Tuula ja Kalevi Vaahtera pitkäaikaisimpia mökkiläisiä alueella

Tuula ja Kalevi Vaahtera lienevät pitkäaikaisimpia mökkiläisiä Pilpalan seudulla. Tuula Vaahteran äiti Tuulikki Rekola osti paikan syksyllä 1969, ja siitä asti espoolaisperhe on lomaillut Lopella.

– Oli upea ilma ja kuulas taivas, kun lokakuussa tultiin tänne ensimmäisen kerran. Olimme olleet pari vuotta ilman mökkiä, kun Hauhon-paikkamme oli myyty, Tuula muistelee.

Tuula, silloin vielä Rekola, oli tuolloin 20-vuotias. Mökkipaikka ostettiin Vihtori Viilorannalta, joka oli asunut ja kasvattanut lapsensa talossa.

– Kylmähän täällä talossa talvella oli. Vanha Högforsin liesi oli lämmittämässä. Aamut olivat viileitä keittiössä, kamarissa oli hyvin lämmittävä pystyuuni. Ensimmäisen joulunkin silti vietimme täällä, Tuula kertoo.

Kotiutuminen mökkiläiseksi Pilpalaan ei kuitenkaan sujunut hetkessä. Entinen mökki Hauholla päilyi Tuulan mielessä muistojen onnelana. Siellä oli vietetty lapsuuden ihanat kesät. Pikku hiljaa uusi seutu tuli omaksi.

Kotiseutuun tutustumisessa auttoi työ, jonka suomen kielen laitoksella opiskeleva Tuula sai yliopistolta kesätehtäväkseen.

– Valittavana oli joko nimistö tai sanasto. Valitsin Pilpalan paikannimet ja kiersin talosta taloon keräämässä nimistöä. Joku oli jo aiemmin kerännyt puolet, minulle jäi toinen puoli.

Tuula kauhistelee yhä tehtävää, jonka hän ujona ja arkana nuorena joutui tekemään. Aviomies Kalevi oli tuolloin jo mukana ja odotti mökillä, kun Tuula kiersi taloja polkupyörällään. Joskus Tuula palasi itkien keruureissultaan.

– Koville se otti. Reippaasti vain piti mennä ja voittaa oma arkuutensa. Tämä vuoden 1958 kartta minulla oli ja siihen oli määritelty alue, joka piti kiertää kesän aikana, Tuula muistaa.

– Miten mennä sisään taloon, kun kukaan ei tule avaamaan? Ovikellojakaan ei ollut. Tuvan perällä sitten istuu ihmisiä ja kukaan ei puhu mitään. Piti saada selitettyä, millä asialla olen, ja sitten vielä vakuutettua, että en pakkomyy heille mitään kirjaa, vaan tiedot tulevat vain yliopiston arkistoon.

Moni isäntäväki jäi elävästi Tuulan mieleen. Hän sanoo aina Yli-Karhulan ohi ajaessaan muistavansa sen ystävällisen vanhaisännän, joka oli niin avulias ja otti lämpimästi vastaan.

Sekä Tuula että Kalevi ovat syntyjään helsinkiläisiä. Valmistuttuaan Tuula työskenteli puheterapeuttina Lastenlinnassa ja erityisopettajana kuulovammaisten koulussa.

Lue lisää keskiviikon 8.7. Lopen Lehdestä!