Lehden kohderyhmänä ovat lähes kolme vuosikymmentä olleet kiinteistöhuollon ja isännöinnin ammattilaiset sekä taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajat ja alan eri sidosryhmät. Kiinteistö ja energia -lehden teemoja ovat mm. peruskorjaus ja energianäkökulma, kiinteistöhallinnan tietotekniikka, julkisivut, pihat ja asuinympäristö, jätehuolto, turvallisuus, LVIS ja automaatio sekä perinteiset eri maakuntien aluesivut.

Halutut asunnot viedään jälleen käsistä jo ennen näyttöä. Uudistuotanto vastaa vahvaan kysyntään ja takoo uusia ennätyksiä. Asuntomarkkinoiden voittajat sijaitsevat kasvavissa kaupungeissa, kun syrjäseudut sulavat hitaasti hiipuen.
Näin kuvaa asuntomarkkinoita maaliskuun katsauksessaan Suomen Hypoteekkiyhdistyksen ja AsuntoHypoPankin pääekonomisti Juhana Brotherus.
Korkeat hinnat vähentävät kysyntää ja voivat ohjata sitä pieniin asuntoihin, päättelee puolestaan Pellervon Taloudellinen tutkimuskeskus PTT. Toisaalta taloudellisesti epävarmoina aikoina moni asunnon ostaja saattaa myös hankkia mieluummin pienen asunnon, jonka jälleenmyynti on helpompaa ja arvonnousu todennäköisempää.
Epävarma talouden tilanne on lisäksi vähentänyt asunnon ostoaikeita ja lisännyt vuokra-asumisen kysyntää. Jos vuokra-asumista pidetään vain lyhytaikaisena ratkaisuna, saattaa kysyntä tällöinkin kohdistua pienempiin asuntoihin.
Hypon mukaan kompaktit kerrostaloasunnot määräävät nyt asuntomarkkinoiden suunnan ja sävyn. Niihin nivoutuvat niin ensiasunnonostajat, asuntosijoittajat kuin kestävä kaupungistuminenkin.
Asuntomarkkinat astuvat uuteen epävarmaan aikaan tänä vuonna. Ennätysmäisen suuri uusien asuntojen valmistuminen ja tulo markkinoille viivästyttää vanhojen asuntojen kauppaa. Murrosalueilla hintatasokin tippuu.
Suositut pienet asunnot ovat menneet syvälle asuntosijoittajien salkkuihin ensiasunnon ostajien ulottumattomiin, mikä tuo tulpan koko asuntokaupan verenkiertoon.
Lisäksi opiskelijoiden siirtyminen asumistuen piiriin nostaa pintaan uuden uhkakuvan kaupunkien asuntomarkkinoille. Muutos tuo yksinasuvalle opiskelijalle lisätukea, joka valuu vääjäämättä yksiöiden hintoihin ja vuokriin. Yksiöiden kysyntää vahvistetaan nyt siis hallinnollisilla päätöksillä, vaikka jo viime vuonna hinnat nousivat suurissa kaupungeissa 4–6 prosenttia. Häviäjinä ovat pariskunnat ja ilman yliopistoa sinnittelevät kunnat.
Taantumasta toipuvan Suomen asuntomarkkinoilla sekä kysyntä että tarjonta kasvoivat viime vuonna jopa huippuihin, ja vire on jatkunut tämän vuoden alussa.
Ensiasunnon ostajat ovat rohjenneet taas ostoksille. Tilastokeskuksen viralliset luvut valmistuvat vasta toukokuussa, mutta kiinteistönvälittäjien mukaan viime vuonna noustiin kolmen edellisen vuoden alhosta, jolloin ensiasuntojen ostajia oli alimmillaan 20035 vuonna 2014. Lasku vuoden 2006 huipusta 34159:stä oli yli 40 prosenttia.
Ensiasunnon ostajat hankkivat sekä uusia että vanhoja asuntoja.
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton KVKL:n jäsenet välittivät viime vuonna 58 400 asuntoa.
Viime vuonna aloitettiin 37 000 uuden asunnon rakentaminen, kun vuonna 2014 luku oli vain 25 000 asuntoa. HyPon mukaan kolmannes niistä meni sijoittajien salkkuihin.
Markkinakonsultti Catellan tilaston mukaan 15800 asuntoa myytiin isoissa portfoliokaupoissa. Niistä suurin oli 8631 valtion lainoittaman vanhan asunnon siirto VVO:lta Y-säätiölle. VVO puolestaan osti 2274 vapaarahoitteista asuntoa Icecapitalilta. Eläkevakuutusyhtiö Elo osti 1800 asuntoa YH-Kodeilta ja Ilmarinen 471 asuntoa SRV:ltä. Sato osti 1255 asuntoa SVK-Yhtymältä ja 1015 asuntoa Suomen Laatuasunnoilta. Saksaan Bayerische Versorgnungskammerille myi  Lähitapiola 356 asuntoa.

