Kaipaus tehdä taidetta vaihtui pakoksi ilmaista tunteita ja pukea suru sanoiksi

Runoilija ja kuvataiteilija Minna Erolan esikoisnäyttelyn avajaiset ja runokokoelman Varjoelämää julkistamistilaisuus juhlittiin suomalaisen runouden päivänä 6.7. Karkkilan kirjastossa näyttelyn avajaisissa oli paikalla väkeä koronarajoitusten mukaiset yhteensä 10 henkeä.

– Haaveeni oli oman kirjan julkaiseminen. Minulle sanottiin sellaisen olevan mahdotonta, että se on kuin lottovoitto. Se lottovoitto kuitenkin tapahtui, kuvaili Minna pitkäaikaisen unelmansa toteutumista.          

– Tein 15-vuotiaana ekan runoni. Osallistuin silloin nuori kainuulainen runokilpailuun. Yli 20-vuotiaana minulla oli jo kokoelma runoja. Lähetin runoja kustantajalle, mutta ei se johtanut mihinkään. Omasta näyttelystä puolestaan en ole milloinkaan uskaltanut edes haaveilla. Lapsena kyllä piirsin paljon prinsessoja, kertaa Minna taipumuksiaan jotka elivät läpi ruuhkavuosien kaipuuna tehdä taidetta.

Syntyi ensimmäinen runo

Vuonna 2017 kaipaus tehdä taidetta vaihtui pakoksi ilmaista tunteita ja pukea suru sanoiksi.

– Ystäväni lapsi kuoli. Muistan sen hetken, kun mietin mitä sanon hänelle. Etsin valmiista värssyistä mitä sanoa, mutta mikään ei tuntunut sopivalta, kertaa Minna hetkeä milloin alkoi taas kirjoittamaan ja syntyi ensimmäinen runo.

Kirjoittaminen ei jäänyt kuitenkaan yhteen runoon. Minnalla oli tarve kirjoittaa kaikkien 20 vuoden edestä. Näin runoja syntyi kokonaisen runokirjan verran. Varjoelämää kirjan kustansi Kirjokansi. Kirja on myynnissä useissa eri verkkokaupoissa.

Lue lisää torstain 9.7. Karkkilan Tienoosta!

Ajomatka Nummelasta Haavistoon kannattaa vaikka kävisi vain kahvilla

Karkkilan Haavistossa sijaitseva kesäpaikka on Nummelassa asuvalle Eija Ahonlinnalle (47) mieluisa kesäpaikka.

– Kuuluu vain lintujen laulua, kun laitamme yhdessä ruokaa ja rupattelemme, kuvailee Eija kesäpaikan parhainta antia ja täsmentää, että mökillä missä ei ole kiire mihinkään, tuntuu rentouttavalta myös kaikki pieni puuhastelu kuten nurmikonleikkuu.

Viikon kohokohta

Vuonna 1940 rakennettu mökki on kuivanmaanmökki missä on pieni tupakeittiö, kammari ja kaksi makuuhuonetta vintillä, sähkö ja kantovesi. Sauna, pesutilat ja kompostivessa ovat kaikki erillisessä piharakennuksessa.

– Haavistosta kotoisin oleva, mutta Helsingissä asunut pappani sai tontin siinä yhteydessä, kun hänen veljensä ryhtyi jatkamaan tilaa. Eli paikka rakennettiin jo alkujaan kesämökiksi isovanhemmilleni, kertaa Eija mökin historiaa ja korostaa, että tästä syytä kesäpaikan tunnearvo on erityinen.

– Vietin kaikki lapsuuteni kesät Haavistossa mummon ja papan kanssa. Kävin uimakoulua Parsilanjärven rannalla, ostin merkkareita Haaviston kaupalta, sain kavereita kylän muista lapsista ja kiinnostuin mopopojista. Viikon kohokohta oli aina se, kun serkut tuli mökille.

Lue lisää torstain 2.7. Karkkilan Tienoosta!

