Ennaltaehkäisy on parasta ja tehokkainta terveydenhoitoa. Luontaisterveys kertoo, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tukea terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksien puhkeamista. Luonto on paras lääkäri, erityisen painoarvon lehdessä saa luonnonmukainen ravinto, liikunta sekä turvalliseksi havaitut luontaisterapiat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Luontaisterveys antaa työkaluja myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja lujittamiseen.

Vauvauinti on koko perheen yhteinen harrastus

Ingalill Castell ihmettelee puolivuotiaan Elijahin kanssa altaassa kelluvaa palloa.

" Päämääränä on, että lapselle kehittyy hyvä itsetunto"

Vauvauinnissa lapselle muodostuu hyvä suhde veteen ja side hoitavaan aikuiseen lujittuu. Vauvauinnissa myös motoriset ja sosiaaliset taidot kehittyvät. 

Uimakoulu Pikku Joutsenen vauvauintiryhmä Kultakalojen altaasta raikaa iloinen laulu. Äidit ja isät heijailevat vauvojaan rytmikkäästi vedessä edestakaisin, pitävät jo tottuneesti kiinni kainaloiden alta eivätkä säikähdä, jos vauvan kasvoille räiskähtää vettä. Viimeisen säkeistön aikana jotkut vauvat kastautuvat kokonaan pinnan alle ja pienet ja pienet ensihampaat vilkkuvat hymyssäsuin. Tuohan on selvästi hauskaa! Kun laulu on laulettu, perheet jakautuvat eri puolille allasta toimpisteille. Vauvauinninopettaja Henna Salonvaara kertaa, mitä milläkin pisteellä tapahtuu. Apuna hän käyttää nukkea tai jotakuta ryhmän vauvoista. – Muistavatko kaikki torpedon? Ensin lasketaan rauhallisesti kolmeen ja heijataan lasta, kolmosella pää painuu veden alle ja vauva liukuu sukelluksissa toisen vanhemman syliin.

Vähitellen ja totutellen

Torpedo on vauvauintiliikkeistä ehkä tunnetuin ja se pelätyinkin. Oikein tehtynä vauvan sukellus on kuitenkin täysin turvallinen ja yleensä lapsista varsin hauskaa. Tekniikka perustuu sukellusrefleksiin, joka vauvoilla on syntyessään. Sukellusrefleksin ansiosta vauvan hengitystiet sulkeutuvat automaattisesti hänen painuessaan pinnan alle. Refleksi häviää yleensä noin 6-8 kuukauden iässä, mutta säännöllisesti uivat vauvauimarti eivät edes huomaa refleksin häviämistä, joten he oppivat tässä vaiheessa helposti sukeltamaan tahdonalaisesti. – Uimaharrastuksen voi toki aloittaa myöhemminkin. Vaikka sukellusrefleksiä ei enää olisi, vauvat oppivat pidättämään hengitystään, tarkentaa uimakoulu Pikku Joutsenen vauvauintiopettaja Julia Tanttun. Tietenkään Torpedo ei ole vauvauinnin ensimmäisiä etappeja. Kun vauvat kolmen kuukauden iässä ja vähintään viisikiloisina voivat aloittaa uintiharrastuksen, ensin tutustutaan uuteen tilanteeseen ja ympäristöön. Veteen mennään rauhoitusasennossa vauvaa kannatellen ja heijaten. – Ensimmäisellä uintikerralla altaassa vietetään noin 15 minuuttia, jotta vauvalle jäisi tilanteesta hyvä mieli ja voimia pesutiloihin. Tavoitteena on saada vauva rentoutumaan: yleensä veden virta ja vanhemman ääni rauhoittavat lasta. Mitään ei tarvitse itse tietää, vaan ohjaaja opastaa uinnin etenemisessä, kertoo Tanttu.

Lue lisää vauvauinnista Luontaisterveys -lehden numerosta 7/2017

Ystävykset Helena Lindgren ja Satu-Aamu Kangas

Ystävykset Helena Lindgren ja Satu-Aamu Kangas kertovat miten kriisitkin voivat kaunistaa.

"Kriisitkin voivat kaunistaa"

Helena Lindgren ja Satu-Aamu Kangas nauttivat elämästä ja terveesti myös itsestään. Ikäeroa naisilla on 20 vuotta ja saman verran ystävyyttä.

Ikääntyminen ja ihmissuhteiden särkymisen myötä syntynyt kypsyys kaunistaa naista. Näin kokevat kaksi ystävystä, Helena Lindgren ja Satu-Aamu Kangas.
Molemmat ovat kokeneet parisuhteiden murentumisen, äitiyden, naiseuden ja henkisen kasvun haasteet. He ovat oppineet, kypsyneet ja kasvaneet kukoistukseensa. Kun Helena sai lapsenlapsensa, Satu-Aamusta tuli äiti. Lindgren on yhden pojan äiti ja isoäiti. Kumpikaan ei pelkää ikääntymistä.

