– Olen kiitollinen, että Ojakkala on pysynyt maalaiskylänä, sanoo Inkeri Stång.

Hän on ollut ojakkalalainen lähes koko ikänsä. Ojakkalan postin toimistonhoitajana hän teki 42-vuotisen työuran. Fiksua naista yritettiin houkutella töihin Helsinkiinkin.

– Panin elämänlaadulle isomman arvon, enkä lähtenyt.

Posliininmaalausta opetin 29 vuotta

Ojakkala oli ennen vilkas asemapaikka, isompi kuin Nummela. Inkerin äiti oli Simolineja Katinhännästä, ja isä tuli Ojakkalaan joskus 1920-luvun lopulla, ensin tätinsä luo.

– Isän isä oli räätäli Nastolassa. Isä oli vaatturina Ojakkalassa ja myöhemmin leikkaajana OTK:n pukutehtaalla. Olen itsekin ollut aina käsillä tekijä, sanoo Inkeri.

Hän opetti posliininmaalausta Vihdin kansalaisopistossa 29 vuotta ja maalaa edelleen jonkin verran. Kotona on paljon harrastuksen tuloksia: nurkkakaapissa esimerkiksi upea, sinisellä maalattu astiasto.

– Nyplääminen oli aina samaan aikaan kuin posliininmaalaus. Heti eläkkeelle jäätyäni menin nypläyskurssille. Kaukaisin nypläystyöni on Seattlen suomalaisen seurakunnan alttariliina, kertoo Inkeri.

Hän on harrastanut myös rakukeramiikan tekoa ja ikonimaalausta.

Työväentalo oli rakas ja tärkeä

Kouluikään saakka Inkeri asui samassa talossa kuin nykyäänkin Taaplaajantiellä. Rosendahl on talon nimi, ja rakennuksen vanhin osa on 1800-luvun puolelta.

– Vanhemmat olivat tässä vuokralla. Vuonna 1953 isä sai ostaa paikan.

Lue lisää torstain 15.8. Luoteis-Uusimaasta!

Karavaanarielämästä nauttivat usein lapsetkin

Pääkslahden leirintäalue on viime marraskuusta lähtien toiminut Pääkslahden karavaanarit ry:n pitämänä. Aiemmasta omistajaparista Ismo Lemmetin edesmentyä viime vuoden keväänä, alueen vakituiset leiriytyjät ryhtyivät pohtimaan, miten toiminta voisi jatkua tulevaisuudessakin.

– Vaarana oli, että toiminta loppuu kokonaan, joten päätimme pistää yhdistyksen pystyyn, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Jari Savolainen, joka on viihtynyt alueella liki kymmenen vuoden ajan karavaanarina.

Hän nautiskelee suuren osan kesästään Pääkslahdella, jonne on pystytetty talvenkin kestävä teltta vaunun naapuriin.

Alkuun osa jäsenistä oli huolissaan miten uusi yhdistys saadaan toimimaan, mutta kesän myötä asiat ovat asettuneet paikoilleen hyvin.

– Talkoilla tehdään halkoja ja pieniä remontteja, isäntävuoroittain otetaan vierailijoita vastaan, Savolainen avaa toimintaa.

Karavaanarielämää jo yli 40 vuoden ajan

Leirintäalue Pääkslahdella on toiminut jo 42 vuoden ajan. Osa nykyisen yhdistyksen noin 100 jäsenestä pitää vaunuaan alueella ympäri vuoden ja vierailee siellä säännöllisesti.

– Itse ostin aikoinaan ensimmäisen vaununi vuonna 1995 Helsinkiin muutettuani, piti päästä kaupunkia pakoon, Jari Savolainen naurahtaa.

Lue lisää torstain 11.7. Luoteis-Uusimaasta!

– Tunnelmat ovat hyvät. Varsinkin 100 ja 200 metrin vapaauintien tulokset yllättivät iloisesti, kertoo Nummelan Kisaajien 18-vuotias Nea-Amanda Heinola (18).

