Ennaltaehkäisy on parasta ja tehokkainta terveydenhoitoa. Luontaisterveys kertoo, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tukea terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksien puhkeamista. Luonto on paras lääkäri, erityisen painoarvon lehdessä saa luonnonmukainen ravinto, liikunta sekä turvalliseksi havaitut luontaisterapiat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Luontaisterveys antaa työkaluja myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja lujittamiseen.

Positiivisuus ja kiitollisuus tärkeimmät työkalut

Aivoinfarktista toivuttuaan Piia Koriseva on kouluttautunut personal traineriksi ja kiertää nykyään aktiivisesti ympäri Suomea luennoimassa terveydestä ja hyvinvoinnista. Hän myös opiskelee psykologiaa yliopistossa, sillä hän haluaa oppia ymmärtämään ihmisyyttä entistä syvemmin. Kuva: Gummerus Kustannus Oy / Jiri Halttunen

Keho varoitteli Piia Korisevaa, 46, liian kovasta tahdista, mutta hän sulki sen viesteiltä korvansa: eihän hänelle mitään pahaa voisi tapahtua, hänhän oli korvaamaton ja jaksoi kyllä, vaikka vähän kivisti!

– Minulla on ollut teini-iästä lähtien migreeniä, mutta sillä kertaa oireet eivät menneetkään lääkkeillä ohi. Migreeni jatkui monta päivää ja lopulta teatteri-
esityksessä huomattiin, että oikea puoli kehostani toimii hassusti. Avomieheni vei minut terveyskeskukseen, ja sieltä minut passitettiin kiireellisesti Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Olin saanut aivoinfarktin, Koriseva kertaa kesän 2008 tapahtumia.

Sairaalayön aikana Korisevan toimintakyky romahti. Ensin oikea jalka lakkasi toimimasta, sitten käsi. Vähitellen puhe muuttui puuroksi ja kohta näkökykykin petti.

– Se oli pitkä yö pohtia, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Lapseni olivat pieniä ja ajattelin, onko nyt minun aikani lähteä. Kuitenkin päällimmäisenä oli tunne siitä, että minulla on ollut hirveän hyvä elämä ja tiesin, että lapsistani pidettäisiin huolta, vaikka minun matkani päättyisikin. Pelko hävisi ja tilalle tuli kiitollisuus.

Kaikki oli opeteltava uudestaan

Mutta vielä ei ollut Piian aika lähteä, vaan elämä vain painoi paussinapin kunnolla pohjaan. Aivoinfarktia seurasi pitkä kuntoutusjakso. Kaikki oli aloitettava alusta. Koriseva ei osannut kunnolla seistä saati kävellä. Oikea jalka ja käsi olivat tunnottamat ja halvaantuneet.

– Minulle ehdittiin jo sanoa, että saattaisin viettää loppuelämäni pyörätuolissa. Sitten eräs ihana hermoratahieroja huomasi, ettei selkäytimessäni ole mitään vikaa, käskyt eivät vain kulje lainkaan aivoista raajoihin. Selvisi, että voisin opetella kaikki unohtamani taidot uudestaan.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 1/2019!

Rautaiset naiset!

Rauta-asioihin perehtynyt lääkäri Tom Widenius haluaa suomeen: Rautaiset naiset!

Varsinkin naisten väsymyksen ja usein myös masennuksen pohjimmaisena tekijänä piilee usein rautavarastojen hupeneminen. Se ei välttämättä näy hemoglobiiniarvossa. Hematologi Tom Widenius ilmoittautuukin Suomen ykkösfeministiksi tavoitteenaan rautaiset, menestyvät naiset. Päästäänkö tavoitteeseen?

