Nuori räppäri Joacim esiintyi iltabileissä

Viime lauantaina Karkkilan konepajahallissa pidettiin Lasten Messut. Messuilla esittäytyivät paikalliset lapsiperheille tärkeät yritykset, yhdistykset, urheiluseurat ja muut toimijat, myös harrastusmahdollisuuksia oli esillä.

Illalla messupäivä huipentui koulunpäätösbileillä, jossa alakoululaiset ja yläkoululaiset juhlivat kumpikin omassa pääsyssään hallia, joskin yhdistävänä tekijänä oli esiintyjä, nuori, vasta 16-vuotias, räppäri Joacim.

Messut aukesivat kello 10, jolloin olikin jo hyvin lapsiperheitä liikkeellä. Messualueen keskellä oli lava, jossa oli pitkin päivää ohjelmaa. Karkkilan musiikkikoulun oppilaat esiintyivät, kotimainen vaatemerkki Nosh esitteli tuotteitaan muotinäytöksessä ja mukana olevia tahoja, sekä Joacimia haastateltiin.

Käsitöitä

Kati Heiskari oli tullut messuille Espoosta, oman yrityksensä Bubulan kanssa. Kaikki hänen myymänsä tuotteet ovat itsetehtyjä ja Heiskari kiertää niitä myymässä erilaisissa tapahtumissa.

– Ihan mukavasti on ollut väkeä. Teen käsitöitä opiskelujen ohessa, joten tämä on ihan mukava lisä ja vastapaino opiskelulle.

Bubulan valikoimista löytyy muun muassa virkattuja mattoja, huovutettuja saippuoita, pannulappuja ja muita käsintehtyä sisustus-ja lahjatuotteita.

– Teen myös yöasuja atooppisille lapsille. Sen kanssa ei voi raapia. Idea lähti omasta tarpeesta, niitä ei valmiina saanut mistään.

Yöpuvussa on hihoihin kiinteästi ommellut tumput, ja lahkeeseen ommellut tossut, joten niitä ei saa yöllä pois.

– Näitä voi ostaa myös verkkokaupastani, toukokuun loppuun saa 10 prosenttia alennustakin, Heiskari vihjaa.

Lue lisää torstain 23.5. Karkkilan Tienoosta!

Saukkola-päivä sai vilinää seurakuntakodille

Saukkolan K-kauppias Miikka Landen ideoi ja toteutti koko kylän yhteisen olohuoneen, yhdessä Nummen alueseurakunnan kanssa. Martintupa Saukkolan seurakuntakodilla on avoinna perjantaisin, kello 13.30-15, toukukuun loppuun asti. Seurakunta tarjoaa Martintuvan tilat ja K-kauppias tarjottavat, jotka ovat kävijoille ilmaisia.

Martintuvasta on muodostunut Landenin toivoma koko kylän yhteinen olohuone.

Kesän Martintupa on tauolla, mutta toimintaa jatketaan syksyllä.

– Syksyn jatkosta on jo sovittu, aika ehkä tarkentuu vielä myöhemmin, sen mukaan miten seurakunnan kalenteriin sopii. Keskimäärin täällä on käynyt 30-40 henkeä, Landen kertoo.

– Tulemme toistekin

Marianne Laitinen on ollut Martintuvalla seurakunnan puolesta useana perjantaina.

– Täällä on rupateltu ja lapsille on oma leikkihuone. Seurakunnan työntekijät ovat vuorotelleet täällä.

Martintuvalla on käyny kaikenikäistä väkeä, joita ovat puhuttaneet ajankohtaiset aiheet.

– Ajankohtaisista aiheista on keskusteltu, täällä on vapaamuotoista yhdessäoloa, parikertaa täällä on ollut haitarinsoittajajin, joten musisointia on ollut.

Lue lisää torstain 16.5. Karkkilan Tienoosta!

