi.”, Tuula-Maria muistelee.
Kalliopuiston puhdistamisesta sai alkunsa toistasataa siivoojaa talkoisiin kerännyt Kissa kalliolle -projekti, jonka myötä kallio saatiin kuin saatiinkin siivottua.
Nyt jo kymmenen vuoden ajan niin kissat, koirat kuin päiväkotilapsetkin ovat voineet ulkoilla turvallisesti kallioilla. Projekti on jatkunut ylläpitoluontoisesti tähän päivään saakka.

Kerää päivässä ainakin yksi roska
Suomessa ja melkein kaikkialla maailmassa roskaaminen on valitettavan yleinen tapa.
Roskaajia olisi helppo paheksua, mutta se ei Tuula-Marian mukaan muuta mitään. Roska päivässä -liikkeen jäsenet ovatkin valinneet paheksumisen ja ongelman toteamisen sijaan toisen tien.
– Huolehdimme omista roskistamme ja näytämme esimerkkiä keräämällä päivittäin ainakin yhden roskan. Haastamme myös vähintään yhden tuttumme mukaan. Roskaliike on sydämen liike, jossa jokainen sitoutuu ennen kaikkea itselleen.
Siisti ympäristö ennaltaehkäisee roskaamista. Huhtikuussa 16-vuotta täyttävä Roskaliike onkin saanut lukuisat roskaajat kyseenalaistamaan ja muuttamaan tapojaan.
– Kerran kerätessämme roskia tyttäreni Iisa sanoi 9-vuotiaan itsevarmuudella: “Tästä liikkeestä pitää tulla maailmanlaajuinen”. Havahduin Iisan ajatukseen ja tästä lähtivätkin liikkeelle kotisivujemme käännökset eri kielille. Nykyisin Roska päivässä -liikkeessä on mukana ihmisiä ympäri maailmaa, kaikilla mantereilla, ja kotisivut on käännetty jo käännetty jo 23 kielelle.
Kukaan ei tarkasti tiedä, kuinka paljon jäseniä jo on mukana liikkeessä Suomessa tai maailmalla.
– Sain taannoin sähköpostin Etelä-Afrikasta, jossa muuan mies kertoi olleensa mukana jo puolen vuoden ajan, ja päätti kertoa asiasta myös minulle, Tuula-Maria sanoo.
Monet tunnetut ja arvostetut ihmiset maassamme ovat ottaneet Roska päivässä -haasteen vastaan.
– Olen aivan tietoisestikin kutsunut arvohenkilöitä mukaan liikkeeseen. Roskien kerääminen on näet usein edelleen aliarvostettua puuhaa. Kuitenkin, jos presidentti ja arkkipiispakin noukkivat roskia luonnosta, kyllä kansalaisetkin voivat rinta rottingilla kerätä roskia lähiympäristöstään.

Siisti ympäristö lisää hyvinvointia
Tuula-Maria kannustaa pohtimaan, kannattaisiko jokaisen kantaa kortensa kekoon roskattoman, siistin lähiympäristön puolesta. Eihän ole lankaan järkevää kuluttaa verorahojamme maahan heitettyjen roskien siivoamiseen.
– Esimerkiksi Helsingissä puistojen puhtaanapitoon käytetään pitkälti toistamiljoonaa euroa vuodessa. Tämä raha voitaisiin roskien keruun sijaan käyttää esimerkiksi työllistämään kotihoitajia huolehtimaan kaupungin pitkäaikaissairaista ja vanhuksista tai psykiatrista hoitoa tarvitsevien auttamiseen.
Roskista, esimerkiksi tupakantumpeista, liukenee luontoon myrkkyjä ja tumpit päätyvät vesistöistä kalojen ja kaloja vatsaan. Moni eläin loukkaa itsensä tai kuolee ihmisen luontoon heittämien roskien takia. Roskainen ympäristö lisää ihmisten turvattomuutta, välinpitämättömyyttä ja aiheuttaa muun muassa ärtyisyyttä.
Siinä, missä roskat aiheuttavat mielipahaa, roskien keräämisellä on Tuula-Marian mukaan päinvastainen vaikutus. Siisti ympäristö lisää turvallisuudentunnetta ja roskien keräämisestä tulee valtavan hyvä mieli.
– Eräskin nainen, joka oli riidellyt miehensä kanssa, yritti saada helpotusta oloonsa rukoilemalla ja musiikkia kuuntelemalla, mutta vasta roskien kerääminen rauhoitti mielen. Itsekin olen huomannut, että ahdistava olo helpottuu, kun tekee hyvää ympäristölleen. Vaikka roskien kerääminen vaikuttaa hyvin pieneltä ja yksinkertaiselta asialta, se pitää sisällään syvempiä ulottuvuuksia. Tekemällä hyvän teon elinympäristölleen, nousee kohtaamansa huonon kohtelun yläpuolelle, Tuula-Maria selittää.

