Talomestari -lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien keskuudessa vuosikymmenten ilmestymisensä aikana. Lehden tarkasti teemoitetut numerot antavat vuoden mittaan laajasti ajankohtaista tietoa kaikesta pientaloasumiseen liittyvästä.

Ilmalämpöpumppu ja tulisija sopiva pari oikein käytettyinä

Takan ja ilmalämpöpumpun välissä ei saisi olla esteitä ilman liikkeille.

Väärällä käytöllä lämpöä voi valua hukkaan

Ilmalämpöpumppu hankitaan talon tukilämmitysmuodoksi ja jäähdyttämiseen, takka on tyypillisesti useimmiten tukilämmitysmuoto ja myös itsenäinen varalämmitysjärjestelmä.
– Ilmalämpöpumpun käyttö on järkevintä lämmityskauden alusta koville pakkasille saakka, puulämmityksen edut taas korostuvat kovilla pakkasilla. Takan hyödyllisyys korostuu kovilla pakkasilla kun taas ilmalämpöpumppu on parhaimmillaan leudolla säällä ja hyötysuhde huononee pakkasiin päin, sanoo asiantuntija Sami Seuna Motivasta.
Jonkinlainen perussääntö on, ettei ilmalämpöpumpun tulisi olla toimintojen suhteen automaattiasennossa.
– Tuolloin jäähdytys menee automaattisesti päälle, jos takan tuottama lämpö nostaa sisäilman lämmön riittävän korkealle. Puhallusnopeuden valinnan suhteen taas sopii hyvin käyttää automaattista puhallinnopeuden valintaa.
Takan ja ilmalämpöpumpun käytön ”optimaallisuuspisteitä” on hyvin vaikea mitata, koska muuttujia ja näkökulmiakin on paljon. Takoilla on erilaiset hyötysuhteet ja ilmalämpöpumppuja on erilaisia.

Tehokkainta samassa tilassa
– Oman hävikkipuun polttaminen on edullista. Jos puulle lasketaan hintaa on aika vaikea laskea, ovatko ilmalämpöpumpun kustannukset edullisemmat kuin takan käyttökustannukset.
Olemassa olevien tulisijojen hyötysuhteet vaihtelevat tyypin mukaan suuresti jopa 30-80 prosentin välillä. Uusissa varaavissa tulisijoissa hyötysuhde voi olla jopa 70-80 prosenttia.
– Palamishyötysuhteeseen vaikuttavat myös esimerkiksi puun kosteuspitoisuus, kuinka täynnä tulipesä on ja miten puut sytytetään.
Tehokkaassa yhteiskäytössä takka ja ilmalämpöpumppu ovat samassa tilassa. Tuolloin takan tuottama lämpö leviää ilmalämpöpumpun ansiosta laajemmalle, ilmaa voidaan levittää pelkällä puhallintoiminnolla. Avara pohjaratkaisu on eduksi lämmön leviämiselle.
Seunan mukaan takan poltto on perustelluinta erityisesti kovien pakkasten aikana.
– Tuolloin sähkön kysyntä on suurinta ja sähkön tuotannon päästöt kasvavat myös suhteellisesti.

Pumppu lämmitysasetukselle
Talvisin ilmalämpöpumpun hyötysuhde heikkenee ja takkaa voi käyttää pumpun tehomenetyksen korvaajana. Takan tuottama lämpö nousee ylös ja se vaikuttaa ikään kuin pystysuunnassa pääosin yhteen huoneeseen. Pumppu levittää lämpöä laajemmalle vaakatasossa, sanoo Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Hirvonen.
– Useimmissa laatumerkkien ilmalämpöpumpuissa on automaattiasento, joka lämmittää tai jäähdyttää taloa kaukosäätimen asetusarvon pyynnön mukaan Tuolloin pumppu voi alkaa jäähdyttää ja takan  tuottama lämpö menee hukkaan. Pumppu pitää säätää lämmitysasentoon, jolloin se lämmittää, kun on tarpeen. Kun tarvetta ei ole, pumppu ei lämmitä, muttei ala myöskään jäähdyttää.
Ilmalämpöpumpun ja takan tulisi sijaita kohtuullisen lähellä toisiaan mieluusti samassa huoneessa.
– Jollei saman huone ole mahdollinen ei pumpun ja takan välissä pitäisi ainakaan olla ovia tai kulmia jotta lämmin ilma pääsisi leviämään mahdollisimman tehokkaasti. Suomessa onneksi rakennetaan aika avarasti päinvastoin kuin monessa muussa Euroopan maassa.
Ilmalämpöpumppu on oiva lisä myös puulämmitteiselle talolle.
– Puulämmitys on raskasta hommaa varsinkin iän karttuessa. Ihmiset väsyvät puilla lämmittämiseen ja ovat ottaneet ilmalämpöpumpun avuksi. Puumääräkin samalla vähenee eikä halkojen tekoon kulu enää likikään yhtä paljon aikaa.

