Viisikymmentä vuotta lomia Pilpalassa

Kalevi ja Tuula Vaahtera vanhan talon portailla. Tuulan sylissä on villakoira Vilma, toinen perheen koirista.

Tuula ja Kalevi Vaahtera pitkäaikaisimpia mökkiläisiä alueella

Tuula ja Kalevi Vaahtera lienevät pitkäaikaisimpia mökkiläisiä Pilpalan seudulla. Tuula Vaahteran äiti Tuulikki Rekola osti paikan syksyllä 1969, ja siitä asti espoolaisperhe on lomaillut Lopella.

– Oli upea ilma ja kuulas taivas, kun lokakuussa tultiin tänne ensimmäisen kerran. Olimme olleet pari vuotta ilman mökkiä, kun Hauhon-paikkamme oli myyty, Tuula muistelee.

Tuula, silloin vielä Rekola, oli tuolloin 20-vuotias. Mökkipaikka ostettiin Vihtori Viilorannalta, joka oli asunut ja kasvattanut lapsensa talossa.

– Kylmähän täällä talossa talvella oli. Vanha Högforsin liesi oli lämmittämässä. Aamut olivat viileitä keittiössä, kamarissa oli hyvin lämmittävä pystyuuni. Ensimmäisen joulunkin silti vietimme täällä, Tuula kertoo.

Kotiutuminen mökkiläiseksi Pilpalaan ei kuitenkaan sujunut hetkessä. Entinen mökki Hauholla päilyi Tuulan mielessä muistojen onnelana. Siellä oli vietetty lapsuuden ihanat kesät. Pikku hiljaa uusi seutu tuli omaksi.

Kotiseutuun tutustumisessa auttoi työ, jonka suomen kielen laitoksella opiskeleva Tuula sai yliopistolta kesätehtäväkseen.

– Valittavana oli joko nimistö tai sanasto. Valitsin Pilpalan paikannimet ja kiersin talosta taloon keräämässä nimistöä. Joku oli jo aiemmin kerännyt puolet, minulle jäi toinen puoli.

Tuula kauhistelee yhä tehtävää, jonka hän ujona ja arkana nuorena joutui tekemään. Aviomies Kalevi oli tuolloin jo mukana ja odotti mökillä, kun Tuula kiersi taloja polkupyörällään. Joskus Tuula palasi itkien keruureissultaan.

– Koville se otti. Reippaasti vain piti mennä ja voittaa oma arkuutensa. Tämä vuoden 1958 kartta minulla oli ja siihen oli määritelty alue, joka piti kiertää kesän aikana, Tuula muistaa.

– Miten mennä sisään taloon, kun kukaan ei tule avaamaan? Ovikellojakaan ei ollut. Tuvan perällä sitten istuu ihmisiä ja kukaan ei puhu mitään. Piti saada selitettyä, millä asialla olen, ja sitten vielä vakuutettua, että en pakkomyy heille mitään kirjaa, vaan tiedot tulevat vain yliopiston arkistoon.

Moni isäntäväki jäi elävästi Tuulan mieleen. Hän sanoo aina Yli-Karhulan ohi ajaessaan muistavansa sen ystävällisen vanhaisännän, joka oli niin avulias ja otti lämpimästi vastaan.

Sekä Tuula että Kalevi ovat syntyjään helsinkiläisiä. Valmistuttuaan Tuula työskenteli puheterapeuttina Lastenlinnassa ja erityisopettajana kuulovammaisten koulussa.

Lue lisää keskiviikon 8.7. Lopen Lehdestä!

Eläimet saaneet hyvää hoitoa koronasta huolimatta

Lopen Eläinlääkäriaseman tiimi on säilynyt terveenä kevään koronavirustilanteen ajan. Sinituulia Kivipato, Nea Helminen ja Tuula Lohisaari ovat pystyneet vastaamaan palvelutarpeeseen, joka ei ole kevään aikana suinkaan vähentynyt.

Määräykset huomioon ottaen on kyetty hoitamaan niin lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä

Lopen Eläinlääkäriasemalla kentänkulmalla eivät työt loppuneet koronaepidemiaan. Rajoituksia noudattaen ja määräykset huomioon ottaen on kyetty hoitamaan niin lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä. Joistain lääkkeistä on ollut pulaa ja vastaanotolla on nostettu hygieniatasoa entisestään.  Myös asiakkaiden toimintaa on ohjattu vastaanotolle tultaessa.

