Suomimummo lumosi ja jytäsi

Satapäinen esiintyjäjoukko Suomi 100 -tunnelmissa. Kuva: Kaisa Nummenpää

Aleksis Kiven päivänä 10.10. kello 10 Munkkiniemen yhteiskoulun juhlasalissa kajahti ennen kuulumaton musiikkiteos: Suomimummo. Suomimummo on Länsi-Helsingin musiikkiopiston tilaama teos Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Musiikkiteosta ovat olleet toteuttamassa Munkkiniemen yhteiskoulun, Munkkiniemen ja -vuoren ala-asteiden, Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun ja Länsi-Helsingin musiikkiopiston soittajat ja laulajat.
Suomimummon säveltäjä Kirmo Lintinen kertoi harjoituksissa, että teos syntyi ennalta hyväksi koettujen yhteistyötahojen kesken positiivisissa tunnelmissa. Juhlakantaatin sanoitti Veli-Pekka Hänninen ja satapäistä esiintyjäjoukkoa johti kapellimestari Olli Vartiainen.
Länsi-Helsingin musiikkiopiston rehtori Riitta Poutanen totesi, että he tilaavat tilaustöitä oikeastaan koko ajan. Näin iso teos on valmistettu kuitenkin erityisesti Suomi 100 -hengessä kunnioittamaan juhlavuotta:

Lue koko juttu Munkinseudun numerosta 19/2017.

Hetki suomalaisen runon äärellä Munkkiniemen kirkossa

Keskeinen kriteeri runovalinnoissa on Jenni Haukion mukaan tuoda esiin tosiasia, että Suomi kansakuntana ei ole koskaan ollut yhteinäinen, yhden totuuden kansa, vaan tänne on aina mahtunut monenlaisia ääniä ja erilaisia mielipiteitä.

Harvoin on kirkko niin täynnä kuin oli Munkkiniemen kirkko tiistaina 12.9.2017 rouva Jenni Haukion saapuessa paikalle. Tilaisuuden aiheena oli Haukion toimittama runoantologia Katso pohjoista taivasta. Haukiota haastatteli munkkivuorelainen kirjailija Katja Seutu.
Pastori Sinikka Peltohaka avasi tilaisuuden. Tervetulosanojen jälkeen ennen haastattelun alkua kuultiin tilaisuuden ensimmäinen musiikkiesitys. Mezzosopraano Anne Viljamaa ja kanttori Kaisa Sidoroff, piano, esittivät Ahti Sonnisen sävellyksen Laulu onnesta Eino Leinon runoon.

Lue juttu kokonaan Munkinseudun numerosta 18.

Munkkiniemen yhteiskoulun lukion pojille koripallon Suomen mestaruus

Voittajien on helppo hymyilla!

Munkkiniemen yhteiskoulussa pelattiin keskiviikkona 8.3.2017 Koululiikuntaliiton koripalloturnauksen ratkaisevat pelit, joissa Munkan lukiolaispojat saavuttivat lukioiden Suomen mestaruuden.
Otteluita pelattiin päivän aikana kolme. Munkkiniemi kohtasi ensimmäisenä Pohjois-Haagan yhteiskoulun urheilulukion, josta voitto irtosi Munkalle luvuin 78-70. Päivän toisessa ottelussa Pohjois-Haagaa vastaan pelasi jyväskyläläinen Voionmaan urheilulukio. Taisto päättyi Pohjois-Haagan voittoon 80-73.
Päivän kolmannessa ja viimeisessä ottelussa Munkkiniemi pelasi Jyväskylää vastaan. Munkkiniemen yhteiskoulu voitti KLL:n Suomen mestaruuden Voionmaan urheilulukiota vastaan lopulta reiluin numeroin 72-42. Munkka sai kauan kaivatun voiton yleisön kannustaessa ja eläytyessä mukaan kiihkeään peliin. Pohjois-Haaga jäi hopealle ja jyväskyläläiset saivat pronssia.
Munkkiniemen yhteiskoulun liikuntahallissa riemu oli katossa, kun munkkalaiset pelaajat saivat kultaiset mitalit kaulaansa ja leikkasivat koripallokorin sukan irti voittonsa merkiksi. Munkan mestaruusjoukkueeseen 2017 kuuluvat Jarno Oksanen, Pyry Kanerva, Jonatan Siukosaari, Aron Dahlberg, Tuomas Oksa, Tuomo Antikainen, Miro Lukangu, Miika Heinonen, Lauri Laaksonen, Jesper Grimbergen, Samuli Salo, Enzo Kaminen ja Niko Laukkanen.
Mestaruushulinassa joukkueen valmentaja, Munkkiniemen yhteiskoulun liikunnan opettaja Jari Kolehmainen oli tietenkin tyytyväinen, että Munkan liikuntahallin kattoon saadaan vedettyä uusi suomenmestaruusviiri:
– Edellisen kerran lukion poikien mestaruus saavutettiin vuonna 1979. MuKi, Munkkiniemen Kisapojat, on tehnyt seurana hyvää juniorityötä Tomi Kamisen johdolla, ja on hienoa, että nämä MuKi:n pojat ovat tulleet opiskelemaan lukioomme ja olemme sen myötä saaneet koottua Munkkaan näin mahtavan joukkueen!

