Hevosmaailma tarjoaa hevosharrastajille tietoa hevosen käsittelystä, hyvästä hoidosta ja erilaisista harrastusmahdollisuuksista hevosen kanssa. Lehti sopii niin hevosen omistajille ja kasvattajille kuin ratsastajille ja raviharrastajille. Hevosesta huolehtiminen ruokinnasta terveydenhoitoon on yksi lehden jatkuvista osa-alueista, lisäksi mukana laji- ja talliesittelyjä sekä tietoa varusteista ja turvallisuutta.
Pikkutyttönä Katja Ståhlin elämässä oli paljon sopeutumista. Perhe muutti usein, koulukin vaihtui, vanhemmat löysivät rinnalleen uusia puolisoita. Katja joutui myös kiusatuksi koulussa. Ihmisiin ei siis kannattanut liikaa kiintyä, koska ne tulivat ja menivät. Hevosista Katja löysi jotain kestävää.
– Hevonen on suuri rakkauteni. On se sitten iso, pieni, ruma, kaunis, jonkun toisen, minun, kiukkuinen, leppeä tai outo. Rakastan niitä kaikkia. En siksi, että pyrin siihen, vaan siksi, että se on minun luontoni. Minun luontoni rakastaa hevosen luontoa.
Näin kirjoittaa Katja uudessa kirjassaan Kavioliitossa – Hevoshullun kirja. Kirja kertoo Katjan matkasta hevoshullusta pikkutytöstä kolmen hevosen omistajaksi.
– Lapsena en tuntenut ketään, jolla olisi ollut oma hevonen. Sellainen haave tuntui todella kaukaiselta, mutta silti siitä tuli totta. Kannustan kaikkia kulkemaan kohti haaveitaan, Katja sanoo.
Lue lisää Hevosmaailma -lehden numerosta 3/2021!
Hammashoidon tavoitteena on ehkäistä ongelmia jo ennen niiden syntyä sairauksien hoitamisen sijaan. Lisäksi toimiva hampaisto on elintärkeää hengissä pysymiselle; hevonen tarvitsee hampaitaan korsirehun jauhamiseen. Erityisen tärkeässä roolissa ovat poskihampaat, ilman etuhampaita hevonen tarvittaessa pärjää.
Hevosten hampaiden rakenne poikkeaa esimerkiksi ihmisten ja koirien hampaista. Ihmisillä ja koirilla hampaan peittää yksittäinen kiillekerros, kun taas hevosella kiille muodostaa hampaan purupinnalla useita poimuja. Kiilteen, hammassementin ja -dentiinin muodostama poimuisuus tekee hampaasta tehokkaan korsirehun jauhamisessa.
Jauhamisen seurauksena hampaan purupinta kuluu, jolloin uutta hammasta puhkeaa tilalle. Tätä uutta hammasta ei kuitenkaan varsinaisesti enää muodostu, vaan se on olemassa ikenen alla reservikruununa jo hevosen syntymästä asti. Vanhalla hevosella hampaat voivatkin kirjaimellisesti kulua loppuun, jolloin hevonen ei pysty enää pureskelemaan korsirehua. Tämä on yksi syy tarkastaa hevosten hampaat säännöllisesti koko hevosen elämän ajan.
Hevosilla on yhteensä 36-44 hammasta. Näistä 12 on etuhampaita, 6 yläleuassa ja 6 alaleuassa. Poskihampaita on 24, kuusi molemmilla puolilla sekä yläleuassa että alaleuassa. Hevosilla voi olla myös kulmahampaita, joita on enintään 4. Ne puhkeavat tyypillisimmin oreille ja ruunille 4-5 vuoden iässä, mutta myös tammoilla voi olla kulmahampaat.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2021!
