Senioriterveys on seniori-ikäisille suunnattu laaja-alainen terveysasioihin painottunut aikakauslehti, joka välittää ajankohtaista asiaa yhteiskuntamme merkittävästä ydinkysymyksestä: seniori-ikäisten suomalaisten terveydestä. Senioriterveys on tilauspohjainen ja myös irtonumeromyynnissä R-kioskeissa ja Lehtipisteissä kautta maan.

Nina Mikkonen on käynyt kovan koulun

– Oli vain pakko selvitä, asettaa fokus eteenpäin. Tunteita oli, mutta tunteilulle ei ollut sijaa, Nina sanoo.
”Kuin myrskyävällä merellä ilman pelastusrengasta”

Suu hymyilee, mutta silmissä näkyy suru. Nina Mikkonen, 53, yrittää pikku hiljaa toipua raskaista asioista, jotka ovat varjostaneet hänen elämäänsä viimeiset vuodet.

Ensin pitkät vuodet vaikeasti vammautuneen puolison Timo T. A. Mikkosen omaishoitajana – ja siinä sivussa huolehtimen kahdesta erityislapsesta, taloudesta ja isosta omakotitalosta. Sitten puolison voimien hiljainen hiipuminen ja kuolema viime vuonna. Heti perään lasten isotädin kuolema, sitten vielä oman äidin poismeno tänä vuonna.

– Tähänastinen tieni ei ole ollut helppo. Nämä hartiat ovat aika lailla kuormittuneet, Nina sanoo kotonaan Helsingin Mellunmäessä.

Kerrostaloasunto on täynnä muistoja menneestä, Myrskylän omakotitalosta ja ennen kaikkea Timosta. Nykyisessä asunnossa Timo ehti asua vain viikkoja.

Kampaajamestari Nina os. Salonen avioi­tui mediayrittäjä, valtiotieteen maisteri Timo T. A. Mikkosen kanssa vuonna 2001. Perhe muutti Myrskylään, jonne rakennettiin suuri omakotitalo. Mikael-poika on syntynyt vuonna 2002 ja Matias 2003. Nina

Mikkonen jäi tuolloin kotiäidiksi, mutta toimi perheen media-alan yrityksessä sekä luottamustehtävissä kunnanvaltuutettuna ja kirkkovaltuutettuna.

Yhtäkkiä kaikki oli toisin

Aktiivinen ja tarmokas, monessa mukana ollut puoliso Timo sai äkillisen kallonpohjavaltimotukoksen 64-vuotiaana, lokakuussa 2011.

– Kun Timoa vietiin ensin ambulanssilla ja sitten Medihelillä, tiesin, että jotain peruuttamatonta on tapahtunut, vaikka en tietenkään tiennyt, missä laajuudessa. Mutta tiesin myös, että haluan Timon takaisin kotiin, jos hän selviää hengissä.

Kallonpohjavaltimotukoksen seuraukset olivat vakavat: Timo sokeutui, halvaantui osittain sekä kadotti lähimuistinsa.

– Silloin tuntui, kuin minut olisi heitetty myrskyävälle merelle ilman pelastusrengasta.

Lue lisää Senioriterveyden numerosta 3/2018!

Kuntoilu ei ole kuntoutusta

– Puolen vuoden kuluttua havahduin treenien jälkeen tunteeseen, jota en uskonut enää kokevani: ei sattunut mihinkään, kipu oli poissa! 
Raakel Lignellin pitkä tie kivusta tasapainoon

Viulunsoittoasento yksipuolisuudessaan piti huolen jatkuvasta jännityksestä rinta- ja kaularangassa. Viisi lasta syntyi seitsemässä vuodessa, kaksosraskaus ja kolme keisarinleikkausta. Syntymälahjana saatu virheasentoinen lonkka alkoi raskauksien ja painonnousun myötä oireilla. Migreenit vaivasivat. Kivut ja tulehduskierre jatkuivat ja pahenivat.

