Puustinnan kondiittori-yrittäjä taitaa myös sairaan-hoidon, ompelun, ukulelensoiton ja marttailun salat

Raumalta kotoisin oleva Marika Kosunen tuli alle parikymppisenä Vihtiin käsityökouluun. Karkkila oli tuolloin vielä täysin vieras paikkakunta ja kun nuori raumalainen oli Vihdissä katsellut lähimpiä kaupunkeja, hän päätyi käymään Karkkilassa.

– Mietin lähdenkö Helsinkiin vai Karkkilaan, mutta Karkkilan nimi houkutti enemmän. Lisäksi olin nähnyt Karkkilan tervetulokyltin, jossa oli tervehdys kiinaksikin, se antoi kansainvälisen vaikutelman.

Karkkilassa Marika, silloin vielä Lehto, tapasi Aimo Kosusen.

– Tarvitsin kyydin Vihtiin ja Aimo vei.

Aimo todella vei, häitä vietettiin vuoden seurustelun jälkeen vuonna 1978.

– Karkkila oli 1970-luvun lopulla todella virkeä pikkukaupunki. Täällä oli paljon yrityksiä ja pikkuliikkeitä, sekä harrastusmahdollisuuksia.

– Ostimme Polarilta rivitaloyksiön, jossa asuimme vuoteen 1982. Silloin ostimme Haapalasta talon jossa vieläkin asumme.

Vanhin tytär syntyi Polarilla asuessa, mutta nuoremmat olivatkin jo syntyperäisiä haapalalaisia.

Rohkeita uranvaihtoja

Lasten ollessa pieniä, Kosunen teki iltasiivouksia, muun muassa Laakson leipomossa.

– Kerran Matti Laakso sitten kysyi minulta tulisinko heille kondiittoriharjoittelijaksi. Lupasin, jos saan sellaiset työvuorot, ettei lapsia tarvitse herättää aamuyöstä.

Työvuorot järjestyivät kello 8-16 ja Kosunen aloitti uudella alalla.

– Matti oli reilu ja hyvä työnantaja. Olin Laakson leipomossa seitsemän vuotta, kunnes lähdin taas uudelle uralle.

Sairaanhoitajaopintojen jälkeen Marika työskenteli ensin Jorvissa ja lastenklinikan sydänosastolla, sitten Karkkilan kotisairaanhoidossa ja päivystyksessä.

– Karviaisen myötä tuli organisaatiomuutoksia, joten kun kuulin että Vihdissä on kahvila myynnissä, päätin alkaa yrittäjäksi.

Tätäkään päätöstä Kosunen ei ole katunut.

– Aluksi tein myös sairaanhoitokeikkoja, mutta nyt en ole enää tehnyt, vaikka töitä kyllä olisi.

Lue lisää torstain 19.4. Karkkilan Tienoosta!

Antti Luttinen kuljetti taksillaan Kekkosta, Paasikiveä ja Brigitte Bardota

Ensi viikolla 89 vuotta täyttävä vaskijärveläinen Antti Luttinen teki työuransa taksiyrittäjänä Helsingissä. Paljasjalkainen Stadin kundi Rööperistä, eli Punavuoresta, pääsi kuljettamaan taksissaan monia merkkihenkilöitä.

– Kyydissäni istuivat muun muassa ministeri Väinö Tanner, presidentti J.K. Paasikivi ja hänen Alli-puolisonsa sekä presidentti Urho Kekkonen. Usein kuljetin myös näyttelijä Tauno Paloa. Muistan yhä hänen kotiosoitteensa, se oli Mannerheimintie 88, kertoo Luttinen.

– Istuipa kyydissäni myös kuuluisa ranskalainen näyttelijätär Brigitte Bardot. Hänet kuljetin Kämp-hotellista Seurahuoneelle.

– Enemmän olisi pitänyt puhua

Luttinen kuljetti Paasikivet Kämp-hotellilta Meilahteen, jossa he asuivat.

– Sen muistan, että presidentti J.K. Paasikivi oli taksissa hiljainen. Paasikivi oli tunnettu tietynlaisesta juroudestaan. Kekkosta kuljetin Runeberginkadulle, en muista mistä taksissa puhuimme.

– Väinö Tannerin kuljetin muistaakseni Helsingin työväentalolta Seurahuoneelle. Jonkun verran keskustelin hänen kanssaan, mutta keskustelun sisältö ei ole jäänyt mieleen. Silloin, kun tunnettu henkilö istui kyydissä, asiaan ei jostain syystä kiinnittänyt niin paljon huomiota että olisi erityisesti painanut käytyjä keskusteluita muistiin.

