Otalampi-talossa tehtiin yhdessä 10-vuotisjuhla

– Tällaisella juhlalla on isompi merkitys kuin tulee ajatelleeksi, sanoi Otalammen koulussa opettava Henrikki Halme (oik.), joka keksi 10-vuotisjuhlaan laivateeman. Koulukuraattori Ulla-Riikka Vänskä iloitsi oppilaiden innosta juhlavalmisteluissa ja -koristeluissa. Kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eerikki Viljanen piti juhlapuheen.

Kasvun, oppimisen ja yhteisöllisyyden paikka

Otalampi-talo oli muuttunut Otis-risteilylaivaksi keskiviikkona, talon 10-vuotisjuhlapäivänä. Kuulutukset kaikuivat monella kielellä, ja vastaanottotiskiltä sai heti lipukkeen leväshottiin – hyvää!

Tunnelma oli iloinen ja talo koristeltu upeasti merihenkeen. Ohjelmaakin oli paatin täydeltä.

– Koko syksy tätä on yhdessä rakennettu ja tästä puhuttu, ja nyt on juhlapäivä! On ilo seurata oppilaiden intoa ja pöhinää, sanoi Otalammen koulun rehtorina vuodesta 2013 työskennellyt Annukka Leutonen.

– Yhteisöllisyys on tätä: että yhdessä saamme aikaan tällaista!

Talon katon alla noin 620 lasta

Otalampi-talo on satojen lasten ja nuorten paikka. Päivi Grundsrömin alusta saakka johtamassa päiväkodissa on noin 120 lasta. 1. – 9. luokkien yhtenäiskoulussa on noin 500 oppilasta.

Otalampi-talo on myös noin 100 aikuisen työpaikka. Koulussa on henkilökuntaa noin 45, päiväkodissa lähes 30, ja loput työskentelevät talon suurkeittiössä ja siivouksessa.

– Kaikki oppilaat ovat osallistuneet koristeluun. Juhla on konkreettinen ilmentymä yhteisöllisyydestä. Jokaiselle on ollut sopivan kokoinen juttu. Tämä on hyvän mielen toimintaa, iloitsi koulukuraattori Ulla-Riikka Vänskä.

Oppilasesitysten lisäksi myös henkilökunta pani itsensä likoon ja esitteli taitojaan, jotka eivät tule esille normaalipäivinä. Esimerkiksi siistijä Ritva Sippola lauloi upeassa iltapuvussaan ja rehtori Leutonen vetäisi viululla tunteikkaasti Sataman valot ja Mustalaisviulun.

Lue lisää torstain 11.10. Luoteis-Uusimaasta!

Sahatavaran vientiä Egyptiin

Toimistotöitä kotiterassilla Vanjärven hulppeissa maisemissa. Helsingin-konttoriakin Antti Vasarinen kokeili mutta havaitsi, ettei sillä ollut lisäarvoa.

Timbertime Oy Vihdin parhaita yhteisöveron maksajia viime vuosina

Vanjärveläisen Antti Vasarisen Timbertime Oy toimii sekä Suomessa että Egyptissä.

Timbertime ostaa pääosin suomalaista raakasahatavaraa ja vie sen asiakkailleen Pohjois-Afrikkaan.

Asiakkaina suomalaiset sahat

Timbertime Oy on viisivuotias puutavaratuotteiden tukkukauppa: toimialana on sahatavaran ja muiden metsäteollisuustuotteiden välitys, osto ja myynti.

– Vientituotteemme ovat kuusi- ja mäntysahatavara sekä parrut. Ostamme ne noin 90-prosenttisesti Suomesta ja loput Venäjältä. Venäläistuotteetkin tuodaan Suomeen ja viedään Suomen kautta, mutta venäläisinä, kertoo Vasarinen.

