Senioriterveys on seniori-ikäisille suunnattu laaja-alainen terveysasioihin painottunut aikakauslehti, joka välittää ajankohtaista asiaa yhteiskuntamme merkittävästä ydinkysymyksestä: seniori-ikäisten suomalaisten terveydestä. Senioriterveys on tilauspohjainen ja myös irtonumeromyynnissä R-kioskeissa ja Lehtipisteissä kautta maan.

Toivoa tulevaisuuteen

Ritva Oksanen viettää kesänsä Keski-Suomessa mökillä, jonka hänen isänsä on rakentanut.

Näyttelijä-laulaja Ritva Oksasella on takanaan yli 50 esiintymisvuotta, ja vauhtia riittää edelleen. Hän on niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen.

Kun teatterineuvos Ritva Oksanen päättää esityksensä Älä jätä sinua yksin yhdessä muusikko Pedro Hietasen kanssa, hän kiittää runsaslukuista yleisöä ja kertoo, että yhteisiä esiintymisvuosia on takana yli 50 eikä loppua ole näkyvissä.
1,5 tunnin estradilla olo ei näy eikä tunnu näyttelijättären olemuksessa, vaan näytöksen lopulla hän vielä juoksee edestakaisin noutamassa kirjaansa Näyttelijätär ja CD-levyjään, joilla esityksen jälkeen on kova kysyntä.
Vauhtia riittää, vaikka ikää on mittarissa 78 vuotta, ja takana useampikin autokolari, joiden jäljiltä nainen on kursittu moneen kertaan kokoon ja niistä aiheutuvat nivelsäryt kuuluvat jokaiseen päivään.

Lue juttu kokonaan Senioriterveyden numerosta 6/2017.

Liikunnasta iloa elämään

– En yleensä istu, enkä seiso paikoillani, vaan pysyn jatkuvasti liikkeessä, sanoo senioriliikuttaja Heidi Nieminen.

Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä, sanoi aikoinaan presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Samaa mieltä on työkseen senioreita liikuttava Heidi Nieminen, 49, joka sattuu olemaan myös suhteellisen läheistä sukua Kekkoselle.
– Ikääntyvän ihmisen elämän täytyy olla arvokasta, eikä sellaista kurjaa kärsimystä. Liikunta tuo monipuolisempaa iloa elämään kuin moni arvaakaan, Nieminen kertoo.
Nieminen kannustaa ihmisiä rohkeasti aloittamaan liikkumisen. Kannattaa soittaa lähimpään liikuntakeskukseen ja selvittää erilaisia tapoja liikkua, vaikka lonkka olisikin kipeä. Jonkinlaista liikuntaan pystytään varmasti, ja alkuun päästään vaikka vuodejumpalla.
Niemisen sydäntä lähellä ovat erityisesti matalan kynnyksen liikuntaryhmät. Vanhukset ja ja ikääntyminen ovat kiehtoneet Heidiä pikkutytöstä saakka, ja ammatti vanhusten liikuttajana sopii hänelle.

Liikkuminen on sosiaalinen tapahtuma
Heidi Niemisen työpaikka on liikuntakeskus Buugi Jyväskylässä. Hän vastaa senioriliikunnasta ja suunnittelee uusia liikuntaohjelmia.
– Uutena ilmiönä senioritkin ottavat nyt personal trainereita. Teen myös itse sitä työtä, mutta kutsun itseäni henkilökohtaiseksi liikuntaneuvojaksi. Se on selkeästi ymmärrettävä termi.
Jumpparyhmiä on erilaisia.
– Iäkkäiden liikkuminen on hauskaa, kun he tulevat ryhmään hyvissä ajoin, jotta ehtivät tavata ystäviä. Jumpan jälkeen suihkussa ja saunassa menee aikaa ja siellä puhutaan asiat läpi. Tämän jälkeen monet vielä jäävät ruokailemaan lounasravintolaan, eli oikeastaan kaikki tärkeät asiat, kuten liikkuminen, sosiaalinen kanssakäyminen, peseytyminen ja syöminen hoituvat liikuntakeskuksessa samalla käynnillä. Moni onkin  ehdottanut, että rakennettaisiin sellainen seniorikoti siihen kylkeen, että he pääsisivät eroon omakotitaloistaan, Heidi iloitsee.

