Antin Adventti avasi Lopen joulun odotuksen

Kuuseen syttyivät valot Lopen Mieslaulajien toimesta. Kuoroa johti Petri Lindberg.

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina pidetty Antin Adventti -tapahtuma sai runsain määrin väkeä liikkeelle. Perinteisesti tapahtuma avaa Lopen joulun ajan odotuksen. Petri Lindbergin johdolla Lopen Mieslaulajat syttyivät kuuseen jouluvalot. Tapahtuman juonsi Seppo Lankinen.

Antin Adventissa pääsi hienosti virittäytymään joulun odotukseen. Tapahtuma alkoi Lopen Puhallinorkesterin jouluisella musiikkituokiolla valtuustosalissa. Toisena musiikkivieraana kuultiin suosittua muusikkoa, Janne Tulkkia.

Kunnantalon tiloissa olevat myyjäiset tarjosivat monen laista ostettavaa kotiin, jouluun ja lahjaksi. Kunnalta saadun tiedon mukaan tänä vuonna myyjäisissä oli 35 myyntipöytää. Yhdistyksiä oli edellisiin vuosiin verrattuna kertoman mukaan vähemmän kuin aiemmin.

Lapsia tapahtumassa viihdyttivät Passiili Sirkuksen Anssi ilmapalloineen, taikoineen ja jongleerauksineen sekä tietysti ihka oikea Joulupukki.

Lopen Yrittäjien tarjoamat makkarat ja mehu tekivät hyvin kauppansa. Lopen Yrittäjien ensi vuoden puheenjohtaja Mirja Peltovuori kiittelikin yhdistyksen ahkeria toimijoita illan toteutuksesta, tuodessaan yhdistyksen tervehdyksen tapahtumaan.

– Maamme kasvua rakentaa joka päivä 283 000 yritystä, joissa työntekijöitä on 1,4 miljoonaa. Suurin osa yrityksistä eli 93,3% on alle kymmenen hengen yrityksiä. Lopella meillä on 340 yritystä. Lopen Yrittäjät on järjestäytynyt yhteisö, jossa on jäsenenä 193 yritystä. Lopella on monia erilaisia yrityksiä. Muistakaa joululahjaostoksia tehdessänne käyttää Lopen palveluja, Peltovuori toivoi.

Mirja Peltovuori julkisti myös Hyvän Palvelun Yrityksen. Tänä vuonna äänestyksen voitti Eräloppi Oy, yrittäjänään Tomi Järvinen. Hyvän Palvelun Yritys -palkinto on jaettu jo vuodesta 1992.

– Palkinnon jakaminen Tomille on minulle hyvin mieluinen asia. Olen usein soittanut hänelle monesta erilaisesta asiasta ja aina hän on sanonut, että asia järjestyy. Voitto meni oikeaan paikkaan, Peltovuori sanoi onnitellessaan Järvistä.

Lue lisää keskiviikon 6.12. Lopen Lehdestä!

Viinatehtaalta hiekkamonttuun

Simo Lehtosella on hallussaan mittava museotraktoreiden kokoelma. Takra noin vuodelta 1950 on suomalaista tekoa ja hankittu kokoelmiin Sajaniemestä.

– Simo Lehtonen yrittäjänä yli viisi vuosikymmentä

Lokakuun puolivälissä tuli 55 vuotta Simo Lehtosen ensimmäisestä keikasta omalla kuorma-autolla. Tästä alkoi yhä edelleen jatkuva yrittäjän ura, ensin omalla nimellä, ja pojan Marko Lehtosen tultua mukaan 1988, perustettiin Kuljetusliike Simo Lehtonen Ay. Ammattiautoilijana Simo jatkoi aina vuoteen 2011 saakka, jolloin omaan mittariin tuli 70 vuotta. Sen jälkeen kuljetustyöt ovat olleet pojan vastuulla, mutta kaivinkonehommia Simo kuitenkin tekee edelleen.

