Pelastuslaitos jää taa haikein mielin

– Olen elänyt palokuntaa, sairaankuljetusta ja ensihoitoa vuodesta 1975. Nyt pitää jo ymmärtää siirtyä taka-alalle, sanoo nummelalainen Kari Viherkanto.
Paloesimies Kari Viherkanto palvellut vihtiläisiä noin 40 vuotta

– Olen kipuillut vajaan vuoden tätä eläkkeelle jäämistä, sanoo paloesimies Kari Viherkanto.

Hän on noin 40 vuoden ajan palvellut vihtiläisiä palo-, pelastus- ja ensivastetehtävissä sekä sairaankuljetuksessa.

– Työ ja kaikki siihen liittyvä on ollut iso osa elämää ja identiteettiä. Fiilikset ovat haikeat, ja vähän pelottaakin!

Viherkanto teki viimeisen työvuoronsa Nummelan paloasemalla maanantaina. Ensin hän pitää lomat, sitten siirtyy eläkkeelle lokakuun alusta.

Viherkanto olisi voinut jatkaa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palveluksessa palotarkastajana tai turvallisuuskouluttajana. Toimistotöihin päivävuoroon hän ei kuitenkaan halunnut.

Lue lisää tiistain 31.7. Luoteis-Uusimaasta!

Taiteilija Kaapo Rissala sai viimeisen leposijan

Antti Pihakari laski Kaapo Rissalan tuhkauurnan hautaan. Tilaisuudessa puhui kirkkoherra Pekka Valkeapää, ja uurnanlaskussa avusti seurakuntapuutarhuri Janne Nummela. Mervi Pihakarin sekä Mirka ja Iris Havingan lisäksi paikalla olivat Seija ja Paavo Hacklin, Kaapo Rissalan ja tämän Ritva-vaimon ystävät.
Hautakivessä on alkuperäinen reliefi-muistolaatta

Vihdissä pitkään vaikuttanut taidemaalari ja sisustussuunnittelija Kaapo Rissala (1900 – 1971) sai vihdoin viimeisen leposijansa Vihdin uudelta hautausmaalta.

Rissalan uurna oli noin 46 vuotta kiven sisällä hänen Hiidenkivi -taiteilijakotinsa pihamaalla Nummelassa, nykyisen Haapakyläntien varrella.

Sinne se olisi jäänytkin unohduksiin, jolleivät lohjalaiset Mervi ja Antti Pihakari olisi tarttuneet toimeen ja olleet sinnikkäitä. Mervi on Kaapo Rissalan tyttärentytär, yksi taiteilijan kolmesta lapsenlapsesta. Antti on hänen puolisonsa.

Perhettä ja ystäviä uurnanlaskussa

Kaapo Rissalan uurna laskettiin hautaan Vihdin uudella hautausmaalla kirkonkylän Vanhalassa keskiviikkona.

Mukana oli Pihakarien perhettä sekä ojakkalalaiset Seija ja Paavo Hacklin, jotka olivat Kaapo Rissalan ja tämän kolmannen vaimon, vihtiläisen Ritva Rissalan perheystäviä.

– Rissalat olivat häissämmekin. Ja me olimme Kaapo Rissalan hautajaisissa Helsingin krematoriossa ja sen jälkeen muistotilaisuudessa ravintola Mestaritallissa helatorstaina 1971, kertoi Seija Hacklin.

Lue lisää torstain 14.6. Luoteis-Uusimaasta!

Vihtiin toivotaan taidepolkua Kokkokallion ja Luontolaan maastoon

Veikkolan kartanon isäntä Henrikki Halme esittelee tauluja, joista vasemmanpuoleinen on Helene Schjerfbeckin Luontolassa maalama. Kuvassa on Luontolan hoitaja Ester Räihä. - Mahtaako hänen sukulaisiaan vielä asua Vihdissä, Henrikki Halme miettii. Oikeanpuoleinen taulu on Venny Soldan-Brofeldtin maalaama muotokuva Henrikki Halmen isoisästä Olavi Väyrysestä, joka menehtyi talvisodassa.
Helene Schjerfbeck ja Venny Soldan-Brofeldt asuivat Nummelassa pitkään

Vihti on vielä monin osin kartoittamaton alue kulttuurielämän osalta. Muun muassa Nummelan kylähistoria, jota Koti-Nummela -ryhmä on tallentanut muistiin ansiokkaasti jo 1990-luvun lopulta lähtien suorastaan huutaa kulttuurihistoriaa mukaan. Nummela herättää herkästi mielikuvan tylsänä Vihdin taajamana ja hallinnollisena keskuksena, mutta eipä sitten juuri muuta.