Vesi sopii lähes kaikille
Vesi on elementti, jossa lähes kaikki voivat liikkua. Vedessä ihminen ei juurikaan, ja vedessä raihnaisempikin pystyy hyppimään, pomppimaan ja loikkimaan mielin määrin. Myös miehet ovat löytäneet vesijumpan.
– Aiemmin miehet suhtautuivat vesijumppaan vähättelevästi naisten kellumisena. Vein yhden viisikymppisen ylipainoisen miehen liikkumaan veteen. Jumpan jälkeen mies ihmetteli vesijumpan raskautta ja sitä, ettei mihinkään silti sattunut, Heidi Nieminen kertoo.

Rauhallisemmin ja räätälöiden
Senioreiden jumpassa vauhti on rauhallisempi, mutta liikkeet ovat hyvin samanlaisia kuin työikäisten ryhmissä.
– Jos vedän seniorijumppaa, otan mukaan lihaskuntoliikkeet, tasapainoliikkeet ja muistiasiat. Siinä on aina kolme tasoa: helppo, haastavampi ja vaikeampi. Kukin saa valita oman tasonsa. Ikääntyvien kuntotaso on hyvin kirjavaa: on todella huonokuntoisia ja sellaisia, jotka ovat paremmassa kunnossa kuin nuoret. Tunnin aikana sovellan liikkeitä tarpeen mukaan.
– Tunnen kaikki asiakkaani ja heidän taustansa, sillä he ovat käyneet minulla haastattelussa. Kysyn heiltä usein myös kuulumisia. Saatan suositella heille jotakin ryhmää, mutta he tekevät myös itsenäisesti päätöksiä. Paljon rikotaan myös rajoja, jolloin työikäiset käyvät senioreiden tunneilla ja toisin päin.
– Sairaudet, vammat ja leikkausten jälkitilasta toipuvat tulevat usein yksityisasiakkaiksi, jolloin heille voidaan räätälöidä yksilöllisen jumpan, Heidi valaisee.

Elämää sydänvaivojen jälkeen

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen viettää muutaman päivän viikossa kotimaassa, tässä Helsingin Esplanadin puistossa. Yritystoiminta pitää hänet kiireisenä.

Paavo Väyrynen on toipunut hyvin sydänvaivoista

Viime kesänä Paavo Väyrynen , 70, tunsi olonsa huonovointiseksi. Olo oli ollut heikko jo pidemmän aikaa ja heinäkuussa terveys heikkeni entisestään. Mutta hänellä ei ollut aikaa sairastaa.
Väyrysen omistamassa Pohjanrannan kesäteatterissa Keminmaalla olivat alkamassa näytelmän harjoitukset. Väyrynen oli kirjoittanut Urho ja hänen kisällinsä -näytelmän, joka kertoi presidentti Kekkosesta. Väyrynen näytteli itse pääosaa.
Juuri kun intensiivisimmät harjoitukset olivat lähdössä käyntiin, Väyrysellä havaittiin sydämen eteisvärinää. Hän hakeutui Meilahden sairaalan sydäntutkimusosastolle. Eikä aikaakaan, kun Väyrynen oli taas näytelmän harjoituksissa.
– Kaikki meni ihan hyvin. Vasta jälkikäteen ymmärsin riskit, jotka siihen liittyivät. En osannut ottaa tilannetta silloin niin vakavasti. Eteisvärinässä on vaara, että tulee hyytymiä, jotka liikkeelle lähtiessä voivat aiheuttaa aivoinfarktin, Väyrynen kertoo.
Näytelmää ei Väyrysen mukaan kuitenkaan voinut jättää esittämättä. Kesäteatterin viime kesän toinen näytelmä oli Myrskyluodon Maija ja se oli tuottanut tappiota. Kekkos-näytelmää tarvittiin tasapainottamaan yrityksen taloutta.
– Terveyteni riskeeratenkin lähdin esiintymään näytelmään. Ei sitä voinut enää perua. Valtava määrä lippuja oli ostettu ennakkoon. Kahdeksan kertaa esitimme sitä sitten täysille saleille.

