Helena Törhönen jatkaa työtä luonnon puolesta

Lopen luonnonystävien hallitus halusi kiittää Helena Törhöstä lahjoittamalla hänelle mustan Kuikka-lasipatsaan. Kuikka on Lopen nimikkolintu. Jo viisi vuotta aiemmin Helena Törhönen sai Luonnonsuojeluliiton hopeisen ansiomerkin.

Lopen luonnonystävät perustettiin keväällä 1989

Lopen Vanhakoskella asuva Helena Törhönen on tehnyt pitkän rupeaman töitä Lopen luonnonystävissä.

Hän oli mukana perustamassa Luonnonsuojeluliiton paikallisosastoa keväällä 1989 ja on siitä asti toiminut yhdistyksen hallituksessa. Viime lauantaina hänet valittiin jatkamaan hallituksessa seuraavankin kaksivuotiskauden.

Helena Törhönen teki työuransa opettajana Lopen yläkoulussa ja lukiossa. Hänen pääaineensa oli fysiikka, lisäksi hän opetti matematiikkaa ja kemiaa. Yhdessä biologianopettaja Pirkko Jangerin kanssa he ideoivat ja toteuttivat ympäristökasvatuksen tempauksia koululla ja sen ulkopuolella. Nyt jo edesmennyt Pirkko Janger toimi pitkään Lopen luonnonystävien puheenjohtajana.

– Järjestimme erilaisia luontoon ja kulutukseen liittyviä luentoja. Sitten päätettiin perustaa yhdistys. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli pastori Tapio Pastila, Helena Törhönen muistelee.

Lue lisää keskiviikon 23.9. Lopen Lehdestä!

Irma ja Olavi Salo 65 vuotta aviossa

Irma Mäkinen ja Olavi Salo vihittiin 2.7.1955. Tanssihäitä vietettiin Läyliäisten Seuralassa.

– Järventaustalaiselle Olavi Salolle vihjaistiin Lopelle tulleesta kotisisaresta

Se oli juurikin näitä aikoja, syyskuun 10., Kalevin päivä, ja vuosi 1952. Olavi Salo oli päässyt juuri armeijasta ja vietti iltaa kaverinsa kanssa. Alla olivat uudet, keväällä tilatut moottoripyörät – tuliterät BMW:t, ensimmäisestä Suomeen tulleesta erästä. Kun naapuri vihjaisi Järventaustan pojille, että Lopelle on tullut pari uutta kotisisarta, ja he ovat Läyliäisissä saunomassa, oli poikien suunta selvä!

Saksalan saunalta löytyikin Irma Mäkinen tyttökaverinsa kanssa. Pojat tarjosivat neitosille pyöräkyydit asunnoilleen, ja Irman osalta se oli menoa.

– Kova ihastus oli heti; – iso ja komea mies oli Olavi, naurahtaa Irma nyt.

Eikä jäänyt tuo pyörämatka viimeiseksi, sillä siitä alkoi tutustuminen, joka johti sittemmin perheen perustamiseen. Nyt on jo vietetty niin kultahäät, timanttihäät ja tänä kesänä tuli jo 65 aviovuotta täyteen ja Irma ja Olavi Salo viettivät kesällä kruununtimanttihääpäiväänsä.

– Sattumalta juuri hääpäivänämme oli Sajaniemen Taidemäellä konsertti, ja sinne onnistuimme perheen kanssa pääsemään, iloitsevat Irma ja Olavi Salo.

Lue lisää keskiviikon 16.9. Lopen Lehdestä!

– Kiva kun ihmiset uskalsivat tulla

Suvi Hämäläinen esitteli tuoretta Kompositus Oy:n yritystoimintaa ja möi kesäkukkakimppuja. Satu Pirttilän huomio kiintyi kauniiseen lämpökompostoriin. Kompositus myy ja vuokraa näitä, tarjoten myös puutarha- ja kotipalvelua.

Kesän iltatorit onnistuneesti päätökseen

Tiivistetty ja loppukesään siirretty iltatorikesä päätettiin viikko sitten torstaina, jo hieman syksyisissä tunnelmissa. Ennusteista huolimatta varsinaisena toriaikana ei juurikaan satanut, vaikka pientä pisarointia olikin ilmassa.

Mahdolliseen sateeseen ja syksyiseen keliin olivat kuitenkin niin järjestäjät kuin torivieraatkin varautuneet.

Viisi iltatorikertaa

Poikkeuksellisesti tämän vuoden kesätorit päästiin aloittamaan vasta elokuulla, kokoontumisrajoitusten höllennyttyä. Kevään suunnitelmia muokattiinkin niin, että torikautta jatkettiin syyskuun alkuun saakka, saaden näin tiivistetty viiden iltatorin paketti.

