Lämminhenkinen ja odotettu Kissafani välittää asiatiedon lisäksi kissoihin liittyvää tunnepuolta. Upeat värikuvat sekä perusteelliset rotukissaesittelyt ovat saaneet hyvää palautetta lehden asiantuntevilta lukijoilta. Heidän joukossaan on niin kissaharrastuksen vasta aloittaneita kuin pidemmälle edenneitä näyttelykonkareita ja kasvattajia.

Uusi kissa kotiin vanhan kaveriksi

Uusi ystävä ei aina ole iloinen yllätys.

Hiljaa hyvä tulee, kun kissoja tutustutetaan toisiinsa

Kissaa pidetään itsenäisenä eläimenä ja usein ajatellaan sen pärjäävän virikkeellisessä ympäristössä ilman lajitoverinsa seuraa.
– Kissa on yksineläjä luonteeltaan ja ei välttämättä tarvitse kaveria, toteaa Suomen Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela
Saarela kuitenkin pitää kissakaveria hyvänä ratkaisuna.
– Tärkeintä on huolehtia siitä, että se voi toteuttaa turvallisessa sisäkissan elämässään lajityypillistä käyttäytymistään: saalistamista, nukkumista liikkumista – kissa ei ole sohvatyyny!
Kissat ovat yksilöllisiä ja toisinaan arvaamattomia, eikä uuteen perheenjäseneen tutustuminen ole aina mutkatonta. Ne kuitenkin useimmiten sopeutuvat toisiinsa hyvin, kunhan omistajalla on tutustuttamisvaiheessa viitseliäisyyttä ja tietoa.
Pentu on yleensä turvallinen valinta, mutta aikuisetkin kissat voivat solmia uusia ystävyyksiä.
– Luovutusikäinen tai hieman vanhempikin pentu sopeutuu usein parhaiten perheeseen, jossa on ennestään eläimiä. Ei ole kuitenkaan poikkeuksellista, etteivätkö vanhempanakin tulevat kissat selviäisi uudessa ryhmässä ja uusien kavereiden kanssa, Saarela kertoo.
Kaikki kissat eivät koskaan ystävysty, ja se pitää myös hyväksyä.
– Niinhän se on ihmisilläkin; toisista pidetään, joitakin rakastetaan ja joitakin vaivoin siedetään. Vanhakin kissa sopeutuu uusiin ympyröihin helposti.
Tutustuminen on syytä tehdä pikkuhiljaa, jotta kissat stressaantuisivat mahdollisimman vähän.
– Totuttaminen vaatii aina aikaa. Joskus voi auttaa kumppanuksien leikkauttaminen, jos toinen esimerkiksi on leikkaamaton. Joskus taas kissojen näkeminen ja äänien kuuntelu vaikkapa oven takaa voi auttaa ja myöhemmin heidät voi päästää yhdessä samaan tilaan.

Tarvittaessa aikalisä
Uuden kissan voi tuoda kuljetuskopassa ja jättää kopan ovi auki. Kissa voi tulla ulos kopasta, kun haluaa ja kokee olonsa turvalliseksi ja kenties jo hieman uteliaaksi.
– Tutustuminen vaatii aina aikaa, sitä ei voi eikä kannata yrittää kiirehtiä, muistuttaa Saarela.
– On myös tyypillistä kissalle, että erityisesti leikkaamattomat kissat eivät välttämättä nielaise helposti uutta kaveria, eli kastrointi auttaa tutustumiskuvioissa kummallisen paljon!
Saarela sanoo, että usein on helppoa laittaa kissat suoraan yhteen.
– Ne voivat hetken toisiaan kyräillä, mutta useimmiten sopu löytyy hyvin nopeasti. Itse kokeilisin aina ensimmäisenä rohkeasti tätä vaihtoehtoa. Kissat harvoin käyvät toisiinsa kiinni kuitenkaan. Kun kissat tuntee, osaa harkita mikä on viisain ratkaisu.
Tutustumisen pitää tapahtua kissojen vauhdilla, siis hitaamman kissan vauhdilla.
Jos tuntuu, että edistystä ei tapahdu, kissat voi ottaa kokonaan erilleen vaikkapa pariksi päiväksi ja kokeilla sitten uudelleen. Stressaavaa tilannetta ei kannata turhaan pitkittää, ja hengähdystauko voi tehdä hyvää. Kissat pyrkivät luonnostaan välttelemään konflikteja, mutta ahtaissa tiloissa se voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta.
Jos yhteiselo ei pitkästä yrittämisestä huolimatta onnistu, siitä kannattaa luopua – yhteiselo on suljettujen ovienkin takana saman katon alla liian stressaavaa. Joskus kissat eivät vain millään tule toimeen keskenään, silloin ei ole eläimiä kohtaan oikein pitkittää väkisin hankalaa tilannetta.