Sydäninfarkti yllätti
Väyrynen on kärsinyt sydänongelmista aikaisemminkin. Vuonna 2007 hän sai sydäninfarktin ja hänellä todettiin sepelvaltimotauti.
– Olin infarktin sattuessa kotona Tuusulassa tekemässä ulkotöitä. Tunsin itseni huonovointiseksi, verenpaine ja pulssi olivat korkealla. Menin lääkärille tutkittavaksi ja todettiin, että minulla oli ollut lievä sydäninfarkti. Minulle tehtiin pallolaajennus.
Sepelvaltimotauti ei ole sen koomin hänen elämäänsä juuri vaikuttanut.
– Kun tehdään pallolaajennus ja avataan tukos, niin ei se elämään vaikuta sen jälkeen, kunhan muistaa syödä lääkkeet, Väyrynen kuittaa.
Väyrynen ihmetteli, että miten hän on sepelvaltimotaudin saanut, koska ei sitä hänen tietääkseen edes suvussa ollut esiintynyt. Niin hän ainakin luuli.
– Isäni eli 101-vuotiaaksi. Kun hän kuoli, hänelle tehtiin ruumiinavaus. Hänellä todettiin olleen pahan sepelvaltimotaudin, mutta hän ei ollut tiennyt sitä. Isäni elimistö oli hyvin uusiutumiskykyinen. Ihminen voi saada lieviä infarkteja, eikä edes huomaa niitä.

Yrittäjä Euroopassa
Väyrynen on Euroopan parlamentin jäsen ja viettää useita päiviä viikosta Brysselissä ja Strasbourgissa. Lisäksi hänellä on vaimonsa Vuokko Väyrysen kanssa vilkasta yritystoimintaa, joka pitää miehen kiireisenä. Pohjanrannassa he pyörittävät kylpylähotellia, jonka yhteydessä on ravintola, paanukirkko ja kesäteatteri. Väyryset tuottavat tilaviinejä ja myyvät niitä omassa myymälässään.
Vuodesta 2003 lähtien Pohjanrannassa on toiminut nuorisokoti ja kuntoutuskoti. Lisäksi Väyryset ylläpitävät Järvenpäässä lastenkotia ja Tuusulassa perhekotia. He hankkivat myös Pärnusta pienen Inge Villa -hotellin.
– Hotelli on alkukesästä meidän yrityksissämme hoidettavina ja kasvatettavina olevien lasten ja nuorten käytössä. Muina aikoina se palvelee matkailijoita. Hotelli on aivan rannan tuntumassa. Se on hyvin pieni, huoneita on yksitoista ja petipaikkoja 25, Väyrynen kertoo.

Eila Roine on kokenut ammatissaan lähes kaiken mahdollisen

– Näyttelijältä vaaditaan terveellisiä elämäntapoja. Jos ne ovat jotain mutta, se tulee kyllä aika pian vastaan, Eila Roine pohtii.

Joskus on mentävä estradille kipeänäkin

Tampereen keskustassa Ojakadulla, pienen ja idyllisen puistolammen äärellä, asuvaa Eila Roinetta innoittaa työssään yleisö.
– Teatterin takia en näyttele. Näyttelen yleisön vuoksi, ja tiedän, että ihmiset tulevat esityksiin hyvinkin kaukaa ja odottavat illalta paljon, Roine toteaa.
Eila Roine, 85, muutti Tampereen Ojakadulle näyttelijäpuolisonsa Vili Auvisen ja kahden poikansa kanssa 1967. Hän on asunut talossa 49 vuotta.

