Hevosmaailma on hevosen omistajille, kasvattajille ja harrastajille suunnattu erikoislehti. Lehti tarjoaa runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa hevosmaailmassa eläville. Harrastelehtenä Hevosmaailma kiinnostaa niin raviharrastajia, ratsastajia kuin hevostaloudessa eläviä. Hevosesta huolehtiminen ruokinnasta terveydenhoitoon on yksi lehden jatkuvista osa-alueista, unohtamatta varusteiden hankintaa ja turvallisuutta.

Kun ratsastus pelottaa

– Tuntemalla hevosen lajityypillistä käyttäymistä ja oppimista, osaa suhtautua hevoseen eri tavoin ja se voi vähentää pelkoa, Marjut Turunen sanoo.

Joskus jännitys voi kuitenkin kasvaa peloksi, joka voi tehdä lopun koko ratsastusharrastuksesta.

Pelkoa voi esiintyä esimerkiksi harrastuksen alussa, putoamisen tai onnettomuuden jälkeen, tietyissä tilanteissa tai tietyillä hevosilla ratsastaessa tai pitkän ratsastustauon jälkeen. Joku ratsastaja voi pärjätä hyvin kouluratsastuksessa, mutta pelätä esteiden hyppäämistä.

Pelko tarttuu hevoseen

Yksi suurimmista haasteista ja vaikeuksista ratsastuksessa on se, että ratsastajan tunnetila tarttuu välittömästi hevoseen. Hevoselta ei voi salata mitään, sillä se tuntee, aistii ja huomaa ratsastajasta kaiken heti ensi hetkestä alkaen.

Ongelmallista ratsastajan tunteman pelon kanssa on se, että se saa hevosen usein käyttäytymään tavoilla, jotka lisäävät ratsastajan pelkoa. Hevonen voi olla esimerkiksi tavallista säikympi ja tehdä arvaamattomia liikkeitä. Ratsastajan kokema tunne siitä ettei hevonen ole hallinnassa on yksi suurimpia ratsastuspelon aiheita.

– Tämä on tuttua. Pelko on normaalia ja hyvin tärkeä tunne meille, koska se liittyy selviytymiseen. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavoin. Jos olet ollut alun perin hieman arka, niin esimerkiksi uusi hevonen tuntuu pelottavalta, koska et tiedä miten se reagoi sinuun ja eri tilanteisiin, kertoo psykoterapeutti, Ratsutalli Raudikon ratsastuksenohjaaja ja Centered Riding -ohjaaja Marjut Turunen.

Kaikki eivät ymmärrä pelkoa tai voivat vähätellä sitä. Pelkäävä ratsastaja saa ratsastuskoulussa ratsukseen usein laiskan hevosen. Se voi jossain tapauksissa tehdä kokemusta jopa entistä pelottavamman. Laiska hevonen voikin olla epätietoinen mitä sen pitää tehdä eikä se sen vuoksi suoriudu tehtävistä ratsastajan toivomalla tavalla.

– Se voi olla ihmiselle pelottavaa, kun hevonen ei tottele. Hevoset vastaavat apuihin hieman eri tavoin, toiset nopeasti, toiset hitaammin. Laiska hevonen voi olla epätietoinen, mitä sen pitää tehdä. Kun pyynnöt ovat ristiriitaisia, niin avun merkitys saattaa sammua eli se ei merkitse hevoselle enää mitään. Ihminen voi kokea tämän pelottavana, koska hänellä ei ole toimintamallia siihen tilanteeseen, kun hevonen ei tottele siten kuin on itse tottunut, Marjut Turunen sanoo.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 3/2020!

Riittävä lepo ja uni hevoselle elintärkeitä

Aikuiset hevoset nousevat makuultaan seisomaan lepojaksojen välissä. Sen sijaan varsat nukkuvat makuullaan pitkiäkin aikoja.

