Lämminhenkinen ja odotettu Kissafani välittää asiatiedon lisäksi kissoihin liittyvää tunnepuolta. Upeat värikuvat sekä perusteelliset rotukissaesittelyt ovat saaneet hyvää palautetta lehden asiantuntevilta lukijoilta. Heidän joukossaan on niin kissaharrastuksen vasta aloittaneita kuin pidemmälle edenneitä näyttelykonkareita ja kasvattajia.

Maailman isoin kissa?

Muhkeaa Samsonia on joskus luultu jopa leijonaksi tai punailvekseksi.

Samson painaat huikeat 13 kiloa ja on 1,20 metriä pitkiä

Samson-kissa elelee tavallista kissanelämää Yhdysvalloissa New Yorkissa omistajansa Jonathan Zurbelin kanssa. Monien kissojen tapaan se on hieman nirso ruoan suhteen ja katselee mielellään lintuja parvekkeella.
Samson on kuitenkin ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Tällä komealla kissalla on painoa huikeat 13 kiloa. Samson on rodultaan maine coon, joka on tunnestusti suurikokoinen rotu. Jonathan Zurbelin kissa on silti poikkeuksellinen ilmestys.
– Samson ei kuitenkaan ole lihava, vaan se on vain iso, Zurbel korostaa.
Samsonia tituleerataan New Yorkin isoimmaksi kissaksi. Se painaa tällä hetkellä noin 13 kiloa ja on 120 senttiä pitkä, ja se saattaa olla jopa maailman isoin kissa.
Samsonin suositulla instagram-sivulla on jo yli 67 000 seuraajaa. Kuvissa sylissä olevan kissan uskomaton koko tulee hyvin esille.

Kissa vai pesukarhu?
Kissojen tapaan Samson ottaa rennosti ja viettää suurimman osan päivästä torkkuen. Se nukkuu mielellään erityisesti puhtaiden pyykkien päällä. Samson rakastaa myös kärpästen pyydystämistä ja leikkejä, joissa sille heitellään lelua.
Omistajansa mukaan Samson rakastaa syömistä, mutta sille ei kelpaa mikä tahansa kissanmuona. Se pitää erityisesti kanasta, lohesta, tonnikalasta ja yllättävää kyllä, kurpitsasta. Makupaloina Samson nautii pakastettua ja kuivattua kanaa ja erilaisia kissoille tarkoitettuja herkkuja.
Jonathan Zurbel kertoo ihmisten usein ihmettelevän, mikä Samson oikein onkaan. Onhan näyttävä kissa lähes neljä kertaa normaalin kissan kokoinen, ja paksu ja pitkä turkki saa sen näyttämään entistä suuremmalta.
– Jotkut luulevat Samsonia jopa koiraksi tai karhuksi. Kaikki haluavat tavata sen ja ottaa sen kanssa kuvia, hän kertoo.
Maine coon on amerikkalainen kissarotu ja sen alkuperästä on monenlaisia tarinoita. Onpa rodun jopa epäily saaneen alkunsa pesukarhun ja kissan risteymänä. Tästä virheellisestä oletuksesta juontaa myös rodun nimi, racoon tarkoittaa pesukarhua ja Maine viittaa Yhdysvaltojen koillisimpaan osavaltioon. Maine coon on nykyään myös Mainen osavaltion kansalliskissa.
On todennäköisempää, että maine coonit ovat syntyneet alunperin luonnonvalinnan tuloksena. Asutuksen levitessä Amerikkaan kulkeutui laivoissa kaikenkarvaisia kissoja uudelle mantereelle, ja nykyinen maine coon on kaikkien näiden laivakissojen jälkeläisistä syntynyt risteymä.
Se ei siten ole ihmisen aikaansaama rotu, vaan luonnollisesti syntynyt. Tavallisesti maine coon urokset painavat 6-8 kiloa ja naaraat yleensä 4-5,5 kiloa.
Samson on 4-vuotias kollikissa. Monet tyttökissanomistajat ovat kyselleet Samsonia pentueelle isäksi, mutta se on kastroitu. Maine coonit kehittyvät yleensä hitaasti ja ovat täysikasvuisia vasta noin kolme vuotiaina.

