Ennaltaehkäisy on parasta ja tehokkainta terveydenhoitoa. Luontaisterveys kertoo, miten jokainen voi omilla valinnoillaan tukea terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksien puhkeamista. Luonto on paras lääkäri, erityisen painoarvon lehdessä saa luonnonmukainen ravinto, liikunta sekä turvalliseksi havaitut luontaisterapiat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Luontaisterveys antaa työkaluja myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja lujittamiseen.

Makujen ilotulituksen lähtölaukaus salaatista

Sami Tallberg vakuuttaa, että isänä hänen tärkein perintönsä lapsilleen on, että he saavat yhteyden villiin luontoon.

Suurimman osan villikasveista voi käyttää suoraan raakana ja kaikkea voi säilöä

Suomalaisten metsien, pihojen, niittyjen, ketojen, soiden, purojen ja jokien varsien, tuntureiden ja merenrantojen antimet ovat 19 vuotta intohimoisesti ruokaa laittaneen Sami Tallbergin, 39, rakkaus.
– Marjat, sienet, villivihannekset ja -yrtit, kalat ja riista ovat meille sopivinta ruokaa. Ne ovat lisäksi maukkaita, luonteikkaita ja ympäristöystävällistä ruokaa, Tallberg hehkuttaa.
Hänen mukaansa siihen nähden, mitä nykyään luonnosta saatavaa ruokaa käytetään, sitä voitaisiin käyttää kymmenkertaisesti.

Herääminen Englannissa
Moni tarvitsee perspektiiviä eri asioiden ja näkökulmien ymmärtämiseen. Niin myös Tallberg. Helsingin Kampin kundin ihastuminen suomalaisen luonnon antimiin tapahtui Englannin Kentissä, meren rannalla.
– Työskentelin siellä ravintoloissa vuodet 1997–1999 ja 2002–2008. Kollegani Mark Hix vei minut tunnin junamatkan päähän kaupungista, missä rannat kasvoivat valtoimenaan merikaalia. Kun nuuhkaisin villifenkolin tuoksua, heräsin villiyrtteihin.
Tämä tapahtui vuonna 2004.

Perinnöksi omille lapsille
Vantaan isoisänsä kanssa Sami Tallberg muistaa keväällä valuttaneensa koivunmahlaa, mutta muuten hänen käyttämänsä villiruoka jäi vieraaksi.
– Kuulin vain myöhemmin, että hänellä oli kaikki konstit käytössään.
Omille kahdelle pojalleen Tallberg tahtoo antaa perinnöksi yhteyden suomalaiseen luontoon. Hän on vienyt lapsiaan keräilemään ja olemaan luonnossa. Kun luonnon maut ovat tulleet tutuiksi, niistä on tullut lapsillekin luonnollisia ja maistuvia.

Suomen villiruokalähettiläs
Nyt Sami Tallberg on Elo-säätiön Villiruokalähettiläs ja osallistuu Suomen valtion vienninedistämismatkoille puhumaan suomalaisen luonnon antimien puolesta ja erityisesti näyttämään, millaisiin hienoihin makuihin niistä on.
Viimeksi ollaan oltu Milanon design-viikoilla.
– Avajaisissa tarjoilin sata makupalaa, sitten tein 40 hengen illallisen ja vielä kattauksen erikoisempia makupaloja. Kaikki olivat haltioissaan. Tapanani on tarjota kokonaisvaltainen performanssi, jossa viimeistelen annokset ja usein tarjoilenkin osan itse. Voisi puhua Sami Tallbergin taiteellisesta performanssista, hän naurahtaa.

– Positiivisuus kaunistaa

– Näet sen, miten katsot, Leena uskoo. Positiivisen asenteen myötä voi saada lisää kauneutta elämäänsä.

Leena Sarvi kannustaa iskemään peilikuvalle hyväksyvästi silmää

Tyylikonsultti Leena Sarvi, 54, siemailee cappuccinoa kullanhohtoisessa neuleessaan. Paksut hiukset laskeutuvat lainehtien olkapäille, pehmeästi ehostetuissa silmissä on iloinen tuike Leenan pohtiessa kauneuden saloja.
– Kauneus on ulkoisen ja sisäisen, löydetyn tyylin ilmentymä täydellisen ulkonäön sijaan. Itse asiassa kauneuteen kuuluu myös rosoja. Vaikka joku olisi kuinka kaunis ulkoisesti, ei se vetoa, jos ihmisen sisin ei hehku hyvää oloa.
Leena uskoo, että ihminen näkee asioita sen mukaan, miten hän katsoo ympäröivää maailmaa.
– Jos haluat kauneutta elämääsi, katso ympärillesi positiivisin ajatuksin ja tee joka päivä edes hetki asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi. Kielteinen asenne tuo vastaavasti silmiesi eteen rumuutta ja elämääsi lisää negatiivisuutta, Leena sanoo.

