Sielunpeili -lehti tarjoaa konkreettisia työkaluja sisäisen kasvusi tueksi. Lehti avaa polun sisäiseen maailmaasi ja Sielunpeilistä löydät tietoa kasvaaksesi ihmisenä kohti tasapainoa ja sisäistä rauhaa. Lehden punaisena lankana on ajatus, että maailma ja ihmiset peilaavat meille sieluamme. Sielunpeilin aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle sekä itsensä hyväksyminen.
Runsas vuas sit mää törmäsi yhtäkki päin kirjailija. Sil ol matruusin pait mut ei se seilor ollu. Se näytti mul runojas ja pahotteli, et hän o itte kuallu jo 1950-luvul. Mut nämä runot o elävi, se sanos. Ja ne oliva! Kukas sää olet, mää kysysi. Čaks. Aleksandrs Čaks.
Ennen kuin Heli Laaksonen, 49, tutustui Aleksandrsiin, piti voittaa latviaksi käännetyllä Aapine-runokirjalla kuukauden kirjailijaresidenssi Latviaan, tulla koronapandemia ja menettää noin 90 prosenttia töistä.
Eli se meni jotakuinkin näin: Kun Heli viime vuonna Latviassa ollessaan törmäsi kirjastossa sattumoisin Aleksandrs Čaksin runoihin, kävi humahdus, josta hän ei ole vieläkään oikein toipunut.
Heli istui kirjaston lattialla kuin pikkulapsi ja ympäröi itsensä Čaksin kirjoilla. Englanniksi, ruotsiksi, viroksi ja ranskaksi käännetyistä runoista löytyi vuonna 1950 kuollut hengenheimolainen.
– Lukiessani hänen runojaan tuli tunne, kuin olisin puhunut hänen kanssaan, ja minun pitäisi vastata hänelle kertomalla tästä ajasta. Tunnetta voisi verrata jonkin sortin rakastumiseen, Heli kertoo.
– Aloin heti suomentaa runoja ja lähetin niitä katsottavaksi kääntäjäystävälleni Guntars Godinsille – nk näis mittän tolkku? Sieltä tuli vihreää valoa. Käänsin vimmaisesti lisää ja kirjoitin jokaiselle vastausrunonkin.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 5/2021!
Jooga avasi Annukka Ruskalle tien sisimpään. Sieltä löytyi rauha, ilo ja hyvä olo.
– Ennen matkustelin ympäri maailmaa ja etsin sisäistä rauhaa sitä kuitenkaan löytämättä. Olin 2010 Thaimaassa sukellusoppaana ja menin joogakurssille. Silloin oivalsin, että tässä on etsimäni. Joogan kautta sain yhteyden sisimpääni. Löysin rauhan itsestäni. Oivalsin, että hiljentymis- ja pysähtymispaikat, nehän ovat minussa itsessäni. Tämä oivallus ja sen seuraaminen toi uskomattoman hyvän olon, Annukka kertoo.
Suomeen palattuaan hän jatkoi joogaharrastustaan astangajoogakurssilla. Tätä nykyä Annukka emännöi Villa Vadelmaa, jossa hän järjestää monenlaisia joogatunteja ja –kursseja. Annukan lisäksi kursseja käyvät pitämässä myös muut joogaopettajat. Esimerkiksi Juha Javanainen opettaa Villa Vadelman kursseilla astangajoogaa ja joogafilosofiaa. Kuvataiteilija ja joogaopettaja Paula Nordforsilta on tulossa taidejoogakurssi.
Annukka ja miehensä Timo ostivat Muurlassa Varsinais-Suomessa sijaitsevan Villa Vadelman seitsemän vuotta sitten. Muurlaan he muuttivat Helsingin keskustasta. 400 neliön hirsitalo on rakennettu 1889 kansakouluksi.
– Villa Vadelma on ennen kaikkea perheemme koti. Sen salista tuli meille joogasali, mutta esimerkiksi joogakurssilaisia emme majoita. Tässä on lähellä mukavasti majapaikkoja, sanoo Annukka.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 4/2021!
Pelko on lamauttava tunne. Se estää ihmistä kulkemasta elämässä eteenpäin. Osa peloista on haitallisia, osa järkeviä. Silloin kun pelot estävät ihmistä elämästä vapaasti, on hyvä katsoa, mitä kokemusten takana on. Tämän voi tehdä vaikkapa valmennuksen keinoin.
Stressinhallintavalmentaja Emili Osara suosittelee haitallisten pelkojen käsittelyyn valmennusta, jossa valmennettava yhdessä valmentajan kanssa tarkastelee pelkojensa aiheita.