Hännätön hurmuri

Manxilla on hurmaava, sopeutuvainen luonne. Orvokki Sianojan IP FI*Meamoons MX A Be Yourself “ALVAR” kissanäyttelyssä paneelissa.

Manxin suosio kasvussa

Man-saaren mukaan nimensä saanut hännätön manx hurmaa niin ulkomuodollaan kuin luonteellaankin. Sanotaan, ettei manxin jälkeen muunlaista kissaa haluakaan.
Suomesta löytyvät tällä hetkellä maailman parhaat manxit. Rodun kasvattaminen ei ole kuitenkaan lainkaan helppoa. Hännättömiä kissoja ei voi muiden rotujen tavoin varmuudella kasvattaa – ne syntyvät ilman häntää, jos onni oikein potkaisee.
Ulkomaisten tuontikissojen sukujuuret löytyvät aidoista Man-saaren kissoista. Suomalaisten manxien juuret löytyvät osin myös omien, hännättömien maatiaiskissojen joukosta.
Manxin kanssa rinta rinnan kulkee myös cymric, mikä on manxin sisarrotu. Se poikkeaa manxista vain karvan pituuden vuoksi. Cymric on gaelinkielinen nimi Walesille. Suomessa cymric hyväksyttiin viralliseksi roduksi vasta 1.1.2006, vaikka maailmalla se oli hyväksytty jo paljon aiemmin. Näyttelyissä manxit ja cymricit kilpailevat omina rotuinaan.

Manxit ja cymricit
Suomen Manxrengas ry:n puheenjohtaja Sanna Nokimäki tutustui rotuun manxeja kasvattaneen ystävän kautta vuonna 2008.
– Olin pitkään etsinyt itselleni sopivaa rotukissaa, mutta mikään kissa ei oikein sytyttänyt. Kun sitten näin tuttavani manxit ja sain pienen tyttöpennun, Iitan syliini, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Sanna kertoo.
Cymriceihin Sanna tutustui puolivahingossa, kun vuonna
2010 hänen tuttavansa etsi tans-
kalaiselle cymrictytölle sijoituskotia. Oli miltei kohtalon johdatusta, että nokinenäinen kissatyttö muutti Nokimäen talouteen.
Vuosien varrella kissaperhe Soothill’s kissalassa on kasvanut useilla manxeilla ja cymriceillä.
– Kotonani asustaa tällä hetkellä SP/CH FI*Conan Imelikin eli Iitan (manx) ja kissalan tanskalaissyntyisen kantanaaraan SC DK*Ligaen Dolce Gabbana Conanin eli Saran lisäksi 8-vuotias leikkaamaton cymricnaaras CH FIN*D’manns Toes Toffee ja 4-vuotias, kotikissan elämää viettävä manx FI*Conan Paeluss Paavo.
– Pennuista kotona elelevät tulevaisuuden lupaus, näyttelyitä kiertävä Saran pentueen cymrictyttö FI*Soothill’s New Moon Amanda, kastroitu manxpoika FI*Soothill’s Breakin Dawn eli Aksel, sekä vielä omaa kotia etsivä kilpikonna-valkoinen manxtyttö FI*Soothill’s Twilight Aada. Hännän huippuna kissakatrasta valvoo 8-vuotias kotikissanaaras Memo.

Hoivakissat Pilli ja Pulla

Kissat luovat vanhainkotiin kodin tuntua.

Kissat luovat kodinomaisuutta vanhainkodille

Onnenkimpaleen Palvelutalo Heikkarissa Nurmijärvellä on kaksi pientä ryhmäkotia, Koivu ja Tähti. Niissä jokaisella vanhuksella on oma huoneensa, muut tilat ovat yhteisiä. Sen omat kissat, Pilli ja Pulla, ovat vanhusten lemmikkejä, kuin ison perheen jäseniä. Pilli isännöi enimmäkseen Koivussa ja Pulla Tähdessä.
Kissat tulivat taloon maaliskuun lopulla. Pillin menojalka vipattaa enemmän ja toisinaan se myös ulkoilee valjaissa. Parvekkeellakin on kiva katsella nurmijärveläisten elämää.
11-vuotiaat kissat ovat sisaruksia ja tulleet taloon Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseltä Kytäjältä.
– Olimme jo pidempään miettineet kissojen hankkimista. Ensin harkitsimme pentua ja emoa, mutta pentu olisi saattanut olla liian villi vanhusten seuraksi. Vanhuksille kissoista on seuraa, vaikkeivät ne varsinaisesti sylikissoja ole, sanoo vastaava hoitaja Anne Laine-Hasan.

