Hevosmaailma on hevosen omistajille, kasvattajille ja harrastajille suunnattu erikoislehti. Lehti tarjoaa runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa hevosmaailmassa eläville. Harrastelehtenä Hevosmaailma kiinnostaa niin raviharrastajia, ratsastajia kuin hevostaloudessa eläviä. Hevosesta huolehtiminen ruokinnasta terveydenhoitoon on yksi lehden jatkuvista osa-alueista, unohtamatta varusteiden hankintaa ja turvallisuutta.
Kun Olga Pohjolalta kysyy, mikä islanninhevosissa viehättää, hänen on vaikea vastata lyhyesti:
– Mistähän aloittaisin… Ne ovat sellaisia hevosmaailman menninkäisiä: herkkiä, voimakkaita, suurisydämisiä. Ja niissä on samaa suoraviivaisuutta ja rehtiyttä ja kuin suomenhevosissakin. Ihan ihmeellisiä olentoja, Kainuun Vaellustalli Oy:n yrittäjä Olga Pohjola sanoo.
Tallilla on nyt kahdeksan aikuista islanninhevosta ja lisäksi ensimmäinen oma kasvatti, kesällä syntynyt varsa.
Olga on ratsastanut pikkutytöstä saakka. Teini-iässä harrastus jäi joksikin aikaa, mutta hän aloitti myöhemmin uudelleen. Ensin hän kävi vain viikkotunneilla, mutta hankki sitten oman vuokrahevosen, joka oli puoliverinen ratsuhevonen.
Mutta nyt Olga ei enää vaihtaisi islanninhevosia muihin hevosrotuihin. Islanninhevoset vain ovat kerta kaikkiaan vieneet sydämen.
Hevosalan yrittäjä nyt 41-vuotiaasta Olgasta tuli kuusi vuotta sitten. Tarinan tausta ei ehkä ole ihan tyypillinen.
– Työskentelin kymmenisen vuotta sitten TV- ja elokuva-alalla Helsingissä, kun alkoi tuntua siltä, että jos jatkan silloiseen tahtiin, olen kohta burn outissa. Isoja muutoksia elämässä piti tehdä.
– Ymmärsin myös, että haluan asua väljemmin kuin kerrostalokaksiossa Helsingissä, ja lähempänä luontoa.
Olga oli miehensä Ewo Pohjolan kanssa käynyt usein lomalla Sotkamossa, ja siellä oli ystäväpiiriäkin.
– Ensin puhuimme melkeinpä huumorimielessä, että löytyisiköhän Sotkamosta meille sopiva tontti.
Lue lisää Hevosmaailman vuoden viimeisestä numerosta 6/2019!
Hevosten kouluttaja, sipoolaisen Minna Tallbergin mukaan isot tarhat, tiheät ruokintavälit, riittävä liikunta ja laumaelämä ovat hevoselle ensisijaisen tärkeitä, mutta hevonen tarvitsee myös uusia ympäristöärsykkeitä, jotka poikkeavat päivärutiineista.
– Ainakin ongelmakäytös on usein helpompaa kouluttaa pois, kun elinoloja muutetaan niin, että hevonen saa toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan, hevostenkouluttaja tuumaa ja painottaa, että hevonen tarvitsee uusia asioita tutkittavakseen, jotta sen elämä pysyisi mielenkiintoisena.
Tallberg neuvoo järjestämään hevoselle tarhaan helppoja virikkeitä, joita hevonen voi turvallisesti tutkia. Hevostenkouluttaja kehottaakin ottamaan mallia esimerkiksi koirapuolelta.
– Koirille on olemassa muun muassa virikeluolasto, jossa koirat saavat toteuttaa koirille ominaista toimintaa sisätiloissa. Luolastossa on erilaisia hajuja ja koirat pääsevät tutustumaan eri alustoihin ja ympäristöihin. Hevosia ei tarvitse viedä mihinkään, sillä tarhaan voi keksiä virikkeitä, joita hevonen voi turvallisesti tutkia.
Kun hevosella on omaehtoista tutkimista ja tekemistä, niin sen elämänlaatu paranee.
– Elämänlaatu on taas suoraan yhteydessä hevosen käytökseen. Ympäristöärsykkeiden lisääminen hevosen normaaliin elämään vähentää tutkitusti arkuutta, uusien asioiden tuijottamista ja säpsyilyä.
Mielenkiintoiseen ja virikkeelliseen elämään tottunut hevonen on huomattavasti helpompi myös kouluttaa, Minna Tallberg sanoo.
Hän ei pidä huonona vaihtoehtona sitäkään, että hevonen viedään uusiin paikkoihin ja annetaan sen rauhassa tutkia erilaisia asioita.