– Asiakkainamme on yli 30 suomalaista sahaa – sekä suuria sahakonserneja että pieniä perheyrityksiä. Minkään sahan kanssa meillä ei ole pitkäaikaisia sopimuksia, vaan joka kuukausi lähdetään ’’puhtaalta pöydältä’’. Kilpailutilanne on varsin kova, ja toimintamme perustuu pitkiin, henkilökohtaisiin asiakassuhteisiin.

Lue lisää torstain 4.10. Luoteis-Uusimaasta!

Kunta suunnittelee uutta maankaatopaikkaa

Nummelan Höytiönnummen maankaatopaikka on Vihdin kunnan, mutta sitä hoitaa Mavor Oy. Höytiönnummen maankaatopaikalle otetaan puhtaita maa-aineksia vastaan arkipäivinä. Kunnan arvion mukaan sen tila riittää ensi kevääseen – kesään saakka.

Seitsemän hehtaarin alue Oinasjoen ja Niittylän vedenottamon välissä

Vihdin kunta suunnittelee uutta, pelkästään omaan käyttöönsä tulevaa maankaatopaikkaa Oinasjoen ja Niittylän vedenottamon väliseen maastoon. Kulku alueelle järjestettäisiin siten, että Hangon-Hyvinkään tieltä pohjoiseen lähtevää Niittyläntietä jatkettaisiin.

Vihdin kunta ei halua käyttää vanhaa maankaatopaikka-sanaa, vaan painottaa, että kyse on maanläjityspaikasta, johon otetaan vastaan sellaisia puhtaita maita, joita kunta ei voi käyttää rakentamisessa.

Uusi alue riittäisi noin 15 vuodeksi

Kunta tarvitsee uuden paikan työmaidensa puhtaille ylijäämämaille.

– Vihdin kunnalle ei ole tulossa uusia Nummelan Pajuniityn keskuspuiston kaltaisia kohteita, joissa voitaisiin hyödyntää suurta määrää ylijäämämaita, toteaa johtava puutarhuri Teuvo Vessman kunnasta.

Lue lisää torstain 27.9. Luoteis-Uusimaasta!

Harjun kuntorataa parannetaan ja levennetään

– Tykkään itse hiihtää, ja Nummelanharjun ladut ovat olleet poikkeuksellisen upeassa kunnossa, josta erityiskiitos Nummelan Tarmolle. Oppilaiden kanssa esimerkiksi suunnistamme, hiihdämme ja luistelemme harjulla, sanoo liikunnan lehtori Mikko Marjamaa. Hän oli tiistaina liikuntatunnilla harjulla Kuoppiksen 8.-luokkalaisten valinnaisen liikunnan ryhmän kanssa, mukana muun muassa Misa Pyrhönen (vas.), Kati Leijala ja Kaisa Kari.

Noin 100 puuta pois radan varrelta

Nummelanharjun viiden kilometrin kunto- ja hiihtorata perusparannetaan 275 000 eurolla: puustoa poistetaan, rataa muotoillaan ja valaistus uusitaan. Vihdin kunta sai hankkeeseen valtiolta 75 000 euron avustuksen veikkausvoittovaroista.

– Perusparannus alkaa valmistavilla töillä parin viikon sisällä, kertoo työtä valvova johtava puutarhuri Teuvo Vessman kunnasta.

Tavoitteena on, että työ on valmis joulun alla, viikoilla 51 – 52.

Kuntorataa on harjulla Hiidenvedentien molemmin puolin: sekä lentokentän että vesitornin puolella.

Onko 100 puuta paljon?

Perusparannukseen kuuluu noin 100 puun kaato kuntoradan varrelta. Tätä varten kunta hakee parhaillaan maisematyölupaa.

100 puuta kuulostaa paljolta, kun kyse on kuntalaisille tärkeästä virkistysalueesta.

– Koska radan pituus on 5 kilometriä, se tarkoittaa laskennallisesti, että yksi puu poistetaan 50 metrin välein. Se ei ole paljon, Vessman toteaa.