Alpakat sopivat terapiaeläimiksi

Camé osaa ottaa porkkanan huulilta.

Herkkiä laumaeläimiä, joille selkeät roolit tuovat turvaa

Kaksi ja puoli vuotta alpakat ovat saaneet olla Terhi Elon nelihenkisen perheen lemmikkeinä. Tulevaisuudessa joku niistä saattaa olla mukana fysioterapeutin ja kokonaisvaltaisen hoitajan apuna.
– Tähän asti ne ovat terapoineet minua, Terhi Elo naurahtaa.
Hän juttelee laumalle kuin lapsilleen ja nauttii silmin nähden alpakoiden kanssa olemisesta. Enkelikartanoksi nimetty koti Kirkkonummella odottaa vielä tulevaa toimintaa. Kun alpakat Eloille tulivat 2013, he huomasivat pian, ettei kaksi vielä muodosta laumaa, eivätkä eläimet löydä sopivia rooleja.
– Nyt niitä on viisi ja laumalla turvallinen vartijansa, Bruno. Aiemmin Camén raskaus päättyi keskenmenoon, mutta nyt se on jälleen kantavana, kun on turvallista. Nämä ovat hyvin herkkiä eläimiä, joilla turvallisen lauman ja sen vartijan lisäksi on säännöllinen rytmi ja rodunomainen elämä, Terhi Elo kertoo.

Intiaanien vanha kotieläin
Alpakka on kamelioidi, kamelin sukulainen. Suomessa niitä on jo tuhat, ja pääasiassa huacaya-rotua, joka on ollut jo 5 000 vuotta intiaanien kotieläin.
– Suomeen ensimmäiset alpakat toi vuonna 2002 Pirkko Kivikari ja toisena eläinlääkäri Heikki Sirkkola; meidänkin eläimemme ovat sukua heidän tuomilleen alpakoille.
Pirkko Kivikari on myös se henkilö, joka on kehittänyt eläinavusteista terapiaa myös alpakoilla, mikä Terhi Elolla on tulevaisuudensuunnitelmissaan.
– Sen aloittaminen on pitkäjänteistä työtä, sillä oman suhteen omiin eläimiin tulee olla läheinen. Kaikki eläimet eivät myöskään ole persoonaltaan terapiaeläimiksi sopivia, Terhi Elo kertoo ja näyttää laumastaan pari, joista uteliaisuutensa ja ihmisläheisyytensä vuoksi ehkä tulisi hyviä terapiaeläimiä.

Kuusi kertaa lampaanvillaa lämpimämpää
Andeilla asuville intiaaneille alpakka on ollut monessa tärkeä eläin:
– He ovat saaneet siitä lihaa, turkiksia ja villaa sekä papanoista polttoainetta. Espanjalaiset valloittajat yrittivät tuhota alpakat ja ajoivat ne korkealle vuoristoon.
Alpakan villa on erittäin hienoa ja kevyttä, maailman kalleinta villaa.
– Villa on kuusi kertaa lämpimämpää kuin lampaanvilla, eikä siinä ole lanoliinia, joten se ei allergisoi.
Tulevaisuudessa, kun alpakoita on enemmän, Terhi Elo aikoo myydä niiden villaa. Suomessa toimii Teijossa Ruukin kehräämö, joka jalostaa alpakanvillaa.