Lapinkoira kissanpentujen emona

Hiittinen on kissojen kaveri ja keinoemo.

Lajien välinen yhteistyö sujuu ongelmitta

Porvoolaisen Riikka Aapalahden perheessä koettiin erikoista lajien välistä huolenpitoa, sillä kissanpentujen emon kuoltua perheen lapinporokoira Hiittinen otti pennut huomaansa. Koira imetti niitä kuin omiaan useita viikkoja ja näin luultavasti pelasti pienten kisujen elämän.
Riikka Aapalahti on perhehoitaja ja sanoo nyt perheessä olevan kaksi sijaisäitiä.
– Niinhän sitä sanotaan, että koira on kuin omistajansa!
Perheessä on seitsemän lasta, joista vanhin on muuttanut pois kotoa. Aapalahdet asuvat isossa omakotitalossa maalla, metsän ja pellon laidassa. Perheessä kasvatetaan sekä kissoja että koiria.
– Lemmikkejä meillä on neljä: kaksi lapinporokoiraa ja kaksi schipperkeä. Kahden tyttökissan nimet ovat Lempi Lepponen ja Saara, molemmat ovat ragdolleja. Saara on matkustanut meille Puolasta asti, esittelee Riikka perhettään. Sijoituksessakin on nyt myös yksi italialainen kissa.
Lisäksi perheessä on kolme ragdollin pentua, joiden emo oli Pirre Pariisi.

Kolme viikkoa emon seuraa
Pirre Pariisi menehtyi kolme viikkoa sen jälkeen kuin oli synnyttänyt pentunsa. Synnytyksen jälkeen Riikalla oli tuntuma siitä, että tulossa olisi vielä yksi pentu.
– Tunnustelin Pirren vatsaa ja odottelin, mutta neljättä pentua ei tullut.
Pirre hoiti ja imetti normaalisti kolmea hyvinvoivaa pentuaan kolmisen viikkoa. Eräänä päivänä se kuitenkin vaikutti väsyneeltä.
– Silloin ajattelin, että kissa ei näytä kovin terveeltä ja päätin viedä sen seuraavana päivänä lääkäriin. Seuraavana päivä tuli, mutta kissa näytti olevan kunnossa ja päättelin väsymyksen liittyvän äitiyteen, Riikka kertoo.
Parin päivän kuluessa Pirre kuitenkin vetäytyi saunaan ja kuoli sinne nukkuma-asentoon. Riikka epäilee, että kohtuun oli ilmeisesti jäänyt jotakin.
– Kuolinpäivänsä aamuna muistan Pirren katsoneen minua omituisesti silmiin. Yritin kysyä mitä se halusi, mutta se vain tuijotti minua.

Hiittinen tuli apuun
Oli joulun välipäivät, ja Riikka Aapalahti haki äidinmaidonkorviketta eläinkaupasta.
Mutta jo aluksi selvisi, ettei se ole kissanpentujen lempiruokaa. Tuttipullosta pennut eivät suostuneet imemään eikä ruiskullakaan ruokinta onnistunut. Siinä vaiheessa pennut eivät olleet käyneet itsenäisesti myöskään pissalla ja kakalla.
– Yritimme pissattaa pentuja paperilla, joka on kieleen verrattuna kova. Totesimme, ettei tästä tule mitään.
– Ajattelin rohkaista vanhaa koiraamme Hiittistä, jos se auttaisi meitä ”vaipan vaihdossa” nuolemalla pentuja. Hiittinen ei ole itse koskaan saanut pentuja, mutta on aina rakastanut muiden jälkeläisiä ja käynyt salaa hoitamassa niitä. Se tulikin heti pentulaatikolle ja kävi heti kyljelleen pikkukissojen viereen.

Muhkeaturkkinen Sämpy kerää ihailijoita

Sämpy on todellinen Facebook-julkkis, jolla on jo yli 21 500 tykkääjää.

