Raimo Mustonen kesät Selissä, talvet Nummelassa

– Jollen olisi 42 vuotta ollut kauppiaana, olisin ollut puutarhuri, sanoo Raimo Mustonen esitellessään kotitalonsa Vainion vehreää pihaa Selissä.

Hoidetuissa kukkapenkeissä kasvaa esimerkiksi vanhan ajan joriineja, joiden talvettamisessa on oma hommansa.

Perennojen lisäksi kesäkukkana on värikästä leijonankitaa, joiden taimet Raimo kasvattaa siemenistä. Kasvimaakin löytyy.

– Olin muuten Vihdin ensimmäisiä luomuviljelijöitä, kun olin kirkonkylän ’’Essolla’’ kauppiaana. Pidin myynnissä luomuviljelyyn sopivia lannoitteita, ettei muiden tarvinnut ostaa niitä isoissa erissä, kertoo Raimo.

Kesämökki ja lampi vieressä

Vainio oli alkujaan Raimon isän rintamamiestila; nykyään maata on noin 4 hehtaaria. Parin sadan metrin päässä talosta on kesämökki ja lampi – maaperä on lähteikästä.

– Tämä on hankala paikka puutarhanhoitoon, hyvin hallanarka. Ei uskoisi, mutta täällä ollaan samalla korkeustasolla kuin Maasojan sääasema Suontaassa. Sieltähän aina uutisoidaan kovia pakkaslukemia.

Meilläkin on pakkasennätys yli 40 astetta.

Leila-vaimon Raimolle lahjaksi ostama perheomenapuu odotti istutusta tiistaina. Edellisen lahjaomenapuun rungon pääsivät rusakot syömään viime talvena.

Lue lisää torstain 13.6. Luoteis-Uusimaasta!

Vihtijärven luonto ruokkii Robert Lappalaisen luovuutta

– Taide, käsillä tekeminen on ollut koko ajan läsnä elämässäni. Minulla on sisäsyntyinen halu visualisoida asioita, sanoo vihtijärveläinen Robert Lappalainen (69).

Lappalainen tekee puusta taide-esineitä Vihtijärvellä omassa työtilassaan. Hän on myös suunnitellut ja valmistanut rustiikkisia huonekaluja.

– Olen itseoppinut taiteilija sekä suunnittelija. Puu on tekemiseni elementti, yhdistän taideteoksiini muun muassa lasia ja rosteria, mutta puu on töitteni perusta. Minulla on intohimoinen suhde puuhun.

– Puu kiehtoo. Puu on aivan ihanteellinen materiaali, elävä. Puu elää vielä kaatamisenkin jälkeen ja luo pohjaa taiteelle. Minulla on syvä vuorovaikutus ja rakkaussuhde puuhun.

Luonto ruokkii luovuutta

Robert Lappalainen tunnetaan kilpa-autoilijana sekä Helsingissä 1990-luvun puolivälissä järjestettyjen isojen Thunder -katurata -autokilpailuiden järjestäjänä. Reilun kymmenen vuoden ajan Vihtijärvellä asunut Lappalainen seuraa autourheilua muun muassa television välityksellä, mutta hänen intohimonsa on nyt taiteen tekeminen.

Lue lisää Luoteis-Uusimaan kesälehdestä!

Vesikansassa asuvaa ylioppilasta kiinnostaa bioteknologia

Emmi Mikkola (19) on Vihdin lukion priimusylioppilas. Vesikansassa asuva Mikkola kirjoitti viisi laudaturia ja yhden eximia cum laude approbaturin. Laudaturit hän kirjoitti kemiasta, biologiasta, äidinkielestä, matematiikasta ja fysiikasta. Eximia tuli englannista.

– Ylioppilaskirjoitukset menivät yli odotusten. Toisaalta osasin kyllä odottaa laudatureita. Englanninkielen arvosanasta olen kaikkein eniten ylpeä, sillä olen ollut epävarma englanninkielessä, Emmi kertoo.

