Ennaltaehkäisy on parasta ja tehokkainta terveydenhoitoa. Luontaisterveys kertoo, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tukea terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksien puhkeamista. Luonto on paras lääkäri, erityisen painoarvon lehdessä saa luonnonmukainen ravinto, liikunta sekä turvalliseksi havaitut luontaisterapiat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Luontaisterveys antaa työkaluja myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja lujittamiseen.
Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano, 47, asuu perheensä kanssa maalaismiljöössä Siuntiossa noin puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Kaunis, linnamainen talo löytyy mutkittelevan peltojen reunustaman reitin varrelta, päättyvän tien päästä. Kolmikerroksisen kivilinnan ympärillä on sekametsää. Maalla asumista Johanna nimittää hyvänolonsa salaisuudeksi, ja sanoo, että hiljaisen ympäristön valinta on ollut tietoista.
– Tänne kotiimme liittyy kolme minulle tärkeää asiaa: rauha, luonnon äänet ja meikittömyys. Täällä elän ikään kuin omassa kuplassani. Musiikki ei juuri soi muuta kuin lauluharjoitusteni aikana. Radiota kuuntelen harvoin. Miehelläni Antti-Pekalla ja 10-vuotiaalla pojallamme Aleksanterilla on alakerrassa miesluola, jossa he voivat katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata tietokonepelejä mielin määrin.
Itse nautin vapaa-aikanani kodin hiljaisuudesta, toki minäkin kuuntelen välillä poikamme kanssa hänen tykkäämäänsä musiikkia.
Johanna Rusanen-Kartano kasvoi kolmilapsisessa perheessä Kuopiossa. Hänen isänsä Pertti Rusanen toimi kanttorina Kuopion seurakunnassa.
– Olin kaksi ja puolivuotias, kun Savon Sanomiin tehtiin juttu nuoresta, vastavalmistuneesta isästäni, joka oli juuri tullut Kuopioon kanttoriksi. Istun kuvassa isäni sylissä ja kuvatekstissä kerrotaan, että minä osaan laulaa lastenlaulun Aa, aa, Heikki nuotilleen, Johanna kertoo laulutaipaleensa alusta. Tämän tarinan hän on kuullut ja lukenut leikekirjasta. Ensimmäinen oma muisto esiintymisestä liittyy Kuopion musiikkiopiston pääsykokeisiin, jossa hän esitti laulun Minun kultani kaunis on.
– Annoin siellä kaikkeni ja yliesiinnyin jokaisen ”hei luulia illallaan” niin, että opettajia nauratti.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 4/2019!
Suomen luonnossa kasvaa noin sata erinomaisen maukasta ja ravinnepitoista villiyrttiä eli luonnonvaraista kasvia, jotka kelpaavat ihmisravinnoksi. Villiyrttejä voidaan käyttää esimerkiksi ruokien ja leivonnaisten maustamiseen, juomien valmistamiseen, annosten koristeluun sekä pääraaka-aineina esimerkiksi salaatteihin, leipiin, keittoihin ja muhennoksiin.
Lisäksi villiyrttejä käytetään ravintolisissä, lääkkeissä, lemmikkieläintuotteissa, hyvinvointituotteissa ja kosmetiikassa.
– Niin sanottuja kauppayrttejä eli kaupalliseen myyntiin yleisesti kerättäviä yrttejä on Suomessa kolmisenkymmentä. Kauppayrttilistaa ei tosin nykyään enää ylläpidetä, mutta listalle aikoinaan päätyneet kasvit ovat sellaisia, jotka on melko helppo oppia tunnistamaan ja joita voidaan käyttää monipuolisesti hyödyksi, toteaa villiyrttineuvoja, biologi Lily Laine.
Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa sellaisilla kasveilla, joita on hankala sekoittaa muihin luonnonkasveihin.
– Poimulehti, puna-apila ja nokkonen ovat aloittelijalle turvallisia kasveja. Kun oppii keräämään ja käyttämään niitä, voi vähitellen laajentaa osaamista. Ei ole syytä yrittääkään opetella kaikkia villikasveja kerralla, vaan kasvukauden aikana voi pyrkiä ottamaan haltuun 2–3 uutta kasvia.