Ääni on kestänyt hyvin
Eila Roine pitää itseään sikäli onnekkaana teatterilaisena, että hänen tärkein työkalunsa näyttämöllä, ääni, on kestänyt hyvin vuosien saatossa. Vain kerran se on mennyt poppakonsteista huolimatta siihen kuntoon, että esitys on pitänyt perua.
– Minulla on kestävä kurkku ja näyttelen, kunhan kurkusta tulee pihauskin. Tauti ei ole onneksi mennyt ääneen. Jos ääni menisikin poikki kesken esityksen, se vasta noloa olisikin, Roine pohdiskelee.
– Selkä on heikko kohtani, mutta se alkoi oireilla vasta myöhään. Olin jo pitkälti yli viidenkymmenen. Monellahan se oireilee jo nuorena.
Roine pohtii, että eletty elämä jättää väistämättä jälkensä ihmiseen. Ennen pitkää kehon koneisto muuttuu, joten näyttelijän pitää osata mitoittaa oikein myös hengitystekniikkansa. Oikea mitoitus on tärkeää jo esityksen harjoitusvaiheessa.
– Näyttelijä voi kouluttaa itsensä hengittämään oikein, eikä tupakka sovi hänelle yhtään. Kuten ei kenellekään. Itselläni ei ole onneksi ollut tätä pahetta koskaan.

Astmaepäily oli aiheeton
Elämässä sattuu, ja Eila Roine on joutunut urallaan tiukkojenkin paikkojen eteen näyttämöllä – esimerkiksi kovan kuumeen tai pahenevan flunssan vuoksi. Ne eivät kuitenkaan ole lannistaneet näyttelijää. Aina jostain on löytynyt uusia voimavaroja.
– Onneksi olen pystynyt näyttelemään kipeänäkin.
Hän painottaa, että on esityksiä, jotka on yksinkertaisesti näyteltävä ja vietävä läpi vaikka sitten hieman sairaanakin. Kaksoismiehitystä eli tuuraaja, kun ei aina ole, ja teatteriin on saapunut maakunnista bussilasteittain iloisesti häliseviä ihmisiä. Tunnelma on niin sanotusti katossa.
– Näyttelijä on yleisöä varten, mutta jos kuitenkin kovin sairaana näyttelee, sairaus voi uusiutua vaikkapa keuhkokuumeena. Ihminen ei ole kone, toteaa Roine.
Vuosia sitten hän sairasti pitkään jatkunutta yskää. Lopulta hän meni Tampereella astmalääkärille ja sai oireisiinsa suihketta, mikä kuitenkin muutti ääntä.
– Äänestäni katosi kirkkaus. Se teki äänestä oudon samean, kuin äänen päällä olisi ollut kuin matto tai peitto.
– Piti löytää parempi lääke. Astmaa yskä ei ollut. Se oli jonkinlaista rasitusta ja siitepölyilläkin oli osuutta.

Stadin friidu, Leena Uotila ei kiirehdi eläkkeelle

Leena Uotila kotimaisemissaan Helsingin Hakaniemessä.

Veri veti jo kerran takaisin näyttämölle

Helsinkiläinen näyttelijä Leena Uotila saapuu haastatteluun Hakaniemen halliin. Hän tulee paikalle tien toiselta puolelta, Arena-teatterista. Näyttämö on Helsingin kaupunginteatterin käytössä ja siellä Uotila näyttelee syksyn ajan Komisario Palmun erehdys -näytelmässä. Hän esittää rouva Amalia Rygseckia, jonka veljenpojan Brunon murhaa komisario Palmu saapuu selvittämään.
– Kävin katsomassa Palmu-elokuvat jo silloin 1960-luvulla, kun ne ilmestyivät. Pidin niistä kovasti. Olen lukenut myös Mika Waltarin kirjan Komisario Palmun erehdys, Uotila kertoo.

Kaupunginteatteri koti 20 vuotta
Helsingin kaupunginteatteri on ollut Uotilan koti pian 20 vuotta.
69-vuotias Uotila ehti jo kertaalleen jäädä eläkkeelle, mutta veri veti näyttämölle takaisin. Teatterissa näkee ystäviä ja kollegoja, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia. Ei Uotila jouten halua olla.
– Se on eri asia, jos jollain on kovin raskas ja ikävä työ ja siksi haluaa eläkkeelle. Ymmärrän hyvin sen, että siinä tilanteessa nauttii joutenolosta, Uotila pohtii.

