Ylälepolan puutarha oli avoinna vierailijoille

Vihdin Olkkalassa sijaitseva Ylälepola on Kaija Saarelan vapaa-ajan asunto. Oikeastaan voisi puhua ja kakkoskodista.

– Etenkin näin kesäaikaan olemme täällä viikosta suurimman osan,välillä käydään päivä tai kaksi viettämässä kotona Vantaalla, Saarela kertoo.

Pihapiiri rakentunut pala palalta

Ylälepolan kaunis pihapiiri on rakentunut aikaa myöten pala palalta. Alussa paikalla on ollut metsähakkuualue. Pysäkointipaikan viereisen autotallin oveen on kiinnitetty vierailijaohjeiden lisäksi piirroskartta puutarhasta ja kuvia puutarhan rakentumisesta.

Ensimmäisiä rakennuksia tontilla oli tällä hetkellä aitan ja verstaan virkaa toimittava pikkumökki. Nykyinen mökki rakentui vuonna 2009. Reilussa kymmenessä vuodessa mökin ympärille on kasvanut vihreä puutarha.

Ruohonleikkuria ei tarvita

Ylälepolaan ei ole koskaan istutettu nurmikkoa, eikä sieltä löydy ruohonleikkuria. Kukka-alueiden välillä kasvaa pitkälti valkoapilasta koostuvaa nurmea, jota Saarela pitää lyhyenä trimmerin avulla.

Osan rinnetontin pihasta Saarela on jättänyt niityksi, joka saa kesän kasvaa vapaasti.

– On mielenkiintoista seurailla, mitä niityllä minäkin kesänä kasvaa. Joka kesä sinne on noussut myös jotain uutta, hän kertoo hymyillen.

Lue lisää torstain 9.7. Luoteis-Uusimaasta!

Helsinkiläinen Anelma Vänttinen ei viihdy kesällä kerrostalossa, jossa ei ole mitään tekemistä

Helsinkiläisen Anelma Vänttisen (83) kesäparatiisi on Vihdissä, Kaukoilan tilalla Nummelan ja Oinasjoen välimaastossa.

– Todella onni, että olen päässyt tällaiseen paikkaan! Täällä riittää tekemistä, ja ihmiset ovat niin kivoja ja ystävällisiä.

Vänttinen on ollut Paavo Säiläkiven isännöimässä Kaukoilassa vuokramökkiläisenä 48 vuotta. Siinä ajassa on syntynyt ystävyyssuhteita isäntäväen kolmen sukupolven kanssa.

– Heiltä saa aina apua. Hyvää huolta täällä pidetään!

Tulee juoppo tai hullu, jollei pääse kesällä maalle

Anelman mies, painajana työskennellyt Kalevi tunsi pariskunnan, joka oli vuokralla Kaukoilassa vuonna 1971.

– Kävimme heillä kylässä ja tykästyimme paikkaan. Kun saunamökki vapautui, pääsimme siihen 1972 ja olimme siinä seitsemän ja puoli vuotta.

– Sitten pääsimme vuokralle tähän isompaan rakennukseen, joka on rakennettu vuonna 1918. Karjakko perheineen asui tässä aiemmin, sillä tilalla oli 22 lehmää siihen aikaan kun tulimme Kaukoilaan.

– Tästä tuli rakas yhteinen paikka, jossa olimme entistä enemmän, kun mieheni jäi eläkkeelle. Kuljin täältä töihin Helsinkiin. Mieheni sanoi, että hänestä tulisi varmaan juoppo tai hullu, jollei pääsisi kesällä maalle!

Anelma sai jatkaa vuokralaisena yksin, kun hän jäi leskeksi 12 vuotta sitten.

Lue lisää torstain 2.7. Luoteis-Uusimaasta!

Vihtiläiset käyvät taas kahviloissa ja ravintoloissa

Nummelalaisravintola Ned Kelly’sin terassilla oli väljästi väkeä ruokailemassa, kahvittelemassa ja oluella tiistaina puolenpäivän aikaan.

Etäpäivällä ollut Petri Hahl Lankilasta söi lounassalaattia.

Hahl alkoi taas käyttää paikallisia ravintola- ja kahvilapalveluja kesäkuun alussa, jolloin alan koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat avautua asiakkaille.

– Muut perheessä kyllä vähän jarruttelivat. Luulen, että jatkan samanlaisella satunnaisperiaatteella: käyn noin kerran viikossa jossain kahvilassa tai lounaspaikassa jatkossakin.

Nokialainen pitkään etätöissä

Petri Hahl (53) työskentelee teknisenä projektipäällikönä Nokialla ja vetää 5G-verkkolaitehankkeita eri puolille maailmaa tarpeen mukaan. Nykyään työt hoidetaan pääasiassa ilman matkustelua.

Normaalitilanteessa Petrin työpaikka on Espoon Karaportissa Nokian pääkonttorissa.

– Jäimme etätöihin jo helmikuussa, ja palaamme tietyissä aalloissa. Alustavien suunnitelmien mukaan olen etätöissä joulukuuhun asti.

