Presidentti K.J. Ståhlbergin koira oli ilkikurinen pystykorva

Media on nostanut suurten valtioiden päämiesten lemmikit kautta vuosien julkisuuteen, mutta Suomessa valtiomme päämiesten eläinystävät ovat saaneet nauttia hiljaisuudesta.

Ensimmäisen kerran julkisuuteen nousivat Urho Kaleva Kekkosen venäjänvinttikoira Ludmila ja pienimünsterinseisoja Isabella eli Isa, jotka usein lenkkeilivät urheilullisen presidentin kanssa Helsingin Seurasaaressa. Myös Mauno Koiviston Assi-tyttären Santtu-mopsi esiintyi julkisuudessa, mutta sen sijaan nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö ei ole lemmikkikorttiaan vilauttanut saavuttaakseen kansansuosiota.

– Aikaisemmat presidentit olivat maalaisisäntiä, joiden tiloilla oli hevosia, koiria ja kenties kissojakin, mutta niitä oli silloin tyypillisesti kaikissa maalaistaloissa. Hevoset olivat työhevosia, koirat metsästyskoiria ja kissat pyydystivät navetoista hiiriä, Presidenttien lemmikit –kirjan kirjoittanut toimittaja Meri Eskola.

Eskolan mukaan lemmikkien pitämiseen ei Suomessa ole presidenteillä sen kummempaa motivaatiota kuin muillakaan kansalaisilla. He ovat olleet kaikki aidosti eläinrakkaita ihmisiä; koira, kissa tai hevonen ei ole ollut imagokysymys eikä edelleenkään ole.

– Tietysti useimmille tulee mieleen, että jos ihmisellä on lemmikki, hän ei voi olla läpeensä paha ihminen. Esimerkiksi Venäjän presidentti Vladimir Putinkaan ei voi olla läpeensä ilkeä ihminen, koska hänellä on akita inu –rotuinen Yome-koira, Meri kuvailee.

Lue lisää Meidän Koira -lehden numerosta 2/2019!