Nummelan postinumeroalueella ovat kuitenkin asuneet esimerkiksi Suomen taiteen kultakauden arvostetuimpiin kuvataiteilijoihin kuuluvat Helene Schjerfbeck (1862-1946) ja Venny Soldan-Brofeldt (1863-1945), jotka olivat läheisiä ystäviä opiskeluajoilta aina kuolemaansa saakka.

Vennylä ja Luontola

– Venny muutti Vihdin Vennyläänsä Kokkokalliolle vuonna 1939. Helene seurasi vain kivenheiton päässä sijaitsevaan Luontolaan vuonna 1942. Molemmat olivat sangen tuotteliaita kuolemaansa asti ja Vihdissä maalattuja tauluja on kymmeniä, kertoo Veikkolan kartanon isäntä Henrikki Halme.

Lue lisää Luoteis-Uusimaan torstain 7.6. numerosta!

Päivikin Kukka toiminut 30 vuotta

Päivikin Kukan kauppias Elsa Pitkonen on toiminut kukkakaupan yrittäjänä pian viisi vuotta. Hän kertoo työnsä olevan monipuolisesti asiakaspalvelua, käsityötä sekä luovaa työtä. Hänen tehtävänsä on toteuttaa asiakkaan visio kukkalaitteesta tai kimpusta. Ruusuvalikoima liikkeessä on nyt erityisen monipuolinen.
Elsa Pitkonen kukkakaupan yrittäjänä viidettä vuotta

Päivikin Kukka on palvellut vihtiläisiä Nummelassa 30 vuotta. Tällä hetkellä kukkakauppa toimii Vihdintiellä niin sanotussa Nordean talossa. Yrittäjänä toimii nummelalainen Elsa Pitkonen (41) viidettä vuotta. Hän työskenteli useita vuosia kukkakaupassa entisen yrittäjän Riitta Grönholmin aikana.

– Kun Riitta suunnitteli eläkkeelle jäämistään, niin hän ryhtyi kyselemään, josko aloittaisin yrittäjänä kukkakaupassa. Mietittyäni asiaa jonkin aikaa päätin tarttua haasteeseen ja ryhtyä yrittäjäksi, Elsa Pitkonen kertoo.

Jatkuvaa erikoistumista

Elsa Pitkonen kertoo, että erikoisliikkeen yrittäjänä eteen on tullut monia haasteita. Haasteista on kuitenkin selvitty sitkeällä asenteella, hyvällä palvelulla sekä jatkuvalla erikoistumisella:

– Kukkien perusmyynti on koko ajan laskeva. Markettien kukkavalikoima kasvaa koko ajan ja moni asiakas ostaa kukat marketeista ruokaostoksia tehdessään, joten erikoisliikkeen kukkamyynti on pienentynyt.

– Kukkien laatu ei marketeissa vastaa kuitenkaan kukkakaupasta ostettujen kukkien laatua eikä palvelua saa samalla tavalla. Minulla on tietysti myös koulutus juuri tälle alalle, joten osaan käsitellä kukkia oikein ja antaa hoito-ohjeet asiakkaalle kotiinviemiseksi.

Lue lisää torstain 31.5. Luoteis-Uusimaasta!