Petrin perhe rakensi talon Lankilaan vuonna 2001. Poika asuu vielä kotona, tytär on jo maailmalla. Vaimo on kirjanpitoalan yrittäjä ja tekee hänkin etätöitä muutamana päivänä viikossa.

– Tyttären huoneesta yläkerrassa tuli vaimon toimisto, ja itse työskentelen alakerran kirjastossa. Puitteet etätöihin ovat hyvät.

Lue lisää torstain 25.6. Luoteis-Uusimaasta!

Yrittäjä keskittyy tänä päivänä vain liikkeenjohdollisiin tehtäviin

Nummelalainen Monica Paavilainen (59) on toiminut hiusalan yrittäjänä 36 vuotta. Hiusatélje Monica Heiskari sijaitsi ensin Espoossa. Vuonna 1989 kampaamo aloitti Nummelaan samana vuonna rakentuneessa Linjaportin liiketalossa, jossa parturi-kampaamo edelleen toimii.

Kampaamo ja kauneushoitola

– Aluksi olimme koko perheen parturi-kampaamo, jonka autotuolissa on moni nykyinen asiakas lapsena istunut, Monica naurahtaa.

– Nykyään olemme edelleen kaikkien parturi-kampaamo sekä lisäksi kauneushoitola. Henkilökuntamme hallitsee nykypäivän trendit hiustenleikkauksissa ja hiustenvärjäyksissä. Meillä on kolme kosmetologia, jotka tekevät kaikenlaiset kauneudenhoitoon liittyvät hoidot, geelilakkaukset ja meikit.

Erilaisia tapoja toimia

Koronakevään aikan kampaamossa on pitänyt löytää erilaisia tapoja toimia:

– Meillä on kolme erillistä liikehuoneistoa, joissa voimme ottaa asiakkaita vastaan väljästi. Riskiryhmäläisiä voimme palvella myös aukioloaikojen ulkopuolella. Jokainen on joutunut tekemään nyt töitä eri tavalla, Monica Paavilainen pohtii.

Työnteon tapa on muuttunut kampaamoalalla vuosien varrella muutenkin. Ensin henkilökunta oli pääosin palkattua työvoimaa, sitten trendinä oli vuokratuolit ja tämän päivän sana on sopimusyrittäjä.

Lue lisää torstain 18.6. Luoteis-Uusimaasta!

Rakvesin vanha teollisuushalli muutetaan asuin- ja liiketiloiksi

Vihdin kaavoitus- ja tekninen lautakunta käsitteli kaavamuutosta tiistai-iltana, lautakunta esittää kaavaehdotusta kunnanhallitukselle.

Kaavamuutoksella kehitetään Nummelan taajaman keskustaa tiivistämällä sen taajamarakennetta ja luomalla alueelle uusia kerrostaloasuntoja. Uusia asukkaita taloihin voi muuttaa jopa 400, kaavaehdotuksessa on rakennuspaikat kahdeksalle talolle, yhteensä 17 000 kerrosneliömetriä.

– Entiselle teollisuusalueelle on osoitettu runsaasti uutta rakennusoikeutta ja tiivistä kerrostaloasumista. Alueella säilytetään kuitenkin yksi vanhoista teollisuusrakennuksista, Rakvesin rakennus, joka on kaavamuutoksella osoitettu asuin- ja liiketiloiksi, todetaan kaavaehdotuksessa.

– Vanhan rakennuksen säilyttäminen alueella luo mahdollisuuden toteuttaa Nummelaan aivan uudenlaisia asuntoja, loft, ja samalla se lisää alueen omaleimaista identiteettiä entisenä tehdasalueena. Uudisrakentaminen on suunniteltava alueelle siten, että se muodostaa alueelle toimivan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden yhdessä säilytettävän rakennuksen kanssa.

Lue lisää torstain 11.6. Luoteis-Uusimaasta!

Historiallinen kartano on myös moderni maatila, jossa työtä riittää

Historiallinen Niemenkylän kartano on moderni maatila, jolla on monta rautaa tulessa. Millainen on Niemenkylän kesä 2020?

– Yhtä kiireinen kuin aina! Heinänteko ja ilmojen kyttääminen vievät koko kesän. Eläimille tehdään uusia laitumia, ja välillä ollaan mulli- ja lammasjahdissa, naurahtaa isäntä Rikhard Grahn.

Hän polki pyörällä tallin päädystä päärakennukselle; vanhan tilakeskuksen välimatkat ovat pitkiä. Salossa liehui Uudenmaan isännänviiri.

Niemenkylän kartano sijaitsee Vihdin Vesikansassa, lähellä Lohjan rajaa. Hiidenveden rakentamatonta rantaviivaa kuuluu tilaan parin kilometrin verran.

Veljekset omistavat, Rikhard isäntä

Rikhard Grahn (37) on diplomityötä vaille valmis arkkitehti. Opinnot piti jättää taka-alalle, kun hänestä tuli Niemenkylän isäntä 24-vuotiaana: isä Patrik Grahnin menehtyi hevosonnettomuudessa Niemenkylässä vuonna 2008.