Eläinlääkäri Tuula Lohisaari on tyytyväinen, että työntekijät ovat pysyneet itse terveinä, sillä henkilö, jolla on koronavirustartuntaan viittavia oireita, ei tee sairaskäyntejä tai osallistu vastaanottotoimintaan. Hyvä terveystilanne on mahdollistanut vastaanoton toimimisen tehokkaasti.

– Vastaanotolla on tehty asiat Ruokaviraston ohjeiden ja suositusten mukaan. Hygieniatasoa on nostettu ja siivousta lisätty, kertoo Lohisaari. -ap

Lue lisää keskiviikon 1.7. Lopen Lehdestä!

Ampumaurheilukeskuksesta yhä parempi suorituspaikka

Skeet-ratojen takamaastossa on uusi huoltorakennus, johon tutustuivat ympäristölupaan tyytyväinen joukko Timo Heinonen, Reijo Aaltonen, Kari Kuparinen ja Jarmo Laukkanen.

Radalle lisää ammuntapaikkoja – radalla ensi vuonna Metsästäjänliiton SM-kisat

Lopen ampumaurheilukeskuksen ympäristöluvan laajennus on hyväksytty ja saanut lainvoiman. Sen pohjalta merkittävä Ampumaurheilukeskus 2021 -hanke voi edetä suunnitellulla tavalla. Hankkeella tähdätään kilpailu- ja harrastustoiminnan mahdollisuuksien kehittämiseen.

Lopen ampumaratayhdistys käynnisti kehittämishankkeen suunnittelun syksyllä 2016. Suunnittelu alkoi työpajoilla, joissa ampumaurheilukeskuksen aktiivisia käyttäjiä kuultiin toiveiden ja tarpeiden kartoittamiseksi. Saatujen palautteiden perusteella Lopen ampumaurheilukeskukselle tehtiin päivitetty aluesuunnitelma.

Suunnitelmassa huomioitiin alueen viihtyvyyden ja turvallisuuden lisäksi ampumaurheilukeskuksen lisääntyvä kävijämäärä, joka vaatii lisää paikoitustilaa ja tiloja kilpailutoiminnan järjestämiseen. Painetta kävijämäärän lisääntymiseen aiheuttaa yleisesti tiedossa oleva kunnon ampumaratojen puute koko Etelä-Suomessa.

Nyt hyväksytty ympäristöluvan laajennus mahdollistaa rakennustöiden jatkamisen ampumaurheilukeskuksen alueella suunnitellulla tavalla. Maanrakennustöistä on tehty yhteistyösopimus kokeneen RTA-yhtiön kanssa syksyllä 2019.

Lue lisää keskiviikon 24.6. Lopen Lehdestä!

Lopella nähtiin huipputasoinen ammuntakilpailu

AHA:lla oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa naisjoukkue kilpailussa. Kaisa Kurki (vas), Marja Mäkelä ja Nea Vallioniemi. Vallioniemi ampui uuden ikäluokkansa Suomen ennätyksen.

Loppilaisampujat Timi Vallioniemi, Eetu Kallioinen, Kaisa Kurki ja Tero Kallioinen omissa sarjoissaan kärkikahinoissa

Ala-Hämeen Ampujien järjestämä Sako-Franchi GP:n Lopen ampumaurheilukeskuksessa oli menestys tulostasoltaan. Kilpailun mahdollistivat Suomen Ampumaurheiluliiton kilpailuvaliokunta ja liiton haulikkojaosto, jotka laativat ohjeet kilpailun läpiviemiselle. Kaksipäiväisestä kilpailusta tulikin maailmanluokan kilpailu tulostasoltaan.

Ala-Hämeen Ampujien puheenjohtaja Timo Suni oli tyytyväinen osallistujamäärään. Viime vuonna ampujia oli 90 ja tänä vuonna lähes 70.

– Hieman pienempään osallistujamäärän vaikutti varmaankin koronavirustilanne ja tietenkin se, että sarjaa M70 ei järjestetty. Mutta täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että saatiin kilpailuun näinkin paljon ampujia, Suni pohti.