Kodin tuntua
Pilli ja Pulla ovat jo hyvin kotiutuneet talon tavoille ja oppineet tuntemaan sen asukkaatkin.
– Pilli piileksi ensimmäiset pari vuorokautta kodinhoitohuoneen kaappien alla, mutta tuli sieltä sitten esille. Nyt ne ovat perhekotimme jäseniä, vahvistaa Laine-Hasan.
– Kissat tuovat osaltaan tänne kodin tuntua. Monilla muillakin vanhainkodeilla on oikein hyviä kokemuksia erilaisista lemmikeistä. Allergia on tosin eräs este, mutta vanhemmalla sukupolvella ei ilmeisesti ole niin paljon eläinallergiaa kuin nuoremmilla.
Tähti ja Koivu sijaitsevat samassa kerroksessa ja niitä erottaa vain sisäovi. Pilli ja Pulla viettävät aikaansa milloin missäkin kotien tiloissa, mutta ovat periaatteessa sisäkissoja. Valjaissa ulkoillut Pilli karkasi kerran valjaista, ja kolme hoitajaa juoksi sen perässä. Rappukäytävästä kissat eivät erityisemmin pidä. Eräs hoitaja sai jopa pissat jalkoihinsa siellä.
– Varsinkin alussa kun lähdimme käyttämään Pilliä ulkona, se pelkäsi rappukäytävässä, ehkäpä siellä kaikui liikaa, hoitaja arvelee.
Siirrymme Koivusta Tähden puolelle, joka on Pullan valtakuntaa. Siellä se loikoilee lattialla eikä osaa varoa rollaattoreita tai pyörätuoleja. Se luottaa, että ihmiset eivät aja päälle.
Juuri nyt Pulla saa silityksiä talon asukkaalta, Sirkka Meliniltä.

Harvinainen egyptinmau

Kansainvälinen Kissaliitto hyväksyi egyptinmaun roduksi vuonna 1992. Ensimmäinen egyptinmau tuotiin Suomeen USA:sta 1993.

Lähi-Idän alkuperäisrotu tekee tuloaan Suomessa

Suomen Egyptinmaut ry:n puheenjohtaja Marika Landen kertoo, että egyptinmau on Suomessa vielä pieni rotu. Yhdistyksen tehtävänä on tehdä sitä tunnetuksi, välittää pentuja ja pitää kasvattajien työtä esillä.
Mahdollisimman moni egyptinmaukasvattaja yritetään saada mukaan Uudenmaan Rotukissayhdistyksen näyttelyyn Riihimäelle 2.10., jossa rotua pääsee tapaamaan ja näkemään käytännössä.
Lähi-Idässä on kautta aikojen ollut egyptinmaun näköisiä kissoja. Kansainvälinen Kissaliitto hyväksyi egyptinmaun roduksi vuonna 1992. Ensimmäinen egyptinmau tuotiin Suomeen USA:sta 1993.
Nykyisin Suomessa on muutama egyptinmau.