– Niin kauan kuin muistan, on kipu ollut läsnä elämässäni. Kävely on ollut kankeaa, lonkka vihoitellut, olkapäätä särkenyt, niska ja hartiat jumittaneet, toteaa Raakel Lignell.

– Ohitin kivun sen kummemmin miettimättä. Särkyyn ja ja kipuun myös tottuu ja turtuu. Mutta lopulta, kun kivut vain pahenivat ja liikkuminen oli vaikeaa, oli lopulta pysähdyttävä miettimään, miten tästä eteenpäin.

Kun kehon hallinta, lihasten voima ja liikeradat sitten testattiin fysioterapeutin kanssa, liikkuvan ja näennäisesti hyväkuntoisen naisen sisältä paljastui hatara korttitalo. Oli ryhdyttävä toimeen ja tulokset näkyvät nyt. Raxun kehon voima, liikkuvuus ja liikehallinta kehittyivät huimasti kahdeksassa kuukaudessa.

– Ja mikä parasta, arjen toimintakyky parani ja kivut vähenivät, Raxu toteaa.

Oikeanlainen liike parantaa

Raakel Lignell ja fysioterapeutti Anne Puranen kirjoittivat Raxun kuntoutuksesta yhdessä kirjan Raxun mukana, Kivusta tasapainoon. Kirja tarjoaa tietoa, purkaa virheellisiä uskomuksia ja auttaa ymmärtämään, miten suuri parantava vaikutus oikeanlaisella liikkeellä voi olla.

Miten saada voima, vapaus ja rentous liikkeeseen? Miten kannattaa nivelrikkoa, olkapääongelmia, niska-hartiavaivoja ja monia tuttuja ongelmia sairastavan liikkua?

– Kuntoilu ja kuntoutus ovat kaksi eri asiaa. En ymmärtänyt sitä aikaisemmin, se oli minulle todella iso oivallus, Raakel sanoo.

– Kun joitakin vuosia sitten tein elämäntaparemontin ja pudotin runsaasti painoa, ryhdyin myös liikkumaan todella rankasti – mutta väärällä tavalla. Luulin, että kunhan liikun, niin se on hyvä. Mutta ei ollut. Pitää lopettaa hosuminen mihin sattuu, ja todella selvittää, missä vika on, ja lähteä sitten systemaattisesti korjaamaan sitä.

Lue lisää Senioriterveyden numerosta 2/2018!

Valmiina eläkkeelle

Uusi sosiaalisten suhteiden verkosto voi löytyä esimerkiksi yhdistystoiminnan kautta.
Sosiaaliset verkostot ja talous kuntoon

Kun kauan odotettu eläke vihdoin koittaa, voi se tuoda mukanaan yllättäviä haasteita, jos ei niihin ole valmistautunut etukäteen. Toiveita ja käytännönasioita kannattaakin pohtia jo etukäteen. Vertaistuki on tärkeässä asemassa haasteita läpikäydessä ja yhdistysten kautta voi löytyä uusi sosiaalinen verkosto, joka pitää aktiivisena.

Eläkkeelle jäämistä odotetaan usein innokkaasti ja todetaan, että sitten en tee mitään. Jonkin aikaa tekemättömyys voikin olla mukavaa, mutta pitkän päälle se voi alkaa ahdistaa.

– Ei kukaan jaksa katsella loputtomiin Suomi-filmejä. Kannattaa miettiä jo etukäteen, millaista on jäädä eläkkeelle ja millaisia odotuksia sille asettaa, kertoo SPR:n Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeen projektikoordinaattori Merja Joro.

Suomessa on tällä hetkellä lähes 1,3 miljoonaa eläkeläistä ja määrä kasvaa vuosittain usealla kymmenellä tuhannella. Eläkkeelle jäämisen haasteet voivat yllättää erityisesti, jollei niitä ole ennakkoon pohtinut. Osa viettää aktiivisia eläkepäiviä ilman haasteita, mutta toisille työltä vapautunut aika voi tuntua oudolta.