Yhteys on kantanut

Helena Lindgren on juuri 60 ikävuoden saavuttanut, entinen meikkitaiteilija, nykyinen laulaja ja näyttelijä. Hän oli parisuhteessa tanssija Jorma Uotisen kanssa parinkymmenen vuoden ajan.
Hyvinvoinnin ammattilainen, Satu-Aamu Kangas, 40, on puolestaan Auramin ja Ekohoitola Balanzan toiminnanjohtaja ja ekokosmetologi, joka nykyisin hoitaa itseään ja muita luontaisin keinoin ja puhuu myös terveellisen ravitsemuksen puolesta.
– Tapasimme toisemme ensi kerran vuosituhannen vaihteessa. Helena tuli minulle alun perin ripsien ja kulmien värjäykseen yhteisen ystävämme suosittelemana. Ystävyytemme lähti asiakassuhteesta, Satu-Aamu muistelee.
Helena Lindgren oli ensimmäinen julkisuuden henkilö, jolle Satu-Aamu teki hoitoja.
– Olin silloin vasta 20-vuotias ja jännitin kovasti Helenan kohtaamista. Hän oli tuolloin runsaasti julkisuudessa eronsa vuoksi. Meille syntyi kuitenkin heti ihana yhteys, joka on kantanut näihin päiviin asti.

Hyvinvoinnin avaimia

Vuodet näyttävät vain kaunistaneen naisia. Juuri 60 täyttäneestä Helena Lindgrenistä on vaikea ymmärtää, miten nainen voi säilyä näin ikinuorena – ja täysin ilman kirurgisia toimenpiteitä.
– Ehkäpä se johtuu osittain geeneistä. Katselin hiljattain nuorekkaasta äidistäni vanhoja kuvia, joissa hän oli ikäiseni. Hänen ihonsa oli kovin kuulas ja kiinteä.
Elämäntavoillakin lienee merkitystä Helenan ulkonäköön. Hän liikkuu paljon ja syö terveellisesti.
– Käyn kuntosalilla ja joogassa. Vältän sokeria ja valkojauhotuotteita; muuten syön normaalisti. Teen myös työtä, joka on minulle samalla intohimo.
Olen luonteeltani sellainen, etten jää ns. tuleen makaamaan, enkä katkeroidu helposti. Olen kohdannut suruja ja menetyksiäkin, mutta katson aina eteenpäin. Se on yksi merkittävä hyvinvoinnin tekijä elämässäni, Helena listaa.
– Ehkäpä myös eräs elämäntaitojen tärkeimpiä tekijöitä on kyky antaa anteeksi. Ilman sitä on vaikea katsoa eteenpäin.

Lue lisää Luontaisterveys -lehden numerosta 6/2017

Liikunta ja kiireetön kotielämä pitävät Eija Kantolan kunnossa

– Masi on möllöttäjä. Kun aikanaan mentiin koiranpentuja katsomaan, muut pennut hyppivät aivan villeinä, mutta Masi vaan möllötti ja katseli. Sanoin heti, että tuo se on, se meidän koira!

Stressi katoaa saunan löylyissä

Keikkailevan artistin arki kuulostaa kovalta: työpäivät venyvät pitkiksi samoin ajomatkat. Eivätkä tanssilavojen ja -keskusten takahuoneetkaan muistuta luksushotellin sviittejä. Suomalaisen artistin raiderit eli toivelistat keikan järjestäjälle eivät nekään ole suinkaan maailmantähtien luokkaa.
Tästä huolimatta vuoden 1992 tangokuningatar Eija Kantola, 51, jaksaa kiertää ilahduttamassa suomalaista tanssikansaa.
– En minä laulamiseen ole kyllästynyt ja tuskin koskaan kyllästynkään. Nautin siitä.
– Välillä tietysti pitkät ajomatkat, matkustaminen ja reissaaminen väsyttävät. Minulla on hyvä bändi, joten työn tekeminen sinänsä on vaivatonta, Eija kiittelee Omega-orkesteriaan, mutta myöntää, että iän karttuessa palautuminen anoo hiukan enemmän aikaa.
– Onneksi nukun hyvin. Vaikka tulisin kotiin aamukahdeksalta, saan unenpäästä nopeasti kiinni. Pitkillä torkuilla palautuu aina uuteen päivään, mutta täytyy myöntää, että iän karttuessa toipuminen vaatii noin vuorokauden.