Lihaksikas kissa
Egyptinmau on keskikokoinen, lihaksikas kissa, joka on hieman korkeuttaan pidempi. Takajalat ovat etujalkoja hieman pidemmät ja näyttääkin kuin mau kävelisi varpaillaan. Tassut ovat sirot. Häntä on keskipitkä ja kapenee kärkeä kohti.
Kiilamaisen pään linjat ovat pehmeästi pyöristyneet, joten suoria linjoja ei ole. Profiilissa on kevyt painauma ja kuono levenee hieman tyveä kohti yhtyen kauniisti poskiin. Vain aikuisilla kolleilla sallitaan voimakkaat posket.
Keskikokoiset tai isot korvat ovat tyvestä avoimet ja jatkavat pään linjoja pystyasennossa. Korvien kärjissä voi olla pienet tupsut. Keskikokoiset silmät ovat mantelinmuotoiset ja väriltään karviaismarjan vihreät. Nuorilla kissoilla sallitaan keltainen silmien väri 1,5 vuoden ikään saakka. Maun tulisi näyttää uteliaalta ja aktiiviselta kissalta ja sen ilme on usein huolestunut.

Kolme eri väriä
Egyptinmaulla on kolme hyväksyttyä väriä: hopeatäplikäs (MAU ns 24), ruskeatäplikäs (MAU n 24) sekä mustasavu (MAU ns).
Ruskeatäplikkäästä käytetään usein myös nimitystä pronssitäplikäs. Sen väri on lämpimän ruskea ja kuviot ovat mustat tai aivan tummanruskeat. Mustasavulla pitää olla näkyvissä täplikäs haamukuviointi, mikä erottaa sen muiden rotujen savumuunnoksista, joilla haamukuviot eivät ole toivottavia.
Maun täplät saavat olla vaihtelevan muotoisia ja erilaiset kummassakin kyljessä, mutta niiden pitää erottua selvästi pohjaväristä.

Monenlaiset temput

Kissan opettaminen innostaa kissan ja omistajan yhteisiin hetkiin, joista on loputtomasti iloa ja hyötyä molemmille.

Hyödyllisiä taitoja ja hauskaa huvittelua

Valtaosa kissoista oppii tekemään erilaisia temppuja, jos oppiminen on mielekästä ja kivaa. Monet kissat oppivat ulkoilemaan valjaissa ja matkustamaan kuljetuskopassa. Toiset kissat oppivat jopa vilkuttamaan, pujottelemaan, kierähtämään ja matkustamaan olkapäällä.
– Kaikki kissat oppivat itselleen sopivia temppuja, mutta ne voivat olla erilaisia. Jollekin yksilölle voi opettaa tiettyjä asioita, mutta samat asiat eivät onnistu yhtä helposti kaikilta kissoilta. Omassa kodissani on hyvin erilaisia kissoja, joille olen opettanut erilaisia temppuja, sanoo Elina Väyrynen.
Turkulainen Elina Väyrynen, 34, on luokanopettaja, kolmen kissan omistaja ja kokenut kissojen kouluttaja. Hän on kirjoittanut vastikään ilmestyneen Suuri kissatemppukirja -kirjan.
Kirjan valokuvaajalla Jan Nyströmillä on pitkäaikainen kokemus kissojen ja muiden lemmikkieläinten kuvaamisesta. Tekijöiltä on aiemmin julkaistu teos Kissan aktivointi.

Koulutus aina kissan mukaan
Kissat ovat aina yksilöitä. Jotkut niistä ovat hieman itsepäisiä, toiset rauhallisia ja toiset taas erittäin vilkkaita. Kissojen oppimiskyvyt ja -tavat vaihtelevat, mutta Elina Väyrynen uskoo, että kaikille kissoille voi opettaa jotain.
– Minun eteeni ei ole tullut yhtään kissaa, joka ei jotakin oppisi. Kaikki lähtee siitä, että omistaja-kouluttaja tuntee kissansa sekä sen mieltymykset ja tavat. Niitä hyväksikäyttäen pystyy suunnittelemaan mitä kissalle kannattaa opettaa ja millaisella tahdilla koulutusta kannatta tehdä.
Rodullakin saattaa olla merkitystä.
– Roduissa on joitakin oletettuja ominaisuuksia. Toiset ovat esimerkiksi aktiivisempia kuin toiset. Aktiiviset rodut vaativat jo lähtökohtaisesti enemmän virikkeitä ja se on hyvä ottaa huomioon jo hankintavaiheessa. Jos ottaa aktiivisen kissan eikä sen kanssa tee mitään, se tylsistyy ja saattaa kehittää jopa jonkinlaisia pakko-oireita.
Myös rotujen sisällä on paljon yksilöllisiä eroja.