Sisätautien ja veritautien erikoislääkärin Tom Wideniuksen, 61, oivallusta piilevästä oireisen raudanpuutteen yleisyydestä ilman anemiaa eivät suinkaan kaikki lääkärit hyväksy, vaikka hänen näkemyksensä perustuu pitkään lääkärikokemukseen ja vuosien perehtymiseen tieteellisten julkaisujen pohjalta.
– Työskentelin yli 20 vuotta HYKSissä aluksi erikoistuen sisätauteihin ja myöhemmin hematologina. Yli 10 vuotta perehdyin raudan aineenvaihduntaan, etenkin raudan liialliseen kertymiseen elimistöön, hän kertoo.
– Aloitettuani yksityisvastaanoton 2012 minulle avautui aivan toisenlainen maailma. Hoitoon tulvi yliväsyneitä naisia. Piti tarkkaan kuunnella potilaita ja kaikkia heidän oireitaansekä miettiä ja tutkia asioita perusteellisesti. Meni 3–4 vuotta, että kunnolla ymmärsin, mistä on kyse. Vähitellen raudanpuutteen yleisyys ja merkitys selvisi minulle. Potilaiden oireet ovat yksilöllisiä, eikä niitä opi tulkitsemaan muutoin kuin hoitamalla.
– Arviolta joka toisella oli todellisuudessa raudanpuute, vaikka se ei näkynyt hemoglobiiniarvossa. Varastoraudan eli ferritiinin arvot olivat näillä potilailla hyvin matalia.
– Olen myös huomannut, että raudanpuute pahentaa monia kroonisia sairauksia.
Naiset rautaisiksi menestyjiksi
Wideniuksen ferritiiniarvo on 300 ja hän voi hyvin.
– Miksi naisten pitäisi tyytyä 30:een tai sitä matalampiin arvoihin! Widenius huudahtaa.
– Tämä ei ole vain lääketieteellinen, vaan myös yhteiskunnallinen ongelma.
– Varastoraudan puute usein selittää sen, miksi kouluissa hyvin menestyvät tytöt eivät naisina kuukautisverenvuotoineen pärjääkään työelämässä. Raudanpuutteen vuoksi naisia ei ehkä nouse esimiehiksi ja urahuipuille.
–Tämä olisi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe.
– Minulla on paljon kiitollisia potilaita, joiden aivosumu ja nukahtamiset miitingeissä ovat kirkastuneet ja työpäivät energistyneet raudanpuutteen hoidolla. Halvalla hoidolla on saatu
hyvä hoitotulos, eli hyöty/panos-suhde on ollut hyvä verrattunamoniin muihin lääketieteen hoitotuloksiin. Menopaussin jälkeen naisten rautavarastot alkavat luonnostaan vahvistua.
– Onhan se nurinkurista, että aktiivinen työura pitää elää raudanpuutteessa, ja vasta 60-vuotiaana on parhaassa iskussa. Naisten ferritiini ylös! Widenius tokaisee.
Lisäopetusta lääkäreille
Suomessa tuskaillaan masennuksen ja erilaisten väsymysoireiden vyörystä työkyvyttömyyden aiheuttajana. Ferritiinin eli varasto- tai kudosraudan vajauksen vaikutus
ihmisen terveyteen on ilmeinen, helposti mitattavissa ja halvalla hoidettavissa. Tällaisessa tilanteessa Widenius ei voi hyväksyä sitä, että oireisesta raudanpuutteesta kärsiviä ei tutkita eikä hoideta. Hän on syvällisesti paneutunut rauta-aineenvaihduntaan ja raudanpuutteen hoitoon ja kaipaisi tässä asiassa lisäopetusta lääkäreille. Hän ei kuitenkaan kelpaa näitä asioita opettamaan
lääketieteen opiskelijoille, koska ei ole dosentti.
– Puoskariksikin minua on haukuttu, kun olen yrittänyt kiinnittää lääkärien huomiota raudanpuuteasioihin. Olen järjestänyt hoitoalan ammattilaisille yksityisiä luentoja raudan aineenvaihdunnasta, mutta oppi raudanpuutteesta ei tahdo mennä perille, hän kertoo.
Miten muutos saadaan aikaan?
Ongelma ei koske vain raudanpuutetta, mutta se on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen perusaineenvaihdunnan osaamisessa on taloudellisesti ja inhimillisesti merkittäviä puutteita.
Tom Wideniuksen mielestä olisi tärkeää, että ferritiiniarvoa seurattaisiin jo äitiysneuvolassa, myös gynekologiassa, mielenterveyden hoidossa ja muillakin lääketieteen erikoisaloilla.
Miten tähän saadaan muutos?
– Vain tiedon lisäämisellä voidaan saada asioita muuttumaan. Suomalaisten lääkärien on vaikea hyväksyä uutta tietoa, jos on jokin vakiintunut oma kanta asioihin. Muutos ja asianmukaisen hoidon saanti on silloin valitettavasti potilaiden aktiviteetin varassa, vastaa Widenius, joka ei säästele omaa tietoaan vaan jakaa sitä sekä yrityksensä nettisivuilla että osallistumalla Facebookissa Raudanpuute ilman anemiaa -vertaissivuston kysymysten vastauksiin.
– Sosiaali- ja terveysministeriö voisi laatia viranomaisenohjekirjan raudan puutteen toteamiseksi ja hoidoksi, hän ehdottaa.
– Raudanpuutteesta ei ole olemassa Käypä hoito -ohjetta, mutta sellainen olisi hyvä saada. Käypä hoito -ohje perustuu tieteelliseen tutkimukseen, jota ei läheskään aina ole tulkittu asian tuntemuksella. Widenius painottaa, että raudanpuute ilman anemiaa todetaan lääketieteen harjoittamisen kokemuksesta syntyneellä taidolla, jota ei voi oppia oppikirjoista.
– Puolet, jopa 90 prosenttia ammattitaidosta tulee kaikesta muusta kuin tutkimuksesta, eikä silloin voida aina vedota tieteellisiin tutkimuksiin, vaan potilaita on hoidettava lääkärin ammattitaidolla.
Masennus vai raudanpuute?
Widenius puhuu omasta vahvasta hoitokokemuksestaan.

