Ennaltaehkäisy on parasta ja tehokkainta terveydenhoitoa. Luontaisterveys kertoo, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tukea terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksien puhkeamista. Luonto on paras lääkäri, erityisen painoarvon lehdessä saa luonnonmukainen ravinto, liikunta sekä turvalliseksi havaitut luontaisterapiat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Luontaisterveys antaa työkaluja myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja lujittamiseen.
Joogassa harjoitellaan mentaalisia, emotionaalisia ja henkisiä muskeleita. Niitä lähestytään kehon kautta. Joogassa tärkeintä on mielen rauhoittaminen ja luonteen jalostaminen, ei niinkään se, mihin asentoon vartalo taipuu.
Notkeasta kehosta ei ole mitään hyötyä, jos mieli on levoton, sydän lukossa ja luonne kireä. Joogassa keskeistä onkin luonteen ja mielen joustavuus unohtamatta keholle elintärkeää ja monipuolista, terapeuttista liikettä.
– Jätä kauniit jäljet itsestäsi. Katsele rakkauden täyteisin silmin. Kuuntele rakkaudellisin korvin. Puhu rakkauden äänellä. Kosketa rakastavin käsin. Oman äitini ja guruni Äiti Amman perintöä lienee se, että haluan viedä eteenpäin lempeyttä, äidillisyyttä ja rakkautta. Kun asioita tekee sydämellä, onnistuu tekemisissään, sanoo joogaopettaja ja joogakoulu Shantin omistaja Kylli Kukk.
Rakkautta ja rauhaa tarvitaan, koska Kyllin mielestä nykymaailma on kova, kireä ja kiireinen.
– On surullisesta, jos homo sapiens alkaa muuttua robo sapiensiksi.
Jooga tarkoittaa yhteyttä ja liittoa kehon ja mielen välillä. Keho on sidottu aikaan ja paikkaan. Mieli taas poukkoilee menneen ja tulevan välillä. Levoton mieli saa kehonkin sekaisin.
– Jos haluamme saada yhteyden kehon ja mielen välille, meidän pitää opetella rauhoittamaan mieltä. Mieli ei käskemällä rauhoitu. Siksi siihen käytetään joogassa muun muassa hengitystä, meditaatiota ja mantroja, Kylli Kukk kertoo.
Lue lisää Luontaisterveyden vuoden ensimmäisestä numerosta 1/2020!
Ihmiselimistön puolustusjärjestelmä voidaan jakaa luonnolliseen eli synnynnäiseen vastustuskykyyn sekä hankittuun eli adaptiiviseen vastustuskykyyn. Diplomiravintoterapeutti Anu Bouquet Ravintoterapia Eliksiiristä kertoo, että terveyden perusta on vastustuskyvyn toiminnassa. Siksi sitä on tärkeä tukea monin tavoin.
– Puhutaan mistä patogeenista tahansa, kannattaa aina kiinnittää huomiota etenkin siihen, mitä syö ja juo. Stressillä tiedetään olevan yhteys puolustusjärjestelmään, joten sitä on hyvä välttää, hän sanoo.
Merkitystä on myös hyvällä unella, mielen tilalla ja myönteisellä ajattelulla. Puolustusjärjestelmää voi tukea yrtein ja täsmäravintoainein.
Luontainen ja hankittu immuniteetti
Anu Bouquet kertoo, että luontaista immuniteettia säätelevät perintötekijät. Ilmeisesti se toimii ihmisillä vähän eri tasoisesti. Toisella saattaa olla lähtökohtaisesti luontainen immuniteetti parempi kuin toisella.
– Puolustusjärjestelmä toimii iholla ja limakalvoilla. Lisäksi luontaiseen immuniteettiin kuuluvat sisäiset puolustusmekanismit: ihon ja syljen eritteet, kyynelneste ja mahahapot. Ne kaikki suojaavat meitä taudinaiheuttajilta. Luontainen immuniteetti toimii nopeasti ja käynnistyy minuuteissa.
Hankittu immuniteetti on lisäsuoja. Se aktivoituu, kun elimistö kohtaa vieraita mikrobeja. Sen käynnistämiseen kuluu päiviä.