Hän saavutti neljä mitalia viime viikonloppuna Espoon Leppävaarassa pitkän radan SM-uinneissa. Heinola ui sunnuntaina 200 metrin vapaauinnin Suomen mestariksi. Heinola ui mestariksi uudella ennätysajallaan 2.03,64. Hopealle hän kauhoi 100 metrin vapaauinnissa ja 50 metrin vapaauinnissa. 200 metrin sekauinnissa Heinola ui SM-pronssia.

– Neljä mitalia on hyvä tulos. 200 metrin sekauinti ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, rintauintiosuudella oli vaikeuksia. Kokonaisuutena kisat kuitenkin menivät hyvin.

Kevennettyä harjoittelua

Nyt Nea-Amanda Heinolalla on hieman lomaa kovasta harjoittelusta. Mistään kesälomalaisen ”laiskottelusta” huippu-uimarin lomassa ei kuitenkaan ole kyse.

– Käyn tälläkin viikolla kyllä uimassa ja käyn lenkillä. Nyt harjoitellaan hieman kevyemmin ja loppukesästä alkaa uusi peruskuntokausi.

Vihdin lukiota käyvä Heinola harjoittelee harjoituskaudella kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa.

– Uin kahdeksan-kymmenen kilometriä päivässä. Lisäksi kaksi kertaa viikossa käyn salilla ja kerran kaksi viikossa omatoimisesti lenkillä. Harjoittelua tarvitaan, jotta kehittyy.

Lue lisää torstain 4.7. Luoteis-Uusimaasta!

Näyttelijä Jasper Pääkkönen tukee taloudellisesti Vihtijoen kunnostusta

Vihtijoen Levoinkoskea kunnostetaan alkuviikon aikana. Kunnostuksen aikana lisätään kutusoraa ja muotoillaan niistä kalojen kutupaikkoja, tehdään ns. poikaskivikkoja kalanpoikasten suoja-alueiksi ja rapujen koloiksi, avataan kalojen suosimia tukkeutuneita kosken sivu-uomia, muokataan kosken pohjaa monipuolisemmaksi sen ollessa ”kuin asfalttikoneen jäljiltä” tukinuiton vuoksi ja tuetaan sortuvia penkkoja estämään kiintoainesten pääsyä jokeen niiden tukahduttaessa kalojen mätiä, rapujen koloa ja samentaessa uimavesiä.

Kosken kunnostus tapahtuu näyttelijä Jasper Pääkkösen lahjoittaman 8 000 euron avulla. Pääkkönen lahjoitti rahaa Virtavesien hoitoyhdistys Virholle itsenäisyyspäivänä.

Pääkkönen tunnetaan intohimoisena kalastajana, luonnonsuojelijana ja virtavesien puolesta puhujana.

– Halusin tukea Virtavesien hoitoyhdistyksen kautta koskikunnostusta, koska Virho on vuosien ajan tehnyt erittäin hyvää työtä, sanoo Levoinkosken kunnostusta maanantaina seuraamassa ollut Pääkkönen.

Konkreettisia parannuksia

Jasper Pääkkönen kertoo Luoteis-Uusimaalle kohteen valikoituneen sen perusteella, että kohteessa on mahdollisuus saada kyseisellä lahjoitussummalla konkreettisia toimenpiteitä aikaiseksi. Hän halusi valita yhden kohteen mahdollisimman läheltä pääkaupunkiseutua.

– Virhon ihmisten kanssa pohdittiin, mihin kohteeseen lahjoitus menisi. Vihtijokea on kunnostettu vuosien ajan ja tämän kosken kunnostus on hyvää jatkoa sille. Vihtijoen hyvä lupatilanne kunnostuksille myös vaikutti valintaan.

– Vihdin suunnalla sijaitsevat monet kaikkein kipeimmin apua tarvitsevista pienvesistöistä- ja -joista. Tuntuu hienolta ajatella, että olen yhden kunnostetun kosken kummi. Tulee olemaan todella palkitsevaa nähdä, kuinka uhanalaiset taimenet tulevaisuudessa ottavat kunnostetun kosken omakseen. Haluan edistää kalojen vaellusmahdollisuuksia, hän jatkaa.