Perhe pitää tiiviisti yhteyttä

Kolmekymmentäviisi kasvattajana ansioitunutta äitiä saa sunnuntaina valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Yksi palkituista on karkkilalainen Raili Vendelin.

– MLL lähetti kirjeen toissa viikolla, ajattelin että se on mainoskirje, mutta sisältö olikin yllätys. Ihmettelin, että millä eväillä?

Luettuaan tiivistelmän elämästään, hän alkoi kuitenkin miettiä, että ehkä se on ansaittu.

– Heti täytettyäni 17 vuotta aloin tehdä väliaikaisen opettajan töitä. Muutimme tuoreen puolisoni Erkki Ahosen kanssa Rautavaaran korpeen, josta oli yhdeksän kilometriä lähimmälle bussipysäkille. Sinne pääsi kävellen tai pyörällä.

Pariskunta opetti kouluissa eri puolella Ylä-Savoa ja Pohjanmaata yhteensä kahdeksan vuotta.

– Satakunnassakin olimme yhden vuoden. Joka kevät teimme uusia hakemuksia ja toimitimme tuberkuloositodistukset ja muut. Joka syksy muutimme uudelle koululle.

Vuonna 1963 tie toi Ul.Pyhäjärvelle, Vaskijärvelle Ilmari Huitin huvilaan, joka toimi kirjailijakotina.

– Silloin olin kotiäitinä. Se oli lapsuuden haaveeni, kuten myös kirjailijan vaimona oleminen. Vuonna 1967 perhe muutti jo toiminnan lopettaneelle Airolan koululle.

Lue lisää tiistain 7.5. Karkkilan Tienoosta!

Jos Karkkilassa joskus sattumoisin päädyttäisiin kuvaamaan lännenelokuvaa, Bremerin vanha myllytupa sopisi täydelliseksi kuvauspaikaksi viileiden cowboyden seikkailulle. Tätä ei voinut olla ajattelematta, kun lauantaipäivää vietettiin länkkäritunnelmissa Ruukkimuseo Senkan ja Suomen Länkkäriseuran yhteistyössä järjestämän pienen seminaarin ja Kino Iglun elokuvanäytöksen muodossa.

Siksi olikin luontevaa, että alan harrastajat ja asiantuntijat Anssi Hynynen, Jurni Nummelin ja Janne Viitala esitelmöivät juuri myllytuvan kiviseinien viileässä suojassa. Paikalle saapunut tiivis joukko lännenelokuvista ja –kirjallisuudesta kiinnostuneita sai kolmen tunnin verran nauttia monipuolisesta katsauksesta länkkäriviihteen historiaan ja tunnetuimpiin merkkiteoksiin.

Spagettiwesternin mestari Sergio Leone oli jenkkiviihteen kasvatti

Lännenelokuvista tuskin voi tänä päivänä puhua mainitsematta elokuvaohjaaja Sergio Leonen genrelle antamaa panosta. Leonen elokuvien asiantuntijana kuultiin länkkäriseuran Anssi Hynystä. Vaikka lännenelokuvien kulta-aikaa juhlittiin 1950-luvulla Hollywoodisa, nosti 1960-luvulla filmatut Leonen Dollaritrilogiaksikin kutsutun elokuvasarjan teokset genren täysin uudelle tasolle. Elokuva Hyvät, Pahat ja Rumat vuodelta 1966 on varmaankin maailman tunnetuin Pohjois-Amerikkaan sijoittuva lännenseikkailu. Siitä huolimatta, että mestariteoksen ohjaaja ei ollut amerikkalainen ja julkaisu osui ajalle, jolloin lännenelokuvien suosion oletettiin hiipuneen ja genren vaipuvan pian unholaan.

– Lännenelokuvat on julistettu kuolleeksi moneen otteeseen, mikä ei kuitenkaan ole pitänyt paikkaansa. Leonen elokuvista haetaan edelleen inspiraatiota. Näitä ohjaajia on muun muassa Quentin Tarantino, Hynynen puolustelee.

