Lämminhenkinen ja odotettu Kissafani välittää asiatiedon lisäksi kissoihin liittyvää tunnepuolta. Upeat värikuvat sekä perusteelliset rotukissaesittelyt ovat saaneet hyvää palautetta lehden asiantuntevilta lukijoilta. Heidän joukossaan on niin kissaharrastuksen vasta aloittaneita kuin pidemmälle edenneitä näyttelykonkareita ja kasvattajia.

Pentubisnes rehottaa

– Pentutehtailuun on vaikeaa puuttua, jos eläimet kasvatetaan pääosin muualla ja ne tuodaan Suomeen vain myytäviksi, kertoo SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati Pulli.

SEY: Pentutehtailu kansainvälistä ammattirikollisuutta

Pentuja tehtaillaan erityisesti itäisen Keski-Euroopan maissa, joista niitä viedään muualle Eurooppaan ja myös Suomeen.

Pentujen tehtailu houkuttelee puoleensa ammattirikollisia.

– Pentutehtailulla on helppo kääriä suuria voittoja ilman mainittavaa kiinnijäämisen riskiä. Jos tehtailija sattuisikin jäämään kiinni ja päätymään oikeuden eteen, tehtailusta langetetut tuomiot ovat pieniä. Tämä tekee pentutehtailusta erityisen houkuttelevaa liiketoimintaa, kertoo SEYn toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Pentutehtailuepäilyistä tehdään viranomaisille paljon ilmoituksia, mutta tarkastuskäynnit jäävät usein tuloksettomiksi.

– Pentutehtailuun on vaikeaa puuttua, jos eläimet kasvatetaan pääosin muualla ja ne tuodaan Suomeen vain myytäviksi.

Pentutehtailu näyttää vuosien valistuskampanjoista huolimatta vain lisääntyvän. Yli puolet SEYn eläinsuojeluneuvojista raportoi syyskuussa toteutetussa kyselyssä, että ilmoitukset sekä koirien että kissojen pentutehtailusta ovat lisääntyneet viime vuosina.

– Vuosien kampanjoinnin tuloksena pentutehtailu ilmiönä on tullut tutuksi yhä useammalle suomalaiselle. Valitettavasti tietoisuus pentutehtailun vaaroista ei ole vähentänyt kysyntää, sanoo Pulli.

Pentutehtailua verkkokaupoissa

Eläinten myynti verkossa mahdollistaa Euroopan laajuisen pentutehtailubisneksen. Pentutehtailtu koira tai kissa ostetaan tyypillisesti verkon kauppapaikasta.

– Eläinsuojelulaissa pyritään monin tavoin rajoittamaan eläimen ostamista heräteostoksena esimerkiksi kieltämällä eläinten myynti torilla. Nykyään eläimet kuitenkin hankitaan ensisijaisesti verkon myyntipalstoilta, mutta eläinten verkkomyynnille ei ole asetettu mitään rajoituksia, sanoo Pulli.

Lue lisää Kissafanin numerosta 6/2018!

Vanhan kissan sairaudet kehittyvät usein huomaamatta

Anne-Marika Siponen on eläinlääkäri, jonka sydäntä lähellä ovat kissat. Eläinlääkäri kohtaa työssään usein seniorikissojen terveyshaasteita. Kuva: Pauli Araneva

Kun kissa on täyttänyt 15 vuotta, sen sanotaan olevan jo vanha. Ikääntyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Eläinlääkäri Anne-Marika Siponen sanoo, että yli 10-vuotiaalla kissalla on jo ikää sen verran, että voidaan puhua vanhenevasta kissasta.

– Keski-iässä kissa on noin 6-10 vuoden iässä. Kissan ulkonäön perusteella ikääntymistä ei välttämättä aina huomaa, ja yli 15-vuotias kissa voi näyttää hyvin nuorekkaalta ja atleettiselta, summaa Omaeläinklinikka Ehelissä Riihimäellä työskentelevä Siponen.

Vanhuuden vaivoja

Eläinlääkäri tapaa vastaanotollaan monenlaisia kissoja.