Lue lisää tiistain 25.6. Luoteis-Uusimaasta!

Raimo Mustonen kesät Selissä, talvet Nummelassa

– Jollen olisi 42 vuotta ollut kauppiaana, olisin ollut puutarhuri, sanoo Raimo Mustonen esitellessään kotitalonsa Vainion vehreää pihaa Selissä.

Hoidetuissa kukkapenkeissä kasvaa esimerkiksi vanhan ajan joriineja, joiden talvettamisessa on oma hommansa.

Perennojen lisäksi kesäkukkana on värikästä leijonankitaa, joiden taimet Raimo kasvattaa siemenistä. Kasvimaakin löytyy.

– Olin muuten Vihdin ensimmäisiä luomuviljelijöitä, kun olin kirkonkylän ’’Essolla’’ kauppiaana. Pidin myynnissä luomuviljelyyn sopivia lannoitteita, ettei muiden tarvinnut ostaa niitä isoissa erissä, kertoo Raimo.

Kesämökki ja lampi vieressä

Vainio oli alkujaan Raimon isän rintamamiestila; nykyään maata on noin 4 hehtaaria. Parin sadan metrin päässä talosta on kesämökki ja lampi – maaperä on lähteikästä.

– Tämä on hankala paikka puutarhanhoitoon, hyvin hallanarka. Ei uskoisi, mutta täällä ollaan samalla korkeustasolla kuin Maasojan sääasema Suontaassa. Sieltähän aina uutisoidaan kovia pakkaslukemia.

Meilläkin on pakkasennätys yli 40 astetta.

Leila-vaimon Raimolle lahjaksi ostama perheomenapuu odotti istutusta tiistaina. Edellisen lahjaomenapuun rungon pääsivät rusakot syömään viime talvena.

Lue lisää torstain 13.6. Luoteis-Uusimaasta!

Vihtijärven luonto ruokkii Robert Lappalaisen luovuutta

– Taide, käsillä tekeminen on ollut koko ajan läsnä elämässäni. Minulla on sisäsyntyinen halu visualisoida asioita, sanoo vihtijärveläinen Robert Lappalainen (69).

Lappalainen tekee puusta taide-esineitä Vihtijärvellä omassa työtilassaan. Hän on myös suunnitellut ja valmistanut rustiikkisia huonekaluja.

– Olen itseoppinut taiteilija sekä suunnittelija. Puu on tekemiseni elementti, yhdistän taideteoksiini muun muassa lasia ja rosteria, mutta puu on töitteni perusta. Minulla on intohimoinen suhde puuhun.

– Puu kiehtoo. Puu on aivan ihanteellinen materiaali, elävä. Puu elää vielä kaatamisenkin jälkeen ja luo pohjaa taiteelle. Minulla on syvä vuorovaikutus ja rakkaussuhde puuhun.

Luonto ruokkii luovuutta

Robert Lappalainen tunnetaan kilpa-autoilijana sekä Helsingissä 1990-luvun puolivälissä järjestettyjen isojen Thunder -katurata -autokilpailuiden järjestäjänä. Reilun kymmenen vuoden ajan Vihtijärvellä asunut Lappalainen seuraa autourheilua muun muassa television välityksellä, mutta hänen intohimonsa on nyt taiteen tekeminen.

Lue lisää Luoteis-Uusimaan kesälehdestä!

Vesikansassa asuvaa ylioppilasta kiinnostaa bioteknologia

Emmi Mikkola (19) on Vihdin lukion priimusylioppilas. Vesikansassa asuva Mikkola kirjoitti viisi laudaturia ja yhden eximia cum laude approbaturin. Laudaturit hän kirjoitti kemiasta, biologiasta, äidinkielestä, matematiikasta ja fysiikasta. Eximia tuli englannista.

– Ylioppilaskirjoitukset menivät yli odotusten. Toisaalta osasin kyllä odottaa laudatureita. Englanninkielen arvosanasta olen kaikkein eniten ylpeä, sillä olen ollut epävarma englanninkielessä, Emmi kertoo.

