Hevosmaailma on hevosen omistajille, kasvattajille ja harrastajille suunnattu erikoislehti. Lehti tarjoaa runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa hevosmaailmassa eläville. Harrastelehtenä Hevosmaailma kiinnostaa niin raviharrastajia, ratsastajia kuin hevostaloudessa eläviä. Hevosesta huolehtiminen ruokinnasta terveydenhoitoon on yksi lehden jatkuvista osa-alueista, unohtamatta varusteiden hankintaa ja turvallisuutta.

Harrastustalli syytä valita omien tarpeiden mukaan

Harrastustallin palveluihin kannattaa tutustua hyvin ennen valintaa. Esimerkiksi alkeiskursseja on tarjolla monissa ratsastustalleissa, mutta ei kaikissa. Kuva Luopioisten ratsastuskeskuksesta: SRL, Sonja Holma

Aloittelija vai kokenut ratsastaja?

Monilla maaseutupaikkakunnilla ratsastustallin valintaan vaikuttaa eniten sijainti. Saattaa olla, että kodin läheisyydessä kohtuullisen matkan päässä on vain yksi talli, ja silloin on luontevaa mennä sinne.

Harrastus hankaloituu melkoisesti, jos matka tallille on liian pitkä.

– Pääkaupunkiseudulla ja monien kaupunkien läheisyydessä sen sijaan valinnanvaraa on usein paljon, toteaa tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen Suomen Ratsastajainliitosta.

– Ratsastustallit ovat palveluntarjoajayrtyksiä. Siksi kannattaa ihan ensimmäiseksi miettiä, minkä tasoinen ratsastaja on ja minkälaisia palveluja haluaa.

Talliin kannattaa tutustua ennakkoon

Jos aloittelija innostuu lajista, kannattaa tutustua useamman tallin tarjontaan ja varmistua siitä, että valittavalla talilla varmasti saa alkeisopetusta.

– Tallit ovat nykyisin usein erikoistuneita. Tallien nettisivuihin kannattaa tutustua, niiltä löytyy kyllä tietoa siitä, mitä on tarjolla.

Jos talli on erikoistunut vaikkapa lasten ja nuorten ratsastukseen, saattaa olla, että siellä on pienikokoisia hevosia ja poneja, jotka eivät välttämättä sovi aikuiselle ratsastajalle. Useilla talleilla on tarjolla alkeisopetusta, muttei kaikilla.

Talleilla kannattaa käydä tutustumassa, ennen kuin tekee päätöstä.

– Paras neuvo valintaan on, että on yhteydessä useampaan talliin, ja käy sitten tutustumassa, aistimassa tunnelmaa ja fiilistelemässä.

– Ja ainahan tallia voi vaihtaa. Jos tuntuu, ettei se olekaan oman tyyppinen, niin sitten vain etsii jonkun toisen tilalle.

Lue lisää Hevosmaailma -lehden numerosta 4/2019!

Kimppahevonen yhdistää

Osakkaat ovat mukana raveissa kannustamasta omaa kimppahevostaan.

Yhteen hiileen puhaltaminen, kaveruus ja yhteisöllisyys ovat Eija Hirvosen mukaan kimpan suola. Hän on ollut mukana Nina Pettersson-Pérklenin hevoskimpoissa ja sanoo nähneensä aivan uudenlaisen lähestymistavan raviurheiluun.

– Minulla on ollut vuodesta 1987 lähtien ravihevosia, mutta ennen Ninan tarjoamaa kimppaa olin puolitoista vuotta ilman hevosta. Ninan tekemistä on ollut ilo katsella. Hän on rautainen ammattilainen sekä hevosten pidossa, valmentajana, että yhteisöllisyyden luojana. Koko kimppa on niin ammattimaisesti ja täydellisesti hoidettu, ettei paremmin voisi olla, Eija hehkuttaa ja viittaa ammattimaisuuteen myös taloudenhoidon saralla.

– Kimpoilla on kirjanpitäjät, kimpanvetäjät, rahastonhoitajat sekä säännölliset kokoukset osakkaille.

