Teatteri Perän matkaan ensi kertaa hyppäävälle Mari Mikkolalle näytteleminen on ollut antoisaa pienestä pitäen

Pusulalainen lastentarhanopettaja Mari Mikkola vetää vaaleanpunaisia roolivaatteita päälleen. Harmaata peruukkia ja käsin virkattua kärsää asetellaan päähän kohta alkavaa Kolme pientä porsasta ja ovela susi–näytelmän läpimenoa varten. Possumummo on valmis harjoituksiin, mutta ohjaaja Markku Ihamäki antaakin hänelle vielä luvan vetäistä kärsän pois, levähtää ja olla hetken pelkkä Mari. Vielä täytyy asetella rekvisiittaa paikalleen, joten minulla on hetki aikaa jutella Mikkolan kanssa.

Ensi-ilta lähestyy kovaa vauhtia, ja näyttelijät odottavatkin sitä jo perinteiseen tyyliin kauhunsekaisin tuntein. Lavalle nouseminen ei kuitenkaan ole Marille uutta tai vierasta, sillä näyttelemistä hän kertoo harrastaneensa lähestulkoon koko ikänsä.

– Kaksi viimeistä kesää olin mukana Pusulan kesäteatterissa, ja sitä ennen näyttelin 8 vuotta Hyvinkään kansanopiston Teatteri Lokissa, Mikkola luettelee.

Hän onkin päässyt toteuttamaan monenlaisia esityksiä aina väkevistä klassikoista, kuten Hella Wuolijoen Niskavuori –näytelmistä, kevyempiin ja lapsille sopiviin näytelmiin, kuten Pekka Töpöhäntä. Nykyisin itseilmaisua draaman keinoin hän on päässyt harrastamaan myös Pusulassa Hiidenopiston improvisaatioteatteriryhmässä.

Lue lisää torstain 14.6. Karkkilan Tienoosta!

– Meidän täytyy odottaa hallinto-oikeuden päätöstä

Nyhkälänharjun kenttä on määrä madaltaa 3,5 metrillä. Kentän madaltamisen lisäksi toteutetaan tekonurmipintainen pallokenttä, asfalttipintainen kiinteä jääkiekkokaukalo, huoltorakennus sekä valaistuksen uusiminen ja alueen aitaaminen tarvittavilta osilta.

Madalluksella varmistetaan toiminnallisuuden ja käytettävyyden lisäksi myös se, että kentälle pääsy toteutuu esteettömyysvaatimukset täyttäen. Kentän naapurustossa ja koulurakennuksen kanssa samalla tontilla olevan sekä asemakaavalla suojellun Pyhäjärven kunnantuvan rakennuksen mahdollinen myöhempi käyttö ei esty tai vaikeudu tämän rakennushankkeen toteutumisen myötä.

Madallettavan kentän nykyinen pinta-ala on 7 600 neliötä ja madalluksen jälkeisen uuden korkeusaseman kentän pinta-ala on 8 050 neliötä.

Kaupunginvaltuusto viime joulukuussa myös linjasi, ettei Harjun kentälle tässä vaiheessa rakenneta suunniteltua tekojäätä. Valtuuston päätöksen mukaisesti kenttäremontti saa maksaa enintään 600 000 euroa, tästä summasta 30 prosenttia on mahdollista saada valtion liikuntapaikkatukena.

Valtion odotettu liikuntapaikkatukipäätös tuli tiistaina. Etelä-Suomen Aluehallintovirasto myönsi Karkkilallle 110 000 euroa Harjun kentän remontoimiseen.

Lue lisää torstain 7.6. Karkkilan Tienoosta!

Koulun opettajat nauttivat suurta kunnioitusta ja arvostusta

Voi sitä iloista puheensorinaa, halauksia ja kättelyjä, kun vuosikymmenten takaa sai kohdata tutun luokkatoverin. Kuuma kahvi ja Tuukasen ihanat pusut ja korvapuustit maistuivat, kun Hyönölän koulun pihamaalla lausuttiin viime lauantaina koulutapaamisen tervehdyssanat.