Kuuntele ihosi tarpeita
Vaikka hymyileväinen ihminen hehkuukin sisäistä kauneutta, on Leenan mukaan silti tärkeää huolehtia ihostaan, hiuksistaan ja kehostaan myös ulkoisesti.
– Tärkeää on oppia tunnistamaan ihon, hiusten ja kehon antamia merkkejä ja tarjota niiden kulloinkin tarvitsemaa hoitoa.
Iho muuttuu elämän varrella, eikä samoilla hoitotuotteilla pärjää myöskään läpi vuoden.
– Ikävuosien myötä oppii tuntemaan itsensä, mutta toki myös hyvä kosmetologi auttaa löytämään juuri omalle iholle sopivimmat tuotteet. Itse käyn kosmetologilla kuukausittain.
Leenalla itsellään on sekaiho, jossa pintakuivuus on tullut iän myötä enemmän esiin. Hänen kauneudenhoitorutiineihinsa kuuluu kasvojen puhdistaminen kasvovedellä viimeistellen joka ikinen ilta.
– Suorastaan natiseva puhtauden tunne on minulle tärkeää, enkä milloinkaan mene nukkumaan meikit kasvoilla. Syväpuhdistan ihoni kerran viikossa tai kahdessa jollakin savipohjaisella naamiolla. Toistaiseksi olen pärjännyt hyvin kosteuttavilla tuotteilla elvyttävien voiteiden sijaan. Rakastan kuitenkin erilaisia seerumeja ja silmänympärysvoiteen ottaisin mukaan autiolle saarellekin! Leena nauraa.
Leenan ympärillä on laaja joukko kauneu-denhoitoalan ammattilaisia ja kosmetiikan asiantuntijoita, joilta hän saa ajankohtaisimmat ohjeet ja vinkit ihonhoitoon sekä myös erilaisia tuotteita kokeiltavakseen.
– En käytä orjallisesti mitään tiettyä tuotesarjaa, vaan olen pikemminkin erilaisten tuotteiden sekakäyttäjä. Minulla on työni vuoksi onni saada tutustua erilaisiin kosmetiikkauutuuksiin. Toisinaan olen ollut itse koehenkilönä testaamassa sokkona uusia kauneustuotteita, Leena kertoo.
Leenan upeat hiukset ovat hyvän hoidon tulosta. Hän soisi jokaisen naisen löytävän oman, pitkäaikaisen luottokampaajan.
– Hyvä kampaaja on todella tärkeä osa kauneudenhoitoa. Suosittelen ehdottomasti värjäämään hiukset ammattilaisella. Kotivärjäyksessä kun piilee monenlaisia riskejä, ja pahimmillaan tukka voi mennä jopa pilalle, Leena sanoo.

- Mehuilla pysyn maukkaasti hoikkana

Anu Kiiveri kertoo pysyvänsä mehujen avulla helposti ja maukkaasti hoikkana. – Olen energinen, hyvinvoiva ja sairastelen hyvin vähän.

Anu Kiiveri lisäsi ruokavalioonsa kasviksia herkullisten mehujen avulla

Hyvinvointi- ja liikunta-alan monitoiminainen, yrittäjä Anu Kiiveri innostui maistelemaan tuorepuristettuja mehuja asuessaan Balilla vuonna 2013. Hän jäi heti koukkuun mehujen herkulliseen makuun. Todellinen inspiraatio mehujen tekemiseen syttyi kevättalvella 2014.
– Olin jo aikaisemmin tehnyt kotona paljon ravinteikkaita smoothie-juomia tehosekoittimella, mutta sitten sain testattavakseni mehustimen. Päätin, että nyt haluan kokeilla jotain uutta, Anu sanoo.
Anu kertoo kokeneensa, ettei hän syönyt riittävän monipuolisesti vihanneksia tai hedelmiä.
– Itse puristetut mehut toivat hyvän lisän ravitsemukseeni ja ruokaisiin salaatteihin. Kasvismehut myös maistuvat todella hyviltä. Aikaisemmin kärsin joidenkin tuoreiden kasvisten, esimerkiksi kaalin kohdalla, vatsakivuista. Vihannesten mehustus oli vastaus myös tähän pulmaan, Anu sanoo.