Välivuosi suunnitelmissa

Emmi Mikkola kertoo pitävänsä lukion jälkeen välivuoden ja lähtevänsä au pairiksi mahdollisesti Saksaan.

– Ajatuksena on olla puoli vuotta Au Pairina ja sen jälkeen tehdä töitä. Ensi keväänä pyrin opiskelemaan alaa, jossa yhdistyisivät matematiikka ja fysiikka.

– Erityisesti tällä hetkellä kiinnostaa bioteknologia, vaikka alunperin olin ajatellut hakea lääketieteelliseen.

– Myös opettajan ammatti on ollut taka-alalla mietinnässä. Olen tehnyt jonkin aikaa opettajan sijaisuuksia alakoulun puolella ja voisin kuvitella opettavani esimerkiksi lukiossa.

Lue lisää torstain 23.5. Luoteis-Uusimaasta!

Tuomaristolla vaikea valinta näyttelyn parhaasta

Vihdin varsa- ja tammanäyttely oli tasokas Haimoossa lauantaina: tuomaristo kehui varsojen olevan hienoja ja hyvinhoidettuja.

Näyttelyn paras -tittelin vei 3-vuotias tamma Viskun Friidu, jonka omistaa vihtiläinen Talli Alafemma, viiden osaomistajan porukka. Kasvattaja on Antti Kettunen Suonenjoelta. Viskun Friidu palkittiin palkinnolla I- ja se arvosteltiin juoksijasuunnalle.

– Kyllä, Kuninkuusraveihin tähdätään! Siihen menee monta vuotta. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin, nauroi Viskun Friidun osaomistaja, haimoolainen Jenny Ehrnsten. Hän on Vihdin Hevosjalostusyhdistyksen uusi puheenjohtaja.

Pienhevoselle sama pistemäärä

Samalla palkinnolla I- palkittiin myös pienhevossuunnalle arvosteltu 2-vuotias ori Muina, jonka kasvattaja ja omistaja on Liisi Uski Ojakkalasta.

– Tuomaristo joutui valitsemaan voittajan näistä kahdesta hienosta, saman pistemäärän saaneesta varsasta. Varsojen eri piirteitä vertailtiin, ja kukin tuomareista perusteli kantansa, kertoo toiminnanjohtaja Merja Hietanen Etelä-Suomen Hevosjalostusliitosta.

Liisi Uskilla iso panos näyttelyssä

Arvosteltavina oli 17 hevosta: kaksi lämminveristä tammaa sekä 15 varsaa, joista yksi lämminverinen ja loput suomenhevosia. Pienhevoskasvattaja Liisi Uskilla oli näyttelyssä iso panos, kaikkiaan kahdeksan hevosta.

– Tosi paljon helpottaa, kun näyttely on täällä Vihdissä. Viime vuonna ei ollut, ja kävimme kolmella eri paikkakunnalla, Uski kertoi. Hänellä on tallissaan toistakymmentä omaa hevosta, ja tänä vuonna syntyy kaksi lisää.

Näyttelyn paras esittäjä oli useaa Liisi Uskin varsaa esittänyt Emmi Enqvist.

Lue lisää torstain 16.5. Luoteis-Uusimaasta!

Ulla Pietiläisen suuri perhe viihtyy Vesikansassa

Millainen äiti on vesikansalainen Ulla Pietiläinen, jolla on suuri perhe: esikoinen on 21-vuotias ja kuopus runsaan vuoden vanha?

– Kannustava. Iloinen. Reipas. Ahkera, vastaavat vanhemmat tyttäret.

– Meillä on niin helpot lapset, että heille on helppoa olla iloinen ja kannustava, hymyilee Ulla.

Sama koulutus, sama arvopohja

Ulla (o.s. Kankkonen) on kotoisin Jämsästä ja Timo Pietiläinen Limingasta. Kumpikin on syntynyt vuonna 1975 ja koulutukseltaan luokanopettaja. Pariskunta tutustui opiskellessaan Oulussa, ja hääpäivästä on kulunut 22 vuotta.