Koulutapaamisen priimusmoottori Erpo Hynell lausui juhlakansan tervetulleiksi. Tilaisuuden kutsuttuina kunniavieraina olivat opettajat Alice Toiviainen, Olavi Skog sekä Hyönölän koululle tärkeät vaikuttajat Tuukkasen leipomon perustajat Antero ja Riitta Tuukkanen, jotka kaikki tilaisuudessa myös kiitosten kera kukitettiin.

Pusulalaisena vaikuttajana, sekä koulun entisenä oppilaana että opettajana toiminut Olavi Skog kertoi miten koulu rakennettiin vuonna 1924 ja kertasi Pusulan kunnan kouluhistoriaa ja koulun yhteiskunnallista merkitystä.

Skog kertoi myös koulun entisistä opettajista, joista pidempiaikaisia olivat muun muassa Anni Kyttälä, legendaarinen Atte Ennala, opettajat Heli Tuulio, Matti ja Elina Sorvali, Einari Porvali ja pitkään alaluokkia opettanut kiitelty Alice Toiviainen.

– Kaikille opettajille ominaista oli ollut se, että he olivat nauttineet suurta kunnioitusta ja arvostusta sekä oppilaiden, että perheiden taholta. Johtuneeko siitä mitä Antero Tuukkanen oli todennut: Hyönölän lapset ja nuoriso ovat kautta vuosikymmenten olleet poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja tervehenkisiä. Siitä heille erikoismaininta, painotti Skog.

Lue lisää torstain 31.5. Karkkilan Tienoosta!

Harrastuksessa parasta on mielikuvittaminen ja näiden mielikuvituksen tuotteiden käsillä toteuttaminen

Karkkilan Vattolassa asuva Jaana Riuttanen (51) löysi itselleen harrastuksen autotallirakennuksen välipohjasta.

– Viisi vuotta sitten meillä oli autotalliremontti ja siinä yhteydessä tallin välipohjasta löytyi rikkinäinen nukkekoti tavaroineen, kertaa Riuttanen ja täsmentää, että talosta puuttui muun muassa katto ja huonekaluja oli vain muutama: takka, kaappikello, flyygeli ja amme.

Sen sijaan, että Jaana olisi toimittanut rikkinäisen nukkekodin kaatopaikalle, hän päätti korjata sen. Nukkekoti sai uuden katon ja lattiat sekä tapetit seinille, mutta eihän se siihen jäänyt.

Leivinuuni tupakeittiössä

Nyt Jaana Riuttasen nukkekodissa on yhteensä kolme asuinkerrosta, kaikki sisustettuja, pihalla on pieni leipomorakennus ja autotalli.

– Nukkekodin alimmainen kerros on veljeni vaimon metsästä löytämä rikkinäisen nukkekodin pohja. Uusi katto puolestaan on mieheni Reijon löytö kierrätyskeskuksesta.

Kaksi välissä olevaa kerrosta ovat ne autotallin välipohjasta löytämäni.

Lähemmässä tarkastelussa voi havaita, että myös nukkekodin sisustus on isoimmaksi osaksi tuunattu kierrätysmateriaaleista. Alimmassa kerroksessa on muun muassa valtavan iso vanhanajan tupakeittiö leivinuuneineen.

– Tuvan huonekaluista pirttikalusto ja astioista kupariastiat ovat valmiina ostettuja. Pääasiassa kaiken muun olen askarrellut itse, kertoo Jaana ja esittelee miten tuvan kiviuuni on rakennettu uretaanilevystä ja uuninluukut metallifoliosta.

Lue lisää torstain 24.5. Karkkilan Tienoosta!

Karkkilan katukappelissa kuultiin maanantai-iltana karkkilalaisen Anne Virtasen luento vanhan rukoushuoneen ja Pyhäjärven vanhan kunnantuvan historiasta. Luento pohjautui Virtasen vielä keskeneräiseen pro gradu -työhön. Mitä uutta tilaisuus toi esille talon historiasta?