Piristyykö omakotikauppa
Tammikuun asuntomarkkinoilla KVKL:n toimitusjohtajaa Jukka Malilaa ilahdutti erityisesti omakotitalokaupan hyvä vire.
– Omakotitalokauppa on hiipunut Suomessa vuosikausia. Vuositasolla omakotitalojen kauppa on vähentynyt vuoden 2007:n yli 15 000 kappaleen tasolta viime vuosien noin 12 000 kappaleen tasolle. Pieni piristyminen on oikeansuuntainen asia, mutta kirittävää silti riittää, Malila toteaa.
Omakotitalokaupan hiljainen tilanne on huolestuttavaa paitsi asuntokaupan myös alan teollisuuden puolesta.
– Tilanteessa on ristiriita, koska omakotiasuminen on Suomessa perinteinen ja haluttu asumismuoto. Viimeaikainen kuluttajien luottamuksen yleinen vahvistuminen onkin tuonut hieman positiivisempia näkymiä myös pientalopuolelle. Tammikuussa piristymistä on havaittavissa myös vanhojen omakotitalojen kaupassa.
Malila toivoo maan päättäjiltä vauhtia suunnitelmiin laskea asuntokauppaa hidastavaa varainsiirtoveroa.
Kiinteistökaupan korkeampi varainsiirtovero on epäreilu talokauppaa kohtaan ja voitelee tällä hetkellä muiden asuntotyyppien kauppaa suhteessa omakotitalokauppaan.
– Varainsiirtovero on jäänne, joka ruokkii tehottomuutta ja luo kustannuksia. Se estää muuttoja ja vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnan toimivuuteen. Ihmisten mahdollisuus muuttaa, vaihtaa mieleiseen asuntoon ja työpaikkaan heikentyy, kun asunnonvaihto on kalliimpaa. Tämän takia myös yritysten työvoimansaanti vaikeutuu, hän painottaa.

Missä Keski-Pasilan rakentamisessa mennään nyt?
– Triplassa tehdään parhaillaan pysäköintilaitosta ja aseman alaisia vahvistustöitä sekä valmistaudutaan aseman purkamiseen ja väliaikaisen aseman käyttöön ottamiseen kesällä 2017 täydellisesti ja osittain nykyisen asemarakennuksen kanssa maaliskuusta 2017 alkaen, projektinjohtaja Niina Puumalainen Helsingin kaupunginkansliasta vastaa.
Samanaikaisesti korjataan myös vanhaa Pasilan siltaa, mutta Pasilan sillan seuraava iso rakennustyömaa on tarkoitus käynnistyä ensi kesänä. Silloin aloitetaan Pasilan aseman edustalla nykyisen vanhan sillan korjaus-, levennystyö sekä joukkoliikenteen pysäkkientyö, jolloin Pasilan silta levenee raiteiden päälle ja Pasilan aseman kohdalla.
– Triplan työmaan lisäksi käynnissä on Liikenneviraston läntisen lisäraiteen rakennustyö.
Samassa urakassa tehdään Helsingin kaupungille eräitä uuden Veturitien vaiheita ja lisäksi Teollisuuskadun rakentamista. Teollisuuskatu jatkuu radan alitse Konepajalta kohti Keski-Pasilaa, ja tulee aikanaan yhdistymään kiertoliittymällä Veturitiehen Pasilan sillan eteläpuolella, Puumalainen kertoo.
Mall of Tripla eli Triplan kauppakeskusosa ja uudistuva Pasilan asema sekä asema-aukio otetaan käyttöön syksyllä 2019. Samassa yhteydessä avataan liikenteelle uusi Veturitie ja Teollisuuskadun jatke. Silloin myös Pasilan siltakokonaisuus on valmis. Silloin on jälleen myös joukkoliikenteen pysäkkejä Pasilan aseman edustalla, kun käyttöön otetaan silta-alueella uudet pysäkit katettuine kulkuyhteyksineen.

YIT rakentaa Triplan
Syksyllä 2019 avattavaan kauppakeskus Mall of Tripla on liiketilojen lukumäärällä laskettuna Suomen suurin. Mall of Triplaan tulee 85 000 neliötä vuokrattavaa liiketilaa noin 250 toimijalle. Sinne tulee mm. laaja ruoka- ja ravintolakeskittymä, runsaasti eri kokoisia liikkeitä sekä kultturia ja hyvinvointipalveluita.
Kokonaisuudessaan Tripla on kolmen korttelin kaupunkikeskus Pasilan aseman ympärillä, johon toteutetaan Mall of Triplan ja aseman lisäksi noin 50 000 kerrosneliötä toimistoja, 28 000 kerrosneliötä eli noin 400 asuntoa ja suuri hotelli, 5-kerroksinen maanalainen pysäköintilaitos ja alimmaiseksi metronaseman tilavaraus.
YIT rakentaa koko Triplan alueen ja kokonaisuudessan Tripla on valmis 2021. YIT urakoi myös Triplan alueella olevat osuudet Liikenneviraston läntisestä lisäraiteesta ja kaupungin Veturitiestä, jotka molemmat kulkevat Triplan läpi. Muidenkin siltojen ja katujen rakenteet sijoittuvat Triplan rakenteiden kanssa päällekkäin. Tästä syystä YIT toteuttaa kaupungille KVR-urakoina uuden Pasilan sillan, läntisen osan Pasilan sillan korjaustöistä, metroasemavarauksen ja Firdonkadun. Sillan levennyksen ja joukkoliikenneterminaalin urakan kaupunki kilpailuttaa, Puumalainen kertoo.