Supersuosittu somejulkkis

Sämpy muutti 8-vuotiaiden kissasisarusten Elmerin ja Nellin kaveriksi Oulun seudulle pieneen kylään kolmisen vuotta sitten.
– Meillä on aina ollut kissoja. Maaseudulla leikatut kissat saavat liikkua vapaana ja kulkea kissanluukusta retkilleen kesät talvet. Ainoastaan kovilla pakkasilla kissat oleskelevat sisällä, Sämpyn ”sihteeri” Riikka Hedman kertoo.
Sämpy ei neljän seinän sisälle sopeutuisikaan. Se on omistajansa mukaan oman tiensä kulkija, vapaa sielu, joka tykkää myös nukkua ulkona viilenevään syksyyn saakka.
– Usein Sämpy hakee nukkumapaikan esimerkiksi halkopinosta. Aamulla kun huutelen Sämpyä syömään, se kömpii uniltaan aamupalalle. Kun lumi tulee, silloin Sämpykin köllöttelee mieluummin sohvalla kuin kannon nokassa.
Siikajoella maalaistalossa syntyneen kissapojan komea ulkomuoto on täysin luonnon luoma. Muhkea turkki on kuin tehty pohjoisen oloihin.
– Sämpyllä on upea turkki, joka muuttuu talvella todella pitkäksi ja paksuksi. Kissa näyttää turkkinsa vuoksi vähän pullukaltakin, vaikka todellisuudessa se on pieni ja hoikka, Riikka kertoo.

Retkiä metsässä
Sämpy on seurallinen kissa, mutta ei ollenkaan mikään sylipyöriäinen.
– Käymme usein yhdessä lähimetsässä lenkillä. Sämpy kyllä tykkää seurasta ja rapsuttelusta, mutta ainoastaan silloin, kun se itse tulee luokse.
Sämpyn paras kaveri on Elmeri, jonka kanssa se usein intoutuukin villiin painiin tai takaa-ajoon.
– Välillä mittelö näyttää hurjalta, mutta kaverukset eivät ole kuitenkaan milloinkaan kovin tosissaan. Nellin kanssa Sämpyllä sen sijaan on tassut ristissä. Kun Sämpy tuli taloon, Nelli ilmoitti sähisten, ettei se sitten pidä tulokkaasta. Onneksi maalaistalon pihapiirissä on runsaasti tilaa väistää, Riikka sanoo.
Sämpy on taitava metsästäjä, joka nappaa myyrät ja hiiret mennen tullen. Lintujakin se kyttäilee, mutta ne harmillisesti livahtavat aina karkuun. Saaliin Sämpy popsii metsässä parempiin suihin, eikä kanna aterioitaan kotiin. Kotona riittää muuta murkinaa, viljatonta kuivamuonaa, märkäruokaa ja myös jauhelihaa tai kanaa.

Maailman isoin kissa?

Muhkeaa Samsonia on joskus luultu jopa leijonaksi tai punailvekseksi.

Samson painaat huikeat 13 kiloa ja on 1,20 metriä pitkiä

Samson-kissa elelee tavallista kissanelämää Yhdysvalloissa New Yorkissa omistajansa Jonathan Zurbelin kanssa. Monien kissojen tapaan se on hieman nirso ruoan suhteen ja katselee mielellään lintuja parvekkeella.
Samson on kuitenkin ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Tällä komealla kissalla on painoa huikeat 13 kiloa. Samson on rodultaan maine coon, joka on tunnestusti suurikokoinen rotu. Jonathan Zurbelin kissa on silti poikkeuksellinen ilmestys.
– Samson ei kuitenkaan ole lihava, vaan se on vain iso, Zurbel korostaa.
Samsonia tituleerataan New Yorkin isoimmaksi kissaksi. Se painaa tällä hetkellä noin 13 kiloa ja on 120 senttiä pitkä, ja se saattaa olla jopa maailman isoin kissa.
Samsonin suositulla instagram-sivulla on jo yli 67 000 seuraajaa. Kuvissa sylissä olevan kissan uskomaton koko tulee hyvin esille.