Hevosen tienaamat rahat menevät pääasiassa valmennusmaksuihin sekä hevosen yleiseen hyvinvointiin, muun muassa kengitykseen, eläinlääkäriin, kiropraktikkoon ja hierojaan. Myös kryoterapiaa eli kylmähoitoa käytetään.

– Nina ottaa jokaisen osakkaan huomioon yhtä arvokkaana hevosenomistajana, oli osakkuus sitten neljä prosenttia tai neljäkymmentä. Yhteydenpito on avointa ja osakas voi osallistua hevosenpitoon, jos haluaa ja on aina tervetullut tallille. Nina jaksaa selittää ja kertoa hevosista niillekin, jotka eivät hevosia ole ennen harrastaneet. Hän pitää hyvin langat käsissään kaikessa – turvallisuuden rajoissa. Esimerkiksi ajamaan ei noin vaan voi lähteä, mutta kyytiin pääsee. Hevosta voi harjata ja silitellä sekä reissata kisapaikoille.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 3/2019!

Ihmisen ja hevosen ymmärrettävä toisiaan

– Sekä ihminen että eläin pääsevät helpommalla, kun molemmilla on keinot ymmärtää toista, toteaa eläintenkouluttaja Minna Tallberg.

Oikeat varusteet helpottavat yhteistyötä

Sipoolainen eläintenkouluttaja Minna Tallberg on erityisen kiinnostunut hevosen käyttäytymisestä, kouluratsastuksesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä.

– Motivaationi kouluttaa ihmisiä ymmärtämään enemmän eläinten kouluttamisesta alkoi siitä, että ymmärsin itse, miten paljon helpommalla sekä ihminen että eläin pääsevät, kun molemmilla on keinot ymmärtää toista, toteaa Tallberg.

Turhaa painetta vältettävä

Kun hevosia käsitellään, ajetaan tai ratsastetaan, käytetään erilaisia varusteita suitsista satulaan.

– Varusteiden kuuluu olla mahdollisimman vähän painetta tai epämukavuutta aiheuttavia, niiden kuuluu sopia juuri sille hevosyksilölle, jolle ne laitetaan ja hevosta tulee kouluttaa reagoimaan niihin oikein, Tallberg sanoo.

Oikeanlaiset varusteet ovat olennainen osa hevosen hyvinvointia.

– Käytettävät varusteet vaikuttavat paljon siihen, miten hevonen voi. Sopivien varusteiden valitseminen vaatii ymmärrystä hevosen tarpeista ja lajityypillisestä käytöksestä.

– Jos varusteet eivät ole sopivat, yleensä hevonen yrittää käytöksellään jotenkin kertoa ratsastajalle, että kaikki ei ole hyvin.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2019!

Milloin hevonen palelee?

Hevosten kylmänsietokyvyssä on lihavuuskunnosta, karvapeitteestä, klippauksesta, ruokinnan voimakkuudesta sekä terveydentilasta ja iästä johtuvia yksilöllisiä eroja.

Ympäristön lämpötila on hevoselle suurin yksittäinen ilmastollinen stressitekijä. Lämpötilan lisäksi on kuitenkin huomioitava myös tuulen suunta ja nopeus, auringonpaiste, sademäärä ja sateen olomuoto arvioitaessa säätilan haasteellisuutta hevoselle. Riittävä karkearehuruokinta, säänsuoja ja loimi edistävät hevosen lämpimänä pysymistä epäsuotuisissa olosuhteissa.

Hevosen lämmöntuotannon ja ruokinnan tarve lisääntyvät alkutalvesta 0 asteen tuntumassa. Hevoset tottuvat kuitenkin kylmään ilmaan muutaman viikon kuluessa. Myöhemmin talvella niiden lisäenergiantarve lisääntyy pakkasen vuoksi varsoilla -11 asteen ja aikuisilla hevosilla -15 asteen vaiheilla.

Kylmän ilmaston ponirodut sekä islanninhevoset sietävät yleensä muita rotuja paremmin alhaisia lämpötiloja. Niiden lämmöntuotantotarve lisääntyy talvella vasta -20 asteen alapuolisissa lämpötiloissa.