Muutokset aiheuttivat kuitenkin sen, että normaalisti kesätorikauden huipentanut, yleisöäänestyksellä valittu huippuesiintyjä, tällä kertaa Jukka-Poika, esiintyi jo toisena tori-iltana. Tämän ei kuitenkaan annettu haitata loppukesän toreja, vaan myyjiä ja väkeä riitti, monipuolisen toriohjelman myötä.

Elokuussa alkuillan ohjelmaa oli suunnattu lapsiperheille. Lopen nuorten oma bändi sai myös nuorisoa torille. Jukka Poika veti torialueen odotetusti täyteen, mutta myös Janne Tulkki toiseksi viimeisellä kerralla innosti yleisöä.

Viimeisen torikerran ohjelman aloitti Timotei -kuoro lauluillaan. Hyvin soi ja sopi kuorolaulu myös torille. Torivisan finaali miteltiin välillä, ja illan päätti varmoin ottein esiintyjäkonkari Erkki Liikanen, säestäjänään Veli-Matti Friman haitareineen. Torialueella oli väljästi tilaa pistää vaikka tanssiksi.

Lue lisää keskiviikon 9.9. Lopen Lehdestä!

Murretta ja perinnetietoa

Lopen murteen erityisyys innostaa Helge Joutsia tutkimaan Kotimaisten kielten keskuksen murrearkistoa.

– Helge Joutsi Lopen murteen jäljillä

Sunnuntaina kokoonnuttiin Vojakkalan lavalle murreiltapäivään, kuulemaan 1960-luvun taitteessa tallennettua Lopen murretta, ja nimenomaan Vojakkalan miesten kertomana. Samalla kuultiin paikallishistoriaa ja perinneosaamista aina kaskeamisesta kalastukseen ja metsästykseen, malmin nostosta ojien perkaukseen ja arkipäivän syömisiin. Helge Joutsi oli tekstit valinnut ja näitä luki.

Kiinnostuneita oli kokoontunut koleasta sädesäästä huolimatta paikalle reilut 30.

Ikämiesten kertomaa

Iltapäivän aikana kuultiin Helge Joutsin lukemana Vihtori Mikkolan tarinointia mm. asumisesta ja kivisistä pelloista ja hänen muisteluaan Rahikon Kallesta, Räyskälän parantajasta. Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli myös kalastukseen liittyen ja nuottaamisesta. Samoin kuultiin Vihtori Salmen tarinointia salaojituksesta ja ojien perkauksesta ja rakentamisesta. Kustaa Sundgren puolestaan oli kertonut metsästyksestä ja mm. metsästyskoirista ja kaskenpoltosta.

Vojakkalassa ollaan murrealueen rajalla; Tammelan ja Forssan murre eroaa Lopen murteesta, ja kieli on vielä tänäänkin selvästi erilainen. Kuulluissa näytteissä Kustaan kielessä on Tammelan vaikutusta, hänen syntyperästään johtuen.

Lue lisää keskiviikon 2.9. Lopen Lehdestä!

Maailmalta takaisin Lopelle omaan taloon

Tuukka Uotila ja Liisa Lehtinen muuttivat heinäkuussa Länsi-Lopelle, Tuukan synnyinkotiin.

– Täällä on niin luontevaa asua, olla ja liikkua, kun tuntee ihmiset, seudut ja talot, sanoo Lopelle takaisin muuttanut Tuukka Uotila

Heinäkuun alussa Tuukka Uotila (29) osti vanhemmiltaan kotitalonsa Salonkylästä, Vojakkalan ja Topenon rajamailta, ja muutti yhdessä kumppaninsa Liisa Lehtosen (28v) kanssa takaisin Lopelle.

– Ei tätä ehkä ole oikein vielä itsekään sisäistänyt, kun täällä on kuitenkin jatkuvasti jollain tavalla ollut, vaikka oma asunto olikin välillä muualla. Nyt tämä talo on kuitenkin ihan oma! Ja aika äkkiä ja vähän yllättäenkin kaikki sitten kuitenkin kävi, vaikka jo pitkään oli valmistauduttu Lopelle paluuseen, pohtii Tuukka Uotila.

Opinnot ja työt veivät kaupunkiin

Monen muun nuoren tapaan Tuukka Uotila lähti Lopelta maailmalle opintojen myötä. Ammattiopinnot Hämeenlinnassa ja sen jälkeen työpaikan löytyminen sieltä saivat kokeilemaan asumista kaupungissa.