Viitasaarelainen Malin Granroth,32, on mielenterveyteen ja päihdeongelmiin suuntautunut lähihoitaja. Hänellä on myös kehitysvamma-alan ammattitutkinto. Kun lisätään vielä eläinterapiakoulutus ja rakkaus eläimiin, niin kaikki yhdessä johdattivat hänet eläinavusteisen työn pariin.
Malin teki Raaseporissa aluksi työnsä ohessa koiraterapiaa lähinnä autismi spekrtumin alueen asiakkaille ja ikäihmisille, kunnes hänen hevosensa Vilda johdatti hevosnaisen laajemmin alalle. Siitä syntyi yritys Wiima Canis.
– Ajatukseni eläinavusteiseen työhön oli alusta alkaen selkeä. Halusin yhdistää eläimet ja ne ihmiset, joilla ei ollut mahdollisuutta omaan eläimeen, Malin kiteyttää ja lisää, että kaikki tehdään eläimen ja asiakkaan ehdoilla, perustuen molempien vapaaehtoisuuteen.
– Minulle oli tärkeää, että voin tarjota paineetonta yhdessäoloa, mahdollisuuden pysähtyä ja vain olla. Myös tulla nähdyksi, Malin selkeyttää ideologiaansa, johon sopi myös koulutus ’pollesta potkua mielenterveyteen’. Sitä täydensi vielä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutus.
– Nämä koulutukset ovat lähinnä vahvistaneet omaa toimintaani ja tuonut varmuutta siihen, että teen ihan oikeaa työtä.
Lue lisää vuoden ensimmäisestä Hevosmaailma -lehdestä!
Kun kilpajuoksu-ura vajaat kaksi vuotta sitten loppui hevosen tullessa 15 vuoden ikään, aloitti Köppinen ratsastustreenit ammattilaisen opissa. Tavoitteena oli toinen kilpaura ratsastuksessa. Onhan vuosien 2014 ja 2017 ravikuninkaalla, siuntiolaisen Korhosen perheen oriilla ratsastettu viisivuotiaasta lähtien.
– Köpä on aina tykännyt ratsastamisesta tosi paljon, sanoo Maija Korhonen.
Ratsuttaja alkoi käydä tallilla kerran viikossa, mutta kaikki ei mennyt ihan niinkuin toivottiin.
– Köpä kipeytyi lihaksistoltaan, ja se alkoi keväällä näkyä astutushommissa sperman laadussa. Siemeneen tuli mukaan runsaasti geeliä, ja kun varsinainen siemen klippaantui yhteen, oli puhdasta siementä vaikea saada.
– Mietimme ja pohdimme, mistä ihmeestä on kysymys. Kun ryhdyimme venyttelemään ja painelemaan hevosta, huomasimme, että se oli arka. Paikalle tullut hieroja totesi, että sen rintalihakset ja lavat olivat jumissa.
– Köpä ylisuorittaa, yrittää kovasti, enemmän kuin osaakaan, ja sen lihaksisto meni ratsastusharjoituksissa ihan jumiin.
Suunniteltu ratsastuskilpailutavoite jätettiin. Kun ratsastusvalmennus loppui, parani sperman laatu heti.
– Onhan se jo uransa tehnyt, sanoo Maija.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 6/2020!
Nivelvaivat ovat hevosilla todella yleisiä.
– Ne ovat sairauslistan kärkipäässä, kertoo Vermon raviradalla toimivan Hevosklinikka Equivetin hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Laura Muilu.
– Selkein oire nivelvaivoista on hevosen ontuminen tai nivelen turvotus. Suurin osa nivelvaivoista kärsivistä hevosista menee ratsastaessa hieman vinoiksi, ne eivät asetu kunnolla ja hyppäävätkin vinoon. Ravurit oireilevat usein menemällä toisohjaisiksi.
– Tässä artikkelissa kesitellään jalkojen nivelongelmiin, mutta toki niveliä on myös rangan alueella kaulassa ja selässä, ja niidenkin ongelmat tutkitaan perusteellisessa ontumatutkimuksessa.