Luttisen mukaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla taksinkuljettajat eivät liiemmälti keskustelleet asiakkaiden kanssa.

– Enemmän olisi pitänyt puhua. Tuohon aikaan jostain syystä taksinkuljettajat halusivat olla pääosin hiljaa, vaikka asiakkaat olisivat olleet valmiit keskustelemaan.

Lue lisää torstain 12.4. Karkkilan Tienoosta!

Puutarhuri Matti Frosterus vieraana Karkkilan maaseutunaisten päiväpiirissä

Karkkilan Maaseutunaisten päiväpiirissä tutustuttiin kevään ja kesän kukkatrendeihin sekä saatiin vastauksia kotipuutarhureita askarruttaneisiin kysymyksiin puutarhuri Matti Frosterukselta. Tilaisuuden alkuun yleisölle kerrattiin myös Ahmoolla sijaitsevan Frosteruksen puutarhan historia ja tämän päivän tunnusluvut.

– Frosteruksen puutarhalla on viljelty ja myyty kukkia sekä vihanneksia vuodesta 1975 alkaen, alusti nykyinen yrittäjä, puutarhuri Matti Frosterus.

Hän totesi että jo aiemmin aloitettu viljanviljely loppui vuonna 1986 ja vuonna 2002 loppui vihannesviljely, jonka jälkeen tila on keskittynyt yksin kukkien kasvattamiseen.

– Frosteruksen puutarha eli Mattilan tila on ollut saman suvun viljelyksessä vuodesta 1864, ensin torpparina ja vuodesta 1924 alkaen itsenäisenä.

Puutarhuri kertoi, että viljelypinta-alaa on nyt yhteensä 4 200 neliötä, taimia viljelyksessä on yhteensä noin 200 000 kappaletta ja puutarhan liikevaihto on noin 300 000 euroa.

– Yksin orvokkeja kasvaa noin 80 000 kappaletta, vihanneksen taimia on 3 000 ja yrttejä 10 000 kappaletta, luetteli Frosterus ja täsmensi, että hyötykasvien suosio on viime vuosina kasvanut vallalla olevan lähiruokabuumin ansiosta.

Kehityksen seurauksena uutta tietoa

Kevään ja kesän kukkatrendeinä Matti Frosterus esitteli muun muassa syvän punaisen ja sammettisen pelargonin sekä kuparin värisen ja tuoksuvan pikkuorvokin.

– Nämä orvokit on istutettu puutarhallamme viikolla kuusi ja pelargonit viikolla kahdeksan, esitteli Matti jo kukassa olevia taimia.

Vertailukohteena naiset saivat tutkia millainen pelargonin pistokas oli ollut kahdeksan viikkoa aiemmin.

– Pelargonin pistokas on Etelä-Euroopassa tai Afrikassa isosta pelargonista  katkaistu lehtivarsi, joka on juurrutettu ja esikasvatettu Suomessa, luennoi puutarhuri ja täsmensi, että pistokasvaiheesta eteenpäin pelargonit kasvatetaan Frosteruksen puutarhalla.

Lue lisää torstain 5.4. Karkkilan Tienoosta!

Karkkilalaisohjaaja Heikki Kujanpään uutuuselokuvassa poikkeuksellinen tositarina vuoden 1918 tapahtumista

Karkkilalaisen ohjaaja ja näyttelijä Heikki Kujanpään uusin elokuva Suomen hauskin mies sai ensi-iltansa toissaviikolla. Elokuva on hyvinkin ajankohtainen, sillä sen tapahtumat sijoittuvat sadan vuoden taakse kansalaissodan jälkimaininkeihin.

Elokuvan nimi ei välttämättä anna kuvaa, kuinka vakavasta aiheesta on kysymys. Erikoisuus piileekin ääripäiden yhdistymisessä: Vankileirillä kuolemaantuomitut työväenteatterin näyttelijät säästyvät teloituksilta, mikäli onnistuvat tekemään saksalaisjoukkojen komentajaa viihdyttävän huvinäytelmän. Näytelmän valmistamisen saa vastuulleen Suomen hauskimmaksi mieheksi tituleerattu Toivo Parikka, jota esittää Martti Suosalo.

Heikki Kujanpää on ollut vastikään julkisuudessa myös toisen ajankohtaisen aiheen tiimoilta osallistuessaan viime viikolla televisiokeskusteluun, joka käsitteli paljon puhuttua ohjaajan valtaa ja vastuuta.