Itsestä huolta uinnilla ja joogalla
Vuonna 1947 syntynyt Uotila on pysynyt koko elämänsä melko terveenä.
– Mitä nyt polvi hieman kremppaa, hän tyytyy kertomaan. Mutta eivät terveys ja hyvä kunto itsestään selviä asioita ole. Niiden eteen täytyy tehdä jotain. Uotila on pitänyt itsestään huolta uimalla ja joogalla.
Näyttelijä käy parhaimmillaan uimassa kolme kertaa viikossa.
– Alle kouluikäisenä kävin uimakoulun, mutta silloin en oppinut uimaan. Opin uimaan vasta noin 8-vuotiaana. 1970-luvulta saakka olen harrastanut uintia säännöllisesti.
Talvisin hänet nähdään Mäkelänrinteen uimahallissa, kesäisin uimastadionin maauimalassa.

Vesijuoksu uimista tehokkaampaa
– Viime aikoina olen yhä enemmän siirtynyt vesijuoksuun. Teatterin fysioterapeutit kertoivat, että vesijuoksu on tehokkaampaa kuin uiminen ja suosittelivat sitä.
– Uimalaudalla olen myös yrittänyt uida, mutta en pääse metriäkään eteenpäin, potkin vaan paikoillani, hän naureskelee.
Ensimmäistä kertaa Uotila kävi joogatunneilla 1980-luvun alussa. Jooga rentouttaa ja antaa voimia jaksaa työssä.
– Jooga on ovela laji. Sen vaikutus tulee pienellä viiveellä. Jos aamulla joogaan, niin illan esityksessä olen skarppi ja läsnä. Se lisää ryhtiä. Mutta jos pitää nousta lavalle päivänäytöksessä, niin en voisi kuvitellakaan joogaavani aamulla.

Kansanradion Robin Hood

Jaana Selinin työpaikka on Yleisradion Isossa pajassa.

Aitiopaikalla kuuntelemassa suomalaisten tarinoita

Kansanradion toimittaja Jaana Selin, 59, istuu työhuoneessaan Ylen Isossa pajassa Helsingin Pasilassa.
Työhuoneessaan Selin tekee viikoittaista lähetystä. Hän kokee tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä. Hän on kuin terapeutti, joka kuuntelee muiden huolia.
– Kuuntelijoita kaivataan tässä maailmassa. Ihmiset ovat onnellisia, kun saavat kertoa asioita ja huoliaan jollekin. He saavat purkaa minulle pahimmat höyrynsä. Saatan olla jollekin soittajalle ainoa ihminen, jolle hän puhuu viikkoon, Selin toteaa.
Kansanradiota on usein luonnehdittu radion yleisönosastoksi. Kuuntelijat voivat ottaa osaa ohjelmaan soittamalla puhelinpäivystykseen, jättämällä viestejä puhepostiin tai lähettämällä kirjeitä ja sähköposteja.
– Olen aivan haltioissani, kun pääsen kuuntelemaan tarinoita. Ne ovat arvokkaita.

Aitiopaikalla tarinoiden äärellä
Kansanradio tulee sunnuntaisin Ylen Radio Suomesta. Ohjelmaa on tehty vuodesta 1979 lähtien ja se on yksi pitkäkestoisimmista ohjelmista, mitä nykyään radiossa lähetetään. Kansanradio kokoaa radion ääreen noin 400 000 – 500 000 kuuntelijaa viikoittain.
Selin on juontanut Kansanradiota yli kymmenen vuotta.
– Koen olevani aitiopaikalla kuuntelemassa ihmisten tarinoita. Kansanradio oli sosiaalinen media ennen kuin sosiaalista mediaa oli edes keksitty.
Hän tekee työtään suurella sydämellä.
– Pienen ihmisen puolella oleminen on aina kiinnostanut. Kuulostaa kauhean vennamolaiselta, Selin huudahtaa.
– Haluan olla se Robin Hood, joka pelastaa ihmisiä ja auttaa heitä löytämään oikean tien. Haluan auttaa ihmisiä, jotta maailma tulisi oikeudenmukaisemmaksi.

