Ennaltaehkäisy on parasta ja tehokkainta terveydenhoitoa. Luontaisterveys kertoo, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tukea terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksien puhkeamista. Luonto on paras lääkäri, erityisen painoarvon lehdessä saa luonnonmukainen ravinto, liikunta sekä turvalliseksi havaitut luontaisterapiat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Luontaisterveys antaa työkaluja myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja lujittamiseen.

Souvarit-yhtyeen solisti Lasse Hoikka:

Lasse Hoikka pyrkii syömään terveellisesti. – Aamuni alkaa aina puurolla. Lounaaksi syön usein monipuolisesti kalaa.

Lappi on voimavarani

Suomen tanssiorkestereiden eliittiin kuuluva Souvarit on Lasse Hoikan, 64, johdolla tanssittanut kansaamme yli 40 vuotta. Takana on miljoona myytyä äänitettä, lähes kymmenentuhatta keikkaa ja miljoonia keikkakilometriä. Tahti ei näytä hiipumisen merkkejä, sillä vuoden 2020 keikkakalenteri on jo lähes täyteen buukattu.

– Olemme rajoittaneet keikkamäärän 120 esiintymiseen vuodessa, se on ehdoton maksimi. Vuonna 1986 teimme 252 keikkaa ja heinäkuussa 32 keikkaa, vaikka päiviä on vain 31 siinä kuussa, mutta silloin oli

Miehikkälän Pelimannipäivillä päivällä toritanssit ja illalla lavakeikka, Lasse kertoo ja sanoo, että toistaiseksi orkesteri ei ole hyllyttänyt juhannusesiintymisiään, vaan rientää riemulla viihdyttämään keskikesän juhlaa viettäviä tanssin ystäviä.

– Tänä vuonna meillä on vielä elokuussa neljä keikkaa, ja sen jälkeen jäämme hyvin ansaitulle kesälomalle ja lähdemme Rautukoplan kanssa kalareissulle Norjaan.

Tanssiva yleisö palkitsee

Lasse Hoikka syntyi kymmenlapsiseen Matti ja Aini Hoikan perheeseen Tervolan Koivun kylään. Matti-isä oli maanviljelijä ja kyläseppä sekä taitava pelimanni. Aini-äiti oli lahjakas laulaja, joten musiikilliset lahjat periytyivät myös Lasseen, jota kiinnosti rumpujen soittaminen. Hän pääsikin kymmenvuotiaana kokeilemaan paikallisella työväentalolla rumpuja – omat rumpunsa hän hankki kemiläisestä musiikkiliikkeestä vuosikymmen myöhemmin. Nuoruudessa Hoikka soitti eri rock-kokoonpanoissa, muun muassa sukulaispoikiensa Santiago-yhtyeessä sekä omassa Kuulalaakeri-yhtyeessään.

– Varsinainen muusikon urani alkoi vasta Pauli Pirttijärvi, Juhani Juusola ja Huumor-Humppa -yhtyeessä Tyrnävän maamiesseuran naistentansseissa, Lasse kertoo.

Soittamisen ohella Lasse teki arkipäivät töitä rakennusmiehenä, koska yhtyeellä oli keikkoja vain viikonloppuisin. Vuonna 1978 Hoikan täytyi valita ulkomailla reissaavan rakennustyöläisen ja muusikon ammatin välillä. Hän oli perustanut perheen ja tulossa oli lapsi. Kun hän sai isänsä hitsaaman peräkärryn keikkamatkoilleen, hän valitsi muusikon elämän ja perusti Souvarit-yhtyeen.

– Me emme ole leipääntyneet työhömme. Paras palkinto on edelleen tanssiva ja viihtyvä yleisö, se sytyttää meidät ilta illan jälkeen. Sieltä lavalta kyllä näkee hyvin, milloin tanssiparilla naksahtaa ja rakkaus syttyy. Meidän musiikkimme tahdissa on syntynyt useita pareja, ja onhan me käyty sen vuoksi esiintymässä monien häissäkin.

 

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 6/2019!

Riittävä lepo ja rauha

Esiintymismeikin vastapainoksi Johanna on mahdollisimman paljon meikittä. – Asumme maalla, jossa annan ihoni hengittää raikkaassa ilmassa. Käytän meikkiä vain kun on pakko, kuten esimerkiksi nyt tämän kuvauksen vuoksi.

Oopperalaulaja Johanna Rusasen hyvinvoinnin salaisuus

Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano, 47, asuu perheensä kanssa maalaismiljöössä Siuntiossa noin puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Kaunis, linnamainen talo löytyy mutkittelevan peltojen reunustaman reitin varrelta, päättyvän tien päästä. Kolmikerroksisen kivilinnan ympärillä on sekametsää. Maalla asumista Johanna nimittää hyvänolonsa salaisuudeksi, ja sanoo, että hiljaisen ympäristön valinta on ollut tietoista.