Sergio Leone ei ohjannut ensimmäistä italialaista lännenelokuvaa, vaikka yleisesti niin luullaan. Ensimmäinen, La vampira Indiana –mykkäelokuva, julkaistiin jo 1913, ja ohjaajana toimi Leonen isä. Kyseisessä elokuvassa intiaaniroolissa nähtiin hänen äitinsä. Lännenseikkailut ovat siis olleet lähellä Leonea jo tätäkin kautta. Amerikassa tuotetut seikkailut, elokuvat ja sarjakuvat mullistivat nuoren pojan tajunnan. Kotimaiset elokuvat eivät kiinnostaneet, ainoat hänen vakavasti ottamansa seikkailut saapuivat maapallon toiselta puolelta.

Lue lisää perjantain 3.5. Karkkilan Tienoosta!

Lohjan valtuuston I. varapuheenjohtaja Matti Pajuoja arvioi nummipusulalaisten vetoomuksen palveluiden säilyttämisestä vaikuttavan päätöksentekoon

– Kannanotto palveluiden puolesta on asiallinen ja vetoomus päättäjille osoitettiin hyvään aikaan. Nummi-Pusulan alueen asukkaiden huoli lähipalveluista nousee varmasti esille jo toukokuun alussa Lohjan valtuustoseminaarissa, jossa pohditaan talouden säästötoimia, sanoo Lohjan valtuuston I. varapuheenjohtaja Matti Pajuoja (vas).

Hän vastaanotti viime viikon keskiviikon keskiviikkona valtuuston II. varapuheenjohtaja Laura Skaffarin (vihr) kanssa vetoomuksen Nummi-Pusulan palveluiden säilyttämiseksi.

Vetoomuksen allekirjoitti 1 700 Pusulan ja Nummen alueen asukasta sekä joukko yhdistyksiä ja yhteisöjä.

Taustalla taloushuolet

Vuonna 2013 tapahtuneen Nummi-Pusulan ja Lohjan kuntaliitoksen jälkeen Lohja on lakkauttanut Nummi-Pusulasta lukion sekä Koisjärven ja Hyrsylän koulut.

Esillä ovat olleet myös Ikkalan koulun lakkauttaminen, Oinolan hammashoitolan sulkeminen sekä Koisjärven ja Saukkolan päiväkotien sulkeminen.

Esillä on ollut myös Pusulan vuodenosaston sulkeminen.

Lakkautusesitysten taustalla on Lohjan heikko taloustilanne. Kaupungin taloustilanne on niin heikko, että säästöjä pitää löytää tänä vuonna 10-15 miljoonan euron edestä.

Lue lisää torstain 25.4. Karkkilan Tienoosta!

– Nykyinen pyöräni on juuri tarpeisiini sopiva

Karkkilalainen Pirjo Rae pyöräilee keväästä syksyyn lähes päivittäin. Asiointi Karkkilassa sujuu kätevästi pyöräillen, eikä autolle juuri Karkkilan sisällä ole tarvetta, vaikka sellainenkin pihassa seisoo.

– Pyörällä liikun joka paikkaan. Karkkilassa on hyvä ajella pyöräteillä.

Silloin kun Rae oli vielä työelämässä, hänen työpaikkansa oli aina Karkkilassa, joten myös työmatkat sujuivat aina pyörällä.

– Talvella kävelin töihin, talvella en pyöräile ollenkaan.

Kauppareissutkin Rae tekee pyöräillen.

– Pyörällä saan tuotua kaiken tarvittavan kaupasta. Eläkeläisellä on aikaa käydä useamman kerran, jos ostettavaa on enemmän, Rae nauraa.

Rakeen matkat taittuvat pohjoismaisten naisten suunnittelemalla seitsemänvaihteisella Tunturi -merkkisellä pyörällä, jonka hän on ostanut viitisen vuotta sitten.