Kissa vai pesukarhu?
Kissojen tapaan Samson ottaa rennosti ja viettää suurimman osan päivästä torkkuen. Se nukkuu mielellään erityisesti puhtaiden pyykkien päällä. Samson rakastaa myös kärpästen pyydystämistä ja leikkejä, joissa sille heitellään lelua.
Omistajansa mukaan Samson rakastaa syömistä, mutta sille ei kelpaa mikä tahansa kissanmuona. Se pitää erityisesti kanasta, lohesta, tonnikalasta ja yllättävää kyllä, kurpitsasta. Makupaloina Samson nautii pakastettua ja kuivattua kanaa ja erilaisia kissoille tarkoitettuja herkkuja.
Jonathan Zurbel kertoo ihmisten usein ihmettelevän, mikä Samson oikein onkaan. Onhan näyttävä kissa lähes neljä kertaa normaalin kissan kokoinen, ja paksu ja pitkä turkki saa sen näyttämään entistä suuremmalta.
– Jotkut luulevat Samsonia jopa koiraksi tai karhuksi. Kaikki haluavat tavata sen ja ottaa sen kanssa kuvia, hän kertoo.
Maine coon on amerikkalainen kissarotu ja sen alkuperästä on monenlaisia tarinoita. Onpa rodun jopa epäily saaneen alkunsa pesukarhun ja kissan risteymänä. Tästä virheellisestä oletuksesta juontaa myös rodun nimi, racoon tarkoittaa pesukarhua ja Maine viittaa Yhdysvaltojen koillisimpaan osavaltioon. Maine coon on nykyään myös Mainen osavaltion kansalliskissa.
On todennäköisempää, että maine coonit ovat syntyneet alunperin luonnonvalinnan tuloksena. Asutuksen levitessä Amerikkaan kulkeutui laivoissa kaikenkarvaisia kissoja uudelle mantereelle, ja nykyinen maine coon on kaikkien näiden laivakissojen jälkeläisistä syntynyt risteymä.
Se ei siten ole ihmisen aikaansaama rotu, vaan luonnollisesti syntynyt. Tavallisesti maine coon urokset painavat 6-8 kiloa ja naaraat yleensä 4-5,5 kiloa.
Samson on 4-vuotias kollikissa. Monet tyttökissanomistajat ovat kyselleet Samsonia pentueelle isäksi, mutta se on kastroitu. Maine coonit kehittyvät yleensä hitaasti ja ovat täysikasvuisia vasta noin kolme vuotiaina.

Hännätön hurmuri

Manxilla on hurmaava, sopeutuvainen luonne. Orvokki Sianojan IP FI*Meamoons MX A Be Yourself “ALVAR” kissanäyttelyssä paneelissa.

Manxin suosio kasvussa

Man-saaren mukaan nimensä saanut hännätön manx hurmaa niin ulkomuodollaan kuin luonteellaankin. Sanotaan, ettei manxin jälkeen muunlaista kissaa haluakaan.
Suomesta löytyvät tällä hetkellä maailman parhaat manxit. Rodun kasvattaminen ei ole kuitenkaan lainkaan helppoa. Hännättömiä kissoja ei voi muiden rotujen tavoin varmuudella kasvattaa – ne syntyvät ilman häntää, jos onni oikein potkaisee.
Ulkomaisten tuontikissojen sukujuuret löytyvät aidoista Man-saaren kissoista. Suomalaisten manxien juuret löytyvät osin myös omien, hännättömien maatiaiskissojen joukosta.
Manxin kanssa rinta rinnan kulkee myös cymric, mikä on manxin sisarrotu. Se poikkeaa manxista vain karvan pituuden vuoksi. Cymric on gaelinkielinen nimi Walesille. Suomessa cymric hyväksyttiin viralliseksi roduksi vasta 1.1.2006, vaikka maailmalla se oli hyväksytty jo paljon aiemmin. Näyttelyissä manxit ja cymricit kilpailevat omina rotuinaan.