– Tänne kotiimme liittyy kolme minulle tärkeää asiaa: rauha, luonnon äänet ja meikittömyys. Täällä elän ikään kuin omassa kuplassani. Musiikki ei juuri soi muuta kuin lauluharjoitusteni aikana. Radiota kuuntelen harvoin. Miehelläni Antti-Pekalla ja 10-vuotiaalla pojallamme Aleksanterilla on alakerrassa miesluola, jossa he voivat katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata tietokonepelejä mielin määrin.

Itse nautin vapaa-aikanani kodin hiljaisuudesta, toki minäkin kuuntelen välillä poikamme kanssa hänen tykkäämäänsä musiikkia.

Aina ollut kova halu esiintyä

Johanna Rusanen-Kartano kasvoi kolmilapsisessa perheessä Kuopiossa. Hänen isänsä Pertti Rusanen toimi kanttorina Kuopion seurakunnassa.

– Olin kaksi ja puolivuotias, kun Savon Sanomiin tehtiin juttu nuoresta, vastavalmistuneesta isästäni, joka oli juuri tullut Kuopioon kanttoriksi. Istun kuvassa isäni sylissä ja kuvatekstissä kerrotaan, että minä osaan laulaa lastenlaulun Aa, aa, Heikki nuotilleen, Johanna kertoo laulutaipaleensa alusta. Tämän tarinan hän on kuullut ja lukenut leikekirjasta. Ensimmäinen oma muisto esiintymisestä liittyy Kuopion musiikkiopiston pääsykokeisiin, jossa hän esitti laulun Minun kultani kaunis on.

– Annoin siellä kaikkeni ja yliesiinnyin jokaisen ”hei luulia illallaan” niin, että opettajia nauratti.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 4/2019!

Villiyrttisesonki alkoi!

Jyväskyläläinen villiyrttineuvoja, biologi Lily Laine kehottaa opiskelemaan 2–3 villikasvin tunnistamisen ja käytön yhden kasvukauden aikana. Piparkakkureunaisesta poimulehdestä on hyvä aloittaa.

Sulasta maasta löytää jo syötävää

Suomen luonnossa kasvaa noin sata erinomaisen maukasta ja ravinnepitoista villiyrttiä eli luonnonvaraista kasvia, jotka kelpaavat ihmisravinnoksi. Villiyrttejä voidaan käyttää esimerkiksi ruokien ja leivonnaisten maustamiseen, juomien valmistamiseen, annosten koristeluun sekä pääraaka-aineina esimerkiksi salaatteihin, leipiin, keittoihin ja muhennoksiin.

Lisäksi villiyrttejä käytetään ravintolisissä, lääkkeissä, lemmikkieläintuotteissa, hyvinvointituotteissa ja kosmetiikassa.

– Niin sanottuja kauppayrttejä eli kaupalliseen myyntiin yleisesti kerättäviä yrttejä on Suomessa kolmisenkymmentä. Kauppayrttilistaa ei tosin nykyään enää ylläpidetä, mutta listalle aikoinaan päätyneet kasvit ovat sellaisia, jotka on melko helppo oppia tunnistamaan ja joita voidaan käyttää monipuolisesti hyödyksi, toteaa villiyrttineuvoja, biologi Lily Laine.

Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa sellaisilla kasveilla, joita on hankala sekoittaa muihin luonnonkasveihin.

– Poimulehti, puna-apila ja nokkonen ovat aloittelijalle turvallisia kasveja. Kun oppii keräämään ja käyttämään niitä, voi vähitellen laajentaa osaamista. Ei ole syytä yrittääkään opetella kaikkia villikasveja kerralla, vaan kasvukauden aikana voi pyrkiä ottamaan haltuun 2–3 uutta kasvia.

Kaikki aistit avuksi

Villiyrttien maailmaan pääsee kätevimmin tutustumaan osallistumalla ohjatulle villiyrttiretkelle, jolla koulutettu villiyrttineuvoja esittelee villivihannesten tuntomerkkejä, kasvupaikkoja ja mahdollisia näköislajeja. Retken tavoitteeksi voi ottaa vaikka vain yhden kasvin tunnistamisen.

– Monesti retkellä silmät avautuvat ja alkaa havainnoida ympäröivää luontoa aivan uudella tavalla. Oppimisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että ei yritä omaksua liikaa tietoa kerralla, Laine toppuuttelee.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 3/2019!

Liikettä leikkausten sijaan

Merja Soanjärvi kiertää ahkerasti ympäri Suomea kouluttamassa ”liikkeen viisaudesta”.

Lapsuus- ja nuoruusiän skolioosiin tehokasta hoitoa ilman veistä

Suomessa skolioosia hoidetaan pääosin tukikorsetti- ja leikkaushoidon avulla. Skolioosispesifien harjoitteiden positiivisista vaikutuksista on jo tutkimusnäyttöä, mutta Suomessa niiden käyttö on fysioterapeutti Merja Soanjärven mukaan edelleen vähäistä.

