Santamäen Palokärjet viettivät 40-vuotisjuhlaansa muisteluiltapäivän merkeissä

Santamäen Palokärjet muistelivat 40-vuotista taivaltaan muun muassa katsellen vanhoja valokuvia. Kuvassa Santamäen Palokärkien lippukunnanjohtajina toimineet Minna Judén, Jari Siirola ja nykyinen lippukunnanjohtaja Outi Siirola.

Viime sunnuntaina partiolippukunta Santamäen Palokärjet ry. kokoontui partiokololleen seurakunnan kerhotila Kirkkikseen viettämään lippukuntansa 40-vuotisjuhlaa muisteluiltapäivän merkeissä. Vuonna 1980 perustettu Santamäen Palokärjet tarjoaa edelleen kylän lapsille ja nuorille mukavan ja monipuolisen harrastuksen. Nykyisin Santamäen Palokärkien toiminnassa on mukana 64 jäsentä, ja vuosien saatossa lippukuntaan on ehditty kuulua monesta perheestä jo toisessakin polvessa.

– Huippuvuodet olivat 1990-2000-luvuilla, jolloin jäseniä oli 120, muisteli Santamäen Palokärkien lippukunnanjohtajana 2000-luvun alkupuolella toiminut Minna ”Mini” Judén.

Launoslaisten lisäksi Santamäen Palokärkiin kuuluu innokkaita partiolaisia myös Vähikkälästä ja Kormusta. Harrastuksen kannalta tärkeää on, että kokoontumiset on aina pyritty sovittelemaan lasten muiden harrastuksien kanssa.

– Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa ja satunnaisesti myös viikonloppuisin. Mukana toiminnassa on aika tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Monet ryhmistämme ovat nykyään sekaryhmiä, vaikka toki myös erillisiäkin ryhmiä vielä on, Santamäen Palokärkien lippukunnanjohtaja Outi Siirola kertoo.

Lue lisää keskiviikon 26.2. Lopen Lehdestä!

Janavalon Lopen tehdas tyhjenee

Janavalon Lopen tehtaalla on vielä joitakin hitsaajia töissä, mutta lähiviikkoina viimeisetkin siirtyvät uusiin tiloihin Tervakoskelle.

Vuosi 2020 on alkanut kohtuullisesti Janavalolla. Yleinen näkymä meillä on alkuvuodesta ihan positiivinen. Tilauskanta on pysynyt hyvällä tasolla, mutta kasvutavoitteisena yrityksenä tietysti koko ajan haetaan myös uusia asiakkuuksia ja töitä, kertoo toimitusjohtaja Riikka Huopainen.

Janavalon Lopella sijaitseva tehdas tulee tyhjenemään kevään aikana. Vielä syksyllä Lopella oli töissä 13 henkeä.

– Osa hitsaajista siellä vielä on hommissa. Saamme uuden ja isomman peittaamon toimintakuntoon lähiviikkojen aikana ja sen jälkeen on viimeistenkin työntekijöiden tarkoitus muuttaa Tervakoskella sijaitsevaan yksikköön.

– Itse tehtaan osalta suunnitelmat ovat vielä hieman auki. Pientä remonttia on tarkoitus siellä tehdä muuton jälkeen. Katsomme sen jälkeen rauhassa hallin myyntiä tai vuokrausta, selvittää Huopainen.

Huopaisen mukaan työvoiman saanti lähialueelta on ollut kohtuullista.

– Edelleen hitsaajia sekä muutamia koneiden käyttäjiä etsimme. Pyrkimys on myös ajoissa varautua lähivuosien aikana muutamien työntekijöiden eläköitymiseen.

Lue lisää keskiviikon 19.2. Lopen Lehdestä!

Ympäristösuunnittelija Juha Viinikka siirtyi eläkkeelle

Vuonna 2006 Riihimäen kuntien yhteinen ympäristölehti Ekokaari juhli kymmenettä toimintavuottaan, saaden myös Hämeen ympäristöpalkinnon. Tuolloin lehden toimituskuntaan kuuluivat: pöydän ääressä istuvat Jenni Nissinen (vasemmalla) ja Elina Mäenpää sekä takana seisovat Juha Viinikka, Pirjo Siik ja lehden päätoimittaja Urpu-Kaarina Yli-Laurila. Kuva: Ekokaaren arkisto

– Loppi on ympäristönsuojelullisesti moniulotteinen kunta

Viime torstaina Lopen kunnan ympäristösuunnittelija Juha Viinikalla oli viimeinen työpäivä ennen eläkkeelleen siirtymistä. Viinikka ehti olla kunnan palveluksessa rapiat 24 vuotta. Työvuosiensa Viinikka kertoo olleen mielenkiintoisia ja työn parasta antia ovat olleet ihmiset ja monipuolinen yhteistyö eri tahojen kanssa.