– Käsitys rakennuksesta laajeni ja sen historiallinen merkitys Karkkilan kaupungin kannalta katsottuna nousi uuteen arvoonsa, summaa tilaisuuden koolle kutsunut kaupunginvaltuutettu Hannamari Auvinen (kd) ja selvittää miten esille nousi muun muassa se, että arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema rakennus on ensimmäinen arkkitehdin suunnittelema rakennus Karkkilassa.

– Rakennus on myös Suomen ensimmäinen kunnatalo, joka on arkkitehdin suunnittelema, minkä vuoksi sillä on myös kansallista arvoa. Sittemmin talossa toimi Karkkilan ensimmäinen kirjasto ja oli koulun toimintaa. Karkkilan Helluntaiseurakunnan omistuksessa talo on sen historiansa aikana ollut 70 vuotta, luettelee Auvinen ja jatkaa, että tänä vuonna 120-vuotta täyttävä kunnantupa innoitti tilaisuuden järjestämiseen.

– Järjestin tilaisuuden siksi, että haluan avointa keskustelua siitä, mikä on rakennuksen kulttuuri- ja taidehistoriallinen arvo. Rakennukselle voi löytyä hienoja käyttökohteita, esimerkiksi koulumuseona, jos löytyy poliittista tahtoa ja yhteistä näkemystä. Rakennus voisi olla myös yksi Karkkilan vetovoimatekijä kunnostettuna alkuperäiseen asuunsa, jolla saataisiin kulttuurista kiinnostuneita turisteja kaupunkiin.

Lue lisää torstain 17.5. Karkkilan Tienoosta!

Vauva yllätti Unna Komosen: en tiennyt tällaista rakkautta olevan olemassakaan

Kun yrittäjä Unna Komosesta (48) kolme vuotta sitten tuli äiti, menivät hänen elämänarvonsa siinä silmänräpäyksessä uusiksi.

– Sillä hetkellä, kun Nino syntyi, tajusin hänen olevan kaikki se mitä elämästäni puuttui, muistelee Unna ja täsmentää, että silloin menivät kaikki oman elämän palikat uuteen järjestykseen.

– Ei sitä voinnut tietää ennen oman lapsen syntymää, että voi näin vahvasti rakastaa, kun ei tiennyt tällaista rakkautta olevan olemassakaan.

Olin ylittänyt sen iän

Karkkilalainen Unna Komonen valmistui kosmetologiksi vuonna 1994, jonka jälkeen hän toimi alan ammattiopettajana ja edelleen vuodesta 1999 alkaen yrittäjänä toiminimellä. Hyvänolonkeskus Cool time nimellä toiminta alkoi vuonna 2003, ensin kosmetologin palveluja tarjoavana yrityksenä ja vuodesta 2007 osakeyhtiönä laaja-alaisesti kauneuden- ja hiustenhoitopalveluihin keskittyvänä hyvänolonkeskuksena.

– Tein kuusipäiväistä työviikkoa ja työajan ulkopuolella ajatukset olivat aina silloinkin vahvasti työssä, kertaa Unna ja selvittää miten käytti isoimman osan vapaa-ajastaankin siihen, että ideoi ja kehitti yritystoimintaa.

Työ yrittäjänä oli niin innostavaa, ettei vauvakuume käynyt Unnalla mielessäkään.

– Olin jo yli 40 vuotias, kun ajattelin, että elämäni on tällaista. Oletin, että olin ylittänyt sen iän milloin voi tulla äidiksi.

Kun Nino sitten kesällä 2015 ilmoitti tulostaan, tunsi Unna hetken epätodelliseksi.

– Raskausaika oli fyysisesti helppo, mutta pääni sisällä oli hirveä myllerrys. Oli paljon erilaisia pelkotiloja, päälimmäisenä huoli siitä onko lapsi terve.

