Kirjastossa pidetyssä discossa kävi 150 vierailijaa

Vihdin pääkirjaston tiloissa Nummelassa pidettiin tiistaina ”hiljainen disco” jonka DJ:nä toimi YleX:n Uuden musiikin X –ohjelmasta tuttu Ida Karimaa.

”Hiljaisessa discossa” musiikki soitettiin osallistujille langattomien kuulokkeiden välityksellä, jolloin ympäristö ei häiriintynyt soitettavan musiikin voimakkuudesta.

150 vierailijaa mukana

– Yleisö koostui enimmäkseen lapsiperheistä, mikä vähän yllätti. Discossa kävi noin 150 vierailijaa. Tämä on mielestäni tosi hyvä määrä tällaiselle uudelle kokeilulle.

– Aina tietysti toivoisi, että olisi enemmänkin väkeä. Yhdessä vaiheessa discoa meidän kuulokkeet oli kaikki käytössä ja omiakin kuulokkeita samanaikaisesti parikymmentä kuulolla, kulttuurituottaja Tommi Muhli Vihdin kunnasta kertoo.

Tanssia hyllyjen välissä

– Saimme todella positiivista palautetta päivän ohjelmasta ja toivottavasti seuraaviin tapahtumiin löytää sitten taas enemmän väkeä. Oma tavoitteeni, että näkisin ihmisiä tanssimassa kirjaston hyllyjen välissä, täyttyi, Tommi Muhli jatkaa iloisena. -to

Sattumalla on osansa siinä, että Tapiolan Louhisalissa lokakuun lopussa kuullaan vihtiläisen Pekka ja Susi yhtyeen radiohitiksi noussut Karhun elämää vielä kerran. Sattuma johti siihen, että viime ja kuluvalla viikolla laulaja ja basisti Anssi Kela, rumpali Ville Kela, kosketinsoittaja Antti Nieminen ja kitaristi Petri Prauda ovat harjoituksissa palanneet 1990-luvun tunnelmiin.

Pekka ja Susi lopetti toiminnan tammikuussa 1999. Reilut kaksi vuotta myöhemmin Anssi Kela julkaisi soolouransa ensimmäisen levyn, Nummela, josta tuli valtaisa menestys.

– Pekka ja Suden esiintyminen tuli tilaustyönä. Keikkaa ei ollut suunnitelmissa, kunnes minulle soitettiin Espoon kulttuurikeskuksesta. He kysyivät kiinnostustani keikkaan, jossa esittäisin lauluja ajalta ennen Nummela-levyä, kertoo Anssi Kela.

– Sitten tuli mieleen, että jos pyydetään Pekka ja Suden aikaisia lauluja, miksi en esittäisi niitä bändin kanssa. Olin yhteydessä kaikkiin yhtyeen jäseniin ja kaikki olivat myöntyväisiä ajatukselle yhdestä keikasta.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 25 vuotta Pekka ja Suden rockin Suomen mestaruuden jälkeen julkaisemasta ensimmäisestä levystä. Levyltä lohkaistusta singlestä Karhun elämää kasvoi radiohitti.

– Itse asiassa tajusimme tämän asian vasta sen jälkeen, kun keikasta oli sovittu, naurahtaa Anssi Kela.

Juuret vahvasti Vihdissä

Pekka ja Suden paluu on monille vihtiläisille tunteikas asia, niin vahvasti yhtyeen juuret ovat vihtiläisessä maaperässä. Yhtye aloitti nimellä Yhdeksäs hetki vuonna 1986. Kuten niin monen muunkin yhtyeen tarina on saanut alkunsa, kyseessä oli kavereiden halu soittaa yhdessä.

Historian kirjat kertovat, että yhtye soitti ensimmäisen keikkansa Nummelan seurakuntakeskuksessa 25.10.1986 ja laulajana vieraili Mikko Kuustonen.

Yhtyeen tyyli oli kitarapoppia ja sanoitukset olivat kristillistä sanomaa.

Jo 1980-luvun loppupuolella yhtyeen sointi on raskaampi ja lopulta siihen sekoitettiin muun muassa funkia.