Ruusupuiston arkkitehtuurikilpailuun ennätyksellinen osanotto

Alvar Aalto -säätiön ja Jyväskylän kaupungin järjestämään kansainväliseen Ruusupuiston arkkitehtuurikilpailuun saapui 674 kilpailuehdotusta määräaikaan mennessä. Ehdotusten määrä on Suomessa järjestetyistä arkkitehtuurikilpailuista kaikkien aikojen toiseksi suurin – heti Guggenheim Helsinki -kilpailun jälkeen.
Kilpailussa suunnitellaan Alvar Aalto -museon ja Keski-Suomen museon yhdistävä lisärakennus ja alueen ulkotila. Nivelosan tarkoituksena on palvella yhdyskäytävänä, yhteisenä mu¬seokauppana ja teknisenä tilana mahdollistaen monipuolisen toiminnan ja yhteistyön. Tavoitteena on kehittää kahdesta Alvar Aallon merkkiteoksesta vetovoimainen ja korkealaatuinen museokeskus Jyväskylään.
– Ruusupuiston arvoympäristön kehittäminen kansainvälisellä ideakilpailulla on merkittävä tapaus modernin arkkitehtuurin historiassa. Oman piristysruiskeensa kiinnostukselle tuo se, että uutta arkkitehtuuria ollaan sovittamassa akateemikko Alvar Aallon suunnittelemien museoiden yhteyteen. Huomionarvoista on myös se, että melko pienellä lisärakentamisella vaikutetaan olennaisesti koko tulevan museokeskuksen toimivuuteen, kertoo Alvar Aalto -säätiön johtaja Tommi Lindh.
Kilpailun palkintolautakunta painottaa arvosteluperusteissaan muun muassa arkkitehtonista kokonaisotetta sekä suunnitelman teknistä ja taloudellista toteutettavuutta. Erityisen tärkeää on, että voittajaehdotus sopii valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön ja siinä on löydetty luonteva yhteys Alvar Aallon arkkitehtuurin kanssa.
– On jännittävää päästä tutkimaan, miten kilpailuun osallistuneet ovat ratkaisseet uudisosan toiminnalliset tarpeet, arkkitehtonisen haasteen ja käsitelleet lähiympäristöä, sanoo Keski-Suomen museon johtaja Heli-Maija Voutilainen.
– Kaiken kaikkiaan on aivan uskomattoman upeaa, että kilpailu sai näin laajan ja merkittävän suosion ympäri maailman ja täten lisäsi entisestään Jyväskylän kaupungin tunnettavuutta hyvän arkkitehtuurin kaupunkina. Kilpailu on kaupungin kannalta hyvin merkittävä ja kauaskantoinen, koska kilpailun lopputuloksella ja museoiden yhdistämisellä toisiinsa tavoitellaan entistä monipuolista ja olosuhteiltaan laajempaa Ruusupuiston museokeskusta, sanoo palkintolautakunnan puheenjohtaja ja Jyväskylän Tilapalvelun suunnittelupäällikkö Ulla Rannanheimo.

Munkkiniemen uimarannalla uusi ulkokuntoilusali

Munkkiniemen uimarannalla on uusi lasten tekniikka- ja tasapainorata ja asennuksen alla on parhaillaan uudet ulkokuntoiluvälineet. Uusia kuntovälineitä ovat dippi- ja jalkojen nostolaite, ylätalja- ja pystypunnerruslaite, rintapunnerrus- ja soutulaite ja vatsa- ja selkälihaspenkki sekä jalkaprässi. Ne muodostavat monipuolisen ulkokuntoilusalin.
Liikuntavirasto ylläpitää kattavaa ulkokuntoiluvälineverkostoa Helsingissä. Verkostoon pääsee tutustumaan Helsingin palvelukartan kautta www.hel.fi/palvelukartta kohdasta ulkokuntoiluvälineet.
Munkkiniemen uimarantaa on myös ruopattu keväällä 2015. Ruoppaustöitä jatketaan syksyllä, uimarantakauden päätyttyä.
Munkkiniemen uimarannalla on pukusuoja, suihkut ja wc. Rantapelastajat ovat paikalla joka päivä kello 10.00 – 18.00. He päivittävät uuteen www.mski.fi/mswim -palveluun havaintojaan sinilevästä ja veden lämpötilasta. Rannan uimavalvontakausi päättyy 9. elokuuta.

