Talomestari -lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien keskuudessa vuosikymmenten ilmestymisensä aikana. Lehden tarkasti teemoitetut numerot antavat vuoden mittaan laajasti ajankohtaista tietoa kaikesta pientaloasumiseen liittyvästä.

Säännöllinen huolto säästää lämmityskuluissa

Lämmitysjärjestelmien huolto on luvanvaraista toimintaa. Öljypolttimen suuttimen tai lämpöpumppujen likasihtien vaihto voi onnistua itsekin, mutta muutoin huoltoon tarvitaan ammattimies.

Lämmitysjärjestelmät huollatettava ammattilaisella

Keskiverto omakotitalo kuluttaa lämmitysöljyä parituhatta litraa vuodessa. Nykyaikaisille öljylämmitysjärjestelmille suositellaan huoltoa noin parin vuoden välein.
– Viittä tuhatta öljylitraa pidetään rajana, jonka aikana polttimen suutin kuluu vaihdettavaan kuntoon. Mikäli kyseessä on yli kymmenen vuotta vanha öljypoltin, polttimen huolto suositellaan tehtäväksi vuosittain, Öljyalan Palvelukeskuksen erityisasiantuntija Eero Otronen kertoo.
Vanhoja öljylämmityslaitteistoja on päivitetty uusiin, mutta  edelleen kiinteistöistä löytyy myös yli-ikäisiä öljykattiloita.
– Massamme on käytössä vajaat 200 000 öljykattilaa. Kun kattilan käyttöikä on kolmisenkymmentä vuotta, vuositasolla uusimistarpeessa on noin 10 000 kattilaa. Osa öljylämmittäjistä haluaa kattiloilleen pidemmän käyttöiän, jos kyseessä on etenkin valurautakattila ja poltinta on säännöllisesti huollettu. Tällaisia yli-ikäisiä kattiloita on kannasta noin 20 prosenttia, Otronen arvioi.
Kuluneella polttimen suuttimella on merkitystä palamiselle.
– Mikäli polttimen suuttimen vaihtoa laiminlyödään vuosia, öljyä palamiseen suihkuttavan suuttimen reikä kuluu ja laajenee. Tämä lisää öljynkulutusta ja siten myös kustannuksia, Otronen sanoo.
Lisääntyneen öljynkulutuksen ohella laiminlyödyistä huoltotoimenpiteistä voi koitua lämmitysjärjestelmään toiminnallisia ongelmia, kun poltin saattaa alkaa pysähdellä.

Puhdistus kattilan iän mukaan
Öljyn kulutusta lisää kuluneen suuttimen ohella likaantunut öljykattila.
– Kun vanha kattila nokeentuu, tulipinnalle muodostuu kerros likaa. Tämä huonontaa palamisprosessia, sillä lämpö ei siirry kattilaveteen tehokkaasti. Käytännössä saman energiamäärän tuottamiseen tarvitaan enemmän öljyä, jolloin lämmityskulut kasvavat. Säännöllinen huolto vastaavasti säästää lämmitykseen kuluvia euroja, Otronen muistuttaa.
Savuhormin nuohous tulee lain mukaan tehdä öljykiinteistössä vuosittain. Samassa yhteydessä kannattaa tehdä kattilan puhdistus, jos tarve niin vaatii. Öljypolttimen suodattimet tulee nekin huoltaa, sillä ne voivat likaantuessaan aiheuttaa painemuutoksia, jolloin öljyn virtaaminen osin estyy.
– Nykykattilat puhdistetaan parin vuoden välein, sillä niihin ei kerry nokea, mikäli polttimen säädöt ovat kohdillaan. Sen sijaan vanhoja kattiloita saatetaan joutua puhdistamaan parikin kertaa vuodessa, vuodenajasta riippuen. Lämmitysöljyn kulutushan jakautuu siten, että neljä kylmintä kuukautta vie puolet vuoden polttoaineesta. Toinen puolikas jakautuu kahdeksalle lauhalle kuukaudelle, Otronen selittää.

Oikeilla mitoituksilla paloturvallinen sauna

Saunan sisämitat ovat 3,5x3,9 metriä ja ulkomitat 7x4 metriä. Harjan korkeus on noin 6,5 metriä.