Uusia käytäntöjä jäänee pysyviksi

Ravintolaan saa myös jäädä syömään. Asia on otettu ilolla vastaan ravintoloissa ja se on näkynyt ruokailijoiden määrän kasvuna. Karanteeniaikaan moni ravintola myi noutoruokaa ja järjesti jopa kotiinkuljetuksen. Näistä toimintatavoista on jäämässä osalle ravintoloita pysyviä, vaikka perinteiseen ruokailuun on jo palattu.

Asiakkaat ovat tällä viikolla lähes poikkeuksetta halunneet syödä lounaansa ravintolassa, mutta mukaankin on edelleen joitain annoksia myyty. Ravintolassa syömistä on kuitenkin kaivattu ja lautasella tarjoiltua ruokaa on nautittu mielellään.

Lounaspöydässä tarjolla olevia ruokia myös syödään rohkeasti, korona ei pelota, vaan lautanen täytetään mieluummin itse.

Pusulan Nesteellä on näkynyt selvästi lounastajien palaaminen paikanpäälle syömään.

– Ruokailijoiden määrä on selvästi lisääntynyt, myös mökkiläiset ovat tulleet paikkakunnalle ja se on vilkastuttanut toimintaa, kertoo huoltoasematyöntekijä Janne Veliheimo.

Nesteeltä ostetaan edelleen paljon ruokaa myös mukaan. Lounaspöytä on edelleen pleksin takana, josta työntekijät laittavat sitä lautaselle.

– Jotkut ovat jääneet kaipaamaan myös kahvin kaatamista valmiiksi kuppiin, Veliheimo hymyilee.

Lue lisää torstain 25.6. Karkkilan Tienoosta!

25 myyjää houkutteli paikalle runsaasti ostajia

Vattolassa järjestettiin viime lauantaina pihakirppistapahtuma. Tapahtuman järjestivät kolme touhukasta naista, Sanna Venho, Mari Salovaara ja Sari Mäkipää, jotka olivat organisoineet tapahtuman selkeästi.

– Väkeä on ollut hyvin liikkeellä, vaikka emme mainostaneet muualla kuin Facebookissa, iloitsi Venho.

Venho itse myi useammankin henkilön tavaroita Ojakadulla sijaitsevan rivitalon autokatoksessa, jonne oli kerätty useita myyjiä saman katon alle. Sinne oli keskittynyt myös sellaisia myyjiä, jotka eivät Vattolassa asu.

– Itselläni on myynnissä muun muassa isäni tekemiä puutöitä.

Venhon ylläpitämissä myyntipöydissä oli paljon muitakin käsitöitä. Myös löytöjä saattoi tehdä, sillä osalla myyjistä oli myynnissä myös vanhempaa tavaraa, kohtuuhinnalla.

Lue lisää torstain 18.6. Karkkilan Tienoosta!

– On oikeasti hienoa, kun kotiovelta pääsee heti luontoon juoksemaan tai ajamaan maastopyörällä

– Alan tulla vanhaksi, mutta kyllä luonto on yksi Karkkilan parhaimmista puolista. On oikeasti hienoa, kun kotiovelta pääsee heti luontoon juoksemaan tai ajamaan maastopyörällä, sanoo hymyillen Kaisa Kosunen (36).

Hän työskentelee Karkkilan yhteiskoulussa historian opettajana, hänet tunnetaan myös koripallosta. Kosunen on pelannut KaU:n naisten joukkueessa, ollut korisleireillä valmentajana, nyt hän kuuluu Karkkilan Urheilijoiden miesten edustusjoukkueen valmennusryhmään.

– Tulin alkuvuonna 2011 Karkkilaan töihin opettajaksi. Ajattelin, että olen puoli vuotta täällä töissä ja sitten suuntaan jonnekin. Kävikin niin, että jäin tänne ja hyvin olen viihtynyt, hän kertoo.

Kotoisin koripallopitäjästä

Kaisa Kosunen on kotoisin Etelä-Savosta, Heinävedeltä. Heinävesi on pieni, reilun 3 200 asukkaan pitäjä, jossa elää vankka koripallokulttuuri.