Ikä saattaa näkyä ulospäin selvimmin turkin kunnossa – ihon kimmoisuus ja turkin laatu ovat mahdollisesti heikentyneet.

– Kaikki elimistön toiminnot yleensä rappeutuvat iän myötä. Hampaat huononevat, lihaksikkuus vähenee ja kissan yleisilme tulee kuihtuneemmaksi. Näkö ja kuulo voivat heiketä, samoin haju- ja makuaistit.

Eläinlääkärin mukaan vanha kissa stressaantuukin helpommin, joten esimerkiksi muutto ei ole vanhalle hyvä kokemus, mikäli se on pitkään tottunut elämään samassa ympäristössä.

Hampaita rasittaa useimmiten hammaskivi.

– Jos kissan hampaita ei hoideta, voi käydä niin että kissa ei pysty enää pureksimaan ruokaansa ja sen vuoksi laihtuu. Kissankin hampaita voi harjata, se onkin ainoa keino ehkäistä hammaskiven muodostumista.

– Ravinnon osalta energiantarve vanhetessa vähenee, koska kissa ei enää liiku entiseen malliin. Jos se saa liikaa energiaa, seurauksena on ylipaino.

Lue lisää Kissafanin numerosta 5/2018!

”Valmisruoat kissalle huumetta”

Eläinten luontaisterapeutti Siqri Piiraisen luokse on hakeutunut asiakkaita, joiden lemmikin eläinlääkäri olisi jo halunnut lopettaa. Luonnonmukaisella ravinnolla vaikeampiakin vaivoja on kuitenkin saatu hoidettua.
Suolistovaivat ja ihottumat kuriin luonnonmukaisella ravinnolla

Kissan vääränlainen ruokavalio voi johtaa vakaviin terveysongelmiin.

Luontaisterapeutti Siqri Piiraisen luokse hakeutuu paljon omistajia sellaisten lemmikkien kanssa, jotka ovat pitkään käyneet eläinlääkärillä, mutta lopullista hoitokeinoa ei ole löydetty.

– Yleisimpiä vaivoja ovat erilaiset ihottumat ja niihin liittyvät kutinat sekä suolistovaivat, jotka voivat oireilla joko jatkuvana ripulina tai ummetuksena. Kissoilla suolistovaivat ovat yleensä pahempia kuin koirilla. Myös kilpirauhashäiriöt ovat yleisiä, Piirainen kuvaa.

Jos kissalla ei vielä ole todettu kilpirauhasen toiminnan häiriötä, mutta Piirainen alkaa sellaista epäillä, passittaa hän herkästi ottamaan kokeita.

Asiakkaina Piiraisella on kaikenikäisiä ja kokoisia kissoja. Ruokavalion muutoksella ja tarvittaessa tukena käytettävillä homeopaattisilla lääkkeillä oireet saadaan yleensä kuriin parissa kuukaudessa.

– Jos suolisto on pahasti tulehtunut, niin sanottu lyhyt hoitokin kestää vuoden ja pidempi prosessi jopa viisi vuotta, vaikka oireet rauhoittuisivat parissa kuukaudessa. Sairaan eläimen ruokavaliota noudatetaan ensimmäisen vuoden ajan.

Eläimiä Piirainen tutkii ja hoitaa paljon, kuten ihmisiäkin. Hän on koulutukseltaan niin ihmispuolen vyöhyketerapeutti, homeopaatti, diplomiluontaisterapeutti, akupunktion tekijä kuin osteopaattinen hieroja. Vuodesta 1996 asti hän on myös kouluttanut ensimmäisenä Suomessa eläinten luontaisterapeutteja.

– Teen eläimillekin diagnooseja, kuten ihmisille. Näen paljon korvaheijasteista, joista näkee esimerkiksi suoliston ja muiden elinten toiminnot. Tietyt pisteet vastaavat tiettyjä elimiä. Myös kielestä, hampaista ja limakalvoista voi päätellä paljon. Jonkin verran näkee myös jalkaheijasteista, mutta eläimille ne ovat haastavampia kuin ihmisillä, Piirainen toteaa.