Nuoruusiän skolioosi aiheuttaa edetessään vartalon lievää tai vakavaa epäsymmetriaa ja rajoittaa pahimmillaan esimerkiksi rintakehän ja rintakehän alueen sisäelinten toimintaa. Yksi yleisimmistä skolioosin muodoista, ns. idiopaattinen skolioosi, kehittyy yleensä lapsuus- ja teini-iän kasvupyrähdyksen aikana. Suomessa hoitona käytetään tyypillisesti tukikorsettihoitoa. Vaikean skolioosin hoito voi edellyttää leikkausta.

Tiettyjen liike- ja hengitysharjoitteiden on todettu vähentävän selkärangan kiertymistä lievissä ja kohtuullisissa skolioositapauksissa verrattuna tapauksiin, joissa näitä harjoitteita ei tehty. Esimerkiksi

Saksassa skolioosia on hoidettu tällä menetelmällä jo pitkään. Skolioositerapiaan erikoistuneen fysioterapeutti Merja Soanjärven mukaan hoitomuoto sopisi hyvin etenkin lasten ja nuorten skolioosin hoitoon.

Harjoitteet ylläpitävät liikkuvuutta

Hengitys- ja liikeharjoitteet on kehitetty linjaamaan selkärankaa ja ylläpitämään sen liikkuvuutta. Ne perustuvat saksalaisen, itsekin skolioosista kärsineen, Katharina Schrothin kehittämiin liikesarjoihin. Näiden harjoitteiden lisäksi tsekkiläisen lääkäri Richard Smisekin kehittämä aktiivinen harjoitusmenetelmä, ns.spiraalistabilaatio, auttaa vahvistamaan selkärankaa tukevia lihaksia.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 2/2019!

Positiivisuus ja kiitollisuus tärkeimmät työkalut

Aivoinfarktista toivuttuaan Piia Koriseva on kouluttautunut personal traineriksi ja kiertää nykyään aktiivisesti ympäri Suomea luennoimassa terveydestä ja hyvinvoinnista. Hän myös opiskelee psykologiaa yliopistossa, sillä hän haluaa oppia ymmärtämään ihmisyyttä entistä syvemmin. Kuva: Gummerus Kustannus Oy / Jiri Halttunen

Keho varoitteli Piia Korisevaa, 46, liian kovasta tahdista, mutta hän sulki sen viesteiltä korvansa: eihän hänelle mitään pahaa voisi tapahtua, hänhän oli korvaamaton ja jaksoi kyllä, vaikka vähän kivisti!

– Minulla on ollut teini-iästä lähtien migreeniä, mutta sillä kertaa oireet eivät menneetkään lääkkeillä ohi. Migreeni jatkui monta päivää ja lopulta teatteri-
esityksessä huomattiin, että oikea puoli kehostani toimii hassusti. Avomieheni vei minut terveyskeskukseen, ja sieltä minut passitettiin kiireellisesti Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Olin saanut aivoinfarktin, Koriseva kertaa kesän 2008 tapahtumia.

Sairaalayön aikana Korisevan toimintakyky romahti. Ensin oikea jalka lakkasi toimimasta, sitten käsi. Vähitellen puhe muuttui puuroksi ja kohta näkökykykin petti.

– Se oli pitkä yö pohtia, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Lapseni olivat pieniä ja ajattelin, onko nyt minun aikani lähteä. Kuitenkin päällimmäisenä oli tunne siitä, että minulla on ollut hirveän hyvä elämä ja tiesin, että lapsistani pidettäisiin huolta, vaikka minun matkani päättyisikin. Pelko hävisi ja tilalle tuli kiitollisuus.

Kaikki oli opeteltava uudestaan

Mutta vielä ei ollut Piian aika lähteä, vaan elämä vain painoi paussinapin kunnolla pohjaan. Aivoinfarktia seurasi pitkä kuntoutusjakso. Kaikki oli aloitettava alusta. Koriseva ei osannut kunnolla seistä saati kävellä. Oikea jalka ja käsi olivat tunnottamat ja halvaantuneet.

– Minulle ehdittiin jo sanoa, että saattaisin viettää loppuelämäni pyörätuolissa. Sitten eräs ihana hermoratahieroja huomasi, ettei selkäytimessäni ole mitään vikaa, käskyt eivät vain kulje lainkaan aivoista raajoihin. Selvisi, että voisin opetella kaikki unohtamani taidot uudestaan.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 1/2019!

Rautaiset naiset!

Rauta-asioihin perehtynyt lääkäri Tom Widenius haluaa suomeen: Rautaiset naiset!