– Yksinäisyys voi vaivata, kun työyhteisö jää pois elämästä ja erityisesti, jos sosiaaliset suhteet ovat rakentuneet sen ympärille. Voi tuntua, että tarvitaanko minua enää mihinkään, Joro kuvaa.

Vertaistuki tärkeintä antia

SPR:n Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeessa järjestettiin vuosina 2014–2017 yli 150 valmennusta eri puolilla Suomea. Valmennuksista pohdittiin yhdessä, millaisia haasteita eläkkeelle jääminen tuo mukanaan ja miten niitä voi ennakoida.

– Valmennusten tärkein anti on ollut vertaistuki. Auttaa, kun kuulee, että muut jännittävät ja kenties pelkäävätkin samoja asioita. Valmennuksissa ei ole tarjottu valmiita vastauksia, vaan on pohdittu yhdessä ja pyritty löytämään jokaiselle oma mielekäs tapa viettää eläkettä, Joro toteaa.

Yleisimmät eläkkeelle jäämisen haasteet liittyvät sosiaalisten suhteiden lisäksi talouteen ja ajanviettoon sekä käytännönasioihin. Valmennuksissa tarkastellaan tulevia muutoksia talouteen, terveydenhuoltoon ja asumiseen liittyen, ja lisäksi käydään läpi voimavaroja, terveyttä, parisuhdetta, tulevaisuuden toiveita ja osallisuutta. Tärkeä osa valmennusta on kuitenkin kokemusten jakaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Lue lisää Senioriterveyden numerosta 1!

Valtionpäämiesten ja kansan viihdyttäjä

Valtionpäämiehiä ja kuninkaallisia ja tavallisia ihmisiä. Marjatta Leppänen on uransa aikana ollut monessa mukana. Leppäsen muisteluiltaa Finlandia-talon Café Verandassa isännöi viestintäyrittäjä, tietokirjailija Tomi Lindblom.
Marjatta Leppänen osaa yhä ottaa yleisönsä

Japanin keisari, Ruotsin kuningas, Islannin presidentti – eipä tiennyt Vammalasta lähtöisin oleva viisilapsisen perheen nuorimmainen, mihin hänen elämänpolkunsa vielä mutkittelee ja keitä kaikkia hän elämässään tapaa. Laulutaitoinen tyttö tempaistiin mukaan viihdemaailmaan, ja alkoi Marjatta Leppäsen monikymmenvuotinen ura viihdetaiteilijana, juontajana, laulajana ja TV-esiintyjänä.
Huumori ei ole Marjatta Leppäsestä kadonnut mihinkään vuosikymmenien varrella, ja hän osaa edelleen ottaa yleisönsä. Tällä tosin kertaa vain muisteluiden merkeissä Finlandia-talolla – floorshowt, konserttikiertueet ja esiintymiskeikat ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Tai niin Leppänen ainakin vakuuttelee.
– Nyt elän tämmöistä eläkeläisen turvallista, rauhallista elämää. Luen paljon kirjoja, juuri nyt on meneillään Rosa Liksomin uusin, hän toteaa.
Tosin saman tien selviää, että pienen mainoskeikan hän on juuri tehnyt, ja UIT:n taustavaikuttajakin hän edelleen on.
Leppänen täytti 80 vuotta muutama kuukausi sitten. Pitkän uran komea päätös oli viime vuonna tehty Supernaiset-konserttikierue, jossa Leppänen esiintyi Pirkko Mannolan ja Vieno Kekkosen kanssa.
– Meillä oli 31 konserttia joka puolella Suomea, kävimme Pellossa asti. Oli mahtavaa esiintyä loppuunmyydyille saleille.

Lue lisää Senioriterveyden numerosta 8/2017!

Viimeinen diiva

Sylvi Salosesta tuli tamperelaisten suuri suosikki. Kuva: Pauli Jokinen, kirjan kuvitusta

Sylvi Salonen oli lahjakas ja rakastettu näyttelijä. Hän oli myös oikutteleva ja suorapuheinen diiva. Yksityiselämänsä hän piti pois julkisuuden valokeilasta. Uusi kirja valottaa tähden elämää ja uraa.