– Henkinen valmennus on hyvä keino pureutua pelkojen ytimeen. Kun tietää, mitä pelkää, suhtautumista pelon aiheisiin pystyy muuttamaan, hän sanoo.
Osaran mielen valmennuksessa asiakas voi käsitellä mitä tahansa asioita.
– Pelko on yhteinen nimittäjä useimmissa teemoissa, joita ihmiset haluavat käsitellä. Vaikka henkilö hakisi uravalmennusta, taustalta saattaa löytyä esimerkiksi epäonnistumisen pelko, joka on voinut olla ihmiselle esteenä tehdä tarvittavia muutoksia elämässään, hän sanoo.
Pelkoja voi käsitellä toisinaan itsekin. Esimerkiksi korvaavat kokemukset voivat poistaa pelon aiheita. Emili Osara mainitsee kokemuksen omasta elämästään:
– Leikkisä koiranpentu hyppäsi minua vasten ollessani 1-vuotias. Kaaduin koiran painosta. Tuon kokemuksen jälkeen pelkäsin pitkään koiria. Meille kuitenkin tuli koira ja opin olemaan sen kanssa. Pelkoni poistui koiran myötä. Korjaava myönteinen kokemus voitti aiemman kokemukseni.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 3/2021!
Anteeksiantoa tarvitsemme läpi elämän, korostaa valmentaja ja Hidasta elämää -sivuston perustaja Pequ Nieminen.
– Arkeemme kuuluu jatkuvasti kohtaamisia ja tilanteita, jotka synnyttävät loukkaantumista, ärsytystä ja vihaa. Loukkaantumisen tunteet ovat inhimillisiä, mutta jos jäämme jumiin anteeksiantamattomuuteen, se alkaa syödä meitä sisältäpäin.
Pequ painottaa, että anteeksiantaminen ei ole laastari tai taikatemppu, eikä se ole positiivista ajattelua.
– Anteeksianto ei tapahdu sormia napsauttamalla. Se on mielestäni mahdollista vain tietoisen prosessin kautta.
– Tässä prosessissa pitää kohdata myös ns. alhaiset tunteet. Niiden pitää saada tulla kuulluksi ja tunnetuksi. Niitä ei voi ohittaa tai painaa villaisella. Kukaan meistä ei ole niin valaistunut, että pystyisi laastaritekniikalla ohittamaan kaikkia elämänsä kolhuja, hän summaa.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 2/2021!
Ylöjärvellä syntynyt kirjailija ja lauluntekijä Milja Kaunisto, 45, asuu miehensä ja perheen 12- ja 8-vuotiaiden tyttärien kanssa Etelä-Ranskassa Villecomtalin kylässä. Hänen isänsä on muusikko Pasi Kaunisto ja äitinsä kuvataiteilija Kirsti Irmeli Kaunisto.
Milja kirjoittaa ja esittää musiikkia nimellä Mortimer Keefe.
Milja Kaunisto on kirjoittanut Olavi Maununpojasta kertovan trilogian, jonka on kustantanut Gummerus. Kauniston esikoisromaani ja trilogian ensimmäinen osa Synnintekijä ilmestyi vuonna 2013. Toinen osa Kalmantanssi ilmestyi vuonna 2014 ja päätösosa Piispansormus vuonna 2015.
Vuonna 2016 ilmestyi Ranskaan ja vuoden vallankumoukseen sijoittuvan Purppuragiljotiini-sarjan avausteos Luxus. Gummeruksen kustantaman kirjan käännösoikeudet on myyty Puolaan. Sarjan toinen osa, Ranskan vallankumouksen terrorin vuosiin sijoittuva Corpus – kuolema ja kurtisaani ilmestyi vuonna 2017. Sarjan päätösosa, vuonna 2018 ilmestynyt Status sijoittuu Robespierren kaatumisen ja direktorion alkuaikaan.
Vuonna 2019 ilmestynyt Tulenpunainen kabaree sijoittuu puolestaan Pariisin suuren maailmannäyttelyn vuoteen 1900, Saint Lazaren vankilaan ja Ville Vallgrenin Havis-Amanda -patsaan luomisen aikoihin.
Sielunpeili-lehden haastattelussa Milja Kaunisto pohtii luovuutta.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 1/2021!
Vuonna 1994 Ari Pulkkinen, 65, alkoi saada ikäviä niveloireita. Hänen polvessaan todettiin limapussin tulehdus. Myös lonkassa tuntui kipua, joka ei helpottanut sen enempää levolla kuin liikunnallakaan.