Valtaosa (79 prosenttia) Suomessa tuotetusta sähköstä on tuotettu hiilidioksidivapaasti.
Uusiutuvien energialähteiden käyttö on suurta ja kasvaa yhä. Vuonna 2015 uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannosta oli 45 prosenttia kun se edellisvuonna oli alle 40 prosenttia.
– Arviomme on, että uusiutuvien energialähteiden määrä sähköntuotannossa kasvaa. Myös koko sähköntuotannon määrä kasvaa. Uusiutuvien osuus tulee olemaan noin 40–45 prosenttia sähköntuotannosta vuonna 2030. Ydinvoiman osuus on suunnilleen yhtä suuri (33,7 prosenttia) ja loppu (10-15 prosenttia) on turvetta , maakaasua ja kivihiiltä. Uusiutuvissa kasvaa eniten tuulivoima, aurinkosähkö ja metsäbioenergia, toteaa sähköntuotannon johtaja Jukka Leskelä Energiateollisuus ry:stä.

Uusiutumattomat energialähteet poistuvat
Uusiutumattomien energialähteiden käyttö sähköntuotannossa tulee lähivuosina loppumaan lähes tyystin. Leskelä kertoo, että öljyä käytetään nykyäänkin sähköntuotannossa ainoastaan käynnistyspolttoaineena lämpövoimalaitoksissa. Kivihiilen käyttö taas on jo hurjaa vauhtia vähentynyt ja tulee jatkossakin vähenemään:
– Kivihiilelle kuitenkin jää merkittävä rooli huoltovarmuuspolttoaineena. Hiiltä on helppo varastoida ja se on melko edullista, joten hiiltä käytetään pitkällä tulevaisuudessakin, jos kotimaisten polttoaineiden toimitusvarmuudessa on ongelmia tai jos niistä syystä tai toisesta tulisi hyvin kalliita. Kivihiiltä tullaan käyttämään jonkun verran myös rinnakkaispolttoaineena kotimaisille polttoaineille, mutta määrät ovat takavuosiin nähden hyvin pieniä, Leskelä täsmentää.

Sähköntuotannon hajautus lisää varmuutta
Suomessa on noin 120 sähköä tuottavaa yritystä ja noin 400 voimalaitosta, joista yli puolet on vesivoimalaitoksia. Maamme sähköntuotanto on moneen muuhun Euroopan maahan nähden varsin hajautettua.
Jukka Leskelän mukaan sähköntuotannon hajautus on yksinomaan positiivinen asia, sillä se lisää sähkön hankinnan varmuutta ja pitää sähkön hinnan kohtuullisella tasolla:
– Suomessa tuotanto on hajautunut monella tavalla. Meillä on paljon eri sähköntuottajia. Myös eri sähköntuotantomuotoja on paljon. Kun sekä tuottajat että tuotantomuodot kilpailevat markkinoilla, syntyy tehokas tuotanto ja järjestelmä. Tämän ansiosta energian hinta on edullinen. Monipuolisuus myös tuo varmuutta sähköjärjestelmään. Minkään yksittäisen energialähteen saatavuus ei muodosta järin suurta ongelmaa sähkön saatavuudelle. En oikeastaan näe tässä asiassa huonoja puolia.
Suomen sähköstä lähes kolmannes tuotetaan yhteistuotantona lämmöntuotannon yhteydessä, jolloin polttoaineen energiasisältö käytetään mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Jopa 90 prosenttia polttoaineen energiasta saadaan muutettua sähköksi ja lämmöksi.

Teknologian tutkimuskeskus VTT laati selvityksen, jossa tutkittiin, paljonko Suomessa tulee jatkossa rakentaa asuntoja ja minne ne maantieteellisesti sijoittuvat. Suurimpiin kaupunkikeskuksiin tarvitaan arviolta yli 760 000 uutta asuntoa vuoteen 2040 mennessä. Koko maahan on viimeisen 25 vuoden aikana rakennettu saman verran.
Selvityksen lopputuleman mukaan vuotuinen tarve tulee olemaan jatkossa keskimäärin 30 000 uutta asuntoa. Se on jonkin verran enemmän kuin aikaisemmin on arvioitu. Se on myös enemmän kuin vuotuinen tuotanto on ollut. Tutkimuksen lähtökohtana on Tilastokeskuksen väestöennuste, joka julkaistiin syksyllä.
Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi ottaa selvityksen tulokset vastaan positiivisella mielellä, joskaan ei yllättyneenä.
– Tämä on ollut jo nähtävissä. Me Rakennusliitossa olemme Suomen kaupungistumiskehitystä ja sen vaikutusta rakennusalalle tutkineet itsekin pitkään. Ja aika samansuuntaisiin lukuihin olemme myös päässeet.
Selvityksen keskeistä antia on myös se, että asuntotarve keskittyy yhä voimakkaammin suurille kaupunkiseuduille. Nyt jo lähes 90 prosenttia kaikista valmistuneista asunnoista sijoittuu neljäntoista suurimman kaupunkiseudun alueelle. Tämä trendi tulee vain jatkumaan entisestään, mikäli kaupungistuminen jatkuu samaan tahtiin kuin viime vuosina. Muualla Suomessa väestönkehitys on heikkoa ja siksi myös asuntotuotanto jää vähäiseksi.
– Selvityksessä lähdimme liikkeelle siitä, että lama väistyy jossain kohtaa ja työvoima alkaa taas liikkua ja asuntokauppa vilkastuu. Skenaariomme mukaan talous normalisoituu ja negatiivinen kierre saadaan pysäytettyä. Silloin taas ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja suuret kaupungit ovat entistä enemmän maan talouskasvun vetureina. Jotta se moottori toimisi, niin tarvitaan työikäisiä ihmisiä kaupunkeihin. Ja se puolestaan merkitsee sitä, että tarvitaan lisää asuntoja, sanoo erikoistutkija Terttu Vainio VTT:ltä.