Juha Telkkinen mietti savusaunansa mitat kohdalleen

Suomessa on palanut ja palaa runsaasti savusaunoja sen vuoksi, että ne on suunniteltu rakenteellisesti väärin.
– Oikealla rakentamistavalla on merkitystä paloturvallisuuteen ja löylyjen laatuun. Oikea rakenne takaa samoin, että saunan ilma pysyy hapekkaana ja saunaan muodostuu löylytasku, kertoo espoolaisyrittäjä Juha Telkkinen, jonka Mäntyharjulla oleva savusauna palkittiin 2013 vuoden savusaunana.
Telkkisen saunan sisämitat ovat 3,5×3,9 metriä ja ulkomitat 7×4 metriä. Pukuhuoneena toimiva 2x 4-metrinen terassi on erotettu saunasta väliovella ja hirsiseinällä. Harjan korkeus on noin 6,5 metriä, mikä on lähinnä ulkonäkökysymys.
– Saunassani voi kylpeä yhdellä lämmityskerralla kolmena päivänä. Yleensä savusauna nokeentuu mutta minun saunassani esimerkiksi pukuhuone pysyy käytännössä noettomana. Tietysti saunaan syntyy aina hieman nokea, mutta muutaman kymmenen saunomiskerran jälkeen ei edes pölyimuriin kertynyt mainittavaa määrää nokea.
Paloturvallisuuden jälkeen tavoitteena Telkkisellä oli luoda hyvät löylyt löylytaskun ansiosta. Muut tavoitteet olivat filosofiset, esteettiset, toiminnalliset, kulttuurilliset ja rakennustekniset.

Riittävän suuret räppänät
Paloturvallisuus on kiinni pienistä yksityiskohdista. Yksi savusaunapalojen syy on ollut riittämätön räppänöiden koko.
– Suomessa tuulee vuodessa noin 200 päivää lounaasta, minkä vuoksi räppänän tulisi olla koillisen tai pohjoisen puolella, jottei tuuli estäisi savun ja savukaasujen ulostuloa. Niiden poistuminen saunasta edesauttaa paloturvallisuutta.
Räppänä tulee sijoittaa saunassa mahdollisimman etäälle kiukaasta. Räppänöitä voi olla parikin saunan eri seinustoilla.
– Suurimmat savusanapalojen syyt ovat liian suuri kiuas ja liian pienet räppänät.
Lakeisen eli katon läpi kulkevan savunpoistohormin yläluukun tulisi olla avattuna ja pystyssä lounaan tai etelän puolelle. Lakeisen alareunan tulee olla 50-100 milliä sisäkaton alapinnan alapuolella. jotta kuumat savukaasut eivät kulje sisäkaton pintaa pitkin ja sytytä tulipaloa.
Räppänän on oltava suuruudeltaan saman kokoinen kuin kiukaan tulipesän pohjan.
– Omassa saunassani räppänän koko on noin 400×600- millinen. Lakeinen on 60 prosenttia tulipesän pohjan koosta. Jos räppänä ja lakeinen ovat liian pieniä jäävät savut ja savukaasut pyörimään sisälle saunaan ja voivat herkästi sytyttää tulipalon.

Korkeussuunnassa kriittisiä mittoja
Saunan mittasuhteissa on otettava huomioon muutama kriittinen mitta korkeussuunnassa. Oven ja ikkunan pitää olla kiukaan kivipinnan alapuolella. Jalkalaude puolestaan vähintään 100 milliä kivipinnan yläpuolella. Lakeisen alareunan ja räppänän yläreunan tulee olla 50-100 milliä sisäkaton pinnan alapuolella.
Kiukaan koko riippuu saunan tilavuudesta ja siitä laskettavasta kivitilan koosta. Paloturvallisuutta edistävänä tekijänä on kiukaan tulipesän korkeus, minkä tulisi olla 700-800 milliä.
– Kun tulelle on reilusti palotilaa, palaminen on puhdasta, mikä taas vähentää nokeentumista. Liiallinen nokeentuminen on paloturvallisuusriski. Savusaunojen palot ovat usein alkaneet nokipalosta.
Lämmityksessä puita tulee laittaa tulipesään enintään yksi kolmasosa tulipesän korkeudesta. Liekille tulee jäädä riittävän korkea palotila, siis kaksi kolmasosaa tulipesästä. Näin liekit eivät nuole kiviä, eivätkä nokea niitä.
Jos liekit lyövät kiukaasta kivien läpi, on tulipalon riski erittäin suuri. Puita on hyvä lisätä siksi vain muutama kerrallaan.