Helsinginkujalle tulossa kerrostalo?

Helsinginkujalle nousee jopa kahdeksankerroksinen talo, jos taloyhtiö Helsinginkatu 17 saa tahtonsa läpi. Taloyhtiö suunnittelee uutta taloa omistamalleen tyhjälle tontille Helsinginkujan varrelle.

Talon rakentaminen vaatisi tontilla olevan luonnontilaisen kallio-alueen räjäyttämistä. Kahdeksankerroksisen uudisrakennuksen räystäskorkeus nousisi samaan koreuteen kuin ympäröivät talot.

Tähän saakka rakentamaton alue on toiminut valokuiluna korttelin sisäpihan puolen asuntoihin ja sisäpihalle. Asukasaktivisti Sirkka-Liisa Lahtinen kertoo, että rakennus valmistuessaan pimentäisi myös naapuritalon asuntoja.

– Uudisrakennus tulisi heikentämään melkoisesti asukasviihtyvyyttä. toteaa Lahtinen.

Taloyhtiö päättää kuluvan vuoden aikana ryhtyykö se hankkeeseen. Vaihtoehtoja on kaksi: joko kallion tilalle nousee kerrostalo tai kalliot säilytetään.

Munkkiniemen yhteiskoulussa koulunkäynti ja urheilu yhdistyvät Urhea-yhteistyön avulla

Korismatsin tunnelmia Munkassa. Kuva: Tomi Kaminen.

Yleisvalmennukseen puolestaan kuuluu yleisharjoittelua Munkkinimen yhteiskoulussa tai yhteistyössä oman valmentajan kanssa. Yleisvalmennuksesta vastaavat koulun tiloissa koulun liikunnanopettajat.

Liikunnanopettaja Mika Riissanen kertoo, että Munkasta Urhea-yhteistyöhön on sitoutunut tällä hetkellä 37 oppilasta:

– Tästä määrästä alle kymmenen on tyttöjä. Suurin osa nuorista on joukkueurheilijoita, vaikka joukossa on toki myös yksilölajien edustajia voimistelusta yleisurheiluun. Tämän hetken 6.-luokkalaisista, siis ensi syksyn tulevista seiskoista, on ilmaistu mukavasti halukkuutta lähteä mukaan toimintaan.

– Koripalloahan Munkkiniemen yhteiskoulussa on pelattu pitkään, ja korista on perinteisesti voinut valita valinnaisaineeksi. Liittyminen Urhea-verkostoon on ollut luontevaa: koripalloa unohtamatta olemme voineet laajentaa valmennusta nyt myös muihin lajeihin, Riissanen kertoo Urhea-yhteistyön taustaa.

Urhea on yhteistyöverkosto, jonka tarkoituksena on tukea nuorten urheilijoiden päivittäistä harjoittelua sekä tuoda valmennuksen asiantuntijapalvelut urheilijan ja valmentajan arkikäyttöön. Ennen kaikkea Urhean avulla parannetaan urheilun ja koulunkäynnin parempaa limittäytymistä oppilaan ja opiskelijan arjessa.

Saatuaan opiskelupaikan koulusta normaalin hakumenettelyn kautta, nuori urheilija rakentaa yhdessä koulun edustajan kanssa henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa. Siinä huomioidaan urheilun tarpeet. Lajiliitot ja valmentajat puolestaan huomioivat opintojen vaatimukset urheilijan valmennussuunnitelmassa.

Munkkalaiset 7.-luokkalaiset Otto Virtanen ja Juho Pentikäinen ovat molemmat mukana Urhea-yhteistyössä. Otto kertoo pelanneensa tennistä pienestä pitäen, ja hän on tällä hetkellä SM-tasolla oman ikäluokkansa kärjessä. HVS-Tenniksen pelaajalla on kokemusta Urheasta syksystä saakka.