Juha Viinikka aloitti työnsä Lopella vuonna 1995 ympäristönsuojelusihteerin työnimikkeellä. Vuodesta 2004 aina vuoteen 2017 saakka Viinikka toimi Lopen kunnan ympäristöpäällikkönä.

Vaikka hänen työnimikkeensä vaihtuivat vuosien varrella, niin tehtävät ovat pysyneet kutakuinkin samoina. Lopen kunnassa tehtiin vuonna 2017 organisaatiouudistus ja silloin Viinikka siirtyi ympäristösuunnittelijaksi, Marjo Alhon aloittaessa ympäristöpäällikkönä. Viinikka iloitsee, että uudelle viranhaltijalle oli mahdollista antaa pitkä perehdytys, toisin kuin hänellä itsellään oli ollut.

– Minun tänne tullessa, en edes tavannut edeltäjääni, vaikka olin kyllä hänen kanssaan puhelimitse yhteydessä. Muistan, kun esittelykierroksen jälkeen istahdin ihmeissäni uuteen työhuoneeseeni suuren mappimäärän ympäröimänä ja mietin, että mitenkähän tässä hommassa nyt edetään. Siitä se työ kuitenkin opittiin, Juha Viinikka naurahtaa.

Lue lisää keskiviikon 12.2. Lopen Lehdestä!

Iso kunnostusurakka takana

– Moni pitää Launosta veneveistämölle vähän hulluna paikkana, mutta tässä on lopulta aika lähellä isoja vesistöjä. Helsinki, Lahti ja Hämeenlinna ihan pienen matkan päässä, ja kun projektit ovat pitkiä, niin niissä ei se siirtäminen lopulta edes näyttele suurinta osaa, Teemu Virtanen tuumailee.

Riva-kaunotar matkalla Venemessuille ihailtavaksi

James Bond-elokuvista tuttu luksuspuuvene, Riva Super Florida kiiltelee upeana Veneveistämö T. Virtasen työpajalla Launosissa. Takana on monia kuukausia kestänyt suuri kunnostusurakka, ja seuraavaksi italialainen venekaunotar on matkalla ihailtavaksi Messukeskuksen Venemessuille.

– Tämän yksilön lisäksi saan messuille mukaan toisenkin saman mallisen Riva-veneen, vuosimallia 1959. Sille olen tehnyt vasta arvion kunnostuksesta ja veneen kunto on huono. Vieraat näkevät siis ikään kuin saman veneen ennen remonttia ja sen jälkeen,veneveistäjäyrittäjä Teemu Virtanen sanoo.

Riva-veneiden määrä Suomessa vähäinen

Riva on yksi maailman tunnetuimmista puuvenemerkeistä. Italialainen verstas valmisti aina 1990-luvulle saakka yhteensä 8000-9000 puuvenettä. Veneveistämö T. Virtasen korjaama Super Florida 417 on vuosimallia 1960.

Kyseistä mallia valmistettiin Teemu Virtasen arvion mukaan noin kahdeksansataa kappaletta. Eri mallisia Riva-veneitä on Suomessa n.15 kpl, joista n. puolet on ajokuntoisia.

– Tämä Riva ei ole vielä koskaan Suomen vesillä, sillä sen hämeenlinnalainen omistaja osti sen Ruotsista. Sieltä se kuljetettiin suoraan tänne veistämölle, Virtanen esittelee.

Veneveistämön kunnostama Riva-vene ostettiin aikoinaan uutena Ruotsiin, ja siellä se on ehtinyt olla muutamien omistuksessa ennen nykyistä omistajaansa.

Lue lisää keskiviikon 5.2. Lopen Lehdestä!

Ensiaputaitoja nuorille

Auli Pulli ja Satu Pyhähuhta tutkivat Anne-nuken elektroniikkaa. Nuken anturi kertoo paineluiden määrän ja ohjeistaa elvyttäjää oikeaan painelu- ja puhaltamiskovuuteen. Anne-nuken kummitoiminnasta kiinnostuneet yritykset voivat ottaa suoraan yhteyttä Auli Pulliin (auli.pulli@loppi.fi) tai terveydenhoitaja Satu Pyhähuhtaan (satu.pyhahuhta@riihimaki.fi).