Pienistä, arkisista muutoksista iso säästö

Näyttelijä Jenni Kokander on perheineen mukana Vattenfallin Vuoden Energiaperhe kilpailussa. Tällä hetkellä kokonaissäästöä on syntynyt 42 prosenttia.

Toukokuussa 2015 käynnistynyt Vattenfallin järjestämä Vuoden Energiaperhe- kilpailu on haastanut jälleen kolme julkkista tarkkailemaan ja tehostamaan kotinsa energiankulutusta. Kilpailu alkaa pian olla loppusuoralla.
Tällä kertaa energiatehokkuudesta kisaavat juontaja Ellen Jokikunnas, koulutusyrittäjä Juhani “Tami” Tamminen sekä suosikkinäyttelijä Jenni Kokander.
Kilpailuhenkinen kolmikko pääsee vuoden aikana tutustumaan kotiensa sähkönkulutukseen perin pohjin. Tavoitteena on pienentää kulutusta ja samalla kutistaa myös sähkölaskua niin paljon kuin mahdollista. Arjen pienistä mukavuuksista ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan säästöä haetaan parantamalla kodin energiatehokkuutta.
– Lähdin perheeni kanssa suurella innolla mukaan energiatehokkuuskisaan. Vuoden 2014 voittaja, näyttelijä tuottaja Olga Temonen, kannusti osallistumaan supermielenkiintoiseen mittelöön. Hänen mukaansa kilpailussa oppisi valtavasti uutta ja saisi energiankulutukseen liittyviä oivalluksia, joita ei kenties tulisi ajatelleeksikaan, Jenni sanoo.
Jenni Kokander asuu Pohjois-Helsingissä, vuonna 1984 rakennetussa kaukolämpörivitalossa. Perheeseen kuuluvat aviomies Jukka sekä, kaksi lasta, 3-vuotias Vilho ja 8-vuotias Saima.
Jenni on kuvaillut itseään erittäin energiseksi ja tehokkaaksi. Kilpailuvuoden jälkeen tavoitteena on olla myös energiatehokas.
– Perheellämme oli jo ennen kilpailun alkua kolmikon pienin kulutus. Olin alkuun huolissani siitä, kuinka voisimme saavuttaa säästöjä kaukolämpöön liitetyssä rivitalossamme, kun Ellenillä on sähkölämmitteinen koti ja Tamilla puolestaan valtava talo useampine saunoineen. Pohdinkin alkuun, että Tami voittaa kilpailun pelkästään sammuttamalla valot yhdestä huoneesta, Jenni nauraa.
Energiakisan edetessä, Jenni on yllättynyt iloisesti siitä, kuinka suuria säästöjä voi arjessa syntyä, aivan pienillä pohdinnoilla ja viitseliäisyydellä.