Valmistajat panostaneet lämmityskäyttöön
Hirvosen mukaan ilmalämpöpumppujen suoritusarvot ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi etenkin pakkasilla. Suomalaisen kuluttajan kannattaa valinnassaan satsata ilmalämpöpumppuun, joka on tehoiltaan riittävä lämmitykseen.
– Valmistajat ovat perinteisesti kehittäneet pumppuja jäähdytys edellä, koska isoimmat markkinat ovat olleet Aasian lämpimissä maissa. Pumppujen lämmityskäyttö on kuitenkin maailmalla kasvanut ja valmistajat ovat alkaneet panostaa lämmitykseen optimoituihin tuotteisiin. Ne ovat ulkonäöllisesti ja ominasuuksiltaan samantyyppisiä ilmalämpöpumppuja kuin perinteisetkin mallit, mutta, lämmitustehoa on parannettu.
Etäsäätö on tullut viime aikoina aika moneen laitteeseen.
– Kesämökeillä ylläpitolämpötilan hallinta on tätä kautta helppoa.

Takka lisää asumismukavuutta ja energiasäästöjä

Kolmilasinen PI-ccolo Compact on asennettu taloon jälkikäteen tuomaan lämpöä ja tunnelmaa. Compact vie vähemmän tilaa kuin sen Classic-veli.

Takan voi asentaa jälkikäteenkin

Vanha talo on muuten mieleinen, mutta jotain tunnelmallista puuttuu.
Takka. Sellaisen asentaminen jälkikäteenkin onnistuu hyvin. Tulisijan rakentaminen vanhaan taloon vaatii kuitenkin taitoa ja hyvää suunnittelua. Ihan aina se ei edes onnistu.
Takan rakentamisessa vanhaan taloon on lukuisia etuja. Puilla lämmittäminen pienentää energialaskuja, lisää asumismukavuutta ja luo tunnelmaa.
Mutta ennen kuin takkaa lähdetään rakentamaan, on otettava huomioon muutamia tärkeitä asioita.
Espoolainen Takkamestarit Kohonen Oy on tehnyt takkoja vuodesta 1995 lähtien Uudellamaalla ja sen lähistöllä. Muuraritaustan omaavat yrittäjät Antti Kohonen ja Terho Kettunen ovat muuranneet takkoja jo 1980-luvulta lähtien. Viimeksi työn alla on ollut takan ja savuhormin asentaminen rivitaloon Kauniaisissa.
Takkamestarit on rakentanut takkoja asuttuihin taloihin noin 30-50 takan vuosivauhdilla. Määrät eivät ole vuosien saatossa paljonkaan muuttuneet, mutta takkojen laatu on.
– Selkeä ero on siinä, mitä tehdään. Isoja varaavia tiilitakkoja ja kaakeliuuneja tehtiin paljon vielä 1990-luvulla ja 2000-luvulla, mutta niitä ei meillä nykyään muurata juuri lainkaan kehäkolmosen sisäpuolella. Maakunnissa niitä vielä tehdään, mutta ei paljonkaan pääkaupunkiseudulla, kertoo Antti Kohonen.

Harvemmin kerrostaloihin
Tämän päivän taloihin tehdään kevytrakenteisia kiertoilmatakkoja, joissa on hissiluukut, ja tuli näkyy tarvittaessa useampaan suuntaan. Sisustuksellisia pieniä valmistakkoja tehdään myös paljon. Ne ovat varustettu nykyaikaisella palotekniikalla ja modernilla muotoilulla.
– Näissä takoissa on erityisesti kiinnitetty huomiota takkojen puhtaaseen palamiseen, mikä on tärkeä asia etenkin alueilla, missä asuu paljon ihmisiä. Takkojen pienhiukkaspäästöt on saatu kuriin palotekniikkaa kehittämällä.
– Puhtaasti palavat tuotteet tulevat meille Sveitsistä ja Norjasta, missä on tiukat ympäristövaatimukset tulisijoille ja olosuhteet luonnossa usein kovemmat kuin meillä täällä Suomessa, Antti Kohonen kertoo.
Takkoja tehdään niin omakotitaloihin kuin rivitaloihinkin.
– Kerrostalot ovat tyypillisesti niitä, joihin ei takkaa voi rakentaa. Lupamenettely on usein hankala kerrostaloissa, koska siinä vaaditaan taloyhtiön lupa sekä viranomaislupa. Takan rakentaminen vaatisi myös usein julkisivun muutoksen, Kohonen sanoo.

Luvat ja perustukset kuntoon
Tulisijan hankkiminen vaatii usein erityisen luvan. Luvat vaihtelevat paikkakunnasta riippuen ja ne tunnetaan eri nimillä, joten järkevintä on selvittää asia oman kunnan rakennusvalvonnasta.
Lupien hankkiminen ja suunnittelu onkin yleensä aikaa vievin prosessi. Varsinaisen takan rakentaminen sujuu parissa päivässä, kun lupa-asiat ja suunnitelmat ovat kunnossa.
– Paloturvallisuus tulee aina selvittää kattavasti. Samoin hormien käyttökelpoisuus, oli kyseessä sitten kokonaan uusi hormi tai jos takka liitetään olemassa olevaan vanhaan hormiin. Tulisijan asentaminen sisälle vaatii aina rakennusluvan, Kohonen kertoo.
Kohosen mukaan Hämeenlinnan alueella tehdään vanhoihin taloihin noin 10 takkaa vuosittain.
– Sillä rintamalla ei ole menossa mikään hirveä buumi. Yleensä talossa tehdään muitakin muutoksia ja remontteja samassa yhteydessä.
Jos takan perustuksia joutuu uusimaan tai rakentamaan alusta saakka, niin projektista tulee hieman suurempi ja se vie enemmän aikaa. Varaavaa takkaa tehtäessä vanhaan taloon tarvitaan usein rakennesuunnittelijan suunnitelma perustusten tekemistä varten. Sama suunnitelma tarvitaan myös rakennuslupaan.
Kevyttakat sen sijaan voidaan yleensä asentaa olemassa olevan lattiarakenteen päälle.