– Hankittu puolustusjärjestelmä toimii tiettyä viholliseksi tunnistettua ainetta tai rakennetta vastaan. Se perustuu valkosolujen toimintaan, selvittää Bouquet.
Käytännössä ihmisen sairastettua jonkun taudin, elimistöön on muodostunut muisti kyseiselle infektiolle. Jos se tulee uudelleen, kehossa on jo vastustuskykyä sitä vastaan. Toisinaan virukset myös muuntautuvat, jolloin muuntautuneelle muodolle ei välttämättä ole vastustuskykyä.
Lue lisää vuoden viimeisestä Luotaisterveyden numerosta 10/2019!
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n lakko alkoi maanantaina 11.11. klo 6.00 ja jatkuu sunnuntaihin 8.12. klo 24.00, elleivät osapuolet löydä lakkoon ratkaisua aikaisemmin. Lakon vuoksi Luontaisterveys -lehden kuljetus ja jakelu viivästyy. Lakon aikana lehden uusin numero on luettavissa digitaalisena näköislehtenä ilmaiseksi tästä linkistä.
Pahoittelemme lakosta aiheutuvaa haittaa.
Siitä on nyt vähän reilut 14 vuotta, kun juupajokelainen Heli Kurjanen, 39, törmäsi nettiä selatessaan ensimmäistä kertaa kuukautiskuppiin. Heli oli taaperoikäisten lasten kotiäitina. Hän oli perustanut pienen kestovaippoja myyvän yrityksen. Luontoa säästävät kestotuotteet kiinnostivat, joten Heli tilasi netistä itselleen kuukupin kokeilumielessä.
Kuukuppi on silikonista valmistettu kestokuukautissuoja, joka kerää kuukautisvuodon nimensä mukaisesti kuppiin, minkä jälkeen kuppi tyhjennetään, huuhdellaan puhtaaksi ja laitetaan takaisin.
Netistä tilattu, ulkomainen kuppi ei kuitenkaan ollut kovin hyvä. Se oli hankala puhdistaa, ja kuppi tuntui ikävältä. Niinpä Heli päätti suunnitella itse paremman. Hän oli opiskellut suunnitteluassistentiksi, joten hän osasi tehdä prototyypin itse. Yrittäjänä toiminut aviomies kannusti.
Kupille löytyi pian valmistajakin kotimaasta. Ensimmäiset Lunette Kuukupit tulivat myyntiin vuonna 2005. Heli ajatteli, että kuukupista tulee mukavasti pientä bisneksen lisää kestovaippamyyntiin ja hän voi pyörittää yritystä samalla, kun hoitaa kotona lapsia.
– Aika pian jouduin viemään lapset päivähoitoon, Heli nauraa. Kuppeja alettiin heti kysellä myyntiin ulkomaita myöten.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 9/2019!
Tuusulalaisen pariskunnan, Anitta ja Reijo Ketolan, kotitalon puutarhassa kukkii vielä alkusyksyllä kukkasia, kuten ruusuja ja köynnöskasveja. Pensasmustikat on piilotettu linnuilta verkolla. Puutarha ja sen hoitaminen ovat lähellä Anitta Ketolan sydäntä. Ympäristön kauneus saa mielenkin rauhoittumaan.
Katoksen alla seisoo vanha jaguaari, joka on pariskunnan ”sunnuntaiauto”.
Talo sisältä on viihtyisä ja kodikas. Mustavalkoinen kissa, Vikke, lepäilee verannalla lämmöstä nauttien. Yläkerrassa on karaokelaitteita, kosketinsoitin ja kitaroita. Siellä on hyvä musisoida ja harjoitella laulua.
– Minulla on nyt mahdollisuus nauttia kaikesta tästä, sanoo Anitta Ketola, sielukas ja lämmin talon emäntä, joka silmin nähden nauttii elämästään. On vaikea uskoa, että hän täyttää tammikuussa 70 vuotta.
Anitta Ketola on ollut eläkkeellä vuodesta 2013 alkaen. Hän kokee olevansa elämänsä vireessä. Suuri syy virkeyteen on ravitsemus ja ravintolisät. Hän kertoo antioksidanttien tehneen suuren eron entiseen hänen hyvinvointinsa tasossa.