– Kenenkään sellaisen, jolla ei ole kokemusta raudanpuutteen hoidosta, on vaikea hoitaa oireista raudanpuutetta ilman anemiaa pelkän tutkimustiedon varassa, Widenius sanoo.

– Esimerkiksi oma tyttäreni ei väsymykseltään jaksanut lusikkaa nostaa. Hänellä ilmeni paha varastoraudan puute, jonka korjaaminen paransi oireet. Minulla on lähipiirissä ainakin seitsemän raudanpuutteesta kärsinyttä naista, joilla hemoglobiiniarvo on ollut normaali ja silti raudanpuutteen korjaaminen on poistanut oireet, hän kertoo.
– Ylioppilaiden terveydenhoidossa kuulemani mukaan jokakolmas naisopiskelija saa eriasteisen masennusdiagnoosin.

– Hoitokokemukseni mukaan isolla osalla perimmäinen syy on jokin muu kuin mielenterveydellinen ja aika usein etenkin varastoraudan puute, Widenius kertoo.

– On monia muitakin sairauksia, joissa kunto saadaan pikku hiljaa korjaantumaan varastorauta korjaamalla, muun muassa kilpirauhasen lievän vajaatoimintaja sydämen krooninen vajaatoiminta.
– Uupumus- ja väsymysoireissa mielestäni pitää aina tarkistaa ferritiini, tulehdusarvot, muut krooniset sairaudet kuten infektiot ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
SPR ei tutki ferritiiniä
SPR:n veripalvelu ei ota verenluovuttajilta ferritiinikoetta – toisin kuin Tanskan veripalvelu, joka ei anna luovuttaa verta, jos ferritiiniarvo on alle 60.

– En tiedä, perustaako SPR ratkaisunsa tutkimuksen vai kustannuksiin, mutta itse olen törmännyt tutkimukseen, jossa raudanpuutteen hoito ei parantanut elämänlaatua. Siinä on kuitenkin seurattu rautahoidon saajia vain kolmen kuukauden ajan, joka on aivan liian lyhyt. Sinäkin aikana tutkimuksessa toki väsymys puolittui. Riittävä hoito varastoraudan vajauksen hoitoon kestää 6–12 kuukautta, Widenius kertoo.

– Tämä on iso myös eettinen kysymys. Minulla on ollut naispotilaita, jotka olivat täysin uupuneita työssään, mutta kävivät säännöllisesti luovuttamassa verta. Uupumus alkoi parantua, kun verenluovutukset lopetettiin ja alettiin hoitaa varastoraudan puutetta.
– Verenluovutus sinänsä on hyvää ja eettistä työtä, mutta myös luovuttajien kuntoa pitäisi seurata muutenkin kuin hemoglobiinimittauksella.
Ylisaantikin tulisi ilmi
Ferritiinin ylärajaa ei tarvitse varoa ihmisten, joilla ei ole hemokromatoosia eli ylisaantigeeniä. Suomessa on noin kymmenellä prosentilla geenivirhe, jonka vuoksi rautaa kertyy liikaa elimistöön.
Taudin nimi on hemokromatoosi, jossa rauta voi kertyä eripuolille elimistöön lisäten sairastumisriskiä: ihoon, maksaan (->kirroosi), haimaa n (->diabetes), sydänlihakseen jne. Siksi suomalaisia, varsinkin miehiä, on yleistäen varoiteltu liiasta raudasta ja hemoglobiinin noususta.
– Tavallinen rautahoito ei suun kautta otettuna ole vaarallista, kun ferritiiniarvoa seurataan. Siksi varoitukset rautahoidon vaarallisuudesta ovat liioiteltuja, Widenius sanoo.
– Jos ferritiiniä seurattaisiin, myös raudan ylisaantiriski tulisi ilmi, hän huomauttaa.
– Hemokromatoosin hoito on helppoa: säännöllistä verenluovutusta ja vaikkapa kuppausta liian raudan poistamiseksi.

Kaunotar & seikkailijatar

Pilvinen ja sateinen sääkään ei hälvennä tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin hymyä. – Tilanteisiin pitää heittäytyä täysillä mukaan.

Suomen kansa tuntee tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin, 50, Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailun tiukkana tuomarina, joka ei ole epäillyt antaa kovaa palautetta kilpailijoille.