– Jalkajarru on tärkeä. Tämä pyörä on juuri tarpeisiini sopiva, toivottavasti se on myös kestävä.

Rae muistaakin pyörän olevan keväthuollon tarpeessa.

– Pyörä ja moottori sen on huoltanut.

Lue lisää torstain 18.4. Karkkilan Tienoosta!

Lähteen rannalla elämä -kirjan vuoden 1923 tapahtumat sijoittuvat Pilpalan kylälle ja Ul.Pyhäjärvelle

Luokanopettaja Marika Tudeerin kuuden kuukauden vuorotteluvapaa johti kirjan valmistumiseen.

– Kirjoitin sellaisen kirjan, jota olin työssäni alakoulun opettajana kaivannut ja etsinyt ja jollaisen itse tahtoisin lukea. Tavoittelin siis sellaista tosiasioista kertovaa lukukirjaa jossa on myös elämää ja tunnetta, kuvailee Tudeer ja täsmentää, että kirja ei ole kuitenkaan koulukirja vaan romaani.

Tässä tapauksessa romaani on kuin koko perheen elokuva – tarkoitettu yhtä hyvin varhaisnuorille, teineille kuin aikuisillekin.

– Kirjan päähenkilö on erakko Salin, mutta näkökulma on kymmenvuotiaan Iita-tytön. Olen siis kirjoittanut kirjan pikkutytön näkökulmasta. Tuo näkökulma tietysti leimaa sekä kertomisen tapaa että asioita, joita kuvataan. Vasta viimeisessä kappaleessa tulee erakon oma näkökulma mukaan ja hän saa oman äänen tavoitettuaan yhteyden itseensä ja menneisyyteensä.

Tarina erakon ympärille

Nyhkälän koulussa opettajana työskentelevä Marika Tudeer kertoo miettineensä kirjan kirjoittamista useamman vuoden.

– Vuonna 2012 kuulin, että Pilpalan kylällä oli asunut erakko nimeltään Salin. Mietin, mikä oli saanut hänet ryhtymään erakoksi, mutta kukaan ei tiennyt kertoa hänestä enempää kuin nimen ja asuinpaikan.

Silloin oma mieleni alkoi kehittää tarinaa erakon ympärille, kertaa Tudeer ja selvittää miten mielessään kehitti tätä tarinaa aina lenkkeillessään koiransa kanssa.

Lue lisää torstain 11.4. Karkkilan Tienoosta!

Miten karkkilalaiset ovat löytäneet kirjaston tarjoamat erilaiset tilat?

Karkkilan kaupunginkirjastosta löytyy tavanomaisten kirjastotilojen lisäksi tiloja opiskeluun, etätyöhön, kokoustamiseen, näyttelyiden ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Miten karkkilalaiset ovat löytäneet nämä kirjaston tarjoamat erilaiset tilat? Kuinka monta tuntia tilat ovat viikon aikana käytössä? Kuinka monta vakituista käyttäjää tiloilla on? Mihin tarkoitukseen he ovat tiloja käyttäneet?

– Kotiseutuhuone tarjoaa paikallishistoriasta kiinnostuneiden käyttöön kotiseutuaineistoa kuten esimerkiksi luettavaksi vanhoja paikallislehtiä mikrofilmiltä, kertoo kirjastonhoitaja Eeva Nikander ja täsmentää, että huoneessa on mikrofilmien lukulaitteet.

– Tässä huoneessa asiakkaiden on mahdollista myös digitalisoida omia vanhoja VHS-kasetteja DVD:lle. Huonetta käytetään myös säännöllisesti opiskelutilana.

Kotiseutuhuoneen viereinen tila puolestaan on asiakkaiden käyttöön tarkoitettu kokoushuone.

– Useimmiten sitä käyttävät opiskelijat ja tutkijat, kertoo Nikander ja toteaa, että tämä tila on käytössä vain harvakseltaan – muutamia kertoja kuukauden aikana, jos muita tiloja ei ole juuri vapaana.