– Viime kesänä tuli kaivettua hallin pohjia ja putsattua lampia ja muita pieniä hommia, ja metsäautotienkin tein. Mutta tässä oli kyllä vähän liikaa hommaa tämänikäiselle miehelle, miettii Simo Lehtonen nyt jälkeenpäin. Alkukesästä oman aikansa otti myös suosituksi tullut vanhojen traktoreiden ja koneiden näyttely, joka järjestettiin nyt jo kahdeksannen kerran Lehtosten kotitanhuvilla.

Rankin ajolla alkuun

Simo Lehtonen on kotoisin Somerolta, mutta jo ennen armeijaikää hän lähti maailmalle. Tie toi kesäksi maalaistalon töihin Mustajoelle, ja täältä seutuvilta löytyi sittemmin myös kuljetusalan töitä.

– Tästä ajatus lähti, että voisihan tätä työtä tehdä omiin nimiinsäkin, taustoittaa Simo Lehtonen.

Niin Simo osti ensimmäisen oman kuorma-autonsa, vuoden 1963 mallia olevan Bedfordin ja ryhtyi ajamaan rankkia Rajamäen viinatehtaalta. Rankkia ajettiin talvikaudella eläinten rehuksi lähikuntiin. Helposti pilaantuvaa tavaraa oli toimitettava muutaman päivän välein tiloille, mikä tiesi töitä myös viikonloppuisin.

Rankin ajo jatkui reilut parikymmentä vuotta. Lehtonen hankki toisen auton jo syksyllä 1967, ja Ketosen Jaska aloitti kuskina, ensin rankin ajossa, mutta autojen kapasiteetin kasvaessa toisesta rankkiautosta luovuttiin jo noin vuoden jälkeen, ja Ketonen siirtyi hankitun öljyauton rattiin. Sannan ajoa oli aloitettu rankin ajon ohessa kesäkaudella.

Lue lisää keskiviikon 28.11. Lopen Lehdestä!

Lopen kirjastorakennus 30 vuoden ikään

Lopen kirjaston entiset ja nykyiset työntekijät kahvittelivat 30-vuotisen kirjastorakennuksen kunniaksi 1.11.2018. Juhlatilaisuudessa muisteltiin menneitä aikoja muun muassa valokuva-albumeita selaten. Kuva: Siina Vieri / Lopen kirjasto

Marraskuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta siitä, kun Lopen nykyinen kirjastorakennus avattiin yleisölle. Samalla päättyi kirjaston pitkä ”hyyryläiskausi”, kuten emerita kirjastotoimenjohtaja Tarja Toivonen asian ilmaisee. Uusi rakennus toi paljon hyvää kirjastotoiminnalle Lopella.

– Elämä ilman uutta kirjastoa olisi kuin aitan polulta kohti pimeyttä mölisten pakeneva emäntä.” Nämä sanat kirjoitti kirjailija Juhani Peltonen 1.11.1988 Lopen kirjaston vieraskirjaan, uuden kirjastorakennuksen avajaispäivänä. Kirjailija oli kirjaston ensimmäinen asiakas ja hän sai kunnian leikata Hämeen väreissä ollutta avajaisnauhaa heti silloisen kunnanjohtaja Olavi Sampon jälkeen.

Alttaritaulu ja 25 ruplaa hopeaa

Lopen kirjasto on Hämeen kolmanneksi vanhin ja Kanta-Hämeen vanhin. Viime viikon keskiviikkona 14.11. Lopen kirjasto täytti 166 vuotta. Lopen kirjaston alullepaneva voima oli hovimaalari Robert Wilhelm Ekman. Hän maalasi pitäjän vuonna 1806 valmistuneeseen puukirkkoon uuden alttaritaulun, jonka aineena oli Kristuksen taivaaseen astuminen. Lopen alttaritaulu oli keväällä 1852 esillä näyttelyssä Turussa, josta rahaa kertyi 25 ruplaa hopeaa. Ruplat taiteilija toivoi osoitettavaksi tarpeellisten ja uskonnollisten kirjojen hankkimiseksi vähävaraisten rahvaan lasten luettaviksi. Näin tehtiinkin ja pitäjänkokouksen päätöksellä 14.11.1852 Lopelle perustettiin kirjasto.