Kuivat ja karut olosuhteet sopivia
Eloilla alpakoilla on pihatto, jossa ne voivat itse päättää, ovatko ulkona vai sisällä.
– Alpakoille sopiva ilmasto on kuiva, ja ne ovat vuoristossa tottuneet karuihin olosuhteisiin. Talvisin meidän ilmamme on niille sopivaa ja ne nukkuvat ulkona. Kesäkuumalla ne saattavat viihtyvät yönsä paremmin tallissa.
Alpakoilla on hyvin hiljainen ääni, mutta jos pihaan tulee vieras koira ja lähistöllä juoksee peuroja, vartija ilmoittaa laumalleen:
– Brunolla on silloin sireenimäinen ulvontaääni.

Ennenkuulumaton luomukasvihuone

– Tahtotila ratkaisee, ja se on yrittäjästä kiinni, sanoo Samuli Laurikainen, Silmusalaattien kehittäjä. Hyviä ideoitakin on lähes jokaisella, mutta toteutus on se, joka ratkaisee.

Luomusalaattipalvelu pystyy tehoviljelyyn ja kaupalliseen kilpailuun

Tällaisia innovaattoreita Suomi tarvitsee. Miten sellaisia syntyy?
Ilman diplomi-insinöörin koulutuksen tuomaa systemaattista laatuosaamista ei Snafun tason liikeidea varmastikaan olisi toteutunut kannattavaksi yritykseksi.
– Isäni on todella taitava konemies, mutta EU:n maatalouslomakkeiden täyttö on hänelle ihan hepreaa. Koulutuksen tuoma järjestelmällisyys yhdistettynä käytännön osaamiseen on ollut välttämätön yrityksemme laatujärjestelmän ja koko konseptin kehittämisessä, Samuli Laurikainen kertoo.

Ihmiset ja ideat törmäilivät
– Se, että ihmiset ja ideat törmäilevät totutun kaavan ulkopuolella antaa mahdollisuuden uuden syntymiselle, Laurikainen kuvaa kokemuksiaan.
– Tosi moni ihminen, yritys ja muu taho on minua tämän matkan varrella auttanut, ja kaikesta siitä avusta olen äärimmäisen kiitollinen.
– Kyllä ihmiset huomaavat yrittäjän oman uskon ja intohimon aitouden ja lähtevät sitten samalla innolla mukaa jakamaan yhteistä unelmaa.
Tarvitaanko tahtotilaa vai rahaa, jotta tällaisia menestyksiä syntyy enemmän?
– Tahtotila ratkaisee, ja se on yrittäjästä kiinni. Hyviä ideoitakin on lähes jokaisella, mutta toteutus on se joka ratkaisee, Laurikainen näkee.
– Toki tarvitaan myös onnea.
– Rahaa on periaatteessa saatavissa, mutta se pääsääntöisesti edellyttää näyttöjä. Startup-kulttuuri on onneksi rantautunut Suomeen, ja todella paljon mielenkiintoisia asioita tapahtuu ympärillä.

Ympäristöajattelu toteutuu kaikessa
– Meillä ympäristövaikutuksemme ajattelu näkyy oikeastaan kaikessa. En ole itse koskaan omistanut autoa tai televisiota, joten oli aika luonnollista rakentaa myös yritystoiminta vihreiden arvojen pohjalle, Laurikainen kertoo.
– Energian kulutus on alle kymmenesosa perinteisen kasvihuoneen kulutuksesta ja veden kulutus kymmenesosa perinteisen ruukkusalaatin tuotantoon tarvittavasta.
– Kasvihuoneessamme ei ole yhtään ikkunaa, ja ns. kylmiä seinäpintojakin on vain yksi. Kaikki käyttämämme energia on tuulisähköä, minkä mahdollistaa äärimmäinen energiatehokkuutemme.
– Myös pahvilaatikoista olemme luopuneet jo yli vuosi sitten, ja nykyisin käytämme muovisia kierrätyslaatikoita. Itse tuotteet on pakattu muovirasioihin, mikä mahdollistaa tuoretuotteelle pitkän säilyvyyden. Ilman pakkaustamme säilyvyys olisi vain päivän, mikä tekisi ruokahävikistä kestämättömän.
– Työmatkat ja tuote-esittelyt ja muut matkat hoidamme pääsääntöisesti julkisilla. Vaikka välistä toki on hieman koomisen näköistä, kun matkaan 30 kilon messuvarusteet kannossani Turkuun tai Tampereelle.
– Jos valintojen vuoksi ei joudu kärsimään, niin mitä valintoja ne sitten oikein ovat! Laurikainen huudahtaa.

