Joskus jännitys voi kuitenkin kasvaa peloksi, joka voi tehdä lopun koko ratsastusharrastuksesta.

Pelkoa voi esiintyä esimerkiksi harrastuksen alussa, putoamisen tai onnettomuuden jälkeen, tietyissä tilanteissa tai tietyillä hevosilla ratsastaessa tai pitkän ratsastustauon jälkeen. Joku ratsastaja voi pärjätä hyvin kouluratsastuksessa, mutta pelätä esteiden hyppäämistä.

Pelko tarttuu hevoseen

Yksi suurimmista haasteista ja vaikeuksista ratsastuksessa on se, että ratsastajan tunnetila tarttuu välittömästi hevoseen. Hevoselta ei voi salata mitään, sillä se tuntee, aistii ja huomaa ratsastajasta kaiken heti ensi hetkestä alkaen.

Ongelmallista ratsastajan tunteman pelon kanssa on se, että se saa hevosen usein käyttäytymään tavoilla, jotka lisäävät ratsastajan pelkoa. Hevonen voi olla esimerkiksi tavallista säikympi ja tehdä arvaamattomia liikkeitä. Ratsastajan kokema tunne siitä ettei hevonen ole hallinnassa on yksi suurimpia ratsastuspelon aiheita.

– Tämä on tuttua. Pelko on normaalia ja hyvin tärkeä tunne meille, koska se liittyy selviytymiseen. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavoin. Jos olet ollut alun perin hieman arka, niin esimerkiksi uusi hevonen tuntuu pelottavalta, koska et tiedä miten se reagoi sinuun ja eri tilanteisiin, kertoo psykoterapeutti, Ratsutalli Raudikon ratsastuksenohjaaja ja Centered Riding -ohjaaja Marjut Turunen.

Kaikki eivät ymmärrä pelkoa tai voivat vähätellä sitä. Pelkäävä ratsastaja saa ratsastuskoulussa ratsukseen usein laiskan hevosen. Se voi jossain tapauksissa tehdä kokemusta jopa entistä pelottavamman. Laiska hevonen voikin olla epätietoinen mitä sen pitää tehdä eikä se sen vuoksi suoriudu tehtävistä ratsastajan toivomalla tavalla.

– Se voi olla ihmiselle pelottavaa, kun hevonen ei tottele. Hevoset vastaavat apuihin hieman eri tavoin, toiset nopeasti, toiset hitaammin. Laiska hevonen voi olla epätietoinen, mitä sen pitää tehdä. Kun pyynnöt ovat ristiriitaisia, niin avun merkitys saattaa sammua eli se ei merkitse hevoselle enää mitään. Ihminen voi kokea tämän pelottavana, koska hänellä ei ole toimintamallia siihen tilanteeseen, kun hevonen ei tottele siten kuin on itse tottunut, Marjut Turunen sanoo.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 3/2020!