Ruokapalkka ja naksutin
Elina Väyrynen käyttää ruokaa pääasiallisena palkitsemiskeinona.
– Pääasiassa käytän naksutinkoulutusta, joka perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Naksaus kertoo kissalle koska hän on onnistunut jossain ja naksautuksen jälkeen seuraa ruokapalkkio.
Naksutin toimii muutenkin hyvänä merkkinä oikeasta toiminnasta.
– Jos huomaan, että kissa tekee milloin tahansa jotakin mielestäni hienoa ja se olisi kiva pystyä toistamaan, naksutin ilmaisee, että jotakin hyvää on tapahtunut. Kun toistoja tulee riittävästi, kissa alkaa vähitellen oppia tekemisen.
Uusissa ja haastavissa tilanteissa Väyrynen käyttää vaiheittaista opettamista, jolloin pilkotaan opiskeltava asia mahdollisimman pieniin osiin. Pienistä osista koostuu vaativaltakin vaikuttavia temppusarjoja.
– Lisäksi olen käyttänyt myös vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä, esimerkiksi vartalon ohjausta. Ohjaajan vartalon suunnalla ja liikkeellä saadaan ohjattua myös kissan liikettä.
Mallioppiminenkin on käypä tapa opettaa kissaa.
– Kissat seuraavat toisten kissojen toimintaa ja oppivat sitä kautta ikään kuin vahingossa, selvittää Väyrynen.

Rock-tähti Michael Monroe kissojen ikuinen ystävä

– Kissat ovat parhaita mahdollisia ihmisen seuralaisia. Ne antavat pyyteetöntä rakkautta eivätkä tuomitse koskaan ketään, sanoo Michael Monroe.

Rokkari Michael Monroe tunnetaan eläinrakkaana artistina, erityisesti kissat ovat olleet aina lähellä hänen sydäntään. Monroe on antanut kasvot monille eläinsuojelukampanjoille ja hän itsekin on vaimonsa kanssa onnellinen kahden kissan omistaja.
– Kissat ovat parhaita mahdollisia ihmisen seuralaisia. Ne antavat pyyteetöntä rakkautta eivätkä tuomitse koskaan ketään. Kissat eivät manipuloi eivätkä kieroile. Olen toisinaan sanonutkin, että mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan kissojani, toteaa Michael Monroe.
Michael pitää myös kissan itsenäisestä luonteesta; kissa tekee mitä haluaa, silloin kuin haluaa. Kissalla on siis oma tahto eikä se tee pakolla mitään.
– Kissoja on helppo hoitaa, sisäkissoja ei tarvitse edes ulkoiluttaa. Ne tarvitsevat vain yksinkertaisia asioita: vettä, ruokaa ja rakkautta. Vastalahjaksi ihminen saa niiltä paljon.
Kissoja pitää myös ymmärtää oikein.
– Kissat eivät esimerkiksi ymmärrä rankaisemista, se on ihmisen keksimä juttu. Jos kissa vaikkapa pissaa jonkun kenkään, ei siitä pidä suuttua tai rankaista. Muutenkaan eläimiä ei saa satuttaa eikä loukata missään tapauksessa.

Kissoja kaiken ikää
Michael on elänyt kissojen parissa oikeastaan koko elämänsä. Michaelin lähestyessä murrosikää hänen äidillään oli kaksi naaraskissaa, jotka saivat pentuja.
– Taloudessamme oli kymmenkunta kissaa yhtä aikaa. Vaikka pentuja annettiin pois, taloon jäi vielä kolme pentua kahden aikuisen kissan lisäksi, muistelee Michael. Toinen äidin maatiaiskissoista eli jopa 22 vuotta.
Michael asui kymmenkunta vuotta New Yorkissa, aina 90-luvun puoleen väliin asti. Rokkarin seurana eli Susi-kissa, jota oli aiemmin kohdeltu kaltoin.
– Susi oli pitkäkarvainen, ragdollin tyyppinen kissa, jota Yhdysvalloissa kutsuttiin himalajalaiseksi. Susi oli minulle kovin rakas lemmikki.
Susi oli myös julkkis; kissa esiintyi parin levyn kannessa ja oli mukana keikoillakin. Se matkusti lentokoneissa ja asusteli hotelleissa isäntänsä kanssa. Lopulta se muutti Michaelin kanssa Suomeen. Susi kuoli 16-vuotiaana.