Vaikka ”oma elämä” olikin kaupungissa, mieli teki kuitenkin takaisin maalle ja kotiseudulle.

– Jo pidemmän aikaa oli halu palata kotiseudulle takaisin. Niinpä kaupunkiasunto Hämeenlinnasta laitettiin myyntiin, ja kauppojen toteuduttua vuosi sitten siirryttiin vuokralle, sopivaa kiinteistöä Lopen suunnilta jatkuvasti etsien, kertaa Uotila.

– Ja nimenomaan halusin Länsi-Lopelle, Vojakkala-Topeno- Räyskälä -Salonkylä -seutuville, tarkentaa hän.

Vaikka useita myynnissä olleita kiinteistöjä tuli kierrettyä katsomassa, ei yksikään oikein tuntunut ”kolahtavan”;  sitä omaa ei tuntunut hakemisesta huolimatta löytyvän.

– Ei ollut sopivan kokoista, tai paikka ei muuten ollut mieleinen, tai sijainti olisi ollut hankala; toiveissa oli kuitenkin paikka, josta on helppo Liisan käydä töissä Hämeenlinnassa.

Ongelma ratkesi hieman yllättäen, kun Tuukan vanhemmat Sari ja Yrjö Uotila ehdottivat, että he voisivat ostaa naapurissa myynnissä olevan pienemmän talon ja muuttaa sinne, jos Tuukka ja Liisa haluaisivat ostaa heidän talonsa.

Lue lisää keskiviikon 26.8. Lopen Lehdestä!

Opiston kursseille mahtuu vielä

Suullisen kielitaidon englannin kurssi pidettiin viime vuonna koulukeskuksessa. Tänä vuonna kurssi on kunnantalon alakerran kokoushuoneessa ja välillä mahdollisesti ulkotiloissakin, hauskanpito kun harvoin edellyttää kynän ja paperin käyttöä. Vastaava ruotsin kurssi toteutetaan viikonloppukurssina Kuntalassa, jossa turvavälien säilyttäminen on helppoa.

Opiston rehtori Mia Pätsi kannustaa kaikkia ilmoittautumaan kursseille.

– Monelle kurssille mahtuu vielä, vaikka esimerkiksi liikuntakurssien maksimimääriä on pienennetty. Jotkut liikuntakurssit ovatkin jo täynnä, Mia Pätsi kertoo.

– Laskut kursseista lähtevät vasta myöhemmin, ja jos käy niin, että kurssi joudutaan perumaan, ei laskua tietenkään tule.

Keväällä opiston kurssit siirtyivät etäopetukseen koronavirustilanteen vuoksi. Muutama kurssi keskeytyi kokonaankin, kun etänä työskentely ei onnistunut.

– Lomalta palatessani olin tyytyväinen ja ajattelin, että pääsemme aloittamaan syksyn aivan normaalisti. Mutta jo kahden päivän kuluttua alkoi tulla tiedotteita THL:ltä ja muualta. Niitä nyt sitten seuraamme ja jännitämme, joudutaanko etäopetukseen jossain vaiheessa turvautumaan. Nythän siitä on jo kokemusta, ja opettajakokouksessa tutkailemme tilannetta, Mia Pätsi kertoo.

Maskisuositus joka tapauksessa on, eikä kursseille saa osallistua flunssaoireisena. Myös käsidesien käyttöön ja turvavälien pitoon ohjeistetaan. Opettajat suunnittelevat kurssinsa niin, ettei fyysisiä kontakteja synny. Esimerkiksi englannin ja ruotsin suullisen kielitaidon kursseilla ohjeistus vaikuttaa kurssien sisältöön, mutta ei estä kurssin pitämistä. Joitakin harjoitteita vain jätetään pois ja joitain muokataan niin, että turvavälit pystytään säilyttämään. Osa aktiviteeteista voidaan tehdä ulkosallakin, mikä tuo parhaimmillaan oman, hauskan lisänsä kurssiin.

– Ainahan toivomme mahdollisimman paljon osanottajia kursseille, mutta nyt on joitain kursseja jouduttu rajaamaan pienemmiksi.

Esimerkiksi englannin Fun Club eli pidetään hauskaa englanniksi –kurssille on osanottajamaksimia pienennetty 25:stä kahteentoista. Kurssille mahtuu siis enää muutama halukas. Sen sijaan vastaavalle ruotsin kurssille on hyvin tilaa. Ruotsin kurssi järjestetään viikonloppukussina Kuntalassa, jossa tilaa on runsaasti.

Lue lisää keskiviikon 12.8. Lopen Lehdestä!

Viisikymmentä vuotta lomia Pilpalassa

Kalevi ja Tuula Vaahtera vanhan talon portailla. Tuulan sylissä on villakoira Vilma, toinen perheen koirista.