– Olen mukana lajivalmennuksessa. Nyt voin käydä oman seuran treeneissä Talissa neljä tuntia viikossa kouluaikana. Niistä tunneista, jotka olen pois koululta, on sovittu yhdessä seuran ja koulun kanssa. Mahdollisuus harjoitella enemmän on tietenkin hyvä, Virtanen toteaa. Urheilun ohella koulutodistuksen keskiarvo on jopa vähän noussut alakouluajoista, Otto Virtanen tuumii valmistautuessaan lähtemään EM-kisoihin Etelä-Siperiaan.

Varo leijonaa koulumatkalla!

Koulunkäyntiä Keniassa.

Opettajat ilman rajoja: kaksi Munkkiniemen yhteiskoulun opettajaa tutustui Kenian kouluihin

MunkinSeudussa kerrottiin muutama viikko sitten (vk 16-17, 2014), että osana Minä välitän -ohjelmaa Munkkiniemen yhteiskoulu on aloittanut tänä vuonna yhteistyön Opettajat ilman rajoja -verkoston kanssa. Sen puitteissa maantiedon ja biologian opettaja Anna Hahtola sekä kotitalouden ja erityisopetuksen opettaja Henrika Aaltonen ottavat osaa kehitysyhteistyöprojektiin Keniassa.

Henrika ja Anna viettivät toukokuun alussa yhdessä seitsemän muun suomalaisen ja 11 hollantilaisen kollegan kanssa pari viikkoa Keniassa, Kajiadon kylässä. Eurooppalaisryhmä hajaantui päivittäin alueen eri kouluihin seuraamaan paikallista opetusta ja ottamaan osaa oppitunneille. Paikallisten opettajien kanssa käytiin keskusteluja opetuksesta ja opetusmetodeista sekä materiaaleista opetuksen kehittämiseksi. Kenialaisten opettajien kanssa pidettiin myös työpajoja, joissa tehtiin erilaisia opetus- ja oppimisharjoituksia.

Ennen matkaa koulussa kerättiin rahaa Kirkon Ulkomaanavun keräyslippaisiin Kenian viemisiä varten. Rahoilla ostettiin koulutarvikkeita. Myös Munkkiniemen yhteiskoulun seniorit ry teki lippaisiin merkittävä lahjoituksen. Tällä summalla hankittiin urheiluvälineitä, kuten jalkapalloja ja hyppynaruja. Erään oppilaan äiti lahjoitti lehtiöitä. Tuliaiset jaettiin afrikkalaiskouluille matkan lopun päätösjuhlassa.

Torstaiaamuna 15.5. kuulimme koko koulu opettajien matkakuulumisia, näimme valokuvia ja katsoimme videoita kenialaiskouluista.

Anna ja Henrika kertoivat, että ensimmäiset päivät vieraassa maassa menivät tutustumisessa uuteen kulttuuriin. Sopeutumista vaati, että ymmärsi miksi 80 kilometrin matkaan lehmien keskellä kului kolmisen tuntia ja että ymmärsi, miksi moskiittoverkot sängynpäällä olivat oikeasti tarpeen. Turvallisuusasiat oli muutenkin sisäistettävä. Huone ja vaatteet oli tarkistettava erilaisten eläinten varalta ja ulkona liikuttiin vain ryhmissä. Meille niin arkipäiväinen iPad saattaa köyhissä oloissa olla ihmishengen arvoinen.

Hygieniaolot vessoineen ja pyykinpesuineen olivat myös oma lukunsa. Vierailu lehmänlannasta koottuun taloon oli opettajien mielestä unohtumaton:

Samassa ahtaassa majassa asuu kymmenkunta ihmistä kileineen ja vasikoineen. Siellä naiset myös synnyttävät. On melkein pilkkopimeää. Hajut ovat melkoiset, Henrika muisteli yleisön kuunnellessa hiljaisena.

Toisaalta oli kiva huomata, että kenialaisessa keittiössä valmistuivat ihan samat ruoat, joita olimme oppilaiden kanssa täällä Munkassa tehneet ennen lähtöä, kotitalousopettaja jatkoi ja pohti hieman kylmäketjujen ja hygieniapassien merkitystä.

Opimme, että Keniassa koulu saatetaan aloittaa jo neljän vanhana. Koulutiellä vaanivat kuitenkin monenlaiset vaarat: yksi oppilas oli joutunut piilottelemaan pari tuntia leijonaa, ja myöhästyi koulusta. Toisen oli hyeena raadellut koulumatkalla. 

Pieni ja kodikas hammaslääkärin vastaanotto Munkkivuoressa

Anu Kilpi vastaanoton ovella.