Lue lisää Kissafanin numerosta 4/2018!

Tavoitteena miljoona sirua

Suomessa on käytössä neljä avointa rekisteriä, joista kuka tahansa voi tarkastaa onko eläimen siru rekisteröity. Rekisterien omistajatietoihin pääsevät käsiksi löytöeläintalot, viranomaiset ja eläinlääkärit.
Ensimmäinen kissa sai sirun viime elokuussa

Suomen Kissaliitto ry antoi vuoden 2017 Kissateko-kunniamaininnan ryhmälle, joka on sinnikkäästi, rohkeasti ja määrätietoisesti menossa kohti miljoonaa mikrosirutusta Suomessa.

Miljoona Mikrosirua -projekti on alusta asti saanut hyvin näkyvyyttä ja loistavan vastaanoton kissojen omistajien keskuudessa. Kissojen arvostus ja hyvinvointi on projektiryhmällä keskiössä, kuten myös Kissaliitolla.

Kohderyhmänä ovat kennelnimettömät kissat ja koirat sekä kanit. Miljoona Mikrosirua alkoi viime kesänä, ensimmäinen kissa sirutettiin 26.8.2017.

Tämän artikkelin tekemisen hetkellä sirutettuja eläimiä on jo 3110. Tavoitteena on siruttaa mahdollisimman monta (miljoona!) kotikissaa ja muuta eläintä. Toiminnalla ei ole päätepysäkkiä; sitä jatketaan niin kauan kuin innostusta asiaan riittää.

Sanoista tekoihin

Miljoona Mikrosirua -projektin riihimäkeläinen tiedotusvastaava Katri Puustinen kertoo, että projekti syntyi pienen porukan halusta tehdä konkreettista työtä eläinten hyväksi. Ideaa pohtivat alun perin Puustinen ja Annulii Koponen.

– Uuden eläinsuojelulain yhteydessä lemmikeiden hyvinvoinnista ja erityisesti sirutuksen tarpeellisuudesta on puhuttu paljon. Mietimme Annuliin kanssa, että puheiden ohessa tekoja on ollut liian vähän. Tiedottaminen on toki hyvä, mutta lopulta jonkun pitää myös tehdä jotakin. Halusimme siis tehdä jotakin konkreettista asian hyväksi, toteaa Puustinen.

Lue lisää Kissafanin numerosta 2/2018!

Pepe hyökkää – mikä avuksi?

Ritva Kauppinen kysyy, mitä tehdä, sillä maatiaiskissa Pepe hyökkäilee ja yrittää purra iltaisin. Pepeä on käytetty lääkärissä ja tarjottu aktiviteetteja, mutta käytös toistuu erityisesti päivinä, joina omistaja on ollut poissa kotoa.
Kokenut kissanomistaja ihmeissään

Vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen maatiaiskissa Pepe on omistajansa Ritva Kauppisen mukaan leikkisä ja oppivainen kissa, suorastaan riiviö. Kun se saapui perheeseen, sujui kaikki aluksi hyvin ja Pepe ystävystyi myös perheen koiran, norjanharmaanpystykorvan kanssa.

Vähitellen alkoi ilmetä ongelmia.

– Erityisesti iltaisin, jos istun sohvalla katselemassa televisiota, Pepe alkaa tuijottaa, sen silmät tummenevat ja pian se hyökkää ja yrittää purra minua kädestä tai jalasta, Kauppinen kuvaa.

Kauppinen pyrkii usein poistumaan tilanteesta, muttei aina ennätä. Ketään muuta kohtaan Pepe ei käyttäydy samalla tavalla.

Ensimmäisen kerran hyökkäys tapahtui, kun Pepeä oli käytetty pentuna eläinlääkärissä rokotettavana.

– Silloin illalla se hyökkäsi ensimmäisen kerran. Sen jälkeen oli pitkä tauko, kunnes käytös alkoi taas. Olen pohtinut, onko kyse jonkinlaisesta eroahdistuksesta, Kauppinen pohtii.