– Ollessani vielä työelämässä olin nukahtaa työpöytäni ääreen, eikä ruokakaan oikein maistunut. Väsymyksen kourissa ajattelin, että tämä johtuu ikääntymisestä.
– Olin ollut lähes koko aikuisikäni ajan aneeminen ja syönyt säännöllisesti rautalisää, mikä ei tuottanut tulosta. En ollut sovelias edes verenluovutukseen, hän muistelee.
Aviomies Reijo Ketola oli ollut Helsingin Antioksidanttiklinikalla toimivan lääkäri Pertti Lähteenmäen asiakas. Hän suositteli vaimolleen käyntiä klinikalla.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 8/2019!
Juontaja, ravivalmentaja Sari Tammista ei voi pelkästään kuvailla sanalla sisupussi, sillä hän on viimeiseen hermojuureen saakka sisukas. Tiukka katsekontakti kertoo sen, että mimmi seisoo sanojensa takana.
Kaikkea tekemistä värittää myös värikäs kerronta ja itseironia. Naisen vahvuudesta kertoo, että hän panee itsensä likoon.
Sari Tamminen on aina ollut eläinrakas. Koko hänen perheensä oli. Kun Sari lopulta 7-vuotiaana oli ratsastanut koko sohvakaluston selkänojat rikki, hänen isänsä vei hänet tallille. Niin hänestä kasvoi ensiksi heppatyttö, nyttemmin ravihevosten kasvattaja.
– 12-vuotiaana pyöräilin 16 kilometriä tallille joka päivä. Asuimme silloin Kärsämäellä. Kouluni oli Putous-ohjelmasta kuuluisa Pallivahan koulu, Sari kertaa hevoskasvattajan taustojaan.
Ensimmäisen oman hevosen hän hankki parikymppisenä. Omia ja valmennettavia hevosia on vuosien varrella ollut useita. Nyt se on elämäntapa ja bisnes.
– Esimerkiksi Andree on tuonut meille omistajille jo 40 000 euroa. Se on juossut maililla 12,5-tuloksen.
Tällä hetkellä Sarin tallissa on kuusi ravuria ja yksi poni.
– Ravureista osa on kimppahevosia, Sari tarkentaa.
Sari Tammisesta tuli koko Suomen Sari, kun hän juonsi supersuosittuja kesäntanssiohjelmia Sataman valot ja Kesäillan valssi vuosina 1992–2011. Ylen tanssi- ja musiikkiohjelmissa hän esiintyi liki 20 vuotta.
Ohjelmia on kertynyt yhteensä liki 2000.
– En voinut nuorena kuvitellakaan, että esiintyisin joskus radiossa tai televisiossa. Intressini suuntautui aivan muualle. Koko urani julkisuudessa on iso vahinko, Sari sanoo.
– Menin likkakaverini kanssa radion juontajakurssille. Sanoin, että ei minusta ikimaailmassa juontajaa tule. No, sieltä sitten pääsin Auran aalloille.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 7/2019!
Suomen tanssiorkestereiden eliittiin kuuluva Souvarit on Lasse Hoikan, 64, johdolla tanssittanut kansaamme yli 40 vuotta. Takana on miljoona myytyä äänitettä, lähes kymmenentuhatta keikkaa ja miljoonia keikkakilometriä. Tahti ei näytä hiipumisen merkkejä, sillä vuoden 2020 keikkakalenteri on jo lähes täyteen buukattu.
– Olemme rajoittaneet keikkamäärän 120 esiintymiseen vuodessa, se on ehdoton maksimi. Vuonna 1986 teimme 252 keikkaa ja heinäkuussa 32 keikkaa, vaikka päiviä on vain 31 siinä kuussa, mutta silloin oli
Miehikkälän Pelimannipäivillä päivällä toritanssit ja illalla lavakeikka, Lasse kertoo ja sanoo, että toistaiseksi orkesteri ei ole hyllyttänyt juhannusesiintymisiään, vaan rientää riemulla viihdyttämään keskikesän juhlaa viettäviä tanssin ystäviä.
– Tänä vuonna meillä on vielä elokuussa neljä keikkaa, ja sen jälkeen jäämme hyvin ansaitulle kesälomalle ja lähdemme Rautukoplan kanssa kalareissulle Norjaan.