Villiyrttien maailmaan pääsee kätevimmin tutustumaan osallistumalla ohjatulle villiyrttiretkelle, jolla koulutettu villiyrttineuvoja esittelee villivihannesten tuntomerkkejä, kasvupaikkoja ja mahdollisia näköislajeja. Retken tavoitteeksi voi ottaa vaikka vain yhden kasvin tunnistamisen.
– Monesti retkellä silmät avautuvat ja alkaa havainnoida ympäröivää luontoa aivan uudella tavalla. Oppimisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että ei yritä omaksua liikaa tietoa kerralla, Laine toppuuttelee.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 3/2019!
Suomessa skolioosia hoidetaan pääosin tukikorsetti- ja leikkaushoidon avulla. Skolioosispesifien harjoitteiden positiivisista vaikutuksista on jo tutkimusnäyttöä, mutta Suomessa niiden käyttö on fysioterapeutti Merja Soanjärven mukaan edelleen vähäistä.
Nuoruusiän skolioosi aiheuttaa edetessään vartalon lievää tai vakavaa epäsymmetriaa ja rajoittaa pahimmillaan esimerkiksi rintakehän ja rintakehän alueen sisäelinten toimintaa. Yksi yleisimmistä skolioosin muodoista, ns. idiopaattinen skolioosi, kehittyy yleensä lapsuus- ja teini-iän kasvupyrähdyksen aikana. Suomessa hoitona käytetään tyypillisesti tukikorsettihoitoa. Vaikean skolioosin hoito voi edellyttää leikkausta.
Tiettyjen liike- ja hengitysharjoitteiden on todettu vähentävän selkärangan kiertymistä lievissä ja kohtuullisissa skolioositapauksissa verrattuna tapauksiin, joissa näitä harjoitteita ei tehty. Esimerkiksi
Saksassa skolioosia on hoidettu tällä menetelmällä jo pitkään. Skolioositerapiaan erikoistuneen fysioterapeutti Merja Soanjärven mukaan hoitomuoto sopisi hyvin etenkin lasten ja nuorten skolioosin hoitoon.
Hengitys- ja liikeharjoitteet on kehitetty linjaamaan selkärankaa ja ylläpitämään sen liikkuvuutta. Ne perustuvat saksalaisen, itsekin skolioosista kärsineen, Katharina Schrothin kehittämiin liikesarjoihin. Näiden harjoitteiden lisäksi tsekkiläisen lääkäri Richard Smisekin kehittämä aktiivinen harjoitusmenetelmä, ns.spiraalistabilaatio, auttaa vahvistamaan selkärankaa tukevia lihaksia.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 2/2019!
Keho varoitteli Piia Korisevaa, 46, liian kovasta tahdista, mutta hän sulki sen viesteiltä korvansa: eihän hänelle mitään pahaa voisi tapahtua, hänhän oli korvaamaton ja jaksoi kyllä, vaikka vähän kivisti!
– Minulla on ollut teini-iästä lähtien migreeniä, mutta sillä kertaa oireet eivät menneetkään lääkkeillä ohi. Migreeni jatkui monta päivää ja lopulta teatteri-
esityksessä huomattiin, että oikea puoli kehostani toimii hassusti. Avomieheni vei minut terveyskeskukseen, ja sieltä minut passitettiin kiireellisesti Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Olin saanut aivoinfarktin, Koriseva kertaa kesän 2008 tapahtumia.
Sairaalayön aikana Korisevan toimintakyky romahti. Ensin oikea jalka lakkasi toimimasta, sitten käsi. Vähitellen puhe muuttui puuroksi ja kohta näkökykykin petti.
– Se oli pitkä yö pohtia, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Lapseni olivat pieniä ja ajattelin, onko nyt minun aikani lähteä. Kuitenkin päällimmäisenä oli tunne siitä, että minulla on ollut hirveän hyvä elämä ja tiesin, että lapsistani pidettäisiin huolta, vaikka minun matkani päättyisikin. Pelko hävisi ja tilalle tuli kiitollisuus.