Unelma toteutui
Vuonna 1966 tavalliseen porilaiseen työläisperheeseen syntynyt Eija oli lapsena ja nuorena innokas urheilun ja musiikin harrastaja. Hän oli perheen ainoa lapsi, äiti teki työtä Porin oluttehtaalla ja isä opiskeli teknillisessä koulussa.
Eijan isä soitti mandoliinia ja haitaria, äiti lauloi. Ensimmäisen tallennetun nauhoituksen vanhemmat tekivät kelanauhurille, kun Eija oli vasta hiukan yli kaksivuotias. Viehkeän tytön musiikilliseen ohjelmistoon kuului silloin lastenlauluja, joululauluja sekä tanssi- ja iskelmäkappaleita.
– Muutimme Euraan, kun olin 5-vuotias. Varhaisina nuoruusvuosinani en ollut kovin innokas esiintymään, päinvastoin yritin jopa karttaa kaikenlaisia koulun kevätjuhlajuttuja.
– Olin ennemminkin kiinnostunut hevosista ja myöhemmin lentopallosta. Isän innoittamana soitin myös haitaria muutaman vuoden Kimmo Mattilan oppilaana, mutta kiinnostus ja kärsivällisyys ei oikein siihenkään riittänyt.
– Sitten isä aloitti keikkailun ja sain joskus käydä laulamassa pari laulua vierailevana solistina. 14-vuotiaana perustin oman orkesterin, jonka nimi oli persoonallisesti Eija-Riitta ja Pojat. Vanhemmilta sain luvan keikkailla, koska setä soitti orkesterissa rumpuja.
Koska Eijan isä oli sitä mieltä, että laulamisen lisäksi kannatti myös hankkia niin sanottu kunnon ammatti, Eija päätyi Porin sairaanhoito-oppilaitokseen, josta valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1987. Hän työskenteli ensin Harjavallan psykiatrisessa sairaalassa ja sen jälkeen Helsingissä HYKS:n lastenklinikalla syöpälasten tutkimushoitajana.
– Koskaan en kuitenkaan hakenut virkaa, sillä taustalla oli haave laulaa ammatiksi, Eija kertoo.
Vuonna 1992 unelma toteutui ja elämä mullistui. Eija Kantola kruunattiin järjestyksessä kuudenneksi tangokuningattareksi Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Tangokuninkaan kruunun sai tuolloin Mika Pohjonen. Kaksi vuotta myöhemmin Eija voitti myös Syksyn sävel -kilpailun Mika Toivasen säveltämällä ja Jukka Välimaan sanoittamalla kappaleella Yön hiljaisuus. Suomen euroviisukarsinnoissa vuonna 1996 Eija tuli toiseksi Mika Toivasen säveltämällä ja Jori Nummelinin sanoittamalla laululla Rakkauden kirja.
Tangokuningatar-voitto oli kuitenkin elämän mullistaja. Sen myötä Eija jätti sairaanhoitajan työt ja siirtyi unelma-ammattiinsa laulajaksi.

Saunominen rentouttaa
Sanotaan, että raskas työ vaatii raskaat huvit. Eijan kohdalla nämä huvit ovat voimahduttavia, sillä hän on erittäin innokas liikkuja. Jokaviikkoisiin treeneihin kuuluvat niin lento- kuin jalkapallokin. Lisäksi hän lenkkeilee ystävänsä kanssa ja käy kuntosalilla lihastreeneissä säännöllisesti.
– Kyllä urheilu, terveellinen ruokavalio, lisäravinteet ja sauna pitävät minut kunnossa, himosaunojaksi tunnustautuva Eija sanoo.
– Loikoilen joka päivä saunan lempeissä löylyissä. Urheilusuorituksen päälle saunominen on rentoutumisessa piste iin päälle.
Noin viisi vuotta sitten Eija Kantola ei kuitenkaan voinut hyvin. Tai hänen kehonsa ei voinut hyvin. Hänellä oli kuukauden sisällä ollut kolme perättäistä antibioottikuuria. Lisäksi hän joutui syömään jatkuvasti närästyslääkkeitä.
– Kuuntelin radiosta Paula Heinosen ja Juha Vuorisen vetämää Terveyden tukipilarit -ohjelmaa. Siinä käsiteltiin elimistön vitamiini- ja hivenainetasoja ja suositeltiin tutkituttamaan ne. Se aktivoi minut ottamaan selvää oman kehoni tarpeista.
– Antioksidanttiklinikalla verikokeessa selvitettiin, mitä ravintoaineita tarvitsisin voidakseni hyvin, Eija kertoo ja sanoo kuunnelleensa myöhemmin kaikki Terveyden tukipilari -ohjelmat ja kiinnostuneensa selvittämään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitystä.
– Söin probiootteja vuoden, kunnes närästys loppui. Vaikka olen aina syönyt terveellisesti, nyt kiinnitän vielä enemmän huomiota, mitä suuhuni laitan. Ruokavalioni on monipuolista, pääasiassa luomua ja kasvispainotteista. Pyrin välttämään prosessoituja ruokia, sokeria ja valkoista viljaa. Lisäksi syön noin neljän tunnin välein, Eija kertoo ja sanoo totutun ruokarytmin vuoksi myös tuntevansa nälkää, jos ruokailun väli liiaksi venyy.
– En kuitenkaan ole tiukkapipo. Joskus käymme pizzalla ja joskus ostan myös makeisia. Usein kuitenkin käy niin, että karkit maistuvatkin minusta pahalle. Ennen pidin salmiakista, nyt se ei enää maistu.

Ihanan makeat ja mehukkaat tomaatit!

Laulajana kuuluisuuteen noussut Sonja Lumme tunnetaan nykyisin puutarhakirjoistaan ja -ohjelmistaan. Tomaatti on Lumpeelle erityisen rakas.