Märässä kelissä kylmintä

Hevosten kylmänsietokyvyssä on kuitenkin lihavuuskunnosta, karvapeitteestä, klippauksesta, ruokinnan voimakkuudesta sekä terveydentilasta ja iästä johtuvia yksilöllisiä eroja. Kylmässä pärjäämistä ei siten voida määrittää yksinomaan rodun tai ulkoilman lämpötilan perusteella, vaan se tulee arvioida yksilöllisesti ja päiväkohtaisesti. Koska hevoset palelevat herkimmin karvapeitteen kastuessa, niiden tarkkailu on tarpeen erityisesti vesi- ja räntäsateella.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 1!

Suomen hevoskannasta vähemmistö on vakuutettu

Hämeenlinnalainen talliyrittäjä Laura Kajanto on vakuuttanut vain pari kalleinta kaikkiaan 22 omasta hevosestaan.

Tallit jättävät vakuutukset ottamatta korkeiden hintojen takia

Suomen Ratsastajainliiton pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Fred Sundwallin arvion mukaan Suomen hevoskannasta vähemmistö on vakuutettu.

– Tallit vakuuttavat harvoin kaikkia hevosiaan, etenkin jos hevosia on lukumääräisesti paljon. Yksityinen omistaja vakuuttaa harrastushevosensa herkemmin ja kilpa- ja ravihevoset vakuutetaan yleensä niiden korkean arvon perusteella, Sundwall sanoo.

– Suurin osa ratsastuskoulu- ja ravihevosista ei ole vakuutettuja. Jokaisen hevosenomistajan pitää itse miettiä, millaisen riskin on valmis kantamaan. Uskon, että etenkin hinnaltaan kalliimmat hevoset kannattaa vakuuttaa, vaikka luonnollisesti kaikki hevoset ovat omistajilleen yhtä tärkeitä ja arvokkaita, sanoo Sundwall.

Vastuuvakuutus korvaa vahinkoja

Hevoskohtaiset henki- ja sairaskuluvakuutukset ovat vapaaehtoisia vakuutuksia ja monet tallit jättävät ottamatta niiden korkeiden vakuutusmaksujen takia. Sen sijaan SRL:n jäsentalleilla on pakollinen yritysliiketoiminnan toiminnallisiin vastuisiin kuuluva vastuuvakuutus.

– Vastuuvakuutus korvaa esimerkiksi hevosen kolmannelle osapuolelle aiheuttamat vahingot. Esimerkiksi hevosen karatessa ja kenties joutuessa kolariin ajoneuvon kanssa, vastuuvakuutus korvaa autoilijan vahingon, mikäli vahinko katsotaan tuottamukselliseksi.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 6/2018!

Hevosen tavallisimmat lihas- ja nivelongelmat

Lannehalvaukselle alttiimpia ovat hyväkuntoiset hevoset, joille tulee yllättävä lepopäivä tai jokin tekijä muuttuu äkillisesti ruokinnassa.

Ennaltaehkäisy on paras hoito

Hevosen fyysiseen kuntoon, oikeanlaiseen treenaamiseen ja ruokavalioon sekä hevosen yleisen terveyden ylläpitoon on syytä panostaa. Tarkkaavainen omistaja kiinnittää huomiota pieniinkin muutoksiin hevosen suorituskyvyssä, haluttomuus voi kertoa kivusta.

Rasitusperäinen niveltulehdus

Niveltulehdus iskee tyypillisesti silloin, kun hevosen rasitustaso nousee liian äkillisesti. Niveltulehdukselle tyypilliset ensimmäiset oireet ovat jäykkyys rasituksen alussa; kun hevonen verrytellään, oireet voivat lieventyä. Yleisesti ottaen hevonen liikkuu kuitenkin normaalia haluttomammin ja alisuorittaa, jonka valveutunut omistaja huomaa.

Nivelneste toimii terveissä nivelissä kuten öljy moottorissa; se liukastaa ja tuo ravinteita iskuja vastaanottavalle ja vaimentavalle nivelrustolle. Niveleen kohdistuva ylikuormitus laukaisee paikallisen tulehdusreaktion, joka aiheuttaa nivelnesteen koostumuksen muutoksen. Tulehdustilan iskiessä nivelnesteestä tulee vetisempää eikä se enää toimi kuten pitäisi. Tulehtunut nivel on kipeä ja sen alueella on usein lämpöä ja turvotusta.