Lasse Hoikka syntyi kymmenlapsiseen Matti ja Aini Hoikan perheeseen Tervolan Koivun kylään. Matti-isä oli maanviljelijä ja kyläseppä sekä taitava pelimanni. Aini-äiti oli lahjakas laulaja, joten musiikilliset lahjat periytyivät myös Lasseen, jota kiinnosti rumpujen soittaminen. Hän pääsikin kymmenvuotiaana kokeilemaan paikallisella työväentalolla rumpuja – omat rumpunsa hän hankki kemiläisestä musiikkiliikkeestä vuosikymmen myöhemmin. Nuoruudessa Hoikka soitti eri rock-kokoonpanoissa, muun muassa sukulaispoikiensa Santiago-yhtyeessä sekä omassa Kuulalaakeri-yhtyeessään.
– Varsinainen muusikon urani alkoi vasta Pauli Pirttijärvi, Juhani Juusola ja Huumor-Humppa -yhtyeessä Tyrnävän maamiesseuran naistentansseissa, Lasse kertoo.
Soittamisen ohella Lasse teki arkipäivät töitä rakennusmiehenä, koska yhtyeellä oli keikkoja vain viikonloppuisin. Vuonna 1978 Hoikan täytyi valita ulkomailla reissaavan rakennustyöläisen ja muusikon ammatin välillä. Hän oli perustanut perheen ja tulossa oli lapsi. Kun hän sai isänsä hitsaaman peräkärryn keikkamatkoilleen, hän valitsi muusikon elämän ja perusti Souvarit-yhtyeen.
– Me emme ole leipääntyneet työhömme. Paras palkinto on edelleen tanssiva ja viihtyvä yleisö, se sytyttää meidät ilta illan jälkeen. Sieltä lavalta kyllä näkee hyvin, milloin tanssiparilla naksahtaa ja rakkaus syttyy. Meidän musiikkimme tahdissa on syntynyt useita pareja, ja onhan me käyty sen vuoksi esiintymässä monien häissäkin.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 6/2019!
Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano, 47, asuu perheensä kanssa maalaismiljöössä Siuntiossa noin puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Kaunis, linnamainen talo löytyy mutkittelevan peltojen reunustaman reitin varrelta, päättyvän tien päästä. Kolmikerroksisen kivilinnan ympärillä on sekametsää. Maalla asumista Johanna nimittää hyvänolonsa salaisuudeksi, ja sanoo, että hiljaisen ympäristön valinta on ollut tietoista.
– Tänne kotiimme liittyy kolme minulle tärkeää asiaa: rauha, luonnon äänet ja meikittömyys. Täällä elän ikään kuin omassa kuplassani. Musiikki ei juuri soi muuta kuin lauluharjoitusteni aikana. Radiota kuuntelen harvoin. Miehelläni Antti-Pekalla ja 10-vuotiaalla pojallamme Aleksanterilla on alakerrassa miesluola, jossa he voivat katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata tietokonepelejä mielin määrin.
Itse nautin vapaa-aikanani kodin hiljaisuudesta, toki minäkin kuuntelen välillä poikamme kanssa hänen tykkäämäänsä musiikkia.
Johanna Rusanen-Kartano kasvoi kolmilapsisessa perheessä Kuopiossa. Hänen isänsä Pertti Rusanen toimi kanttorina Kuopion seurakunnassa.
– Olin kaksi ja puolivuotias, kun Savon Sanomiin tehtiin juttu nuoresta, vastavalmistuneesta isästäni, joka oli juuri tullut Kuopioon kanttoriksi. Istun kuvassa isäni sylissä ja kuvatekstissä kerrotaan, että minä osaan laulaa lastenlaulun Aa, aa, Heikki nuotilleen, Johanna kertoo laulutaipaleensa alusta. Tämän tarinan hän on kuullut ja lukenut leikekirjasta. Ensimmäinen oma muisto esiintymisestä liittyy Kuopion musiikkiopiston pääsykokeisiin, jossa hän esitti laulun Minun kultani kaunis on.
– Annoin siellä kaikkeni ja yliesiinnyin jokaisen ”hei luulia illallaan” niin, että opettajia nauratti.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 4/2019!