Kodin energiasyöpöt esiin
Ennen Energiaperhe-kilpailun alkua Vattenfallin energia-asiantuntija Malkus Lindroos kävi tutustumassa kilpailijoiden koteihin ja katsomassa, minkälaista säästöpotentiaalia niistä löytyisi.
Muiden kilpailijoiden tavoin Jenni Kokanderin kotiin asennettiin sähkölaitteiden kulutusta mittaavat laitteet, joiden avulla kulutuksesta ja energiankäytön tehostumisesta on saatu reaaliaikaista tietoa.
Lindroos on käynyt matkan varrella tekemässä kodeissa myös lämpökamerakuvauksia, sekä jakamassa energiansäästötietoutta ja tukemassa kisaajia heidän energiaprojektissaan.
– On ollut huippujännittävää löytää kodin energiasyöpöt. Esimerkiksi lämpökamerakuvauksessa, jossa kodin sähkölaitteita tutkittiin, energiatehottomat, kuumenevat laitteet näkyivät hehkuvan punaisina. Vanha viihdeboksimme paljastui tulikuumaksi energiasyöpöksi ja vaihtui uuteen. Jääkaapin päälle sisustusmielessä sullomani peltipurkit estivät oikeaoppisen ilmankierron, minkä vuoksi jääkaapin yläosakin kuumeni, Jenni Kokander kertoo.
Pelkkä jääkaapin ilmanvaihdon parantaminen ei kuitenkaan riittänyt, sillä vanhan laitteen pakastin veti jatkuvasti jäähän.
– Jos pakastin on umpijäässä, vie se ylimääräistä energiaa. Kaikkia kodin laitteita ei tietenkään kannata edes energiansäästömielessä uusia. Olimme kuitenkin jo aikaisemmin harkinneet uutta jääkaappia, haaveilin etenkin itse sulattavasta pakastimesta. Kilpailun varjolla oli hyvä hankkia uusi jääkaappi vanhan energiasyöpön tilalle. Tärkeää olisi jatkossa myös oppia lukemaan laitteiden ohjekirjoja jo käyttöönoton yhteydessä, eikä selaamaan niitä vasta savun hälvettyä, Jenni pohtii.

Ekologinen sisustaminen on aarteenetsintää

Mummolasta löytynyt jakkara koristaa uuden omakotitalon kuistia. Elina Wuethrichin leikkisä, kierrätys-tavaralla sisustettu koti kutsuu viihtymään.

Wuethrichin perheen koti kuiskii tarinoita

Punaisen puupöydän kannessa on glitteriä ja kynsilakkaa. Sormet kulkevat pöydän pintaa pitkin ja kohtaavat kolhuja, painaumia, säleitäkin. Pöydän ympärillä nököttää paitsi sen kavereiksi kuuluvia Artekin tuoleja, myös talonpoikaistyylinen puusohva 1800-luvulta. Sen käsinojiin sidotussa riippumatossa Elina ja Matt Wuethrichin kolme lasta ovat kaikki nukkuneet vauvoina päiväunensa. Joskus kauan sitten saman arkun päällä joku isäntä on ehkä joskus riisunut saappaansa, koulupoika tavannut aapistaan ja piika kirjoittanut kirjeitä.
– Minulle on tärkeää, että kaikki kotimme esineet ovat merkityksellisiä ja niillä on tarina kerrottavana. Käytän aikaa löytääkseni kauniita, kestäviä ja käytännöllisiä esineitä ja kalusteita. Jos joku tavara on kestänyt käyttöä jo sata vuotta, se kestää varmasti vielä toisenkin mokoman, toteaa Elina Wuethrich ja silmäilee kauniin jyväskyläläiskotinsa seinille ja tasoille. Tuo taulu on muisto ulkomailta, tuo kynttilänjalka löytö kirpparilta, tuo kippo lahja ystävältä, tuo kuva lapsen maalaama. Kierrätettyä, perittyä, löydettyä, kunnostettua, lahjaksi saatua.
– Olen nuoresta saakka ajatellut, että jokaisen minua ympäröivän esineen tulee olla jollain tavalla aarre. Usein vanhojen esineiden materiaalit ja muotokieli kiinnostavat minua enemmän kuin massatuotetut kalusteet ja esineet.

Kodin tuntu rakentuu vähitellen
Wuethrichit asuvat kolmitasoisessa omakotitalossa Jyväskylän Halssilassa. He ovat itse suunnitelleet muutaman vuoden vanhan kotinsa pohjapiirustuksen rakennusinsinöörin avustuksella. Talon suunnittelussakin on huomioitu kestävyys, niin materiaalisella kuin ideologisellakin tasolla.
– Monet kehottivat meitä hankkimaan aluksi laminaattilattiat, jotka voisimme vaihtaa lankuksi sitten kun lapset kasvavat. Minusta ajatus oli hassu: okei, lattiaan voi jäädä jälkiä, mutta entä sitten? Ne kertovat eletystä elämästä!
Esimerkkiin kiteytyy hyvin Elina Wuethrichin lempeän kodikas asumis- ja sisustusfilosofia. Vaikka koti on kaunis, sen ei tarvitse olla näyttelytila. Koti on paikka, jossa jokaisella on hyvä olla – jossa lapset saavat tutkia lattialautojen oksanreikiä ja askarrella antiikkikalusteiden päällä, ystävät voivat laskea viinilasinsa huoletta pöydänkulmalle ja emäntä itse saa nostaa jalkansa sohvalle, vaikka se sattuisikin olemaan design-huonekalu.
– Minulle olisi kauhistus marssia huonekaluliikkeeseen ja hankkia koko kodin sisustus kerralla! Kodissa tulee olla kodin tuntu ja minulle se rakentuu vanhojen esineiden kautta pala kerrallaan.