Muuttovalmiiden omakotitalojen suosio kasvaa

Lasitettu terassi jatkaa kesäkautta varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Vuosi 2015 oli rakentamisessa historiallisen heikko, tämä vuosi on jo selvästi parempi

Tänä vuonna aloitetaan noin 7 000 uuden omakotitalon rakentaminen. Siitä talopaketteja on 70-75 prosenttia. Talopaketeista noin puolet on Pientaloteollisuus PTT ry:n 15 alan suurimpiin lukeutuvan jäsenyrityksen toimittamia.
– Aloituksia on hirvittävän vähän, kun normaalitila on 10 000 – 15 000 aloitusta vuodessa. Vuonna 2005 oli 16 000 aloitusta. Vuosi 2015 oli historiallisen heikko. Tämä vuosi on jo selvästi parempi, summaa kehitystä  johtaja Kimmo Rautiainen Pientaloteollisuus PTT ry:stä.
Muuttovalmiiden talojen määrä on tasaisesti kasvanut, mutta Rautiaisen mukaan tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin muuttovalmiita taloja toimitetaan enemmän kuin perinteisiä talopaketteja. Muuttovalmiissa omakotitaloissa talopakettien osuus valmiista talosta on 70-80 prosenttia.
Talopakettien hankinnassa räätälöitävyys yleistyy. Siksi talopaketti sana antaa Rautiaisen mielestä jopa vääränlaisen kuvan, koska lähes kaikki talot räätälöidään.
– Yksi alan yritys luopui kokonaan talomallistosta, ja esittelee nyt talonsa enemmän ideatasolla. On harha, että kaikki talopaketit ovat samanlaisia.

Omalla työllä voi säästää
Talopaketin keskihinta on nyt noin 100 000 euroa. Esimerkiksi 124 neliön talopaketin peruspaketti eli runko pystytettynä voi maksaa 50 000 euroa ja muuttovalmiina 181 000 euroa. 170 neliön omakotitalon hinta on 250 000 – 300 000 euroa.
– Tämän päivän ihmiset eivät aina koe rakentamista omaksi jutukseen. Omalla työllä pystyy kuitenkin säästämään, ja vaikka muuttovalmiit talot yleistyvät, merkittävässä määrin tehdään yhä myös itse, Rautiainen korostaa.
Avaimet käteen ammattivoimin rakennetun talon rakentamiskustannus on keskimäärin noin 2 000 euroa neliöltä. Hintahaarukka on 1 500 – 3 000 euroa eli omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan talon hintaan.
Talopakettien hinnan tuplaantuminen vuodesta 2002 lähtien johtuu Rautiaisen mukaan muun muassa talojen paremmasta varustelutasosta. Esimerkiksi maalämpöpumppu on jo yli puolessa uusista taloista.
Talotehtaat ovat kuitenkin asunnonostajalle edullisin vaihtoehto.
– Jos talotehdas tekee vaikka 300 taloa vuodessa ja ostaa 300 keittiötä tai lämmitysjärjestelmää, saa se ne eri hintaan kuin kertarakentaja, Rautiainen muistuttaa.

Säännöllinen huolto säästää lämmityskuluissa

Lämmitysjärjestelmien huolto on luvanvaraista toimintaa. Öljypolttimen suuttimen tai lämpöpumppujen likasihtien vaihto voi onnistua itsekin, mutta muutoin huoltoon tarvitaan ammattimies.

Lämmitysjärjestelmät huollatettava ammattilaisella

Keskiverto omakotitalo kuluttaa lämmitysöljyä parituhatta litraa vuodessa. Nykyaikaisille öljylämmitysjärjestelmille suositellaan huoltoa noin parin vuoden välein.
– Viittä tuhatta öljylitraa pidetään rajana, jonka aikana polttimen suutin kuluu vaihdettavaan kuntoon. Mikäli kyseessä on yli kymmenen vuotta vanha öljypoltin, polttimen huolto suositellaan tehtäväksi vuosittain, Öljyalan Palvelukeskuksen erityisasiantuntija Eero Otronen kertoo.
Vanhoja öljylämmityslaitteistoja on päivitetty uusiin, mutta  edelleen kiinteistöistä löytyy myös yli-ikäisiä öljykattiloita.
– Massamme on käytössä vajaat 200 000 öljykattilaa. Kun kattilan käyttöikä on kolmisenkymmentä vuotta, vuositasolla uusimistarpeessa on noin 10 000 kattilaa. Osa öljylämmittäjistä haluaa kattiloilleen pidemmän käyttöiän, jos kyseessä on etenkin valurautakattila ja poltinta on säännöllisesti huollettu. Tällaisia yli-ikäisiä kattiloita on kannasta noin 20 prosenttia, Otronen arvioi.
Kuluneella polttimen suuttimella on merkitystä palamiselle.
– Mikäli polttimen suuttimen vaihtoa laiminlyödään vuosia, öljyä palamiseen suihkuttavan suuttimen reikä kuluu ja laajenee. Tämä lisää öljynkulutusta ja siten myös kustannuksia, Otronen sanoo.
Lisääntyneen öljynkulutuksen ohella laiminlyödyistä huoltotoimenpiteistä voi koitua lämmitysjärjestelmään toiminnallisia ongelmia, kun poltin saattaa alkaa pysähdellä.