Välivuosi suunnitelmissa

Emmi Mikkola kertoo pitävänsä lukion jälkeen välivuoden ja lähtevänsä au pairiksi mahdollisesti Saksaan.

– Ajatuksena on olla puoli vuotta Au Pairina ja sen jälkeen tehdä töitä. Ensi keväänä pyrin opiskelemaan alaa, jossa yhdistyisivät matematiikka ja fysiikka.

– Erityisesti tällä hetkellä kiinnostaa bioteknologia, vaikka alunperin olin ajatellut hakea lääketieteelliseen.

– Myös opettajan ammatti on ollut taka-alalla mietinnässä. Olen tehnyt jonkin aikaa opettajan sijaisuuksia alakoulun puolella ja voisin kuvitella opettavani esimerkiksi lukiossa.

Lue lisää torstain 23.5. Luoteis-Uusimaasta!

Tuomaristolla vaikea valinta näyttelyn parhaasta

Vihdin varsa- ja tammanäyttely oli tasokas Haimoossa lauantaina: tuomaristo kehui varsojen olevan hienoja ja hyvinhoidettuja.

Näyttelyn paras -tittelin vei 3-vuotias tamma Viskun Friidu, jonka omistaa vihtiläinen Talli Alafemma, viiden osaomistajan porukka. Kasvattaja on Antti Kettunen Suonenjoelta. Viskun Friidu palkittiin palkinnolla I- ja se arvosteltiin juoksijasuunnalle.

– Kyllä, Kuninkuusraveihin tähdätään! Siihen menee monta vuotta. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin, nauroi Viskun Friidun osaomistaja, haimoolainen Jenny Ehrnsten. Hän on Vihdin Hevosjalostusyhdistyksen uusi puheenjohtaja.

Pienhevoselle sama pistemäärä

Samalla palkinnolla I- palkittiin myös pienhevossuunnalle arvosteltu 2-vuotias ori Muina, jonka kasvattaja ja omistaja on Liisi Uski Ojakkalasta.

– Tuomaristo joutui valitsemaan voittajan näistä kahdesta hienosta, saman pistemäärän saaneesta varsasta. Varsojen eri piirteitä vertailtiin, ja kukin tuomareista perusteli kantansa, kertoo toiminnanjohtaja Merja Hietanen Etelä-Suomen Hevosjalostusliitosta.

Liisi Uskilla iso panos näyttelyssä

Arvosteltavina oli 17 hevosta: kaksi lämminveristä tammaa sekä 15 varsaa, joista yksi lämminverinen ja loput suomenhevosia. Pienhevoskasvattaja Liisi Uskilla oli näyttelyssä iso panos, kaikkiaan kahdeksan hevosta.

– Tosi paljon helpottaa, kun näyttely on täällä Vihdissä. Viime vuonna ei ollut, ja kävimme kolmella eri paikkakunnalla, Uski kertoi. Hänellä on tallissaan toistakymmentä omaa hevosta, ja tänä vuonna syntyy kaksi lisää.

Näyttelyn paras esittäjä oli useaa Liisi Uskin varsaa esittänyt Emmi Enqvist.

Lue lisää torstain 16.5. Luoteis-Uusimaasta!

Ulla Pietiläisen suuri perhe viihtyy Vesikansassa

Millainen äiti on vesikansalainen Ulla Pietiläinen, jolla on suuri perhe: esikoinen on 21-vuotias ja kuopus runsaan vuoden vanha?

– Kannustava. Iloinen. Reipas. Ahkera, vastaavat vanhemmat tyttäret.

– Meillä on niin helpot lapset, että heille on helppoa olla iloinen ja kannustava, hymyilee Ulla.

Sama koulutus, sama arvopohja

Ulla (o.s. Kankkonen) on kotoisin Jämsästä ja Timo Pietiläinen Limingasta. Kumpikin on syntynyt vuonna 1975 ja koulutukseltaan luokanopettaja. Pariskunta tutustui opiskellessaan Oulussa, ja hääpäivästä on kulunut 22 vuotta.