Maatiaislajikkeet osa Suomen historiaa

Eppulainen on suomalainen maatiaislajike, lähtöisin Kerppolan kartanosta Kangasalta. Se on parhaita talviomeniamme loka-joulukuun käyttöön. Sopii luomuviljelyyn.

Perinteiset omenapuulajikkeet jäivät sivuun vuosikymmeniksi

Vanhat lajikkeet ovat osa Suomen historiaa.
– Niitä tutkiessa törmää moniin merkittäviin henkilöihin ja paikkoihin, kertoo Hirvensalmen Taimiston yrittäjä ja puutarhuri Teppo Kaarniemi.
Hän mainitsee esimerkkeinä Kirkniemen ja Louhisaaren kartanot ja Mannerheimin suvun.
– Omenapuiden jalostus keskittyi kartanoihin. Se oli herrojen huvia.
Hirvensalmen Taimisto sijaitsee Etelä-Savossa Hirvensalmen kirkonkylässä noin 30 kilometriä Mikkelistä.

Huvitus, Pohjolan ruusu, Tsaarin kilpi…
Vanhat suomalaiset hedelmäpuulajikkeet ovat Hirvensalmen Taimiston valikoiman perusta. Mukana on myös Suomen oloihin sopivia venäläisiä lajikkeita.
Hedelmäpuiden lisäksi valikoimissa on marjapensaita.
Tuotannossa on tällä hetkellä 230 omenapuulajiketta, 20 koristeomenalajiketta, 40 päärynä-lajiketta, 30 luumulajiketta ja 15 kirsikkalajiketta. Suuri osa lajikkeista on Suomessa syntyneitä ja 1900-luvun alkupuolella yleisesti viljelyssä olleita. Osa on paikallisia maatiaiskantoja. Myös kotimaiset uutuuslajikkeet ovat mukana.
Taimiston tarjonnasta voi noukkia esimerkkejä vaikka kiinnostavan nimen perusteella: herkkuomenoita Huvitus, Lohjan kirkas, Pertunmaan kesä, Pohjolan ruusu, Sortavalan imelä ja Vaasan talvi.
Talouskäyttöön sopivia Kangasalan talvi, Linnan omena, Tsaarin kilpi ja Mustialan iso venäläinen. Hienoja lajikkeita hyvin lämpimille paikoille Amorosa ja Louhisaaren ananas.
– Tavallisia ja hyviä peruslajikkeita ovat Punakaneli, Pirja ja Valkea kuulas, Kaarniemi opastaa.
Useimmat taimiston omenalajikkeet soveltuvat suureen osaan Suomea, osa aina Pohjois-Suomea myöten.
Viime vuosina mukaan on tullut myös laaja valikoima kestäviä venäläisiä lajikkeita.
– Tavallaan se ei ole uutta, sillä myös monet vanhat omenalajikkeemme ovat alunperin lähtöisin idästä.

Viherkasvit tarvitsevat yksilöllistä hoitoa

Kaivokselan kukan viherpeukalo Tanja Jauhianen on rakastanut viherkasveja ja kukkia lapsuudestaan lähtien. Tanja saa kaikki kasvit kukoistamaan.

Lannoitusta ympäri vuoden, mikäli kasvi näyttää kasvavan

Vantaan Kaivokselassa, vanhassa ostoskeskuksessa sijaitsee vehreä keidas, Kaivokselan kukka. Liikkeessä tapaa tuttuja ja tuntemattomampiakin viherkasveja, joiden rehevyys ja suuri koko herättävät ohikulkijoiden mielenkiinnon.