Varsinkin naisten väsymyksen ja usein myös masennuksen pohjimmaisena tekijänä piilee usein rautavarastojen hupeneminen. Se ei välttämättä näy hemoglobiiniarvossa. Hematologi Tom Widenius ilmoittautuukin Suomen ykkösfeministiksi tavoitteenaan rautaiset, menestyvät naiset. Päästäänkö tavoitteeseen?

Sisätautien ja veritautien erikoislääkärin Tom Wideniuksen, 61, oivallusta piilevästä oireisen raudanpuutteen yleisyydestä ilman anemiaa eivät suinkaan kaikki lääkärit hyväksy, vaikka hänen näkemyksensä perustuu pitkään lääkärikokemukseen ja vuosien perehtymiseen tieteellisten julkaisujen pohjalta.
– Työskentelin yli 20 vuotta HYKSissä aluksi erikoistuen sisätauteihin ja myöhemmin hematologina. Yli 10 vuotta perehdyin raudan aineenvaihduntaan, etenkin raudan liialliseen kertymiseen elimistöön, hän kertoo.
– Aloitettuani yksityisvastaanoton 2012 minulle avautui aivan toisenlainen maailma. Hoitoon tulvi yliväsyneitä naisia. Piti tarkkaan kuunnella potilaita ja kaikkia heidän oireitaansekä miettiä ja tutkia asioita perusteellisesti. Meni 3–4 vuotta, että kunnolla ymmärsin, mistä on kyse. Vähitellen raudanpuutteen yleisyys ja merkitys selvisi minulle. Potilaiden oireet ovat yksilöllisiä, eikä niitä opi tulkitsemaan muutoin kuin hoitamalla.
– Arviolta joka toisella oli todellisuudessa raudanpuute, vaikka se ei näkynyt hemoglobiiniarvossa. Varastoraudan eli ferritiinin arvot olivat näillä potilailla hyvin matalia.
– Olen myös huomannut, että raudanpuute pahentaa monia kroonisia sairauksia.
Naiset rautaisiksi menestyjiksi
Wideniuksen ferritiiniarvo on 300 ja hän voi hyvin.
– Miksi naisten pitäisi tyytyä 30:een tai sitä matalampiin arvoihin! Widenius huudahtaa.
– Tämä ei ole vain lääketieteellinen, vaan myös yhteiskunnallinen ongelma.
– Varastoraudan puute usein selittää sen, miksi kouluissa hyvin menestyvät tytöt eivät naisina kuukautisverenvuotoineen pärjääkään työelämässä. Raudanpuutteen vuoksi naisia ei ehkä nouse esimiehiksi ja urahuipuille.
–Tämä olisi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe.
– Minulla on paljon kiitollisia potilaita, joiden aivosumu ja nukahtamiset miitingeissä ovat kirkastuneet ja työpäivät energistyneet raudanpuutteen hoidolla. Halvalla hoidolla on saatu
hyvä hoitotulos, eli hyöty/panos-suhde on ollut hyvä verrattunamoniin muihin lääketieteen hoitotuloksiin. Menopaussin jälkeen naisten rautavarastot alkavat luonnostaan vahvistua.
– Onhan se nurinkurista, että aktiivinen työura pitää elää raudanpuutteessa, ja vasta 60-vuotiaana on parhaassa iskussa. Naisten ferritiini ylös! Widenius tokaisee.
Lisäopetusta lääkäreille
Suomessa tuskaillaan masennuksen ja erilaisten väsymysoireiden vyörystä työkyvyttömyyden aiheuttajana. Ferritiinin eli varasto- tai kudosraudan vajauksen vaikutus
ihmisen terveyteen on ilmeinen, helposti mitattavissa ja halvalla hoidettavissa. Tällaisessa tilanteessa Widenius ei voi hyväksyä sitä, että oireisesta raudanpuutteesta kärsiviä ei tutkita eikä hoideta. Hän on syvällisesti paneutunut rauta-aineenvaihduntaan ja raudanpuutteen hoitoon ja kaipaisi tässä asiassa lisäopetusta lääkäreille. Hän ei kuitenkaan kelpaa näitä asioita opettamaan
lääketieteen opiskelijoille, koska ei ole dosentti.
– Puoskariksikin minua on haukuttu, kun olen yrittänyt kiinnittää lääkärien huomiota raudanpuuteasioihin. Olen järjestänyt hoitoalan ammattilaisille yksityisiä luentoja raudan aineenvaihdunnasta, mutta oppi raudanpuutteesta ei tahdo mennä perille, hän kertoo.
Miten muutos saadaan aikaan?
Ongelma ei koske vain raudanpuutetta, mutta se on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen perusaineenvaihdunnan osaamisessa on taloudellisesti ja inhimillisesti merkittäviä puutteita.
Tom Wideniuksen mielestä olisi tärkeää, että ferritiiniarvoa seurattaisiin jo äitiysneuvolassa, myös gynekologiassa, mielenterveyden hoidossa ja muillakin lääketieteen erikoisaloilla.
Miten tähän saadaan muutos?
– Vain tiedon lisäämisellä voidaan saada asioita muuttumaan. Suomalaisten lääkärien on vaikea hyväksyä uutta tietoa, jos on jokin vakiintunut oma kanta asioihin. Muutos ja asianmukaisen hoidon saanti on silloin valitettavasti potilaiden aktiviteetin varassa, vastaa Widenius, joka ei säästele omaa tietoaan vaan jakaa sitä sekä yrityksensä nettisivuilla että osallistumalla Facebookissa Raudanpuute ilman anemiaa -vertaissivuston kysymysten vastauksiin.
– Sosiaali- ja terveysministeriö voisi laatia viranomaisenohjekirjan raudan puutteen toteamiseksi ja hoidoksi, hän ehdottaa.
– Raudanpuutteesta ei ole olemassa Käypä hoito -ohjetta, mutta sellainen olisi hyvä saada. Käypä hoito -ohje perustuu tieteelliseen tutkimukseen, jota ei läheskään aina ole tulkittu asian tuntemuksella. Widenius painottaa, että raudanpuute ilman anemiaa todetaan lääketieteen harjoittamisen kokemuksesta syntyneellä taidolla, jota ei voi oppia oppikirjoista.
– Puolet, jopa 90 prosenttia ammattitaidosta tulee kaikesta muusta kuin tutkimuksesta, eikä silloin voida aina vedota tieteellisiin tutkimuksiin, vaan potilaita on hoidettava lääkärin ammattitaidolla.
Masennus vai raudanpuute?
Widenius puhuu omasta vahvasta hoitokokemuksestaan.