Talvi on ankara myös kissoille

Kissa pärjää huonosti Suomen luonnossa

Kissa ei kuulu Suomen luontoon. Asia on hyvin yksinkertainen: kissa on vieraslaji, joka ei pärjää Suomen talven karuissa olosuhteissa. Sitä paitsi kissa tekee vapaana liikkuessaan arvaamatonta tuhoa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUNC kertoo, että kissat ovat ajaneet maailmanlaajuisesti jopa 33 lintu-, matelija- ja nisäkäslajia sukupuuttoon.
Villiintyneet kissat ovat Suomessakin ongelma. Tarkkoja lukuja luonnon armoilla elävien kissojen määristä ei ole olemassa, mutta hylättyjä kissoja arvellaan liikkuvan Suomen metsissä yllättävän runsaasti.
– On arvioitu, että kissoja on luonnossa suunnilleen saman verran kuin niitä palautuu löytöeläintaloihin. Vuosittain kissoja löytyy noin 10 000 – ei ole ainakaan yläkanttiin arvioitu, että saman verran niitä liikkuu vapaina, toteaa vastaava viestintäpäällikkö Annukka Seppävuori SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitosta.

Helppo saalis
Luonnossa liikkuvat kissat ovat joko hylättyjä, karanneita tai lähtöisin villiintyneistä kissapopulaatioista.
Viilenevissä syysöissä vapaina liikkuvat kissat kohtaavat monia vaaroja, joista kylmyys ei ole pienin.
– Selviytyminen on yksilöllistä. Pitkäkarvainen kissa voi pärjätä paremmin kuin lyhytkarvainen, mutta korvat ja polkuanturat ovat kaikilla kissoilla herkät paleltumisille, Seppävuori kertoo.
Kylmyyden lisäksi villikissoja uhkaa ravinnonpuute.
– Lemmikkikissan saalistustaidot ovat yleensä heikot: ei se tiedä, miten luonnossa etsitään ruokaa. Jopa niin sanottuja navettakissoja yleensä ruokitaan, eivät ne elä pelkillä hiirillä.
Lisäksi kissoja uhkaavat muut vaarat. Avuton lemmikkikissa on helppo saalis esimerkiksi ilvekselle. Kaupunkiolosuhteissa villiintynyttä kissaa uhkaa muun muassa liikenne.
– Villiintyneitä kissoja on sekä maalla että kaupungissa, mutta huomattavasti enemmän niitä on kaupunkien ulkopuolella. Ainakin pääkaupunkiseudulla vapaana liikkuviin kissoihin kiinnitetään hyvin huomiota. Täällä ymmärretään aika hyvin, ettei kissan kuulu liikkua kaupungissa vapaana, Seppävuori pohtii.

Siedätys voi auttaa kissa-allergiassa

Allergiat periytyvät vahvasti. Jos molemmilla vanhemmalla on allergiaa, lapsen allergiariski on noin 90 prosenttia.