Lainakirjastoa hoiti korvauksetta ensin kirkkoväärti Isak Harri. Kirjasto oli sijoitettuna kirkon sakastiin vuoteen 1858, jolloin kirkon kohtaloksi koitui salaman iskusta alkanut tulipalo. Osa kirjaston kokoelmista kuitenkin pelastui ja kirjoja säilytettiin kirkkoväärtien kotona. Seuraavaksi lainaustoiminta siirrettiin Heikkilän koululle, ja kun Lopelle valmistui uusi kirkko vuonna 1869, siirrettiin kirjasto melko pian sen sakastiin. Kirjasto ehti olla kirkossa ainoastaan seitsemän vuoden ajan, kun tämäkin kirkko paloi vuonna 1880. Tästä palosta jäljelle jäi ainoastaan 30 teosta. Kirjaston kokoelmaa ryhdyttiinkin palon jälkeen kartuttamaan ja kokoelma siirrettiin takaisin Heikkilän koululle.

Lue lisää keskiviikon 21.11. Lopen Lehdestä!

Ruokaa presidenteille ja muille merkkihenkilöille

Juha Mieto kävi Terttu Simosella klapitalkoissa vuonna 2010. Kuva: Terttu Simosen valokuvakokoelma.

Presidentit ja monet muut merkkihenkilöt ovat saaneet nauttia vuosien varrella Terttu Simosen maukkaista ruoista Marskin Majalla

Terttu Simosella on 53 vuoden työura kokkina. Presidentit ja monet muut merkkihenkilöt ovat saaneet nauttia vuosien varrella Simosen maukkaista ruoista muun muassa Marskin Majalla. Nyt eläkkeellä oleva Simonen nauttii edelleen ruoanlaitosta.

Isänpäivät ovat olleet Terttu Simoselle jo ainakin 15 vuoden ajan kiireinen päivä Marskin Majalla. Tänä vuonna Simosella on pitkästä aikaa harvinainen isänpäivä, sillä tällä kertaa hänellä on vapaata. Oman talonsa olohuoneessa Simonen muistelee huikeita kokin vuosiaan, joita hänelle on kertynyt laskelmiensa mukaan peräti 53. Varsinaisesti Terttu Simonen on ollut eläkkeellä jo vuodesta 2011 lähtien, mutta aina vieläkin häntä kutsutaan välillä ruoanlaittotehtäviin.

Esikoiselle ruoanlaitto tuli tutuksi

Terttu Simonen on Toivosen kuuden sisaruksen sarjasta vanhin. Kun perheen äiti ja isä olivat navetalla ja töissään, tuli Tertun tehtäväksi usein laittaa koko väelle ruokaa. Koulun ammatin valinnassa hänelle suositeltiinkin luontevasti lastenhoitajan tai keittäjän aloja. Aluksi poliisin ammatista haaveileva Terttu päätti hakea keittäjälinjalle.

– Valmistuttuani olisi saanut keittäjän paikan Riihimäen vanhainkotiin, mutta en rohjennut ottaa pestiä. Epäilin, että en vielä pärjäisi keittäjänä, Terttu Simonen muistelee.

Lue lisää keskiviikon 14.11. Lopen Lehdestä!

Aurinkotupa muuttaa Sajaniemen Taidemäelle

Auringontuvan Päivi Jaakkola siirtää vastaanottotoimintansa kuukauden päästä Läyliäisten Vesikopintieltä Sajaniemen Taidemäelle.

Aurinkotuvan monipuolinen hyvinvointiyrittäjä Päivi Jaakkola siirtää vastaanottonsa kuukauden kuluttua kotoaan Läyliäisten Vesikopintieltä Sajaniemen Taidemäelle. Taidemäellä Jaakkola hoitaa asiakkaitaan kolme kertaa viikossa.

Syntyjään sajaniemeläinen Päivi Jaakkola asui lähes 30 vuotta Helsingissä. Juurilleen Lopelle hän palasi vuonna 2007, jolloin hän muutti Sajaniemeen asuen siellä liki 10 vuotta. Perushoitajaksi alkujaan kouluttautunut Jaakkola opiskeli sittemmin vielä hotelli- ja ravintola-alan esimieheksi. Noin kaksikymmentä vuotta sitten hän toimi matkaoppaana ja tutustui luontaishoitoihin. Tämä tie vei hänet hyvinvointialan moniosaajaksi ja kokoaikaiseksi yrittäjäksi.