Mutta vielä ei ollut Piian aika lähteä, vaan elämä vain painoi paussinapin kunnolla pohjaan. Aivoinfarktia seurasi pitkä kuntoutusjakso. Kaikki oli aloitettava alusta. Koriseva ei osannut kunnolla seistä saati kävellä. Oikea jalka ja käsi olivat tunnottamat ja halvaantuneet.
– Minulle ehdittiin jo sanoa, että saattaisin viettää loppuelämäni pyörätuolissa. Sitten eräs ihana hermoratahieroja huomasi, ettei selkäytimessäni ole mitään vikaa, käskyt eivät vain kulje lainkaan aivoista raajoihin. Selvisi, että voisin opetella kaikki unohtamani taidot uudestaan.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 1/2019!
Miten muutos saadaan aikaan?– Kenenkään sellaisen, jolla ei ole kokemusta raudanpuutteen hoidosta, on vaikea hoitaa oireista raudanpuutetta ilman anemiaa pelkän tutkimustiedon varassa, Widenius sanoo.
– Hoitokokemukseni mukaan isolla osalla perimmäinen syy on jokin muu kuin mielenterveydellinen ja aika usein etenkin varastoraudan puute, Widenius kertoo.
– En tiedä, perustaako SPR ratkaisunsa tutkimuksen vai kustannuksiin, mutta itse olen törmännyt tutkimukseen, jossa raudanpuutteen hoito ei parantanut elämänlaatua. Siinä on kuitenkin seurattu rautahoidon saajia vain kolmen kuukauden ajan, joka on aivan liian lyhyt. Sinäkin aikana tutkimuksessa toki väsymys puolittui. Riittävä hoito varastoraudan vajauksen hoitoon kestää 6–12 kuukautta, Widenius kertoo.
Suomen kansa tuntee tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin, 50, Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailun tiukkana tuomarina, joka ei ole epäillyt antaa kovaa palautetta kilpailijoille.
– Miehet käsittelivät kilpailijoita silkkihansikkain ja minä sitten vähän näpäytin jalkatekniikasta tai hartialinjasta jotain kriittistä, Helena nauraa hyväsydämisesti tuomarikollegoilleen Jorma Uotiselle ja Jukka Haapalaiselle yhtään väheksymättä kummankaan ammattitaitoa.
– Jos esitys ei mennyt nappiin, kyllä minä sanoin sen suoraan, sillä minua on pyydetty sinne tuomariksi, ei kaunistelemaan asioita. Ankara palaute kolahti välillä kovaa, koska kaikki opettajat ja heidän oppilaansa olivat harjoitelleet rankasti jokaista esitystään, joiden välillä oli vain viikko. Se on lyhyt aika oppia uusi tanssi ja uusi koreografia, Helena tietää.
Miljoonayleisön edessä on kovaa saada ankaraa kritiikkiä; tämä on vuosien varrella näkynyt ajoittain myös ruudun taakse tunteenpurkauksina, itkuina ja hampaiden kiristelyinä.
– Näin pakostakin tapahtuu, mutta kaikki kilpailijat tietävät, että palaute kohdistuu tanssitekniikkaan ja suoritukseen, se ei ole millään tavalla henkilökohtaista. Kaikki kilpailijat ovat mielettömän rohkeita, sillä he panevat itsensä täysillä likoon ja koko kansan arvosteltavaksi. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, miltä se tuntuu.
Yhdestä asiasta Helena on varma: Parhaimmillaan 1,6 miljoonaa katsojaa kerännyt Tanssii Tähtien Kanssa on ihastuttava ohjelma.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 10/2018!
Vuoden 1991 tangokuningatar Kaija Pohjola, 67, on aina ollut toimelias nainen. Hän kuvaileekin itseään on-off-ihmiseksi ja kun on-nappi on päällä, tulosta syntyy. Hän on myynyt moottoripyöriä ja autoja, kukkia ja huonekaluja, laulanut ja ajanut yöt pitkät omaa keikkabussiaan. Vastoinkäymisten hetkelläkään hän ei ole jäänyt tuleen makaamaa vaan päinvastoin. Aina se ei ole ollut paras ratkaisu. Hän tunnustaakin, ettei puolisonsa kuoleman jälkeen rauhoittunut riittävästi suremaan ja se kostautui.