Vihanneksia hedelmillä makeutettuna
Anu kertoo mehustavansa etenkin vihanneksia, sillä vihannesmehut ovat ravinteikkaita, mutta samalla vähäsokerisia ja vähäkalorisia. Anun suosikkeja mehujen raaka-aineiksi ovat porkkana, lehtikaali, kurkku, selleri sekä omena, päärynä, ananas ja sitruuna.
– Lisään mehuihin makeutta hedelmillä. Myös juureksia käytän jonkin verran. Maustan mehuja muun muassa inkiväärillä, chilillä, sitruunamelissalla ja limellä. Mahdollisuuksien lista on pitkä ja koitankin aina kokeilla uusia yhdistelmiä.
Vaikka hedelmämehuissa on vihannesmehuja enemmän kaloreita, Anu muistuttaa, ettei hedelmämehuja kannata pelätä.
– Tuorepuristetuissa hedelmämehuissa on kalorien ohella myös valtavasti hyvää tekeviä vitamiineja ja ravinteita, toisin kuin esimerkiksi roskaruoassa, jossa myös on paljon kaloreita. Asioita kannattaa siis hieman suhteuttaa, Anu sanoo.
Vaikka Anun mehustimeen päättyy värikäs kirjo kasviksia, tomaatin, banaanin ja avokadon hän syö erikseen. Myös marjat Anu nauttii mehustamatta.
– Etenkin marjojen kuorissa on niin paljon fytokemikaaleja, vitamiineja ja antioksidantteja, että ne sujahtavat mehustimen sijaan välipalasmoothien sekaan. Avokadon ja banaanin syön myös sellaisenaan, sillä niistä ei irtoa juurikaan mehua.

Kiinalaisessa ravinto-opissa ruoka on lääkettä

Kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Nina Haavisto on kokenut oikean ravinnon merkityksen myös omakohtaisesti. Hän voitti vuonna 1996 fitnessin suomenmestaruuden. – Olin siihen aikaan aina tosi sairas, vaikka söin mielestäni terveellisesti. Vuonna 2004 koko elämäni muuttui, kun muutin ruokavaliotani kiinalaisten oppien mukaiseksi.

Kosteus, kuumuus ja lima sairastuttavat

Kiinalaisen lääketieteen ravinto-opin avulla ovat monet parantuneet tai saaneet suurta apua vaivoihin, joihin länsimainen lääketiede ei ole pystynyt apua antamaan. Kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, akupunktiohoitaja Nina Haavisto avaa kirjassaan Ruoan voima 2 kiinalaisen ravinto-opin saloja kansantajuisesti.
– Tavoitteeni on saada ihmiset ymmärtämään ja kuuntelemaan kehojensa viestejä sekä oppia korjaamaan ajoissa mahdollisia ongelmia. Käytän kansantajuista termistöä, jonka kautta asiat on helpompi ymmärtää, Haavisto kuvailee.
Haaviston teoksen avainsanoja ovat kosteus, kuumuus ja lima. Nämä kaikki asiat vaikuttavat pernan ja mahalaukun toimintaan, joten niiden tasapainosta ravinnossa tulisi huolehtia tarkasti.
– Kaikkia tarvitaan, mutta oikeassa suhteessa. Liika kosteus elimistössämme aiheuttaa sairauksia, jatkuva kuumuus ja hikoilu kertovat kehon epätasapainosta. Kosteus muuttuu elimistössä limaksi, jos vaikkapa käyttää liikaa tulisia mausteita tai liian kylmiä ruokia. Lima on kaiken pahan alku ja juuri: se voi oireilla elimistössä hyvin monella tavalla, Haavisto summaa.

Lämpimät ruuat tukevat terveyttä
Haaviston mukaan länsimaisen ruokavalion pahimpia kompastuskiviä ovat limaa elimistöön keräävät vehnä, sokeri ja maito. Hieman yllättäen hän nostaa näiden rinnalle myös raakasalaatit.
– Kiinalaisen lääketieteen mukaan perna tykkää lämpöisestä ruuasta! Salaatti on kyllä kevyttä, mutta kylmää ja raakaa, joten se väsyttää pernaa ja mahalaukkua. Salaattia voi syödä kesäisin, mutta syksystä kevääseen eletään lämpöisten kasvisten aikaa.
Haavisto toteaa, että myös vaihtelevat sääolosuhteet vaikuttavat terveyteen.
– Meillä ei enää ole selkeitä vuodenaikoja, vaan vuoron perään pakkasta, lauhaa, tuulista ja kosteaa. Ympäröivän kylmyyden vuoksi tarvitaan lämmintä ruokaa, sillä lämpö lisää liikettä, tuottaa energiaa!
Myös nopeasti imeytyvät ja liian vähän ravinteita sisältävät ruuat aiheuttavat Haaviston mukaan terveysongelmia.
– Suurin osa ravinteista imeytyy mahalaukusta ohutsuoleen – ja jos ruoka-aine ei ole sopivaa mahalukulle, niin silloin ravinnon imeytyminen häiriintyy.
– Keho pääsee uusiutumaan vain, jos ravinteita on tarpeeksi. Muuten kulutetaan munuaisia.

Hyvät ajatukset suojelevat kehoa ja mieltä

Huonommuuden kokemus, häpeä, katkeruus, kateus ja vertailu ovat Miia Huitin mukaan usean suomalaisen pinnan alla. Ilo ei ole kovin suotavaa jo sananlaskunkin ”Itku pitkästä ilosta” mukaan, vaan synkkää ihmistä pidetään asiallisena ja fiksuna.