Allergisuus ei ole este lemmikille

Lasten astmojen taustalla on ihmisen etääntyminen ”kakkabakteereista” eli maaperän mikrobeista. Puhtaus on terveyden yksi kulmakivi, mutta lapsen tulisi saada tutustua myös pöpöihin.
Eläimille allergisille lapsille hämeenlinnalainen lastenlääkäri Pertti Pitkänen suosittelee lemmikin ottamista.
– En ole ainoa, joka suosittelee tätä allergikoille, mutta ei meitä nyt suurin joukoin ole. Osa lääkärikunnasta ei ainakaan täysin mielipiteisiini yhdy, naurahtaa Pitkänen.
Pitkäsen mukaan ihmisen immuniteettijärjestelmä kaipaa toimintaa.
– Jollei järjestelmä pääse kehittymään mikrobien torjunnassa, se alkaa ikään kuin harrastelemaan, mikä tarkoittaa käytännössä, että järjestelmä alkaa puuhata allergioita.
Kissa-allergikoille Pitkänen suosittelee kissan hankkimista. Jotkut aikuiset saattavat siedättyä ajan kanssa itsekseen kissalle, mutta kovin tavallista se ei ole.
– Joskus vanhempien naamat ovat tainneet venähtää, kun yhdyn lapsen toiveeseen lemmikistä, vaikka lapsella onkin allergia. Siedätysaika on henkilökohtainen, mutta yleensä lapsen allergia ainakin omaan lemmikkiin lakkaa muutamassa viikossa. Osalla siedätyshoito auttaa omaan kissaan, osa sietää kaikkia kissoja. Joskus joku voi siedättyä tietyille roduille.

Vauhdikkaat täplätytöt hurmaavat

Anni Mäntynen sai lapsena allergiaoireita kissoista. Onneksi allergia oli hävinnyt, ja nyt Anni on onnellinen kissanomistaja. Neiti Ylppö keikkuu sylissä.

Stella kiertää näyttelyitä, Neiti Ylppö hoitaa pr-tehtäviä

Helsinkiläisellä Anni Mäntysellä ei ollut lapsena lemmikkejä, sillä hän sai pahoja allergiaoireita tätinsä kissoista. Ajatus oma kissasta tuntui mahdottomalta.

Annin avomiehellä Lassilla sen sijaan oli lapsuudessaan kokemusta maatiaiskissoista. Mies oli 2000-luvun puolivälissä lukenut lehtijutun eksoottisista bengalinkissoista ja päättänyt jonain päivänä hankkia täplikkään pennun.

– Kun sitten muutimme Lassin kanssa saman katon alle, heräsi keskustelu siitä, voisimmeko hankkia oman kissan. Luulin olevani edelleen allerginen, vaikka en ollutkaan ollut vuosikausiin kissojen kanssa missään tekemisissä. Kävi kuitenkin ilmi, etten enää ollutkaan allerginen, ilmeisesti kyseessä oli ollut vain lapsuuden yliherkkyys, Anni kertoo.

Anni ja Lassi tutkivat Suomen bengalinkissat ry:n nettisivuja, josta löytyikin ilmoitus Ylppön pentueesta.

– Menimme mukamas ainoastaan katsomaan pentuja sillä seurauksella, että tulimme varanneeksi Ylppön, viralliselta nimeltään Bombay-Dreans Soman, joka muuttikin meille elokuussa 2010, Anni naurahtaa.

Bengali kertaa kymmenen

Neiti Ylppö osoittautui todelliseksi bengaliksi. Vilkas ja fiksu kissa oli mukana siellä, missä tapahtui. Jos aika kävi pitkäksi, kissa keksi itse mielenkiintoista puuhaa.

– Kun tiskasin, Ylppö oli pian altaassa lillumassa. Se halusi mukaan saunaan ja vessaankin. Aikansa pitimiksi Ylppö myös keksi repiä kaikki vessapaperit riekaleiksi. Kannellinen laatikkokaan ei pidätellyt nokkelaa neitiä, vaan vessapaperirullat piti sulkea lukolliseen astiaan.

Huimalla loikallaan Ylppö on hetkessä kiikkumassa oven päällä. Jos seurankipeä kissa ei saa haluamaansa huomiota, kelpaavat sälekaihtimet liaaniksi. Hyvä tapa kiinnittää omistajan huomio on tiputella tavaroita lattialle.

– Kerran ihmettelin, miten katon paperivalaisimessa oli reikä. Seuraavana päivänä koko lamppu oli rikki lattialla, ja jäljet johtivat sylttytehtaalle. Ylppöllä oli toinen puoli valaisimesta kaulassaan, Anni nauraa.

Istuu pyynnöstä

Vaikka Ylppön vauhdissa kyytiä ovat saaneet tietokoneen näyttö ja hoitopaikan lavuaarikin, on tarinalla myös toinen puoli.