– Aina parempi, jos hevonen voi olla turvallisesti irti aidatulla alueella tai pitkässä liinassa, jolloin se saa tutustua asioihin omassa tahdissaan ilman, että enemmän liikkuessaan ihminen olisi heti kiinni ohjissa tai heiluisi selässä.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5/2019!
Monilla maaseutupaikkakunnilla ratsastustallin valintaan vaikuttaa eniten sijainti. Saattaa olla, että kodin läheisyydessä kohtuullisen matkan päässä on vain yksi talli, ja silloin on luontevaa mennä sinne.
Harrastus hankaloituu melkoisesti, jos matka tallille on liian pitkä.
– Pääkaupunkiseudulla ja monien kaupunkien läheisyydessä sen sijaan valinnanvaraa on usein paljon, toteaa tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen Suomen Ratsastajainliitosta.
– Ratsastustallit ovat palveluntarjoajayrtyksiä. Siksi kannattaa ihan ensimmäiseksi miettiä, minkä tasoinen ratsastaja on ja minkälaisia palveluja haluaa.
Jos aloittelija innostuu lajista, kannattaa tutustua useamman tallin tarjontaan ja varmistua siitä, että valittavalla talilla varmasti saa alkeisopetusta.
– Tallit ovat nykyisin usein erikoistuneita. Tallien nettisivuihin kannattaa tutustua, niiltä löytyy kyllä tietoa siitä, mitä on tarjolla.
Jos talli on erikoistunut vaikkapa lasten ja nuorten ratsastukseen, saattaa olla, että siellä on pienikokoisia hevosia ja poneja, jotka eivät välttämättä sovi aikuiselle ratsastajalle. Useilla talleilla on tarjolla alkeisopetusta, muttei kaikilla.
Talleilla kannattaa käydä tutustumassa, ennen kuin tekee päätöstä.
– Paras neuvo valintaan on, että on yhteydessä useampaan talliin, ja käy sitten tutustumassa, aistimassa tunnelmaa ja fiilistelemässä.
– Ja ainahan tallia voi vaihtaa. Jos tuntuu, ettei se olekaan oman tyyppinen, niin sitten vain etsii jonkun toisen tilalle.
Lue lisää Hevosmaailma -lehden numerosta 4/2019!
Yhteen hiileen puhaltaminen, kaveruus ja yhteisöllisyys ovat Eija Hirvosen mukaan kimpan suola. Hän on ollut mukana Nina Pettersson-Pérklenin hevoskimpoissa ja sanoo nähneensä aivan uudenlaisen lähestymistavan raviurheiluun.
– Minulla on ollut vuodesta 1987 lähtien ravihevosia, mutta ennen Ninan tarjoamaa kimppaa olin puolitoista vuotta ilman hevosta. Ninan tekemistä on ollut ilo katsella. Hän on rautainen ammattilainen sekä hevosten pidossa, valmentajana, että yhteisöllisyyden luojana. Koko kimppa on niin ammattimaisesti ja täydellisesti hoidettu, ettei paremmin voisi olla, Eija hehkuttaa ja viittaa ammattimaisuuteen myös taloudenhoidon saralla.
– Kimpoilla on kirjanpitäjät, kimpanvetäjät, rahastonhoitajat sekä säännölliset kokoukset osakkaille.
Hevosen tienaamat rahat menevät pääasiassa valmennusmaksuihin sekä hevosen yleiseen hyvinvointiin, muun muassa kengitykseen, eläinlääkäriin, kiropraktikkoon ja hierojaan. Myös kryoterapiaa eli kylmähoitoa käytetään.
– Nina ottaa jokaisen osakkaan huomioon yhtä arvokkaana hevosenomistajana, oli osakkuus sitten neljä prosenttia tai neljäkymmentä. Yhteydenpito on avointa ja osakas voi osallistua hevosenpitoon, jos haluaa ja on aina tervetullut tallille. Nina jaksaa selittää ja kertoa hevosista niillekin, jotka eivät hevosia ole ennen harrastaneet. Hän pitää hyvin langat käsissään kaikessa – turvallisuuden rajoissa. Esimerkiksi ajamaan ei noin vaan voi lähteä, mutta kyytiin pääsee. Hevosta voi harjata ja silitellä sekä reissata kisapaikoille.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 3/2019!
Sipoolainen eläintenkouluttaja Minna Tallberg on erityisen kiinnostunut hevosen käyttäytymisestä, kouluratsastuksesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä.
– Motivaationi kouluttaa ihmisiä ymmärtämään enemmän eläinten kouluttamisesta alkoi siitä, että ymmärsin itse, miten paljon helpommalla sekä ihminen että eläin pääsevät, kun molemmilla on keinot ymmärtää toista, toteaa Tallberg.
Kun hevosia käsitellään, ajetaan tai ratsastetaan, käytetään erilaisia varusteita suitsista satulaan.