– Kenenkään sellaisen, jolla ei ole kokemusta raudanpuutteen hoidosta, on vaikea hoitaa oireista raudanpuutetta ilman anemiaa pelkän tutkimustiedon varassa, Widenius sanoo.

– Esimerkiksi oma tyttäreni ei väsymykseltään jaksanut lusikkaa nostaa. Hänellä ilmeni paha varastoraudan puute, jonka korjaaminen paransi oireet. Minulla on lähipiirissä ainakin seitsemän raudanpuutteesta kärsinyttä naista, joilla hemoglobiiniarvo on ollut normaali ja silti raudanpuutteen korjaaminen on poistanut oireet, hän kertoo.
– Ylioppilaiden terveydenhoidossa kuulemani mukaan jokakolmas naisopiskelija saa eriasteisen masennusdiagnoosin.

– Hoitokokemukseni mukaan isolla osalla perimmäinen syy on jokin muu kuin mielenterveydellinen ja aika usein etenkin varastoraudan puute, Widenius kertoo.

– On monia muitakin sairauksia, joissa kunto saadaan pikku hiljaa korjaantumaan varastorauta korjaamalla, muun muassa kilpirauhasen lievän vajaatoimintaja sydämen krooninen vajaatoiminta.
– Uupumus- ja väsymysoireissa mielestäni pitää aina tarkistaa ferritiini, tulehdusarvot, muut krooniset sairaudet kuten infektiot ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
SPR ei tutki ferritiiniä
SPR:n veripalvelu ei ota verenluovuttajilta ferritiinikoetta – toisin kuin Tanskan veripalvelu, joka ei anna luovuttaa verta, jos ferritiiniarvo on alle 60.

– En tiedä, perustaako SPR ratkaisunsa tutkimuksen vai kustannuksiin, mutta itse olen törmännyt tutkimukseen, jossa raudanpuutteen hoito ei parantanut elämänlaatua. Siinä on kuitenkin seurattu rautahoidon saajia vain kolmen kuukauden ajan, joka on aivan liian lyhyt. Sinäkin aikana tutkimuksessa toki väsymys puolittui. Riittävä hoito varastoraudan vajauksen hoitoon kestää 6–12 kuukautta, Widenius kertoo.

– Tämä on iso myös eettinen kysymys. Minulla on ollut naispotilaita, jotka olivat täysin uupuneita työssään, mutta kävivät säännöllisesti luovuttamassa verta. Uupumus alkoi parantua, kun verenluovutukset lopetettiin ja alettiin hoitaa varastoraudan puutetta.
– Verenluovutus sinänsä on hyvää ja eettistä työtä, mutta myös luovuttajien kuntoa pitäisi seurata muutenkin kuin hemoglobiinimittauksella.
Ylisaantikin tulisi ilmi
Ferritiinin ylärajaa ei tarvitse varoa ihmisten, joilla ei ole hemokromatoosia eli ylisaantigeeniä. Suomessa on noin kymmenellä prosentilla geenivirhe, jonka vuoksi rautaa kertyy liikaa elimistöön.
Taudin nimi on hemokromatoosi, jossa rauta voi kertyä eripuolille elimistöön lisäten sairastumisriskiä: ihoon, maksaan (->kirroosi), haimaa n (->diabetes), sydänlihakseen jne. Siksi suomalaisia, varsinkin miehiä, on yleistäen varoiteltu liiasta raudasta ja hemoglobiinin noususta.
– Tavallinen rautahoito ei suun kautta otettuna ole vaarallista, kun ferritiiniarvoa seurataan. Siksi varoitukset rautahoidon vaarallisuudesta ovat liioiteltuja, Widenius sanoo.
– Jos ferritiiniä seurattaisiin, myös raudan ylisaantiriski tulisi ilmi, hän huomauttaa.
– Hemokromatoosin hoito on helppoa: säännöllistä verenluovutusta ja vaikkapa kuppausta liian raudan poistamiseksi.