– Aloitimme soittamisen yhteiskoulun musiikkiluokassa. Isäni oli tuolloin yhteiskoulun rehtori, joten soittopaikka järjestyi, hymyilee Petri Prauda.

Lue lisää torstain 10.10. Luoteis-Uusimaasta!

Ulla Eho-Saario on Vihdin seurakunnan pitkäaikainen kanttori

– Kuorot ovat työni suola ja ilonaihe, sanoo Vihdin seurakunnan pitkäaikainen kanttori Ulla Eho-Saario.

Hän johtaa 45 vuotta toiminutta Piritat-tyttökuoroa sekä 10 vuotta toimineita Reserviläiskuoroa ja Päiväkuoroa. Neljäntenä on Junnukuoro, joka tänä syksynä yhdistyy Pirittoihin.

Monipuolinen kanttoritiimi

Ullalle tulee ensi vapunpäivänä täyteen 30 vuotta Vihdin seurakunnan kanttorina.

– Masa on ollut esikuvani, hän sanoo viitaten jo eläköityneeseen kanttoriin, musiikkineuvos Martti Kilpeläiseen.

– Hänellä on kyky puhua hankaliakin asioita hauskasti, hyvällä tavalla. Piken (eläköitynyt kanttori Pirkko Kela) ja Masan kanssa olen tehnyt pisimpään kanttoriyhteistyötä Vihdin seurakunnassa.

– Mekin olimme hyvin monipuolinen kanttoritiimi. Masa kasvatti pienestä puhallinryhmästä Vihdin Kapelli -orkesterin, joka oli parhaimmillaan sinfoniaorkesterin kokoinen. Minun silmissäni Kapelli on seurakunnan musiikkielämän kirkkain tähti, ja heti sen jälkeen tulee Piritat-kuoro, sanoo Ulla Eho-Saario.

Lue lisää torstain 3.10. Luoteis-Uusimaasta!

Yli 100-henkinen delegaatio kahvitteli ja tapasi toimittajia Palojärven Rusthollissa

EU-maiden maatalousministerit tutustuivat suomalaiseen kestävään metsänhoitoon Vihdissä maanantaina. Isäntinä olivat Palojärven perhe ja Metsä Group.

Vieraat vietiin Tervalammelle metsään, jonka omistaa Palojärven perheen Metsäyhtymä Kurjenmaa.

Harvennushakkuuta, uudistamista ja taimikonhoitoa

Yli 100-henkinen ministeridelegaatio näki ja kuuli, miten metsiä hoidetaan Suomessa ja miten hyvällä metsänhoidolla voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Kolmella ”rastilla” esiteltiin harvennushakkuuta, metsän uudistamista ja taimikonhoitoa. EU-ministerit näkivät moton ja ajokoneen työssään, kolme vuotta sitten istutetun uudistusalan, miten metsää istutetaan ja miten metsuri hoitaa taimikkoa.

Metsässä oltiin puolisentoista tuntia ja käytiin keskusteluja. Kiinnostuneilla vierailla oli paljon kysymyksiä.

Kasvava metsä on aina hiilinielu

Keskustelu jatkui puolentoista tunnin ajan Palojärven Rusthollissa, jonne saapui noin 40 akkreditoitunutta toimittajaa. Palajärventien liikenne oli poikki vierailun ajan.

Turvatoimet olivat muutenkin järeät.

– Paljon järjestelyjä se vaati, mutta vierailu oli meidän mielestämme onnistunut ja hieno tapahtuma, myös kunnia meille metsänomistajille, sanoo Martti Palojärvi.

– Kasvava metsä on aina hiilinielu, yleensä metsän jatkojalostekin. Tavoitteena on muovin ja kaivannaisten korvaaminen metsätuotteilla.

– Olen ylpeä, että Suomen metsänhoito on päässyt näin pitkälle, kiitos järjestäytyneen metsänhoidon.

Martti Palojärvi sai ministerivieraat hymyilemään lausahtamalla: ”Let’s make forests of the world great again”.

Lue lisää torstain 26.9. Luoteis-Uusimaasta!

Kunnanjohtaja Erkki Eerola painottaa, ettei hän esitä muiden kyläkoulujen lakkauttamista

Oinasjoen koulua esitetään lakkautettavaksi osana Vihdin säästöohjelmaa.