Kiinteistöveroa korotettiin vuodeksi 2015 reippaasti. Kiinteistöliiton mukaan kiinteistöverotus ottaa yli viisi prosenttia enemmän taloyhtiöiden varoja kuin vuonna 2014.
– Taustalla ovat sekä kiinteistöveroprosentin ala- ja ylärajojen nostot että kuntien kiinteistöveroprosenttien nostot rajojen sisällä, kommentoi Kiinteistöliiton pääekonomisti Jukka Kero liiton tekemää Indeksitalo 2015 -selvitystä.
Kiinteistöveroprosentin ala- ja ylärajoja nostettiin vuodelle 2015. Yleisen kiinteistöveron osalta korotus rajoihin on 0,2 prosenttiyksikköä. Alaraja tälle vuodelle on 0,8 prosenttia ja yläraha 1,55 prosenttia.
Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin osalta korotus on 0,05 prosenttiyksikköä. Se tarkoittaa alarajaksi 0,37 prosenttia ja ylärajaksi 0,8 prosenttia.

Kunnat päättävät veroprosentin
Kunnat päättävät itsenäisesti kiinteistöveron suuruuden annetun vaihteluvälin puitteissa. Arviolta yleisten ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttien nousu tuo kuntien kanssaan yli 38 miljoona euroa lisää kiinteistöveron muodossa.
– Korotukset menevät valtiontalouden paikkaamiseen. Vaikka kiinteistöverossa kunta on veron saajana, niin vuoden 2015 korotukset menevät valtiolle. Valtio vähensi kuntien saamista valtionosuuksista saman verran mitä kiinteistöveroja korotettiin. Tällä ei parannettu kuntien taloutta, vaan paikattiin valtiontaloutta, tiivistää Suomen Kuntaliiton veroasiantuntija Jukka Hakola.
Vaikka kiinteistöveron korotuksella ensisijaisesti tähdätään valtion talouden tasapainottamiseen, niin Kuntaliitto toivottaa kiinteistöveron korotuksen tervetulleeksi.
– Olemme pitkään suhtautuneet postiivisesti kiinteistöveron korotukseen, ja siihen että kiinteistöveron roolia kunnan rahoituksessa kasvatetaan. On hyvä, että sitä tehdään pikkuhiljaa. Se poistaa paineita kunnallisverotuksen puolelta, Hakola linjaa.
Hakola näkee, että nykyinen korotus on kuntien näkökulmasta kohtuullinen.
– Viime vuosina on ollut aika paljon korotuksia. Hallitusohjelmassa on linjattu maltillisia korotuksia tuleville vuosille. Pidän korotusta ihan kohtuullisena, en näe että kiinteistöveroa pitäisi tämän enempää korottaa.

Vapailla vuokra-asuntomarkkinoilla omistaja voi pyytää maksimivuokraa niin kauan kuin maksajia eli asunnon vuokraajia löytyy. Pääkaupunkiseudulla kysyntää riittää, sillä tarjonta on riittämätöntä.
Vuoden 2014 lopulla ARA-vuokra-asuntoa jonotti koko maassa 106 500 kotitaloutta, mikä on 3,8 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014. Hakijoista 43 prosenttia oli pääkaupunkiseudulta.

Helsingin yleiset asumistuet 1,5 kertaa asukasosuus
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonnan määrä on kuntien vallassa, mutta kunnissa ei ole kykyä tai halua käyttää tätä valtaa vuokra-asuntotasapainon synnyttämiseksi. Ja Kelahan maksaa asumistuet…
ARAn/Kelan tilaston mukaan Helsinkiin virtasi viime vuonna asumistukia yli 246 miljoonaa euroa, pääkaupunkiseudulle yli 385 miljoonaa.
Helsingin väkiluku vuoden 2014 lopussa (622 240) oli reilu 11 prosenttia koko maan väkiluvusta (5 475 429), mutta yleisen asumistuen osuus (138 506 miljoonaa) lähes 19 prosenttia Kelan maksamista yleisistä asumistuista (742 300 miljoonaa).
Asumistuet ovat kertalahjoituksia, kun taas ARAn uudisrakennustuki on lainaa. Asuntoministeri Pia Viitasen (sd) allekirjoituksella ARAlle myönnettiin vuodelle 2015 oikeudet antaa vuokra-asuntojen korkotukilainoja 830 miljoonaa euroa ja takauslainoja 285 miljoonaa euroa.
Kela maksaa vuodessa lahjoituksina asumistukia karkeasti 1,5 miljardia euroa, ja ARA lainaa uusien vuokra-asuntojen rakentamiseen vain yhden miljardin. Lahjoitusten suhde lainaan on sama kuin Helsingin asumistukien suhde asukaslukuun.