Tuula ja Kalevi Vaahtera pitkäaikaisimpia mökkiläisiä alueella

Tuula ja Kalevi Vaahtera lienevät pitkäaikaisimpia mökkiläisiä Pilpalan seudulla. Tuula Vaahteran äiti Tuulikki Rekola osti paikan syksyllä 1969, ja siitä asti espoolaisperhe on lomaillut Lopella.

– Oli upea ilma ja kuulas taivas, kun lokakuussa tultiin tänne ensimmäisen kerran. Olimme olleet pari vuotta ilman mökkiä, kun Hauhon-paikkamme oli myyty, Tuula muistelee.

Tuula, silloin vielä Rekola, oli tuolloin 20-vuotias. Mökkipaikka ostettiin Vihtori Viilorannalta, joka oli asunut ja kasvattanut lapsensa talossa.

– Kylmähän täällä talossa talvella oli. Vanha Högforsin liesi oli lämmittämässä. Aamut olivat viileitä keittiössä, kamarissa oli hyvin lämmittävä pystyuuni. Ensimmäisen joulunkin silti vietimme täällä, Tuula kertoo.

Kotiutuminen mökkiläiseksi Pilpalaan ei kuitenkaan sujunut hetkessä. Entinen mökki Hauholla päilyi Tuulan mielessä muistojen onnelana. Siellä oli vietetty lapsuuden ihanat kesät. Pikku hiljaa uusi seutu tuli omaksi.

Kotiseutuun tutustumisessa auttoi työ, jonka suomen kielen laitoksella opiskeleva Tuula sai yliopistolta kesätehtäväkseen.

– Valittavana oli joko nimistö tai sanasto. Valitsin Pilpalan paikannimet ja kiersin talosta taloon keräämässä nimistöä. Joku oli jo aiemmin kerännyt puolet, minulle jäi toinen puoli.

Tuula kauhistelee yhä tehtävää, jonka hän ujona ja arkana nuorena joutui tekemään. Aviomies Kalevi oli tuolloin jo mukana ja odotti mökillä, kun Tuula kiersi taloja polkupyörällään. Joskus Tuula palasi itkien keruureissultaan.

– Koville se otti. Reippaasti vain piti mennä ja voittaa oma arkuutensa. Tämä vuoden 1958 kartta minulla oli ja siihen oli määritelty alue, joka piti kiertää kesän aikana, Tuula muistaa.

– Miten mennä sisään taloon, kun kukaan ei tule avaamaan? Ovikellojakaan ei ollut. Tuvan perällä sitten istuu ihmisiä ja kukaan ei puhu mitään. Piti saada selitettyä, millä asialla olen, ja sitten vielä vakuutettua, että en pakkomyy heille mitään kirjaa, vaan tiedot tulevat vain yliopiston arkistoon.

Moni isäntäväki jäi elävästi Tuulan mieleen. Hän sanoo aina Yli-Karhulan ohi ajaessaan muistavansa sen ystävällisen vanhaisännän, joka oli niin avulias ja otti lämpimästi vastaan.

Sekä Tuula että Kalevi ovat syntyjään helsinkiläisiä. Valmistuttuaan Tuula työskenteli puheterapeuttina Lastenlinnassa ja erityisopettajana kuulovammaisten koulussa.

Lue lisää keskiviikon 8.7. Lopen Lehdestä!

Eläimet saaneet hyvää hoitoa koronasta huolimatta

Lopen Eläinlääkäriaseman tiimi on säilynyt terveenä kevään koronavirustilanteen ajan. Sinituulia Kivipato, Nea Helminen ja Tuula Lohisaari ovat pystyneet vastaamaan palvelutarpeeseen, joka ei ole kevään aikana suinkaan vähentynyt.

Määräykset huomioon ottaen on kyetty hoitamaan niin lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä

Lopen Eläinlääkäriasemalla kentänkulmalla eivät työt loppuneet koronaepidemiaan. Rajoituksia noudattaen ja määräykset huomioon ottaen on kyetty hoitamaan niin lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä. Joistain lääkkeistä on ollut pulaa ja vastaanotolla on nostettu hygieniatasoa entisestään.  Myös asiakkaiden toimintaa on ohjattu vastaanotolle tultaessa.

Eläinlääkäri Tuula Lohisaari on tyytyväinen, että työntekijät ovat pysyneet itse terveinä, sillä henkilö, jolla on koronavirustartuntaan viittavia oireita, ei tee sairaskäyntejä tai osallistu vastaanottotoimintaan. Hyvä terveystilanne on mahdollistanut vastaanoton toimimisen tehokkaasti.