Tunneongelmat usein stressin takana

Monien asiantuntijoiden mukaan maapallon suurin terveysuhka on stressi. Heidän mukaansa se aiheuttaa jopa 95 prosenttia kaikista sairauksista, kun taas muut syyt olisivat geneettisiä.
Pitkittyessään stressi huonontaa immuunipuolustusjärjestelmää ja estää kehon omia paranemismekanismeja toimimasta. Eri ihmiset ovat stressille eri tavoin herkkiä.
Valmentaja Miia Huitin mukaan tehokkainta sairauksien ennaltaehkäisyä on hoitaa stressin syytä, joka on hyvin usein jokin tunnetason ongelma.
Hänen omat ongelmansa kärjistyivät vaativassa perhetilanteessa hänen päässään kyteneiksi suunnitelmiksi, jopa uhkauksiksi, ajaa autolla kallionkielekkeeseen.
– Silloin löysin ystäväni suosituksesta Alexander Loydin Paranemisen avain -kirjan. Aloin sen opastamilla työkaluilla parantua hyvin nopeasti väsymyksestäni kolmen pienen ja sairastelevankin lapsen, selkärankareumakivusta kärsivän miehen ja hometalon todellisuudessa, Huitti kertoo.

Nopeaa vaikutusta
Miia Huitti toimii tällä hetkellä ainoana sertifioituna Paranemisen avain -valmentajana Suomessa. Maailmalla valmentajia on 60–70, mutta kiinnostus on kasvussa.
Huitin mukaan myös psykoterapeutteja ja psykologeja valmentautuu hänen opeissaan ja he saavat lisätyökaluja asiakassuhteisiinsa.
– Rakkauden periaate ja Paranemisen avaimen työkalut eivät korvaa lääketieteellistä hoitoa, mutta niillä voi usein piankin saada apua ongelmiin, jotka aiheuttavat huonovointisuutta, väsymystä, stressiä tai sairauksia, Huitti kertoo.

Pään alueen pisteillä
Stressin ennaltaehkäisemisen ja vähentämisen itsehoitomenetelmä perustuu energialääketieteeseen, mutta samantapaisia menetelmiä on ollut käytössä kaiketi vuosituhansia sitten.
– Muinaisesta Egyptistä tiedetään, että parantajat ovat aktivoineet pään alueen kohtia. Paranemisen avain -menetelmän mukaan pisteitä on päässä neljä: otsalla, kulmakarvojen välissä, kurkulla, kilpirauhasen kohdalla, leukaperien kulmissa ja ohimolla, Huitti sanoo.
Intiassa samoja pisteitä lähestytään chakrojen kautta.

Antti Luusuaniemi unelmoi haastavista, kansainvälisistä rooleista

Näyttelijä Antti Luusuaniemi luottaa unelmiinsa. – Jokaisen olisi hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitkä asiat tekevät onnelliseksi, ja kuinka sitä tavoitetta kohti voi askel kerrallaan edetä.

”Työssä laitan itseni intohimoisesti peliin”

Näyttelijä Antti Luusuaniemi, 35, haaveili urasta näyttämöllä jo poikasena.
– Olen aina ollut kiinnostunut esiintymisestä ja nauttinut sen kautta saamastani huomiosta. Urheilu vei pesäpallon myötä minut hetkeksi, mutta 16-vuotiaana ajatukseni palasivat näyttelemiseen, Antti kertoo.
Antin mukaan näyttelijän työ sopii hänen uusista asioista helposti kiinnostuvalle, uteliaana ympäristöään tarkkailevalle luonteelleen.
– Näyttelijän työ vaatii havainnointikykyä, jopa lapsenomaista avoimuutta uusille asioille ja ihmisille. Elän tarkkaillen ympäristöäni ja viihdyn hyvin erilaisten ihmisten kanssa, hän pohtii.

Aito vuorovaikutus kaiken ydin
Vaikka näyttelijä on esillä ja huomion keskipisteenä teatterin lavalla ja kameran edessä, hyvä näyttelijä osaa Antin mukaan unohtaa itsensä ja keskittyä vastanäyttelijäänsä.
– Aito vuorovaikutus, se että kuuntelee, mitä vastanäyttelijällä on sanottavanaan, kuinka hän asiansa esittää, on kaiken ydin. Ilman avointa läsnäoloa ei yleisökään jaksa katsella esitystä, Antti sanoo.
Antti tekee työnsä suurella intohimolla ja pyrkii olemaan sataprosenttisesti läsnä antaen itsestään kaiken niin näyttämöllä kuin elokuvien tai tv-sarjojen kuvauksissa.
– Näytteleminen on intensiivistä ja siten myös hyvin raskasta. Kuitenkin työ unelmien ammatissa antaa itselle voimaa ja mielihyvää, Antti toteaa.