Puhdistus kattilan iän mukaan
Öljyn kulutusta lisää kuluneen suuttimen ohella likaantunut öljykattila.
– Kun vanha kattila nokeentuu, tulipinnalle muodostuu kerros likaa. Tämä huonontaa palamisprosessia, sillä lämpö ei siirry kattilaveteen tehokkaasti. Käytännössä saman energiamäärän tuottamiseen tarvitaan enemmän öljyä, jolloin lämmityskulut kasvavat. Säännöllinen huolto vastaavasti säästää lämmitykseen kuluvia euroja, Otronen muistuttaa.
Savuhormin nuohous tulee lain mukaan tehdä öljykiinteistössä vuosittain. Samassa yhteydessä kannattaa tehdä kattilan puhdistus, jos tarve niin vaatii. Öljypolttimen suodattimet tulee nekin huoltaa, sillä ne voivat likaantuessaan aiheuttaa painemuutoksia, jolloin öljyn virtaaminen osin estyy.
– Nykykattilat puhdistetaan parin vuoden välein, sillä niihin ei kerry nokea, mikäli polttimen säädöt ovat kohdillaan. Sen sijaan vanhoja kattiloita saatetaan joutua puhdistamaan parikin kertaa vuodessa, vuodenajasta riippuen. Lämmitysöljyn kulutushan jakautuu siten, että neljä kylmintä kuukautta vie puolet vuoden polttoaineesta. Toinen puolikas jakautuu kahdeksalle lauhalle kuukaudelle, Otronen selittää.

Oikeilla mitoituksilla paloturvallinen sauna

Saunan sisämitat ovat 3,5x3,9 metriä ja ulkomitat 7x4 metriä. Harjan korkeus on noin 6,5 metriä.

Juha Telkkinen mietti savusaunansa mitat kohdalleen

Suomessa on palanut ja palaa runsaasti savusaunoja sen vuoksi, että ne on suunniteltu rakenteellisesti väärin.
– Oikealla rakentamistavalla on merkitystä paloturvallisuuteen ja löylyjen laatuun. Oikea rakenne takaa samoin, että saunan ilma pysyy hapekkaana ja saunaan muodostuu löylytasku, kertoo espoolaisyrittäjä Juha Telkkinen, jonka Mäntyharjulla oleva savusauna palkittiin 2013 vuoden savusaunana.
Telkkisen saunan sisämitat ovat 3,5×3,9 metriä ja ulkomitat 7×4 metriä. Pukuhuoneena toimiva 2x 4-metrinen terassi on erotettu saunasta väliovella ja hirsiseinällä. Harjan korkeus on noin 6,5 metriä, mikä on lähinnä ulkonäkökysymys.
– Saunassani voi kylpeä yhdellä lämmityskerralla kolmena päivänä. Yleensä savusauna nokeentuu mutta minun saunassani esimerkiksi pukuhuone pysyy käytännössä noettomana. Tietysti saunaan syntyy aina hieman nokea, mutta muutaman kymmenen saunomiskerran jälkeen ei edes pölyimuriin kertynyt mainittavaa määrää nokea.
Paloturvallisuuden jälkeen tavoitteena Telkkisellä oli luoda hyvät löylyt löylytaskun ansiosta. Muut tavoitteet olivat filosofiset, esteettiset, toiminnalliset, kulttuurilliset ja rakennustekniset.

Riittävän suuret räppänät
Paloturvallisuus on kiinni pienistä yksityiskohdista. Yksi savusaunapalojen syy on ollut riittämätön räppänöiden koko.
– Suomessa tuulee vuodessa noin 200 päivää lounaasta, minkä vuoksi räppänän tulisi olla koillisen tai pohjoisen puolella, jottei tuuli estäisi savun ja savukaasujen ulostuloa. Niiden poistuminen saunasta edesauttaa paloturvallisuutta.
Räppänä tulee sijoittaa saunassa mahdollisimman etäälle kiukaasta. Räppänöitä voi olla parikin saunan eri seinustoilla.
– Suurimmat savusanapalojen syyt ovat liian suuri kiuas ja liian pienet räppänät.
Lakeisen eli katon läpi kulkevan savunpoistohormin yläluukun tulisi olla avattuna ja pystyssä lounaan tai etelän puolelle. Lakeisen alareunan tulee olla 50-100 milliä sisäkaton alapinnan alapuolella. jotta kuumat savukaasut eivät kulje sisäkaton pintaa pitkin ja sytytä tulipaloa.
Räppänän on oltava suuruudeltaan saman kokoinen kuin kiukaan tulipesän pohjan.
– Omassa saunassani räppänän koko on noin 400×600- millinen. Lakeinen on 60 prosenttia tulipesän pohjan koosta. Jos räppänä ja lakeinen ovat liian pieniä jäävät savut ja savukaasut pyörimään sisälle saunaan ja voivat herkästi sytyttää tulipalon.