Näyttelijä Sylvi Salonen yritti olla diiva loppuun saakka. Hän kuoli vuonna 2003 Kaupin sairaalassa Tampereella. Viimeisten joukossa häntä kävi sairaalassa katsomassa näyttelijä ja kollega Eila Roine, jonka äiti oli samassa sairaalassa.
– Hän oli kovasti laihtunut. Sanoin, että sää olet hyvän näköinen. Joo, vastasi Sylvi, mutta mää en ole koskaan tiennyt, että teekuppi voi painaa näin paljon, Roine kertoo kirjassa Sylvi Salonen – viimeinen diiva (Minerva Kustannus).
Salonen yritti vitsailla vielä viimeisillä voimillaan. Roine kertoo, että Sylvillä oli sairaalassa oma aamutakki, sievä yöpaita ja omat töppösensä. Vähitellen tyylin rippeet kuihtuivat pois. Roineen mukaan viimeiset kuvat Sylvistä ovat surullista katsottavaa. Elämänsä viime ajat hän oli yksinäinen. Hän kiukutteli ja oikutteli.
– Oli surullista, että Sylvi jäi niin yksin. Ei hän olisi ansainnut sellaista kohtaloa, kertoo kirjassa hänen ystävänsä, jo itsekin rajan taa siirtynyt Maija-Liisa Majanlahti.
Onni oli se, että näyttelijä Veikko Sinisalo kuoli samoihin aikoihin kuin Salonen. Salonen koki, että Sinisalo on hänen kilpakumppaninsa. He kilvoittelivat siitä, kumpi on suositumpi näyttelijä Tampereella.
– Oli onni, ettei Sylvin tarvinnut olla näkemässä Veikon massiivisia hautajaisia. Vaikka kyllä Sylvilläkin oli kauniit hautajaiset. Oli paljon ihmisiä ja teatterilta kaikki, jotka kynnelle kykenivät, Roine kertoo.

Lue lisää Senioriterveyden numerosta 7/2017.

Toivoa tulevaisuuteen

Ritva Oksanen viettää kesänsä Keski-Suomessa mökillä, jonka hänen isänsä on rakentanut.

Näyttelijä-laulaja Ritva Oksasella on takanaan yli 50 esiintymisvuotta, ja vauhtia riittää edelleen. Hän on niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen.

Kun teatterineuvos Ritva Oksanen päättää esityksensä Älä jätä sinua yksin yhdessä muusikko Pedro Hietasen kanssa, hän kiittää runsaslukuista yleisöä ja kertoo, että yhteisiä esiintymisvuosia on takana yli 50 eikä loppua ole näkyvissä.
1,5 tunnin estradilla olo ei näy eikä tunnu näyttelijättären olemuksessa, vaan näytöksen lopulla hän vielä juoksee edestakaisin noutamassa kirjaansa Näyttelijätär ja CD-levyjään, joilla esityksen jälkeen on kova kysyntä.
Vauhtia riittää, vaikka ikää on mittarissa 78 vuotta, ja takana useampikin autokolari, joiden jäljiltä nainen on kursittu moneen kertaan kokoon ja niistä aiheutuvat nivelsäryt kuuluvat jokaiseen päivään.

Lue juttu kokonaan Senioriterveyden numerosta 6/2017.

Liikunnasta iloa elämään

– En yleensä istu, enkä seiso paikoillani, vaan pysyn jatkuvasti liikkeessä, sanoo senioriliikuttaja Heidi Nieminen.

Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä, sanoi aikoinaan presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Samaa mieltä on työkseen senioreita liikuttava Heidi Nieminen, 49, joka sattuu olemaan myös suhteellisen läheistä sukua Kekkoselle.
– Ikääntyvän ihmisen elämän täytyy olla arvokasta, eikä sellaista kurjaa kärsimystä. Liikunta tuo monipuolisempaa iloa elämään kuin moni arvaakaan, Nieminen kertoo.
Nieminen kannustaa ihmisiä rohkeasti aloittamaan liikkumisen. Kannattaa soittaa lähimpään liikuntakeskukseen ja selvittää erilaisia tapoja liikkua, vaikka lonkka olisikin kipeä. Jonkinlaista liikuntaan pystytään varmasti, ja alkuun päästään vaikka vuodejumpalla.
Niemisen sydäntä lähellä ovat erityisesti matalan kynnyksen liikuntaryhmät. Vanhukset ja ja ikääntyminen ovat kiehtoneet Heidiä pikkutytöstä saakka, ja ammatti vanhusten liikuttajana sopii hänelle.

Liikkuminen on sosiaalinen tapahtuma
Heidi Niemisen työpaikka on liikuntakeskus Buugi Jyväskylässä. Hän vastaa senioriliikunnasta ja suunnittelee uusia liikuntaohjelmia.
– Uutena ilmiönä senioritkin ottavat nyt personal trainereita. Teen myös itse sitä työtä, mutta kutsun itseäni henkilökohtaiseksi liikuntaneuvojaksi. Se on selkeästi ymmärrettävä termi.
Jumpparyhmiä on erilaisia.
– Iäkkäiden liikkuminen on hauskaa, kun he tulevat ryhmään hyvissä ajoin, jotta ehtivät tavata ystäviä. Jumpan jälkeen suihkussa ja saunassa menee aikaa ja siellä puhutaan asiat läpi. Tämän jälkeen monet vielä jäävät ruokailemaan lounasravintolaan, eli oikeastaan kaikki tärkeät asiat, kuten liikkuminen, sosiaalinen kanssakäyminen, peseytyminen ja syöminen hoituvat liikuntakeskuksessa samalla käynnillä. Moni onkin  ehdottanut, että rakennettaisiin sellainen seniorikoti siihen kylkeen, että he pääsisivät eroon omakotitaloistaan, Heidi iloitsee.

Vesi sopii lähes kaikille
Vesi on elementti, jossa lähes kaikki voivat liikkua. Vedessä ihminen ei juurikaan, ja vedessä raihnaisempikin pystyy hyppimään, pomppimaan ja loikkimaan mielin määrin. Myös miehet ovat löytäneet vesijumpan.
– Aiemmin miehet suhtautuivat vesijumppaan vähättelevästi naisten kellumisena. Vein yhden viisikymppisen ylipainoisen miehen liikkumaan veteen. Jumpan jälkeen mies ihmetteli vesijumpan raskautta ja sitä, ettei mihinkään silti sattunut, Heidi Nieminen kertoo.

Rauhallisemmin ja räätälöiden
Senioreiden jumpassa vauhti on rauhallisempi, mutta liikkeet ovat hyvin samanlaisia kuin työikäisten ryhmissä.
– Jos vedän seniorijumppaa, otan mukaan lihaskuntoliikkeet, tasapainoliikkeet ja muistiasiat. Siinä on aina kolme tasoa: helppo, haastavampi ja vaikeampi. Kukin saa valita oman tasonsa. Ikääntyvien kuntotaso on hyvin kirjavaa: on todella huonokuntoisia ja sellaisia, jotka ovat paremmassa kunnossa kuin nuoret. Tunnin aikana sovellan liikkeitä tarpeen mukaan.
– Tunnen kaikki asiakkaani ja heidän taustansa, sillä he ovat käyneet minulla haastattelussa. Kysyn heiltä usein myös kuulumisia. Saatan suositella heille jotakin ryhmää, mutta he tekevät myös itsenäisesti päätöksiä. Paljon rikotaan myös rajoja, jolloin työikäiset käyvät senioreiden tunneilla ja toisin päin.
– Sairaudet, vammat ja leikkausten jälkitilasta toipuvat tulevat usein yksityisasiakkaiksi, jolloin heille voidaan räätälöidä yksilöllisen jumpan, Heidi valaisee.