Kaunotar & seikkailijatar

Pilvinen ja sateinen sääkään ei hälvennä tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin hymyä. – Tilanteisiin pitää heittäytyä täysillä mukaan.

Suomen kansa tuntee tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin, 50, Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailun tiukkana tuomarina, joka ei ole epäillyt antaa kovaa palautetta kilpailijoille.

– Miehet käsittelivät kilpailijoita silkkihansikkain ja minä sitten vähän näpäytin jalkatekniikasta tai hartialinjasta jotain kriittistä, Helena nauraa hyväsydämisesti tuomarikollegoilleen Jorma Uotiselle ja Jukka Haapalaiselle yhtään väheksymättä kummankaan ammattitaitoa.

– Jos esitys ei mennyt nappiin, kyllä minä sanoin sen suoraan, sillä minua on pyydetty sinne tuomariksi, ei kaunistelemaan asioita. Ankara palaute kolahti välillä kovaa, koska kaikki opettajat ja heidän oppilaansa olivat harjoitelleet rankasti jokaista esitystään, joiden välillä oli vain viikko. Se on lyhyt aika oppia uusi tanssi ja uusi koreografia, Helena tietää.

Miljoonayleisön edessä on kovaa saada ankaraa kritiikkiä; tämä on vuosien varrella näkynyt ajoittain myös ruudun taakse tunteenpurkauksina, itkuina ja hampaiden kiristelyinä.

– Näin pakostakin tapahtuu, mutta kaikki kilpailijat tietävät, että palaute kohdistuu tanssitekniikkaan ja suoritukseen, se ei ole millään tavalla henkilökohtaista. Kaikki kilpailijat ovat mielettömän rohkeita, sillä he panevat itsensä täysillä likoon ja koko kansan arvosteltavaksi. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, miltä se tuntuu.

Yhdestä asiasta Helena on varma: Parhaimmillaan 1,6 miljoonaa katsojaa kerännyt Tanssii Tähtien Kanssa on ihastuttava ohjelma.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 10/2018!

’’Nyt on onnen aika’’

Kaija Pohjolan mielestä miehillä pitäisi olla oikeus maksuttomaan eturauhassyöpäseulontaan, kuten naisilla on rintatutkimuksiin. Rutiinitarkastuksessa Kaijan rintasyöpä löydettiin varhaisessa vaiheessa.

Tangokuningatar Kaija Pohjola selätti vaikeudet

Vuoden 1991 tangokuningatar Kaija Pohjola, 67, on aina ollut toimelias nainen. Hän kuvaileekin itseään on-off-ihmiseksi ja kun on-nappi on päällä, tulosta syntyy. Hän on myynyt moottoripyöriä ja autoja, kukkia ja huonekaluja, laulanut ja ajanut yöt pitkät omaa keikkabussiaan. Vastoinkäymisten hetkelläkään hän ei ole jäänyt tuleen makaamaa vaan päinvastoin. Aina se ei ole ollut paras ratkaisu. Hän tunnustaakin, ettei puolisonsa kuoleman jälkeen rauhoittunut riittävästi suremaan ja se kostautui.

– Ajattelin selviäväni murheesta suurin piirtein saman kaavan mukaan kuin olin selvinnyt vanhempieni ja veljeni kuolemasta. Ei se niin mennyt. Puolison menettäminen aiheutti erilaista tuskaa, varsinkin kun Sepon lähtö oli niin traaginen ja äkillinen, Kaija kertoo.

Yön pimeä hetki

Matka tanssilavojen valoista kohti elämän pimeämpää hetkeä alkoi, kun Kaija Pohjola elokuussa 2007 menetti äkillisesti aviomiehensä, Seppo Pohjolan, yli 30 vuoden liiton jälkeen.

Kaija ja Seppo olivat menneet elokuisena iltana 2007 nukkumaan. Kaijaa yli viisitoista vuotta vanhempi puoliso oli kärsinyt pitkään sydänvaivoista ja kävi levolle erityisen väsyneenä. Myöhemmin yöllä mies sai infarktin ja kuoli. Ennen ambulanssin saapumista Kaija yritti elvyttää Seppoa henkiin, tuloksetta.