Hevoset tarvitsevat lepoa ja unta 5–7 tuntia (20–30%) vuorokaudessa. Kokonaislepoajasta varsinaista sikeämpää nukkumista on 3-5 tuntia ja lepoa noin 2 tuntia. Varsoilla levon tarve on hieman suurempi. Saaliseläiminä hevoset täyttävät levon ja unen tarpeensa jopa kymmenessä eri jaksossa vuorokauden mittaan. Näistä 1-3 on lepojaksoja makuullaan, tosin varsoilla lepojaksoja on huomattavasi enemmän.

Myös lepojaksot noudattavat suhteellisen samana toistuvaa vuorokausirytmiä. Eniten hevoset nukkuvat yöaikaan. Lepo alkaa yleistyä alkuillan pitkän syömisjakson jälkeen, ja lähes aina aamuyöllä kello 2:n ja 5:n välillä hevoset nukkuvat. Tähän aikaan esiintyvät myös pisimmät makuultaan lepojaksot. Päivällä hevosten lepojakso ajoittuu luontaisesti puolen päivän paikkeille.

Uneen sekä seisaaltaan että makuultaan

Aikuiset hevoset lepäävät enimmäkseen seisaaltaan. Varsinaiseen uneen, johon liittyy tajunnan tason aleneminen, hevoset pystyvät vaipumaan sekä seisaaltaan että makuultaan.

Seisaaltaan nukkumisen mahdollistaa erityinen nivelten ja jänteiden lukkiutumismekanismi, mutta runsaalle seisaaltaan nukkumiselle on myös fysiologinen peruste. Hevosen maatessa suuri elopaino rasittaa verenkierto- ja hengityselimistöä, myös suolistokaasuja kerääntyy umpi- ja paksusuoleen.

Aikuiset hevoset nousevatkin makuultaan seisomaan lepojaksojen välissä. Sen sijaan varsat nukkuvat makuullaan pitkiäkin aikoja.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2020!

Hevoset suuri ryhmä Käypä-hoito sivustolla

Kun eläinlääkäri käy vain harvoin, omistajan rooli hoidon onnistumisessa on olennaisen tärkeä.

Hyvän käytännön hoitosuositukset tulossa hevosille, tuotantoeläimille ja lemmikeille

Eläinten hoitosuositukset ovat eläinlääkäreiden yhdessä laatimat suositukset kunnallisen ja muun perustasoisen potilastyön hyvän käytännön ohjeiksi. Hoitosuositukset laaditaan lemmikkien, hevosten ja tuotantoeläinten hoitotoimenpiteisiin.

– Hoitosuosituksiin on koottu eläinlääketieteen viimeisin tutkimustieto yhdistettynä käytännön osaamiseen.

– Tarkoitus on, että kaikki eläinlääkärit voivat hyödyntää suosituksia työssään, tarkistaa hoitokäytäntöjään, arvioida toimintatapoja ja viestiä käytännöistä eläinten omistajille ja muille sidosryhmille, kertoo eläinlääketieteen tohtori Outi Lepistö hanketta koordinoivasta asiantuntijaverkosto EnviroVetistä.

– Eläinten hoitosuositukset haluttiin luoda, sillä hoitokäytännöt ovat voineet vaihdella eri puolilla Suomea, eivätkä asiakkaat aina ole tietoisia, mihin käytännöt perustuvat. Hoitosuositusten yhtenäistäminen valtakunnallisesti edistää potilasturvallisuutta ja asiakastyytyväisyyttä ja vahvistaa myös mikrobilääkkeiden vastuullista käyttöä.

Aiemmin jäänyt pohdinnan asteelle

– Hoitosuosituksen laadinta lähti siitä, että jo vuosien ajan eläinlääkäreiltä kentältä on tullut enemmän ja enemmän viestejä siitä, että suosituksia kaivataan, toteaa Lepistö.