Äärimmäisyydet kiinnostavat

Heikki Kujanpää löysi aiheen elokuvalleen lukiessaan väitöskirjaa työväenteatteriliikkeen historiasta. Sieltä silmiin sattui anekdootti Isoon-Mjölöön eli Isosaareen joutuneista vangeista, jotka leirin kammottavista oloista huolimatta tekivät pilkkanäytelmää Suomen tulevasta kuninkaasta.

– Äärimmäisyydet kiinnostavat minua. Tiesin heti, että tästä lähtökohdasta haluan tehdä elokuvan, Kujanpää kertoo.

Tapauksen pohjalta Heikki Kujanpää teki huumorin sävyttämän elokuvakäsikirjoituksen yhdessä Mikko Reitalan kanssa. Tarina ei kuitenkaan pyri olemaan mikään representaatio todellisista tapahtumista, vaan sen kanssa otettiin vapauksia elokuvakerronnan ehdoilla. Martti Suosalo sitoutui jo varhaisessa vaiheessa olemaan mukana, ja näin päärooli kirjoitettiin suoraan hänelle.

Lue lisää torstain 29.3. Karkkilan Tienoosta!

– Mietin pitkään, että uskallanko mennä televisioon näyttämään omia taitojani

Karkkilalainen palomies Jussi Sintonen (28) kisaa ensi torstaina Sub-kanavalla alkavassa tv-ohjelmassa Suomen paras palomies.

– Kun ammattipalomiehille oli vuosi sitten keväällä yleinen haku ohjelmaan, mietin pitkään, että uskallanko mennä televisioon näyttämään omia taitojani, paljastaa Jussi ja kertaa miten halu haastaa itsensä ja kokeilla jotain uutta, antoivat syyn hakeutua ohjelmaan.

– Hakuprosessi sisälsi haastatteluvideon lähettämisen, jonka pohjalta 20 palomiestä kutsuttiin haastatteluihin ja kuvauksiin josta edelleen valittiin 10 palomiestä itse ohjelmaan. Sitä kuinka paljon hakijoita ohjelmaan oli alkujaan,  ei ohjelman tuottaja paljastanut.

VPK-harrastuksesta ammatti

Tuorilassa syntyneen Jussi Sintosen (28) palomiesura sai alkunsa Tuorilan VPK-toiminnasta.

– Olin seitsemän tai kahdeksan vanha, kun aloitin VPK:ssa, kertoo Jussi ja muistelee miten harrastus oli perheen sisarusten kanssa yhteinen.

Jussi kehuu VPK-toiminnassa olleen aktiiviset vetäjät jotka tarjosivat nuorille hieman jännitystä ja järkevää tekemistä. Murrosiässä nuoren miehen harrastaminen keskittyi sittenkin yksin jalkapalloharrastukseen, kunnes Jussi 14-vuotiaana palasi VPK:n riveihin. Silloin syntyi myös ajatus kouluttautumisesta ammattipalomieheksi. Koska pelastusopistoon pääsee opiskelijaksi vasta, kun pohjalla on jokin toisen asteen tutkinto, kouluttautui Jussi ensin rakennusmieheksi.

– Olen tehnyt molempia töitä, selvittää Jussi ja toteaa, että rakennusalan osaamisesta on palomiehen ammatissa paljon käytännön hyötyä, kun ymmärtää miten ja mistä eri rakenteet on valmistettu.

Palomiehen ammattinimike antaakin turhan suppean kuvan siitä mitä kaikkea palomies työkseen tekee.

– Paloautossa olevista välineistä 90 posenttia on tarkoitettu muuhun kuin tulipalon sammuttamiseen, sanoo Jussi ja luettelee näitä muita tarvikkeita löytyvän muun muassa liikenneottemuuksissa auttamiseen, jumissa tai vedenvarassa olevien ihmisten sekä eläinten pelastamiseen ja vesivahinkotilanteisiin sekä moniin muihin pelastustilanteisiin.

Lue lisää torstain 22.3. Karkkilan Tienoosta!

Kotiseutuneuvos Tuure Hasselman viettää aktiivista eläkeläisen arkea muun muassa mökkeilemällä ja korttia pelaten

Kortinpeluuta, uimista, mökkeilyä, metsästystä ja kalastusta. Muun muassa näistä asioista koostuu 83-vuotiaan kotiseutuneuvos Tuure Hasselmanin arki. Hän on myös yhä tuttu näky muun muassa Karkkilan seurakunnan miestenpiirin tilaisuuksissa, vaikka omien sanojensa mukaan hän on eläkkeelle jäätyään vähentänyt aktiivista toimintaansa Karkkilassa.