– Missään nimessä en halua maalata bengaleista kuvaa riiviöinä. Ylppö nyt vaan sattuu olemaan huippuvilkas. Samaan aikaan Ylppö on todella älykäs. Se osaa noutaa hiirtä, ulkoilla valjaissa kuten koira, hypätä olkapäälle kehotuksesta ja jopa istua käskystä. Alkuun Ylppö istui katkarapujen voimalla, mutta nyt ihan pyynnöstä, Anni sanoo ja todistaa hämmästyttävän väitteensä todeksi.

– Kissat tuovat sisältöä elämään

Kahdeksanvuotias Demi (IC Nieninque Demi-Dieu) on Lumikuun kasvattamon vanhin kissa ja muiden talon ragdollien äiti ja isoäiti.

Kasvattaja-kuvataiteilija Päivi Meriläisen ragdollit ilahduttavat ja inspiroivat

Pörröinen Bon-Bon haukottelee keittiön tuolilla. Se seuraa tarkasti katseellaan, kun Päivi Meriläinen, 55, menee keittiöön hakemaan kahvia. Kun Päivi piipahtaa käymään alakerrassa, Bon-Bon hyppää tuolilta ja sipsuttaa portaiden juureen tarkistamaan, ettei emäntä aio karata mihinkään kauemmas.

Kun Meriläinen suuntaa pihan poikki postilaatikolle, Bon-Bon suorastaan hätääntyy ja kiipeää pihavaraston katolle maukumaan. 

– Nämä ovat todella seurallisia kissoja eivätkä viihdy ollenkaan yksin, kuvataiteilija Meriläinen kertoo ragdoll-kissoistaan. 

Bon-Bonin lisäksi Meriläisen kotona vahtii kaksi muutakin ragdollia: Bon-Bonin emä Astarte ja isoemä Demi. Myös Bon-Bonin siskopuoli Eloveena viettää usein aikaa Meriläisen kotona, vaikka virallisesti pentu asuukin perheen tyttären, Tuisku Takalan luona.

Voittaa vaikka väärässä värissä

Meriläisen Ragdollit ovat äidin ja Tuisku-tyttären yhteinen, pitkäaikainen harrastus. Vuonna 2006 perhettä vaivasi kova kissakuume, jota lievittämään päätettiin hankkia ragdoll. Rauhallinen ja seurallinen, sininen Demi muutti pian jyväskyläläiskotiin ja hurmasi koko perheen. 

Äiti ja tytär halusivat rotukissan, jota voisi kuljettaa näyttelyissä ja ehkä käyttää kasvatustarkoituksiinkin. Kissaharrastus imaisi nopeasti mukaansa, ja pian kaksikko suorittikin kasvattajakurssin ja haki kasvattajanimen Lumikuu. Tieto ja taito karttuivat vähitellen, mutta kissaharrastuksen alkutaival ei sujunut kommelluksitta:

– Ensimmäisessä näyttelyssä olimme aivan ulalla. Kokeneemmat neuvoivat, mitä pitää tehdä, ja suureksi yllätykseksi Demi voitti ensimmäisenä päivänä kaikki muut kissat! Seuraavana päivänä saatiin vain ”arvosteltu”-tunnustus.

– Ihmeteltiin Tuiskun kanssa tilannetta kunnes selvisi, että Demin kasvattaja oli merkinnyt kissan papereihin väärän värin! Tapauksesta jäi lentäväksi lauseeksi, että Demi on niin hyvä kissa, että se voittaa muut vaikka väärässä värissä, Meriläinen naureskelee.

Äidin ja tyttären kissaharrastus

Meriläinen kertoo, että kissaharrastus sitoi äidin ja tyttären vuosiksi tiiviisti yhteen. Tuiskun murrosikä meni ohi kuin huomaamatta kissanäyttelymatkoilla. Välillä Tuisku suuntasi näyttelyreissuille yksin tai kaverin kanssa:

– Sain Tallinnan näyttelystä 15-vuotiaalta tytöltä hempeitä tekstiviestejä, joissa kerrottiin, kuinka suloisia paikalliset kissat ja pojat olivat, Meriläinen muistelee.