Sonja Lumme puhuu itse kasvatettujen tomaattien puolesta

Valtavasti pieniä, isoja, keltaisia, oransseja, punaisia. Maailmassa on niin paljon tomaattilajikkeita, ettei todellista määrää tiedä kukaan.
– Ainakin niitä on pitkälti yli 10 000, sanoo tomaatteihin rakastunut puutarhakirjailija ja laulaja Sonja Lumme.
Lajien valtava kirjo kertoo tomaatin suosiosta.
– Tomaatti-innostus on nykyisin hurjaa luokkaa. Ihmisillä alkaa olla kasvihuoneita, ja tomaatti on yleensä ensimmäinen kasvi, joka sinne halutaan.
Lumme myöntää, että hän on itsekin tehnyt käännytystyötä lempilapsekseen kehumansa tomaatin puolesta.
– Kun on saanut maistaa itse kasvatettua makeaa ja mehukasta tomaattia, haluaa jakaa sitä iloa muillekin. Sen maku on ihan omaa luokkaansa markettien tomaatteihin verrattuna.
Sonja Lumme tunnetaan puutarhakirjoistaan ja -ohjelmistaan. Uusimpana on maaliskuun alussa ilmestynyt kirja Tomaatti! Harrastajan käsikirja, joka neuvoo kasvatuksessa aina siemenestä sadonkorjuuseen saakka.

Tomaatteja jo lapsuudessa
Kristiinankaupungissa syntynyt, 55-vuotias Sonja Lumme sai tutustua tomaatteihin jo lapsena.
– Äitini oli innokas kotipuutarhuri, oikea luontainen viherpeukalo, jolla oli kasvihuoneessaan myös tomaatteja. Silloin opin tykkäämään tomaateista, ne tuntuivat jo silloin tosi kiehtovilta ja mielenkiintoisilta.
Kun Lumme muutti omakotitaloon 90-luvun alkupuolella, kasvihuone sai nopeasti paikkansa pihalta.
Siitä lähtien Lumme on kasvattanut siellä tomaatteja, chilejä, paprikoita, kasvihuonekurkkuja…
– Kasvihuone on ehdoton, kun haluaa kasvattaa pidemmän kasvukauden vaativia kasveja, Lumme summaa.

Kohta se alkaa, kädet multaan!
Juuri nyt on alkamassa se kutkuttavin vaihe tomaatinkasvatuksessa: kaivetaan esiin siemenet, mullat ja purkit. Enää ei tarvitse hillitä sitä vimmaa, jonka jokainen kotipuutarhuri tunnistaa – kohta saa luvan kanssa iskeä kädet multaan.
Sonja Lumme tietää hyvin, että liian aikaisin ei koskaan kannata lähteä kylvöpuuhiin, vaikka kuinka haluaisi.
– Valo ja tila ovat kotioloissa kuitenkin rajalliset. Jos kylvää liian aikaisin, toukokuussa tomaatit ovat pitkiä, honteloita hujoppeja. Siksi voi vaikka kylvää pari viikkoa myöhempään, ne ehtivät silti tuottaa hedelmää.
Tomaatit kylvetään maaliskuun puolivälistä alkaen, eikä huhtikuun alussakaan ole vielä liian myöhäistä.

Monet lajikkeet, vaikea valinta
Kun tomaattilajikkeiden valikoima on suuri, mistä tietää valita juuri ne oikeat?
Lumme kehottaa lukemaan siemenpussien merkinnät tarkkaan.
– Avomaalla taimien pitää kestää vähän viileämpiä olosuhteita. Varhain tai keskivarhain satoa lupaavat lajit ovat sopivia. Kun niissä lukee arctic tai siperia, ollaan oikeilla jäljillä!
Lumme kaipailee siemenpusseihin ylipäätään parempia merkintöjä.
– Pitää tietää, kasvaako tomaatista pieni puska vai 2,5-metrinen hujoppi. Niin ikään lajikkeet valmistuvat eri aikoihin, ne ajat tulisi kertoa paremmin.
Lumpeella itsellään on satojen eri lajikkeiden siemeniä. Osa niistä on vuosia vanhoja, mutta se ei kasvuhaluja haittaa.
– Saatan kylvää kymmenen vuotta vanhoja siemeniä, ja hyvin nousevat. Tomaatti on tosi sinnikäs, aikamoinen opportunisti.

Kasvoakupunktio kirkastaa myös tukkeutuneita tunteita

Luonnonkosmetiikan myötä ravitsemus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi alkoivat kiinnostaa Sanna Kaskista. Hän opiskeli kasvoakupunktiota Tunnekeskus Lumpeenkukassa, Tarja Revon ohjauksessa.