Elämää sydänvaivojen jälkeen

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen viettää muutaman päivän viikossa kotimaassa, tässä Helsingin Esplanadin puistossa. Yritystoiminta pitää hänet kiireisenä.

Paavo Väyrynen on toipunut hyvin sydänvaivoista

Viime kesänä Paavo Väyrynen , 70, tunsi olonsa huonovointiseksi. Olo oli ollut heikko jo pidemmän aikaa ja heinäkuussa terveys heikkeni entisestään. Mutta hänellä ei ollut aikaa sairastaa.
Väyrysen omistamassa Pohjanrannan kesäteatterissa Keminmaalla olivat alkamassa näytelmän harjoitukset. Väyrynen oli kirjoittanut Urho ja hänen kisällinsä -näytelmän, joka kertoi presidentti Kekkosesta. Väyrynen näytteli itse pääosaa.
Juuri kun intensiivisimmät harjoitukset olivat lähdössä käyntiin, Väyrysellä havaittiin sydämen eteisvärinää. Hän hakeutui Meilahden sairaalan sydäntutkimusosastolle. Eikä aikaakaan, kun Väyrynen oli taas näytelmän harjoituksissa.
– Kaikki meni ihan hyvin. Vasta jälkikäteen ymmärsin riskit, jotka siihen liittyivät. En osannut ottaa tilannetta silloin niin vakavasti. Eteisvärinässä on vaara, että tulee hyytymiä, jotka liikkeelle lähtiessä voivat aiheuttaa aivoinfarktin, Väyrynen kertoo.
Näytelmää ei Väyrysen mukaan kuitenkaan voinut jättää esittämättä. Kesäteatterin viime kesän toinen näytelmä oli Myrskyluodon Maija ja se oli tuottanut tappiota. Kekkos-näytelmää tarvittiin tasapainottamaan yrityksen taloutta.
– Terveyteni riskeeratenkin lähdin esiintymään näytelmään. Ei sitä voinut enää perua. Valtava määrä lippuja oli ostettu ennakkoon. Kahdeksan kertaa esitimme sitä sitten täysille saleille.

Sydäninfarkti yllätti
Väyrynen on kärsinyt sydänongelmista aikaisemminkin. Vuonna 2007 hän sai sydäninfarktin ja hänellä todettiin sepelvaltimotauti.
– Olin infarktin sattuessa kotona Tuusulassa tekemässä ulkotöitä. Tunsin itseni huonovointiseksi, verenpaine ja pulssi olivat korkealla. Menin lääkärille tutkittavaksi ja todettiin, että minulla oli ollut lievä sydäninfarkti. Minulle tehtiin pallolaajennus.
Sepelvaltimotauti ei ole sen koomin hänen elämäänsä juuri vaikuttanut.
– Kun tehdään pallolaajennus ja avataan tukos, niin ei se elämään vaikuta sen jälkeen, kunhan muistaa syödä lääkkeet, Väyrynen kuittaa.
Väyrynen ihmetteli, että miten hän on sepelvaltimotaudin saanut, koska ei sitä hänen tietääkseen edes suvussa ollut esiintynyt. Niin hän ainakin luuli.
– Isäni eli 101-vuotiaaksi. Kun hän kuoli, hänelle tehtiin ruumiinavaus. Hänellä todettiin olleen pahan sepelvaltimotaudin, mutta hän ei ollut tiennyt sitä. Isäni elimistö oli hyvin uusiutumiskykyinen. Ihminen voi saada lieviä infarkteja, eikä edes huomaa niitä.