Nuoren Riku Marttisen johdolla eteläsavolainen Heinäveden Hyrske nousi 1980-luvun puolivälissä aina ykkösdivisioonaan saakka ja seuran juniorit menestyivät myös valtakunnallisesti. Jotakin heinäveteläisten koripallokulttuurista kertoo se, että koripallon

vuoden 2014 MM-kisoihin  matkasi taannoin kaksi bussillista heinäveteläisiä kannattajia.

– Heinävedellä koripallo on iso asia. Isoveljeni, kaverit sekä naapurit pelasivat koripalloa. En muista, kysyttiinkö minulta ensin edes kiinnostusta, mutta päiväkoti-ikäisenä  minut vietiin koripalloleirille.

– Innostuin koripallosta ja sillä tiellä olen vieläkin. Koripallo on ollut iso elämääni, sanoo keväällä 36 vuotta täyttänyt Kosunen.

Lue lisää Karkkilan Tienoon Kesälehdestä 2020!

Karkkilan Tienoon kesälehden digiversio on vapaasti luettavissa alla olevasta linkistä.

https://joom.ag/9iPC

Toimitus toivottaa lukijoille hyvää kesää!

Myös yrittäjät onnellisia rajoitusten höllentymisestä

Kahvilat ja ravintolat saivat taas maanantaista lähtien olla auki ja niissä sai nauttia talon antimia paikanpäällä. Sitä olikin jo odotettu, ei pelkästään elinkeinostaan huolissaan olleet yrittäjät, vaan myös asiakkaat.

– Päätin kauppareissulta tulla herkuttelemaan, kun on tilaisuus, kertoi Kahvila Puustinnassa nautiskellut Pirkko Jokinen.

– Kotona on oltu ihan riittävästi ja nyt on niin hieno ilmakin, että oli mukava tulla kahville.

Jokinen valitsi Puustinnan runsaasta vitriinistä kakkupalan ja sen seuraksi peruskahvia.

– En ole kotona leiponut, peruspullaa olen kaupasta ostanut kahvin kanssa syötäväksi.

Puustinnan tiskin takana hääri Jaana Riuttanen, joka palasi töihin pitkän lomautuksen jälkeen intoa puhkuen.

– Ihaninta on, kun asiakkaat ovat sanoneet että heillä on ollut ikävä. Mukavasti tässä on porukkaa ensimmäisen kahden päivän aikana käynyt.

Kahvilasta on edelleen ostettu leivonnaisia mukaan, mutta useat ovat jääneet myös kahvilaan istumaan ja nauttimaan sen antimista. Puustinna on vielä toistaiseksi auki supistetuin aukioloajoin.

– Nyt ei ole tilauksia ollut, niin täällä pärjää yhdellä työntekijällä kerrallaan.

Tilausten suhteenkin on kuitenkin vilkastumaan päin.

Lue lisää torstain 4.6. Karkkilan Tienoosta!

– En odota sään selkenemistä, enkä sateen loppumista, pakkasrajaa ei ole

– Jonkun verran oli sellaista, että asiakkaat epäilivät saaneensa valepostia, kun posti oli jaettu niin epäilyttävänä ajankohtana.

Karkkilalaiselle Virpi Lehtoselle (58) työ polkupyöräposteljoonina on unelmien työ.

– Itsenäinen ja monipuolinen työ, perustelee Virpi ja täsmentää, että vaikka hänet tunnetaan puheliaana ja kovaäänisenä naisena, nauttii hän nyt sellaisesta vapaudentunteesta mitä ei kaupan kassalla voinut milloinkaan tuntea.

– Kassalla asiakaspalvelua tehtiin asiakkaan rytmissä. Posteljoonina kuljen omassa rytmissä.

Silloin alkoi risomaan

Lapsuudessaan Virpi haaveili lentoemännän ja kampaajan ammatista kuten moni muu ikätovereistaan. Kansakoulun jälkeen hän kuitenkin hakeutui emäntäkouluun.

– Lopetin emäntäkoulun kolmen päivän opintojen jälkeen, kertaa Virpi ja paljastaa, että opiskelu sisäoppilaitoksessa kaatui siihen, että oli niin kova koti-ikävä.