Eläinlääkäri diagnosoi niveltulehduksen tekemällä ontumatutkimuksen. Tarvittaessa voidaan tehdä myös röntgen- ja ultraäänitutkimus. Niveltulehduksen hoito tähtää tulehdustilan mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen lieventämiseen. Tällä pyritään paitsi helpottamaan kipua, jonka potilas tuntee, myös vähentämään riskiä nivelen rappeumamuutosten ja nivelrikon kehittymiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eläinlääkäri pistää tulehtuneeseen niveleen tulehdusta lievittäviä lääkeaineita, kuten kortisonia ja hyaluronihappoa.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5/2018!

Hyvinvointia hevoselle automatisoidulla ruokinnalla

Heinäannostelijan eli Heinättimen voi täyttää käytävän puolelta, joka helpottaa ja nopeuttaa työntekijän työtä.
Suolistolle sopiva ruokintaväli auttaa pitämään hevosen terveenä ja tyytyväisenä

Useimmilla talleilla hevonen saa heinää kolme tai neljä kertaa vuorokaudessa. Pitkät ruokintavälit ja kerralla iso määrä heinää rasittavat hevosen ruuansulatuselimistöä ja saattavat altistaa hevosen vakaville sairauksille, kuten vatsahaavalle.

– Yhdeksällä kymmenestä kilpahevosesta on jonkinasteinen vatsahaava, joka jää usein ihmiseltä kokonaan huomaamatta, kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Anne Sjöholm.

Tyhjä maha sairastuttaa

Anne Sjöholm on nähnyt työssään paljon mahahaavasta kärsiviä hevosia sekä talleja, joissa ilta- ja aamuheinäruokinnan väli saattaa venyä pahimmillaan neljäksitoista tunniksi.

– Luonnossa hevonen on tottunut vaeltamaan ravintoa etsien ja sen vatsa on luotu käsittelemään pieniä määriä ruokaa jatkuvasti. Ei siis ihme, että ihmisen asettamat ruokintavälit aiheuttavat sille terveysongelmia, Sjöholm kertoo.

– Ilman jatkuvaa syljen ja ruuan antamaa suojaa, vatsahapot pääsevät korventamaan mahalaukun limakalvoja, aiheuttaen lopulta haavaumia ja verenvuotoa.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 4/2018!

Työhevostaidot halutaan turvata

Tuohivirsu oli ensimmäinen ori, joka kävi jättämässä spermaansa suomenhevosten geenipankkiin. Tuohivirsun perimä on tarkasti mietitty ja se on isälinjansa ainoa erisukuinen ori.
Suomenhevonen sai oman geenipankin

Suomenhevonen on kansainvälisen FAO:n luokituksen mukaan uhanalainen rotu, sillä vuotuinen varsovien tammojen määrä on laskenut alle tuhanteen. Suomi on kuitenkin sitoutunut sopimukseen, joka pyrkii säilyttämään alkuperäiset rodut, ja taustalla on myös kansallinen geenivaraohjelma. Tämän työn tueksi on perustettu suomenhevosten geenipankki. Aiemmin vastaavat geenipankit on perustettu jo suomenlampaalle ja suomenkarjan lehmille.

– Tavoitteena on geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen. Kun rotu lisääntyy, aina vain rajallinen määrä geenejä siirtyy eteenpäin, joten pyrimme säilyttämään myös muita, vanhempia geenejä, jotta niitä on mahdollista käyttää tulevaisuudessakin, professori Juha Kantanen Luonnonvarakeskuksen eläingeenivaraohjelmasta kertoo.

Geenipankki toimii käytännössä niin, että tarkoin valituilta oriilta kerätään spermaa pakastettavaksi. Toistaiseksi suomenhevosten geenipankki toimiikin ainoastaan sperman pakastamisen osalta. Naudoilla pakastetaan myös alkioita, mutta sen vaatima superovulaatio ei toimi tehokkaasti hevosilla.

Työhevonen uhanalaisin

– Haluamme säilyttää kaikki suomenhevosen linjat. Niin ravurit, ratsut, pienhevoset kuin työhevosetkin. Työ on nyt aloitettu työhevosista, jotka ovat erityisen uhattuja, Kantanen kuvaa.