Venla Vuoti valmistautui kirjoituksiin rauhallisesti

Venla Vuoti aikoo opiskella lukion jälkeen lääketiedettä.
– Ei ollut varsinaisesti suunnitelmaa, vaan melko joustavaa lukemista

Nummelalainen Venla Vuoti (18) kirjoitti yhteensä kuusi laudaturia ja yhden eximian. Kirjoitettuja aineita olivat äidinkieli, matematiikka, englanti, ruotsi, biologia, kemia ja fysiikka. Myös Vuoti sai kaikista ainesta paitsi matematiikasta laudaturin.

Kokeiden luku-urakan Vuoti jakoi sen mukaan, mitä arviolta yksi kurssi vaatisi lukuaikaa. Lukusuunnitelma sisälsi näin myös joustovaraa, mikä teki kokeisiin valmistautumisesta rauhallista.

– Ei ollut varsinaisesti suunnitelmaa, vaan melko joustavaa lukemista. Aikaa oli sopivasti, eikä missään vaiheessa tullut kiire, Vuoti kertoo.

Lue lisää torstain 24.5. Luoteis-Uusimaasta!

Hilla Kähkönen noudatti tarkkaa lukusuunnitelmaa

Hilla Kähkönen kirjoitti yhteensä viisi laudaturia. Kähkönen on hakenut ensisijaisesti Jyväskylän yliopistoon lukemaan terveystiedettä.
Kähkönen kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa viisi laudaturia ja yhden eximian

Vihdin lukiosta valmistui tänä vuonna yhteensä 154 ylioppilasta. Heistä neljän parhaan joukkoon pääsi nummelainen Hilla Kähkönen.

18-vuotias Hilla Kähkönen kirjoitti yhteensä kuusi ainetta ylioppilaskirjoituksissa. Kähkönen sai maantiedosta, ruotsista, äidinkielestä, terveystiedosta ja englannista laudaturit sekä pitkästä matematiikasta eximian.

Kirjoituksiin Kähkönen valmistautui tarkalla lukusuunnitelmalla. Lukemisen syksyn kirjoituksiin Kähkönen aloitti jo kesälomalla ja kevään kirjoituksiinkin hyvissä ajoin.

Lukulomalla oli Kähkösen mukaan hyvin aikaa valmistautua kokeisiin.

– Luin noin 7-8 tuntia päivässä, Kähkönen kertoo.

Suunnitelma siitä, mitä Kähkönen minäkin päivänä luki, oli myös melko tarkasti määritelty.

Lue lisää torstain 24.5. Luoteis-Uusimaasta!

Tuentarpeisten oppilaiden määrä kasvaa koko ajan

Lasten ja nuorten lautakunnan puheenjohtaja Kari Viherkanto kiittelee, että rehtorit ja opettajat ovat tehneet Vihdin kouluissa hyvää työtä rajallisista resursseista huolimatta. Otalammen yhtenäiskoulussa on noin 500 oppilasta. Henkilökuntaa koulussa on 37 henkilöä. Ryhmissä on 20-22 oppilasta.
Lautakunnan lisätalousarvioesitys tuo viisi opettajaa ja kolme ohjaajaa lisää

Vihti panostaa merkittävästi vähemmän rahaa peruskoulun opetukseen vähemmän kuin taajaan asutut kunnat Suomessa keskimäärin.

Ylen tekemässä vertailussa, joka julkaistiin tiistaina, Vihti ei yltänyt taajaan asuttujen kuntien keskitasolle juuri missään. Opetusryhmät olivat suurempia, opettajia oli vähemmän suhteessa oppilaisiin ja heiltä puuttui kelpoisuus useammin kuin muissa kunnissa.

Myös oppilaiden käytössä olevia tietokoneita ja tabletteja on Vihdin kouluissa käytössä vähän. Tämä on huomattu esimerkiksi Otalammen koulun arjessa.

– Koulujen laitemäärät ovat liian pienet. Tämän päivän opetuksen ja opetussuunnitelman toteuttamiseen tarvittaisiin kaikille oppilaille toimivat laitteet. Nyt koulun laitteita on muutama joka luokassa ja niitä sitten päivittäin keräillään yhteen muista luokista, kun luokallinen oppilaita tarvitsee laitteet, kertoo Otalammen koulun rehtori Annukka Leutonen.