Taloyhtiöiden kustannustaakka on jatkanut nopeassa 3,4 prosentin vuotuisessa kasvussa. Vuodesta 2009 ns. indeksitalon kustannukset ovat nousseet peräti 33 prosenttia.

Asuinkerrostalojen hoitokuluista keskimäärin runsaat puolet menee kiinteistöveroon, kaukolämpö-, vesi- ja jätevesi- sekä sähkö- ja jätehuoltomaksuihin. Erot kaupunkien välillä ovat suuret. Vihdissä 60 neliön kaksiossa maksuihin hupenee noin 790 euroa ja Lappeenrannassa noin 570 euroa enemmän vuodessa kuin kaksiossa Kokkolassa.

Yli 30 000 asukkaan kaupungeissa kiinteistöverot ja maksut vievät keskimäärin 2,52 euroa neliöltä kuukaudessa. Tämä on yhdeksän senttiä vuoden takaista enemmän. Kiinteistöverot ovat nousseet eniten viime vuoteen verrattuna. Vakituisen asuinrakennuksen vero on noussut keskimäärin 14 ja tontin vero viisi prosenttia. Myös vesihuolto on noussut viisi prosenttia, mutta kaukolämmön keskimääräinen hinnannousu on hidastunut kahteen prosenttiin.

– Monissa kaupungeissa kaukolämpö on jopa halventunut, mutta hintojen nostaneiden kaukolämpöyhtiöiden korotukset ovat olleet verrattain korkeita. Jätehuoltokustannukset ovat nousseet keskimäärin prosentin. Kiinteistösähkön kustannukset ovat pysyneet edellisvuoden tasolla, Kiinteistöliiton pääekonomisti Jukka Kero luettelee.

Alle 30 000 asukkaan Vihti kaikkein kallein

Yli 30 000 asukkaan kaupunkien vertailussa kuntakohtaiset vero ja maksut taloyhtiöille ovat korkeimmat Lappeenrannassa, jossa tämä tarkoittaa indeksitalossa 2,86 euroa huoneistoneliötä kohden kuukaudessa. Se on runsaat 82 000 euroa vuodessa, indeksitalon 2 400 neliön huoneistoalalla. Lappeenrannassa verot ja maksut nousivat yhteensä 13 prosenttia edellisvuodesta. Eniten nousi vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero, miltei 70 prosenttia. Tontin kiinteistöverokin nousi kahdeksan prosenttia, ja kaukolämpö ja vesi noin 10 prosenttia.

Seuraavaksi eniten veroja ja maksuja maksetaan Hämeenlinnassa, Järvenpäässä, Nokialla, Rovaniemellä ja Jyväskylässä, joissa indeksitalo-yhtiöiden vuotuiset maksut ovat keskimäärin 2 000–3 000 euroa Lappeenrantaa pienemmät.

Edullisinta keskusta-asuminen on Kokkolassa, missä indeksitalon kiinteistöverot ja maksut ovat noin 60 000 euroa vuodessa; toisin sanoen 79 senttiä neliöltä kuukaudessa vähemmän kuin kärkikaupunki Lappeenrannassa. Seuraavaksi edullisimmat suuret kaupungit ovat Oulu ja Rauma. Vertailuun tänä vuonna tullut Raahe on koko joukon toiseksi edullisin.

Toinen uusi vertailukunta, 29 000 asukkaan Vihti, nousi kaikkien vertailukuntien kalleimmaksi. Indeksitalo-kustannusten summa on siellä 3,18 euroa neliöltä kuukaudessa. Tämä on neljänneksen keskimääräistä enemmän.

Viimeisimmän yhteenvedon mukaan Ympäristöystävällinen ulkovalaistus –hankkeen toimenpiteillä syntyy säästöä yhteensä noin 47 prosenttia, joten tavoite tulee ylittymään selvästi.

– Säästöjen avulla CO2-päästöt vähenevät 1 665 tonnia, joka vastaa 272 kierrosta henkilöautolla maapallon ympäri vuodessa. Hankkeen arvioitu kokonaissäästö on 6 000 MWh eli 600 000 euroa vuodessa. Vuoden 2014 jälkeen vuosittainen säästö on jo 570 000 euroa, sanoo Valon kaupunki -koordinaattori Annukka Larsen.

Ympäristöystävällinen ulkovalaistus -hankkeen puitteissa kaikki vanhat elohopealamppuvalaisimet vaihdetaan uusiin valaisimiin vuoden 2014 aikana ja samalla on uusittu ulkovalaistuksen ohjausjärjestelmä ja -tapa.