Suomen luonnossa kasvaa noin sata erinomaisen maukasta ja ravinnepitoista villiyrttiä eli luonnonvaraista kasvia, jotka kelpaavat ihmisravinnoksi. Villiyrttejä voidaan käyttää esimerkiksi ruokien ja leivonnaisten maustamiseen, juomien valmistamiseen, annosten koristeluun sekä pääraaka-aineina esimerkiksi salaatteihin, leipiin, keittoihin ja muhennoksiin.
Lisäksi villiyrttejä käytetään ravintolisissä, lääkkeissä, lemmikkieläintuotteissa, hyvinvointituotteissa ja kosmetiikassa.
– Niin sanottuja kauppayrttejä eli kaupalliseen myyntiin yleisesti kerättäviä yrttejä on Suomessa kolmisenkymmentä. Kauppayrttilistaa ei tosin nykyään enää ylläpidetä, mutta listalle aikoinaan päätyneet kasvit ovat sellaisia, jotka on melko helppo oppia tunnistamaan ja joita voidaan käyttää monipuolisesti hyödyksi, toteaa villiyrttineuvoja, biologi Lily Laine.
Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa sellaisilla kasveilla, joita on hankala sekoittaa muihin luonnonkasveihin.
– Poimulehti, puna-apila ja nokkonen ovat aloittelijalle turvallisia kasveja. Kun oppii keräämään ja käyttämään niitä, voi vähitellen laajentaa osaamista. Ei ole syytä yrittääkään opetella kaikkia villikasveja kerralla, vaan kasvukauden aikana voi pyrkiä ottamaan haltuun 2–3 uutta kasvia.
Villiyrttien maailmaan pääsee kätevimmin tutustumaan osallistumalla ohjatulle villiyrttiretkelle, jolla koulutettu villiyrttineuvoja esittelee villivihannesten tuntomerkkejä, kasvupaikkoja ja mahdollisia näköislajeja. Retken tavoitteeksi voi ottaa vaikka vain yhden kasvin tunnistamisen.
– Monesti retkellä silmät avautuvat ja alkaa havainnoida ympäröivää luontoa aivan uudella tavalla. Oppimisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että ei yritä omaksua liikaa tietoa kerralla, Laine toppuuttelee.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 3/2019!
Suomessa skolioosia hoidetaan pääosin tukikorsetti- ja leikkaushoidon avulla. Skolioosispesifien harjoitteiden positiivisista vaikutuksista on jo tutkimusnäyttöä, mutta Suomessa niiden käyttö on fysioterapeutti Merja Soanjärven mukaan edelleen vähäistä.
Nuoruusiän skolioosi aiheuttaa edetessään vartalon lievää tai vakavaa epäsymmetriaa ja rajoittaa pahimmillaan esimerkiksi rintakehän ja rintakehän alueen sisäelinten toimintaa. Yksi yleisimmistä skolioosin muodoista, ns. idiopaattinen skolioosi, kehittyy yleensä lapsuus- ja teini-iän kasvupyrähdyksen aikana. Suomessa hoitona käytetään tyypillisesti tukikorsettihoitoa. Vaikean skolioosin hoito voi edellyttää leikkausta.
Tiettyjen liike- ja hengitysharjoitteiden on todettu vähentävän selkärangan kiertymistä lievissä ja kohtuullisissa skolioositapauksissa verrattuna tapauksiin, joissa näitä harjoitteita ei tehty. Esimerkiksi
Saksassa skolioosia on hoidettu tällä menetelmällä jo pitkään. Skolioositerapiaan erikoistuneen fysioterapeutti Merja Soanjärven mukaan hoitomuoto sopisi hyvin etenkin lasten ja nuorten skolioosin hoitoon.
Hengitys- ja liikeharjoitteet on kehitetty linjaamaan selkärankaa ja ylläpitämään sen liikkuvuutta. Ne perustuvat saksalaisen, itsekin skolioosista kärsineen, Katharina Schrothin kehittämiin liikesarjoihin. Näiden harjoitteiden lisäksi tsekkiläisen lääkäri Richard Smisekin kehittämä aktiivinen harjoitusmenetelmä, ns.spiraalistabilaatio, auttaa vahvistamaan selkärankaa tukevia lihaksia.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 2/2019!