Sunin mukaan normaaliolojen kilpailuihin verrattuna rajoitteet hidastivat hieman läpivientiä.

– Päivästä tuli hieman pidempi, koska tuomaritoimintaa oli tarkennettu ja ampujien määrää erissä oli vähennetty. Lähtökohtana näissäkin kilpailuissa olivat turvalliset etäisyydet ja liikkuminen, kertoo Suni.

Vaikka kilpailujen sääntöihin on tehty muutoksia, niin kilpailut olivat kuitenkin ennätyskelpoiset. Mukana olikin kovia ampujia Suomen A- ja B-maajoukkueista. Erityisen tyytyväinen Suni oli siihen, että kilpailuun osallistui ensimmäisen kerran AHA:n oma kolmihenkinen naisjoukkue.

Lue lisää keskiviikon 17.6. Lopen Lehdestä!

Kyläkävely onnistuu Pilpalassa milloin vain

Kylänomadikierros on tarkoitettu kuljettavaksi kännykän avulla. Yhtä hyvin sen voi kuitenkin tehdä kotona tietokoneen ääressä. Molemmat ovat teknisesti yhtä helppoja. Ohjelmasta voi itse valita, haluaako käyttää maastokarttaa vai katunäkymää.

Kyläkierroksia on Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön kylillä järjestetty jo lähes kymmenenä kesänä.

Tänä vuonna voi Pilpalan kyläkävelylle lähteä juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii. Kyläkierroksia on Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön kylillä järjestetty jo lähes kymmenenä kesänä. Tänä vuonna koronavirusepidemia sai kyläyhdistyksen perumaan kaikki kevään ja alkukesän tilaisuudet, joten kyläkävelykin uhkasi jäädä välistä. Ratkaisuksi löytyi mobiiliohjelma Citynomadi, jonka avulla kuka tahansa älykännykän omistaja voi kiertää valmiiksi tehdyn reitin milloin itselle sopii.

Ajatus omatoimikävelystä syntyi Pilpalassa pääsiäisen tienoilla. Anniina ja Arja Niemi olivat laittaneet Liitontalon risteykseen kauniit pääsiäiskoristeet lohdutukseksi, kun pääsiäiskahvila oli peruuntunut. Koronarajoitteet olivat vielä tiukat, joten kyläyhdistyksen sihteerinä toimiva Marika Tudeer alkoi miettiä, mitä muuta piristystä voisi kyläläisille tarjota virkistykseksi mielelle ja keholle.

Vappuna järjestettiinkin Liitontalon pihalle munkin- ja simanmyynti take away –periaatteella. Sen lisäksi alkoi viritä ajatus QR-koodien sijoittamisesta kylille merkittäviin kohtiin. QR-koodien takana olisi sitten tietoa kyseisestä kohteesta. Koodinhan saa auki näyttämällä sitä älykännykän kameralle.

Ajatus laajeni

Ajatus laajeni, kun kävi ilmi, että että yksi tapa kylälle osallistua vuoden Avoimet kylät –päivään oli tehdä oma mobiilireitti  Citynomadi-ohjelman avulla. Osa kyläyhdistyksistä siis laatii Citynomadi-ohjelmaan reittejä omille kylilleen ja julkaisee ne vuosittaisena Avoimet kylät –päivänä. Pilpala päätti lähteä mukaan.

Lue lisää keskiviikon 10.6. Lopen Lehdestä!

Pitkäaikainen haave todeksi

Mirva Leinonen toteutti pitkäaikaisen haaveensa yhdessä miehensä Marko Leinosen kanssa. He ryhtyivät päivätöidensä ohella Koskicafe Myllylle kesäyrittäjiksi. Avajaisia vietetään juhannuksen aikoihin.

– Koskicafe Mylly jatkaa Kalamyllyn paikalla

Koskicafe Mylly aloittaa toimintansa juhannuksen aikoihin, jatkaen perinteikkään Kalamyllyn tarinaa uusien yrittäjiensä Mirva ja Marko Leinosen johdolla.

– Kahvilan pitäminen on ollut jo pitkään minun salainen haaveeni. Kun paikka tuli myyntiin, alkoi kännykkäni piipata, ja monet ystäväni rohkaisivat, että paikka olisi kuin minulle tehty.