– Miehet käsittelivät kilpailijoita silkkihansikkain ja minä sitten vähän näpäytin jalkatekniikasta tai hartialinjasta jotain kriittistä, Helena nauraa hyväsydämisesti tuomarikollegoilleen Jorma Uotiselle ja Jukka Haapalaiselle yhtään väheksymättä kummankaan ammattitaitoa.

– Jos esitys ei mennyt nappiin, kyllä minä sanoin sen suoraan, sillä minua on pyydetty sinne tuomariksi, ei kaunistelemaan asioita. Ankara palaute kolahti välillä kovaa, koska kaikki opettajat ja heidän oppilaansa olivat harjoitelleet rankasti jokaista esitystään, joiden välillä oli vain viikko. Se on lyhyt aika oppia uusi tanssi ja uusi koreografia, Helena tietää.

Miljoonayleisön edessä on kovaa saada ankaraa kritiikkiä; tämä on vuosien varrella näkynyt ajoittain myös ruudun taakse tunteenpurkauksina, itkuina ja hampaiden kiristelyinä.

– Näin pakostakin tapahtuu, mutta kaikki kilpailijat tietävät, että palaute kohdistuu tanssitekniikkaan ja suoritukseen, se ei ole millään tavalla henkilökohtaista. Kaikki kilpailijat ovat mielettömän rohkeita, sillä he panevat itsensä täysillä likoon ja koko kansan arvosteltavaksi. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, miltä se tuntuu.

Yhdestä asiasta Helena on varma: Parhaimmillaan 1,6 miljoonaa katsojaa kerännyt Tanssii Tähtien Kanssa on ihastuttava ohjelma.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 10/2018!

’’Nyt on onnen aika’’

Kaija Pohjolan mielestä miehillä pitäisi olla oikeus maksuttomaan eturauhassyöpäseulontaan, kuten naisilla on rintatutkimuksiin. Rutiinitarkastuksessa Kaijan rintasyöpä löydettiin varhaisessa vaiheessa.

Tangokuningatar Kaija Pohjola selätti vaikeudet

Vuoden 1991 tangokuningatar Kaija Pohjola, 67, on aina ollut toimelias nainen. Hän kuvaileekin itseään on-off-ihmiseksi ja kun on-nappi on päällä, tulosta syntyy. Hän on myynyt moottoripyöriä ja autoja, kukkia ja huonekaluja, laulanut ja ajanut yöt pitkät omaa keikkabussiaan. Vastoinkäymisten hetkelläkään hän ei ole jäänyt tuleen makaamaa vaan päinvastoin. Aina se ei ole ollut paras ratkaisu. Hän tunnustaakin, ettei puolisonsa kuoleman jälkeen rauhoittunut riittävästi suremaan ja se kostautui.

– Ajattelin selviäväni murheesta suurin piirtein saman kaavan mukaan kuin olin selvinnyt vanhempieni ja veljeni kuolemasta. Ei se niin mennyt. Puolison menettäminen aiheutti erilaista tuskaa, varsinkin kun Sepon lähtö oli niin traaginen ja äkillinen, Kaija kertoo.

Yön pimeä hetki

Matka tanssilavojen valoista kohti elämän pimeämpää hetkeä alkoi, kun Kaija Pohjola elokuussa 2007 menetti äkillisesti aviomiehensä, Seppo Pohjolan, yli 30 vuoden liiton jälkeen.

Kaija ja Seppo olivat menneet elokuisena iltana 2007 nukkumaan. Kaijaa yli viisitoista vuotta vanhempi puoliso oli kärsinyt pitkään sydänvaivoista ja kävi levolle erityisen väsyneenä. Myöhemmin yöllä mies sai infarktin ja kuoli. Ennen ambulanssin saapumista Kaija yritti elvyttää Seppoa henkiin, tuloksetta.

– Toki tiesin, että niin voi käydä, mutta siitä huolimatta puolison menettäminen 30 yhteisen vuoden jälkeen tuntuu tuskaisen pahalta, Kaija kuvaa ja sanoo, että hänelle jäi vahva tunne, että Seppo aavisti lähtönsä.

– Ennen yöpuulle käymistä Seppo otti sormuksen nimettömästään pois ja pani sen pöydälle. Hän ei koskaan aiemmin ollut tehnyt niin. Hän sanoi, että ”Kaija minä annan sinulle uuden mahdollisuuden”. Olin ihmeissäni, että mitä hän höpöttää ja sanoin, että pane se sormus takaisin sormeesi. Ei hän pannut. Ja aamulla häntä ei enää ollut.

– Kuolintodistuksessa lukee, että sydämestä löytyi merkkejä useammista pienistä infarkteista, joten Sepolla on varmasti ollut tuntemuksia niistä. Tämä elokuun yöllinen vei hänet sitten minun ja perheeni luota pois.