– Vastaanotolla on tehty asiat Ruokaviraston ohjeiden ja suositusten mukaan. Hygieniatasoa on nostettu ja siivousta lisätty, kertoo Lohisaari. -ap

Lue lisää keskiviikon 1.7. Lopen Lehdestä!

Ampumaurheilukeskuksesta yhä parempi suorituspaikka

Skeet-ratojen takamaastossa on uusi huoltorakennus, johon tutustuivat ympäristölupaan tyytyväinen joukko Timo Heinonen, Reijo Aaltonen, Kari Kuparinen ja Jarmo Laukkanen.

Radalle lisää ammuntapaikkoja – radalla ensi vuonna Metsästäjänliiton SM-kisat

Lopen ampumaurheilukeskuksen ympäristöluvan laajennus on hyväksytty ja saanut lainvoiman. Sen pohjalta merkittävä Ampumaurheilukeskus 2021 -hanke voi edetä suunnitellulla tavalla. Hankkeella tähdätään kilpailu- ja harrastustoiminnan mahdollisuuksien kehittämiseen.

Lopen ampumaratayhdistys käynnisti kehittämishankkeen suunnittelun syksyllä 2016. Suunnittelu alkoi työpajoilla, joissa ampumaurheilukeskuksen aktiivisia käyttäjiä kuultiin toiveiden ja tarpeiden kartoittamiseksi. Saatujen palautteiden perusteella Lopen ampumaurheilukeskukselle tehtiin päivitetty aluesuunnitelma.

Suunnitelmassa huomioitiin alueen viihtyvyyden ja turvallisuuden lisäksi ampumaurheilukeskuksen lisääntyvä kävijämäärä, joka vaatii lisää paikoitustilaa ja tiloja kilpailutoiminnan järjestämiseen. Painetta kävijämäärän lisääntymiseen aiheuttaa yleisesti tiedossa oleva kunnon ampumaratojen puute koko Etelä-Suomessa.

Nyt hyväksytty ympäristöluvan laajennus mahdollistaa rakennustöiden jatkamisen ampumaurheilukeskuksen alueella suunnitellulla tavalla. Maanrakennustöistä on tehty yhteistyösopimus kokeneen RTA-yhtiön kanssa syksyllä 2019.

Lue lisää keskiviikon 24.6. Lopen Lehdestä!

Lopella nähtiin huipputasoinen ammuntakilpailu

AHA:lla oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa naisjoukkue kilpailussa. Kaisa Kurki (vas), Marja Mäkelä ja Nea Vallioniemi. Vallioniemi ampui uuden ikäluokkansa Suomen ennätyksen.

Loppilaisampujat Timi Vallioniemi, Eetu Kallioinen, Kaisa Kurki ja Tero Kallioinen omissa sarjoissaan kärkikahinoissa

Ala-Hämeen Ampujien järjestämä Sako-Franchi GP:n Lopen ampumaurheilukeskuksessa oli menestys tulostasoltaan. Kilpailun mahdollistivat Suomen Ampumaurheiluliiton kilpailuvaliokunta ja liiton haulikkojaosto, jotka laativat ohjeet kilpailun läpiviemiselle. Kaksipäiväisestä kilpailusta tulikin maailmanluokan kilpailu tulostasoltaan.

Ala-Hämeen Ampujien puheenjohtaja Timo Suni oli tyytyväinen osallistujamäärään. Viime vuonna ampujia oli 90 ja tänä vuonna lähes 70.

– Hieman pienempään osallistujamäärän vaikutti varmaankin koronavirustilanne ja tietenkin se, että sarjaa M70 ei järjestetty. Mutta täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että saatiin kilpailuun näinkin paljon ampujia, Suni pohti.

Sunin mukaan normaaliolojen kilpailuihin verrattuna rajoitteet hidastivat hieman läpivientiä.

– Päivästä tuli hieman pidempi, koska tuomaritoimintaa oli tarkennettu ja ampujien määrää erissä oli vähennetty. Lähtökohtana näissäkin kilpailuissa olivat turvalliset etäisyydet ja liikkuminen, kertoo Suni.

Vaikka kilpailujen sääntöihin on tehty muutoksia, niin kilpailut olivat kuitenkin ennätyskelpoiset. Mukana olikin kovia ampujia Suomen A- ja B-maajoukkueista. Erityisen tyytyväinen Suni oli siihen, että kilpailuun osallistui ensimmäisen kerran AHA:n oma kolmihenkinen naisjoukkue.

Lue lisää keskiviikon 17.6. Lopen Lehdestä!