– Vielä kun saimme järjestymään rahoituksen ja sovittua työpaikkamme kanssa, että voimme ryhtyä kesäyrittäjiksi, niin tartuimme mieheni kanssa tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen, Mirva Leinonen taustoittaa.

Uudistuneet tilat

Kaupat Kalamyllystä tehtiin viime syksynä ja sen jälkeen Leinosen pariskunta on viikonloppuisin uudistanut paikkaa niin sisältä kuin ulkoakin. Uusittu on muun muassa kahvilan sisätiloja ja keittiö kokonaan. Tontilta on myös raivattu yhteensä 25 puuta pois, joka lisäsi valoisuutta ja nosti kohisevan Kaartkosken juhlavasti esiin. Marko Leinosen käsissä valmistuu ulos myös iso maisematerassi, josta voi ihastella kosken kuohuja.

Kalamyllyn paikalla on ollut kalan ongintatoimintaa jo 60-luvulta lähtien. Topenolaiselle Mirva Leinoselle paikka on ollut aina tärkeä. Teineinä he tapasivat kokoontua sinne viikonloppuisin –  ja onpa hän ollut siellä jonkin aikaa kesätöissäkin.

– Haluaisin, että tämä voisi edelleen olla kyläläisten oma kokoontumispaikka, Mirva Leinonen toivoo.

Lue lisää keskiviikon 3.6. Lopen Lehdestä!

Lopen Lehden kesälehti vapaasti luettavissa

Lopen lehden kesälehden digiversio on vapaasti luettavissa alla olevasta linkistä.

https://joom.ag/8ZlC

Toimitus toivottaa lukijoille hyvää kesää!

Hunsalanjoen kosket houkuttavat luonnollaan

Kalastusoppaan koulutus sisältää paitsi biologiaa ja käytännön kalastusosaamista myös muun muassa yritystoimintaa, lainsäädäntöä, kulttuurintuntemusta, veneilyä, ensiapua ja ruoanlaittoa. Huomiota kiinnitetään myös eettiseen kalankäsittelyyn eli oikeaan tapaan suhtautua kalaan eläimenä.

– Lopen kosket ovat hienoja kohteita. Täällä on rauhallista ja luonnonmukaista, sanoo kalastusta lähes koko ikänsä harrastanut forssalainen Mikko Rukko.

Mikko Rukko opiskelee kalastusoppaaksi ammattiopisto Liviassa Paraisilla. Näyttötutkinto oli edessä toukokuun lopussa, ja sitä silmälläpitäen hän tuli veljensä Matias Ahosen ja ystävänsä Samo Meritien päiväksi Hunsalanjoen koskille kalastamaan. Joki toki on tuttu jo entuudestaan.

– Aiemmin olen kalastanut näistä koskista vain Vastinkoskella ja Lohikoskella, mutta nyt aiomme käydä näillä kaikilla Hunsalanjoen koskilla, Mikko Rukko kertoo.

Aiemmat kokemukset Mikolla ovat olleet niin hyviä, että häntä kiinnostaa tulla tänne ainakin kerran vuodessa. Kaloja on ainakin nähty, vaikkei välttämättä aina saatu.

– Aina on kiva nähdä, että kala on kiinnostunut. Silloin tietää tehneensä jo jotain oikein. Tietysti aina on pettymys, jos kala kuitenkin pääsee irti, Mikko kuvailee.

Haaveissa koskikalastajilla on lähinnä taimen, harjusta miehet eivät ainakaan Vääräkoskesta edes odota.

Kalastusoppaan koulutus alkoi viime vuoden elokuussa ja nyt valmistuminen häämöttää. Sen jälkeen Mikko Rukolla on edessä paluu vakituiseen työpaikkaan, josta hän on ollut opintovapaalla. Kalastusoppaan työt alkavat ainakin aluksi sivutoimisina, suunnitelmissa on opastetut kalastusretket ja kenties perhokalastuskurssit.

Lue lisää Lopen Lehden Kesälehdestä!

Palvelua kotona

Normaalisti Kirsi Tulkki palvelee liikkeessään Lopen kirkonkylällä. Eristysaika on lisännyt kotikeikkoja riskiryhmiin kuuluvien luo.