Työ on elämäntapa

Nyt Päivi Jaakkolan Aurinkotupa tarjoaa kursseja, hierontaa, energia-, kauneus-, ja terveyshoitoja sekä terapeuttisia hoitoja.

– Kahdenkymmenen vuoden aikana on ehtinyt opiskella kaikenlaista. Minulla on jatkuva palo oppia aina jotain uutta. Erilaisten asioiden tekeminen on itsellekin mielekkäämpää kuin yhden ja saman asian toistaminen. Minä rakastan työtäni. Tämä on elämäntapa, Päivi Jaakkola sanoo.

Klassista hierontaa Aurinkotuvan Jaakkola tekee eniten, sillä se on hänen suosituin hoitomuotonsa. Hän tekee myös erilaisia hierontavariaatioita, kuten suklaa-, suola- ja kultahierontaa sekä intialaista päähierontaa.

– Lisäksi teen kuiva- ja verikuppausta, vyöhyketerapiaa sekä vauva- ja satuhierontaa, Jaakkola listaa.

Lue lisää keskiviikon 7.11. Lopen Lehdestä!

– Kylillä on valtavasti potentiaalia ja ihmisissä osaamista

Tänä vuonna kyläkäräjille saatiin varsin kattava edustus eri kyliltä. Monella kylällä mielissä painoivat esillä olleet koululakkautukset, ja toisaalta pohditutti valokuituverkkosuunnittelun tilanne.

Koulut ja valokuituhanke puhuttivat kyläkäräjillä

Viikko sitten tiistai-iltana oli kutsuttu koolle jo perinteiseksi tullut kylien ja kunnan yhteiskokous, joka kyläkäräjät-nimellä kokoontui nyt kolmatta kertaa. Mukaan ilmoittautunut reilu 20 hengen osallistujamäärä kieli jo siitä, että kylillä oli nyt mielissä esille otettavia asioita!

Näpäkästi kokous kuitenkin eteni kunnanhallituksen puheenjohtaja Marja Ukkolan johdolla, ennakkoon laaditun asialistan mukaisesti, ja kaikki pääsivät vuorollaan tuomaan kyliensä terveiset.

Kyläkouluja ei lakkauteta

Useammalla kylällä mieliä kaihertanut koulukysymys nousi esiin jo ennakkokysymyksissä, kun tiedusteltiin, kuinka kunta haluaa kehittää kyliään ja kyläkoulujaan? Kylillä oltiin tyytyväisiä rahalliseen panostukseen, joka pikkukouluille vasta annettiin näiden pihojen kehittämiseksi, mutta ääneenkin ihmeteltiin alkusyksyllä esiin putkahtaneita käsittämättömiä päätösesityksiä, joissa osin samoja kouluja oli jo esitetty lakkautettavaksi.

Kunnanjohtaja Mikko Salmela totesi painokkaasti, että kyläkoulujen lakkautuksia ei olla valmistelemassa.

– Virkamiehetkin ovat ihmisiä. Kunnanhallitus asetti raamin, johon kussakin hallintokunnassa budjettivalmistelussa olisi pyrittävä. Sivistyspuolella on suuria vaikeuksia tähän päästä, ja sivistysjohtaja on toiminut juuri kuten hänen kuuluukin – nostaen esille erilaisia vaihtoehtoja, joista voitaisiin säästää, selvitti Mikko Salmela.

Lue lisää keskiviikon 31.10. Lopen Lehdestä!

Kesäloppilainen Kaisa Kilpinen aloitti Launosten päiväkoti Sirkuksen johtajana

Rakkaus varhaiskasvatukseen on Kaisa Kilpiselle osittain verenperintöä. Lapsuus ja nuoruus Tornionjokilaakson Pellon kunnassa lastenhoitajaäidin tyttärenä varmisti Kilpisen uravalinnan lasten parissa jo yläasteella.