Ekokosmetologi Sanna Kaskinen kiinnostui luonnon raaka-aineista  opiskeluaikanaan.
– Luonnon omat tehoaineet kiehtoivat minua jo 1990-luvulla, kun opiskelin kosmetologiksi. Kosmetologikoulussa harjoittelin käyttämään erilaisia yrttejä, ja myös kotioloissa olin hyvin luontaistietoinen, Sanna muistelee.
Elettiin kuitenkin aikaa, jolloin luonnonmukaisuus vasta nosti päätään. Sannan kotipaikkakunnalla Turussa ekoasiat laahasivat vuosikymmenen pääkaupunkiseutua jäljessä. Sannakin luisui mielenkiinnoistaan huolimatta tavanomaisella kosmetiikalla tehtävien hoitojen pariin.
– Työskentelin liiketilassa, jossa toimi kampaamo, ja jossa tehtiin myös ripsiä ja kynsiä. Kymmenisen vuotta sitten aloin kärsiä väsymyksestä, uupumuksesta, jatkuvista migreeneistä ja sain myös ihottumaa. Lääkäritkään eivät osanneet selittää oireitani.

Oireiden syy voimakkaissa kemikaaleissa
Lopulta Sanna oivalsi, että oireiden syy piili voimakkaissa kemikaaleissa, joita huoneilma oli pullollaan.
– Tajusin, etten voinut jatkaa työtä synteettisten aineiden ympäröimänä. Joko menettäisin rakastaman työni tai vaihtaisin toiseen ympäristöön ja luonnontuotteisiin. Siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa, joka hyödyntää luonnonmukaisia tehoaineita, ilman synteettisiä kemikaaleja. Luonnonkosmetiikassa ihoa hoidetaan, jotta se toimisi luonnollisesti itse, Sanna kertoo.
Alkuaikoina Sannan ekokosmetologin työtä pidettiin erikoisuutena. Kymmenessä vuodessa tieto ja asenteet ovat muuttuneet valtavasti.
– Etenkin nuoret alkavat tiedostaa, mitä kaikkea erilaiset ihonhoitotuotteet voivat sisältää. Silti vieraillessani tavarataloissa, havahdun siihen, että yllättävän harva tietää edelleenkään luonnonkosmetiikasta. Toisinaan ihmiset kysyvät, ovatko ekokosmetologit aivan oikeita kosmetologeja, Sanna hämmästelee.

Suorittaminen vaihtui lempeyteen

Tämän vuoden tangokuningatarfinaali oli Ailamari Vehviläiselle jo kolmas. Aiemmin hän on menestynyt tangomarkkinoilla vuosina 2004 ja 2005. – Kilpailu etsi välillä suuntaansa ja minä omaani. Tuntui hyvältä palata esiintymislavalle tauon jälkeen.

Tangokuningatarfinalisti pitää terveydestään huolta hellästi

Kesäkuisella Meritango-risteilyllä Ailamari Vehviläinen, 39, aisti sen selvästi. Hän seisoi esiintymislavalla ja lauloi Toivo Kärjen klassikkotangoa Muista minua. Ihmiset tanssivat hartaasti, poski poskea vasten, onnen tai kaipauksen kyynelet silmissä kimaltaen ja huulet hiljaa tangon sanoja tapaillen: ”Sinä muista minua silloin sinun huulillas nauru kun soi. Muista minua silloin kun et murheille hymyillä voi.”
– Sen tilanteen rakkaudellinen energia oli käsittämättömän lämmin ja koskettava. Minä olin osa sitä, mutta en kokenut esiintyväni. Minä hoidin laululla, itseäni ja muita. Laulun kautta minulla on mahdollisuus olla hoitava kanava ja tulkki.
Ailamari kertoo aina olleensa hoitajatyyppi. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja tehnyt pitkään vaativaa työtä lastensuojelun avohuollon parissa. Työnkuvaan kuului myös mielenterveys- ja päihdetyötä.
– Viime keväänä irtisanouduin virasta, sillä oma elämä, perhe ja terveys jäi raskaan työn taka-alalle. Olen huomannut tässä elämässä, että on tehtävä kuten sydän sanoo, tai muuten tekee itseään vastaan.

Lauluun kiteytyy kaikki
Ja sydän käskee laulaa. Se käskee valjastaa kehon instrumentiksi, virittää sen välittämään syvimpiä murheita ja korkeimpia riemuja, niin itselle kuin muillekin. Laulaminen tarkoittaa Vehviläiselle paitsi sävelmien tulkitsemista, myös paljon syvempiä asioita.
– Olen laulanut aina. Yksin metsässä kävellessä laulan, samoin vaikka tiskatessa. Esikoiseni synnytyksessä avustanut doula kertoi, että kun sain lapsen rinnalleni, aloin heti laulaa aivan hirveällä äänellä jotain sävelmää. Itse en muista tästä mitään, Ailamari kertoo.
Laulamalla Vehviläinen saa sulatettua surut, murheet ja tunnelukot mielestään ja kehostaan. Oma ääni toimii hänelle myös indikaattorina kehon kuulumisista.
– Stressi, väsymys ja jännitys heijastuvat lauluun heti. Kun laulu ei kulje, keholla ei ole kaikki hyvin.