Nivelvaivoihin tulee Muilun mukaan puuttua varsin herkällä kädellä ja ajoissa.
– Kipujen kanssa on turhaa odotella suurempia oireita, kuten ontumista. Mitä nopeammin hevonen saadaan hoitoon, sitä mutkattomampaa paraneminenkin usein on.
Nivelvaivat voivat johtua normaaliin niveleen kohdistuvasta epänormaalista rasituksesta. Tähän vaikuttavat hevosen ikä, harjoitustaso ja paino. Monesti myös ihan liukastuminen tai vastaavat traumaattiset syyt voivat aiheuttaa nivelvaivoja.
– Tällaiset vaivat voivat johtua myös kengityksen ongelmista, jolloin kavio vaikkapa kasvaa jollakin tavalla vinoon tai edellisestä kengityksestä on kulunut liikaa aikaa.
– Nivelvaivat voivat myös johtua epänormaaliin niveleen kohdistuvasta normaalista rasituksesta. Tällaisissa tapauksissa nivelessä on jo ennalta jotakin olemassa olevaa vikaa, kuten kasvuhäiriö tai jalan väärä asento, sanoo Muilu.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5/2020!
Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton keinoemovälitystä hoitaa Heli Lepo.
– Toimintaa on pyöritetty vuodesta 2000 alkaen, eli 20 vuotta kertoo Heli, joka on ainoa keinoemovälittäjä koko Suomessa.
Lepo arvioi saamiensa tietojen perusteella, että 20 vuoden aikana ilmoitetuista 741 varsasta ainakin 90 prosentille on löytynyt emä.
Keinoemovälityksen tehtävänä on saattaa yhteen varsansa menettäneet tammat ja emonsa menettäneet varsat. Koska hätätilanteessa nopeus on valttia, keinoemovälitys toimii ympärivuorokautisesti. Varsonut tamma on käyttökelpoinen keinoemoksi vain 4-7 päivää varsan menetyksestä, sen jälkeen sen maidontuotanto ehtyy.
– Ilmoitus minulle, jos on orpovarsa tai epäilys että varsa menettää emänsä. Samoin otan vastaan ilmoituksia mikäli on vapaa tamma, jolta on mennyt varsa tai tamma on muuten äidillinen ja mahdollisesti helposti saatavilla hormoniavusteisesti maitoon. Jaan yhteystiedot tarvitsijoille ja neuvon yhdistämisessä tarvittaessa, kertoo Heli Lepo kertoo toimenkuvastaan.
Useimmiten varsominen sujuu ongelmitta. Suomessa syntyy yli 2 000 varsaa vuosittain, huippuvuosina jopa 4 000 varsaa.
– Laskennallisesti noin kolme prosenttia on sellaisia tapauksia, joissa on ongelmia. Yleensä hevoset ovat hyviä ja ongelmattomia synnyttäjiä, Heli Lepo sanoo.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 4/2020!
Joskus jännitys voi kuitenkin kasvaa peloksi, joka voi tehdä lopun koko ratsastusharrastuksesta.
Pelkoa voi esiintyä esimerkiksi harrastuksen alussa, putoamisen tai onnettomuuden jälkeen, tietyissä tilanteissa tai tietyillä hevosilla ratsastaessa tai pitkän ratsastustauon jälkeen. Joku ratsastaja voi pärjätä hyvin kouluratsastuksessa, mutta pelätä esteiden hyppäämistä.
Yksi suurimmista haasteista ja vaikeuksista ratsastuksessa on se, että ratsastajan tunnetila tarttuu välittömästi hevoseen. Hevoselta ei voi salata mitään, sillä se tuntee, aistii ja huomaa ratsastajasta kaiken heti ensi hetkestä alkaen.