Yhteinen on myös vanhoillislestadiolainen arvopohja. Lapset ovat tervetulleita tähän perheeseen Luojan lahjoina. Tyttöjä on katraasta suurin osa, ja vanhinta lukuunottamatta kaikki asuvat tällä hetkellä kotona.

Vesikansassa asuttu 12 vuotta

Pietiläiset alkoivat katsella työpaikkoja eteläisestä Suomesta, jossa Ullan sukua asuu.

– Luonto on meille tärkeä; tänne tulee kesä niin paljon aikaisemmin!

Timpalle löytyi opettajanvirka Lohjalta. Ulla on tehnyt työpätkiä monessa välissä, ja kuutisen vuotta hänellä on ollut virka Ojakkalan koulussa.

Pari vuotta Pietiläiset asuivat vuokralla Pusulassa ja etsivät paikkaa omalle kodille. Se löytyi Vesikansasta.

He ostivat hehtaarin tontin ja myivät siitä puolikkaan ystäväperheelle.

– Kesällä tulemme asuneeksi tässä 12 vuotta. Vuoden verran olimme tiiviisti talon rakentamisessa mukana.

Lue lisää torstain 9.5. Luoteis-Uusimaasta!

– Ilmailumuseo on ilmaissut keskusteluissa kiinnostuksen Vihtiä kohtaan sijainnin ja lentokentän perusteella

Vihti neuvottelee mahdollisuuksista saada valtakunnallinen Suomen Ilmailumuseo.

– Ilmailumuseo on ilmaissut keskusteluissa kiinnostuksen Vihtiä kohtaan sijainnin ja lentokentän perusteella, mutta he ovat tekemässä vasta lopullista tarkempaa vertailua kiinnostuneiden välillä kumppanihaun myöhemmässä vaiheessa. Jos neuvottelut sujuvat hyvin ja taloudelliset reunaehdot ovat järkevät, olemme kuntana toki tekemässä kaikkemme sen eteen, että valtakunnallisesti kiinnostava erikoismuseo saadaan Vihtiin, sanoo kunnanjohtaja Erkki Eerola.

Suomen Ilmailumuseo aloitti huhtikuun alkupuolella kaikille avoimen kumppanihaun, tarkoituksena on löytää museolle uudet tilat ja sijaintipaikka. Museo aloitti toimintansa 12. kesäkuuta 1972 Helsinki-Vantaan lentoaseman alakerrassa sijaitsevalla käytävällä, kunnes se muutti 1980-luvun alulla nykyisiin tiloihinsa lentokentän kupeeseen, joita on vielä myöhemmin laajennettu. Nyt museo joutuu tiloista pois, koska vuokrasopimus Finavian tontilla päättyy kesällä 2022. Ilmailumuseo on saanut pyörittää toimintaansa tontilla ilmaiseksi, mutta pian valtionyhtiön suopeus päättyy. Tonttien hinnat ovat nousseet huimasti Aviapolis -yritysalueella ja Ilmailumuseon käytössä on ollut yksi alueen parhaista paikoista.

Lisäksi tilat ovat nykyaikaisen museotoiminnan kannalta elinkaarensa päässä. Myöskään kokoelmien säilytykseen ja entisöintiin soveltuvaa tilaa ei ole riittävästi. Suomen Ilmailumuseon tavoitteena on turvata valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvokkaiden kokoelmien säilyminen sekä luoda uusi elämyksellinen museo.

Rohkeita ratkaisuita

– Ilmailumuseo hakee ennennäkemättömiä ja ennakkoluulottomia ratkaisuja sekä uusia yhteistyökonsepteja Ilmailumuseon uudistamiseksi. Museon tulevalta toimintaympäristöltä haetaan onnistumisen mahdollisuuksia niin sijainnin, kävijäpotentiaalin kuin laadukkaiden tilojen suhteen, sanoo museonjohtaja Pia Illikainen.