Tuentarpeisten määrä kasvaa

Otalammen yhtenäiskoulussa on noin 500 oppilasta ja henkilökuntaa 37 ihmistä. Ryhmäkoot ovat keskimäärin noin 20-22 oppilasta.

– Ryhmien ihannekoko olisi noin 16-18 oppilasta ryhmässä. Sopivaan ryhmäkokoon vaikuttaa aina myös oppilaiden tuen tarve. Tuentarpeisten oppilaiden määrä näyttää kasvavan koko ajan. Koulussa pyrimme aina antamaan kaikille lapsille heidän tarvitsemansa tuen ja nykyisillä resursseilla sitä ei ole tarjolla riittävästi, Annukka Leutonen jatkaa.

Lue lisää torstain 17.5. Luoteis-Uusimaasta!

– Kun soitto uudesta sydämestä tuli, piti lähteä taksilla Meilahteen

Nummelalainen Armi Sundström sai uuden sydämen reilut kaksi vuotta sitten. Tänä päivänä hän toimii vertaistukihenkilönä muille samassa tilanteessa oleville potilaille.
Sydämensiirron saanut Armi Sundström on kiitollinen jatkoajasta

Sydämensiirron saanut nummelalainen Armi Sundström (65) elää tänä päivänä täyttä elämää. Hän on kiitollinen saamastaan jatkoajasta ja toimii aktiivisesti vertaistukihenkilönä muille samanlaisessa tilanteessa oleville ihmisille.

Hän käy esimerkiksi sydänyhdistyksissä kertomassa tarinaansa, toimii aktiivisesti muun muassa Syke ry:ssä ja potilastukipiste Olkassa sekä muissa yhteistyöelimissä, joiden kautta vertaiset auttavat oman kokemuksensa kautta samaa läpikäyviä potilaita.

Tahdistin ja sydänpumppu

– Kaikki alkoi rytmihäiriöillä vuonna 2005. Sain sitten rytmihäiriötahdistimen. Vuonna 2010 minulla todettiin harvinainen sydänsairaus nimeltään sydänsarkoidoosi.

– Kyseessä on tulehdustauti, jossa kudoksiin muodostuu tulehdussoluista ja sidekudoskertymistä muodostuneita pesäkkeitä, joita kutsutaan granuloomiksi. Tulehdussolut ja sidekudos vaurioittavat tervettä kudosta ja heikentävät sen toimintaa. Tämän sairauden vuoksi sain sydänpumpun vuonna 2012, Armi Sundström kertoo.

Lue lisää perjantain 11.5. Luoteis-Uusimaasta!

Junarata mieluummin valmis vuonna 2026 kuin 2036

Liikenneministeri Anne Berner ja vihtiläinen kansanedustaja Eerikki Viljanen keskustelivat keskiviikkona eduskunnassa Tunnin juna-hankkeen rahoitusmahdollisuuksista. Berner ja Viljanen sanovat radan toteutuessaan hyödyttävän suuresti kaikkia radanvarsikuntia, myös Vihtiä.

Voisiko Vihdin läpi kulkevan uuden Helsingin ja Turun välisen rautatien, Tunnin junan, toteutuminen nopeutua, jos radan rakentamiseen löytyisi uusia keinoja? Tämä pohditaan nyt liikenne- ja viestintäministeriössä. Tunnin juna-nimen saaneen rautatien rakentaminen maksaa tämän hetken arvion mukaan 1,1-1,2 miljardia euroa. EU:lta radan rakentamiseen on tulossa tukea, mutta tuen suuruutta on vielä vaikeata arvioita. Tuki on kenties 10-15 prosenttia rakentamisen kustannuksista.

– Meillä on Suomessa valtavasti isoja, tarpeellisia liikenneinfrahankkeita joita pitäisi toteuttaa. Lisäksi pitäisi huolehtia nykyisten, olemassa olevien teiden ja rautateiden kunnossapidosta. Meillä on liikenneinfran korjausvelka noin kahden miljardin euron luokkaa, lisäksi liikenteen investointivelka kasvaa koko ajan. Perinteisellä budjettirahoituksella ei tästä yhtälöstä selvitä, siksi tarvitaan uusia keinoja liikennehankkeiden rahoittamiseen, sanoo liikenneministeri Anne Berner (kesk) Luoteis-Uusimaalle myöntämässään erikoishaastattelussa. Luoteis-Uusimaa tapasi Bernerin eduskunnassa keskiviikkona iltapäivällä.