Yrittäjä Euroopassa
Väyrynen on Euroopan parlamentin jäsen ja viettää useita päiviä viikosta Brysselissä ja Strasbourgissa. Lisäksi hänellä on vaimonsa Vuokko Väyrysen kanssa vilkasta yritystoimintaa, joka pitää miehen kiireisenä. Pohjanrannassa he pyörittävät kylpylähotellia, jonka yhteydessä on ravintola, paanukirkko ja kesäteatteri. Väyryset tuottavat tilaviinejä ja myyvät niitä omassa myymälässään.
Vuodesta 2003 lähtien Pohjanrannassa on toiminut nuorisokoti ja kuntoutuskoti. Lisäksi Väyryset ylläpitävät Järvenpäässä lastenkotia ja Tuusulassa perhekotia. He hankkivat myös Pärnusta pienen Inge Villa -hotellin.
– Hotelli on alkukesästä meidän yrityksissämme hoidettavina ja kasvatettavina olevien lasten ja nuorten käytössä. Muina aikoina se palvelee matkailijoita. Hotelli on aivan rannan tuntumassa. Se on hyvin pieni, huoneita on yksitoista ja petipaikkoja 25, Väyrynen kertoo.

Eila Roine on kokenut ammatissaan lähes kaiken mahdollisen

– Näyttelijältä vaaditaan terveellisiä elämäntapoja. Jos ne ovat jotain mutta, se tulee kyllä aika pian vastaan, Eila Roine pohtii.

Joskus on mentävä estradille kipeänäkin

Tampereen keskustassa Ojakadulla, pienen ja idyllisen puistolammen äärellä, asuvaa Eila Roinetta innoittaa työssään yleisö.
– Teatterin takia en näyttele. Näyttelen yleisön vuoksi, ja tiedän, että ihmiset tulevat esityksiin hyvinkin kaukaa ja odottavat illalta paljon, Roine toteaa.
Eila Roine, 85, muutti Tampereen Ojakadulle näyttelijäpuolisonsa Vili Auvisen ja kahden poikansa kanssa 1967. Hän on asunut talossa 49 vuotta.

Ääni on kestänyt hyvin
Eila Roine pitää itseään sikäli onnekkaana teatterilaisena, että hänen tärkein työkalunsa näyttämöllä, ääni, on kestänyt hyvin vuosien saatossa. Vain kerran se on mennyt poppakonsteista huolimatta siihen kuntoon, että esitys on pitänyt perua.
– Minulla on kestävä kurkku ja näyttelen, kunhan kurkusta tulee pihauskin. Tauti ei ole onneksi mennyt ääneen. Jos ääni menisikin poikki kesken esityksen, se vasta noloa olisikin, Roine pohdiskelee.
– Selkä on heikko kohtani, mutta se alkoi oireilla vasta myöhään. Olin jo pitkälti yli viidenkymmenen. Monellahan se oireilee jo nuorena.
Roine pohtii, että eletty elämä jättää väistämättä jälkensä ihmiseen. Ennen pitkää kehon koneisto muuttuu, joten näyttelijän pitää osata mitoittaa oikein myös hengitystekniikkansa. Oikea mitoitus on tärkeää jo esityksen harjoitusvaiheessa.
– Näyttelijä voi kouluttaa itsensä hengittämään oikein, eikä tupakka sovi hänelle yhtään. Kuten ei kenellekään. Itselläni ei ole onneksi ollut tätä pahetta koskaan.

Astmaepäily oli aiheeton
Elämässä sattuu, ja Eila Roine on joutunut urallaan tiukkojenkin paikkojen eteen näyttämöllä – esimerkiksi kovan kuumeen tai pahenevan flunssan vuoksi. Ne eivät kuitenkaan ole lannistaneet näyttelijää. Aina jostain on löytynyt uusia voimavaroja.
– Onneksi olen pystynyt näyttelemään kipeänäkin.
Hän painottaa, että on esityksiä, jotka on yksinkertaisesti näyteltävä ja vietävä läpi vaikka sitten hieman sairaanakin. Kaksoismiehitystä eli tuuraaja, kun ei aina ole, ja teatteriin on saapunut maakunnista bussilasteittain iloisesti häliseviä ihmisiä. Tunnelma on niin sanotusti katossa.
– Näyttelijä on yleisöä varten, mutta jos kuitenkin kovin sairaana näyttelee, sairaus voi uusiutua vaikkapa keuhkokuumeena. Ihminen ei ole kone, toteaa Roine.
Vuosia sitten hän sairasti pitkään jatkunutta yskää. Lopulta hän meni Tampereella astmalääkärille ja sai oireisiinsa suihketta, mikä kuitenkin muutti ääntä.
– Äänestäni katosi kirkkaus. Se teki äänestä oudon samean, kuin äänen päällä olisi ollut kuin matto tai peitto.
– Piti löytää parempi lääke. Astmaa yskä ei ollut. Se oli jonkinlaista rasitusta ja siitepölyilläkin oli osuutta.