– Tähän saakka asia on kuitenkin jäänyt vain pohdinnan asteelle, kun on mietitty, mikä voisi olla se taho, joka tähän ryhtyisi.

Lue lisää Hevosmaailma -lehden vuoden ensimmäisestä numerosta 1/2020!

Islanninhevoset veivät sydämen

Tätä pitää tutkia tarkemmin... Ilmapallo kummastuttaa hevosia suuresti. Palloa ihmettelevät Ukko, Pelle ja Orri.

Kainuun Vaellustalli talli tarjoaa maastoretkiä upeissa maisemissa

Kun Olga Pohjolalta kysyy, mikä islanninhevosissa viehättää, hänen on vaikea vastata lyhyesti:

– Mistähän aloittaisin… Ne ovat sellaisia hevosmaailman menninkäisiä: herkkiä, voimakkaita, suurisydämisiä. Ja niissä on samaa suoraviivaisuutta ja rehtiyttä ja kuin suomenhevosissakin. Ihan ihmeellisiä olentoja, Kainuun Vaellustalli Oy:n yrittäjä Olga Pohjola sanoo.

Tallilla on nyt kahdeksan aikuista islanninhevosta ja lisäksi ensimmäinen oma kasvatti, kesällä syntynyt varsa.

Olga on ratsastanut pikkutytöstä saakka. Teini-iässä harrastus jäi joksikin aikaa, mutta hän aloitti myöhemmin uudelleen. Ensin hän kävi vain viikkotunneilla, mutta hankki sitten oman vuokrahevosen, joka oli puoliverinen ratsuhevonen.

Mutta nyt Olga ei enää vaihtaisi islanninhevosia muihin hevosrotuihin. Islanninhevoset vain ovat kerta kaikkiaan vieneet sydämen.

Täydellinen elämänmuutos

Hevosalan yrittäjä nyt 41-vuotiaasta Olgasta tuli kuusi vuotta sitten. Tarinan tausta ei ehkä ole ihan tyypillinen.

– Työskentelin kymmenisen vuotta sitten TV- ja elokuva-alalla Helsingissä, kun alkoi tuntua siltä, että jos jatkan silloiseen tahtiin, olen kohta burn outissa. Isoja muutoksia elämässä piti tehdä.

– Ymmärsin myös, että haluan asua väljemmin kuin kerrostalokaksiossa Helsingissä, ja lähempänä luontoa.

Olga oli miehensä Ewo Pohjolan kanssa käynyt usein lomalla Sotkamossa, ja siellä oli ystäväpiiriäkin.

– Ensin puhuimme melkeinpä huumorimielessä, että löytyisiköhän Sotkamosta meille sopiva tontti.

Lue lisää Hevosmaailman vuoden viimeisestä numerosta 6/2019!

Ongelmakäytöksen takana usein virikkeetön elämä

Uusi asia tarhassa saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen ja lisää hevosen hyvinvointia. Nuori hevonen voi innostua jumppapallosta pitkäksikin aikaa.

Hevosen säikkyminen, säpsyily ja ryntäily ovat yleinen ongelma

Hevosten kouluttaja, sipoolaisen Minna Tallbergin mukaan isot tarhat, tiheät ruokintavälit, riittävä liikunta ja laumaelämä ovat hevoselle ensisijaisen tärkeitä, mutta hevonen tarvitsee myös uusia ympäristöärsykkeitä, jotka poikkeavat päivärutiineista.

– Ainakin ongelmakäytös on usein helpompaa kouluttaa pois, kun elinoloja muutetaan niin, että hevonen saa toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan, hevostenkouluttaja tuumaa ja painottaa, että hevonen tarvitsee uusia asioita tutkittavakseen, jotta sen elämä pysyisi mielenkiintoisena.

Tekemistä tarhaan

Tallberg neuvoo järjestämään hevoselle tarhaan helppoja virikkeitä, joita hevonen voi turvallisesti tutkia. Hevostenkouluttaja kehottaakin ottamaan mallia esimerkiksi koirapuolelta.