Voimaa urheilusta
Antti ammentaa energiaa ja jaksamista työhönsä urheilusta. Liikunta ei ole vain harrastus, vaan kokonainen elämäntapa.
– Pyrin liikkumaan päivittäin. Pyöräilen tapaamisiin, lähden töiden päätteeksi lenkille, teen kuntosalilla kahvakuulatreeniä, nyrkkeilen ja porukalla käymme painimassakin. Kaksi- ja yhdeksänvuotiaat tyttäreni pitävät minut myös vapaa-aikanani liikkeessä. Leikimme ulkona tai lähdemme potkimaan palloa rannalle, Antti kertoo.
Urheilu ja hyvä fyysinen kunto antavat Antin mukaan liikkumavaraa näyttelijän työhön.
– Uskon, että vahva fysiikka luo pohjan menestymiselle. Urheilu on myös oiva keino palautua ja rentoutua töiden jälkeen. Toisinaan urheilu lataa kropan ja mielen uuteen työkoitokseen.
Urheilun ohella Antti ammentaa voimaa matkustelusta.
– Nautin ja saan iloa siitä, että voin kokea erilaisia maita, paikkoja ja nähdä uusia ihmisiä.

”Metsä hoitaa ja vahvistaa”

Valokuvaaja Mia Johansson saavutti onnen ja mielenrauhan luonnon helmassa.

Valokuvaaja Mia Johansson löytää oman voimansa suolta

Pitkä, kapea metsätie johtaa rehevään, hevosaitausten reunustamaan pihapiiriin. Punaisen mökin edustalla vastaan astelee leiskuvatukkainen Mia Johansson. Villiä tunnelmaa korostaa Mian ympärillä tanssahteleva lumiturkkinen haski.

Teini-ikäisenä Mia haki omaa polkuaan. Hän kuunteli heavymusiikkia, rakasti luontoa ja valokuvasi ahkerasti. Nuoren Mian maailmankuva sai uusia ulottuvuuksia, kun hän osallistui Juurielo ry:n järjestämälle nuorten juurileirille.

– Leirillä perehdyttiin vanhaan suomalaiseen mytologiaan ja maailmankuvaan. Sain löytää syvemmän yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen toisten ihmisten ja muun luonnon kanssa. Leiri auttoi minua hahmottamaan omaa elämänpolkuani, Mia kertoo.

Juurielon kanssa Mia on myös vieraillut Lohjansaaressa shamaanin luona.

– Näillä rumpumatkoilla minulle on noussut vahva mielikuva siitä, että olen matkalla, jonka kuluessa opin ja käsitän elämästä jatkuvasti enemmän. Olen oppinut olemaan hyvin kiitollinen kaikesta, mitä minulla jo on, ja siitä, että saan olla luonnossa. Toisaalta luonnon kunnioitus tuo myös surua ja ahdistusta, kun pohdin, miten ihminen toiminnallaan tuhoaa ympäristöään.

Luonto löytyy läheltä

Mian mukaan suomalaisilla on rikas muinaiskulttuuri, joka jää helposti muiden maiden kiehtovien kulttuurien varjoon.

– Muinaiskulttuurissamme on paljon sellaista, mistä nykyihminen voisi ammentaa voimaa jokapäiväiseen elämäänsä. Sen sijaan, että hakisi onnea kulutuksesta, voisi tasapainon saavuttaa esi-isien tavoin luontoyhteydestä, sen ymmärtämisestä, että on osa suurta, ihmeellistä kokonaisuutta, Mia pohtii.

Luontoa ei Mian mukaan tarvitse etsiä kaukaisilta seuduilta ja jylhistä maisemista. Lähimetsäkin on arvokas voiman lähde.

– Olen valokuvannut paljon myös pienissä kaupunkimetsissä. Moni luulee, että kuvat ovat peräsin esimerkiksi Lapista, eivätkä meinaa uskoa, että kuvien kauneus on jokaisen ulottuvilla. Metsän lumo avautuu lähelläkin, kun pysähtyy sitä tuntemaan.

Mia neuvoo sulkemaan silmät, hengittämään rauhallisesti ja kuuntelemaan metsän hiljaisuutta.

– Kun aistit herkistyvät, saattaa kuulla luonnon ääniä ja tuntea tuoksuja aivan uudella tavalla. Metsään saa aivan toisenlaisen kuvakulman, jos asettuu maahan makaamaan. Silloin voi havaita myös kaikkein pienimmät, kauniit asiat.

Moni ulkoilee ainoastaan hyvällä säällä, mutta Mia kannustaa menemään metsään sateellakin tai sateen jälkeen. Luonto tarjoaa elämyksiä jokaisena vuodenaikana.

– Neljävuotias tyttäreni Aino on pienestä pitäen tottunut kulkemaan metsässä, vaikeakulkuisessakin maastossa. Mielestäni lapsille olisi erityisen tärkeää tarjota mahdollisuus tutustua luontoon, Mia sanoo.

Jokaisella oma voimanlähteensä

Muinaisten suomalaisten maailmankuvaa mukaillen, jokainen löytää elämässään oman polkunsa ja luonnosta omat voimanlähteensä.