Lopen koulujen käyttöön oma Anne-nukke

Hätäensiaputaidot voivat pelastaa ihmishenkiä, mutta kaikissa kouluissa niitä ei käytännössä opeteta. Lopen koulut saivat vuoden vaihteen jälkeen käyttöönsä elvytysharjoitteluun tarkoitetut Anne- ja vauvanuket. Elvytystilanne osuu kohdalle harvoin ja aina ennalta-arvaamatta. Tilanne on jännittävä ja ainutkertainen ja siksi taitojen harjoittelua tulee tehdä riittävän usein.

– Ajatus Anne-nuken hankkimisesta koululle lähti siitä, kun reilu vuosi sitten luin Helsingin sanomista artikkelin, jossa kerrottiin, että ihmiset eivät pysähdy kadulla auttamaan hädässä olevia. Pahimmassa tapauksessa kuljetaan vain ohi ja otetaan tilanteesta valokuvia. Tämä juttu sain minut miettimään sitä, mitä minä terveydenhoitajana voisin tehdä tällaiselle ilmiölle yhteiskunnassa, kertoi Lopen yläkoulun ja lukion terveydenhoitaja Satu Pyhähuhta.

Mukaan hankkeen toiseksi puuhanaiseksi Satu Pyhähuhta sai koulun apulaisrehtori Auli Pullin.

– Yhdessä etsimme loppilaisia yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka innostuisivat sponsoroimaan tällaista hanketta. Mukaan hankkeeseen lähtivät NB-Seinä Oy, ASV Autohuolto Oy, Etelä-Hämeen Osuuspankki, Lopen Reserviupseerit, LC Loppi MaijaStiinat, SPR Lopen osasto ja Kormu-Launosten Martat ry. Tämän lisäksi jokainen koulu osallistui Anne-nuken hankintaan omasta koulukohtaisesta budjetistaan. Yhteensä saimme kerättyä rahaa hieman yli 2300 euroa, jolla sitten hankimme elvytysnuket sekä huoltotarvikkeita ja puhdistusliinoja harjoittelua varten, kertoivat Auli Pulli ja Satu Pyhähuhta.

Lue lisää keskiviikon 29.1. Lopen Lehdestä!

Kotiseututyötä, yhdistystoimintaa, artikkeleita ja kirjoja

Viime vuosina Ahti Gåpån sydäntä lähellä on ollut erityisesti Sakari Pälsi -seuran toiminta. Vuonna 2017 saattoi kotiseutuneuvos Gåpå todeta Pälsi-tietoudessa munan olevan nyt kanaa viisaampi, viitaten tällä edessään istuneeseen tutkija Jukka Relakseen, joka Mirja Metsolan kanssa oli juuri julkaissut Sakari Pälsin elämäkerran.

– Kotiseutuneuvos Ahti Gåpå on ollut monessa mukana

Yli 2000 lehtiartikkelia, näistä noin 1700 Lopen Lehdessä, 40 vuoden ajalta. Leikekirjoja on jo 15, valokuvia arkistossa yli 5000. Lisäksi pari kyläkirjaa, kirjat Lopen myllyistä, Kiven seitsemän veljeksen syntysijoilta ja oman elämän vaiheista.

– En kuitenkaan ole lehtimies, enkä kirjailija, naurahtaa Ahti Gåpå.

Varsinaiseen työuransa Ahti Gåpå tekikin Posti- ja lennätinlaitoksen ja sittemmin Telecom Finlandin palveluksessa, josta hän jäi eläkkeelle valtakunnan koaxiaalikaapeleiden huoltovastaavan tehtävistä 1994, toimien viimeiset 11 vuotta puhelinmestarina. Gåpå myös edusti ruohonjuuritason toimijaa työryhmässä, joka 1990-luvun alussa valmisteli Teleä pilkottavaksi ja yksityiseksi liikelaitokseksi.

– 25 vuotta kiersin viikot valtakuntaa! Kaiken kaikkiaan olin melkein 40 vuotta reissuhommissa, mikä oli kyllä pirunmoista kotiväelle, pohtii mies nyt.

Päivätyön ohessa alkoi kuitenkin monipuolinen yhdistystoiminta, ja myös kirjoittaminen.