– Koulussa on enää 16 oppilasta. Tietojemme mukaan Oinasjoella asuu tällä hetkellä 32 alakouluikäistä lasta, joista jo nyt puolet menevät Vihdin muihin kouluihin, pääosin Kuoppanummen kouluun Nummelaan, sanoo Vihdin kunnanjohtaja Erkki Eerola.

– Terveystarkastajan lausunnon mukaan Oinasjoen koulun toiminnassa pitäminen vaatisi keittiöremontin teko, joka maksaisi arviolta hieman vajaat 200 000 euroa. Kustannus on näin suuri, vaikka kyseessä on jakelukeittiö, ei siis keittiö jossa valmistetaan ruokaa, toteaa Vihdin tekninen johtaja Matti Kokkinen.

Erkki Eerola painottaa, ettei hän esitä muiden kyläkoulujen lakkauttamista. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Vihtijärven kyläkoulun toiminta on jatkumassa. Vihdin kunnan ja Vihtijärven kyläyhdistyksen sopimus koulurakennuksen vuokraamisesta on umpeutumassa ensi keväänä.

Varhaiskasvatuksessa palveluverkko pyritään pitämään tämän vuoden tasolla. Tosin Pajuniityn sali jouduttaneen ottamaan uudelleen ja Annantuvan perhetuvasta todennäköisesti joudutaan ottamaan ryhmä tai ryhmät lapsiryhmäkäyttöön.

Lue lisää torstain 19.9. Luoteis-Uusimaasta!

Maija-Liisa Piri ja Erkki Junttila ovat tanssineet läpi vuosikymmenten

– Minä voin puhua tanssin hyvinvointivaikutuksista vaikka kuinka kauan, tanssinohjaaja ja Hiidenrannan päiväkodin johtotehtävistä hiljattain eläköitynyt Maija-Liisa Piri vastaa hyvinvointiteemaan liittyvään haastattelukutsuun.

Hän sekä kumppani, myös tanssinohjaajana toimiva Erkki Junttila hurahtivat molemmat tanssiin jo 13 vuoden ikäisinä. Into ei ole haihtunut vuosien varrella nyt jo kuusissakymmenissä olevalta pariskunnalta.

– Kemijärvellä oli Danny-show, jonne naapurin tytöt lähtivät. Vanhemmat repivät rahaa jostain, että minäkin pääsisin, Piri muistelee tanssikipinän syntyä.

Junttila kertoo lähteneensä tansseihin ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana isoveljen kanssa.

Lavatansseissa kävivät tuollain kaikki kylän nuoret. Nuoruuden Perävaaran tanssilava toimii vieläkin.

– Onnistumisen tunne on tärkeä

Kemijärveltä kotoisin oleva Maija-Liisa Piri sekä Tyrnävällä kasvanut Erkki Junttila ovat Ruotsin kierrosten ja muutaman muun mutkan jälkeen asettuneet Vihdin kirkonkylään. Toisiinsa he tutustuivat 2010-luvun alussa. Ensimmäisen kerran he tapasivat kuitenkin jo vuosikymmeniä aiemmin, kunnes kenties kohtalon kädenojennus toi heidät uudestaan yhteen.

– Tutustuessamme muistimme tavanneemme Ruotsissa tansseissa. Muistin tanssineeni seitsemännellä kuulla raskaana olevan naisen kanssa. Selvisi, että se oli Maija-Liisa, Erkki Junttila naurahtaa.

Toisellakin kerralla Piri ja Junttila ajautuivat yhteen juuri tansseissa, tällä kertaa Somerolla Amyrissa.

– Siitä vielä noin vuosi meni, että pidettiin juhannustreffit. Siitä se sitten lähti.

Lue lisää torstain 12.9. Luoteis-Uusimaasta!

Kyläkoulut perinteisesti tuotu esiin säästökohteina aina, kun Vihdin talous on heikentynyt

Miten käy Vihdin kyläkoulujen? Vihdin kyläkoulujen kohtalo on ollut esillä useita kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viimeksi valtuusto päätti syksyllä 2014 säilyttää kyläkoulut äänin 22-21.