– Ajattelin selviäväni murheesta suurin piirtein saman kaavan mukaan kuin olin selvinnyt vanhempieni ja veljeni kuolemasta. Ei se niin mennyt. Puolison menettäminen aiheutti erilaista tuskaa, varsinkin kun Sepon lähtö oli niin traaginen ja äkillinen, Kaija kertoo.
Matka tanssilavojen valoista kohti elämän pimeämpää hetkeä alkoi, kun Kaija Pohjola elokuussa 2007 menetti äkillisesti aviomiehensä, Seppo Pohjolan, yli 30 vuoden liiton jälkeen.
Kaija ja Seppo olivat menneet elokuisena iltana 2007 nukkumaan. Kaijaa yli viisitoista vuotta vanhempi puoliso oli kärsinyt pitkään sydänvaivoista ja kävi levolle erityisen väsyneenä. Myöhemmin yöllä mies sai infarktin ja kuoli. Ennen ambulanssin saapumista Kaija yritti elvyttää Seppoa henkiin, tuloksetta.
– Toki tiesin, että niin voi käydä, mutta siitä huolimatta puolison menettäminen 30 yhteisen vuoden jälkeen tuntuu tuskaisen pahalta, Kaija kuvaa ja sanoo, että hänelle jäi vahva tunne, että Seppo aavisti lähtönsä.
– Ennen yöpuulle käymistä Seppo otti sormuksen nimettömästään pois ja pani sen pöydälle. Hän ei koskaan aiemmin ollut tehnyt niin. Hän sanoi, että ”Kaija minä annan sinulle uuden mahdollisuuden”. Olin ihmeissäni, että mitä hän höpöttää ja sanoin, että pane se sormus takaisin sormeesi. Ei hän pannut. Ja aamulla häntä ei enää ollut.
– Kuolintodistuksessa lukee, että sydämestä löytyi merkkejä useammista pienistä infarkteista, joten Sepolla on varmasti ollut tuntemuksia niistä. Tämä elokuun yöllinen vei hänet sitten minun ja perheeni luota pois.
Siihen oli totuttava.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 9/2018!
Mineraalimeikit ovat luonnollisista mineraaleista jauhettuja hienojakoisia ja puuterimaisia meikkituotteita, joihin ei käytetä lainkaan nestemäisiä raaka-aineita. Luonnonkosmetiikkasarjojen mineraalimeikit eivät sisällä mitään synteettisiä aineita, kuten keinotekoisia pigmenttejä, hajusteita tai säilöntäaineita.
Anna Kivirinne jyväskyläläisestä Ekokampaamo-ekohoitola Korennosta kertoo, että mineraalimeikeillä saa aikaiseksi erinomaisen meikkipohjan. Jauhemaista mineraalimeikkipohjaa tupsutellaan iholle meikkisiveltimellä kuin puuteria.
– Mitä enemmän kerroksia lisää, sitä peittävämpi on lopputulos. Mineraalimiekeillä voi peittää jopa tatuointeja ja arpia. Kivimineraalit ovat elotonta ainesta, jonka läpi iho saa hengittää ja parantua.
Hiustenlähtö ja muut hiuspohjan häiriötilat ovat kiusallinen ja yleinen ongelma. Joskus vaivan taustalla voi olla sairaus, mutta usein selitys poikkeukselliselle hiustenlähdölle löytyy elämäntavoista ja -tilanteesta, stressistä, hormonaalisista syistä, lääkeaineista tai kemiallisista käsittelyistä; jopa synteettisistä pesuaineista, jotka tukkivat hiustupet.
Ekokampaaja Jaana Seppä forssalaisesta ekokampaamo Luonnonkauniista tutkii kampaamossaan asiakkaiden hiuspohjan kunnon mikrokameralla, joka suurentaa hiuksen rakenteen ja hiuspohjan 200-kertaiseksi. Näin saadaan yksityiskohtaista tietoa siitä, mistä hiuspohjan oireet voivat johtua.