– Itselleni suot ovat voimapaikkoja. Käyn soilla voimaantumassa, valokuvaamassa ja uimassa. Toivoisin, että ihmiset voisivat löytää itseni tavoin avun ja rauhan elämäänsä metsästä, nuoruusvuosien paniikkihäiriöstä ja masentuneisuudesta metsäluonnon avulla toipunut Mia kertoo.

– Ei vaan anneta periksi

– Mielen ja positiivisen asenteen merkitystä syövästä selviytymisessä ei voi koskaan korostaa liikaa.

Kun on käynyt kaksi kertaa läpi vakavan syöpäsairauden, voi valita, haluaako musertua vai säilyttää valon kipinän ja palata takaisin elämään.

Vaasalainen Eva-Maria Strömsholm on nainen, joka edustaa aidosti pohjalaisia juuriaan. 33-vuotias luokanopettaja ja kehityspsykologi on sairastanut syövän kaksi kertaa. Ja selvinnyt rankoista kokemuksista pikkuhiljaa takaisin elämään.

– Tärkein viestini on, että periksi ei pidä antaa, Eva-Maria toteaa.

– Mielen ja positiivisen asenteen merkitystä syövästä selviytymisessä ei voi koskaan korostaa liikaa.

Sinnikäs pohjalaisnainen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan. Jo kirjan nimi itsessään viittaa siihen, mistä Eva-Marian selviytymistarina kumpuaa.

Ruotsinkielinen omakustanneteos Man ger bara inte upp paljastaa koskettavasti ja kursailematta, miten syövän kanssa voi elää. Kirja on myynyt hyvin Suomen lisäksi myös Ruotsissa.

Kirjansa avulla Eva-Maria haluaa aidosti auttaa myös kaikkia vastaavassa tilanteessa olevia. Ja muistuttaa siitä, että koskaan ei pidä menettää toivoaan.

– Olin sairaalassa oloni aikana kirjoittanut itselleni ylös joitakin asioita, jotta muistaisin myöhemmin, mitä kävin läpi, millainen olo minulla oli missäkin vaiheessa ja mitä lääkärit olivat mieltä tilanteestani, Eva-Maria kertoo.

– Eräs ystäväni oli tietoinen näistä päiväkirjamerkinnöistäni. Hän sanoi minulle, että koska minulla on niin paljon kirjallista materiaalia, enkö voisi kirjoittaa kokemuksistani kirjaa. Ajattelin, että miksen minä voisi. Siitä se alkoi.

Sairastuminen 27-vuotiaana

Tänä päivänä, kesällä 2014, Eva-Maria elää aktiivista nuoren naisen elämää. Hän asuu nyt perheensä kakkoskodissa Kokkolassa, missä hän on juuri aloittanut työn hoitoalalla.

– Opiskelen parhaillaan itselleni uutta ammattia, ja minusta tulee sairaanhoitaja. Haluan hoitoalalla työskentelyn kautta auttaa mahdollisimman paljon nimenomaan syöpää sairastavia ja heidän läheisiään, Eva-Maria kuvaa.

– Vaikka olen itsekin kaikesta vielä väsynyt, haluan nähdä eteenpäin. Minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä väsyttää, mutta haluan silti olla kiinni elämässä ja rakentaa itselleni valoisampaa tulevaisuutta.

Kaikki alkoi syksyllä 2008 Eva-Marian ollessa 27-vuotias. Hänellä diagnosoitiin munasarjasyöpä nimeltään dysgerminooma, joka on todella harvinainen syöpä. Suomessa siihen sairastuu vain kahdesta neljään naista vuodessa.

– Yleensä munasarjasyöpä on iäkkäämpien naisten sairaus, mutta tämä muoto, joka minulla oli, voi tulla nuorille, tosin silloinkin se on todella harvinaista.

Eva-Maria leikattiin kaksi kertaa, ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Tuolloin hän ei tarvinnut mitään muita hoitoja.

Syöpä uusiutuu

Elämä jatkui, kunnes syksyllä 2009 syöpä uusiutui. Tällä kertaa se oli munuaisissa, ja Eva-Maria tarvitsi ison leikkauksen.

– Olin suuren operaation jälkeen todella huonossa kunnossa. Tammikuussa 2010 sain sytostaattihoitoja 22 kertaa kahden kuukauden aikana, kun yleensä niitä annetaan vain kuusi kertaa puolessa vuodessa, Eva-Maria kertoo.

– Olin puoli vuotta sänkypotilas enkä pystynyt tekemään itse mitään. Vanhempani auttoivat minut sängystä ylös vessaan ja syömään. Minulle tehtiin myös laskimoporttileikkaus, josta seurasi komplikaatioita. Sain pneumothoraxin eli ilmarinnan, joka oli vakava ja kesti kauan.

Siitä saakka Eva-Maria on yrittänyt tulla takaisin elämään. Tukena siinä ovat olleet perhe ja ystävät. Ja pienen pieni karvainen kaveri, jonka Eva-Maria hankki heti sytostaattihoitojen jälkeen.