Uusien polttoaineiden raaka-aineina jätevirrat ja mikrobit

Etanoli on noin 40–45 senttiä litralta halvempaa kuin tavallinen bensiini.

Suomessa luodaan ympäristöystävällistä autoilua

EU:n yhteinen tavoite on nostaa liikenteen uusiutuvan energian osuus kymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Korkeaseosetanoli on yksi ratkaisu puhtaampaan liikenteeseen tulevaisuudessa. Jopa 80 prosenttia autoilun fossiilisia hiilidioksidipäästöjä vähentävä RE85 on merkittävä keino edistää kustannustehokkaasti bioenergian käyttöönottoa liikenteessä. RE85 korkeaseosetanolin käyttäminen vaatii niin kutsutun flexfuel- eli etanoli-bensiiniauton tai tavallisesta bensiiniautosta muunnellun etanoli-bensiiniauton. Flexifuel-autot sekä myös muunnellut bensiiniautot kulkevat bensiinin lisäksi etanolilla.
Moottori toimii siis tavallisen 98E5 ja 95E10-bensiinin lisäksi myös E85- etanolipolttoaineella tai näiden sekoituksella. Jätteistä valmistetulla etanolilla säästetään paljon fossiilisia polttoaineita ja vähennetään fossiilisia hiilidioksidipäästöjä.
St1:n Uusiutuvan energian johtaja   Jari Suomisen flexfuel-autot ovat suunnilleen samanhintaisia kuin perinteiset bensiinimallit. Syksyn aikana myös vanhojen bensiiniautojen muuntaminen etanolikäyttöiseksi tulee helpommin mahdolliseksi. Korkeaseosetanolia kuluu litramääräisesti enemmän, mutta tämä etanolin pienemmästä energiasisällöstä johtuva kulutuksen litramääräinen lisäys kompensoituu etanolipolttoaineen halvemmalla hinnalla.
– Etanoli on noin 40–45 senttiä litralta halvempaa kuin tavallinen bensiini. Toisaalta flexifuel-versio kuluttaa polttoainetta 20–25 prosenttia enemmän kuin bensiiniversio. Autojen hinnat määräytyvät hiilidioksidipäästöjen mukaan, joten flexifuel-version verotusarvo on hieman vastaavaa bensiinikäyttöistä versiota edullisempi.
 Suomisen mukaan RE85 polttonesteen ja FFV-mallin auto on sekä käyttö- että muut kustannukset huomioiden autoilijalle edullisempi vaihtoehto kuin E10-polttoainetta käyttävä normaali bensiiniauto. Polttoaineissa on eroja 40-45 senttiä litralta RE85-polttoaineen hyväksi.
– Testeissämme E10-bensiinillä kulkeva auto kulutti seitsemän litraa sadalla ja RE 85:llä kulkeva vastaavan valmistajan samantehoinen ja painoinen FFV malli 8,8 litraa sadalla. Kuudessa vuodessa tai 120 000 kilometrillä FFV-mallin, RE85:llä kulkeva autoa on eri polttoainehintavaihtoehdoilla laskettuna useita tuhansia euroja edullisempi. Myös laskennallisilla fossiilisilla hiilidioksidipäästöillä mitaten RE85 on selvästi vähäpäästöisempi kuin E10-polttoainetta käyttävä bensiiniauto. Sen päästöt olivat 162 grammaa kilometriltä ja FFV malli yhdistettynä RE 85-polttoaineeseen 35 grammaa kilometriltä.

Speltti on luomupellon valtias

– Viime talvi oli speltille suotuisa. Vaikka lumet sulivat jo helmikuussa, ei kovia pakkasia enää tullut, Simo Larmo iloitsee.