– Valaisinvaihdoissa suurin elinkaarikustannusten säätö syntyi asuntokatujen vanhojen elohopeahöyrylamppu­valaisinten vaihtamisella uusiin suurpainenatriumlamppuvalaisimiin. Vanhat valaisimet käyttivät 127 prosenttia enemmän energiaa. Jyväskylässä on noin 30 000 valopistettä ja ulkovalaistuksen vuosittainen energiankulutus oli 14 645 MWh hankkeen vertailuvuonna 2005. Noin puolet valopisteistä oli vielä vuoden 2009 alussa vanhoja elohopeahöyrylamppu­valaisimia. 

Kuntaliitokset poikivat myös valaistusuudistusta

Jyväskylän seudulla tehdyt kuntaliitokset olivat pohjana valaistuksen uudistamiselle. Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti yhdistyivät vuoden 2009 alusta. Tuolloin 19 000 valopisteen verkko laajeni hetkessä noin 30 000 valopisteeseen. Omaisuuden määrästä, kunnosta tai sijainnista ei luotettavia tietoja. Lisäksi valaistuksen ylläpito poikkesi toisistaan eri kunnissa.

– Ulkovalaistuksen ohjauksella oli uusimistarvetta. Kaupungin ulkovalaistus sijaitsee kolmen eri sähköyhtiön toiminta-alueilla. Vattenfall Oy lopetti ulkovalaistuksen ohjauspalvelun ylläpidon 2009. Jyväskylän Energia Oy ilmoitti palvelun alasajosta 2010 alkaen, minkä takia ulkovalaistuksen käyttö oli vaarassa häiriintyä. Hankkeen taustalla on EcoDesign-direktiivi, jonka myötä vanhoissa valaisimissa käytetyt valonlähteet, elohopeahöyrylamput, poistuvat markkinoilta keväällä 2015.

– Jyväskylä on lisäksi sitoutunut Kuntien energiatehokkuussopimuksen mukaisesti vähentämään energiankulutusta yhdeksän prosenttia vuoteen 2016 mennessä. Sopimuksen taustalla on EU-direktiivi, jonka tavoitteena on säästää yhteisön energiankulutuksesta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sanoo rakennuttaja Jukka Piispanen.

Elohopeahöyrylamput korvattiin

Hanke alkoi vuonna 1998. Seuraavien neljän vuoden aikana kaikki elohopeahöyrylamput korvattiin energiatehokkaammilla suurpainenatriumlampuilla. Lisäksi asennettiin kymmeneen ulkovalaistuskeskukseen asennettiin jännitteenalennin.

– Polttotunnit ovat vähentyneet vuosina 2009–2013 sytytys- ja sammutusaikojen tarkentamisella ja kesäkatkolla 3 900:sta 3 600 tuntiin. Vuo­sien 2009–2013 toimenpiteiden kokonaissäästö on näin ollen 25,1 prosenttia.

 Vuoden 2014 alussa käyttöön otetulla tarkennetulla ohjausmallilla ulkovalaistuksen käyttötunteja vähennetään 3 600:sta 2 800 tuntiin

– Käyttötuntien vähentäminen on suoraan verrannollista energiankulutukseen, joten käyttöön otetun ohjaustavan tuoma lisäsäästö vuonna 2014 on 22,2 prosenttia. Jos mitään ei olisi tehty olisimme maksaneet ulkovalaistuksen ener­giasta 250 000 enemmän vuonna 2013. Valaisinpisteitä on rakennettu vuosina  2005–2013 lisää noin 1 200 kappaletta, mikä huomioiden kulutus on pienentynyt 24,1 prosenttia, sanoo Piispanen.

– Lisäksi vuoden 2013 kesän ja syksyn aikana vaihdettujen 2 200 valaisimien energiasäästö saavutetaan täysimääräisenä vasta ensimmäisen täyden kulutusvuoden jälkeen, huomauttaa Larsen.

Hattulalainen  Jari Haapa-aho osti Kanta-Hämeessä sijaitsevalta Hattulan kunnalta kerrostalon entisen Pappilanniemen B-mielisairaalan kiinteistökannasta vuonna 2000. Myös kaksi muuta asuinkerrostaloa myytiin yksityisille kuten alueella olevat kolme paritaloakin. Asunto Oy Hattulan Pappilansalmessa, Pappilansalmenrannassa ja Pappilanniemenrannassa on kussakin kymmenkunta asuntoa.

Viime vuonna kaikkiin kolmeen kerrostaloon asennettiin maalämpö.

Kerrostalot olivat aikanaan sairaalan henkilöstön asuntoloita. Asunto Oy Pappilansalmi oli ollut kahdeksan vuotta käytännössä tyhjillään pelkät lämmöt päällä. Kerrostalot on rakennettu 1950-luvulla perinteisen vahvoiksi kolminkertaisella tiilimuurauksella ja kahdella ilmaraolla.

– Ulkoseinän paksuus on 55 senttiä. Tämän aikakauden kerrostalot ovat yleisesti vesikiertolämmityksellä, mikä on hyvä pohja maalämmön käyttöönotolle, sanoo Haapa-aho.