Jooga rentouttaa ja virkistää
Kehonsa kuulumisia Vehviläinen tunnustelee paitsi laulun, myös hengityksen kautta.
– Hengitys on kehon kulmakivi. Se kertoo tunnetiloista, kivuista ja levottomuudesta.
Hengitysharjoitukset ovat tulleet Ailamarille tutuksi paitsi laulaessa, myös joogatessa. Hän harjoittelee astangajoogaa 4–5 kertaa viikossa.
– Aloitin joogan yläasteikäisenä. Pitkään tykkäsin käydä joogatunneilla, joilla ohjaaja kertoi tarkkaan, mitä pitää tehdä ja milloin hengittää. Se oli minun tapani nollata pää, luopua kontrollista ja olla vaan ohjattavana. Nykyään kannan vastuun joogaharjoituksistani mieluiten itse: astangajoogasarjat ovat henkilökohtaisia, eikä ohjaajan läsnäolo edes ole välttämätöntä.
Jooga on opettanut Vehviläiselle lempeää suhtautumista omaan kehoon – ja mielen myllerryksiin.
– Alle kolmikymppisenä olin äärettömän vaativa ja ankara itseäni kohtaan. Arvostelin ja piiskasin itseäni kaikesta ja olin hyvin levoton. Jossain vaiheessa tajusin, että kaikkia muita ihmisiä aina lohdutan, ymmärrän ja tuen, mutta oma sisäinen monologini oli raadollisen julmaa. Päätin pysäyttää sen negatiivisen kierteen ja opetella lempeyttä itseäni kohtaan.

Makujen ilotulituksen lähtölaukaus salaatista

Sami Tallberg vakuuttaa, että isänä hänen tärkein perintönsä lapsilleen on, että he saavat yhteyden villiin luontoon.

Suurimman osan villikasveista voi käyttää suoraan raakana ja kaikkea voi säilöä

Suomalaisten metsien, pihojen, niittyjen, ketojen, soiden, purojen ja jokien varsien, tuntureiden ja merenrantojen antimet ovat 19 vuotta intohimoisesti ruokaa laittaneen Sami Tallbergin, 39, rakkaus.
– Marjat, sienet, villivihannekset ja -yrtit, kalat ja riista ovat meille sopivinta ruokaa. Ne ovat lisäksi maukkaita, luonteikkaita ja ympäristöystävällistä ruokaa, Tallberg hehkuttaa.
Hänen mukaansa siihen nähden, mitä nykyään luonnosta saatavaa ruokaa käytetään, sitä voitaisiin käyttää kymmenkertaisesti.

Herääminen Englannissa
Moni tarvitsee perspektiiviä eri asioiden ja näkökulmien ymmärtämiseen. Niin myös Tallberg. Helsingin Kampin kundin ihastuminen suomalaisen luonnon antimiin tapahtui Englannin Kentissä, meren rannalla.
– Työskentelin siellä ravintoloissa vuodet 1997–1999 ja 2002–2008. Kollegani Mark Hix vei minut tunnin junamatkan päähän kaupungista, missä rannat kasvoivat valtoimenaan merikaalia. Kun nuuhkaisin villifenkolin tuoksua, heräsin villiyrtteihin.
Tämä tapahtui vuonna 2004.

Perinnöksi omille lapsille
Vantaan isoisänsä kanssa Sami Tallberg muistaa keväällä valuttaneensa koivunmahlaa, mutta muuten hänen käyttämänsä villiruoka jäi vieraaksi.
– Kuulin vain myöhemmin, että hänellä oli kaikki konstit käytössään.
Omille kahdelle pojalleen Tallberg tahtoo antaa perinnöksi yhteyden suomalaiseen luontoon. Hän on vienyt lapsiaan keräilemään ja olemaan luonnossa. Kun luonnon maut ovat tulleet tutuiksi, niistä on tullut lapsillekin luonnollisia ja maistuvia.

Suomen villiruokalähettiläs
Nyt Sami Tallberg on Elo-säätiön Villiruokalähettiläs ja osallistuu Suomen valtion vienninedistämismatkoille puhumaan suomalaisen luonnon antimien puolesta ja erityisesti näyttämään, millaisiin hienoihin makuihin niistä on.
Viimeksi ollaan oltu Milanon design-viikoilla.
– Avajaisissa tarjoilin sata makupalaa, sitten tein 40 hengen illallisen ja vielä kattauksen erikoisempia makupaloja. Kaikki olivat haltioissaan. Tapanani on tarjota kokonaisvaltainen performanssi, jossa viimeistelen annokset ja usein tarjoilenkin osan itse. Voisi puhua Sami Tallbergin taiteellisesta performanssista, hän naurahtaa.

– Positiivisuus kaunistaa

– Näet sen, miten katsot, Leena uskoo. Positiivisen asenteen myötä voi saada lisää kauneutta elämäänsä.