Birkkala on Suomen ensimmäinen spelttitila

Simo Larmo, 30, on sukutilan kasvatti, joka opiskeluvuosia lukuunottamatta on aina työskennellyt tilalla. Vanhemmat siirtyivät eläkkeelle viime kesänä ja Simo osti tilan.
Birkkala työllistää perheen lisäksi kolme vakituista työntekijää. Simon vanhemmat ja siskot antavat myös apua ja osaamistaan.
Koulutukseltaan Simo Larmo on agrologi (AMK). Hänelle oli jo nuoresta asti selvää, että yrittäjä tulee hänestäkin, kun on yrittämiseen ja viljelemiseen kasvanut.
Työ Birkkalassa rytmittyy sopivasti vuodenaikojen mukaan.
– Kasvukausi viljelyä ja talvi markkinointia. Myllyssä jauhetaan spelttiä ympäri vuoden. Oman sadon lisäksi ostamme spelttiä useilta muilta spelttiä viljeleviltä luomutiloilta.

Uusi suunta Saksasta
Kaikki alkoi siitä, kun Simon vanhemmat Jaakko ja Pirkko Larmo ryhtyivät 1990-luvun alussa hakemaan uutta suuntaa maatilalleen. Tila oli siihen asti ollut tavanomainen viljatila ja kanatila.
Uusia tuulia he lähtivät tunnustelemaan Saksaan, jonne he tekivät useita matkoja. Siellä vastaan tuli speltti, jonka viljely oli Etelä-Saksassa lähellä Alppeja alkanut uudestaan lisääntyä, samoin kuin saksalaisten kuluttajien kiinnostus.
– Äitiä se kiinnosti erityisesti leivonnaisten kannalta ja isää viljelyn kannalta. He alkoivat kokeilla, miten speltti onnistuisi täällä, ja siitä se alkoi.
Spelttiin siirryttäessä oli myös aika vaihtaa luomuun. Siirtymävaiheen jälkeen koko tila on nyt ollut virallisesti luomutila kaksi vuotta.
Tilalla on peltoa 190 hehtaaria. Koska luomuviljelyn perusta on kasvien vuorottelussa, on isompi osa pelloista aina kerrallaan muuta kuin spelttiä kasvamassa.

Ekokaupat kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän

Ekokauppa Ruohonjuuri tarjoaa asiakkaileen monipuolisen valikoiman terveys-, luomu- ja reilun kaupan tuotteita sekä lähiruokaa.

Ruohonjuuressa eivät taantuman tuulet tuiverra vaan luomu- ja terveystuotteisiin erikoistunut vähittäiskauppaketju kasvaa kovaa vauhtia. Helsingin Kampissa sijaitseva Ruohonjuuri-myymälä laajensi alkuvuonna viereiseen liiketilaan.
Asiakkaiden toiveiden tuloksena Ruohonjuuri on juuri avaamassa liikkeen myös Oulun keskustaan Rotuaarille ja marraskuussa Raisioon, kauppakeskus Myllyyn. Myös seuraavina vuosina tarkoituksena on avata uusia myymälöitä vähintään yhden Ruohonjuuren verran vuodessa.

Uudistunut Kamppi
Noin 500:n neliön kokoinen Kampin Ruohonjuuri on avautunut kokonaan uudistettuna. Joukkoliikenteen solmukohdassa sijaitsevan liikkeen myymälä on nykyaikainen, toimiva ja viihtyisä.
Ilmeeltään ja toiminnoiltaan freesattu myymälä sisältää luomukauneushoitolan, terveellisten herkkujen delipisteen ja asiantuntevan fytonomiosaston.
Kampin Ruohonjuuren hengitysilmaa puhdistaa nyt moderni kasviseinä. Myymäläpinta-alakin on kasvanut huomattavasti kaupan laajennuttua viereiseen liiketilaan.
– Tavoitteenamme oli luoda elämyksellinen, ajan hermolla oleva ja raikas myymälä, jossa tapahtuu koko ajan, Ruohonjuuren toimitusjohtaja Arto Ranta-aho kiteyttää.

Axel Ehnström tekee lauluja muille

Helsingin Kallioon kotiutunut lauluntekijä Hakaniemenrannassa.

Tee sitä mitä oikeasti haluat!

Axel Ehnström kirjoittaa lauluja yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Tällainen kimppakirjoittaminen eli co-writing on tavallista nykyisessä pop-musiikissa.