– Muutama vuosi sitten kuulin Kuhmon seudulla nivelvaivoihin käytetystä perinteisestä koivuntuhkauutteesta. Päätin kokeilla sitä. Muutaman viikon koivuntuhkakuurin jälkeen vaivat hävisivät. Mitään muuta syytä en keksi kuin koivuntuhkan, sillä ruokavalioanikaan en tuolloin muuttanut.
Hyvät tulokset innostivat Pulkkista tutkimaan, mihin koivuntuhkan teho voisi perustua. Ilmeni, että koivuntuhka on hyvin emäksistä ainetta, kun taas suomalaisten syömät ruuat ovat keskimäärin hyvin happamia. Ruokavalion liika happamuus lisää elimistön hiljaista tulehdusta, joka voi oireilla esimerkiksi juuri nivelkipuina.
– iin syöpä kuin monet muutkin sairaudet viihtyvät happamassa elimistössä. Lonkka- ja nivelkivut ovat usein ensimmäisiä varoitusmerkkejä siitä, että ruokavaliota pitäisi korjata emäksisempään suuntaan, sillä varsinkin vanhemmiten happamuus menee juuri niveliin. Emäksinen koivuntuhkaliuos säännöllisesti nautittuna korjaa happamuustilannetta, mutta on myös tärkeää lisätä ruokavalioon paljon vihreitä villivihanneksia. Niitä syön itsekin nykyään paljon, Pulkkinen sanoo.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 6/2020!
Tutustuminen perhekonstellaatioon 1990-luvulla oli Amita Riikka Lehdelle järisyttävä kokemus. Se muutti täysin hänen ajatteluaan terapioista ja auttoi häntä ymmärtämään omia tunnemallejaan.
– Tajusin, ettei terapia vain ole yksilön omien asioiden työstämistä. Oivalsin samalla, että kannamme sisällämme alitajuisia malleja, jotka eivät ole henkilökohtaisia, vaan niiden juuret ovat perheessämme. Vaikka emme ole niistä tietoisia, ne vaikuttavat elämäämme, sanoo perhekonstellaatio-ohjaaja Amita Riikka Lehti.
Kyse on siitä, että kaikki suvun ja jopa kansan sisällä on yhteydessä toisiinsa. Joku myöhempien sukupolvien jäsen voi olla kuolemanhakuinen tai itsetuhoinen, koska suku on unohtanut isoisän kuoleman sodassa tai vaiennut hänen väkivaltaisesta, häpeällisenä pidetystä kuolemastaan.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 5/2020!
Haastattelupäivänä kesäkuun puolessa välissä uuden singlen videon kuvaaminen on vienyt aamusta pitkälle iltaan. Meiju Suvaksen äänestä paistaa kuvauspäivän aiheuttama uupumus. Tunnollisesti hän antaa kuitenkin iltamyöhäisellä lupaamansa haastattelun.
Annan palaa vaan –single ilmestyi suoratoistopalveluihin kesäkuun alussa. Nyt kuvattiin kappaleen englanninkielistä versiota Playing with the Fire Youtubeen maailmanlaajuiseen levitykseen.
Koronan hieman hellitettyä ja rajoitusten vapauduttua tekemistä Meijulla taas piisaa. Seuraavana päivänä hän menee studiolle laulamaan latinolevyä. Samana päivänä tulee julkistus television uudesta, syksyllä esitettävästä Suurin pudottaja Suomi -painonpudotusohjelmasta, missä hän on mukana.
Heinäkuun lopulla Toivakan Taulun kartanon kesäteatterissa Keski-Suomessa alkoi Meiju Suvaksen ja Jonna Ortjun yhdessä kirjoittama ja esittämä Haku päällä –musiikkinäytelmä, joka on jatkoa viime kesän musiikkinäytelmälle Maitolavan madonnat.
– Kun me olemme ne Maitolavan madonnat. Jotta uudesta esityksestä tulee meidän näköinen, niin teemme sen taas yhdessä. Menen mökille kirjoittamaan. Nykyään kun kaikki tehdään etänä, niin varmaan meillä on koneet auki ja yhdessä jutellaan, ideoidaan ja mietitään toteutus loppuun asti, Meiju kertoilee.
Livekeikat ovat olleet pysähdyksissä. Vappuaattona Meijulla oli pitkästä aikaa ensimmäinen keikka: virtuaalikeikka yhdessä Frederikin kanssa YLE Jyväskylän konsertissa. Parituntisessa vappuriehassa oli vetävän musiikin ohella ystävysten juttelua ja muistelua. Olihan Meiju aikanaan kaksi kesää Frederikin bändin taustakuoron ykköslaulajana.