Leena Sarvi kannustaa iskemään peilikuvalle hyväksyvästi silmää

Tyylikonsultti Leena Sarvi, 54, siemailee cappuccinoa kullanhohtoisessa neuleessaan. Paksut hiukset laskeutuvat lainehtien olkapäille, pehmeästi ehostetuissa silmissä on iloinen tuike Leenan pohtiessa kauneuden saloja.
– Kauneus on ulkoisen ja sisäisen, löydetyn tyylin ilmentymä täydellisen ulkonäön sijaan. Itse asiassa kauneuteen kuuluu myös rosoja. Vaikka joku olisi kuinka kaunis ulkoisesti, ei se vetoa, jos ihmisen sisin ei hehku hyvää oloa.
Leena uskoo, että ihminen näkee asioita sen mukaan, miten hän katsoo ympäröivää maailmaa.
– Jos haluat kauneutta elämääsi, katso ympärillesi positiivisin ajatuksin ja tee joka päivä edes hetki asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi. Kielteinen asenne tuo vastaavasti silmiesi eteen rumuutta ja elämääsi lisää negatiivisuutta, Leena sanoo.

Kuuntele ihosi tarpeita
Vaikka hymyileväinen ihminen hehkuukin sisäistä kauneutta, on Leenan mukaan silti tärkeää huolehtia ihostaan, hiuksistaan ja kehostaan myös ulkoisesti.
– Tärkeää on oppia tunnistamaan ihon, hiusten ja kehon antamia merkkejä ja tarjota niiden kulloinkin tarvitsemaa hoitoa.
Iho muuttuu elämän varrella, eikä samoilla hoitotuotteilla pärjää myöskään läpi vuoden.
– Ikävuosien myötä oppii tuntemaan itsensä, mutta toki myös hyvä kosmetologi auttaa löytämään juuri omalle iholle sopivimmat tuotteet. Itse käyn kosmetologilla kuukausittain.
Leenalla itsellään on sekaiho, jossa pintakuivuus on tullut iän myötä enemmän esiin. Hänen kauneudenhoitorutiineihinsa kuuluu kasvojen puhdistaminen kasvovedellä viimeistellen joka ikinen ilta.
– Suorastaan natiseva puhtauden tunne on minulle tärkeää, enkä milloinkaan mene nukkumaan meikit kasvoilla. Syväpuhdistan ihoni kerran viikossa tai kahdessa jollakin savipohjaisella naamiolla. Toistaiseksi olen pärjännyt hyvin kosteuttavilla tuotteilla elvyttävien voiteiden sijaan. Rakastan kuitenkin erilaisia seerumeja ja silmänympärysvoiteen ottaisin mukaan autiolle saarellekin! Leena nauraa.
Leenan ympärillä on laaja joukko kauneu-denhoitoalan ammattilaisia ja kosmetiikan asiantuntijoita, joilta hän saa ajankohtaisimmat ohjeet ja vinkit ihonhoitoon sekä myös erilaisia tuotteita kokeiltavakseen.
– En käytä orjallisesti mitään tiettyä tuotesarjaa, vaan olen pikemminkin erilaisten tuotteiden sekakäyttäjä. Minulla on työni vuoksi onni saada tutustua erilaisiin kosmetiikkauutuuksiin. Toisinaan olen ollut itse koehenkilönä testaamassa sokkona uusia kauneustuotteita, Leena kertoo.
Leenan upeat hiukset ovat hyvän hoidon tulosta. Hän soisi jokaisen naisen löytävän oman, pitkäaikaisen luottokampaajan.
– Hyvä kampaaja on todella tärkeä osa kauneudenhoitoa. Suosittelen ehdottomasti värjäämään hiukset ammattilaisella. Kotivärjäyksessä kun piilee monenlaisia riskejä, ja pahimmillaan tukka voi mennä jopa pilalle, Leena sanoo.

- Mehuilla pysyn maukkaasti hoikkana

Anu Kiiveri lisäsi ruokavalioonsa kasviksia herkullisten mehujen avulla

Hyvinvointi- ja liikunta-alan monitoiminainen, yrittäjä Anu Kiiveri innostui maistelemaan tuorepuristettuja mehuja asuessaan Balilla vuonna 2013. Hän jäi heti koukkuun mehujen herkulliseen makuun. Todellinen inspiraatio mehujen tekemiseen syttyi kevättalvella 2014.
– Olin jo aikaisemmin tehnyt kotona paljon ravinteikkaita smoothie-juomia tehosekoittimella, mutta sitten sain testattavakseni mehustimen. Päätin, että nyt haluan kokeilla jotain uutta, Anu sanoo.
Anu kertoo kokeneensa, ettei hän syönyt riittävän monipuolisesti vihanneksia tai hedelmiä.
– Itse puristetut mehut toivat hyvän lisän ravitsemukseeni ja ruokaisiin salaatteihin. Kasvismehut myös maistuvat todella hyviltä. Aikaisemmin kärsin joidenkin tuoreiden kasvisten, esimerkiksi kaalin kohdalla, vatsakivuista. Vihannesten mehustus oli vastaus myös tähän pulmaan, Anu sanoo.