Manxit ja cymricit
Suomen Manxrengas ry:n puheenjohtaja Sanna Nokimäki tutustui rotuun manxeja kasvattaneen ystävän kautta vuonna 2008.
– Olin pitkään etsinyt itselleni sopivaa rotukissaa, mutta mikään kissa ei oikein sytyttänyt. Kun sitten näin tuttavani manxit ja sain pienen tyttöpennun, Iitan syliini, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Sanna kertoo.
Cymriceihin Sanna tutustui puolivahingossa, kun vuonna
2010 hänen tuttavansa etsi tans-
kalaiselle cymrictytölle sijoituskotia. Oli miltei kohtalon johdatusta, että nokinenäinen kissatyttö muutti Nokimäen talouteen.
Vuosien varrella kissaperhe Soothill’s kissalassa on kasvanut useilla manxeilla ja cymriceillä.
– Kotonani asustaa tällä hetkellä SP/CH FI*Conan Imelikin eli Iitan (manx) ja kissalan tanskalaissyntyisen kantanaaraan SC DK*Ligaen Dolce Gabbana Conanin eli Saran lisäksi 8-vuotias leikkaamaton cymricnaaras CH FIN*D’manns Toes Toffee ja 4-vuotias, kotikissan elämää viettävä manx FI*Conan Paeluss Paavo.
– Pennuista kotona elelevät tulevaisuuden lupaus, näyttelyitä kiertävä Saran pentueen cymrictyttö FI*Soothill’s New Moon Amanda, kastroitu manxpoika FI*Soothill’s Breakin Dawn eli Aksel, sekä vielä omaa kotia etsivä kilpikonna-valkoinen manxtyttö FI*Soothill’s Twilight Aada. Hännän huippuna kissakatrasta valvoo 8-vuotias kotikissanaaras Memo.

Hoivakissat Pilli ja Pulla

Kissat luovat vanhainkotiin kodin tuntua.

Kissat luovat kodinomaisuutta vanhainkodille

Onnenkimpaleen Palvelutalo Heikkarissa Nurmijärvellä on kaksi pientä ryhmäkotia, Koivu ja Tähti. Niissä jokaisella vanhuksella on oma huoneensa, muut tilat ovat yhteisiä. Sen omat kissat, Pilli ja Pulla, ovat vanhusten lemmikkejä, kuin ison perheen jäseniä. Pilli isännöi enimmäkseen Koivussa ja Pulla Tähdessä.
Kissat tulivat taloon maaliskuun lopulla. Pillin menojalka vipattaa enemmän ja toisinaan se myös ulkoilee valjaissa. Parvekkeellakin on kiva katsella nurmijärveläisten elämää.
11-vuotiaat kissat ovat sisaruksia ja tulleet taloon Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseltä Kytäjältä.
– Olimme jo pidempään miettineet kissojen hankkimista. Ensin harkitsimme pentua ja emoa, mutta pentu olisi saattanut olla liian villi vanhusten seuraksi. Vanhuksille kissoista on seuraa, vaikkeivät ne varsinaisesti sylikissoja ole, sanoo vastaava hoitaja Anne Laine-Hasan.

Kodin tuntua
Pilli ja Pulla ovat jo hyvin kotiutuneet talon tavoille ja oppineet tuntemaan sen asukkaatkin.
– Pilli piileksi ensimmäiset pari vuorokautta kodinhoitohuoneen kaappien alla, mutta tuli sieltä sitten esille. Nyt ne ovat perhekotimme jäseniä, vahvistaa Laine-Hasan.
– Kissat tuovat osaltaan tänne kodin tuntua. Monilla muillakin vanhainkodeilla on oikein hyviä kokemuksia erilaisista lemmikeistä. Allergia on tosin eräs este, mutta vanhemmalla sukupolvella ei ilmeisesti ole niin paljon eläinallergiaa kuin nuoremmilla.
Tähti ja Koivu sijaitsevat samassa kerroksessa ja niitä erottaa vain sisäovi. Pilli ja Pulla viettävät aikaansa milloin missäkin kotien tiloissa, mutta ovat periaatteessa sisäkissoja. Valjaissa ulkoillut Pilli karkasi kerran valjaista, ja kolme hoitajaa juoksi sen perässä. Rappukäytävästä kissat eivät erityisemmin pidä. Eräs hoitaja sai jopa pissat jalkoihinsa siellä.
– Varsinkin alussa kun lähdimme käyttämään Pilliä ulkona, se pelkäsi rappukäytävässä, ehkäpä siellä kaikui liikaa, hoitaja arvelee.
Siirrymme Koivusta Tähden puolelle, joka on Pullan valtakuntaa. Siellä se loikoilee lattialla eikä osaa varoa rollaattoreita tai pyörätuoleja. Se luottaa, että ihmiset eivät aja päälle.
Juuri nyt Pulla saa silityksiä talon asukkaalta, Sirkka Meliniltä.