Korkeussuunnassa kriittisiä mittoja
Saunan mittasuhteissa on otettava huomioon muutama kriittinen mitta korkeussuunnassa. Oven ja ikkunan pitää olla kiukaan kivipinnan alapuolella. Jalkalaude puolestaan vähintään 100 milliä kivipinnan yläpuolella. Lakeisen alareunan ja räppänän yläreunan tulee olla 50-100 milliä sisäkaton pinnan alapuolella.
Kiukaan koko riippuu saunan tilavuudesta ja siitä laskettavasta kivitilan koosta. Paloturvallisuutta edistävänä tekijänä on kiukaan tulipesän korkeus, minkä tulisi olla 700-800 milliä.
– Kun tulelle on reilusti palotilaa, palaminen on puhdasta, mikä taas vähentää nokeentumista. Liiallinen nokeentuminen on paloturvallisuusriski. Savusaunojen palot ovat usein alkaneet nokipalosta.
Lämmityksessä puita tulee laittaa tulipesään enintään yksi kolmasosa tulipesän korkeudesta. Liekille tulee jäädä riittävän korkea palotila, siis kaksi kolmasosaa tulipesästä. Näin liekit eivät nuole kiviä, eivätkä nokea niitä.
Jos liekit lyövät kiukaasta kivien läpi, on tulipalon riski erittäin suuri. Puita on hyvä lisätä siksi vain muutama kerrallaan.

Pienistä, arkisista muutoksista iso säästö

Näyttelijä Jenni Kokander on perheineen mukana Vattenfallin Vuoden Energiaperhe kilpailussa. Tällä hetkellä kokonaissäästöä on syntynyt 42 prosenttia.

Toukokuussa 2015 käynnistynyt Vattenfallin järjestämä Vuoden Energiaperhe- kilpailu on haastanut jälleen kolme julkkista tarkkailemaan ja tehostamaan kotinsa energiankulutusta. Kilpailu alkaa pian olla loppusuoralla.
Tällä kertaa energiatehokkuudesta kisaavat juontaja Ellen Jokikunnas, koulutusyrittäjä Juhani “Tami” Tamminen sekä suosikkinäyttelijä Jenni Kokander.
Kilpailuhenkinen kolmikko pääsee vuoden aikana tutustumaan kotiensa sähkönkulutukseen perin pohjin. Tavoitteena on pienentää kulutusta ja samalla kutistaa myös sähkölaskua niin paljon kuin mahdollista. Arjen pienistä mukavuuksista ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan säästöä haetaan parantamalla kodin energiatehokkuutta.
– Lähdin perheeni kanssa suurella innolla mukaan energiatehokkuuskisaan. Vuoden 2014 voittaja, näyttelijä tuottaja Olga Temonen, kannusti osallistumaan supermielenkiintoiseen mittelöön. Hänen mukaansa kilpailussa oppisi valtavasti uutta ja saisi energiankulutukseen liittyviä oivalluksia, joita ei kenties tulisi ajatelleeksikaan, Jenni sanoo.
Jenni Kokander asuu Pohjois-Helsingissä, vuonna 1984 rakennetussa kaukolämpörivitalossa. Perheeseen kuuluvat aviomies Jukka sekä, kaksi lasta, 3-vuotias Vilho ja 8-vuotias Saima.
Jenni on kuvaillut itseään erittäin energiseksi ja tehokkaaksi. Kilpailuvuoden jälkeen tavoitteena on olla myös energiatehokas.
– Perheellämme oli jo ennen kilpailun alkua kolmikon pienin kulutus. Olin alkuun huolissani siitä, kuinka voisimme saavuttaa säästöjä kaukolämpöön liitetyssä rivitalossamme, kun Ellenillä on sähkölämmitteinen koti ja Tamilla puolestaan valtava talo useampine saunoineen. Pohdinkin alkuun, että Tami voittaa kilpailun pelkästään sammuttamalla valot yhdestä huoneesta, Jenni nauraa.
Energiakisan edetessä, Jenni on yllättynyt iloisesti siitä, kuinka suuria säästöjä voi arjessa syntyä, aivan pienillä pohdinnoilla ja viitseliäisyydellä.