Bernerin mielessä on malleja, jossa liikennehankkeiden rahoittajiksi tulisi pääomasijoittajia.

Ja sijoituksia vastaan tarvitaan tulovirtoja. Rautateillä tämä onnistuisi.

Uusi tapa laskea hyötyjä

Tunnin juna on suunnitelmien mukaan valmis vuonna 2036. Liikenneministeri Anne Bernerin mukaan pohdintaa on kuitenkin tehty siitä, voidaanko ratahanketta nopeuttaa. Siihen liittyy malli, jolla halutaan laskea ratahankkeen hyödyt laajemmin sekä tarkemmin kuin perinteisellä kustannushyötylaskelmalla.

–  Haluamme saada selville, mitä myönteisiä asioita voisi tapahtua, jos junarata toteutuisikin kymmenen vuotta aiottua aiemmin. Tunnin juna voisi olla esimerkkitapaus, jossa tätä uutta hyötyjen laskentaa kokeiltaisiin.  Aiemmin tällaista arviointia ei ole Suomessa tehty. Junarata, Tunnin juna voisi olla mielummin valmis vuonna 2026 kuin 2036, sanoo liikenneministeri Berner.

Lue lisää torstain 3.5. Luoteis-Uusimaasta!

Herrakunta-motoristit näyttää esimerkkiä liikenteessä ja kyläyhteisössä

Kuvassa motoristit ovat Norjassa vuonna 2016. Etualalla Sami Höylä, takarivissä vasemmalta Petteri Tuuri, Risto Vikström, Veli Nissinen, Timo Koskinen, Mika Kari ja Joni Parikka. - Heinäkuun alussa menemme katsomaan pienen ajolenkin päätteeksi Ismo Leikolaa No Niin -kiertueelle 3.7. Vihdin kesäteatteriin, satoi tai paistoi. Joten tervetuloa kaikki moottoripyöristä kiinnostuneet juttelemaan kanssamme, Sami Höylä vinkkaa.
Sami Höylän elämässä moottoripyörät olleet mukana kuusivuotiaasta lähtien

Moottoripyöräkortti tuli ajettua heti 16-vuotiaana, jolloin väylä avautui myös maanteille. Tätä iloa onkin jo 25 kesää takana.

– Muistan pikkupoikana ihailleeni parkkipaikoilla kromia kiiltäviä moottoripyöriä. Isäni vei minut 6-vuotiaana moottoripyöräostoksille. Tarjolla oli myös lokariauto, jossa istuessani isäni kysyi kumman haluan, moottoripyörän vai lokariauton.

Muistan katselleeni auton polkimia ja sanovani varovasti, että moottoripyörän. Valinta oli siis tehty, Sami Höylä muistelee.

Samanhenkisiä ystäviä

– Kotikylälläni Herrakunnalla toimii Herrakunta-motoristit, joka antaa hyvän kodin harrastamiselle ja paljon samanhenkisiä ystäviä. Herrakunta-motoristit perustettiin vuonna 2009 kymmenhenkisen perustajajäsenen voimin ja tähän päivään asti jäsenmäärä on kolminkertaistunut, Höylä jatkaa.

Siivoamista ja talkoita

Kerhon tavoitteena on olla yhdistävä tekijä samanhenkisten ihmisten välillä ja näyttää malliesimerkkiä niin liikenteessä kuin kyläyhteisössäkin.

– Toimintamme on muutakin kuin pelkkää ajamista. Joka vuosi siivoamme Herrakunnantien ja lähiympäristön tienvarret roskista ja nostamme pystyyn talkoot, jos huomaamme avuntarvitsijan.

Lue lisää torstain 26.4. Luoteis-Uusimaasta!