– Otin oman kissanpennun, joka on ollut minulle erinomaisen hyvä kaveri minulle. Se on todellakin auttanut minua takaisin elämään, Eva-Maria kuvaa.

Kiipeily on lapselle luontaista toimintaa

Jurvalaisessa Järvisen perheessä on kuusi lasta, jotka ovat saaneet kiipeillä ilman rajoituksia, eikä se näy ainoastaan motoriikassa, vaan myös koulutodistuksissa.

Entisen eteläpohjalaiskoulun pihamaalla kaikuu kukonlaulu. Kukko ja muutama kana käyskentelevät vapaasti ulkona. Sitten kuuluu lampaan ontto määkinä.

Isoon rakennukseen johtaa kaksi ovea, joista toisesta tulee ulos silinteripäinen mies. Hänellä on sylissään juuri päiväunilta herännyt kaksivuotias, joka haukottelee ja tapittaa kyläilijää ruskeilla silmillään.

Lapsi on Aamos Järvinen, nettivideosta tuttu, pikkuinen hurjapää. Silinterihattuinen mies on Järvisen perheen isä, Juha Järvinen, 35. Sisällä talossa on Aamoksen äiti, Mari Järvinen, 35 sekä isommat sisarukset: Armi, 13; Akseli, 10; Elias, 9; Ruut, 8 ja Luukas Järvinen, 6.

Netistä tutut kiipeilijät

Viime vuoden marraskuussa Juha Järvinen kuvasi lapsistaan videon, jossa perheen ketterä jälkikasvu kiipeilee, tekee voltteja, hyppii ja kiipeää vähän lisää. Jopa pieni, videon kuvaushetkellä vasta yksivuotias Aamos hyppää tuolilta ja roikkuu trapetsilla.

Temppuvideo on kerännyt huiman määrän katsojia. Sitä on jaettu sosiaalisessa mediassa ulkomaita myöden. Videon nimi on, hieman provosoivasti:
Soo soo, ei saa.

Juha on hoitovapaalla oleva koti-isä. Mari työskentelee lähihoitajana Teuvalla mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palvelukodissa. Vanhemmista Juha on se, joka taltio videolle lasten temput ja häärää heidän mukanaan.

Aikaisimmin Mari hieman kauhisteli lasten kiipeilyä, mutta hän on huomannut, mitä kunnon riehuminen saa lapsissa aikaan. Juha taas on lukenut kehityspsykologiaa, joten videon lopussa olevat tekstit, jotka kertovat kiipeilyn hyvistä puolista, eivät ole vain tämän perheen empiirisen tutkimuksen tulosta. Mutta ennen kuin luetellaan ne kiipeilyn hyvät puolet, kurkataanpa tämän perheen lastenhuoneeseen.

Trapetseja ja kiipeilyseiniä

Järvisen perhe muutti nykyiseen kotiinsa Jurvaan vuonna 2005. He etsivät suurta taloa Juhan työn takia. Juhalla oli oma yritys, joka valmisti koristeellisia ikkunanpieliä. Myöhemmin Juha lopetti yritystoimintansa, mutta iso koti jäi. Järvisten kuusi lasta ovat onnekkaassa asemassa. Heillä on tilan lisäksi lupa telmiä.

Noin 400 neliöisen vanhan koulun liikuntasali on muokattu lastenhuoneeksi. Seinillä on puolapuita. Koko tila on sisustettu kiipeilytelineillä, trapetsilla ja portailla. Kun lapset tulevat huoneeseen ja näyttävät temppujaan, joutuu menoon tottumaton hieraista silmiään: voivatko näin pienet ihmiset osata näin paljon? Vanhemmat vakuuttavat, ettei huoneessa saa niskaansa putoavaa lasta. Lasten koordinaatio ja taidot ovat selvästi oletettua paremmat.

Pieni lapsi tuntee omat rajansa

Parivuotias Aamos kiipeilee isompien sisarusten rinnalla taitavasti. Välillä Juha-isä nostaa pojan kaapin päälle, josta pikkumies katselee hymyillen sisarustensa vauhdikasta menoa.

Sitten Aamos kyllästyy, huhuilee apua ja kapuaa pylly edellä isänsä syliin. Koko kaapin päällä kökötys tapahtui vaikuttavan varovaisesti. Seuraavaksi Aamos puristaa pieniä käsiään trapetsin puolan ympärillä, roikkuu pitkään, päästää irti ja laskeutuu sujuvasti lattialle. Eikä meno lopu siihen: lapsi ryntää tuolille ja nousee sen päältä pöydälle.

Vaikka kyseessä on matala lasten pöytä, moni aikuinen kieltäisi samanikäistä lastaan seisomasta sen päällä. Aamos katselee pöydänreunalta lattialle ja laskeutuu sitten takaisin tuolille, josta hän hyppää lattialle. Pieni lapsi tunsi omat rajansa, eikä ottanut turhaa riskiä.