– Moneen olen ottanut osaa, joka paikassa heiluin. Olenkin kiitollinen vaimolleni, sillä jos seinäkalenteriimme oli merkittynä jokin meno, enkä alkanut sitä valmistella hän huomautti: ”Eikös sinulla ole tänään jokin menokin”. Tämä myötäeläminen oli se, jonka vuoksi ehdin lähes joka paikkaan, missä apua tarvittiin, kiittelee Ahti Gåpå.

Lue lisää keskiviikon 15.1. Lopen Lehdestä!

36. vuosi loppilaisten sielunpaimenena starttaa

Ilkka Juote inspiroituu taiteen, musiikin ja kuvien, kautta. Työhuoneen seinää koristavat hänen ottamansa valokuvat.

Lopen seurakunnan kappalainen Ilkka Juote tuli Lopen seurakunnan palvelukseen vuonna 1984. 35 vuoden uran aikana Juote on kehittänyt seurakunnan toimintamuotoja, kuten viime joulukuussa 17. kerran pidetty metsäkirkko. Musiikki on näytellyt merkittävää roolia kirkonmiehen elämässä niin sävellyksinä kuin työssä mm. gospel-messuina. Ilkka-pappi näkyy ja liikkuu edelleen seurakuntalaisten keskuudessa.

Hengellinen herääminen nuorena

Juote kertoo, että hänen kotinsa oli aivan tavallinen maalaiskoti Somerolla ja hengellinen elämä ei ollut jatkuvasti esillä.

– Iltarukous opetettiin, kirkossa käytiin harvakseltaan ja rippikoulu käytiin, toteaa Juote.

– 14-vuotiaana ennen rippikoulua Jumalan ”kutsu kävi” minulle ja sillä oli heti vaikutusta elämääni monella tavalla.

Lukioaikana Juotteelle valkeni, että teologian opiskelu on hänelle oikea suunta, vaikka esimerkiksi lastentarhanopettajankin työkin kiinnosti. Papiksi Juote vihittiin vuonna 1978 ja Lopelle työura toi hänet vuonna 1984 ja 35 vuotta tuli täyteen 1. adventtina 2019. Valmistumisensa jälkeen hän suoritti myös varusmiespalveluksensa varusmiespappina Riihimäellä.

– Lopelta löytyi myös vaimo ja perheellä on ollut hyvä olla juuri täällä. Ei ole ollut tarvetta lähteä mihinkään, summaa Juote.

Lue lisää Lopen Lehden vuoden 2020 ensimmäisestä numerosta!

Piparinen satulinna lumoaa

Piparilinna onnistuneesti paikoillaan näyteikkunassa! Tekijän on helppo hymyillä - Antti Mikkola oikealla, ja tilauksen tehnyt yrittäjä Janne Kataja vasemmalla, iloisen yllättyneenä.

Pienen Lelukaupan ikkunassa Riihimäellä (Kauppakeskus Majakka, Hämeenkatu 25-27) on ollut joulukuun puolivälistä lähtien todellinen katseenvangitsija – satumaisen korea, jättimäinen piparilinna! Se on vankkaa loppilaista tekoa.

– Piparitaikinaa kului yli 30 kiloa, ja korkeutta linnalla on kaikkiaan toista metriä kertoo valmistuksesta vastannut Mikkolan Suoramyynnin leipuri-kondiittori Antti Mikkola.

Iso ja komea tavoitteena

Janne Kataja antoi melko vapaat kädet. Toiveena oli, että näyteikkunaan saataisiin yli metrin korkea fantasialinna, värikäs, valaistu ja paljon yksityiskohtia sisältävä, kertoo Antti Mikkola.

– Aikataulu oli älyttömän tiukka. Tilaus tuli Jannelta sunnuntai-iltana itsenäisyyspäivän jälkeen, jolloin aloin työstämään visiota ja tekemään kaavoja. Valmista piti olla keskiviikkona. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua, mutta aikataulu piti ja linna oli Riihimäen Majakan näyteikkunassa keskiviikkona kello 14.30, kertaa Mikkola projektin vaiheita.

Antti Mikkola on toki tehnyt isoja piparitaloja aiemminkin, mm. kotitalonsa ja oman savusaunan mallilla. Nyt tämä tilaus oli kuitenkin kokonsa puolesta ihan toista luokkaa.