Lue lisää tiistain 8.5. Karkkilan Tienoosta!

Syntyperäinen Karkkilalainen Jari Frosterus muistelee osallistuneensa Karkkilan vappumarssille vähintäänkin polvenkorkuisesta alkaen.

– Se oli 60-lukua. Silloin parasta vappumarssilla oli hyvät nakit, paljastaa Frosterus lapsuusmuistonsa ja kertaa miten silloin vappumarssille osallistui niin paljon ihmisiä, että marssivan joukon etummaisten kääntyessä Huhdintieltä

Puutarhakadulle, teki marssin häntäpää vasta torilta lähtöä.

– Siitä alkaen olen marssinut vuosittain. Niin huonoa ilmaa ei ole ollut, että sen takia olisin jättänyt marssimatta. Väliin marssi on jäänyt vain jos olen ollut sairaana. -af

Lue lisää Karkkilan vapusta torstain 3.5. Karkkilan Tienoosta!

Valtuutettu, edellinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Sintonen sanoo ettei viranhaltijoiden lähtö Karkkilasta ole sattumaa

– Viranhaltijoita tökitään, osaamista kyseenalaistetaan ja asioiden hoitamista vaikeutetaan. Viranhaltijat eivät halua olla hyökkäysten kohteina, siksi he haluavat Karkkilasta lähteä, summaa kaupunginvaltuutettu Harri Lindfors (sd). Hänen mielestään Karkkilan ilmapiiri on sellainen, etteivät johtavat viranhaltijat viihdy kaupungissa.

Ensin lähti henkilöstöpäällikkö Laura Similä, sitten hallintopäällikkö Matleena Mikkonen ja tekninen johtaja Ahti Huhtaniska. Kaavoitusarkkitehti Jari Mettälä on irtisanoutunut ja nyt Karkkilan on päättänyt jättää kaupunginjohtaja Marko Järvenpää. Hän on viides Karkkilan jättävä johtava viranhaltija neljän kuukauden aikana.

Karkkilassa päättäjät ovat miettineet, miksi viranhaltijat ovat halunneet jättää kaupungin.

– Ilmapiiri on raskas

Harri Lindforsilla on selkeä käsitys, miksi viranhaltijat lähtevät.

– Ilmapiiri on raskas, tilanne on mennyt mahdottomaksi. Valtuutetut riitelevät keskenään eivätkä tue viranhaltijoita. Lisäksi valtuutettujen liepeillä pyörii erilaisia sidosryhmiä, joiden edustajat eivät anna työrauhaa viranhaltijoille.

– Karkkila tarvitsee selviytyäkseen uusia asukkaita ja uusia työpaikkoja. Näiden saamiseksi tarvitaan uusia ajatuksia kaupungin kehittämiseen. Meidän on mentävä eteenpäin, vaatii Lindfors.

Lue lisää torstain 26.4. Karkkilan Tienoosta!

Puustinnan kondiittori-yrittäjä taitaa myös sairaan-hoidon, ompelun, ukulelensoiton ja marttailun salat

Raumalta kotoisin oleva Marika Kosunen tuli alle parikymppisenä Vihtiin käsityökouluun. Karkkila oli tuolloin vielä täysin vieras paikkakunta ja kun nuori raumalainen oli Vihdissä katsellut lähimpiä kaupunkeja, hän päätyi käymään Karkkilassa.

– Mietin lähdenkö Helsinkiin vai Karkkilaan, mutta Karkkilan nimi houkutti enemmän. Lisäksi olin nähnyt Karkkilan tervetulokyltin, jossa oli tervehdys kiinaksikin, se antoi kansainvälisen vaikutelman.

Karkkilassa Marika, silloin vielä Lehto, tapasi Aimo Kosusen.

– Tarvitsin kyydin Vihtiin ja Aimo vei.

Aimo todella vei, häitä vietettiin vuoden seurustelun jälkeen vuonna 1978.