Kiinteistöjen lämmitys toimi aikaisemmin raskaalla polttoöljyllä. Lämpökeskus oli päärakennuksessa, josta lämpö johdettiin asuintaloihin. Keskimmäisessä talossa oli lämmönsiirrin, joka jakoi lämmön kahteen muuhun kiinteistöön.

– Kun varsinainen sairaalarakennus siirtyi kunnan omistukseen, alkoi silloinen kunnanhallitus voimakkaasti ajaa hakelämmitystä. Kunta rakennutti kahden megawatin hakevoimalan.

Asunto-osakeyhtiöt olisi kovasti haluttu hakelämmön asiakkaiksi, mutta lämmitysenergian hinta muodostui kohtuuttomaksi.

Maalämmöstä päätti kolmen taloyhtiön yhteinen yhtiökokous miltei yksimielisesti. Yksi asukas jätti eriävän mielipiteensä, mutta hänkään ei perustellut kantaansa.

Jari Haapa-ahon mukaan kunta jarrutti passiivisesti kaikkea, mikä ei liittynyt hake-energian käyttöön.

– Närää herätti myös se, etteivät hakelämmön tuottaja ja kunta edes keskustelleet taloyhtiöiden kanssa ennen sopimuksen tekoa, vaan ne pitivät itsestäänselvyytenä näiden liittymistä yhtiön asiakkaiksi. Kaiken lisäksi liittymismaksu olisi peritty erikseen, vaikka taloyhtiöiden olisi ikään kuin pitänyt hakea oma lämpönsä entiseen tapaan omien lämpöputkistojen avulla. Hakelämpöinvestoinnin kustannukset olisivat nousseet tällä tavalla sellaisiksi, että energian hinta olisi noussut asukkaiden saavuttamattomiin.

Taloyhtiöt suunnittelivat myös lämmön ottamista parinsadan metrin päässä olevasta Vanajavedestä putkien avulla. Hämeenlinnan Rengossa muutamassa kiinteistössä tuo järjestelmä on käytössä ja toimii hyvin.

Haapa-ahon mukaan vesienergia kiinnosti, mutta sen suunnittelu jäi alkumetreille. Syynä oli Hattulan kunnan nihkeys.

– Putkia ei kuulemma saanut laittaa pohjaan, koska paikalle oli suunniteltu venevalkama. Jokainen voi miettiä, miten perusteltu tuo syy oli. Maalämpö oli loppujen lopuksi kuitenkin todennäköisesti järkevämpi ratkaisu.

Mitoitus kulutus-tietojen mukaan

Päätös maalämmöstä syntyi viime vuoden heinäkuussa, työt alkoivat loppukesästä ja järjestelmä oli toiminnassa syksyllä. Jokaisessa talossa oli valmiina vesikeskuslämmitys ja maalämpö tuli maksamaan noin 80 000 euroa taloa kohden, mihin summaan sisältyvät niin rakennustekniset työt kuin pihatyöt.

Jokaiseen kiinteistöön porattiin neljä kaivoa, joista syvin oli 230 metriä.

– Nykyisellä poraustekniikalla 300 metriä ei ole ongelma, sanoo urakoitsija  Janne Ordning  Tiiriön LVI:stä.

Pappilanniemeen asennettiin saksalaisen Alfa Innotechin pumput, jotka tuottavat 45 kilowatin tehot.

– Jokainen kohde on mitoitettava erikseen. Mitoitus on yleensä paras tehdä vanhojen kulutustietojen mukaan. Porausreikien määrä on kiinni mitoituksesta.

Pappilanniemessä poraus ei tullut kalliiksi, koska kallio tuli vastaan aika nopeasti.

– Jos maaperä olisi kovin soraista, voivat porauskustannukset kasvaa kolminkertaisiksi, koska reikiin pitää asentaa suojaputket.

Ordningin mukaan laitteistoissa ei ole enää lapsentauteja. Nykyiset laitteistot pystyvät tuottamaan myös entistä kuumempaa vettä.

– Vesi saadaan lämmitetyksi 65 asteeseen, minkä pitäisi riittää.

Isännöinnin nykyaikaisuus, läpinäkyvyys ja taloyhtiöiden mahdollisuus saada sähköisiä palveluja antavat aihetta tehdä tarjouskyselyjä pääkaupunkiseudulla.

– Alkuvuoden aikana tarjouskyselyjä on tullut reilut viitisenkymmentä. Aika moni taloyhtiö haluaa nykyaikaistaa isännöintiään sähköisten palveluiden kautta, jolloin taloyhtiöt voivat esimerkiksi seurata kustannuksia netistä. Hinta on harvoin ainoa kriteeri, vaan taloyhtiöt haluavat palveluita. Uudiskohteita suoraan rakentajilta ei asiakkaiksi ole juurikaan tullut, sanoo aluejohtaja  Timo Metsälä Ovenia Verkkoisännöinnistä.

Helsingissä kilpailu asiakkaista on kovaa.