– Varusteiden kuuluu olla mahdollisimman vähän painetta tai epämukavuutta aiheuttavia, niiden kuuluu sopia juuri sille hevosyksilölle, jolle ne laitetaan ja hevosta tulee kouluttaa reagoimaan niihin oikein, Tallberg sanoo.
Oikeanlaiset varusteet ovat olennainen osa hevosen hyvinvointia.
– Käytettävät varusteet vaikuttavat paljon siihen, miten hevonen voi. Sopivien varusteiden valitseminen vaatii ymmärrystä hevosen tarpeista ja lajityypillisestä käytöksestä.
– Jos varusteet eivät ole sopivat, yleensä hevonen yrittää käytöksellään jotenkin kertoa ratsastajalle, että kaikki ei ole hyvin.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2019!
Ympäristön lämpötila on hevoselle suurin yksittäinen ilmastollinen stressitekijä. Lämpötilan lisäksi on kuitenkin huomioitava myös tuulen suunta ja nopeus, auringonpaiste, sademäärä ja sateen olomuoto arvioitaessa säätilan haasteellisuutta hevoselle. Riittävä karkearehuruokinta, säänsuoja ja loimi edistävät hevosen lämpimänä pysymistä epäsuotuisissa olosuhteissa.
Hevosen lämmöntuotannon ja ruokinnan tarve lisääntyvät alkutalvesta 0 asteen tuntumassa. Hevoset tottuvat kuitenkin kylmään ilmaan muutaman viikon kuluessa. Myöhemmin talvella niiden lisäenergiantarve lisääntyy pakkasen vuoksi varsoilla -11 asteen ja aikuisilla hevosilla -15 asteen vaiheilla.
Kylmän ilmaston ponirodut sekä islanninhevoset sietävät yleensä muita rotuja paremmin alhaisia lämpötiloja. Niiden lämmöntuotantotarve lisääntyy talvella vasta -20 asteen alapuolisissa lämpötiloissa.
Hevosten kylmänsietokyvyssä on kuitenkin lihavuuskunnosta, karvapeitteestä, klippauksesta, ruokinnan voimakkuudesta sekä terveydentilasta ja iästä johtuvia yksilöllisiä eroja. Kylmässä pärjäämistä ei siten voida määrittää yksinomaan rodun tai ulkoilman lämpötilan perusteella, vaan se tulee arvioida yksilöllisesti ja päiväkohtaisesti. Koska hevoset palelevat herkimmin karvapeitteen kastuessa, niiden tarkkailu on tarpeen erityisesti vesi- ja räntäsateella.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 1!
Suomen Ratsastajainliiton pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Fred Sundwallin arvion mukaan Suomen hevoskannasta vähemmistö on vakuutettu.
– Tallit vakuuttavat harvoin kaikkia hevosiaan, etenkin jos hevosia on lukumääräisesti paljon. Yksityinen omistaja vakuuttaa harrastushevosensa herkemmin ja kilpa- ja ravihevoset vakuutetaan yleensä niiden korkean arvon perusteella, Sundwall sanoo.
– Suurin osa ratsastuskoulu- ja ravihevosista ei ole vakuutettuja. Jokaisen hevosenomistajan pitää itse miettiä, millaisen riskin on valmis kantamaan. Uskon, että etenkin hinnaltaan kalliimmat hevoset kannattaa vakuuttaa, vaikka luonnollisesti kaikki hevoset ovat omistajilleen yhtä tärkeitä ja arvokkaita, sanoo Sundwall.
Hevoskohtaiset henki- ja sairaskuluvakuutukset ovat vapaaehtoisia vakuutuksia ja monet tallit jättävät ottamatta niiden korkeiden vakuutusmaksujen takia. Sen sijaan SRL:n jäsentalleilla on pakollinen yritysliiketoiminnan toiminnallisiin vastuisiin kuuluva vastuuvakuutus.
– Vastuuvakuutus korvaa esimerkiksi hevosen kolmannelle osapuolelle aiheuttamat vahingot. Esimerkiksi hevosen karatessa ja kenties joutuessa kolariin ajoneuvon kanssa, vastuuvakuutus korvaa autoilijan vahingon, mikäli vahinko katsotaan tuottamukselliseksi.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 6/2018!
Hevosen fyysiseen kuntoon, oikeanlaiseen treenaamiseen ja ruokavalioon sekä hevosen yleisen terveyden ylläpitoon on syytä panostaa. Tarkkaavainen omistaja kiinnittää huomiota pieniinkin muutoksiin hevosen suorituskyvyssä, haluttomuus voi kertoa kivusta.