Esiintymiset ovat olleet epidemian aikana striimauksia eli suoratoistoja. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Meijulla oli tällainen esiintyminen Vierumäen Hirvihaaran kartanolla. Se oli ensimmäinen kolmeen kuukauteen yhdessä oman bändin kanssa. Parituntinen keikka on nähtävissä Youtubessa.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 4/2020!
Mariskalle suhde äidinkieleen on elämän mittainen yhteys, jota hän haluaa vaalia ja syventää koko ajan.
– Suomenkielisille ihmisille suomenkielinen musiikki on tärkeää. Sille on paikkansa, eikä oman kielemme arvoa pidä unohtaa näinä aikoina, jolloin englanti on ottamassa valtaa härmäläisissäkin tulkinnoissa, sanoo Mariska, helsinkiläinen lyyrikko, laulaja ja lauluntekijä.
Hän sanoittaa vain suomeksi, koska hän kokee, että ainoastaan omaa äidinkieltään hän hallitsee niin hyvin, että pystyy sillä ilmaiseman syvemmätkin tunteensa ja mietteensä.
– Äidinkieli on minun raamini. Sillä minä toimin tässä elämässä. Äidinkieli puhuttelee minua. Toivoin sen vaikuttavan samoin kuulijoihin ja herättelevän heitä kokemaan ja tuntemaan.
Vaikka Mariska on asunut Englannissa ja osaa englantia hyvin, hän ei kuitenkaan koe, että englanninkielinen musiikki kolahtaa häneen samalla tavoin kuin suomenkielinen.
– Jos laulun sanat ovat englanniksi, minun pitää todella keskittyä musiikin kuunteluun, jotta se avautuu tai nähdä sanat kirjoitettuina tai hakea niiden syvällekäypiä merkityksiä sanakirjan avulla, jotta saan selville, mitä tarkalleen ottaen laulussa halutaan sanoa.
Mariskan mielestä suomalaisuus parhaimmillaan merkitsee aitoutta ja rehellisyyttä sekä pahimmillaan huonokäytöksisyyttä ja töykeyttä.
– Aika pidättyväisiä me olemme, ainakin vanhemmat sukupolvet, nuoremmat eivät ehkä enää niinkään. Tunteita ei osata tunnistaa, eikä käsitellä ja ne patoutuvat sisällemme. Ja jos ne sieltä jotenkin luikahtavat esiin, ne sekoillaan takaisin piiloon, kuka milläkin tavalla.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 3/2020!
Läheisriippuvuus on useimmiten alita-junnassa vaikuttava malli. Sillä ei ole tekemistä ihmisen iän, älykkyyden, koulutuksen tai sukupuolen kanssa. Läheisriippuvuuden takana on yritys löytää turvaa ja rakkautta.
Yllättävän usein tarpeiden täyttäjää etsi-tään ihmisestä, joka ei niitä pysty antamaan. Samalla kuitenkin läheisriippuvuutta poteval-le tarjoutuu mahdollisuus katsoa sisimpäänsä ja käydä eheytymisen tielle.
Itsetuntemusohjaaja ja kouluttaja Eevi Minkkinen kertoo, että läheisriippuvuuden ilmenemismuodot ovat aina yksilöllisiä, jos-kin yleisiä ’oireita’ voidaan tunnistaa.
Läheisriippuvuuteen liittyy tavallisesti ahdistusta, avuttomuutta ja pelkoja.
– Hyvä mittari on esimerkiksi se, että kiintymys toiseen ihmiseen tapahtuu aina jollain tavalla oman itsen kustannuksella, hän sanoo. Terve tarvitsevuus on normaalia. Läheisriippuvuudessa tarvitsevuudesta on tullut hallitseva ja ehdollistava.
– Tyypillistä on, että henkilö ei pidä huolta omista tarpeistaan tai tunnista omia rajojaan. Oma elämä alkaa pyöriä toisen ympärillä, eikä sellaisen asian ympärillä, johon voisi itse oikeasti vaikuttaa.
Minkkinen sanoo, että läheisriippuvuuden juuret ovat tavallisesti lapsuudessa. Turvallinen ja tasapainoinen lapsuus ei yleensä aiheuta ihmiselle taipumusta tulla läheis-riippuvaiseksi myöskään myöhemmin. Jos kuitenkin lapsuus on turvaton ja läheinen suhde vanhempiin puuttuu, syntyy läheisriippuvuudelle kasvualusta.
Läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen saattaa vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jot-ka tuovat herkimmin esille omat traumat. Eevi Minkkinen puhuu usein traumakemi-asta, jossa kahden ihmisen traumat kohtaavat ja ruokkivat toisiaan.
Lue lisää Sielunpeilin numerosta 2/2020!