Munkkivuoren asuinrakennukset sijoittuvat pääosin hevosenkengän muotoisen Ulvilantien ympyrän sisäosaan. Metsäistä puistoa on paljon ja autoliikennettä vähän. Alueen rakentaminen aloitettiin 1950-luvulla ja tähän maastoon sijoittuu As.Oy Ulvilantie 29. Se on Helsingin suurin asunto-osakeyhtiö, ellei koko Suomen. Yhtiön rakennukset suunnitteli arkkitehti Markus Tavio.

Ulvilantie 29/4 rakennus valmistui 1958. Pohjakerroksessa aloitti hammaslääkäri Eila Aho vastaanoton. Tuolloin ei hammaslääkäripalveluita ollut terveyskeskuksissa eikä lääkäriasemien yhteydessä kuten nykyisin. Perhehammaslääkäri oli ajan ”henki”.

Eila Ahon aviopuoliso, korvalääkäri Juhani Aho piti asemapaikkanaan vastaanoton toista huonetta ja välillä hoiti täältä käsin kotikäyntejä ympäristön koteihin. Nuori lääkäpariskunta jopa asui tämän vastaanottotilan yhteydessä muutaman kuukauden. Paljon on ehtinyt tapahtua Ahon perheelle menneinä vuosina. Juhani Aho, lääkintöneuvos, Helsingin Lääkärikeskuksen perustaja, useiden terveydenhoitoalojen hallituksien puheenjohtaja ja Rukatunturi –  Pyhätunturi hiihtokeskusten omistaja.

Anu Kilpi tiesi jo pikkutyttönä mitä hän haluaa tehdä isona. Hän halusi hammaslääkäriksi.

Anu kävi koulut Munkkivuoressa. Ollessaan Munkkivuoren Yhteiskoulun lukiossa, hän kuuli, että hammaslääkäri Eila Aho tarvitsi iltapäiväapulaista vastaanotolleen. Työ oli puhelimeen vastaamista, asioilla käymistä, siivousta jne.

Anu sai paikan ja siitä alkoi  Ahon perheen kanssa ystävyys, joka jatkuu tänäkin päivänä.

Anun lapsuuden päätös ryhtyä hammaslääkäriksi toteutui. Valmistuttuaan  hän työskenteli Helsingin Yliopistossa myös tutkijana ja ensimmäinen väitöskirja syntyi v. 1987.

Mannerheimintien pyöräteille jatkoa Taka-Töölössä?

Mannerheimintielle suunnitellaan pyöräteitä Reijolankadun ja Nordenskiöldinkadun välille. Tavoitteena on parantaa pyöräilyolosuhteita osuudella, joka on osa pyöräliikenteen tulevaa pääverkkoa.

Pyörätiet suunnitellaan yksisuuntaisiksi, jotta pyöräily olisi sujuvaa ja turvallista. Osuudelle esitetään ns. kolmitasoratkaisua, jossa ajorata, pyörätie ja jalkakäytävä ovat kaikki eri tasossa. Tasoero erottelee jalankulkijat ja pyöräilijät tehokkaammin kuin maalattu tiemerkintä tai kiviraita. Lisäksi tasoero vilkkaaseen ajorataan tekee väylästä pyöräilijöille miellyttävän ja turvallisen tuntuisen.

Risteysalueilla pyöräliikenne kulkee pyöräkaistoilla ajoradan tasossa. Autoilijoiden on helppo havaita samaan suuntaan muun liikenteen kanssa ajavat pyöräilijät, mikä parantaa risteysten turvallisuutta. Lisäksi pyöräkaista on selkeästi erillään jalankulusta.

Bussipysäkkien kohdalle rajataan bussiin nousemista ja bussista poistumista varten erillinen alue pyörätien ja ajoradan väliin, jotta matkustajien ja pyöräilijöiden on helpompi huomata toisensa. Katutilan ahtauden takia pyörätiet eivät mahdu kiertämään pysäkkien takaa, mikä yleensä on tavoiteltava ratkaisu.

Pyörätien rakentaminen vähentää 3–5 asukaspysäköintipaikkaa Stenbäckinkadun risteyksen tuntumasta. Risteyksen vierestä joudutaan myös poistamaan kaksi katupuuta.

Suunniteltavalle katuosuudelle on tulossa lähivuosina kiskoremontti, ja pyörätiet kannattaa rakentaa kiskojen uusimisen yhteydessä. Tulevan pääverkon osuus Nordenskiöldinkadulta etelään Runeberginkadulle suunnitellaan myöhemmin.