– Koirille on olemassa muun muassa virikeluolasto, jossa koirat saavat toteuttaa koirille ominaista toimintaa sisätiloissa. Luolastossa on erilaisia hajuja ja koirat pääsevät tutustumaan eri alustoihin ja ympäristöihin. Hevosia ei tarvitse viedä mihinkään, sillä tarhaan voi keksiä virikkeitä, joita hevonen voi turvallisesti tutkia.

Kun hevosella on omaehtoista tutkimista ja tekemistä, niin sen elämänlaatu paranee.

– Elämänlaatu on taas suoraan yhteydessä hevosen käytökseen. Ympäristöärsykkeiden lisääminen hevosen normaaliin elämään vähentää tutkitusti arkuutta, uusien asioiden tuijottamista ja säpsyilyä.

Mielenkiintoiseen ja virikkeelliseen elämään tottunut hevonen on huomattavasti helpompi myös kouluttaa, Minna Tallberg sanoo.

Hän ei pidä huonona vaihtoehtona sitäkään, että hevonen viedään uusiin paikkoihin ja annetaan sen rauhassa tutkia erilaisia asioita.

– Aina parempi, jos hevonen voi olla turvallisesti irti aidatulla alueella tai pitkässä liinassa, jolloin se saa tutustua asioihin omassa tahdissaan ilman, että enemmän liikkuessaan ihminen olisi heti kiinni ohjissa tai heiluisi selässä.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5/2019!

Harrastustalli syytä valita omien tarpeiden mukaan

Harrastustallin palveluihin kannattaa tutustua hyvin ennen valintaa. Esimerkiksi alkeiskursseja on tarjolla monissa ratsastustalleissa, mutta ei kaikissa. Kuva Luopioisten ratsastuskeskuksesta: SRL, Sonja Holma

Aloittelija vai kokenut ratsastaja?

Monilla maaseutupaikkakunnilla ratsastustallin valintaan vaikuttaa eniten sijainti. Saattaa olla, että kodin läheisyydessä kohtuullisen matkan päässä on vain yksi talli, ja silloin on luontevaa mennä sinne.

Harrastus hankaloituu melkoisesti, jos matka tallille on liian pitkä.

– Pääkaupunkiseudulla ja monien kaupunkien läheisyydessä sen sijaan valinnanvaraa on usein paljon, toteaa tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen Suomen Ratsastajainliitosta.

– Ratsastustallit ovat palveluntarjoajayrtyksiä. Siksi kannattaa ihan ensimmäiseksi miettiä, minkä tasoinen ratsastaja on ja minkälaisia palveluja haluaa.

Talliin kannattaa tutustua ennakkoon

Jos aloittelija innostuu lajista, kannattaa tutustua useamman tallin tarjontaan ja varmistua siitä, että valittavalla talilla varmasti saa alkeisopetusta.

– Tallit ovat nykyisin usein erikoistuneita. Tallien nettisivuihin kannattaa tutustua, niiltä löytyy kyllä tietoa siitä, mitä on tarjolla.

Jos talli on erikoistunut vaikkapa lasten ja nuorten ratsastukseen, saattaa olla, että siellä on pienikokoisia hevosia ja poneja, jotka eivät välttämättä sovi aikuiselle ratsastajalle. Useilla talleilla on tarjolla alkeisopetusta, muttei kaikilla.

Talleilla kannattaa käydä tutustumassa, ennen kuin tekee päätöstä.

– Paras neuvo valintaan on, että on yhteydessä useampaan talliin, ja käy sitten tutustumassa, aistimassa tunnelmaa ja fiilistelemässä.

– Ja ainahan tallia voi vaihtaa. Jos tuntuu, ettei se olekaan oman tyyppinen, niin sitten vain etsii jonkun toisen tilalle.

Lue lisää Hevosmaailma -lehden numerosta 4/2019!