Lue lisää tiistain 30.4. Luoteis-Uusimaasta!

Kirkkoherra Pekka Valkeapää on toiminut vihtiläisten pappina 30 vuotta

Vihdin kirkkoherra Pekka Valkeapää juoksee lähes joka päivä, yleensä 10 – 15 kilometrin lenkin. Puheet syntyvät usein juoksulenkillä, johon hän on valmistautunut lukemalla Raamatun tekstejä.

– Kun ei juokse liian kovaa, pystyy ideoimaan.

Aloittaessaan kirkkoherran tehtävissä joulukuussa 2004 Valkeapää ajatteli, ettei jaksa vaativissa töissä jollei ole hyvässä kunnossa. Hän oli juossut kilpaa 15 – 16-vuotiaana, joten maratonharrastus tuntui luontevalta.

– Keväällä 2005 osallistuin Helsingin maratoniin. Olen juossut kahdeksan maratonia ja paljon puolikkaita.

Pekka Valkeapään isoja henkireikiä ovat myös metsänhoito, kalastus, puutarhanhoito ja juuresten kasvattaminen, marjastus ja viime vuosina rakentaminenkin omalla mökillä Kiteellä.

Visakoivua ja papin porkkanoita

Vihdin seurakuntaa Pekka on palvellut 30 vuotta.

– Metsien, pellon ja ihmisten kautta olen juurtunut ja sitoutunut Vihtiin.

Jo 1990-luvun alussa hän osti 1,3 hehtaarin peltopalstat Vihtijoen varrelta Herrakunnan ja Siippoon rajamailta. Pelto on nyt vuokrattu toiselle, mutta Pekalla on alueella visakoivuja, viiniköynnostä pikku kasvihuoneessa, juurespalsta, marjapensaita ja omenapuita.

Tien toisella puolella jokivarressa on kaksoisveljen perheen mökki – Juha Valkeapää on Helsingin Paavalin seurakunnan kappalainen ja ensimmäiseltä ammatiltaan puutarhuri.

Suomalaista arvopuuta, visakoivua Pekka kasvattaa myös metsäpalstoillaan Haimoossa ja Vihtijärvellä.

Lue lisää torstain 25.4. Luoteis-Uusimaasta!

Nummelan seurakuntakeskuksen kuvaelmassa mukana 45 näyttelijää

Nummelan seurakuntakeskuksessa esitetty Ylös Jerusalemiin -pääsiäisvaellus täyttää vuonna 2021 30 vuotta. Vaellus harjoitellaan esitettäväksi aina joka toinen vuosi. Nyt menossa on vaelluksen 28. vuosi. Kävijöitä vaelluksella on joka kerta noin 2000.

Pääsiäisvaellusta esitettiin palmusunnuntaista pitkäperjantaita edeltävään kiirastorstaihin asti. Suurin osa kävijöistä oli koulu- ja päiväkotiryhmiä. Esimerkiksi Otalammen koulun 1.-5.-luokat kävivät kaikki vaelluksella ja matkasivat Otalammelta Nummelaan bussikuljetuksella. 

Kesto 25 minuuttia

Pääsiäisvaelluksen kesto oli noin 25 minuuttia, riippuen hieman kierrokselle mukaan lähtevästä ryhmän koosta. Vaelluksen olivat harjoittaneet ja koordinoineet nuorisotyön ohjaaja Maarit Tampio ja perhetyönohjaaja Merja Ahonvala.

– Aloitimme vaelluksen ideoinnin syksyllä, jolloin pidimme ensimmäiset tapaamiset työpari Merjan kanssa. Alkuvuodesta olimme yhteydessä seurakunnan vapaaehtoisiin ja kyselimme halukkuutta tulla mukaan. Vaelluksessa on sekä vapaaehtoisia että seurakunnan työntekijöitä mukana, Maarit Tampio kertoo.

Lue lisää torstain 18.4. Luoteis-Uusimaasta!