Stadin friidu, Leena Uotila ei kiirehdi eläkkeelle

Leena Uotila kotimaisemissaan Helsingin Hakaniemessä.

Veri veti jo kerran takaisin näyttämölle

Helsinkiläinen näyttelijä Leena Uotila saapuu haastatteluun Hakaniemen halliin. Hän tulee paikalle tien toiselta puolelta, Arena-teatterista. Näyttämö on Helsingin kaupunginteatterin käytössä ja siellä Uotila näyttelee syksyn ajan Komisario Palmun erehdys -näytelmässä. Hän esittää rouva Amalia Rygseckia, jonka veljenpojan Brunon murhaa komisario Palmu saapuu selvittämään.
– Kävin katsomassa Palmu-elokuvat jo silloin 1960-luvulla, kun ne ilmestyivät. Pidin niistä kovasti. Olen lukenut myös Mika Waltarin kirjan Komisario Palmun erehdys, Uotila kertoo.

Kaupunginteatteri koti 20 vuotta
Helsingin kaupunginteatteri on ollut Uotilan koti pian 20 vuotta.
69-vuotias Uotila ehti jo kertaalleen jäädä eläkkeelle, mutta veri veti näyttämölle takaisin. Teatterissa näkee ystäviä ja kollegoja, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia. Ei Uotila jouten halua olla.
– Se on eri asia, jos jollain on kovin raskas ja ikävä työ ja siksi haluaa eläkkeelle. Ymmärrän hyvin sen, että siinä tilanteessa nauttii joutenolosta, Uotila pohtii.

Itsestä huolta uinnilla ja joogalla
Vuonna 1947 syntynyt Uotila on pysynyt koko elämänsä melko terveenä.
– Mitä nyt polvi hieman kremppaa, hän tyytyy kertomaan. Mutta eivät terveys ja hyvä kunto itsestään selviä asioita ole. Niiden eteen täytyy tehdä jotain. Uotila on pitänyt itsestään huolta uimalla ja joogalla.
Näyttelijä käy parhaimmillaan uimassa kolme kertaa viikossa.
– Alle kouluikäisenä kävin uimakoulun, mutta silloin en oppinut uimaan. Opin uimaan vasta noin 8-vuotiaana. 1970-luvulta saakka olen harrastanut uintia säännöllisesti.
Talvisin hänet nähdään Mäkelänrinteen uimahallissa, kesäisin uimastadionin maauimalassa.

Vesijuoksu uimista tehokkaampaa
– Viime aikoina olen yhä enemmän siirtynyt vesijuoksuun. Teatterin fysioterapeutit kertoivat, että vesijuoksu on tehokkaampaa kuin uiminen ja suosittelivat sitä.
– Uimalaudalla olen myös yrittänyt uida, mutta en pääse metriäkään eteenpäin, potkin vaan paikoillani, hän naureskelee.
Ensimmäistä kertaa Uotila kävi joogatunneilla 1980-luvun alussa. Jooga rentouttaa ja antaa voimia jaksaa työssä.
– Jooga on ovela laji. Sen vaikutus tulee pienellä viiveellä. Jos aamulla joogaan, niin illan esityksessä olen skarppi ja läsnä. Se lisää ryhtiä. Mutta jos pitää nousta lavalle päivänäytöksessä, niin en voisi kuvitellakaan joogaavani aamulla.