Harvinainen egyptinmau

Kansainvälinen Kissaliitto hyväksyi egyptinmaun roduksi vuonna 1992. Ensimmäinen egyptinmau tuotiin Suomeen USA:sta 1993.

Lähi-Idän alkuperäisrotu tekee tuloaan Suomessa

Suomen Egyptinmaut ry:n puheenjohtaja Marika Landen kertoo, että egyptinmau on Suomessa vielä pieni rotu. Yhdistyksen tehtävänä on tehdä sitä tunnetuksi, välittää pentuja ja pitää kasvattajien työtä esillä.
Mahdollisimman moni egyptinmaukasvattaja yritetään saada mukaan Uudenmaan Rotukissayhdistyksen näyttelyyn Riihimäelle 2.10., jossa rotua pääsee tapaamaan ja näkemään käytännössä.
Lähi-Idässä on kautta aikojen ollut egyptinmaun näköisiä kissoja. Kansainvälinen Kissaliitto hyväksyi egyptinmaun roduksi vuonna 1992. Ensimmäinen egyptinmau tuotiin Suomeen USA:sta 1993.
Nykyisin Suomessa on muutama egyptinmau.

Lihaksikas kissa
Egyptinmau on keskikokoinen, lihaksikas kissa, joka on hieman korkeuttaan pidempi. Takajalat ovat etujalkoja hieman pidemmät ja näyttääkin kuin mau kävelisi varpaillaan. Tassut ovat sirot. Häntä on keskipitkä ja kapenee kärkeä kohti.
Kiilamaisen pään linjat ovat pehmeästi pyöristyneet, joten suoria linjoja ei ole. Profiilissa on kevyt painauma ja kuono levenee hieman tyveä kohti yhtyen kauniisti poskiin. Vain aikuisilla kolleilla sallitaan voimakkaat posket.
Keskikokoiset tai isot korvat ovat tyvestä avoimet ja jatkavat pään linjoja pystyasennossa. Korvien kärjissä voi olla pienet tupsut. Keskikokoiset silmät ovat mantelinmuotoiset ja väriltään karviaismarjan vihreät. Nuorilla kissoilla sallitaan keltainen silmien väri 1,5 vuoden ikään saakka. Maun tulisi näyttää uteliaalta ja aktiiviselta kissalta ja sen ilme on usein huolestunut.

Kolme eri väriä
Egyptinmaulla on kolme hyväksyttyä väriä: hopeatäplikäs (MAU ns 24), ruskeatäplikäs (MAU n 24) sekä mustasavu (MAU ns).
Ruskeatäplikkäästä käytetään usein myös nimitystä pronssitäplikäs. Sen väri on lämpimän ruskea ja kuviot ovat mustat tai aivan tummanruskeat. Mustasavulla pitää olla näkyvissä täplikäs haamukuviointi, mikä erottaa sen muiden rotujen savumuunnoksista, joilla haamukuviot eivät ole toivottavia.
Maun täplät saavat olla vaihtelevan muotoisia ja erilaiset kummassakin kyljessä, mutta niiden pitää erottua selvästi pohjaväristä.

Monenlaiset temput

Kissan opettaminen innostaa kissan ja omistajan yhteisiin hetkiin, joista on loputtomasti iloa ja hyötyä molemmille.

Hyödyllisiä taitoja ja hauskaa huvittelua

Valtaosa kissoista oppii tekemään erilaisia temppuja, jos oppiminen on mielekästä ja kivaa. Monet kissat oppivat ulkoilemaan valjaissa ja matkustamaan kuljetuskopassa. Toiset kissat oppivat jopa vilkuttamaan, pujottelemaan, kierähtämään ja matkustamaan olkapäällä.
– Kaikki kissat oppivat itselleen sopivia temppuja, mutta ne voivat olla erilaisia. Jollekin yksilölle voi opettaa tiettyjä asioita, mutta samat asiat eivät onnistu yhtä helposti kaikilta kissoilta. Omassa kodissani on hyvin erilaisia kissoja, joille olen opettanut erilaisia temppuja, sanoo Elina Väyrynen.
Turkulainen Elina Väyrynen, 34, on luokanopettaja, kolmen kissan omistaja ja kokenut kissojen kouluttaja. Hän on kirjoittanut vastikään ilmestyneen Suuri kissatemppukirja -kirjan.
Kirjan valokuvaajalla Jan Nyströmillä on pitkäaikainen kokemus kissojen ja muiden lemmikkieläinten kuvaamisesta. Tekijöiltä on aiemmin julkaistu teos Kissan aktivointi.