Hän onkin huomannut, että hyökkäyksiä tapahtuu erityisesti niinä päivinä, kun hän on ollut pois kotoa. Varsinkin jos hänellä on töiden lisäksi ollut vielä illalla menoa, on Pepe alttiimpi hyökkäämään. Sen sijaan päivinä, jolloin Kauppinen on kotona, hyökkäyksiä harvemmin tapahtuu.

– Tässä taannoin olin pois kotoa ja mies kertoi, että hänen katsellessaan televisiota Pepe oli kiivennyt hänen niskaansa ja nuollut hiukset.

Eläintenkouluttaja Miira Hellsten Koira- ja kissakoulu Heiluvasta Hännästä antaa lehdessä vinkkejä miten toimia kun kissalla ilmenee ei-toivottua käytöstä.

Kissan kouluttamisesta, elekielestä ja virikkeistämisestä saa lisätietoja:
– Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja
– Elina Väyrynen: Suuri kissatemppukirja
– Mira Hellstenin luento ”Onnellinen kissa” Heiluvan Hännän toimitiloissa Helsingissä 25.5.2018

Lue lisää Kissafani numerosta 2/2018!

Suomen ainoa virastokissa

Pörri valitsee itse oman toimipisteensä. Välillä se viihtyy vastaanotossa, välillä jonkun kunnan työntekijän huoneessa.
Yli 11-vuotias Pörri-kolli valitsi itse työpaikkansa seitsemän vuotta sitten

Harva työntekijä voi ottaa nokkaunet työpaikallaan, varsinkaan ilman esimiehensä lupaa. Pörrille se on sallittua.

Yli 11-vuotiaalla Pörrillä on oikea asenne työntekoon. Arkiaamuisin kissa on odottamassa työkavereitaan kunnantalon rappusilla. Ensimmäisenä saapuva avaa Pörrille oven.

— Ainoastaan sateisina, tuiskuisina ja kovina pakkaspäivinä kaveria ei näy. Silloin se vetää rokulia kotonaan, Pyhtään kunnan kulttuuri- ja matkailusihteeri Pauliina Sakki kertoo ja sanoo, että Pörri on nyt joulusta alkaen ollut ansaitulla talvilomalla eli viettänyt tiiviisti aikaa mitä ilmeisimmin omassa kodissaan. Joulun alla se kuitenkin kävi tervehtimässä työkavereitaan ja toivottamassa rauhallisia pyhiä.

— Pörri käy talvisin harvemmin konttorilla, mutta kesäisin se viihtyy hyvin ja valitsee itse oman toimipisteensä. Välillä se viihtyy vastaanotossa, välillä jonkun kunnan työntekijän huoneessa. Joskus Pörri asettuu tietokoneen näppiksen päälle. Aina ei pelkkä suusannallinen ilmoitus, että tarvitsisin näppäimistöä työntekoon riitä. Silloin tarvitaan kovempia otteita eli Pörri pitää nostaa syliin ja siitä lattialle. Viimeksi se jäi loukkaantuneena tuijottamaan minua, Pauliina Sakki nauraa ja kertoo myös, että Pörrin työaika on normaalisti aamukahdeksasta varttia vaille neljään.

— Kerran lähdin itse vasta viideltä. Pörri odotteli rappusilla ja ihmetteli kovasti, kun en päästänyt sisään vaan kehotin menemään kotiin ja saapumaan aamulla uudestaan.

Lue lisää Kissafanin numerosta 1/2018!

Tärkeintä aina hyvä koti

Veikko Saarela sekä SW SC Mimosan Never Let You Go, JW.
Veikko Saarelan kasvatit menestyneet maailmallakin.