– Olin heti ihan innoissani! Ajattelin, että magee juttu, ehdottomasti teen ja saan sen vielä annetussa aikataulussa valmiiksi.

Lue lisää maanantain 23.12. Lopen Lehdestä!

Eläkeliiton Lopen yhdistys toiminut 45 vuotta

Ansioituneita jäseniä palkittiin juhlassa. Kultaisien ja hopeisten ansiomerkkien saajat Rauli Salmela (kuvassa vasemmalta), Jorma Ruponen, Aulikki Kemppi, Pirjo-Liisa Saloniemi ja Raimo Rantala.

– Käteistä rahaa on oltava saatavilla tulevaisuudessakin

Eläkeliiton Lopen yhdistys vietti 45-vuotisjuhlia Loppisalissa viime lauantaina. Arvokas juhla oli oivallinen paikka palkita yhdistyksen aktiivisia toimijoita ja jäseniä. Lopen yhdistys on aktiivisesti rakentamassa paikallisesti mitä hienoimmalla tavalla Eläkeliitonkin tavoitetta: ”Kohti ikäystävällistä Suomea”.

300 jäsenen raja tavoitteena

100 henkilön yleisö kajautti juhlan alkuun maakuntalaulun, jonka jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kuparinen toivotti juhlayleisön tervetulleeksi. Hän esitteli aktiivisen yhdistyksen toimintamuotoja, mutta samalla kertoi huolensa ns. hiljaisista jäsenistä, jotka eivät löydä mukaan toimintaan.

– Kehotan aktiiveja nykäisemään hihasta näitä ”hiljaisia”. Voihan olla niin, että sitä nykäisyä on odotettukin. Joulun aika muistuttaa siitä, että kenenkään ei pidä joutua olemaan yksi, muistutti Kuparinen, joka valittiin Eläkeliiton Etelä Hämeen piirin syyskokouksessa piirin uudeksi puheenjohtajaksi 1.1.2020 lukien.

Ja toimintaa yhdistyksellä on todella monipuolisesti erilaisten kerhojen muodossa. Tarjolla on mm. kuukausitapaamisia, tarinatupaa, kuorotoimintaa, karaokea, tanssia ja bocciaa sekä mölkkyä. Hengen ja ruumiin kulttuuria – jokaiselle jotakin.

Juhlasssa esiintyi yhdistyksen oma kuoro, jota säesti luottosäestäjä Rauli Salmela. Tällä kertaa kuultiin kappaleet ”Parhaat hetket” ja ”Tulkoon joulu”.

Lue lisää keskiviikon 18.12. Lopen Lehdestä!

Suomi juhli 102-vuotista itsenäisyyttä

Loppilaiset yhteiskuvassa Linnan juhlissa 2019: kansanedustaja Timo Heinonen, veteraani Pekka Tarkkala, Seija Ranta ja Satu Suomalainen.

– Olihan ne oikein hyvät juhlat siellä, tarpeeksi väkeäkin, naurahtaa Pekka Tarkkala.

– Eikä mua ainakaan jännittänyt yhtään, vaikken ennen ole presidenttiä kätellytkään!

Nyt tämä kuitenkin tapahtui, TV-kameroiden välittäessa kuvaa Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolta miljooniin suomalaiskoteihin. Pekka Tarkkala, saattajanaan tyttärensä Seija Ranta, saapui kättelyvuoroon veteraaniväen mukana, ja Loppikin tuli asiallisesti mainituksi.

– Olihan se melkoinen yllätys, kun kutsu tuli. Posteljooni kävi tuomassa kirjeen sisälle asti, kertoo Tarkkala.

– Yhtään en osannut ajatella tällaista tulevan!

Saatu kutsu tuntui kuitenkin hyvälle. Samaan tapaan, kuin huhtikuussa, kansallisena veteraanipäivänä Lopen veteraanijuhlassa rintaan kiinnitetty Tasavallan presidentin myöntämä Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalikin.

Tähän mitaliin liittyen posti toi myös virallisen kirjeen presidentti Niinistöltä ja rouva Jenni Haukiolta. Tämä kirje on Tarkkalalla nyt kehyksissä, ja hän osoittaa kirjeen viimeisiä rivejä ennen allekirjoituksia.

Tähän on kirjoitettu: ”Tekojenne muistot eivät himmene koskaan. Me kiitämme, emmekä unohda.”

Lue lisää keskiviikon 11.12. Lopen Lehdestä!