– Kampaaja tulee kylään

Hiukset kasvaa, vaikka poikkeusaikaa eristyksissä eletäänkin.  Reilut kaksi kuukautta kasvattaa jo hiuksistoa niin, että monella alkaa olla se tilanne, että jotain tarttis tehdä. Varsinkin jos hiusten pituus alkaa jo häiritä tarvittavien apuvälineiden käyttöä.

Osa on turvautunut omatoimisesti saksiin tai hankkinut hiusten leikkuuta varten jopa oman koneen. Tuloksia on nähty tai näistä kommentteja kuultu sosiaalisessa mediassa, kun meissä kaikissa ei asukaan luontaista kampaajaa!

Pitkähkö tauko kampaamokäynneissä näkyy nyt vilkastuneena kysyntänä parturi-kampaamojen palveluissa; vielä huhtikuussa tyhjyyttään ammottaneet varauskalenterit ovat toukokuuksi täyttyneet jopa ruuhkaksi asti. Kaikki eivät kuitenkaan ”ihmisten ilmoille” vielä uskaltaudu, ikänsä tai muuten riskiryhmään kuulumisen vuoksi, ja kaikilla ei ole lähipiirissä niitä omia kotikampaajiakaan. Eristysaika muokkaakin käytäntöjä – osa kampaajista on valmiina lähtemään asiakkaan luokse kotikäynnille.

Vaikka ulkona rappusilla

Yksi loppilainen kotikäyntejä tekevä kampaaja on Kirsi Tulkki, joka normaalisti palvelee tuoksuttomasti liikkeessään Lopen kirkonkylällä.

– Tarvittaessa olen kotikäynneille poikennut. Tiedän, etteivät kaikki voi liikkua, mutta hiukset ovat kuitenkin monelle tärkeät. Siistit hiukset piristävät mieltä ja ulkonäköä ja tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia, tietää Tulkki.

– Tämmöisenä aikana kun moni on eristyksissä, sosiaalinen kontakti on myös tärkeä.

Lue lisää keskiviikon 20.5. Lopen Lehdestä!

Kesätöitä tarjotaan koronatilanteesta huolimatta

Lopen kunta palkkaa tulevaksi kesäksi yhteensä viisi torinuorta. Kuvassa toritiimiä viime vuodelta: vasemmalta lukien torikoordinaattori Kirsi Tulkki ja torinuoret Tobias Koukku, Helmi Aalto sekä Essi Joutsi.

Lopella koronalla ei näyttäisi olevan suurta vaikutusta nuorten kesätyöllistymiseen. Niin kunta kuin seurakuntakin työllistävät kesän aikana yhteensä noin parikymmentä nuorta. Lisäksi kunta tukee yrittäjiä nuorten kesätyöllistämisessä yhteensä 10 000 euron budjetilla. Lopen kunta on myös mukana tukemassa nuorten omia 4H-yrityksiä.

Tekninen toimi palkkaa kymmenen nuorta

Lopen kunnan tekninen toimi työllistää tänä kesänä yhteensä kymmenen nuorta kuukaudeksi kerrallaan. Nuoret tekevät muun muassa nurmikonleikkuuta ja ovat mukana kiinteistönhuoltotehtävissä, esimerkiksi urheilualueilla, leikkipuistoissa sekä uimarannoilla.

– Kun lomautuksilta vältyttiin kunnassa, on meillä nyt mahdollisuus ottaa nuoria kesätöihin, iloitsee Lopen kunnan tekninen johtaja Timo Rahikainen.

– Kesätöissä pyrimme noudattamaan koronasuosituksia. Nuoria ei esimerkiksi päästetä sellaisten kiinteistöjen sisälle, joissa on toimintaa tai asukkaita, Rahikainen selventää.

Kesätori työllistää viisi nuorta

Kulttuuri- ja vapaa-aikapäällikkö Tuula Pirinen kertoo Lopen vapaa-aikatoimen palkkaavan yhden nuoren museo-oppaaksi ja viisi nuorta kesätorille. Koronatilanteen vuoksi Lopen kunta päätti siirtää normaalioloissa kesäkuussa alkaneet torstain kesätorit alkamaan vasta elokuussa. Tänä kesänä tori-iltoja järjestetään yhteensä viisi, joista neljä elokuussa ja yksi syyskuussa.

Lue lisää keskiviikon 13.5. Lopen Lehdestä!