Siihen oli totuttava.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 9/2018!

Luontoäidin kauneusvinkkejä

Löydä lähin ekokampaajasi ja ekokosmetologisi

Mineraalimeikeillä luonnollisen kauniiksi

Mineraalimeikit ovat luonnollisista mineraaleista jauhettuja hienojakoisia ja puuterimaisia meikkituotteita, joihin ei käytetä lainkaan nestemäisiä raaka-aineita. Luonnonkosmetiikkasarjojen mineraalimeikit eivät sisällä mitään synteettisiä aineita, kuten keinotekoisia pigmenttejä, hajusteita tai säilöntäaineita.

Anna Kivirinne jyväskyläläisestä Ekokampaamo-ekohoitola Korennosta kertoo, että mineraalimeikeillä saa aikaiseksi erinomaisen meikkipohjan. Jauhemaista mineraalimeikkipohjaa tupsutellaan iholle meikkisiveltimellä kuin puuteria.

– Mitä enemmän kerroksia lisää, sitä peittävämpi on lopputulos. Mineraalimiekeillä voi peittää jopa tatuointeja ja arpia. Kivimineraalit ovat elotonta ainesta, jonka läpi iho saa hengittää ja parantua.

 

Hiustenlähtö kuriin luonnollisesti

Hiustenlähtö ja muut hiuspohjan häiriötilat ovat kiusallinen ja yleinen ongelma. Joskus vaivan taustalla voi olla sairaus, mutta usein selitys poikkeukselliselle hiustenlähdölle löytyy elämäntavoista ja -tilanteesta, stressistä, hormonaalisista syistä, lääkeaineista tai kemiallisista käsittelyistä; jopa synteettisistä pesuaineista, jotka tukkivat hiustupet.

Ekokampaaja Jaana Seppä forssalaisesta ekokampaamo Luonnonkauniista tutkii kampaamossaan asiakkaiden hiuspohjan kunnon mikrokameralla, joka suurentaa hiuksen rakenteen ja hiuspohjan 200-kertaiseksi. Näin saadaan yksityiskohtaista tietoa siitä, mistä hiuspohjan oireet voivat johtua.

Seppä jatkaa, että intialainen päähieronta on hyväksi kaikille hiuspohjatyypeille. Myös Ekokampaajalla tehdyt puhdistushoidot, kuten merilevä ja savinaamiot hoitavat hiuspohjaa ja ammattilainen osaa valita oikeat aineet.

 

Energialeikkaus uudistaa ilmeen

Hiusten energialeikkaus on metodi, jonka avulla saadaan aikaan puhdas ja selkeälinjainen leikkaus. Se kunnioittaa hiusten omaa tahtoa asettua luonnollisesti kasvusuuntansa ja taipuisuutensa mukaan. Energialeikkaus saa hiukset tuntumaan luonnollisilta, ilmavilta, paksummilta, elävämmiltä ja jopa taipuisammilta.

Ekokampaaja Arja Kuuri-Riutta porilaisesta Ekoletti-ekokampaamosta jatkaa, että energialeikkaus on kokonaisvaltaisen rentouttava hoito, joka toteutetaan jokaiselle asiakkaalle yksilöllisesti.

– Hoito alkaa aina intialaisella päähieronnalla, joka paitsi rentouttaa, myös vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Itse hieron samalla myös korvien alkupisteet. Hieronnan jälkeen hiukset pestään ja ne leikataan märkinä saksia käyttäen. Energialeikkauksessa ei jutella ylimääräisiä, vaan tilanne on rauhallinen ja rentouttava. Kuuri-Riutta kertoo, että leikkaus antaa asiakkaalle sitä, mitä hän kaipaa.

 

Kasvivärjäys sopii kaikille

Kasvivärit ovat ovat hellävarainen ja luonnollinen tapa saada hiuksiin upeitä sävyjä ja kiiltoa. Aidot kasvivärit sisältävät vain luonnon omia aineita, eivät lainkaan synteettisiä kemikaaleja. Tavallisimpia kasvivärjäykseen käytettäviä kasveja ovat henna, indigo ja cassia, joita sekoittamalla saadaan monia erilaisia, luonnollisen kauniita sävyjä vaaleista ja beigestä punaisiin ja ruskeisiin, jopa mustaan.

Ekokampaaja Carola Vento porvoolaisesta ekokampaamo Carolinasta kertoo, että kasvivärjäys sopii kaikille. Värjäyksessä käytettävillä kasveilla on myös hoitavia ominaisuuksia.

– Kasvivärit tehdään jauhetuista kasvinosista, jotka kuorivat ihanasti päänahkaakin. Kasvivärjäyksen jälkeen hiukset ovat kiiltävät ja helposti kammattavat. Kasvivärjäyksestä on saatu apua päänahan ongelmiin, kuten hilseilyyn, minkä lisäksi kasviväri voi hidastaa hiusten ohenemista.