Veikko Saarela ihastui jo nuorena miehenä sosiaaliseen ja ulkonäöltään säväyttäneeseen persialaiskissaan. Rotu vei mennessään.
Kun Veikko Saarelalta kysyy kasvattajauran tärkeimpiä tähtihetkiä, niitä ei tarvitse miettiä.
– Eniten minua ilahduttaa kasvattajana se, kun olen löytänyt nätille pennulle oikean omistajan. Se on tuottanut kaikkien näiden vuosien aikana eniten onnistumisen iloa, kertoo Suomen Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela.
Näyttelyvoittojakin enemmän Saarelalle merkitsee hyvää mieltä se, kun hän saa luovuttaa pennun uuteen kotiin ja luottaa, että pentu on ihmisellä, joka pitää sitä kuin kukkaa kämmenellä.
– Minulta menee paljon pentuja ystäville ja ihmisille, joiden ensimmäinen kissakin on minulta. He ovat halunneet kissalleen kaverin tai uuden kissan, kun edellinen on kuollut. Tunnen eniten tyytyväisyyttä, että olen onnistunut kasvattajana ihan perustyössä.
Näyttelyvoitot ovat luonnollisesti oma asiansa, vaikka kokenut kasvattaja ei pystykään nostamaan yhtä voittoa ylitse muiden.
– Kyllähän niitä on tullut. Viime vuonnakin kasvateistani kolme oli Scandinavian Winneriä. Se on titteli, jonka harva kasvattaja saa koskaan jälkeläisilleen.
Saarela iloitsee myös näyttelyvoitoista, jotka menevät ulkomaille myydyille kasvateille.
– Kisa ulkomailla on todella kova. On hieno juttu, että kasvattini pärjää uudessa kotimaassaan ja tulee palkituksi.

Lue lisää Kissafanin numerosta 6/2017!

Oikein ruokittu kissa terve ja pitkäikäinen

Kissa ei osaa juoda riittävästi, joten pelkällä kuivaruualla se voi pahimmillaan kuivua.
Kissan ruokinta eroaa olennaisesti ihmisen ja koirankin ruokinnasta. Kissalla on lihansyöjän ruoansulatuselimistö – se tarvitsee lihaa voidakseen hyvin.

Kissa on lihansyöjä. Lihansyöjän lyhyt ruoansulatuselimistö prosessoi lähestulkoon kymmenessä tunnissa kissalle sopivat proteiinit ja rasvat. Osaltaan niitä käsittelee kookas maksa.
Jos ruoansulatuselimistöä verrataan ihmiseen, sulatusprosessiin tarvitaan nelinkertainen aika.
Erityisesti kasvissyöjän ruoansulatuselimistö tarvitsee aikaa ruoan käsittelyyn. Näin kommentoi kissan ruoansulatuselimistöä tunnettu kissaharrastaja Mirjam Numminen.
Oikein ruokittu kissa on useimmiten myös terve ja pitkä-ikäinen.
– Ruokinta vaikuttaa esimerkiksi kissan kuntoon, sisäelinten terveyteen, vatsan toimivuuteen, aistien säilymiseen, turkin ja ihon hyvinvointiin, stressitasoon, dementian ehkäisyyn, toimivaan lihaksistoon ja luustoon, lisääntymiskykyyn ja painoon, Numminen luettelee.

Lue lisää Kissafanin numerosta 5/2017.

Kissa-agility kasvattaa suosiotaan

Agility sopii myös kissoille
Yhteinen harrastus jättää sohvanpäälliset rauhaan

Sohvan repimiset ja verhoissa roikkumiset jäävät pois, kun kissa harrastaa agilitya. Siinä edetään täysin kissan ehdoilla.

Suomen Agility Kissat ry (SAGIK ry) on perustettu 2000-luvun alussa eli samaan aikaan, kun kissa-agility rantautui pysyvästi Suomeen.
Laji on noussut hiljalleen kissaihmisten tietoisuuteen, ja yhdistyksessä uskotaankin, että lajin harrastajia löytyy helposti jo pari sataa.
– Meillä on yhdistyksessä jäseniäkin jo noin 70, kertoo Suomen Agility Kissat ry:n tiedotussihteeri ja sponsorivastaava Virve Heikki.
Pääpaino kissa-agilityssa on kissan ja sen omistajan yhteinen hauska tekeminen. Heikki muistuttaa, että laji ei sovi tosikoille, sillä kissa-agility etenee puhtaasti kissan ehdoilla – jos etenee.
– Joskus joku este voi tuntua hankalalta, jolloin sen voi jättää rauhassa väliin. Lupa on myös houkutella vaikkapa kissanmintulla, setelillä tai vaikka pokaalilla. Jokaisella kissalla on oma juttunsa, jonka perässä se on valmis tekemään miltei mitä tahansa. Toisille riittää pelkästään se, että kilpailussa on paljon yleisöä, jotka katsovat suoritusta.