Kesällä 1935 syntynyt Hasselman on paljasjalkainen karkkilalainen.

– Synnyin Vattolassa, vähän aikaa asuin Fagerkullassa ja muutin takaisin Vattolaan. Ainoastaan armeija ja opiskelu vei minut kolmeksi vuodeksi Karkkilasta Helsinkiin, mutta valmistuttuani palasin heti kotiin.

– Vattolassa olen viihtynyt. Olen asunut Vattolassa kolmessa eri paikassa, ei sitä muualla osaisi edes asua.

Markku Alèn oppilaana

Tuure Hasselman kävi lapsena koulua Haukkamäessä ja valmistuttuaan hän työskenteli 35 vuoden ajan Haukkamäen koulun johtajaopettajana. Näinä vuosina monet karkkilalaiset tulivat tutuiksi Tuure Hasselmanille ja monet perheet oppivat tuntemaan hänet.

Haukkamäen koulussa hänen oppilaitaan oli muun muassa Karkkilasta kotoisin oleva rallin maailmanmestari Markku Alèn.

– En opettanut Markun luokkaa, mutta opetin hänen luokkansa pojille käsitöitä. Ainakin kauhan ja jakkaran teon opetin Markulle ennen kuin hän perheineen muutti Karkkilasta Helsingin Kannelmäkeen.

Lue lisää torstain 15.3. Karkkilan Tienoosta!

Miro Salmela pelaa Karkkilan Urheilijoiden miesten joukkueessa ja A-junioreiden SM-joukkueessa

Karkkilan Urheilijoiden koripallon miesten edustusjoukkue pelaa vahvasti karkkilalaisilla pelaajilla tällä kaudella koripallon 1B -divisioonaa, joka on Suomen kolmanneksi korkein sarjataso. Joukkueessa on lukuisia lupaavia, lahjakkaita karkkilalaisia junioreita, ”omia poikia”. Yksi heistä on 18-vuotias laituri Miro Salmela.

Ahmoolla pitkään asunut, viime kesänä Vattolaan muuttanut Salmela pelaa myös Karkkilan Urheilijoiden A-junioreiden SM-sarjajoukkueessa.

– Haluan kehittyä koripalloilijana ja päästä pelaajana niin pitkälle kuin mahdollista, sanoo 188 senttimetriä pitkä ja 96 kiloa painava koripallolahjakkuus.

Ahkeraa omatoimista harjoittelua

Miro Salmela aloitti koripallon pelaamisen kuusi-seitsemän vuotiaana.

– Minun kaksi vuotta vanhempi eno aloitti koripallon ja näin hänen pelaavan. Kiinnostuin kokeilemaan ja jäin koukkuun. Peliura alkoi Karkkilan Urheilijoiden koripallokoulussa.

Nyt koripallo on Miro Salmelalle muutakin kuin mukava, mielihyvää tuova harrastus. Salmela suhtautuu koripalloon vakavasti. Sitoutumisesta ja halusta kehittyä kertoo se, että hän harjoittelee niin miesten edustusjoukkueen kuin A-juniorijoukkueenkin kanssa. Sali- ja kuivaharjoituksia kertyy kuudesta seitsemään viikossa.

Lue lisää torstain 8.3. Karkkilan Tienoosta!

Mittatilaustyönä tehtäviä hirsi-rakennelmia ei juuri muualta saa

Lauri Ullgren kypsytteli ajatusta yrittäjäksi ryhtymisestä vuoden verran, ja kun hänelle tuli mahdollisuus ostaa Suvihuviloiden liiketoiminta itselleen, hän tarttui tilaisuuteen. Ullgren työskenteli yrityksessä ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten ja uudestaan ennen yrittäjäksi ryhtymistään, joten työ oli hänelle jo tuttua.

Suvihuviloiden nimi muuttui Karkkilan Höylähirreksi ja toiminta siirtyi Ullgrenille tammikuun 18. päivä, tänä vuonna.

– Jatkoin suoraan Suvihuviloiden toimintaa, vain nimi ja yrittäjä muuttuivat.

Karkkilan Höylähirrestä saa mittatilaustyönä lähes mitä vaan hirrestä tehtyä kuten saunoja, roskakatoksia, koirankoppeja, pöytiä, tai vaikka kesämökkejä.

– Yrityksen perustaja teki muutamia omakotitalojakin, joten nekin onnistuvat, Ullgren kertoo.

Suosituin rakennelma on ollut sauna.