 

Iholle sisäistä ja ulkoista hoitoa

Oletko ajatellut seuraavaa kahta toimenpidettä ikääntyvän ihon hoidossa: ryppyjen vähentäminen ja kiinteytys? Molemmat näistä ovat yhteydessä kollageenin ja elastiinin muodostukseen ihossa. Tähän puolestaan vaikuttavat monet tekijät. Jos ihosi suojabarriäärin toiminta on heikentynyt ja ihosi on tulehduksellisessa tilassa, ihon ikääntymisvauhti kaksinkertaistuu. Kiinnitä huomiota ihosi terveyden optimointiin, ennen kuin hoidat oireita.

Säännöllinen liikunta on tärkeää. Liikunta pitää kudokset kiinteinä ja mielen virkeänä vilkasuttaessaan koko kehon verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Jopa aivojen verenkierto paranee. Ulkoliikunta kirkastaa ihoa ihosolujen saadessa happea

Artikkelin kirjoittanut Tarja Saari tekee kokonaisvaltaisia kauneushoitoja yksilöllisesti probioottisella Esse -luonnonkosmetiikan sarjalla. Hänen hoitohuoneensa KAUNIS ELÄMÄ sijaitsee Espoon Suur-Leppävaaran alueella.

 

Voit lukea Tarja Saaren koko artikkelin sekä muut Luontoäidin kauneusvinkit kokonaisuudessaan Luontaisterveys -lehden numerosta 8/2018

 

Surun jälkeen tuli kiitollisuus

Hanna Ekolan tunnetuin kappale on edelleen hänen veljensä Martti Heikkilän säveltämä ja sanoittama Villihevosia. – Olen julkaissut 13 albumia, mutta Villihevoset seuraavat minua varmasti koko elämäni loppuun saakka, Hanna sanoo.

Lohjan Pusulanjärven rantamaisemaan rakennetussa vihreässä omakotitalossa on valoa ja tilaa hengittää. Ikkunoista avautuu upea näkymä seesteiselle järvelle.

Laulaja Hanna Ekola on kuuhullu ja kuvailee, mistä kuu nousee ja kuinka se kiertää yön aikana toiselle puolelle järveä.

– Haluan nähdä kuun yölläkin, kun herään ja siksi en vedä makuuhuoneessani verhoa ikkunan eteen, Hanna paljastaa.

Kun kuuntelee valoisassa olohuoneessa Hannan heleää ääntä, on vaikea kuvitella, millaiset tunnelmat olivat kymmenen vuotta sitten, kun hänen muusikkomiehensä

Juha ”Lido” Salonen yllättäen menehtyi syöpään ja Hanna jäi kahdestaan 10-vuotiaan poikansa kanssa. Talosta oli tuolloin valmiina vasta perustukset ja edellinen kotikin myymättä.

– Luonnollisesti olin shokissa. En ollut tottunut hoitamaan mitään taloon tai sen tekniikkaan liittyviä asioita. Juha oli aina huolehtinut niistä. Hän oli elämäni turva, ja yhtäkkiä hän oli poissa. Jäähyväisille oli aikaa noin vuorokausi. Poikamme Lassi kuitenkin kysyi, että ”Äiti, kai me kuitenkin rakennetaan se talo?”

Rakennustyömaan miehet olivat kannustavia ja auttavaisia, joten aina niinä päivinä, kun en ollut keikalla, kokosin itseni aamuisin ja menin työmaalle tekemään jotakin, Hanna muistelee.

Siinä tulivat sitten rautakaupat ja rakennusvälineet tutuksi. Hanna kertookin pientä ylpeyttä äänessään, että kun hän on ollut taloa rakentamassa kivijalasta lähtien, hän myös osaa sitä hoitaa.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 8/2018!

Kehopositiivinen kaunotar Marjaana Lehtinen:

Miss Plus Size 2017 Marjaana Lehtinen ei olisi voinut 170-kiloisena uskoa, että joku päivä hän on missi ja poseeraa mallikuvissa. Lehtinen uskoo, että muutos on jokaiselle mahdollista, jos vain rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä.

Elämänmuutos alkaa positiivisesta asenteesta

Kyllä Marjaana ne tunsi. Kauhistuneet katseet, inhoavat tuhahdukset ja ilkeät supatukset. Joka paikassa pelotti ja ahdisti. Asiakaspalvelussa hän oli näkymätön, lääkärissä ei kuunneltu, ravintolassa piti varmistaa tuolin kestävyys. Lentomatka hirvitti: mahdunko minä penkkiin, riittääkö turvavyö, tulenko kuulluksi, kohdatuksi, ymmärretyksi?