Niemenkylän kartanon omistavat puoliksi Rikhard ja nuorempi veli Henri Grahn. Heillä on yhteinen maatalousyhtymä. Henri ei pysty paljon osallistumaan tilan töihin, sillä hän työskentelee rajavartiolaitoksen palveluksessa helikopterilentäjänä ja asuu perheineen Turussa.

– Puolet vuodesta olen täällä joka päivä, talviaikana pari, kolme päivää viikossa, kertoo Rikhard.

– Toiveena on saada maatila pyörimään omillaan, jotta haaveeni päätyöstä arkkitehtina voisi toteutua.

Lue lisää Luoteis-Uusimaan kesälehdestä 2020!

Luoteis-Usimaan kesälehden digiversio on vapaasti luettavissa alla olevasta linkistä.

https://joom.ag/3J6C

Toimitus toivottaa lukijoille hyvää kesää!

Veneilijät joutuvat nyt nostamaan veneet jokaiset veneretken päätteeksi

Nummelalainen Kimmo Haarahiltunen kävi tiistaina auringon paistaessa perheensä kanssa veneretkellä Hiidenvedellä. Veneretken päätteeksi hän nosti veneensä auton perässä olleen trailerin päälle, koska viime talvena myrsky rikkoi Nummelan venelaiturit eikä laitureita ole vielä korjattu.

– Saisi laiturit jo tulla kuntoon. Tämä rupeaa olemaan ärsyttävää, kun kesä alkaa eikä venettä saa vieläkään omalle laituripaikalle, tiivistää monen vihtiläisveneilijän tunnot Kimmo Haarahiltunen.

Vaurioiden laajuutta tutkitaan

Laiturit ovat yhä kesän kynnyksellä korjaamatta, sillä laitureiden siirtymisen syytä, vaurioiden laajuutta ja vaurioiden korjaamisen vastuukysymyksiä selvitetään parhaillaan.

Lue lisää torstain 28.5. Luoteis-Uusimaasta!

– Lähtökohtana on, että tästä tulee meille asuintalo, sanoo Pentti Törmä

Kourlan kartanon päärakennus Olkkalassa täyttää 200 vuotta viiden vuoden kuluttua.

– Se voisi olla hyvä valmistumisaikataulu tälle remontille, joka pitäisi tehdä joka tapauksessa, sanoo Kourlan uusi omistaja Pentti Törmä.

Remontti on aika vaatimaton sana sille työlle, joka on meneillään noin 600-neliöisessä rakennuksessa.

– Lähtökohtana on, että tästä tulee meille asuintalo. Jos toteamme projektin liian isoksi, voimme aina myydä poiskin.

Kaikki puretaan hirsirunkoon asti

Kourlan päärakennuksen arvioitu valmistumisvuosi on 1825, ja se on suojeltu nykyisessä ulkoasussaan. Huonejakoa ei saa muuttaa. Suojelun piirissä ovat myös talon vanhat tulisijat, peiliovet sekä ovien ja ikkunoiden koristelistat.

– Melkeinpä uudelleen rakentamista tämä on. Sisältä kaikki puretaan paljaaseen hirsirunkoon asti, putsataan ja vaihdetaan se mikä pitää.

– Siinä voi ulkorappaus rikkoontua, jolloin pitäisi purkaa ulkoakin hirteen asti, kertoo Törmä.

– Mutta jollei nyt tee kunnolla, talon rakenteet alkavat pettää.

Vaativassa kunnostuksessa asiantuntijana on useita kartanoremontteja suunnitellut arkkitehti Pekka Saatsi.

Lue lisää tiistain 19.5. Luoteis-Uusimaasta!

Musiikkia syntyy niin kitaralla kuin Hiiden Pumpun laulavana basistina

Musiikkikärpänen puraisi vihtiläistä Arto Nurmea (64) 10-vuotiaana, kun hän sai ensimmäisen soittimensa, joka oli mandoliini.

Hyvän pohjan musiikkiharrastukselle rakensi Arto Nurmen setä, joka opetti nuorelle pojalle nuotinlukutaidon ja sointuteoriaa.

Tänä päivänä Arto Nurmi soittaa ja laulaa Hiiden Pumppu -nimisessä kokoonpanossa. Instrumenttina on basso. Juuri nyt kaikkein mieluisin soitin on kitara. Kitaransoitossa hän pyrki jättämään kappaleisiin oman kädenjälkensä. Koronarajoitusten vuoksi yleisö on nyt saanut nauttia sekä Hiiden Pumpun musisoinnista että Nurmen omista sooloesityksistä videoiden muodossa:

– Toivomme musiikkivideoiden tuovan iloa tähän hieman lohduttomaan korona-aikaan. Omia videoitani päätin pienen pohdinnan jälkeen jakaa julkisesti, sillä kuvaan harjoitteluani joka tapauksessa oppimismielessä.

Kitara on keskiössä

Kitaransoitto on tällä hetkellä Arto Nurmelle erityisen rakas musiikintekemisen muoto:

– Kitara on soittimena musiikintekemisessä keskiössä. Muut soittimet tukevat kitaraa.

Lue lisää torstain 14.5. Luoteis-Uusimaasta!