Maisematyölupahaun yhteydessä nähtävillä on perusparannuksen suunnitelmakartta, jossa on punaisella merkitty kohdat, joista puita poistetaan.

Lue lisää torstain 20.9. Luoteis-Uusimaasta!

– Vanhana on kaiken ikäinen

– On suuri etuoikeus saada asua tällaisessa paikassa, sanoo Riitta Karvonen Fammulassa, Oravalan päärakennuksen läheisyydessä. Fammula rakennettiin Riitan Artturi-ukin vanhemmille vuonna 1899. Ikkunasta aukeaa kaunis näkymä Hiidenvedelle.

Riitta Karvosella on satojen vuosien sukujuuret Oravalassa

– Tyttärenpoika kysyi, että mikä on parasta vanhuudessa. Mietin ja vastasin: se on se, että on kaiken ikäinen. Kannan mukanani koko elämääni, sanoo Riitta Karvonen Oravalasta.

– Kun näen kannusruohon tai pihasaunion, se tuo aina mieleeni ihmisen. Kuulen Elli-mummon äänen ja näen Hermanni Vuohenojan, Oravalan pitkäaikaisen työntekijän. Kokemus on voimakas – ei olisi nuorena uskonut!

Oravalan vanhin aboriginaali

Riitta Karvosella on vahvat juuret Oravalassa: suku on viljellyt Oravalan tilaa ainakin vuodesta 1543 lähtien.

– Tätä nykyä olen Oravalan vanhin aboriginaali, Riitta naurahtaa.

Hänen isänsä Antti Hiidenheimo kaatui jatkosodassa 1944. Riitan ja hänen kolmen sisaruksensa opettajaäidin Aira Hiidenheimon (o.s. Oravala) piti astua tilan isännän saappaisiin.

Riitalla oli kaksi merkittävää ukkia: kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo ja herännäispappi-kirjailija Aukusti Oravala – sukunimi ei liity Oravalan taloon eikä kylään.

Lue lisää torstain 13.9. Luoteis-Uusimaasta!

Kotipalveluyrittäjä ja hyvinvointiohjaaja

Johanna Tuhkanen käynnistelee kotipalvelutoimintaansa ja jatkaa myös hyvinvointiohjaajana Jasminissa Veikkoinkorvessa. – Ehdottomasti rohkaisen yrittäjiksi muitakin hoitajia, jotka ovat aika tiukoilla palkkatyössä. Tunnen loistavia hoitajia, joiden kanssa voisin tehdä töitä yrittäjäparina.

Johanna Tuhkanen ryhtyi päätoimiseksi hyvinvointiyrittäjäksi

Oinasjoella asuva sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja Johanna Tuhkanen (34) on ollut päätoiminen hyvinvointiyrittäjä vuoden alusta lähtien – sitä ennen nelisen vuotta osa-aikainen.

Johannan toiminimi on Kotiterveyspalvelu Henriikka.

– Tarjoan kotipalveluja lähinnä ikäihmisille. Asiakaskuntaa kertyy pikku hiljaa. Uskon, että töitä tulee riittämään, sillä ikäihmisten määrä kasvaa ja palveluja siirretään koteihin. – Alalla on paljon tarjontaa, mutta monilla yrittäjillä on jo hyvin vakiintunut asiakaskunta. Ja kotipalveluyrittäjätkin ikääntyvät, joten uusia mahtuu markkinoille.

Edelleen myös hyvinvointiohjaaja

Johanna työskentelee edelleen myös Hyvinvointikeskus Jasminissa Nummelan Veikkoinkorvessa. Hän on yksi Jasminin viidestä itsenäisestä yrittäjästä.

– Hyvinvointiohjaajana vedän liikunta- ja ravitsemusryhmiä, jonkin verran myös kasvohemmotteluhetkiä.

Tänä syksynä Johanna perusti kolme vanhempien ja lasten liikuntaryhmää, ja kysyntää oli.