Seppä jatkaa, että intialainen päähieronta on hyväksi kaikille hiuspohjatyypeille. Myös Ekokampaajalla tehdyt puhdistushoidot, kuten merilevä ja savinaamiot hoitavat hiuspohjaa ja ammattilainen osaa valita oikeat aineet.
Hiusten energialeikkaus on metodi, jonka avulla saadaan aikaan puhdas ja selkeälinjainen leikkaus. Se kunnioittaa hiusten omaa tahtoa asettua luonnollisesti kasvusuuntansa ja taipuisuutensa mukaan. Energialeikkaus saa hiukset tuntumaan luonnollisilta, ilmavilta, paksummilta, elävämmiltä ja jopa taipuisammilta.
Ekokampaaja Arja Kuuri-Riutta porilaisesta Ekoletti-ekokampaamosta jatkaa, että energialeikkaus on kokonaisvaltaisen rentouttava hoito, joka toteutetaan jokaiselle asiakkaalle yksilöllisesti.
– Hoito alkaa aina intialaisella päähieronnalla, joka paitsi rentouttaa, myös vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Itse hieron samalla myös korvien alkupisteet. Hieronnan jälkeen hiukset pestään ja ne leikataan märkinä saksia käyttäen. Energialeikkauksessa ei jutella ylimääräisiä, vaan tilanne on rauhallinen ja rentouttava. Kuuri-Riutta kertoo, että leikkaus antaa asiakkaalle sitä, mitä hän kaipaa.
Kasvivärit ovat ovat hellävarainen ja luonnollinen tapa saada hiuksiin upeitä sävyjä ja kiiltoa. Aidot kasvivärit sisältävät vain luonnon omia aineita, eivät lainkaan synteettisiä kemikaaleja. Tavallisimpia kasvivärjäykseen käytettäviä kasveja ovat henna, indigo ja cassia, joita sekoittamalla saadaan monia erilaisia, luonnollisen kauniita sävyjä vaaleista ja beigestä punaisiin ja ruskeisiin, jopa mustaan.
Ekokampaaja Carola Vento porvoolaisesta ekokampaamo Carolinasta kertoo, että kasvivärjäys sopii kaikille. Värjäyksessä käytettävillä kasveilla on myös hoitavia ominaisuuksia.
– Kasvivärit tehdään jauhetuista kasvinosista, jotka kuorivat ihanasti päänahkaakin. Kasvivärjäyksen jälkeen hiukset ovat kiiltävät ja helposti kammattavat. Kasvivärjäyksestä on saatu apua päänahan ongelmiin, kuten hilseilyyn, minkä lisäksi kasviväri voi hidastaa hiusten ohenemista.
Oletko ajatellut seuraavaa kahta toimenpidettä ikääntyvän ihon hoidossa: ryppyjen vähentäminen ja kiinteytys? Molemmat näistä ovat yhteydessä kollageenin ja elastiinin muodostukseen ihossa. Tähän puolestaan vaikuttavat monet tekijät. Jos ihosi suojabarriäärin toiminta on heikentynyt ja ihosi on tulehduksellisessa tilassa, ihon ikääntymisvauhti kaksinkertaistuu. Kiinnitä huomiota ihosi terveyden optimointiin, ennen kuin hoidat oireita.
Säännöllinen liikunta on tärkeää. Liikunta pitää kudokset kiinteinä ja mielen virkeänä vilkasuttaessaan koko kehon verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Jopa aivojen verenkierto paranee. Ulkoliikunta kirkastaa ihoa ihosolujen saadessa happea
Artikkelin kirjoittanut Tarja Saari tekee kokonaisvaltaisia kauneushoitoja yksilöllisesti probioottisella Esse -luonnonkosmetiikan sarjalla. Hänen hoitohuoneensa KAUNIS ELÄMÄ sijaitsee Espoon Suur-Leppävaaran alueella.
Voit lukea Tarja Saaren koko artikkelin sekä muut Luontoäidin kauneusvinkit kokonaisuudessaan Luontaisterveys -lehden numerosta 8/2018
Lohjan Pusulanjärven rantamaisemaan rakennetussa vihreässä omakotitalossa on valoa ja tilaa hengittää. Ikkunoista avautuu upea näkymä seesteiselle järvelle.