Kaivokselan kukan hengetär Tanja Jauhiainen hoitaa liikkeen kasveja kuin omiaan. Pienet taimet ovat kehittyneet näyttäviksi kasveiksi, anopinkielet puskevat terhakkaa kukkavartta.

– Kasvit ja kukat ovat olleet intohimoni koko elämäni ajan. Olen paitsi opiskelut kasvien nimistöä ja hoitoa itse vuosikaudet, myös käynyt läpi kaikki mahdolliset kurssit. Kotonani on yli sata viherkasvia, jotka olen kasvattanut pienestä taimesta katoon asti ulottuviksi kasveiksi, aikanaan Backaksen kartanolla työskennellyt ja oppejaan ammentanut Tanja kertoo.

Liikkeen omistajan Natalia Ossadtchikhin mukaan monet kasviharrastajat tuntevat Tanjan ja arvostavat hänen tietojaan ja taitojaan viherkasvien ja kukkien parissa. Tanja Jauhiainen etsii jatkuvasti messuilta ja netistä mielenkiintoisia ja harvinaisempiakin kasveja.

– Liikkeessä asioi paljon viherpeukaloita, joita kiinnostavat myös erikoisemmat lajikkeet. Pyrin siksi löytämään ja tilaamaan maailmalta kiinnostavia tuttavuuksia myös heitä silmällä pitäen.

Kukista paljon iloa kotiin

Tanja Jauhiaisen mukaan viherkasvit ja kukat tuovat kotiin valtavasti iloa.

– Siinä, missä toiset hoivaavat lemmikkieläimiä, me viherpeukalot hoidamme kasvejamme. Kasvit eivät ole ainoastaan kodin koristeita, vaan niistä on seuraa yksinäisille ja ikäihmisille. Kun asunnossa on viherkasveja, on aina syy mennä kotiin kasveja hoivaamaan.

Viherkasvien avulla kotiin saadaan viihtyisyyttä. Kasvit puhdistavat myös sisäilmaa.

– Viherkasvien ja mielikuvituksen avulla voi loihtia kauniita asetelmia ja vehreitä nurkkauksia kotiin. Kasvit viihtyvätkin paremmin, kun ne asettelee ryhmiksi, sillä ne suojaavat ja kosteuttavat toinen toisiaan. Jotta kasvit puhdistaisivat ilmaa ja toisivat kotiin raikkautta, tulee niiden olla terveitä, puhtaita ja pölyttömiä. Kasvit viedään siksi suihkuun pari kolme kertaa vuodessa, Tanja muistuttaa.

Viherkasvien hyvinvointia tulee seurata päivittäin.

– Mikäli haluaa viherkasviensa menestyvän, vanhan kansan neuvo, jonka mukaan kasveja tulee kosketella, haistella ja hoivata juttelemalla niille päivittäin, pitää paikkansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä on hyvä tarkistaa, voivatko kasvit hyvin, onko multa sopivan kosteaa, tai näkyykö kasveissa huonovointisuuden merkkejä, Tanja sanoo.

– Pienillä muutoksilla isojakin säästöjä

Marita Taavitsainen sanoo rakastavansa kodin lämpöä. Pitkiltä keikkamatkoilta palatessa on ihana käpertyä sohvan ja takkatulen ääreen.

Marita Taavitsaisen kokemuksia sähkönsäästöstä

Iskelmälaulaja Marita Taavitsaiselle koti on rakas paikka, jossa pitää olla valoa ja lämpöä. Vuoden 1995 Tangokuningatar asuu perheineen isoa omakotitaloa Nurmijärven Rajamäellä.

Vuonna 1995 rakennetussa nelihenkisen perheen kodissa on lähes 200 neliötä, ja talo lämpiää pääasiassa sähköllä.

Ei siis ihme, että Taavitsaisen perheen sähkölaskut ovat olleet aika ajoin Taavitsaisen ja hänen miehensä Tomi Natrin päänvaiva.