Liipasimella olivat Vanjärven, Jokikunnan, Vihtijärven, Oinasjoen ja Tervalammen kyläkoulut sekä Vanjärven päiväkoti. Myös vuonna 2016 keskusteltiin kyläkoulujen tilanteesta, mutta lakkautusaiheista luovuttiin. Sittemmin Vihti lakkautti Tervalammen koulun vuonna 2017.

Kylissä on herännyt huoli, jälleen kerran, kyläkoulujen puolesta, koska Vihdin kunta on ajautunut uudelleen talousvaikeuksiin. Perinteisesti Vihdissä kunnanjohtajat ovat talousvaikeuksien iskiessä esittäneet päättäjille kyläkoulujen lakkautusta.

Kunnanjohtaja Erkki Eerola sanoo, ettei hän aio esittää kaikkien kyläkoulujen lakkauttamista.

– Ei ole järkevää luoda Vihdissä sotaa kylien ja taajamien välille. Vihti tarvitsee rakenteellisia uudistuksia, jotka pysyvällä ja kestävällä tavalla alentavat menoja.

Vihdissä on kymmenen peruskoulun alaluokkien koulua, joista yksi on ruotsinkielinen ja osa kyläkouluja. Ensimmäisen-kuudennen luokan opetusta alakouluissa tällä hetkellä tarjoavat Haimoon koulu, Huhmarnummen koulu, Jokikunnan koulu, Nummelan koulu, Nummela skola, Oinasjoen koulu, Ojakkalan koulu, Pappilanpellon koulu, Vanjärven koulu ja Vihtijärven koulu.

Lue lisää torstain 5.9. Luoteis-Uusimaasta!

Japanilaisia koululaisia ja opettajia tutustui suomalaiseen koulujärjestelmään Kuoppanummen koululla

Vihdin Suomalais-Japanilainen yhdistys on tuonut jo pitkään japanilaisia vieraita Vihtiin: kaupunginjohtajia, kirjastovirkailijoita, professoreita. Vierailuillaan he ovat tutustuneet suomalaiseen terveyden- ja vanhustenhuoltoon, luontoon ja koulujärjestelmään.

– Vuonna 2005 kävivät ensimmäiset vieraat. Kaikissa ryhmissä on ollut aina joku tuttu tai tutuntuttu, joka on käynyt Vihdissä, Kuoppanummen koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä Suomalais-Japanilaisen seuran puheenjohtaja, vierailuja järjestänyt Pirjo Leväniemi, kertoo.

Tällä viikolla Vihdissä järjestettiin jo toista kertaa japanilaisten opettajien täydennyskoulutusta.

Opettajien ja hallinnon edustajien lisäksi Kuoppanummen koululle saapui ensimmäistä kertaa myös japanilaisia oppilaita, kuusi alakoulu-, kuusi yläkouluikäistä. Kaikki olivat Setagayan kaupungista.

Oppilaat majoittuivat paikallisissa perheissä.

– Meillä on aivan mahtavia perheitä. Perheissä vieraat pääsivät tutustumaan siihen, millaista eläminen Suomessa on. On käyty uimassa, leivottu ja saunottu. Kaikki japanilaiset ovat pitäneet saunasta!

Japanilaisilla omakohtainen tekeminen ja kokeminen on tärkeää, Leväniemi sanoo.

Suomessa rennompaa ja toiminnallisempaa oppimista

Myös ihmeteltävää suomalaisessa koulujärjestelmässä on ollut.

– Ryhmäkoot ovat täällä pienempiä. Tietenkin kulttuuri on myös erilainen. Vieraat ovat sanoneet, että Suomessa opiskelu on rennompaa. Täällä opiskellaan, mutta rennommin, Pirjo Leväniemi kertoo.

– Myös toiminnallisuutta on Suomessa enemmän. Meillä pyritään viemään opetusta enemmän koulun ulkopuolelle ja hyödyntämään ulkopuolisia mahdollisuuksia. Yhtä ilmiötä mietitään useasta eri näkökulmasta.

Lue lisää torstain 29.8. Luoteis-Uusimaasta!