Raittiussihteeristä toimittajaksi
Tuusulalainen Selin päätyi töihin Yleisradioon 22-vuotiaana vuonna 1978. Vuotta aikaisemmin kuin Kansanradio aloitti. Selin ei ollut tähdännyt radioalalle.
– Olen koulutukseltani raittiussihteeri, ja terveet elämäntavat ovat minulle aina olleet hirvittävän tärkeitä. En käytä alkoholia ja olen kasvissyöjä.
Selin valmistui raittiussihteeriksi, mutta missään ei ollut vapaita työpaikkoja avoinna.
– Olimme kavereiden kanssa nuorena kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Olin varmaan 15-vuotias, kun olin jo työväenopiston kokoustekniikan kurssilla. Opiskeluaikoina kirjoitin lehtijuttuja.
– Koska raittiussihteerin töitä ei ollut, niin marssin Yleisradion silloisen kotikaupunkini Lohjan aluetoimitukseen kysymään töitä. Jäin sinne siltä istumalta. Aika äkkiä pääsin lukemaan alueuutisia. Olin harjoittelijan palkalla, mutta vedin jo suoria lähetyksiä, Selin muistelee.
Alueuutisen jälkeen Selin on tehnyt Yleisradiossa paljon erilaisia radio-ohjelmia. Hän on vetänyt sieni-iltoja, tehnyt ohjelmia kuluttamisesta ja erilaisista elämäntavoista. Välillä Selinin ääntä on kuultu Radio Ainossa, välillä Radio Suomessa.
– Olen halunnut aina tehdä elämänmakuisia ohjelmia. Ohjelmia elävästä elämästä, Selin kiteyttää.
Vuonna 2004 hän päätyi Kansanradion pariin.
– Kansanradiosta lähti Marketta Ratiaeläkkeelle ja sanoin pomolleni kehityskeskustelussa, että jos etsitte uutta juontajaa ohjelmaan, niin olen kiinnostunut. Minut sitten siihen valittiin.

Mummojen arvot nostavat päätään

Iloisen takin taskut ovat täynnä ideoita.

Pihtiputaan Mummo Aune Turunen, 72, on sitä mieltä, että ikäihmisten syrjintä on väistymässä.
– Olen ollut huomaavinani, että nyt nostaisivat päätään juuri sellaiset arvot, joita ikäiseni ihmiset hallitsevat. Me osaamme rohkaista nuorempia siten, että kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu. Sillä on etenkin nyt iso merkitys, kun on paljon negatiivisia uutisia.
Mummot ovat nähneet myös vaikeita aikoja ja tietävät, että kaikesta selvitään.
– Kuinka hirveän tärkeää on luoda positiivisuutta ja luottoa tulevaisuuteen. Täytyisi tuoda esille tarpeeksi niitä asioita, jotka meillä on jo hyvin, eikä vain aina puhuttaisi uhkista, Turunen painottaa.

Käsillä tekeminen nostanut päätään
Käsillä tekemisen taidot, kuten leipominen ja käsityöt ovat nostaneet päätään. Lähiruoasta ollaan innoissaan.
– Monet haluavat oppia ruisleivän tekemistä ja nuoremmat ihmiset ovat kyselleet neuvoja. Nuorissa perheissä itsetehty ruoka on arvokasta.
Lisäksi sienestys ja marjastus sekä säilömisasiat kiinnostavat ja lapset haluavat lähteä mukaan metsään tunnistamaan sieniä. Monet kyselevät myös puutarhan hoidosta, mikä kasvaa parhaiten missäkin ja milloin on sopiva aika kylvää mitäkin.
– Moni tykkää opetella myös vanhoja käsityöperinteitä. Omalla kylällä käsityöpiirissä on koululaisia, jotka haluavat oppia käsitöitä.

Menestykseen työtä tehden
Lisäksi arvostetaan sukupolvien välistä yhteyttä, sitä että ollaan yhdessä ja välitetään toisistamme.
– Kun me tämän ikäpolven ihmiset olimme nuoria, oli elämä pitkälti työtä. Se oli hyvin raskasta työtä ja vaatimatontakin, mutta sitä se oli. Siihen aikaan oli luonnollista että tarjottu työ otettiin vastaan.
– Meidän ikäluokkamme on menestynyt hyvin vain sillä, että tartuttiin työhön. Pikkuhiljaa noustiin ylöspäin ja opiskeltiin työn kautta ja edettiin sitä kautta. Monet ikäluokkamme ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä.