Naksutin apuna

Virve Heikin mielestä kissalle on tärkeää järjestää mielekästä tekemistä.
– Omissa silmissäni sohvalla makoileva kissa on masentunut ja tylsistynyt.
Kaikki lemmikkeihin liittyvä on tänä päivänä kovassa nosteessa, niin myös kissa-agility.
– Ihmiset ovat onneksi alkaneet havahtua, että kissakin tarvitsee aktivointia. Kun muutaman kerran on kotona vaihdettu tapetit ja nojatuolit, aletaan ajatella, että ehkä se ei olekaan kissassa se vika, Heikki kertoo.
Virve Heikki on harrastanut kissojensa kanssa agilitya jo yli kymmenen vuotta. Heikin kotikissa Nemo Pongo oli Suomen ensimmäinen kotikissa, joka on voittanut agilitykisat sekä Vuoden Agikissa -tittelin.
Tällä hetkellä Heikillä on 9-kuukautinen Sisu, joka on käynyt jo kaksissa kisoissa. Viimeisimmistä tuli jo voittokin.
– Itse käytän agilityn opettelussa apuna naksutinta. Me olemme harjoitelleet agilitya kotonakin, mutta osa tulee kilpailuihin ihan kylmiltäänkin. Melkein puolet voittajista ovat ensikertalaisia, jotka eivät ole edes nähneet esteitä. Sellaista kissaa ei ole vielä tullut eteen, mitä ei pystyisi kouluttamaan agilityyn, Virve Heikki toteaa.

Jessen ja Aksun innostus temppuihin vaihtelee
Aktivointi rauhoittaa kisuja

Siitä on neljä vuotta, kun Sanna Noronen adoptoi ensimmäisen kissansa Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksestä.
– En tiennyt kissoista oikein mitään, sillä siihen asti olin ollut koiraihminen. Olin kouluttanut koiria, ja aloinkin miettiä, että mitä voisin kissan kanssa tehdä. Selailin kyllä kaikenlaisia koulutusjuttuja, mutta en sitten alussa vielä lähtenyt mukaan mihinkään toimintaan, Sanna kertoo alkutaipaleestaan maatiaiskissa Jessen kanssa.
Vuotta myöhemmin Noronen otti toisen kissan, devon rex Aksun.
– Devon rex on aktiivinen rotu. Samaan aikaan, kun Aksu tuli, sattui olemaan agilitykisat, joihin lähdin sitten katsomaan, mitä laji käytännössä oikein on. Sille tielle jäin sitten näiden kummankin kanssa.
Agilityn lisäksi Noronen aktivoi kissojaan eri tavoin ja opettaa niille erilaisia temppuja.
– Kissojen kilpailuvietti ei ole paras mahdollinen. Välillä on päiviä, etteivät ne suostu mihinkään temppuihin ja toisinaan taas innostuvat niistä. Joku temppu voi olla jonain päivänä kiinnostava ja mukava, mutta seuraavana päivänä ne katselevat ja toteavat, että en tee!

Lue lisää kissa-agilitystä Kissafani -lehden numerosta 4/2017

Uusi kissa kotiin vanhan kaveriksi

Uusi ystävä ei aina ole iloinen yllätys.