Ongelmallista ratsastajan tunteman pelon kanssa on se, että se saa hevosen usein käyttäytymään tavoilla, jotka lisäävät ratsastajan pelkoa. Hevonen voi olla esimerkiksi tavallista säikympi ja tehdä arvaamattomia liikkeitä. Ratsastajan kokema tunne siitä ettei hevonen ole hallinnassa on yksi suurimpia ratsastuspelon aiheita.
– Tämä on tuttua. Pelko on normaalia ja hyvin tärkeä tunne meille, koska se liittyy selviytymiseen. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavoin. Jos olet ollut alun perin hieman arka, niin esimerkiksi uusi hevonen tuntuu pelottavalta, koska et tiedä miten se reagoi sinuun ja eri tilanteisiin, kertoo psykoterapeutti, Ratsutalli Raudikon ratsastuksenohjaaja ja Centered Riding -ohjaaja Marjut Turunen.
Kaikki eivät ymmärrä pelkoa tai voivat vähätellä sitä. Pelkäävä ratsastaja saa ratsastuskoulussa ratsukseen usein laiskan hevosen. Se voi jossain tapauksissa tehdä kokemusta jopa entistä pelottavamman. Laiska hevonen voikin olla epätietoinen mitä sen pitää tehdä eikä se sen vuoksi suoriudu tehtävistä ratsastajan toivomalla tavalla.
– Se voi olla ihmiselle pelottavaa, kun hevonen ei tottele. Hevoset vastaavat apuihin hieman eri tavoin, toiset nopeasti, toiset hitaammin. Laiska hevonen voi olla epätietoinen, mitä sen pitää tehdä. Kun pyynnöt ovat ristiriitaisia, niin avun merkitys saattaa sammua eli se ei merkitse hevoselle enää mitään. Ihminen voi kokea tämän pelottavana, koska hänellä ei ole toimintamallia siihen tilanteeseen, kun hevonen ei tottele siten kuin on itse tottunut, Marjut Turunen sanoo.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 3/2020!
Hevoset tarvitsevat lepoa ja unta 5–7 tuntia (20–30%) vuorokaudessa. Kokonaislepoajasta varsinaista sikeämpää nukkumista on 3-5 tuntia ja lepoa noin 2 tuntia. Varsoilla levon tarve on hieman suurempi. Saaliseläiminä hevoset täyttävät levon ja unen tarpeensa jopa kymmenessä eri jaksossa vuorokauden mittaan. Näistä 1-3 on lepojaksoja makuullaan, tosin varsoilla lepojaksoja on huomattavasi enemmän.
Myös lepojaksot noudattavat suhteellisen samana toistuvaa vuorokausirytmiä. Eniten hevoset nukkuvat yöaikaan. Lepo alkaa yleistyä alkuillan pitkän syömisjakson jälkeen, ja lähes aina aamuyöllä kello 2:n ja 5:n välillä hevoset nukkuvat. Tähän aikaan esiintyvät myös pisimmät makuultaan lepojaksot. Päivällä hevosten lepojakso ajoittuu luontaisesti puolen päivän paikkeille.
Aikuiset hevoset lepäävät enimmäkseen seisaaltaan. Varsinaiseen uneen, johon liittyy tajunnan tason aleneminen, hevoset pystyvät vaipumaan sekä seisaaltaan että makuultaan.
Seisaaltaan nukkumisen mahdollistaa erityinen nivelten ja jänteiden lukkiutumismekanismi, mutta runsaalle seisaaltaan nukkumiselle on myös fysiologinen peruste. Hevosen maatessa suuri elopaino rasittaa verenkierto- ja hengityselimistöä, myös suolistokaasuja kerääntyy umpi- ja paksusuoleen.
Aikuiset hevoset nousevatkin makuultaan seisomaan lepojaksojen välissä. Sen sijaan varsat nukkuvat makuullaan pitkiäkin aikoja.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2020!