– Toki tiesin, että niin voi käydä, mutta siitä huolimatta puolison menettäminen 30 yhteisen vuoden jälkeen tuntuu tuskaisen pahalta, Kaija kuvaa ja sanoo, että hänelle jäi vahva tunne, että Seppo aavisti lähtönsä.

– Ennen yöpuulle käymistä Seppo otti sormuksen nimettömästään pois ja pani sen pöydälle. Hän ei koskaan aiemmin ollut tehnyt niin. Hän sanoi, että ”Kaija minä annan sinulle uuden mahdollisuuden”. Olin ihmeissäni, että mitä hän höpöttää ja sanoin, että pane se sormus takaisin sormeesi. Ei hän pannut. Ja aamulla häntä ei enää ollut.

– Kuolintodistuksessa lukee, että sydämestä löytyi merkkejä useammista pienistä infarkteista, joten Sepolla on varmasti ollut tuntemuksia niistä. Tämä elokuun yöllinen vei hänet sitten minun ja perheeni luota pois.

Siihen oli totuttava.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 9/2018!

Luontoäidin kauneusvinkkejä

Löydä lähin ekokampaajasi ja ekokosmetologisi

Mineraalimeikeillä luonnollisen kauniiksi

Mineraalimeikit ovat luonnollisista mineraaleista jauhettuja hienojakoisia ja puuterimaisia meikkituotteita, joihin ei käytetä lainkaan nestemäisiä raaka-aineita. Luonnonkosmetiikkasarjojen mineraalimeikit eivät sisällä mitään synteettisiä aineita, kuten keinotekoisia pigmenttejä, hajusteita tai säilöntäaineita.

Anna Kivirinne jyväskyläläisestä Ekokampaamo-ekohoitola Korennosta kertoo, että mineraalimeikeillä saa aikaiseksi erinomaisen meikkipohjan. Jauhemaista mineraalimeikkipohjaa tupsutellaan iholle meikkisiveltimellä kuin puuteria.

– Mitä enemmän kerroksia lisää, sitä peittävämpi on lopputulos. Mineraalimiekeillä voi peittää jopa tatuointeja ja arpia. Kivimineraalit ovat elotonta ainesta, jonka läpi iho saa hengittää ja parantua.

 

Hiustenlähtö kuriin luonnollisesti

Hiustenlähtö ja muut hiuspohjan häiriötilat ovat kiusallinen ja yleinen ongelma. Joskus vaivan taustalla voi olla sairaus, mutta usein selitys poikkeukselliselle hiustenlähdölle löytyy elämäntavoista ja -tilanteesta, stressistä, hormonaalisista syistä, lääkeaineista tai kemiallisista käsittelyistä; jopa synteettisistä pesuaineista, jotka tukkivat hiustupet.

Ekokampaaja Jaana Seppä forssalaisesta ekokampaamo Luonnonkauniista tutkii kampaamossaan asiakkaiden hiuspohjan kunnon mikrokameralla, joka suurentaa hiuksen rakenteen ja hiuspohjan 200-kertaiseksi. Näin saadaan yksityiskohtaista tietoa siitä, mistä hiuspohjan oireet voivat johtua.

Seppä jatkaa, että intialainen päähieronta on hyväksi kaikille hiuspohjatyypeille. Myös Ekokampaajalla tehdyt puhdistushoidot, kuten merilevä ja savinaamiot hoitavat hiuspohjaa ja ammattilainen osaa valita oikeat aineet.

 

Energialeikkaus uudistaa ilmeen

Hiusten energialeikkaus on metodi, jonka avulla saadaan aikaan puhdas ja selkeälinjainen leikkaus. Se kunnioittaa hiusten omaa tahtoa asettua luonnollisesti kasvusuuntansa ja taipuisuutensa mukaan. Energialeikkaus saa hiukset tuntumaan luonnollisilta, ilmavilta, paksummilta, elävämmiltä ja jopa taipuisammilta.

Ekokampaaja Arja Kuuri-Riutta porilaisesta Ekoletti-ekokampaamosta jatkaa, että energialeikkaus on kokonaisvaltaisen rentouttava hoito, joka toteutetaan jokaiselle asiakkaalle yksilöllisesti.

– Hoito alkaa aina intialaisella päähieronnalla, joka paitsi rentouttaa, myös vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Itse hieron samalla myös korvien alkupisteet. Hieronnan jälkeen hiukset pestään ja ne leikataan märkinä saksia käyttäen. Energialeikkauksessa ei jutella ylimääräisiä, vaan tilanne on rauhallinen ja rentouttava. Kuuri-Riutta kertoo, että leikkaus antaa asiakkaalle sitä, mitä hän kaipaa.