Laulaja Hanna Ekola on kuuhullu ja kuvailee, mistä kuu nousee ja kuinka se kiertää yön aikana toiselle puolelle järveä.
– Haluan nähdä kuun yölläkin, kun herään ja siksi en vedä makuuhuoneessani verhoa ikkunan eteen, Hanna paljastaa.
Kun kuuntelee valoisassa olohuoneessa Hannan heleää ääntä, on vaikea kuvitella, millaiset tunnelmat olivat kymmenen vuotta sitten, kun hänen muusikkomiehensä
Juha ”Lido” Salonen yllättäen menehtyi syöpään ja Hanna jäi kahdestaan 10-vuotiaan poikansa kanssa. Talosta oli tuolloin valmiina vasta perustukset ja edellinen kotikin myymättä.
– Luonnollisesti olin shokissa. En ollut tottunut hoitamaan mitään taloon tai sen tekniikkaan liittyviä asioita. Juha oli aina huolehtinut niistä. Hän oli elämäni turva, ja yhtäkkiä hän oli poissa. Jäähyväisille oli aikaa noin vuorokausi. Poikamme Lassi kuitenkin kysyi, että ”Äiti, kai me kuitenkin rakennetaan se talo?”
Rakennustyömaan miehet olivat kannustavia ja auttavaisia, joten aina niinä päivinä, kun en ollut keikalla, kokosin itseni aamuisin ja menin työmaalle tekemään jotakin, Hanna muistelee.
Siinä tulivat sitten rautakaupat ja rakennusvälineet tutuksi. Hanna kertookin pientä ylpeyttä äänessään, että kun hän on ollut taloa rakentamassa kivijalasta lähtien, hän myös osaa sitä hoitaa.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 8/2018!
Kyllä Marjaana ne tunsi. Kauhistuneet katseet, inhoavat tuhahdukset ja ilkeät supatukset. Joka paikassa pelotti ja ahdisti. Asiakaspalvelussa hän oli näkymätön, lääkärissä ei kuunneltu, ravintolassa piti varmistaa tuolin kestävyys. Lentomatka hirvitti: mahdunko minä penkkiin, riittääkö turvavyö, tulenko kuulluksi, kohdatuksi, ymmärretyksi?
– Otin tavakseni nolata itseni ennen kuin muut ehtivät. Kerroin kaikki läskivitsit jo heti paikalle pyrähtäessäni, ettei minun tarvitsisi kuulla niitä muilta. Se oli minun suojautumiskeinoni ja roolini, mutta se ei kummunnut aidosta itsevarmuudesta, vaan nolaamisen pelosta, Marjaana Lehtinen muistelee.
Hän on koko elämänsä ollut pikkuisen pullea, mutta raskauksien myötä painoa alkoi kertyä kymmeniä kiloja. Toisen raskauden loppuvaiheessa vaaka heilahti noin 170 kiloon.
Mutta viis kiloista! Vaa’an lukemaan tuijottelu ei kerro elämänlaadusta juuri mitään: ainakaan sitä, kuinka paljon itse itsestään pitää ja miten tulee itsensä ja muiden kanssa toimeen. Lehtinen tiesi painavimmillaan ja tietää edelleen, 80 kiloa hoikempana, että kauneus ei katso kokoa vaan itsevarmuutta.
– Sain usein kuulla olevani ”läskiksi kaunis”. Mitä ihmettä, missä vaiheessa lihavasta ja rumasta on tullut synonyymeja? Jos ihmisellä on hyvä, itsevarma olo, se huokuu koko hänen elämäänsä, myös ulkonäköön. Itsevarma ihminen on kaunis sisältä!
Marjaana Lehtinen tunnetaan kehopositiivisuuden keulakuvana. Häntä ja muita kehopositiivisuuden puolesta puhujia on kritisoitu siitä, että kehopositiivisuus antaa lihaville oikeuden ylpeillä kiloillaan, vaikka yleisesti tiedetään ylipainon olevan terveysriski. Ajatus kuulostaa aika hullulta. Miksei kaikilla, koosta tai muista ulkonäköseikoista huolimatta, olisi oikeus olla ylpeitä itsestään ja onnellisia elämässään?
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 7/2018!