Eläinten hoitosuositukset ovat eläinlääkäreiden yhdessä laatimat suositukset kunnallisen ja muun perustasoisen potilastyön hyvän käytännön ohjeiksi. Hoitosuositukset laaditaan lemmikkien, hevosten ja tuotantoeläinten hoitotoimenpiteisiin.
– Hoitosuosituksiin on koottu eläinlääketieteen viimeisin tutkimustieto yhdistettynä käytännön osaamiseen.
– Tarkoitus on, että kaikki eläinlääkärit voivat hyödyntää suosituksia työssään, tarkistaa hoitokäytäntöjään, arvioida toimintatapoja ja viestiä käytännöistä eläinten omistajille ja muille sidosryhmille, kertoo eläinlääketieteen tohtori Outi Lepistö hanketta koordinoivasta asiantuntijaverkosto EnviroVetistä.
– Eläinten hoitosuositukset haluttiin luoda, sillä hoitokäytännöt ovat voineet vaihdella eri puolilla Suomea, eivätkä asiakkaat aina ole tietoisia, mihin käytännöt perustuvat. Hoitosuositusten yhtenäistäminen valtakunnallisesti edistää potilasturvallisuutta ja asiakastyytyväisyyttä ja vahvistaa myös mikrobilääkkeiden vastuullista käyttöä.
– Hoitosuosituksen laadinta lähti siitä, että jo vuosien ajan eläinlääkäreiltä kentältä on tullut enemmän ja enemmän viestejä siitä, että suosituksia kaivataan, toteaa Lepistö.
– Tähän saakka asia on kuitenkin jäänyt vain pohdinnan asteelle, kun on mietitty, mikä voisi olla se taho, joka tähän ryhtyisi.
Lue lisää Hevosmaailma -lehden vuoden ensimmäisestä numerosta 1/2020!
Kun Olga Pohjolalta kysyy, mikä islanninhevosissa viehättää, hänen on vaikea vastata lyhyesti:
– Mistähän aloittaisin… Ne ovat sellaisia hevosmaailman menninkäisiä: herkkiä, voimakkaita, suurisydämisiä. Ja niissä on samaa suoraviivaisuutta ja rehtiyttä ja kuin suomenhevosissakin. Ihan ihmeellisiä olentoja, Kainuun Vaellustalli Oy:n yrittäjä Olga Pohjola sanoo.
Tallilla on nyt kahdeksan aikuista islanninhevosta ja lisäksi ensimmäinen oma kasvatti, kesällä syntynyt varsa.
Olga on ratsastanut pikkutytöstä saakka. Teini-iässä harrastus jäi joksikin aikaa, mutta hän aloitti myöhemmin uudelleen. Ensin hän kävi vain viikkotunneilla, mutta hankki sitten oman vuokrahevosen, joka oli puoliverinen ratsuhevonen.
Mutta nyt Olga ei enää vaihtaisi islanninhevosia muihin hevosrotuihin. Islanninhevoset vain ovat kerta kaikkiaan vieneet sydämen.
Hevosalan yrittäjä nyt 41-vuotiaasta Olgasta tuli kuusi vuotta sitten. Tarinan tausta ei ehkä ole ihan tyypillinen.
– Työskentelin kymmenisen vuotta sitten TV- ja elokuva-alalla Helsingissä, kun alkoi tuntua siltä, että jos jatkan silloiseen tahtiin, olen kohta burn outissa. Isoja muutoksia elämässä piti tehdä.
– Ymmärsin myös, että haluan asua väljemmin kuin kerrostalokaksiossa Helsingissä, ja lähempänä luontoa.
Olga oli miehensä Ewo Pohjolan kanssa käynyt usein lomalla Sotkamossa, ja siellä oli ystäväpiiriäkin.
– Ensin puhuimme melkeinpä huumorimielessä, että löytyisiköhän Sotkamosta meille sopiva tontti.
Lue lisää Hevosmaailman vuoden viimeisestä numerosta 6/2019!