Maire Noutama on tehnyt hyväntekeväisyystyötä Unicefille lähes 30 vuotta

– Yli 80 vuotta Vihdissä asuneena pidän itseäni vihtiläisenä, vaikka olen Riihimäellä syntynyt, sanoo kirkonkyläläinen Maire Noutama.

Maire Noutama on aina ollut kiinnostunut oman pitäjän historiasta. Äitinsä puolelta hän on vanhaa vihtiläistä torpparisukua: vuonna 1805 syntynyt esiäiti Anna Loviisa oli torpparin vaimo isossa Aholan torpassa Haimoossa.

Talvisodan alla muutto Vihtiin

Mairen perhe – äiti, isä ja kolme lasta – muutti kesällä 1938 Vihtiin, Oinasjoelle Veikkolan kartanon maille. Jo Mairen äidin vanhemmat olivat työskennelleet Veikkolan kartanossa.

– Äitini halusi muuttaa kotiseudulleen. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä syksyllä 1939 alkoi talvisota. Vihti oli turvallisempi paikka asua; emme joutuneet kokemaan Riihimäen pommituksia.

Maire kävi alakoulun kaksi ensimmäistä luokkaa Riihimäellä.

– Neljäluokkaisen kansakoulun aloitin Oinasjoella, koulun nimi oli silloin Veikkolan koulu.

– Siihen kansakouluun minun koulunkäyntini sitten päättyikin. Ei ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa. Jatkosota oli käynnissä. Kaikesta oli pulaa: ei saanut ostaa kenkiä, ei vaatteita eikä polkupyörää, jolla olisi päässyt kirkonkylään kouluun.

Ei varaa kouluttaa kolmea lasta

Tuolloin linja-autoja ajoi Vihdistä Helsinkiin vuoro tai pari päivässä, olosuhteista riippuen epäsäännöllisesti.

– Koulunkäyntiä ajatellen vuorot ajoivat väärin päin: aamulla Helsinkiin ja illalla takaisin Vihtiin. Koulumatkat eivät kuitenkaan olleet ainoa syy koulutien katkeamiseen.

Lue lisää torstain 22.8. Luoteis-Uusimaasta!

– Olen kiitollinen, että Ojakkala on pysynyt maalaiskylänä, sanoo Inkeri Stång.

Hän on ollut ojakkalalainen lähes koko ikänsä. Ojakkalan postin toimistonhoitajana hän teki 42-vuotisen työuran. Fiksua naista yritettiin houkutella töihin Helsinkiinkin.

– Panin elämänlaadulle isomman arvon, enkä lähtenyt.

Posliininmaalausta opetin 29 vuotta

Ojakkala oli ennen vilkas asemapaikka, isompi kuin Nummela. Inkerin äiti oli Simolineja Katinhännästä, ja isä tuli Ojakkalaan joskus 1920-luvun lopulla, ensin tätinsä luo.

– Isän isä oli räätäli Nastolassa. Isä oli vaatturina Ojakkalassa ja myöhemmin leikkaajana OTK:n pukutehtaalla. Olen itsekin ollut aina käsillä tekijä, sanoo Inkeri.

Hän opetti posliininmaalausta Vihdin kansalaisopistossa 29 vuotta ja maalaa edelleen jonkin verran. Kotona on paljon harrastuksen tuloksia: nurkkakaapissa esimerkiksi upea, sinisellä maalattu astiasto.

– Nyplääminen oli aina samaan aikaan kuin posliininmaalaus. Heti eläkkeelle jäätyäni menin nypläyskurssille. Kaukaisin nypläystyöni on Seattlen suomalaisen seurakunnan alttariliina, kertoo Inkeri.

Hän on harrastanut myös rakukeramiikan tekoa ja ikonimaalausta.

Työväentalo oli rakas ja tärkeä

Kouluikään saakka Inkeri asui samassa talossa kuin nykyäänkin Taaplaajantiellä. Rosendahl on talon nimi, ja rakennuksen vanhin osa on 1800-luvun puolelta.

– Vanhemmat olivat tässä vuokralla. Vuonna 1953 isä sai ostaa paikan.

Lue lisää torstain 15.8. Luoteis-Uusimaasta!