Pitkävaikutteinen melatoniini voi auttaa yöheräilyyn

Ihmisen melatoniinin tuotanto heikkenee ikääntyessä

Ikääntyessä tulee helposti univaikeuksia, joihin pitää tarttua itse ja lääkärin avulla.
Jos on unen tarve yksilöllistä, niin vuorokausirytmiä säätelevän melato-niinihormonin eritys ikääntyneillä vasta yksilöllistä onkin.
– Oma melatoniinin tuotanto heikkenee ikääntyessä. Keskiverto 70-vuotiaalla melatoniinitaso on matalampi kuin keskiverto 50-vuotiaalla. 60–65-vuotiaana se alkaa hitaasti vähentyä yksilöllisesti. Yksilölliset erot ovat vielä isommat kuin työikäisillä, emeritaprofessori, yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä kertoo.

Melatoniinia saa määrätä herkästi
Tärkeää olisi, että unettomuuden, nukahtamis- ja nukkumisvaikeuksien syy selvitettäisiin ennen kuin potilaille määrätään lääkettä tai hormonia.
– Toiminnallisiin unihäiriöihin määrätään kuitenkin aina melatoniinia elimistön omaa melatoniinieritystä selvittämättä. EU:n ja Suomen lääkelaitos suosittavat pitkävaikutteista melatoniinia 55 vuotta täyttäneiden unettomuuden hoitoon parin, kolmen kuukauden kuurina, Kivelä kertoo.

Hyväksi Alzheimer-potilaalle
Käpyrauhasen erittämän melatoniinihormonin tärkeä tehtävä on saada aikaan vuorokausirytmiä, rytmittää kehoa fysiologisesti.
– Melatoniinia kokeillaan yleensä iäkkäiden vuorokausirytmihäiriöissä ja unettomuudessa.
– Varsinkin Alzheimerin tautia sairastavat hyötyvät siitä, sillä heillä ymmärrys päivän ja yön erosta voi olla aivan kadoksissa, Kivelä kertoo.
Melatoniinitutkimukset osoittavat, että osa hyötyy selkeästi tablettina otetusta melatoniinista.

Lyhytvaikutteisesta apua nukahtamisvaikeuksiin
Ilman reseptiäkin voi kokeilla lyhytvaikutteista melatoniinia. Hoitovastetta kannattaa Kivelän mukaan odottaa viikon tai pari.
– Niiden vaikeus on siinä, että imeytymisen jälkeen huippupitoisuus veressä on jo noin tunnin kuluttua puolessa. Mutta niille, joiden vaikeus on nukahtaminen, nekin saattavat auttaa, Kivelä kertoo.
Yön aikaiseen heräilyyn, keskiyön unettomuuteen ja toiminnalliseen unettomuuteen parempi on pitkävaikutteinen melatoniini, jota saa vain reseptillä.
– Melatoniinilla ei ole sanottavia sivuvaikutuksia. Siitä ei tule aamutokkuraa, se ei heikennä muistia, ei aiheuta tasapainohäiriöitä eikä riippuvuutta.

Oma aika on luksusta

Taru Valjakka nauttii nykyään omasta ajasta.

Uran loppuminen viisikymppisenä sai Taru Valjakan masentuneeksi

Oopperalaulaja Taru Valjakalle sattui onnettomuus kolmisen vuotta sitten. Hän kaatui tyttärensä rappukäytävässä taakse päin ja kolautti päänsä. Isku aiheutti voimakkaan aivotärähdyksen, joka piti Valjakan Töölön sairaalan neurologisella osastolla puolitoista kuukautta. Taru Valjakka on innokas autoilija, ja hänen päällimmäinen huolensa oli, että pääseekö hän enää ajelemaan.
– Minulle tehtiin kolme tuntia kestävät testi, jonka jälkeen lääkäri totesi, että siitä vaan rattiin tyttö, Valjakka nauraa.
Onnettomuus jätti kuitenkin jälkensä laulajaan. Haju- ja makuaisti eivät ole palautuneet ennalleen.
– Vasemman käden vapina on välillä aika voimakasta, mutta kyllä siinä vielä kahvikuppi pysyy.
Valjakka kertoo, että aivotärähdyksen jälkeen hän unohtelee helposti sanoja ja nimiä.
– Huomaan sen ristisanoja tehdessäni. Nimiä tosin en ole koskaan muistanut, hän sanoo.
Mutta hyvin hän tuntuu nimet ja vuosiluvut kuitenkin muistavan. Jopa niin hyvin, että julkaisi kuluvana syksynä elämäkertansa, jossa hän käy yksityiskohtaisesti uraansa ja elämäänsä läpi. Suurin kaikista on laulu -kirjan on kirjoittanut Marja Ahonala.