– Sähkölaskuista on aina välillä tupannut tulla pientä kinaa aviomieheni kanssa, Taavitsainen toteaa.

Pariskunnalle ei ollutkaan vaikeaa sanoa ”kyllä”, kun Vattenfall pyysi heitä mukaan viime vuoden joulukuussa käynnistyneeseen vuosittaiseen Vattenfallin Vuoden Energiaperhe -kilpailuun.

– Meidän ensisijainen tavoitteemme oli yksinkertaisesti energiansäästö ja sähkölaskun pieneneminen. Säästötavoitteemme oli kymmenen prosenttia. Iloksemme kuulimme, että puolessa vuodessa sähkönkulutuksemme oli pienentynyt neljänneksellä, Taavitsainen sanoo.

– Tässä matkan varrella on tietenkin mukaan tullut luontaisesti myös ajatuksia ekologisemmasta elämäntavasta ja luonnon säästämisestä.

Erimielisyyttä lattialämmityksestä

Taavitsaisen perheen koti on keskellä metsää sijaitseva kartanomainen kaksikerroksinen omakotitalo, jossa on sisällä korkeita tiloja. Lisäksi talossa on runsaasti isoja ikkunoita.

– Talo on energiankulutuksen ja lämmityksen suhteen haastava kohde, Taavit­sainen toteaa.

Talon katto- ja lattialämmitys toimivat sähköllä. Niiden lisäksi kodin keskeisellä paikalla oleva varaava takka lämpiää syksyllä ja talvella lähes päivittäin. Myös ilmalämpöpumppu on käytössä lisälämmönlähteenä.

– Erityisesti takka on minulle tärkeä, sillä se tuo kotiin lämmön lisäksi ihanaa fiilistä. Olen mukavuudenhaluinen, joten tykkään myös siitä, että keittiön lattialämmitys on päällä, Taavitsainen naurahtaa.

– Meillä hampaiden kiristelyä onkin aiheuttanut mieheni tahto pitää keittiön lattialämmitys pois päältä. Minun on pitänyt aamuisin laittaa villasukat jalkaan, ja kaikkihan tietävät, että ainakin toinen sukista meinaa olla aina kadoksissa.

Kesän ekoteot

Myös perheen käyttövesi lämpiää Taavitsaisen kotona suoralla sähköllä. Lämpimän veden käyttö onkin ollut omiaan kasvattamaan sähkölaskua, sillä perheen tyttäret, neljävuotias Stella ja kaksivuotias Iines ovat innokkaita  poreammeessa kylpijöitä.

– Jostakin syystä emme saaneet sähköllä lämpiävää terassin ulkoallasta koko viime kesänä lämpiämään, joten se oli pois käytöstä. Ehkäpä se oli tarkoitettu niin, että säästämme siinä sähköä. Jospa se olikin meidän perheen viime kesän ekoteko, Taavitsainen naurahtaa.

– Emme myöskään sortuneet käyttämään ilmalämpöpumppua pitkien helteiden aikana sisäilman viilentämiseen, vaan turvauduimme perinteiseen tapaan talon läpituuletukseen. Myös siinä varmasti säästettiin.

Sisäportailla näyttävyyttä kodin sisustukseen

Portaikko uusitaan usein vaihtamalla kaiteeksi lasi

Talon sisäportaat on tärkeä, kiinteä sisustuselementti ja parhaimmillaan mukavaa avaruutta tuova katseenvangitsija. Uuden talon suunnittelussa portaat pitää ottaa huomioon jo alkuvaiheessa, sillä mikäli niille on jätetty pieni tila, valintavaihtoehdot kapenevat.

Yleensä portaista tahdotaan ulkonäöltään neutraalit, mutta puisiin sisäportaisiin erikoistuneen Westwoodin myyntijohtaja ja yksi omistajista, Stefan Nyman, on myynyt kirkkaanpunaisetkin portaat taloon, jonka pinnoilla punaista väriä oli muuallakin.

Yleensä lattian sävy ja ilmavuutta

Yleensä portaista ja niiden käsijohteista halutaan samanväriset kuin lattiakin on. Valmisportaissa on erittäin paljon väri- ja sävyvaihtoehtoja, jotka syntyvät niin itse materiaalista, pintakäsittelystä kuin lisävarusteistakin.