Yhteinen on myös vanhoillislestadiolainen arvopohja. Lapset ovat tervetulleita tähän perheeseen Luojan lahjoina. Tyttöjä on katraasta suurin osa, ja vanhinta lukuunottamatta kaikki asuvat tällä hetkellä kotona.

Vesikansassa asuttu 12 vuotta

Pietiläiset alkoivat katsella työpaikkoja eteläisestä Suomesta, jossa Ullan sukua asuu.

– Luonto on meille tärkeä; tänne tulee kesä niin paljon aikaisemmin!

Timpalle löytyi opettajanvirka Lohjalta. Ulla on tehnyt työpätkiä monessa välissä, ja kuutisen vuotta hänellä on ollut virka Ojakkalan koulussa.

Pari vuotta Pietiläiset asuivat vuokralla Pusulassa ja etsivät paikkaa omalle kodille. Se löytyi Vesikansasta.

He ostivat hehtaarin tontin ja myivät siitä puolikkaan ystäväperheelle.

– Kesällä tulemme asuneeksi tässä 12 vuotta. Vuoden verran olimme tiiviisti talon rakentamisessa mukana.

Lue lisää torstain 9.5. Luoteis-Uusimaasta!

– Ilmailumuseo on ilmaissut keskusteluissa kiinnostuksen Vihtiä kohtaan sijainnin ja lentokentän perusteella

Vihti neuvottelee mahdollisuuksista saada valtakunnallinen Suomen Ilmailumuseo.

– Ilmailumuseo on ilmaissut keskusteluissa kiinnostuksen Vihtiä kohtaan sijainnin ja lentokentän perusteella, mutta he ovat tekemässä vasta lopullista tarkempaa vertailua kiinnostuneiden välillä kumppanihaun myöhemmässä vaiheessa. Jos neuvottelut sujuvat hyvin ja taloudelliset reunaehdot ovat järkevät, olemme kuntana toki tekemässä kaikkemme sen eteen, että valtakunnallisesti kiinnostava erikoismuseo saadaan Vihtiin, sanoo kunnanjohtaja Erkki Eerola.

Suomen Ilmailumuseo aloitti huhtikuun alkupuolella kaikille avoimen kumppanihaun, tarkoituksena on löytää museolle uudet tilat ja sijaintipaikka. Museo aloitti toimintansa 12. kesäkuuta 1972 Helsinki-Vantaan lentoaseman alakerrassa sijaitsevalla käytävällä, kunnes se muutti 1980-luvun alulla nykyisiin tiloihinsa lentokentän kupeeseen, joita on vielä myöhemmin laajennettu. Nyt museo joutuu tiloista pois, koska vuokrasopimus Finavian tontilla päättyy kesällä 2022. Ilmailumuseo on saanut pyörittää toimintaansa tontilla ilmaiseksi, mutta pian valtionyhtiön suopeus päättyy. Tonttien hinnat ovat nousseet huimasti Aviapolis -yritysalueella ja Ilmailumuseon käytössä on ollut yksi alueen parhaista paikoista.

Lisäksi tilat ovat nykyaikaisen museotoiminnan kannalta elinkaarensa päässä. Myöskään kokoelmien säilytykseen ja entisöintiin soveltuvaa tilaa ei ole riittävästi. Suomen Ilmailumuseon tavoitteena on turvata valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvokkaiden kokoelmien säilyminen sekä luoda uusi elämyksellinen museo.

Rohkeita ratkaisuita

– Ilmailumuseo hakee ennennäkemättömiä ja ennakkoluulottomia ratkaisuja sekä uusia yhteistyökonsepteja Ilmailumuseon uudistamiseksi. Museon tulevalta toimintaympäristöltä haetaan onnistumisen mahdollisuuksia niin sijainnin, kävijäpotentiaalin kuin laadukkaiden tilojen suhteen, sanoo museonjohtaja Pia Illikainen.

Lue lisää tiistain 30.4. Luoteis-Uusimaasta!