Kotimaisista artisteista Axel on mukana esimerkiksi Isac Elliotin ja Anna Abreun levyillä.

– Isacin ekalla levyllä on kolme biisiä ja tokalla kaksi. Olin myös studiossa treenaamassa ääntämistä, koutsasin fraseerausta tekstittäjänä.

Kansainvälisestä tiimityöstä kertoo se, että esimerkiksi Isac Elliotin laulussa New Way Home tekijöitä ovat Axel Ehnströmin lisäksi Ilan Kidron, Rory Winston, Joonas Angeria ja Alexander Austheim. Kappaletta on katsottu Youtubessa yli viisi miljoonaa kertaa ja se oli Ylen kanavilla vuonna 2013 viidenneksi soitetuin.

– Tykkään tehdä yhteistyötä tekijöiden lisäksi myös artistin kanssa. Esimerkiksi Annan kanssa keskustelemme suoraan ja silloin löytyy stooreja.

Yksittäisiä vierailuja Axel Ehnströmillä on ollut esimerkiksi Kasmirin debyyttilevyllä sekä JVG:n kappaleessa Valot kii, jossa vierailevana laulajana on Jippu. Axel teki Jipun laulaman kertosäkeen tilauksesta.

– Satuin olemaan kotona pianon ääressä, kun soittivat ja sanoivat, että tarvittaisiin kertsi. Tunnissa se syntyi.

Suomen suurin lähiruokakauppa

Eila Eerola (oikealla) ja Titta Pihamaa ovat olleet yrittäjinä Heilassa sen perustamisesta lähtien.

Heila työllistää parikymmentä henkilöä, lähituottajia on satoja

Lähiruoka on meille aitoa, puhdasta ja herkullista suomalaista ruokaa. Suomalaisilla perhetiloilla viljeltyä, tutuissa yhteistyöyrityksissä myllättyä, hillottua, paistettua ja lähellä leivottua. Yli 95 prosenttia tuotteistamme tulee alle sadan kilometrin säteeltä.”

Näin kertoo Heila Lähiruokatori uusituilla kotisivuillaan. Tuottajaluettelosta löytyy kattava valikoima aina lähialueen luomuviljelijöistä ja leipomoista moniin marjanjalostajiin ja pienjuustoloihin. Tässä muutama poiminta:

Hoitola Lipstikka (hapatetut villiyrtit), Kievarin juustola (kyytönjuustoa), Maku-Muna (pastoja), Marjatila Koivula (saskatoonhilloja), Mooseksen Vilja (speltti- ja maatiaisohratuotteita), Nastolan Kotijuusto (munajuustoa), Palkuainen (herne- ja lupiinitempeä), Päijät-Hämeen Luomu (hapankaalituotteita), Seppo Koivisto (savolaista kotitalkkunaa), Selänteen Sieni (osterivinokastuotteet), SunSpelt (spelttituotteet), Vavesaaren tila (myslit, mehut, hillot).

Tuottajia on useita satoja. Tuotteita on yhteensä nelisen tuhatta, joista kerrallaan on myynnissä vajaat kolme tuhatta.

Periaatteena on, että ruoan alkuperä pystytään jäljittämään melkein peltolohkon tarkkuudella.

Luonnonmukaista ravintoa arvostava kuluttaja löytää Heilasta ruokapöytäänsä kaiken.

– Maitotuotteissa on jouduttu rajaamaan, että kaikkia erikoisuuksia ei voida pitää valikoimissa. Luomumaitoa tietysti on sekä monipuolisesti juustoja ja jogurtteja, kertoo yrittäjä, toriemäntä Eila Eerola, joka yhdessä Titta Pihamaan kanssa vastaa kaupan ja marraskuun alusta lähtien myös ravintolan toiminnasta. Heidän työnjakonsa on, että Eerola keskittyy myymälään ja ravintolaan, kun taas Pihamaalla on niiden lisäksi Heilan yhteydessä toimivan viinitilan tuotanto ja myynti vastuullaan.

Turhan pitkälle jalostetut tuotteet Heilasta puuttuvat. Ulkomailta on ainoastaan sellaista, mitä ei Suomesta saa, kuten kahvia. Se on Suomessa paahdettua luomukahvia.