Hiljaa hyvä tulee, kun kissoja tutustutetaan toisiinsa

Kissaa pidetään itsenäisenä eläimenä ja usein ajatellaan sen pärjäävän virikkeellisessä ympäristössä ilman lajitoverinsa seuraa.
– Kissa on yksineläjä luonteeltaan ja ei välttämättä tarvitse kaveria, toteaa Suomen Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela
Saarela kuitenkin pitää kissakaveria hyvänä ratkaisuna.
– Tärkeintä on huolehtia siitä, että se voi toteuttaa turvallisessa sisäkissan elämässään lajityypillistä käyttäytymistään: saalistamista, nukkumista liikkumista – kissa ei ole sohvatyyny!
Kissat ovat yksilöllisiä ja toisinaan arvaamattomia, eikä uuteen perheenjäseneen tutustuminen ole aina mutkatonta. Ne kuitenkin useimmiten sopeutuvat toisiinsa hyvin, kunhan omistajalla on tutustuttamisvaiheessa viitseliäisyyttä ja tietoa.
Pentu on yleensä turvallinen valinta, mutta aikuisetkin kissat voivat solmia uusia ystävyyksiä.
– Luovutusikäinen tai hieman vanhempikin pentu sopeutuu usein parhaiten perheeseen, jossa on ennestään eläimiä. Ei ole kuitenkaan poikkeuksellista, etteivätkö vanhempanakin tulevat kissat selviäisi uudessa ryhmässä ja uusien kavereiden kanssa, Saarela kertoo.
Kaikki kissat eivät koskaan ystävysty, ja se pitää myös hyväksyä.
– Niinhän se on ihmisilläkin; toisista pidetään, joitakin rakastetaan ja joitakin vaivoin siedetään. Vanhakin kissa sopeutuu uusiin ympyröihin helposti.
Tutustuminen on syytä tehdä pikkuhiljaa, jotta kissat stressaantuisivat mahdollisimman vähän.
– Totuttaminen vaatii aina aikaa. Joskus voi auttaa kumppanuksien leikkauttaminen, jos toinen esimerkiksi on leikkaamaton. Joskus taas kissojen näkeminen ja äänien kuuntelu vaikkapa oven takaa voi auttaa ja myöhemmin heidät voi päästää yhdessä samaan tilaan.

Tarvittaessa aikalisä
Uuden kissan voi tuoda kuljetuskopassa ja jättää kopan ovi auki. Kissa voi tulla ulos kopasta, kun haluaa ja kokee olonsa turvalliseksi ja kenties jo hieman uteliaaksi.
– Tutustuminen vaatii aina aikaa, sitä ei voi eikä kannata yrittää kiirehtiä, muistuttaa Saarela.
– On myös tyypillistä kissalle, että erityisesti leikkaamattomat kissat eivät välttämättä nielaise helposti uutta kaveria, eli kastrointi auttaa tutustumiskuvioissa kummallisen paljon!
Saarela sanoo, että usein on helppoa laittaa kissat suoraan yhteen.
– Ne voivat hetken toisiaan kyräillä, mutta useimmiten sopu löytyy hyvin nopeasti. Itse kokeilisin aina ensimmäisenä rohkeasti tätä vaihtoehtoa. Kissat harvoin käyvät toisiinsa kiinni kuitenkaan. Kun kissat tuntee, osaa harkita mikä on viisain ratkaisu.
Tutustumisen pitää tapahtua kissojen vauhdilla, siis hitaamman kissan vauhdilla.
Jos tuntuu, että edistystä ei tapahdu, kissat voi ottaa kokonaan erilleen vaikkapa pariksi päiväksi ja kokeilla sitten uudelleen. Stressaavaa tilannetta ei kannata turhaan pitkittää, ja hengähdystauko voi tehdä hyvää. Kissat pyrkivät luonnostaan välttelemään konflikteja, mutta ahtaissa tiloissa se voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta.
Jos yhteiselo ei pitkästä yrittämisestä huolimatta onnistu, siitä kannattaa luopua – yhteiselo on suljettujen ovienkin takana saman katon alla liian stressaavaa. Joskus kissat eivät vain millään tule toimeen keskenään, silloin ei ole eläimiä kohtaan oikein pitkittää väkisin hankalaa tilannetta.