Nummelan kasvu vyöryy kohti tulevaa asemanseutua

Pillistöntie yhdistää Nummelan keskustan vanhaan Turuntiehen – ja tulevaan Vihdin juna-asemaan. Lähistölle suunnitellaan myös työpaikka-aluetta.

Kun Pillistöntien loppupää aikanaan rakennetaan, katualueen alle jää muutama vanha rakennus: Hennalan entinen mäkitupa 1800-luvun lopulta ja Jerelän tiilirakenteinen vilja-aitta 1930-luvulta.

Niillä on paikallista asutus- ja rakennushistoriallista arvoa, mutta ei tarpeeksi, kun toisessa vaakakupissa on Nummelan liikenteen sujuvuus ja kevyen liikenteen turvallisuus.

Kunta voitti valituskierroksen

Vihdin kunnanvaltuusto hyväksyi Pillistöntien asemakaavan vuonna 2015. Päätöksestä valitettiin, ja Helsingin hallinto-oikeus kumosi sen. Kunta puolestaan valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitti kaksi vuotta sitten: asemakaava jäi voimaan.

Sen mukaan Pillistöntie rakennettaisiin kahdessa vaiheessa, ensin kaksi- ja myöhemmin ehkä nelikaistaiseksi, kun asemanseutu rakentuu. Kevyen liikenteen väylät on kaavassa merkitty molemmin puolin katua.

Nykyinen Pillistöntien loppupää on yksityistie, mutta kunnan hoidossa. Luoteis-Uusimaa kysyi Vihdin kunnasta Pillistöntien rakentamisen aikataulusuunnitelmia, mutta ei saanut vastausta pyydetyssä aikataulussa. Ratahankkeen ja siihen liittyvän aseman toteutuminen on vielä auki.

Kevytväylä ja asema sopii tulla, mutta…

Pillistöntie nousee Nummelan Pajuniityn alueelta kohti ajoharjoitteluradan ja jätevedenpuhdistamon risteystä. Lähialueella on neljä asuintonttia, joihin Pillistöntien rakentaminen vaikuttaa.

– Kevyen liikenteen väylä ja asema sopii tulla, mutta muusta voi olla eri mieltä, sanoo Kai Grundström (60). Hänen kotinsa, Hennala-kiinteistön entinen mäkitupa jää katualueen alle.

Lue lisää torstain 11.4. Luoteis-Uusimaasta!

– Vaihtoehtona on joko kotihoito tai hoitokoti

Opettajina elämäntyönsä tehneet Pirjo Nousiainen (81) ja Martti Kuikka (80) muuttivat Nummelassa sijaitsevaan Asunto Oy Anjankaareen heti taloyhtiön valmistuttua vuonna 2013. Anjankaaren asuinhuoneistot ovat osa palvelutalo Kaarikeskuksen kokonaisuutta. Kaarikeskuksen palvelut ovat asukkaiden käytettävissä.

– Vanhenemista on mietittävä etukäteen. Minä sanon aina, että vaihtoehtona on joko kotihoito tai hoitokoti, Pirjo Nousiainen toteaa naurahtaen.

Vaiheittain pienempään

Pirjo Nousiainen ja Martti Kuikka ovat pitäneet yhtä 35 vuotta. Alkujaan he asuivat Vihdin kirkonkylässä rakennuttamassaan omakotitalossa, josta muuttivat myöhemmin Nummelaan Vihdintien varteen kerrostaloon, Mehiläisen vintille, kuten he sanovat. Anjankaaren asuinhuoneistoon he muuttivat 75-vuotiaina.

– 75 vuotta on hyvä ikä muuttaa. Silloin vielä jaksaa muuttamisen ja sopeutuu muutokseen. Moni kummasteli, kun muutimme siinä vaiheessa, hyväkuntoisina, palvelutalon yhteyteen, mutta ei sitä enää kukaan ihmettele, Pirjo Nousiainen kertoo.

Lue lisää torstain 4.4. Luoteis-Uusimaasta!