Launosten uusi päiväkodinjohtaja tiesi jo yläkoulussa haluavansa lastentarhanopettajaksi

Syksyn aurinkoinen väriloisto valaisee Launosten päiväkoti Sirkuksen johtajan Kaisa Kilpisen työhuoneen. Elokuussa aloittaneen uuden johtajan vastuulla on päiväkotityön ohella myös Launosten alakoulun tiloissa toimiva esiopetus, ja Launosten koulun aamu- ja iltapäivähoito.

Varajohtajuus Janakkalassa, Haltian vuoropäiväkodissa antoi hyvät lähtökohdat uusien ammatillisten haasteiden kohtaamiseen, ja omien kannuksien testaamiseen uudessa johtajan työssä. Lisää eväitä johtajuuteen tulee tällä hetkellä suoritettavista johtamiskoulutusopinnosta.

Osittain verenperintöä

Rakkaus varhaiskasvatukseen on Kilpiselle osittain verenperintöä. Lapsuus ja nuoruus Tornionjokilaakson Pellon kunnassa lastenhoitajaäidin tyttärenä varmisti Kilpisen uravalinnan lasten parissa jo yläasteella.

Alavalinta on tuntunut oikealta koko työuran ajan. Nuoruusvuosiin liittyi tiiviisti erilaisten kerhojen ohjaaminen ennen lastentarhanopettajaopintoja Helsingissä. Upea lapin murre vilahtelee edelleen iloisessa puheessa muistona menneistä lapsuus- ja nuoruusvuosista Lapissa.

Lue lisää keskiviikon 24.10. Lopen Lehdestä!

Viidenkymmenen villitys

50 vuotiasta kuoroa johtaa Petri LIndberg ja mukana on 26 laulajaa.

– Lopen Mieslaulajilla mahtava juhlakonsertti

Loppilaiskuorojen tasavuosijuhlallisuudet jatkuivat viime lauantaina Lopen Mieslaulajien 50-vuotisjuhlakonsertilla Viidenkymmenen villitys. Loppisali täyttyi jälleen ääriään myöten kuorolaulun ystävillä. Noin 250 päiselle yleisölle esitettiin kattavasti kuoron ohjelmistoa kautta historian. Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin ”Mieskuorolauluja mennävuosilta” ja väliajan jälkeen uudempaa ohjelmistoa teemalla ”Jotta emme hyytyisi”.

Kuoroa johti Petri Lindberg ja konsertin juonsi Seppo Lankinen. Väliajalla nautittiin Lopen kunnan kulttuuritoimen tarjoamat synttärikakkukahvit.

Perinteistä mieskuorolaulua

Juhlakonsertti aloitettiin reippaasti kuorolaisten marssiessa eteen ”Kun poijat ne raitilla” -laulun myötä. Tämä kappale on kuulunut kuoron ohjelmistoon jo vuodesta 1981 alkaen, jolloin se harjoiteltiin Norjan matkaa varten. Kappale esitettiin myös kuoron 10-vuotisjuhlissa, taustoitti juhlan juontaja Seppo Lankinen.

Itseoikeutetusti mukana konsertissa oli myös kuoron tunnuslauluksi muotoutunut ”Nouse laulu, kaiu”, joka esitetään aina uusille kuoroveljille, ja myös pyöreitä vuosia täytettäessä.

Kuoron perustamista ja historiaa kerrattiin kappaleiden välissä, mieskuorolaulun ollessa kuitenkin pääosissa. Mennävuosien mieskuorolauluja kuultiin peräti 13 kappaleen verran ennen väliaikaa. Mukaan oli valittu kappaleita niin naiskauneuden ylistykseksi kuin myös kotiseuturakkautta julistaen. Pitkäaikainen kuoron säestäjä Antero Ketonen haitareineen säesti säveltämänsä Lapsuuden Loppijärvi -kappaleen, joka on kantaesitetty kuoron 20-vuotisjuhlissa. Myös Lopen laulu on saanut ensiesityksensä Mieslaulajien 15-vuotisjuhlakonsertissa. Nämä tutut kappaleet soivatkin jo vapautuneesti, lievän alkukankeuden jälkeen.

Lue lisää keskiviikon 17.10. Lopen Lehdestä!