Lue lisää torstain 4.4. Karkkilan Tienoosta!

Kevään ja kesän aikana tiloissa tehdään täydellinen remontti

Espoon Omniasta leipuri – kondiittoriksi valmistuva Naif Muhtaseb on ostanut Polarin Siwan kiinteistön. Elokuussa tiloihin avataan laadukkaista raaka-aineista leipova kotileipomo. Vain yrityksen nimi on vielä avoinna.

– Tuli ikävä taikinaa ja leivän tekemistä, kertaa Naif ja selvittää miten on kasvanut ja työskennellyt perheen leipomoyrityksessä kotikaupungissaan Jerusalemissa, mutta muutto Suomeen 30 vuotta sitten katkaisi tämän suhteen.

– Opiskelu leipuri – kondiittoriksi on täydennyskoulutusta, jotta saan alan suomalaisen ammattitutkinnon.

Suomessa Naif on työskennellyt ensin 90-luvulla ravintolayrittäjänä Espoossa ja sittemmin 2000-luvulla maahantuontialan yrittäjänä. Perheeseen kuuluu suomalainen vaimo ja kolme nyt jo aikuista lasta. Koti on Kirkkonummella.

Laadulla ja maulla

Viime viikolla Polarin Siwassa alkoi remontti missä päämääränä on rakentaa kaikki tilat ja pinnat uusiksi. Naif korostaa, että leipomosta ei ole tulossa sillä tavalla värikästä kuten monet maahanmuuttajien yrityksistä ovat.

– Tyyli tulee olemaan skandinaavisen valoisa, minimalistinen ja nykyaikainen, kuvailee Naif ja yllättää, että myymälään on tulossa myös pieni konditoria-kahvila sekä ikkuna mistä asiakkaat näkevät kaiken mitä leipomon puolella tapahtuu.

Lue lisää tiistain 2.4. Karkkilan Tienoosta!

Kiinteistö Oy Karkkilan Helsingintie 32-34:ssa alkaa julkisivuremontti

Karkkilan Helsingintien varrella sijaitsevan entisen ABC-huoltoaseman tankkauspisteen katos puretaan noin viikon sisään. Seuraavaksi uudistuu kiinteistön julkisivu.

– Hylätty huoltoasema kaupungin pääväylän varrella antaa huonon kuvan kaupungista, perustelee viime vuonna kiinteistön Suur-Seudun Osuuskaupalta ostanut yrittäjä Aki Vuorinen ja täsmentää, että on päättänyt pysäyttää kiinteistön rapistumisen.

– Asuntoihin rakennamme parvekkeet – vastaavat kuin niissä aikanaan on ollut. Parvekkeet puolestaan toimivat ravintolan terassin katteena. Muuten on tarkoitus tehdä lähinnä pintaremonttia, kuvailee Vuorinen alkanutta hanketta.

Kiinteistö Oy Karkkilan Helsingintie 32-34 on reilun 4000 neliön tontilla ja pitää sisällään useamman liiketilan ja neljä asuntoa joissa tilaa on yhteensä 1700 neliötä. Vapaata vuokratilaa kiinteistössä on S-Raudalta tyhjäksi jäänyt 380 neliön liiketila.

Maaperän puhdistaminen

Onko maaperä puhdistettu huoltoaseman sulkemisen jäljiltä? Rajoittaako aiempi huoltoasematoiminta tontin tulevaa käyttöä?

– Huoltoaseman jäljiltä säiliöt maassa on tyhjennetty ja puhdistettu, muita toimenpiteitä tehdään tarvittaessa, kertoo Vuorinen ja täsmentää, että toistaiseksi tarvetta laajamittaiseen maamassojen vaihtoon ei ole ilmennyt.

Lue lisää torstain 28.3. Karkkilan Tienoosta!