– Otin tavakseni nolata itseni ennen kuin muut ehtivät. Kerroin kaikki läskivitsit jo heti paikalle pyrähtäessäni, ettei minun tarvitsisi kuulla niitä muilta. Se oli minun suojautumiskeinoni ja roolini, mutta se ei kummunnut aidosta itsevarmuudesta, vaan nolaamisen pelosta, Marjaana Lehtinen muistelee.

Hän on koko elämänsä ollut pikkuisen pullea, mutta raskauksien myötä painoa alkoi kertyä kymmeniä kiloja. Toisen raskauden loppuvaiheessa vaaka heilahti noin 170 kiloon.

Kehopositiivisuus on itsestä pitämistä

Mutta viis kiloista! Vaa’an lukemaan tuijottelu ei kerro elämänlaadusta juuri mitään: ainakaan sitä, kuinka paljon itse itsestään pitää ja miten tulee itsensä ja muiden kanssa toimeen. Lehtinen tiesi painavimmillaan ja tietää edelleen, 80 kiloa hoikempana, että kauneus ei katso kokoa vaan itsevarmuutta.

– Sain usein kuulla olevani ”läskiksi kaunis”. Mitä ihmettä, missä vaiheessa lihavasta ja rumasta on tullut synonyymeja? Jos ihmisellä on hyvä, itsevarma olo, se huokuu koko hänen elämäänsä, myös ulkonäköön. Itsevarma ihminen on kaunis sisältä!

Marjaana Lehtinen tunnetaan kehopositiivisuuden keulakuvana. Häntä ja muita kehopositiivisuuden puolesta puhujia on kritisoitu siitä, että kehopositiivisuus antaa lihaville oikeuden ylpeillä kiloillaan, vaikka yleisesti tiedetään ylipainon olevan terveysriski. Ajatus kuulostaa aika hullulta. Miksei kaikilla, koosta tai muista ulkonäköseikoista huolimatta, olisi oikeus olla ylpeitä itsestään ja onnellisia elämässään?

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 7/2018!

”Työni vaatii hyvää kuntoa”

– Jokaisen suomalaisen pitäisi edes kerran elämässään käydä katsomassa kotimainen elokuva, Red Carpet -festivaalin taiteellinen johtaja, näyttelijä Antti Luusuaniemi sanoo. Kuva: Lili Zoe Ermezei.

Syke-televisiosarjassa sydänkirurgi Max Hanssonia näytellyt Antti Luusuaniemi, 39, on varmuudella iskostanut sarjaa seuranneiden suomalaisten mieleen verbin ”intuboidaan” (toimenpide, jolla leikkauksissa pidetään ylähengitystiet avoimena), sillä roolihenkilö joutui sen sanomaan jokaisessa jaksossa ainakin kerran.

Antti Luusuaniemi ui varmasti suurimman yleisön mieleen nimenomaan tuosta Kultaisella Venlalla 2016 palkitusta sarjasta, vaikka hänellä on ollut sitä ennen merkittäviä tv-, elokuva- ja teatterirooleja.

Korkealla vuoristossa ei niin vain palaudu

Yleisö seurasi myös komean näyttelijän taistelua tositelevisiosarjassa Huippujengi, jossa hänen lisäkseen Andeihin kuuluvan Tocllarjaju-vuoren valloittamisesta Perussa mittelivät Antti Reini, Janne Niinimaa, Minna Parikka, Leena Harkimo, Cristal Snow, Lola Odusoga ja Tuija Pehkonen. Hyväkuntoinen, yksi kisan ennakkosuosikeista Antti Luusuaniemi tipahti joukosta juuri ennen finaalia, koska liian suurista kengistä johtuneet rakot alkoivat märkiä.

– Koetin vain reissussa kuunnella kroppaa, etten mene liian kovaa. Siellä korkealla vuoristolla ei niin vain palaudu. Se vaatii pitkäjännitteisyyttä. Olen aika impulsiivinen, joten jouduin askartelemaan hieman sen kanssa, Antti totesi seikkailun jälkeen ja sanoi nauttivansa, kun pääsee kokemaan elämyksiä uusissa maissa ja tapaamaan uusia ihmisiä.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 6/2018!

Ravinteikkaat vihermehut syntyvät mielikuvituksella

Tara Lange kiinnostui vihermehuista tyttärensä sairastuttua. Mehustamisen ansiosta tytär parani ja myös äiti alkoi voida paremmin.

Vihermehujen tekeminen on luovaa ja mielenkiintoista. Kuusi vuotta sitten vihermehuista innostunut kirjailija, luennoitsija Tara Lange kannustaa mehustamaan keväällä ja kesällä, kun aineksia saa luonnosta ilmaiseksi.