Niveltulehdus iskee tyypillisesti silloin, kun hevosen rasitustaso nousee liian äkillisesti. Niveltulehdukselle tyypilliset ensimmäiset oireet ovat jäykkyys rasituksen alussa; kun hevonen verrytellään, oireet voivat lieventyä. Yleisesti ottaen hevonen liikkuu kuitenkin normaalia haluttomammin ja alisuorittaa, jonka valveutunut omistaja huomaa.
Nivelneste toimii terveissä nivelissä kuten öljy moottorissa; se liukastaa ja tuo ravinteita iskuja vastaanottavalle ja vaimentavalle nivelrustolle. Niveleen kohdistuva ylikuormitus laukaisee paikallisen tulehdusreaktion, joka aiheuttaa nivelnesteen koostumuksen muutoksen. Tulehdustilan iskiessä nivelnesteestä tulee vetisempää eikä se enää toimi kuten pitäisi. Tulehtunut nivel on kipeä ja sen alueella on usein lämpöä ja turvotusta.
Eläinlääkäri diagnosoi niveltulehduksen tekemällä ontumatutkimuksen. Tarvittaessa voidaan tehdä myös röntgen- ja ultraäänitutkimus. Niveltulehduksen hoito tähtää tulehdustilan mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen lieventämiseen. Tällä pyritään paitsi helpottamaan kipua, jonka potilas tuntee, myös vähentämään riskiä nivelen rappeumamuutosten ja nivelrikon kehittymiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eläinlääkäri pistää tulehtuneeseen niveleen tulehdusta lievittäviä lääkeaineita, kuten kortisonia ja hyaluronihappoa.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5/2018!
Useimmilla talleilla hevonen saa heinää kolme tai neljä kertaa vuorokaudessa. Pitkät ruokintavälit ja kerralla iso määrä heinää rasittavat hevosen ruuansulatuselimistöä ja saattavat altistaa hevosen vakaville sairauksille, kuten vatsahaavalle.
– Yhdeksällä kymmenestä kilpahevosesta on jonkinasteinen vatsahaava, joka jää usein ihmiseltä kokonaan huomaamatta, kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Anne Sjöholm.
Anne Sjöholm on nähnyt työssään paljon mahahaavasta kärsiviä hevosia sekä talleja, joissa ilta- ja aamuheinäruokinnan väli saattaa venyä pahimmillaan neljäksitoista tunniksi.
– Luonnossa hevonen on tottunut vaeltamaan ravintoa etsien ja sen vatsa on luotu käsittelemään pieniä määriä ruokaa jatkuvasti. Ei siis ihme, että ihmisen asettamat ruokintavälit aiheuttavat sille terveysongelmia, Sjöholm kertoo.
– Ilman jatkuvaa syljen ja ruuan antamaa suojaa, vatsahapot pääsevät korventamaan mahalaukun limakalvoja, aiheuttaen lopulta haavaumia ja verenvuotoa.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 4/2018!
Suomenhevonen on kansainvälisen FAO:n luokituksen mukaan uhanalainen rotu, sillä vuotuinen varsovien tammojen määrä on laskenut alle tuhanteen. Suomi on kuitenkin sitoutunut sopimukseen, joka pyrkii säilyttämään alkuperäiset rodut, ja taustalla on myös kansallinen geenivaraohjelma. Tämän työn tueksi on perustettu suomenhevosten geenipankki. Aiemmin vastaavat geenipankit on perustettu jo suomenlampaalle ja suomenkarjan lehmille.
– Tavoitteena on geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen. Kun rotu lisääntyy, aina vain rajallinen määrä geenejä siirtyy eteenpäin, joten pyrimme säilyttämään myös muita, vanhempia geenejä, jotta niitä on mahdollista käyttää tulevaisuudessakin, professori Juha Kantanen Luonnonvarakeskuksen eläingeenivaraohjelmasta kertoo.
Geenipankki toimii käytännössä niin, että tarkoin valituilta oriilta kerätään spermaa pakastettavaksi. Toistaiseksi suomenhevosten geenipankki toimiikin ainoastaan sperman pakastamisen osalta. Naudoilla pakastetaan myös alkioita, mutta sen vaatima superovulaatio ei toimi tehokkaasti hevosilla.
– Haluamme säilyttää kaikki suomenhevosen linjat. Niin ravurit, ratsut, pienhevoset kuin työhevosetkin. Työ on nyt aloitettu työhevosista, jotka ovat erityisen uhattuja, Kantanen kuvaa.
Pakastaminen on aloitettu tänä vuonna ja toistaiseksi kaksi oria on käynyt Mäntsälässä Helsingin yliopiston Saaren klinikalla tapaamassa keinotammaa. Tulevaisuudessa keruuta on suunniteltu toteutettavan myös Luonnonvarakeskuksen Ypäjän toimipaikassa.
Lue lisää Hevosmaailma -lehden numerosta 3/2018!