Pääosin talopaketteina myytäviin uudistaloihin sisäportaat valitaan yleensä suoraan talotehtaiden mallistoista, mutta peruskorjaajatkin kiinnittävät portaisiinsa huomiota.

– Olemme erikoistuneet vanhoihin taloihin. 1970–80-luvun taloon tahdotaan usein enemmän tilaa tai ainakin ilmavuutta. Silloin portaiden alla olevat komerot puretaan ja portaat rakennetaan avonaisina, Stefan Nyman kertoo.

Ilmettä pintakäsittelyllä tai lasikaiteella

Teräsportaita myyvän Caavan huomio korjaajista on, että usein vanhat portaat saavat jäädä – ne ovat kuitenkin melko pysyvä osa taloa ja sen sisustusta –, mutta vanhojen puuportaiden pintakäsittely uusitaan, kaiteet puretaan ja portaisiin asennetaan uudet teräs- tai lasikaiteet.

Caavan myyntijohtaja Harri Ylikärppä muistuttaa myös, että portaiden ilmeen muutos onnistuu uusimalla pintakäsittely:

– Tavallisesti vanha maali tai lakka voidaan hioa pois ja uusia pinnat. Askelmat ovat lähes aina puiset eli maalaus onnistuu helposti askelmat irrottaen. Teräksisten runkojen ja kaiteiden pulverimaalausta voidaan paikkailla.

Kestävä pinta

Teollisuustiloissa asiakkaan mittojen mukaan valmistettuihin portaisiin pintakäsittely tehdään pulverimaalattuna. Käsittelyyn kuuluu ruiskutuksen lisäksi poltto, jolla pinnasta saadaan hyvin kestävä.

– Pulverimaalattu teräsporras kestää vuosikymmeniä. Myös rakenne on luja, narinaa ei tule kymmenien vuosien kuluessakaan. Askelman ja teräksen välissä käytetään vaimennuskumeja, jolla mahdollinen narina vaimennetaan, Harri Ylikärppä Caavalta vakuuttaa.

Itse maalaten Ylikärppä suosittelee tekemään pulverimaalattujen osien paikkauksia vain pensselillä tai spraymaalilla, mutta koko portaiden maalauksesta saadaan kestävä lopputulos vain irrottaen osat ja tehtaalla maalaten.

Turvallisimmat laajat portaat

Kestävyyden ohella ulkonäkö on tärkeää, mutta portaiden ensimmäiseksi valintakriteeriksi Ylikärppä kehottaa ottamaan turvallisuuden. Suomessa turvallisuusmääräykset ovat tiukat, joten se ohjaa välttämättä valintaa.

Sisustus voi olla hauska haaste

Itse tehdyn ei tarvitse näyttää kotikutoiselta

Omakotitalo Laukaan Vihtavuoressa vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin perinteiseltä nuoren perheen kodilta, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa jokaisesta huoneesta hämmästyttäviä yksityiskohtia. Annukka Niemistölle sisustaminen on haaste.

Kun Annukka Niemistö, 30, näkee kaupassa jotain kaunista, hänen päässään alkaa raksuttaa: miten tuon voisi toteuttaa toisin? Omaleimaisemmin ja kiinnostavammin, ehkä edullisemmin ja ekologisemminkin?

– Kun sisustustarrat tulivat muotiin, tykästyin niihin kovasti. En kuitenkaan koskaan löytänyt täysin mieluisia tarroja, vaan aina tökkäsi jokin: väri, teksti, kuva, kirjaisin tai materiaali, Annukka muistelee.

Jälleen hänelle tuli tarve tehdä itse, vähän toisin kuin muut. Nyt Niemistön perheen kaksoistyttöjen leikkihuoneen seinää koristaa hauska puu. Valkoinen siluetti harmaalla maalipinnalla muistuttaa vähän sisustustarraa, mutta on paljon kiinnostavampi.

– Toteutin tämän heijastamalla kuvan seinälle piirtoheittimen avulla ja maalaamalla mallin mukaan. Lehdet ovat tapetinjämiä ja näytepaloja.