– Vuohenputki, nokkonen, maitohorsma, voikukka ja siankärsämö sopivat mehustettavaksi. Sanon aina, että jos mehustaa kevään ja kesän, se on kuin laittaisi miljoonia terveyden pankkitilille, Lange nauraa.

Hän rohkaisee mehustamaan erityisesti sellaisia vihanneksia, joissa on kovaa kuitua ja joita ei tulisi muutoin syötyä raakana. Kukaan tuskin syö nokkostakaan sellaisenaan. Selleri, luomusitruuna kuorineen, bataatti, kurkuma ja inkivääri ovat Langen mukaan oivallisia mehustettavia.

– Raaka-aineita voi saada paljon ilmaiseksikin, kuten kaupoista ja toreilta punajuuren naatteja ja kukkakaalin lehtiä. Mehustamisesta voi siis tehdä omalle kukkarolleen sopivaa, Lange kuvaa.

Mehustamiseen tarvitaan mehulinko tai –puristin, joiden hintaluokka vaihtelee joistain kympeistä useisiin satoihin euroihin. Sen jälkeen tarvitset kokeilunhalua ja mielikuvitusta.

– Mehustaminen on kuin ruoanlaittoa, mutta helpompaa. Netistä löytyy paljon valmiita reseptejä. Esimerkiksi Juice Finland –Facebook-ryhmässä on paljon vinkkejä. Voi myös kokeilla itse kaikenlaista. Jos maku ei miellytä, lisää esimerkiksi omenaa makeuttaaksesi tai inkivääriä saadaksesi lisää potkua. Mehu ei ole koskaan pahaa. Se on korkeintaan mielenkiintoisen makuista, Lange pohtii.

Tytär parantui

Lange itse kiinnostui mehustamisesta 7-vuotiaan tyttärensä sairastuttua idiopaattiseen munuaissairauteen, mikä tarkoittaa, ettei sairauden syytä tiedetä, eikä siihen ole parannuskeinoa.

– Arkemme oli sietämätöntä. Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja ja tytär kärsi erityisesti lääkkeiden sivuvaikutuksista. Hän oli turvonnut, mielialat heittelivät, nokkosrokko peitti kehon ja hänellä oli jatkuva nälkä, Lange kertoo.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 5/2018!

Sydämen matkaopas

– Enkelit tuovat minulle iloa ja mielenrauhaa, Kirsi Ranto sanoo. Kuva: Mikko Harma
Kirsi Ranto kulkee enkelipolkua jokapäiväisessä elämässään

Jo kuusivuotiaana Kirsi Ranto halusi laulajaksi.

– Musiikki on ollut tärkeällä sijalla elämässäni lapsesta lähtien. Myös opettajat koulussa kehottivat minua jatkamaan musiikin maailmassa, vuoden 1998 Tangokuningatar kertoo.

– Musiikki kuuluu kaikille ja antaa myös luvan tulla toista ihmistä lähelle. Työssäni olen oppinut ymmärtämään monenlaisia ihmisiä.

Ranto tunnetaan paitsi laulajana myös enkeli-iltojen ohjaajana ja kirjailijana, joka muutaman vuoden sisällä on julkaissut kaksi teosta: vuoden 2013 Rajatietokirjaksi valitun Ole se valo joka olet sekä Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti (2015).

– Kumpikin ovat omiin kokemuksiini pohjautuvia teoksia. Syksyllä ilmestyy Sydämen matkaopas. Kaikki kirjani ovat Tammen kustantamia.

Musiikkisuvusta laulunopettajaksi

Lähes kaikki Ranton suvussa ovat enemmän tai vähemmän musiikkihenkisiä.

– Isä on laulanut mieskuorossa 32 vuotta. Lapsuudenkodissani musiikkia kuunneltiin antaumuksella. Isä ja äiti tykkäsivät käydä tansseissa.

– Olin 19-vuotias, kun minut valittiin Seinäjoen Tangomarkkinoilla vuoden 1998 Tangokuningattareksi. Olin kovin nuori, mutta ehtinyt jo keikkailla viikonloppuisin neljän vuoden ajan Suomen tanssilavoilla.

Kirsi opiskeli nuorena pianon ja viulun soittoa sekä laulua ja syvensi musiikin opiskeluaan.

– Olen valmistunut Kokkolasta Centria ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi eli käytännössä laulunopettajaksi. Minulla ei nyt kuitenkaan ole oppilaita. On niin monta rautaa tulessa, ettei opettamiseen ole mahdollisuutta.

– Olen oppinut tasapainottamaan työn ja levon rytmiä, vaikka perusluonteeni onkin sellainen, että tykkään tehdä monia asioita yhtä aikaa, Kirsi sanoo.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 4/2018!