Johannan esikoinen on toisluokkalainen ja kuopus 4,5-vuotias.

– Aiemmin olin kotona lasten kanssa ja tulin illaksi Jasminiin. Kun lapset kasvoivat, päätin laajentaa toiminimeä kotipalveluun: se vaati paperisotaa, mikä vei aikaa viime vuonna.

Kotiterveyspalvelu Henriikka on perusturvakuntayhtymä Karviaisen hyväksymä sosiaalipalvelujen tuottaja.

Lue lisää torstain 6.9. Luoteis-Uusimaasta!

Siilit tulevat ruoka-aikaan

Siilit tulevat yleensä hämärän aikaan. Jotta nälkäisten siilien nahistelulta vältyttäisiin, Ira Muc laittaa ruokakupit erilleen.
Ira Muc ruokkii pihan piikikkäitä vieraita

Pihalla tuhistaan ja tönitään. Ruoasta on nimittäin kinaa. Nälkäiset siilit tökkivät toisiaan ruokakupin äärellä, jonka Ira Muc (45) on laittanut pihalle.

Mucan rivitalopihalla, Vanhan-Sepäntiellä Nummelassa käy yleensä muutama siili, mutta muutaman kerran ruokakippojen ääressä on häärännyt neljä piikkitakkia samaan aikaan. Siilit alkoivat vierailla pihalla vasta muutama viikko sitten, kun Muc päätti kokeeksi jättää pihalle kissanruokaa. Hän ehti hädintuskin kävellä sisälle, ennen kuin ensimmäinen siili oli jo löytänyt kipon.

Tarkka ruoka-aika

Mucan pihalla siilit eivät ole aiempina vuosina käyneet, mutta Savonlinnassa asuvan äidin pihalla niillä oli tapana temmeltää. Toisinaan pihalla saattoi olla miltei kymmenen siiliä.

– Kun ne oppivat, että ne saavat ruokaa, ne ovat kellontarkkoja. Eivät ne lähde muualle, jos tietävät hyvän ruokapaikan.

– Jos siilejä alkaa ruokkimaan, pitäisi sitä jatkaa kunnes siilit menevät horrostamaan, sillä ne höppänät oppivat siihen, hän sanoo.

Lue lisää torstain 30.8. Luoteis-Uusimaasta!

Lentoperämies Riika Kaipainen toteutti lapsuuden unelmansa

Helsingistä kotoisin olevat ultrakeveiden koneiden lentäjä Niina Walveranta ja Finnairin lentoperämies, kesävihtiläinen Riika Kaipainen saapuivat pienkoneella Nummelan ilmailutapahtumaan.
Kesävihtiläinen työskentelee Finnairilla perämiehenä

Nummelan ilmailupäivään oli saapunut Helsingistä kotoisin oleva ammattilentäjä, kesävihtiläinen Riika Kaipainen BF lennon vuokrakoneella. Kaipainen toimii tällä hetkellä Finnairilla lentoperämiehenä.

– Huomenna olen lähdössä Eurooppaan. Olen Finnairilla perämiehenä ollut nyt puoli vuotta. Lennän Airbus suihkukonetta, kertoo Kaipainen.

– Kolme vuotta olen nyt toiminut ammattilentäjänä. Ennen Finnairia lensin Norralla. Yksikään päivä ei ole tuntunut työpäivältä. Vaikka täällä sataisi vettä niin meillä töissä paistaa aina aurinko. Lennämme pilvien yläpuolella, jatkaa Kaipainen.

Mahtavia lentoretkiä

Riika Kaipainen kertoo, että hän haaveili lentotädin ammatista jo neljävuotiaana.

– Sain lentää paljon vanhempieni kanssa ja pääsin tutustumaan ohjaamoonkin, sanoo Kaipainen.