Koulutus aina kissan mukaan
Kissat ovat aina yksilöitä. Jotkut niistä ovat hieman itsepäisiä, toiset rauhallisia ja toiset taas erittäin vilkkaita. Kissojen oppimiskyvyt ja -tavat vaihtelevat, mutta Elina Väyrynen uskoo, että kaikille kissoille voi opettaa jotain.
– Minun eteeni ei ole tullut yhtään kissaa, joka ei jotakin oppisi. Kaikki lähtee siitä, että omistaja-kouluttaja tuntee kissansa sekä sen mieltymykset ja tavat. Niitä hyväksikäyttäen pystyy suunnittelemaan mitä kissalle kannattaa opettaa ja millaisella tahdilla koulutusta kannatta tehdä.
Rodullakin saattaa olla merkitystä.
– Roduissa on joitakin oletettuja ominaisuuksia. Toiset ovat esimerkiksi aktiivisempia kuin toiset. Aktiiviset rodut vaativat jo lähtökohtaisesti enemmän virikkeitä ja se on hyvä ottaa huomioon jo hankintavaiheessa. Jos ottaa aktiivisen kissan eikä sen kanssa tee mitään, se tylsistyy ja saattaa kehittää jopa jonkinlaisia pakko-oireita.
Myös rotujen sisällä on paljon yksilöllisiä eroja.

Ruokapalkka ja naksutin
Elina Väyrynen käyttää ruokaa pääasiallisena palkitsemiskeinona.
– Pääasiassa käytän naksutinkoulutusta, joka perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Naksaus kertoo kissalle koska hän on onnistunut jossain ja naksautuksen jälkeen seuraa ruokapalkkio.
Naksutin toimii muutenkin hyvänä merkkinä oikeasta toiminnasta.
– Jos huomaan, että kissa tekee milloin tahansa jotakin mielestäni hienoa ja se olisi kiva pystyä toistamaan, naksutin ilmaisee, että jotakin hyvää on tapahtunut. Kun toistoja tulee riittävästi, kissa alkaa vähitellen oppia tekemisen.
Uusissa ja haastavissa tilanteissa Väyrynen käyttää vaiheittaista opettamista, jolloin pilkotaan opiskeltava asia mahdollisimman pieniin osiin. Pienistä osista koostuu vaativaltakin vaikuttavia temppusarjoja.
– Lisäksi olen käyttänyt myös vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä, esimerkiksi vartalon ohjausta. Ohjaajan vartalon suunnalla ja liikkeellä saadaan ohjattua myös kissan liikettä.
Mallioppiminenkin on käypä tapa opettaa kissaa.
– Kissat seuraavat toisten kissojen toimintaa ja oppivat sitä kautta ikään kuin vahingossa, selvittää Väyrynen.

Rock-tähti Michael Monroe kissojen ikuinen ystävä

– Kissat ovat parhaita mahdollisia ihmisen seuralaisia. Ne antavat pyyteetöntä rakkautta eivätkä tuomitse koskaan ketään, sanoo Michael Monroe.

Rokkari Michael Monroe tunnetaan eläinrakkaana artistina, erityisesti kissat ovat olleet aina lähellä hänen sydäntään. Monroe on antanut kasvot monille eläinsuojelukampanjoille ja hän itsekin on vaimonsa kanssa onnellinen kahden kissan omistaja.
– Kissat ovat parhaita mahdollisia ihmisen seuralaisia. Ne antavat pyyteetöntä rakkautta eivätkä tuomitse koskaan ketään. Kissat eivät manipuloi eivätkä kieroile. Olen toisinaan sanonutkin, että mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan kissojani, toteaa Michael Monroe.
Michael pitää myös kissan itsenäisestä luonteesta; kissa tekee mitä haluaa, silloin kuin haluaa. Kissalla on siis oma tahto eikä se tee pakolla mitään.
– Kissoja on helppo hoitaa, sisäkissoja ei tarvitse edes ulkoiluttaa. Ne tarvitsevat vain yksinkertaisia asioita: vettä, ruokaa ja rakkautta. Vastalahjaksi ihminen saa niiltä paljon.
Kissoja pitää myös ymmärtää oikein.
– Kissat eivät esimerkiksi ymmärrä rankaisemista, se on ihmisen keksimä juttu. Jos kissa vaikkapa pissaa jonkun kenkään, ei siitä pidä suuttua tai rankaista. Muutenkaan eläimiä ei saa satuttaa eikä loukata missään tapauksessa.