Isommat lapsetkaan eivät näytä riskien ottajilta. He istuvat nätisti ruoka-aikana pöydän ääressä, puhuvat reippaasti ja kohteliaasti vierailijalle ja ovat valloittavia persoonia. Lastenhuoneeseen päästyään he vilkastuvat, ja vauhti on sellaista, ettei vaaleista tukkapehkoista erota, kuka on kuka.

– Eivät lapset täällä koko ajan riehu. He saattavat tulla noutamaan jotain tavaraa, pyörivät hetken täällä ja tulevat takaisin olohuoneeseen, Mari kommentoi. Hän innostuu itsekin kipuamaan kiipeilytelineelle ja pyörähtää pää alaspäin renkaissa.

Lauluni kertovat tunteiden tarinaa

Einillä on luonnostaan vahvat ja paksut hiukset, joita hän hoitaa huolella päivittäin.

Koti ja perhe tasapainottavat Einin keikkaelämää

Musiikkitaivaan kestosuosikki Eini, 53, nousi Toivo Kärjen löytönä pinnalle vuonna 1977.

– Lähetin Toivo Kärjelle kasetin, johon olin laulanut kolme kappaletta. Kasetin kuultuaan minut pyydettiin koelauluun, jonka myötä levytyssopimus sitten aukenikin, Eini kertoo.

Eini muutti kotipaikkakunnaltaan Pellosta Helsinkiin saman vuoden syksyllä käytyään ensin keskikoulun loppuun. Ensimmäinen single Yes sir, alkaa polttaa nousi listahitiksi.

– Kesällä 1978 pääsin mukaan Tapani Kansan kesäohjelmaan, Summer night specialiin. Ohjelma antoi hyvän pohjan ponnistaa omalle artistipolulleni, Eini sanoo.

Kevät herättelee liikkumaan

Eini tunnetaan hoikasta olemuksestaan ja energisistä esiintymisistään. Säännöllinen liikunta pitää laulajan vireänä. Hän pyrkiikin liikkumaan aina kun se on kiireisen keikkaelämän puitteissa mahdollista.

– Kävely raittiissa ulkoilmassa sekä kuntosaliharjoittelu ovat minulle sopivia lajeja. Talvisin olen kuin karhu, joka nukkuu talviunta, mutta kevätaurinko saa minut heräämään, ulkoilemaan ja suuntamaan salille useammankin kerran viikossa. Valon tuoma aktiivisuus jatkuu pitkälle syksyyn, Eini kertoo.

Oman osansa Einin liikuntaan tuovat keikat.

– Keikoilla liikun vauhdikkaasti yhtä kyytiä puolitoista tuntia. Väistämättä se kohottaa kuntoa, Eini pohtii.

Kevyitä salaatteja, leipä heikkous

Einin hoikkuuden salaisuus on hänen mukaansa liikunnan ohella geeneissä ja terveellisessä ravinnossa, kevyissä salaateissa ja puhtaassa kotiruoassa.

– Syön punaista lihaa harvoin. Vältän valkoista vehnää, kastikkeita ja perunaakin syön hyvin vähän. Erilaisista salaateista, kanasta ja kalasta tulee hyvä ja kevyt olo. Maidon juonnin lopetin jo 1980-luvulla, mutta ravintoni sisältää kyllä maitotaloustuotteita, kuten rahkaa, jogurttia ja juustoja. Pyrin saamaan ravinteet ruoasta, enkä käytä lisäravinteita.

Eini kertoo heikkoudekseen leivän, jolla herkuttelun hän tuntee heti nahoissaan.

– Elimistöni ei siedä hyvin viljoja ja leipä saakin vatsani pullottamaan. Grahampaahtoleipä on kuitenkin suurta herkkuani, jota ilman aamut eivät käynnisty. Toivon kuitenkin pääseväni leivästä eroon, Eini sanoo.

Arkena iho saa levätä

Keikkaileva artisti käyttää työnsä vuoksi paljon meikkiä ja muotoilee hiuksiaan. Jotta iho ja hiukset pysyisivät kauniina, täytyy niitä hoitaa huolella.

– Minulla on luonnostaan vahva, kiharuuteen taipuvainen tukka. Vaikka hiuksia ei saisi kuurata tiuhaan, pesen hiukset kuitenkin joka päivä. Haluan keikkojen muotoiluaineet pois hiuksista ja lisäksi pidän siitä, että hiukset tuoksuvat puhtaalle.

Eini suosii hiusten hoidossa kampaamotuotteita. Suoristaessaan kuumalla raudalla laineikasta tukkaansa hän käyttää aina hiuksissa suojaavia aineita.

– Hoidan sekaihoani vain laadukkailla tuotteilla. Voitelen kasvot aamuin, illoin silmänympärysvoidetta unohtamatta. En koskaan mene meikit kasvoissa nukkumaan. Vapaalla saatan sipaista ripsiväriä, mutta muuten suon iholleni meikittömiä lepopäiviä, Eini sanoo.