Päätös keskeyttää opinnot oli samalla päätös hakeutua töihin.

– Aloitin työt Porintien Kesoilin baarin kassana. Sittemmin työskentelin lehtipainossa, lastenhoitajana, Vattolan kioskin ja liikuntahallin kahvion myyjänä, luettelee Virpi ja täsmentää olleensa aina jossain työssä.

– Unionin kassalta jäin äitiyslomalle. Vuoden äitiysloma puolestaan päättyi siihen, että minua pyydettiin Tennan kassalle ja Unioini suljettiin. Tenna puolestaan muuttui sittemmin Valintataloksi.

Lue lisää tiistain 26.5. Karkkilan Tienoosta!

Opintojen jälkeen toivoisin sijoittuvani työhön ihmisoikeus-järjestöön tai EU:n hallintoon

Karkkilan lukion kevään 2020 primusylioppilas on karkkilalainen Sohvi Nikander (18), joka kirjoitti laudaturit pitkästä englannista ja historiasta, eximian äidinkielestä, keskipitkästä ruotsista, lyhyestä ranskasta, maantiedosta ja yhteiskuntaopista sekä M:n pitkästä matematiikasta.

– Tulos oli odotetunlainen, arvioi Sohvi ja perustelee, että on tehnyt tasaisesti työtä läpi lukion, ollut kiinnostunut kaikesta ja tulokset olleet hyviä.

– Historian, maantiedon ja ruotsin kirjoitin jo viime syksynä ja nyt keväällä loput aineista. Ylioppilaskirjoituksiin valmistauduin lukemalla kaikki kirjat kertaalleen läpi niin, että panostin myös rentoutumiseen ja pidin vapaapäiviä lukemisesta. Kaikki sujui suunnitellusti siihen saakka, kunnes koronasta seurasi ylioppilaskirjoitusten reaalikokeiden aikataulun aikaistuminen viikolla. Niin yksi yhteiskuntaopin kirja jäi puoliksi lukematta ja matematiikasta jäi kaksi kurssia kertaamatta, kertaa Sohvi valmistautumistaan ylioppilaskirjoituksiin ja täsmentää, että siinä hetkessä, kun aikataulu aikaistettiin, koki huomattavasti enemmän stressiä ylioppilaskirjoituksista.

Toinen koronasta seurannut aikataulumuutos ylioppilaille on se, että ylioppilasjuhlat on siirretty toukokuun lopulta elokuun loppuun.

– Pääasia, että juhlat on, hymyilee Sohvi ja huomauttaa, että syksy ei vähennä juhlien arvoa.

Lue lisää tiistain 19.5. Karkkilan Tienoosta!

– Karkkilalaisen juniorityön merkitys korostuu entisestään kriisitilanteessa

Karkkilan Urheilijoiden miesten koripallojoukkue on aloittanut valmistautumisen ensi kauteen.

KaU Koris pelaa ensi kaudellakin I-divisioonan B-divisioonassa.

Päättynyt kausi oli dramaattinen karkkilalaisille. Loukkaantumisista kärsinyt joukkue rämpi välillä kauden aikana pitkässäkin tappioputkessa, mutta lopulta karkkilalaiset punnersivat itsensä pudotuspeleihin.

Kauden huipennus jäi kuitenkin kokematta, kun juuri ennen pudotuspelien alkua koronaviruspandemian vuoksi sarjakausi keskeytyi.

– Kauden päättyminen yllättäen oli alkuun täysi järkytys. Pudotuspelit ovat kauden huipennus, pelillisesti merkittävimmät ja jännittävimmät ottelut. Pudotuspelit ovat myös taloudellisesti kauden tärkeimmät ottelut, sanoo KaU Koris ry:n puheenjohtaja Arttu Jarila.

– Tilanne oli uusi ja hetken aikaa oltiin hämmentyneitä. Koronavirus on vakava asia ja kauden lopettaminen kesken oli oikea päätös, hän jatkaa.

Lue lisää torstain 14.5. Karkkilan Tienoosta!