– Nyt on paras aika suunnitella kesän tarpeita. Uuden saunan voi saada vielä juhannukseksi, jos heti tilaa. Jos suunnittelu aloitetaan vasta kun jonossa on jo monta työtä, se ei ehdi enää juhannukseen mennessä.

Lue lisää torstain 1.3. Karkkilan Tienoosta!

Leena Tallamäki-Sarasto lähtee pitämättömille kesälomille

– Millaista on olla menemättä töihin ja miltä tuntuu olla omassa kodissa kokonainen viikko maanantaista maanantaihin?

Naistenvaateliike Tallamäki sulkee ovensa.

– Lähden pitämättömille kesälomille, perustelee yrittäjä Leena Tallamäki-Sarasto ja täsmentää, että sellaisia on kertynyt yli 35 vuoden ajalta.

– Keskiviikkona 21.2. alkaa loppuunmyynti ja tuleva kesäsesonki jää viimeiseksi.

Muutakin kuin työ

Leena Tallamäki-Sarasto paljastaa työstäneensä päätöstä liikkeen lopettamisesta viimeiset kaksi vuotta. Eläkeikä on saavutettu ja perheen lapset tekevät omaa uraa toisaalla. Päätöksenteko vaati sittenkin kypsyttelyä muun muassa siksi, että Tallamäki-Sarasto on ”syntynyt” ja kasvanut liikkeen takahuoneessa ja sittemmin ollut töissä äidillään Helvi Tallamäellä ja sen jälkeen 70-luvulta alkaen ollut itse yrittäjänä aina töissä.

– Lomaa olen pitänyt vuosittain vain kaksi viikkoa ja vain siksi, että olen tykännyt työstäni kuin hullu puurosta.

Elämäntapa-ammatista eläkkeelle siirtyminen tuleekin olemaan totaalinen elämänmuutos.

– Millaista on olla menemättä töihin ja miltä tuntuu olla omassa kodissa kokonainen viikko maanantaista maanantaihin? Sitä en vielä tiedä, mutta sen tiedän, että elämässä on olemassa muutakin kuin työ!

Lue lisää tiistain 20.2. Karkkilan Tienoosta!

Yrityksen hän perusti jo ensimmäisenä opiskeluvuotena

Pusulasta kotoisin oleva, nykyään Karkkilassa asuva Sanna Räikkönen pohti tulevaisuuttaan ja haki opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

– Nautin ihmisten kanssa olemisesta. Hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja pääsinkin, mutta pian huomasin ettei se ollut kuitenkaan minun alaani. Kosmetologin työ on vähän samanlaista kuitenkin, saa hoitaa ihmisiä.

Kosmetologin työssä onkin ehkä kuorittu sairaanhoitajan työn parhaat puolet ja vaikkeivät kosmetologit yleensä henkiä pelastakaan, ei työ ole myöskään henkisesti yhtä kuormittavaa, kuin sairaanhoitajan työ.

Räikkönen aloitti opiskelun Valkeakosken ammattiopistossa, syksyllä 2016. Koulutuksen piti kestää kaksi vuotta, mutta Räikkösellä oli tutkintopaperit kädessään jo tämän vuoden tammikuussa, eli puoli vuotta etuajassa.

Trendikaruselli

Jo kuukauden opiskelun jälkeen Räikkösellä oli ensimmäinen työharjoittelu. Sen hän suoritti Karkkilassa, Hyvänolonkeskus Cool timessa.

– Ensimmäisen lukuvuoden aikana perustin toiminimen, sillä halusin tehdä töitä Cool timessa enemmänkin.

Räikkönen sai koulussa hyvät valmiudet yrityksen perustamiseen.

– Teimme koulussa yrityksen. Aika moni sanoi ettei aio yrittäjäksi, mutta heistäkin moni kuitenkin alkoi.

Räikkösen yritys on nimeltään Beauty Carousel.

– Onhan tämä aikamoista karusellia, kun trendit muuttuu koko ajan ja mukana pitää pysyä. Halusin että nimestä jo näkee, että seuraan kehitystä.

Alalla onkin tärkeää esimerkiksi kuunnella asiakasta.

– Asiakkaat kyselevät, kun ovat jostain kuulleet. Siitä kannattaa silloin ottaa selvää, miksi joku aine on hyvä.

Google ja maahantuojat ovat kosmetologillekin hyviä tiedonlähteitä.

– Siitä on etua, että on vasta valmistunut. Asiakkaat eivät oleta minun tietävän kaikkea, mutta lupaan selvittää, jos en tiedä.

Lue lisää torstain 15.2. Karkkilan Tienoosta!