Laulu valikoitui pääaineeksi

Valjakan asunnon ulko-ovessa on plakaatti: Teille on myönnetty Stadin Friidu -arvonimi Helsinki-päivänä 2012. Stadin Slangi ry valitsee vuosittain Stadin Kundin ja Friidun, ja vuonna 2012 Friidun tittelin sai Valjakka.
77-vuotias Valjakka on kolmannen polven helsinkiläinen. Hän asuu Helsingissä Eteläisellä Hesperiankadulla. Hän on asunut Helsingin kantakaupungissa koko elämänsä. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi kivenheiton päässä Tunturikadulla.
Valjakka muistelee, että hänen lapsuudenkotinsa oli hyvin musikaalinen ja kulttuuria harrastettiin paljon.
– Isäni suku on Keski-Suomesta lähtöisin. Hänen suvussaan on 1600-luvulle saakka taidepuuseppiä ja virrenveisaajia. Äidin suvussa puolestaan on kirjailijoita. Olen saanut monenlaista perintöä.
Valjakan ensimmäinen soitin oli viulu, jonka soittamisen hän aloitti viisivuotiaana. Hänestä piti tulla konserttiviulisti. Sibelius-Akatemiassa Valjakka otti sivuaineekseen laulun.
– Viulunsoitto tuntui sitä vaikeammalta mitä pidemmälle eteni. Laulaminen taas oli helppoa. Vaihdoin laulun pääaineeksi. Laulaessa sai myös hieman näytellä, Valjakka kertoo uravalinnastaan.

Koko kansan Virtanen

Jukka Virtanen on päättänyt elää kaksi vuotta syövästä huolimatta

Suomen kuuluisimman rock-klubin Tavastian alakerrassa käy kuhina. Raittius- ja urheiluseura Zoom on järjestämässä tiedotustilaisuutta, jossa se kertoo pitävänsä konsertin seuran perustajajäsenen Jukka Virtasen kunniaksi. Konsertti kantaa nimeä Jukka Virtasen veikeimmät viisut.
Toimittajia ja Zoomin julkkisjäseniä parveilee baaritiskin edustalla. Yhtä vaan ei näy. Missä on Virtanen? Tuleekohan ajallaan, kuiskutellaan.
Sieltä Virtanen lopulta saapuu paikalle merensinisissä housuissa ja lippalakissa. Korvakorut välkkyvät rock-klubin hämärässä valaistuksessa. Hän naureskelee ja moikkailee vanhoja tuttuja: Arto Nybergiä, Juhani Merimaata, Jaakko Saariluomaa, Seppo Ahtia ja muita Zoomin jäseniä. Juttu lentää ja nauru tarttuu. Tilanne vapautuu.
Jean S. -yhtyeen nokkamies Timo Kärkkäinen kertoo, että konsertti on lahja Virtaselle. Konsertissa kuullaan Virtasen säveltämiä lauluja muiden esittämänä. Ei ollut kuulemma vaikea houkutella artisteja mukaan konserttiin. Koska konsertti on lahja, niin sen sisältöä ei voi sen tarkemmin paljastaa. Vain Jaakko Saariluoma kertoo, mitä tulee itse esittämään.
– Minulla on kunnia esittää Jukan sanoittama Pornolaulu, joka on ajankohtainen siksi, että sen esitti juuri edesmennyt Simo Salminen, Saariluoma kertoo.
Jukka Virtanen kuuntelee puheita liikuttuneena.
– Olen hyvin hämmentynyt ja iloinen tästä. Pidetään hyvät juhlat, hän lausahtaa.
Sitten iltapäivälehtien toimittajat mikrofoneineen ja valokuvaajat kameroineen piirittävät Virtasta ja haluavat haastatella. Haastattelujen aiheena ei ole niinkään tuleva konsertti, vaan Virtasen terveydentila.