Pakastaminen on aloitettu tänä vuonna ja toistaiseksi kaksi oria on käynyt Mäntsälässä Helsingin yliopiston Saaren klinikalla tapaamassa keinotammaa. Tulevaisuudessa keruuta on suunniteltu toteutettavan myös Luonnonvarakeskuksen Ypäjän toimipaikassa.

Lue lisää Hevosmaailma -lehden numerosta 3/2018!

Pekka Larsen jakaa oppejaan eteenpäin

Pekka Larsenia kiinnostavat veteraanien EM-kilpailut.
Ratsastuskeskus Tehossa monipuolista toimintaa

Monipuolinen hevosammattilainen Pekka Larsen on juuri ennen haastattelua hakenut hevoset tarhasta. Salossa on räpännyt paksua, märkää räntää, ja mies menee viemään loimet kuivumaan ja hakemaan itselleenkin kuivan takin. Haastatteluun jää aikaa tunnin verran ennen seuraavan oppilaan tuloa.

– Tällä hetkellä meillä ei ole lainkaan palkattuja työntekijöitä. Pialla on oma päivätyönsä, jonka ohella hän valmentaa ja auttaa talleilla minkä ehtii. Lisäksi meillä on apuna aikuisopiskelija, joka suorittaa tallillamme opintojaan työharjoittelulla, Pekka Larsen kertoo.

Ratsastuskeskus Teho aloitti toimintansa marraskuussa 2016. Toiminta on vähäisestä henkilöstömäärästä huolimatta monipuolista.

– Meillä on tällä hetkellä kymmenen opetushevosta. Tarjolla on kaikenlaisia ratsastustunteja alkeistunneista lähtien. Kesäisin järjestämme ratsastusleirejä. Junioreista senioreille on tarjolla este-, alkeis- ja yleisleirejä.

Ratsastustunteja on maanantaista perjantaihin. Viikonloput on varattu este- ja kouluratsastusvalmennuksiin, joihin voivat osallistua myös viikolla ratsastavat vakiotuntilaiset.

Asiakkaita on toistaiseksi kymmeniä, ei satoja.

– Siinä meillä on vielä paljon parantamisen varaa, Pekka Larsen toteaa.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 2/2018!

Vauhti, jännitys ja luonto vievät miehiä ratsaille

Ennen kahden tunnin maastoratsastusta ehdittiin yhteispotrettiin: Eero Soinio (vas.), Markku Lehtola ja espoolainen Ninni Klingberg.
”Hevosen selästä näkee kaiken yläviistosta erilaisena”

Ratsastajista vain viitisen prosenttia on miehiä. Eero Soinio ja Markku Lehtola löysivät ratsastuksen lastensa kautta.

Arviolta jo noin 170 000 suomalaista harrastaa ratsastusta. Ala on kuitenkin perin naisvaltainen, sillä miehiä on kaikista ratsastajista vain noin viisi prosenttia.

Viiden prosentin eli 8500 miesratsastajan joukkoon kuuluvat myös lohjalaiset Eero Soinio, 60, ja Markku Lehtola, 47.

Molemmat käyvät ratsastamassa Lohjan Hyönölässä sijaitsevalla Leppämäki Farmin tallilla. Paikalla on satunnaisesti myös pari muuta miesratsastajaa –  loput ovat tyttöjä ja naisia.

– Alun alkaen ratsastushan oli pelkästään miesten laji. Siinä on kuitenkin vuosien mittaan valtavasti edistetty naisten tasa-arvoa, naisten ei tarvinnut esimerkiksi enää istua satulassa sivuttain. Nyt miehiä on kaikista ratsastajista vain muutama prosentti, joten asia on kääntynyt täysin päälaelleen. Nyt tähän tarvittaisiin tasa-arvoa miesten puolesta! Eero Soinio heittää.

Hän kannustaakin miehiä ratsaille.

– Tässä jos missä saa kyllä elämäänsä jännitystä jos sitä kaipaa! Jos hankkii moottoripyörän, saa sen kääntymään mihin haluaa. Kun hevosen selässä yrittää samaa se ei välttämättä onnistu; hevonen voi olla täysin eri mieltä asiasta.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 1/2018!