– Palkinto on meille pienille yrittäjille iso asia

Anne Vaseliuksen (vasemmalla) ja Jaana Salmen kukkakaupassa on myös oma osastonsa lahjatavaroille.  Kuva Jouni Lehtonen.

Vuoden yrittäjäpalkinnon saaminen oli yllätys kukkakauppayrittäjille Jaana Salmelle ja Anne Vaseliukselle

Lopen vuoden yrittäjinä palkittiin lauantai-iltana yrittäjäjuhlassa Lopen Kukka ja Lahja Oy:n yrittäjät Jaana Salmi ja Anne Vaselius.

Lopen Kukka ja Lahja Oy on monipuolinen kukkakauppa Lopen kirkonkylässä. Liikkeessä on runsas leikko- ja ruukkukukkavalikoima ja valmiiksi sidottuja kimppuja. Yrittäjät ovat laajentaneet tuotevalikoimaa myös erilaisiin lahjatavaroihin.

22 vuotta yksinyrittäjänä

Anne Vaselius opiskeli puutarhuriksi ja vuonna 1992 ryhtyi yrittäjäksi ostettuaan toimivan kukkakaupan Lopelta. Hän kukkatukussa työskennellessään tutustui kauppiaaseen, joka halusi luopua yrityksestään ja tarjosi sitä Annelle. Hän ehti toimia 22 vuotta Lopen Kukkasitomo Ky:ssä yksinyrittäjänä.

– En ollut suunnitellut ryhtyväni kukkakauppiaaksi. Tein nopean ratkaisun, kun mahdollisuus tuli.

Jaana Salmi toimi Riihimäellä seitsemän vuoden ajan kukkakauppiaana vuodesta 1997 alkaen. Hän oli välillä palkkatyössä, kunnes hänelle tarjottiin kukkakauppaa Lopelta. Hän aloitti Kukkakimppu toiminimiyrittäjänä vuonna 2007.

Lue lisää keskiviikon 10.10. Lopen Lehdestä!

Poronpolku onnistuneesti läpi

Reippaan ulkoilun lomassa nautittiin hyvillä mielin taukopaikkojen muonitustarjonnasta.

– Räyskälän lentokenttä toista kertaa tapahtumakeskuksena

Loppilainen Poronpolku-ulkoilutapahtuma syykuun viimeisessä viikonvaihteessa on vakiinnuttanut asemansa Etelä-Suomen suurimpana kuntourheilutapahtumana. Ajoittaisesta sateen uhkasta huolimatta sunnuntaina reiteille lähti jälleen yli 2400 kävelijää ja 160 koiraa. Lauantain Poronpolun polkaisu -tapahtuma keräsi lupien salliman maksimimäärän eli 500 innokasta pyöräilijää.

Järjestelyistä kiitosta

Perinteinen Poronpolku- vaellustapahtuma järjestettiin nyt jo 52. kerran. Räyskälän ilmailukeskus toimi kuitenkin vasta toista kertaa tapahtumakeskuksena. Viime vuoden kommelluksista oli otettu oppia, ja järjestelyt toimivatkin nyt esimerkillisen jouhevasti. Kiitosta keräsi niin liikenteen ohjaus kuin paikoituskin tarkoitukseen varatulle kiitotielle, eikä moitteen sijaa löytynyt myöskään kuljetuksista.

Tänä vuonna seitsemän matalalattiabussia kuljetti osallistujia reiteille tauotta kello 8 ja 11.30 välillä. Paluukyydit hoituivat samaan tapaan.

– Odotusajat olivat ruuhkaisimpaankin aikaan maksimissaan viisi minuuttia, kertoi Poronpolkuyhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Huhta, arvellen että järjestely olisi toiminut suuremmallakin väkimäärällä.

Kiitosta keräsivät myös reitistön uusitut opasteet. Nyt kaikki reitit oli merkitty omilla värikoodeillaan, helpottaen oikealla polulla pysymistä. Valittavana olivat tutut kolmen kilometrin ja 11, 16, 22 ja 28 kilometrin lenkit.

Lue lisää keskiviikon 3.10. Lopen Lehdestä!