Kodin energiasyöpöt esiin
Ennen Energiaperhe-kilpailun alkua Vattenfallin energia-asiantuntija Malkus Lindroos kävi tutustumassa kilpailijoiden koteihin ja katsomassa, minkälaista säästöpotentiaalia niistä löytyisi.
Muiden kilpailijoiden tavoin Jenni Kokanderin kotiin asennettiin sähkölaitteiden kulutusta mittaavat laitteet, joiden avulla kulutuksesta ja energiankäytön tehostumisesta on saatu reaaliaikaista tietoa.
Lindroos on käynyt matkan varrella tekemässä kodeissa myös lämpökamerakuvauksia, sekä jakamassa energiansäästötietoutta ja tukemassa kisaajia heidän energiaprojektissaan.
– On ollut huippujännittävää löytää kodin energiasyöpöt. Esimerkiksi lämpökamerakuvauksessa, jossa kodin sähkölaitteita tutkittiin, energiatehottomat, kuumenevat laitteet näkyivät hehkuvan punaisina. Vanha viihdeboksimme paljastui tulikuumaksi energiasyöpöksi ja vaihtui uuteen. Jääkaapin päälle sisustusmielessä sullomani peltipurkit estivät oikeaoppisen ilmankierron, minkä vuoksi jääkaapin yläosakin kuumeni, Jenni Kokander kertoo.
Pelkkä jääkaapin ilmanvaihdon parantaminen ei kuitenkaan riittänyt, sillä vanhan laitteen pakastin veti jatkuvasti jäähän.
– Jos pakastin on umpijäässä, vie se ylimääräistä energiaa. Kaikkia kodin laitteita ei tietenkään kannata edes energiansäästömielessä uusia. Olimme kuitenkin jo aikaisemmin harkinneet uutta jääkaappia, haaveilin etenkin itse sulattavasta pakastimesta. Kilpailun varjolla oli hyvä hankkia uusi jääkaappi vanhan energiasyöpön tilalle. Tärkeää olisi jatkossa myös oppia lukemaan laitteiden ohjekirjoja jo käyttöönoton yhteydessä, eikä selaamaan niitä vasta savun hälvettyä, Jenni pohtii.

Ekologinen sisustaminen on aarteenetsintää

Mummolasta löytynyt jakkara koristaa uuden omakotitalon kuistia. Elina Wuethrichin leikkisä, kierrätys-tavaralla sisustettu koti kutsuu viihtymään.

Wuethrichin perheen koti kuiskii tarinoita

Punaisen puupöydän kannessa on glitteriä ja kynsilakkaa. Sormet kulkevat pöydän pintaa pitkin ja kohtaavat kolhuja, painaumia, säleitäkin. Pöydän ympärillä nököttää paitsi sen kavereiksi kuuluvia Artekin tuoleja, myös talonpoikaistyylinen puusohva 1800-luvulta. Sen käsinojiin sidotussa riippumatossa Elina ja Matt Wuethrichin kolme lasta ovat kaikki nukkuneet vauvoina päiväunensa. Joskus kauan sitten saman arkun päällä joku isäntä on ehkä joskus riisunut saappaansa, koulupoika tavannut aapistaan ja piika kirjoittanut kirjeitä.
– Minulle on tärkeää, että kaikki kotimme esineet ovat merkityksellisiä ja niillä on tarina kerrottavana. Käytän aikaa löytääkseni kauniita, kestäviä ja käytännöllisiä esineitä ja kalusteita. Jos joku tavara on kestänyt käyttöä jo sata vuotta, se kestää varmasti vielä toisenkin mokoman, toteaa Elina Wuethrich ja silmäilee kauniin jyväskyläläiskotinsa seinille ja tasoille. Tuo taulu on muisto ulkomailta, tuo kynttilänjalka löytö kirpparilta, tuo kippo lahja ystävältä, tuo kuva lapsen maalaama. Kierrätettyä, perittyä, löydettyä, kunnostettua, lahjaksi saatua.
– Olen nuoresta saakka ajatellut, että jokaisen minua ympäröivän esineen tulee olla jollain tavalla aarre. Usein vanhojen esineiden materiaalit ja muotokieli kiinnostavat minua enemmän kuin massatuotetut kalusteet ja esineet.

Kodin tuntu rakentuu vähitellen
Wuethrichit asuvat kolmitasoisessa omakotitalossa Jyväskylän Halssilassa. He ovat itse suunnitelleet muutaman vuoden vanhan kotinsa pohjapiirustuksen rakennusinsinöörin avustuksella. Talon suunnittelussakin on huomioitu kestävyys, niin materiaalisella kuin ideologisellakin tasolla.
– Monet kehottivat meitä hankkimaan aluksi laminaattilattiat, jotka voisimme vaihtaa lankuksi sitten kun lapset kasvavat. Minusta ajatus oli hassu: okei, lattiaan voi jäädä jälkiä, mutta entä sitten? Ne kertovat eletystä elämästä!
Esimerkkiin kiteytyy hyvin Elina Wuethrichin lempeän kodikas asumis- ja sisustusfilosofia. Vaikka koti on kaunis, sen ei tarvitse olla näyttelytila. Koti on paikka, jossa jokaisella on hyvä olla – jossa lapset saavat tutkia lattialautojen oksanreikiä ja askarrella antiikkikalusteiden päällä, ystävät voivat laskea viinilasinsa huoletta pöydänkulmalle ja emäntä itse saa nostaa jalkansa sohvalle, vaikka se sattuisikin olemaan design-huonekalu.
– Minulle olisi kauhistus marssia huonekaluliikkeeseen ja hankkia koko kodin sisustus kerralla! Kodissa tulee olla kodin tuntu ja minulle se rakentuu vanhojen esineiden kautta pala kerrallaan.

Maatiaislajikkeet osa Suomen historiaa

Eppulainen on suomalainen maatiaislajike, lähtöisin Kerppolan kartanosta Kangasalta. Se on parhaita talviomeniamme loka-joulukuun käyttöön. Sopii luomuviljelyyn.