 

Kasvivärjäys sopii kaikille

Kasvivärit ovat ovat hellävarainen ja luonnollinen tapa saada hiuksiin upeitä sävyjä ja kiiltoa. Aidot kasvivärit sisältävät vain luonnon omia aineita, eivät lainkaan synteettisiä kemikaaleja. Tavallisimpia kasvivärjäykseen käytettäviä kasveja ovat henna, indigo ja cassia, joita sekoittamalla saadaan monia erilaisia, luonnollisen kauniita sävyjä vaaleista ja beigestä punaisiin ja ruskeisiin, jopa mustaan.

Ekokampaaja Carola Vento porvoolaisesta ekokampaamo Carolinasta kertoo, että kasvivärjäys sopii kaikille. Värjäyksessä käytettävillä kasveilla on myös hoitavia ominaisuuksia.

– Kasvivärit tehdään jauhetuista kasvinosista, jotka kuorivat ihanasti päänahkaakin. Kasvivärjäyksen jälkeen hiukset ovat kiiltävät ja helposti kammattavat. Kasvivärjäyksestä on saatu apua päänahan ongelmiin, kuten hilseilyyn, minkä lisäksi kasviväri voi hidastaa hiusten ohenemista.

 

Iholle sisäistä ja ulkoista hoitoa

Oletko ajatellut seuraavaa kahta toimenpidettä ikääntyvän ihon hoidossa: ryppyjen vähentäminen ja kiinteytys? Molemmat näistä ovat yhteydessä kollageenin ja elastiinin muodostukseen ihossa. Tähän puolestaan vaikuttavat monet tekijät. Jos ihosi suojabarriäärin toiminta on heikentynyt ja ihosi on tulehduksellisessa tilassa, ihon ikääntymisvauhti kaksinkertaistuu. Kiinnitä huomiota ihosi terveyden optimointiin, ennen kuin hoidat oireita.

Säännöllinen liikunta on tärkeää. Liikunta pitää kudokset kiinteinä ja mielen virkeänä vilkasuttaessaan koko kehon verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Jopa aivojen verenkierto paranee. Ulkoliikunta kirkastaa ihoa ihosolujen saadessa happea

Artikkelin kirjoittanut Tarja Saari tekee kokonaisvaltaisia kauneushoitoja yksilöllisesti probioottisella Esse -luonnonkosmetiikan sarjalla. Hänen hoitohuoneensa KAUNIS ELÄMÄ sijaitsee Espoon Suur-Leppävaaran alueella.

 

Voit lukea Tarja Saaren koko artikkelin sekä muut Luontoäidin kauneusvinkit kokonaisuudessaan Luontaisterveys -lehden numerosta 8/2018

 

Surun jälkeen tuli kiitollisuus

Hanna Ekolan tunnetuin kappale on edelleen hänen veljensä Martti Heikkilän säveltämä ja sanoittama Villihevosia. – Olen julkaissut 13 albumia, mutta Villihevoset seuraavat minua varmasti koko elämäni loppuun saakka, Hanna sanoo.

Lohjan Pusulanjärven rantamaisemaan rakennetussa vihreässä omakotitalossa on valoa ja tilaa hengittää. Ikkunoista avautuu upea näkymä seesteiselle järvelle.

Laulaja Hanna Ekola on kuuhullu ja kuvailee, mistä kuu nousee ja kuinka se kiertää yön aikana toiselle puolelle järveä.

– Haluan nähdä kuun yölläkin, kun herään ja siksi en vedä makuuhuoneessani verhoa ikkunan eteen, Hanna paljastaa.

Kun kuuntelee valoisassa olohuoneessa Hannan heleää ääntä, on vaikea kuvitella, millaiset tunnelmat olivat kymmenen vuotta sitten, kun hänen muusikkomiehensä

Juha ”Lido” Salonen yllättäen menehtyi syöpään ja Hanna jäi kahdestaan 10-vuotiaan poikansa kanssa. Talosta oli tuolloin valmiina vasta perustukset ja edellinen kotikin myymättä.

– Luonnollisesti olin shokissa. En ollut tottunut hoitamaan mitään taloon tai sen tekniikkaan liittyviä asioita. Juha oli aina huolehtinut niistä. Hän oli elämäni turva, ja yhtäkkiä hän oli poissa. Jäähyväisille oli aikaa noin vuorokausi. Poikamme Lassi kuitenkin kysyi, että ”Äiti, kai me kuitenkin rakennetaan se talo?”

Rakennustyömaan miehet olivat kannustavia ja auttavaisia, joten aina niinä päivinä, kun en ollut keikalla, kokosin itseni aamuisin ja menin työmaalle tekemään jotakin, Hanna muistelee.

Siinä tulivat sitten rautakaupat ja rakennusvälineet tutuksi. Hanna kertookin pientä ylpeyttä äänessään, että kun hän on ollut taloa rakentamassa kivijalasta lähtien, hän myös osaa sitä hoitaa.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 8/2018!