Kimppahevonen yhdistää

Osakkaat ovat mukana raveissa kannustamasta omaa kimppahevostaan.

Yhteen hiileen puhaltaminen, kaveruus ja yhteisöllisyys ovat Eija Hirvosen mukaan kimpan suola. Hän on ollut mukana Nina Pettersson-Pérklenin hevoskimpoissa ja sanoo nähneensä aivan uudenlaisen lähestymistavan raviurheiluun.

– Minulla on ollut vuodesta 1987 lähtien ravihevosia, mutta ennen Ninan tarjoamaa kimppaa olin puolitoista vuotta ilman hevosta. Ninan tekemistä on ollut ilo katsella. Hän on rautainen ammattilainen sekä hevosten pidossa, valmentajana, että yhteisöllisyyden luojana. Koko kimppa on niin ammattimaisesti ja täydellisesti hoidettu, ettei paremmin voisi olla, Eija hehkuttaa ja viittaa ammattimaisuuteen myös taloudenhoidon saralla.

– Kimpoilla on kirjanpitäjät, kimpanvetäjät, rahastonhoitajat sekä säännölliset kokoukset osakkaille.

Hevosen tienaamat rahat menevät pääasiassa valmennusmaksuihin sekä hevosen yleiseen hyvinvointiin, muun muassa kengitykseen, eläinlääkäriin, kiropraktikkoon ja hierojaan. Myös kryoterapiaa eli kylmähoitoa käytetään.

– Nina ottaa jokaisen osakkaan huomioon yhtä arvokkaana hevosenomistajana, oli osakkuus sitten neljä prosenttia tai neljäkymmentä. Yhteydenpito on avointa ja osakas voi osallistua hevosenpitoon, jos haluaa ja on aina tervetullut tallille. Nina jaksaa selittää ja kertoa hevosista niillekin, jotka eivät hevosia ole ennen harrastaneet. Hän pitää hyvin langat käsissään kaikessa – turvallisuuden rajoissa. Esimerkiksi ajamaan ei noin vaan voi lähteä, mutta kyytiin pääsee. Hevosta voi harjata ja silitellä sekä reissata kisapaikoille.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 3/2019!

Ihmisen ja hevosen ymmärrettävä toisiaan

– Sekä ihminen että eläin pääsevät helpommalla, kun molemmilla on keinot ymmärtää toista, toteaa eläintenkouluttaja Minna Tallberg.

Oikeat varusteet helpottavat yhteistyötä

Sipoolainen eläintenkouluttaja Minna Tallberg on erityisen kiinnostunut hevosen käyttäytymisestä, kouluratsastuksesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä.

– Motivaationi kouluttaa ihmisiä ymmärtämään enemmän eläinten kouluttamisesta alkoi siitä, että ymmärsin itse, miten paljon helpommalla sekä ihminen että eläin pääsevät, kun molemmilla on keinot ymmärtää toista, toteaa Tallberg.

Turhaa painetta vältettävä

Kun hevosia käsitellään, ajetaan tai ratsastetaan, käytetään erilaisia varusteita suitsista satulaan.

– Varusteiden kuuluu olla mahdollisimman vähän painetta tai epämukavuutta aiheuttavia, niiden kuuluu sopia juuri sille hevosyksilölle, jolle ne laitetaan ja hevosta tulee kouluttaa reagoimaan niihin oikein, Tallberg sanoo.

Oikeanlaiset varusteet ovat olennainen osa hevosen hyvinvointia.

– Käytettävät varusteet vaikuttavat paljon siihen, miten hevonen voi. Sopivien varusteiden valitseminen vaatii ymmärrystä hevosen tarpeista ja lajityypillisestä käytöksestä.

– Jos varusteet eivät ole sopivat, yleensä hevonen yrittää käytöksellään jotenkin kertoa ratsastajalle, että kaikki ei ole hyvin.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2019!