Perinteiset omenapuulajikkeet jäivät sivuun vuosikymmeniksi

Vanhat lajikkeet ovat osa Suomen historiaa.
– Niitä tutkiessa törmää moniin merkittäviin henkilöihin ja paikkoihin, kertoo Hirvensalmen Taimiston yrittäjä ja puutarhuri Teppo Kaarniemi.
Hän mainitsee esimerkkeinä Kirkniemen ja Louhisaaren kartanot ja Mannerheimin suvun.
– Omenapuiden jalostus keskittyi kartanoihin. Se oli herrojen huvia.
Hirvensalmen Taimisto sijaitsee Etelä-Savossa Hirvensalmen kirkonkylässä noin 30 kilometriä Mikkelistä.

Huvitus, Pohjolan ruusu, Tsaarin kilpi…
Vanhat suomalaiset hedelmäpuulajikkeet ovat Hirvensalmen Taimiston valikoiman perusta. Mukana on myös Suomen oloihin sopivia venäläisiä lajikkeita.
Hedelmäpuiden lisäksi valikoimissa on marjapensaita.
Tuotannossa on tällä hetkellä 230 omenapuulajiketta, 20 koristeomenalajiketta, 40 päärynä-lajiketta, 30 luumulajiketta ja 15 kirsikkalajiketta. Suuri osa lajikkeista on Suomessa syntyneitä ja 1900-luvun alkupuolella yleisesti viljelyssä olleita. Osa on paikallisia maatiaiskantoja. Myös kotimaiset uutuuslajikkeet ovat mukana.
Taimiston tarjonnasta voi noukkia esimerkkejä vaikka kiinnostavan nimen perusteella: herkkuomenoita Huvitus, Lohjan kirkas, Pertunmaan kesä, Pohjolan ruusu, Sortavalan imelä ja Vaasan talvi.
Talouskäyttöön sopivia Kangasalan talvi, Linnan omena, Tsaarin kilpi ja Mustialan iso venäläinen. Hienoja lajikkeita hyvin lämpimille paikoille Amorosa ja Louhisaaren ananas.
– Tavallisia ja hyviä peruslajikkeita ovat Punakaneli, Pirja ja Valkea kuulas, Kaarniemi opastaa.
Useimmat taimiston omenalajikkeet soveltuvat suureen osaan Suomea, osa aina Pohjois-Suomea myöten.
Viime vuosina mukaan on tullut myös laaja valikoima kestäviä venäläisiä lajikkeita.
– Tavallaan se ei ole uutta, sillä myös monet vanhat omenalajikkeemme ovat alunperin lähtöisin idästä.

Viherkasvit tarvitsevat yksilöllistä hoitoa

Kaivokselan kukan viherpeukalo Tanja Jauhianen on rakastanut viherkasveja ja kukkia lapsuudestaan lähtien. Tanja saa kaikki kasvit kukoistamaan.

Lannoitusta ympäri vuoden, mikäli kasvi näyttää kasvavan

Vantaan Kaivokselassa, vanhassa ostoskeskuksessa sijaitsee vehreä keidas, Kaivokselan kukka. Liikkeessä tapaa tuttuja ja tuntemattomampiakin viherkasveja, joiden rehevyys ja suuri koko herättävät ohikulkijoiden mielenkiinnon.

Kaivokselan kukan hengetär Tanja Jauhiainen hoitaa liikkeen kasveja kuin omiaan. Pienet taimet ovat kehittyneet näyttäviksi kasveiksi, anopinkielet puskevat terhakkaa kukkavartta.

– Kasvit ja kukat ovat olleet intohimoni koko elämäni ajan. Olen paitsi opiskelut kasvien nimistöä ja hoitoa itse vuosikaudet, myös käynyt läpi kaikki mahdolliset kurssit. Kotonani on yli sata viherkasvia, jotka olen kasvattanut pienestä taimesta katoon asti ulottuviksi kasveiksi, aikanaan Backaksen kartanolla työskennellyt ja oppejaan ammentanut Tanja kertoo.

Liikkeen omistajan Natalia Ossadtchikhin mukaan monet kasviharrastajat tuntevat Tanjan ja arvostavat hänen tietojaan ja taitojaan viherkasvien ja kukkien parissa. Tanja Jauhiainen etsii jatkuvasti messuilta ja netistä mielenkiintoisia ja harvinaisempiakin kasveja.

– Liikkeessä asioi paljon viherpeukaloita, joita kiinnostavat myös erikoisemmat lajikkeet. Pyrin siksi löytämään ja tilaamaan maailmalta kiinnostavia tuttavuuksia myös heitä silmällä pitäen.

Kukista paljon iloa kotiin

Tanja Jauhiaisen mukaan viherkasvit ja kukat tuovat kotiin valtavasti iloa.

– Siinä, missä toiset hoivaavat lemmikkieläimiä, me viherpeukalot hoidamme kasvejamme. Kasvit eivät ole ainoastaan kodin koristeita, vaan niistä on seuraa yksinäisille ja ikäihmisille. Kun asunnossa on viherkasveja, on aina syy mennä kotiin kasveja hoivaamaan.