– Karkkila oli 1970-luvun lopulla todella virkeä pikkukaupunki. Täällä oli paljon yrityksiä ja pikkuliikkeitä, sekä harrastusmahdollisuuksia.

– Ostimme Polarilta rivitaloyksiön, jossa asuimme vuoteen 1982. Silloin ostimme Haapalasta talon jossa vieläkin asumme.

Vanhin tytär syntyi Polarilla asuessa, mutta nuoremmat olivatkin jo syntyperäisiä haapalalaisia.

Rohkeita uranvaihtoja

Lasten ollessa pieniä, Kosunen teki iltasiivouksia, muun muassa Laakson leipomossa.

– Kerran Matti Laakso sitten kysyi minulta tulisinko heille kondiittoriharjoittelijaksi. Lupasin, jos saan sellaiset työvuorot, ettei lapsia tarvitse herättää aamuyöstä.

Työvuorot järjestyivät kello 8-16 ja Kosunen aloitti uudella alalla.

– Matti oli reilu ja hyvä työnantaja. Olin Laakson leipomossa seitsemän vuotta, kunnes lähdin taas uudelle uralle.

Sairaanhoitajaopintojen jälkeen Marika työskenteli ensin Jorvissa ja lastenklinikan sydänosastolla, sitten Karkkilan kotisairaanhoidossa ja päivystyksessä.

– Karviaisen myötä tuli organisaatiomuutoksia, joten kun kuulin että Vihdissä on kahvila myynnissä, päätin alkaa yrittäjäksi.

Tätäkään päätöstä Kosunen ei ole katunut.

– Aluksi tein myös sairaanhoitokeikkoja, mutta nyt en ole enää tehnyt, vaikka töitä kyllä olisi.

Lue lisää torstain 19.4. Karkkilan Tienoosta!

Antti Luttinen kuljetti taksillaan Kekkosta, Paasikiveä ja Brigitte Bardota

Ensi viikolla 89 vuotta täyttävä vaskijärveläinen Antti Luttinen teki työuransa taksiyrittäjänä Helsingissä. Paljasjalkainen Stadin kundi Rööperistä, eli Punavuoresta, pääsi kuljettamaan taksissaan monia merkkihenkilöitä.

– Kyydissäni istuivat muun muassa ministeri Väinö Tanner, presidentti J.K. Paasikivi ja hänen Alli-puolisonsa sekä presidentti Urho Kekkonen. Usein kuljetin myös näyttelijä Tauno Paloa. Muistan yhä hänen kotiosoitteensa, se oli Mannerheimintie 88, kertoo Luttinen.

– Istuipa kyydissäni myös kuuluisa ranskalainen näyttelijätär Brigitte Bardot. Hänet kuljetin Kämp-hotellista Seurahuoneelle.

– Enemmän olisi pitänyt puhua

Luttinen kuljetti Paasikivet Kämp-hotellilta Meilahteen, jossa he asuivat.

– Sen muistan, että presidentti J.K. Paasikivi oli taksissa hiljainen. Paasikivi oli tunnettu tietynlaisesta juroudestaan. Kekkosta kuljetin Runeberginkadulle, en muista mistä taksissa puhuimme.

– Väinö Tannerin kuljetin muistaakseni Helsingin työväentalolta Seurahuoneelle. Jonkun verran keskustelin hänen kanssaan, mutta keskustelun sisältö ei ole jäänyt mieleen. Silloin, kun tunnettu henkilö istui kyydissä, asiaan ei jostain syystä kiinnittänyt niin paljon huomiota että olisi erityisesti painanut käytyjä keskusteluita muistiin.

Luttisen mukaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla taksinkuljettajat eivät liiemmälti keskustelleet asiakkaiden kanssa.

– Enemmän olisi pitänyt puhua. Tuohon aikaan jostain syystä taksinkuljettajat halusivat olla pääosin hiljaa, vaikka asiakkaat olisivat olleet valmiit keskustelemaan.

Lue lisää torstain 12.4. Karkkilan Tienoosta!