Vihanneksia hedelmillä makeutettuna
Anu kertoo mehustavansa etenkin vihanneksia, sillä vihannesmehut ovat ravinteikkaita, mutta samalla vähäsokerisia ja vähäkalorisia. Anun suosikkeja mehujen raaka-aineiksi ovat porkkana, lehtikaali, kurkku, selleri sekä omena, päärynä, ananas ja sitruuna.
– Lisään mehuihin makeutta hedelmillä. Myös juureksia käytän jonkin verran. Maustan mehuja muun muassa inkiväärillä, chilillä, sitruunamelissalla ja limellä. Mahdollisuuksien lista on pitkä ja koitankin aina kokeilla uusia yhdistelmiä.
Vaikka hedelmämehuissa on vihannesmehuja enemmän kaloreita, Anu muistuttaa, ettei hedelmämehuja kannata pelätä.
– Tuorepuristetuissa hedelmämehuissa on kalorien ohella myös valtavasti hyvää tekeviä vitamiineja ja ravinteita, toisin kuin esimerkiksi roskaruoassa, jossa myös on paljon kaloreita. Asioita kannattaa siis hieman suhteuttaa, Anu sanoo.
Vaikka Anun mehustimeen päättyy värikäs kirjo kasviksia, tomaatin, banaanin ja avokadon hän syö erikseen. Myös marjat Anu nauttii mehustamatta.
– Etenkin marjojen kuorissa on niin paljon fytokemikaaleja, vitamiineja ja antioksidantteja, että ne sujahtavat mehustimen sijaan välipalasmoothien sekaan. Avokadon ja banaanin syön myös sellaisenaan, sillä niistä ei irtoa juurikaan mehua.

Kiinalaisessa ravinto-opissa ruoka on lääkettä

Kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Nina Haavisto on kokenut oikean ravinnon merkityksen myös omakohtaisesti. Hän voitti vuonna 1996 fitnessin suomenmestaruuden. – Olin siihen aikaan aina tosi sairas, vaikka söin mielestäni terveellisesti. Vuonna 2004 koko elämäni muuttui, kun muutin ruokavaliotani kiinalaisten oppien mukaiseksi.

Kosteus, kuumuus ja lima sairastuttavat

Kiinalaisen lääketieteen ravinto-opin avulla ovat monet parantuneet tai saaneet suurta apua vaivoihin, joihin länsimainen lääketiede ei ole pystynyt apua antamaan. Kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, akupunktiohoitaja Nina Haavisto avaa kirjassaan Ruoan voima 2 kiinalaisen ravinto-opin saloja kansantajuisesti.
– Tavoitteeni on saada ihmiset ymmärtämään ja kuuntelemaan kehojensa viestejä sekä oppia korjaamaan ajoissa mahdollisia ongelmia. Käytän kansantajuista termistöä, jonka kautta asiat on helpompi ymmärtää, Haavisto kuvailee.
Haaviston teoksen avainsanoja ovat kosteus, kuumuus ja lima. Nämä kaikki asiat vaikuttavat pernan ja mahalaukun toimintaan, joten niiden tasapainosta ravinnossa tulisi huolehtia tarkasti.
– Kaikkia tarvitaan, mutta oikeassa suhteessa. Liika kosteus elimistössämme aiheuttaa sairauksia, jatkuva kuumuus ja hikoilu kertovat kehon epätasapainosta. Kosteus muuttuu elimistössä limaksi, jos vaikkapa käyttää liikaa tulisia mausteita tai liian kylmiä ruokia. Lima on kaiken pahan alku ja juuri: se voi oireilla elimistössä hyvin monella tavalla, Haavisto summaa.

Lämpimät ruuat tukevat terveyttä
Haaviston mukaan länsimaisen ruokavalion pahimpia kompastuskiviä ovat limaa elimistöön keräävät vehnä, sokeri ja maito. Hieman yllättäen hän nostaa näiden rinnalle myös raakasalaatit.
– Kiinalaisen lääketieteen mukaan perna tykkää lämpöisestä ruuasta! Salaatti on kyllä kevyttä, mutta kylmää ja raakaa, joten se väsyttää pernaa ja mahalaukkua. Salaattia voi syödä kesäisin, mutta syksystä kevääseen eletään lämpöisten kasvisten aikaa.
Haavisto toteaa, että myös vaihtelevat sääolosuhteet vaikuttavat terveyteen.
– Meillä ei enää ole selkeitä vuodenaikoja, vaan vuoron perään pakkasta, lauhaa, tuulista ja kosteaa. Ympäröivän kylmyyden vuoksi tarvitaan lämmintä ruokaa, sillä lämpö lisää liikettä, tuottaa energiaa!
Myös nopeasti imeytyvät ja liian vähän ravinteita sisältävät ruuat aiheuttavat Haaviston mukaan terveysongelmia.
– Suurin osa ravinteista imeytyy mahalaukusta ohutsuoleen – ja jos ruoka-aine ei ole sopivaa mahalukulle, niin silloin ravinnon imeytyminen häiriintyy.
– Keho pääsee uusiutumaan vain, jos ravinteita on tarpeeksi. Muuten kulutetaan munuaisia.