Viherkasvien avulla kotiin saadaan viihtyisyyttä. Kasvit puhdistavat myös sisäilmaa.

– Viherkasvien ja mielikuvituksen avulla voi loihtia kauniita asetelmia ja vehreitä nurkkauksia kotiin. Kasvit viihtyvätkin paremmin, kun ne asettelee ryhmiksi, sillä ne suojaavat ja kosteuttavat toinen toisiaan. Jotta kasvit puhdistaisivat ilmaa ja toisivat kotiin raikkautta, tulee niiden olla terveitä, puhtaita ja pölyttömiä. Kasvit viedään siksi suihkuun pari kolme kertaa vuodessa, Tanja muistuttaa.

Viherkasvien hyvinvointia tulee seurata päivittäin.

– Mikäli haluaa viherkasviensa menestyvän, vanhan kansan neuvo, jonka mukaan kasveja tulee kosketella, haistella ja hoivata juttelemalla niille päivittäin, pitää paikkansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä on hyvä tarkistaa, voivatko kasvit hyvin, onko multa sopivan kosteaa, tai näkyykö kasveissa huonovointisuuden merkkejä, Tanja sanoo.

– Pienillä muutoksilla isojakin säästöjä

Marita Taavitsainen sanoo rakastavansa kodin lämpöä. Pitkiltä keikkamatkoilta palatessa on ihana käpertyä sohvan ja takkatulen ääreen.

Marita Taavitsaisen kokemuksia sähkönsäästöstä

Iskelmälaulaja Marita Taavitsaiselle koti on rakas paikka, jossa pitää olla valoa ja lämpöä. Vuoden 1995 Tangokuningatar asuu perheineen isoa omakotitaloa Nurmijärven Rajamäellä.

Vuonna 1995 rakennetussa nelihenkisen perheen kodissa on lähes 200 neliötä, ja talo lämpiää pääasiassa sähköllä.

Ei siis ihme, että Taavitsaisen perheen sähkölaskut ovat olleet aika ajoin Taavitsaisen ja hänen miehensä Tomi Natrin päänvaiva.

– Sähkölaskuista on aina välillä tupannut tulla pientä kinaa aviomieheni kanssa, Taavitsainen toteaa.

Pariskunnalle ei ollutkaan vaikeaa sanoa ”kyllä”, kun Vattenfall pyysi heitä mukaan viime vuoden joulukuussa käynnistyneeseen vuosittaiseen Vattenfallin Vuoden Energiaperhe -kilpailuun.

– Meidän ensisijainen tavoitteemme oli yksinkertaisesti energiansäästö ja sähkölaskun pieneneminen. Säästötavoitteemme oli kymmenen prosenttia. Iloksemme kuulimme, että puolessa vuodessa sähkönkulutuksemme oli pienentynyt neljänneksellä, Taavitsainen sanoo.

– Tässä matkan varrella on tietenkin mukaan tullut luontaisesti myös ajatuksia ekologisemmasta elämäntavasta ja luonnon säästämisestä.

Erimielisyyttä lattialämmityksestä

Taavitsaisen perheen koti on keskellä metsää sijaitseva kartanomainen kaksikerroksinen omakotitalo, jossa on sisällä korkeita tiloja. Lisäksi talossa on runsaasti isoja ikkunoita.

– Talo on energiankulutuksen ja lämmityksen suhteen haastava kohde, Taavit­sainen toteaa.

Talon katto- ja lattialämmitys toimivat sähköllä. Niiden lisäksi kodin keskeisellä paikalla oleva varaava takka lämpiää syksyllä ja talvella lähes päivittäin. Myös ilmalämpöpumppu on käytössä lisälämmönlähteenä.

– Erityisesti takka on minulle tärkeä, sillä se tuo kotiin lämmön lisäksi ihanaa fiilistä. Olen mukavuudenhaluinen, joten tykkään myös siitä, että keittiön lattialämmitys on päällä, Taavitsainen naurahtaa.

– Meillä hampaiden kiristelyä onkin aiheuttanut mieheni tahto pitää keittiön lattialämmitys pois päältä. Minun on pitänyt aamuisin laittaa villasukat jalkaan, ja kaikkihan tietävät, että ainakin toinen sukista meinaa olla aina kadoksissa.

Kesän ekoteot

Myös perheen käyttövesi lämpiää Taavitsaisen kotona suoralla sähköllä. Lämpimän veden käyttö onkin ollut omiaan kasvattamaan sähkölaskua, sillä perheen tyttäret, neljävuotias Stella ja kaksivuotias Iines ovat innokkaita  poreammeessa kylpijöitä.

– Jostakin syystä emme saaneet sähköllä lämpiävää terassin ulkoallasta koko viime kesänä lämpiämään, joten se oli pois käytöstä. Ehkäpä se oli tarkoitettu niin, että säästämme siinä sähköä. Jospa se olikin meidän perheen viime kesän ekoteko, Taavitsainen naurahtaa.

– Emme myöskään sortuneet käyttämään ilmalämpöpumppua pitkien helteiden aikana sisäilman viilentämiseen, vaan turvauduimme perinteiseen tapaan talon läpituuletukseen. Myös siinä varmasti säästettiin.