Kaipainen kertoo, että on työskennellyt ensin lentoemäntänä British Airwaysin koneilla Euroopassa ja asui Englannissa vuosia. Tutustuttuaan naislentäjiin työssään hän päätti, että hänkin vielä lentää joku päivä. Niinpä hän liittyi ensin Malmin lentokentän harrastajalentäjien kerhoon Poutahaukat, josta siirtyi myöhemmin BF lentoon ja opiskeli lentäjäksi.

Lue lisää torstain 23.8. Luoteis-Uusimaasta!

Pelastuslaitos jää taa haikein mielin

– Olen elänyt palokuntaa, sairaankuljetusta ja ensihoitoa vuodesta 1975. Nyt pitää jo ymmärtää siirtyä taka-alalle, sanoo nummelalainen Kari Viherkanto.
Paloesimies Kari Viherkanto palvellut vihtiläisiä noin 40 vuotta

– Olen kipuillut vajaan vuoden tätä eläkkeelle jäämistä, sanoo paloesimies Kari Viherkanto.

Hän on noin 40 vuoden ajan palvellut vihtiläisiä palo-, pelastus- ja ensivastetehtävissä sekä sairaankuljetuksessa.

– Työ ja kaikki siihen liittyvä on ollut iso osa elämää ja identiteettiä. Fiilikset ovat haikeat, ja vähän pelottaakin!

Viherkanto teki viimeisen työvuoronsa Nummelan paloasemalla maanantaina. Ensin hän pitää lomat, sitten siirtyy eläkkeelle lokakuun alusta.

Viherkanto olisi voinut jatkaa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palveluksessa palotarkastajana tai turvallisuuskouluttajana. Toimistotöihin päivävuoroon hän ei kuitenkaan halunnut.

Lue lisää tiistain 31.7. Luoteis-Uusimaasta!

Taiteilija Kaapo Rissala sai viimeisen leposijan

Antti Pihakari laski Kaapo Rissalan tuhkauurnan hautaan. Tilaisuudessa puhui kirkkoherra Pekka Valkeapää, ja uurnanlaskussa avusti seurakuntapuutarhuri Janne Nummela. Mervi Pihakarin sekä Mirka ja Iris Havingan lisäksi paikalla olivat Seija ja Paavo Hacklin, Kaapo Rissalan ja tämän Ritva-vaimon ystävät.
Hautakivessä on alkuperäinen reliefi-muistolaatta

Vihdissä pitkään vaikuttanut taidemaalari ja sisustussuunnittelija Kaapo Rissala (1900 – 1971) sai vihdoin viimeisen leposijansa Vihdin uudelta hautausmaalta.

Rissalan uurna oli noin 46 vuotta kiven sisällä hänen Hiidenkivi -taiteilijakotinsa pihamaalla Nummelassa, nykyisen Haapakyläntien varrella.

Sinne se olisi jäänytkin unohduksiin, jolleivät lohjalaiset Mervi ja Antti Pihakari olisi tarttuneet toimeen ja olleet sinnikkäitä. Mervi on Kaapo Rissalan tyttärentytär, yksi taiteilijan kolmesta lapsenlapsesta. Antti on hänen puolisonsa.

Perhettä ja ystäviä uurnanlaskussa

Kaapo Rissalan uurna laskettiin hautaan Vihdin uudella hautausmaalla kirkonkylän Vanhalassa keskiviikkona.

Mukana oli Pihakarien perhettä sekä ojakkalalaiset Seija ja Paavo Hacklin, jotka olivat Kaapo Rissalan ja tämän kolmannen vaimon, vihtiläisen Ritva Rissalan perheystäviä.

– Rissalat olivat häissämmekin. Ja me olimme Kaapo Rissalan hautajaisissa Helsingin krematoriossa ja sen jälkeen muistotilaisuudessa ravintola Mestaritallissa helatorstaina 1971, kertoi Seija Hacklin.

Lue lisää torstain 14.6. Luoteis-Uusimaasta!