– Valitettavasti viimeisen vuoden aikana on muutama alan yritys harrastanut hintakilpailua. Isännöintipalveluiden hinnoittelu on ollut ärhäkkää. Kun isännöintitoimisto hoitaa 500-600 euron korvausta vastaan taloyhtiöiden asioita, ei kokonaispalvelu voi olla kovinkaan hyvällä tasolla. Isännöintiyrityksessä yhdelle asiakkaalle töitä tekee usein viiden hengen tiimi. Jos korvaus tälle tiimille yhdeltä asiakkaalta on 500 euroa kuukaudessa, taloudellisesti kannattavaa palvelusta saadaan vain runsaalla asiakasmäärällä, esimerkiksi vähintään 40 taloyhtiötä per isännöitsijä. Tuolloin yhdelle taloyhtiölle riittää aikaa alle tunti viikossa, laskee Metsälä.

Uusia isännöintitoimistoja syntyy harvakseltaan, mutta keskittymistä alalla tapahtuu nimenomaan eläköitymisen seurauksena.

– Helsingissä isännöitsijöiden keski-ikä on 55 vuotta. Kun pieni alan toimija lopettaa, myy hän asiakaskuntansa jollekin toiselle alan yritykselle. Tätä kautta ala keskittyy.

Työvoimasta ei ole Metsälän mukaan suoranaista pulaa.

– Uskon, että yksi syy siihen on hyvä maineemme. Olemme käynnistäneet puolen vuoden mittaisen, alalle tulijoille tarkoitetun trainee -ohjelman. Otimme ohjelmaan 15 harjoittelijaa puoleksi vuodeksi, minkä jälkeen ainakin parhailla heistä on mahdollisuus jatkaa pysyvällä työsuhteella. Hakijoita ohjelmaan oli 250.

Oulussa ei pulaa hakijoista

Oululaisen Kiinteistötahkolan toimitusjohtajan Seppo Tahkolan mukaan osa taloyhtiöistä tuijottaa paljolti hintaan, mutta osa on valmis myös maksamaan palveluista.

– Koko alan ongelma on, etteivät eri toimistojen tarjoukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Taloyhtiöt ovat kuitenkin vähitellen oppineet kiinnittämään huomionsa palveluiden laatuun, eikä yksinomaan hintaan, sanoo Tahkola.

Yrityksen uusista asiakkaista noin puolet on uudiskohteita, puolet isännöintipalveluita vaihtavia taloyhtiöitä.

Ouluun on perustettu jonkin verran pieniä 1-2 hengen toimistoja. Keskittymistä on joka vuosi, koska pieniä alan toimistoja yhdistyy suurempiin.

Tahkolan mukaan isännöitsijäkunnan eläköityminen ei ole Oulun seudulla erityisen iso ongelma.

– Isännöitsijöiden keski-ikä on nuorempaa kuin etelässä. Isännöintikoulutukseen hakeutuu nuorta väkeä, jolle ammatti on todellinen tavoite.

Tahkolan kansiot suorastaan pursuvat alalta työtä hakevia.

– Hakijoissa on todella hyviäkin henkilöitä. Otamme joka vuosi 1-2 uutta isännöitsijää. Tulijoita olisi monin verroin enemmän.

Jyväskylässä panostetaan laatuun

Jyväskylän Kiinteistöpalvelu Oy:n toimitusjohtajan Kari Kallion mukaan uusia asiakkaita tulee sekä uudisrakentamisesta sekä isännöintiä vaihtavista taloyhtiöistä. Alle 10 prosenttia Jyväskylän Kiinteistöpalvelu Oy:n uusista asiakkaista on uudiskohteita.

– Varmasti yli 90 prosenttia isännöintiä vaihtavista taloyhtiöistä kiinnittää päähuomion isännöinnin laatuun. Uudiskohteissa hinta näyttelee ehkä hieman keskimääräistä suurempaa osaa. Vaikka kilpailu alalla onkin kovaa, asiakkaat osaavat arvostaa laatua aiempaa enemmän.

– Liian kilpailutetut hinnat vaikuttavat suoraan laatuun, koska  isännöitäviä taloyhtiöitä pitää olla enemmän, jolloin aikaa per yhtiö on vähemmän. Isännöintitoimistoja on Jyväskylässä kymmeniä, eikä Jyväskylän Kiinteistöpalvelu halua olla suinkaan  kaikissa tarjouskilpailuissa mukana. Eniten meitä kiinnostaa taloyhtiöt, jotka ovat kiinnostuneita myös laadusta pelkän hinnan sijaan.

Uusia isännöintitoimistoja perustetaan alueella harvakseltaan, ehkä 1-2 vuodessa.

– Aika tyypillistä on, että pieni yritys myydään suuremmalle, koska pienen resurssit eivät riitä täyteen palveluun tai halutaan varmistaa palvelun toimivuus kaikissa tilanteissa. Myös isännöitsijän eläköitymisen takia näitä myyntitilanteita tulee vastaan.

Hyvän isännöitsijän löytäminen on haaste. Kokemus ja pelkät tiedot eivät vielä tee työnhakijasta hyvää isännöitsijää.

– Isännöitsijän persoona ja hänen halunsa oppia uutta ovat minulle rekrytoinnissa tärkeimpiä asioita työkokemuksen ja koulutustaustan lisäksi. Tulijoita alalle olisi, mutta menestymiseen tässä työssä vaikuttaa suuresti se, millainen isännöitsijä on ihmisenä, sanoo Kallio.