Kissoja kaiken ikää
Michael on elänyt kissojen parissa oikeastaan koko elämänsä. Michaelin lähestyessä murrosikää hänen äidillään oli kaksi naaraskissaa, jotka saivat pentuja.
– Taloudessamme oli kymmenkunta kissaa yhtä aikaa. Vaikka pentuja annettiin pois, taloon jäi vielä kolme pentua kahden aikuisen kissan lisäksi, muistelee Michael. Toinen äidin maatiaiskissoista eli jopa 22 vuotta.
Michael asui kymmenkunta vuotta New Yorkissa, aina 90-luvun puoleen väliin asti. Rokkarin seurana eli Susi-kissa, jota oli aiemmin kohdeltu kaltoin.
– Susi oli pitkäkarvainen, ragdollin tyyppinen kissa, jota Yhdysvalloissa kutsuttiin himalajalaiseksi. Susi oli minulle kovin rakas lemmikki.
Susi oli myös julkkis; kissa esiintyi parin levyn kannessa ja oli mukana keikoillakin. Se matkusti lentokoneissa ja asusteli hotelleissa isäntänsä kanssa. Lopulta se muutti Michaelin kanssa Suomeen. Susi kuoli 16-vuotiaana.

Talvi on ankara myös kissoille

Kissa pärjää huonosti Suomen luonnossa

Kissa ei kuulu Suomen luontoon. Asia on hyvin yksinkertainen: kissa on vieraslaji, joka ei pärjää Suomen talven karuissa olosuhteissa. Sitä paitsi kissa tekee vapaana liikkuessaan arvaamatonta tuhoa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUNC kertoo, että kissat ovat ajaneet maailmanlaajuisesti jopa 33 lintu-, matelija- ja nisäkäslajia sukupuuttoon.
Villiintyneet kissat ovat Suomessakin ongelma. Tarkkoja lukuja luonnon armoilla elävien kissojen määristä ei ole olemassa, mutta hylättyjä kissoja arvellaan liikkuvan Suomen metsissä yllättävän runsaasti.
– On arvioitu, että kissoja on luonnossa suunnilleen saman verran kuin niitä palautuu löytöeläintaloihin. Vuosittain kissoja löytyy noin 10 000 – ei ole ainakaan yläkanttiin arvioitu, että saman verran niitä liikkuu vapaina, toteaa vastaava viestintäpäällikkö Annukka Seppävuori SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitosta.

Helppo saalis
Luonnossa liikkuvat kissat ovat joko hylättyjä, karanneita tai lähtöisin villiintyneistä kissapopulaatioista.
Viilenevissä syysöissä vapaina liikkuvat kissat kohtaavat monia vaaroja, joista kylmyys ei ole pienin.
– Selviytyminen on yksilöllistä. Pitkäkarvainen kissa voi pärjätä paremmin kuin lyhytkarvainen, mutta korvat ja polkuanturat ovat kaikilla kissoilla herkät paleltumisille, Seppävuori kertoo.
Kylmyyden lisäksi villikissoja uhkaa ravinnonpuute.
– Lemmikkikissan saalistustaidot ovat yleensä heikot: ei se tiedä, miten luonnossa etsitään ruokaa. Jopa niin sanottuja navettakissoja yleensä ruokitaan, eivät ne elä pelkillä hiirillä.
Lisäksi kissoja uhkaavat muut vaarat. Avuton lemmikkikissa on helppo saalis esimerkiksi ilvekselle. Kaupunkiolosuhteissa villiintynyttä kissaa uhkaa muun muassa liikenne.
– Villiintyneitä kissoja on sekä maalla että kaupungissa, mutta huomattavasti enemmän niitä on kaupunkien ulkopuolella. Ainakin pääkaupunkiseudulla vapaana liikkuviin kissoihin kiinnitetään hyvin huomiota. Täällä ymmärretään aika hyvin, ettei kissan kuulu liikkua kaupungissa vapaana, Seppävuori pohtii.